Mari Rantanen ja Milan Jaff ovat samoilla linjoilla

Sisäministeri Mari Rantanen (ps) kävi Irakissa ja totesi, että sen turvallisuustilanne on nykyisin paljon parempi kuin aiemmin. Maa kehittyy nopeasti ja "siellä rakennetaan paljon ja siellä on vireää yritystoimintaa... maata on saatu vakautettua, yleinen järjestys ja turvallisuus on parantunut. Sinne ovat pystyneet myös suomalaiset yritykset investoimaan."

Toisin sanoen laittomien maahanmuuttajien ja muiden rikollisten palauttamiselle Irakiin ei ole asiallisia esteitä. Ministerin näkemyksen vahvisti myös Suomesta rikosten takia karkotettu Milan Jaff, joka oli kertonut olevansa hyvin tyytyväinen siitä, että maassa on hyvin turvallista.

* * *

On siis syytä toivoa, että irakilaisten rikollisten palauttaminen ja laillista perustetta vailla olevien ihmisten paluu sukujensa kotimaahan vilkastuisi jatkossa. Ja että myös ne, jotka eivät ole kyenneet hankkimaan Suomessa toimeentuloaan omalla työnteollaan – tai eivät muuten vain halua omaksua suomalaisia arvoja ja elämäntapaa – ymmärtäisivät oma-aloitteisesti palata kaksoisvirtain maahan. 

Lisäksi on tietenkin itsestään selvää, ettei irakilaisille turvapaikanhakijoille ole enää syytä myöntää oikeutta turvapaikkaan Suomessa. Puhumattakaan perheiden yhdistämisestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaisinaisella oli asiaa

Muslimihuiveista tarvitaan tutkimustietoa

Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla

Laillistettu lapsenraiskaus

Eilisen uutisen mukaan Irak on hyväksynyt lain, jonka mukaan miehet voivat jatkossa avioitua yhdeksänvuotiaiden tyttölasten kanssa. Ja käyttää heitä sen jälkeen seksuaalisesti hyväkseen - eli harjoittaa laillista lapsenraiskaamista. 

En tiedä onko tämä järkyttävämpää kuin se, että Irakin valtapuolueet ovat perustelleet lakimuutosta tyttöjen suojelemisella sopimattomilta suhteilta. Eli että Irakin hallinto on näin tunnustanut maan miehillä olleen jo aiemmin tapana raiskata alle kymmenvuotiaita lapsia.

Asia ei ehkä järkyttäisi niin paljon, elleivät irakilaiset olisi Suomen kolmanneksi suurin maahanmuuttajaryhmä. Ja siten on todennäköistä - tai ainakin mahdollista - että myös täällä on raiskattu yhdeksänvuotiaita irakilaistyttöjä. 

Käytännössä yhdeksänvuotiaiden naittamista tapahtuu kuitenkin "vain" shiialaista uskonhaaraa noudattavien muslimien parissa. Heitä oli Wikipedian mukaan viime vuonna noin 10-15 prosenttia Suomen muslimeista eli 14 000 - 22 000 henkeä. 

Tässä asiassa suomalaista kantaväestöä koskeva kysymys kuuluu, että onko laillistetun lapsenraiskauksen hyväksyvä uskonto sellaista kulttuuria, jota me haluamme Suomeen? Etenkin kun samaan kulttuuriin näyttää rikostilastojen perusteella kuuluvan myös taipumus harjoittaa laillistamatonta raiskaamista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lontoossa tapahtuu yksi raiskaus per tunti
Milloin Suomessa ylittyy miljoonan muslimin raja?
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä

 

Historiallista tuontitavaraa

Maatalouden leviäminen varhaisten sivilisaatioiden keskuudessa on ollut yksi merkittävimmistä tapahtumaketjuista ihmiskunnan historiassa. Se mahdollisti ennennäkemättömän väestönkasvun joka johti aikanaan väestökeskittymien syntyyn ja johti lopulta nykyaikaisten yhteiskuntien syntymiseen. 

Tästä huolimatta varhaisten maatalousolosuhteiden ja -käytäntöjen yksityiskohdat ovat edelleen varsin epäselviä. Siksi tuoreessa tutkimuksessa raportoidut - Espanjan La Dragassa tehdyt - havainnot tuottivat mielenkiintoista tietoa varhaisesta maataloudesta. Tutkimuksessa selvisi, että noin 7 000 vuoden takaiset yhteiskunnat kehittyivät ilmastollisesti suhteellisen kosteisiin - eli suotuisiin - olosuhteisiin. 

La Dragan asukkaiden muinoin viljelemien vehnän ja ohran jyvien hiili- ja typpi-isotooppien ja painon perusteella näytti siltä, että alueen maanviljelijät harjoittivat jo tuolloin laajamittaista maataloutta pienten puutarhamaisten palstojen sijaan. Näitä löydöksiä verrattiin myös kuudestatoista muusta varhaisesta maatalousyhteisöstä tehtyihin havaintoihin. 

Jyvien koon ja tähkien rakenteen perusteella voitiin päätellä myös, että eurooppalaisen maatalouden alkumetreillä viljeltyjen kasvien ominaisuudet olivat todennäköisesti varsin samanlaisia kuin nykyisissä viljelykasveissa. Tämä tarkoittaa sitä, että maatalous oli kehittynyt ja sen tärkeimmät piirteen vakiintuneet muualla. Siten se saapui Länsi-Eurooppaan valmiina elämäntapana - eli tuontitavarana - jonka leviämisen mahdollistivat silloiset suotuisat olosuhteet.

* * *

Edelle lyhyesti referoimani tutkimus vahvistaa sitä käsitystä, että yksi ihmiskunnan historian tärkeimmistä kehitysaskeleista on otettu muualla kuin Länsi-Euroopassa. Ja toki tiedämme, että ehkäpä juuri tämän seurauksena ensimmäiset korkeakulttuurit - eli sumereiden, babylonialaisten, assyrialaisten ja egyptiläisten valtakunnat - syntyivät Euroopan sijasta nykyisen Irakin ja Egyptin alueella. 

Ja Eurooppa nousi noiden alueiden rinnalle ja ohi vasta paljon myöhemmin ensin kreikkalaisten ja sitten roomalaisten ansiosta. Ja eurooppalaisten selkeä ylivoima kulttuurien välisessä kilpailussa sai odottaa aina uuden ajan alkuun saakka. 

Maailma on kuitenkin juuri nyt siirtynyt uuteen kehitysvaiheeseen, jossa eteläiset ja pohjoiset väestöryhmät ovat nopeasti sekoittumassa eteläisten kansojen vyöryessä lapsiköyhään Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Nähtäväksi jää, minkälaiseen muutokseen se tulee johtamaan. 

Eli ottaako ihmiskunnan kehitys uusia loikkia eteenpäin kuten tapahtui 7 000 vuotta sitten maataloutta harjoittavien ihmisten saapuessa Länsi-Eurooppaan? Vai seuraako siitä jotain samantapaista kuin läntisessä Euroopassa tapahtui Rooman läntisen osan sortuessa ajanlaskun ensimmäisen vuosisadan puolivälin tienoilla tapahtuneiden kansainvaellusten puristuksessa? 

* * *

Lopuksi lunastan eilisen lupaukseni. Eli paljastan siinä mainitun "täysin riippumattoman tahon". Kuten kirjoitustani seuraavassa keskustelussa jo arvattiinkin, oli blogani arvioinut taho tekoäly eli ChatGPT. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Fertiliteettitilastot ja maahanmuuton tarve
Lapsiuhreja, sukulaisia ja supernopeaa evoluutiota
Russakan ihmeelliset seikkailut

Uutisia mukavan oloisista ihmisistä meillä ja maailmalla

Lappeenrannassa jäi kiinni huumekauppiaita. Poliisin mukaan tutkittavana on yksi Suomen ja Turkin kaksoiskansalainen sekä kaksi Turkin kansalaista, joista toinen otettiin kiinni Hollannista viime elokuussa. Joukossa oli yksi pääkaupunkiseudun katujengiin kuuluva epäilty.

"Lappeenrantalaisporukka" harrasti myös asekauppaa, sillä heidän hallustaan löytyi huumeiden lisäksi myös rynnäkkökivääreitä ja jopa konekivääri. Mukavan oloista joukkoa siis, etteikö suorastaan juuri sellaisia erityisosaajia, joita suomalainen maahanmuuttopolitiikka näyttää tuottavan runsain mitoin maahamme.

* * *

Amerikkalaiset surmasivat eilen Irakin pääkaupungissa Bagdadissa iranilaismielisen Harakat al-Nujaba -nimisen ryhmän sotilaskomentajan. Syynä oli se, että tapettu henkilö oli suunnitellut iskuja amerikkalaisia vastaan. 

Isku lienee seurausta Pohjois-Jemeniä hallitsevien huthien terroristisista hyökkäyksistä Suezin kanavan laivaliikennettä vastaan. Iran on niiden takana, joten hyökkäyksen kohdistuminen iranilaismieliseen irakilaiskomentajaan on loogista ja ansaittua. 

Nähtäväksi jää, missä vaiheessa ja miten USA antaa sotilaallista huomiota itse hutheille. Lienee kuitenkin selvää, että mikäli näiden hyökkäykset rahtilaivoja vastaan jatkuvat, joutuvat myös he itse suoralle tulilinjalle. 

* * *

Huthit ovat kertoneet toimiensa olevan seurausta Israelin ja palestiinalaisten välisestä sodasta. Ja siten niiden ääneen ilmoitettuna tarkoituksena on terroristijärjestö Hamasin tukeminen kun se vielä - ennen tuhoutumistaan - on mahdollista. Tosiasiallinen syy tosin liittynee paikalliseen valtapolitiikkaan.

Sunnimuslimien terroristijärjestö ISIS sen sijaan näyttäisi elpyneen, sillä se on kertonut olevansa parin päivän takaisten Iranin iskujen takana. Terroristisissa räjäytyksissä kuolleiden määräksi on ilmoitettu reilut 80 ihmistä. 

Ilmeisesti heidän tarkoituksenaan ei ole sen enempää Hamasin kuin huthienkaan tukeminen, vaan jokin aivan muu. Oli tämä syy mikä tahansa, se kertoo islamilaisen maailman monenkirjavasta sotkuisuudesta, joka varmistanee myös tulevaisuudessa sen, ettei muun maailman kannata odottaa siltä suunnalta kovin suuria edistysaskeleita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Osama bin Shafaat kansanryhmänsä edustajana
Pyhän maan sota alleviivaa Suomen suomalaisena säilyttämisen tärkeyttä
Seitsemän prosenttia muslimeita

Saksassa ISIS-naiselle 14 vuoden tuomio - entä Suomi?

Suomesta lähti aikanaan muslimiväestön kokoon nähden eniten taistelijoita ISIS:in riveihin. Myöhemmin heidän sotaretkensä päättyi ja lähes kaikki eläväksi jääneet palasivat Suomeen joko omin avuin tai presidenttiehdokas Pekka Haaviston (vihr) junailemana. Siitä huolimatta ISIS:in joukoissa olleista ei ainoatakaan ole tuomittu osallistumisesta Syyriassa ja Irakissa tapahtuneisiin hirmutekoihin.

Tämä asia tuli mieleeni jälleen, kun luin Verkkouutisista, että saksalainen oikeus on päättänyt korottaa yhden oman ISIS-terroristinsa saamaa tuomiota kymmenestä neljääntoista vuoteen. Lisäksi - jutun mukaan - "Saksassa on tuomittu 19 palannutta ISIS-naista kuulumisesta terroristijärjestöön".

Toki Suomessakin on vuonna 2021 kriminalisoitu terroristiryhmän toimintaan osallistuminen, mutta lakia ei ole sovellettu täältä ISIS:in riveihin lähteneisiin ja siellä hirmutekoja tehneisiin tai niitä tukeneisiin. Siksi herää kysymys, että lieneekö heidän toimiaan edes tutkittu kunnolla?

Syytä kuitenkin olisi, sillä Verkkouutisten jutussa mainittiin siinä käytetyn asiantuntijan suulla, että "osan heistä tiedetään jatkaneen islamistista toimintaa Suomessa". Suomalaisena veronmaksajana on tässä tilanteessa pakko kysyä, että miten ihmeessä tämä voi olla mahdollista? Ja onko näiden islamistien touhuihin puututtu edes sen jälkeen, kun siitä on saatu tieto? Ja tehty tarvittavat toimenpiteet heidän puuhastelujensa lopettamiseksi?

Tämä kaikki kietoutuu tietenkin myös laajemmin suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Tähän mennessähän muslimien kohdalla on korostettu niin sanottuja ihmisoikeuksia sekä omien perinteiden ja kulttuurin säilyttämistä. 

Ja samalla luotu sitä kautta pohjaa yhteiskunnalliselle polarisoitumiselle viimeistään seuraavassa sukupolvessa. Eikä tarvinne olla mikään einstein ymmärtääkseen, että tämän seurauksena terrorismin riski väkisinkin kasvaa purkautuakseen ennemmin tai myöhemmin katkerien ajatusten sijasta rikollisuutena. 

Enkä tarkoita tässä pelkästään sellaisia ryöstöjä, koulukiusaamista tai nöyryyttäviä pahoinpitelyitä, joita on viime aikoina esitelty yhä tiheämpään tahtiin sosiaalisessa mediassa, vaan todellista terrorismia. 

   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaiskaksikon koppikorvauksesta
Tuleeko maailmasta parempi paikka?
Islamilaisten terrori-iskujen aalto edellyttää eurooppalaisilta rehellisyyttä

Oikeus osoitti maahanmuuttopolitiikan järjettömyyden

MTV3 kertoi tapauksesta, jossa irakilaismiehiä oli pidetty Suomessa vangittuna pitkän aikaa, koska heitä epäiltiin kotimaassaan tehdyn joukkomurhan osasyyllisiksi. Tutkinnan aikana miehiä vastaan todisti anonyymejä henkilöitä ja miesten omista puheista oli saatu dokumentoitua yksityiskohtia, joissa he kertoivat halukkuudestaan tappaa hiukan eri tavalla Allahiin uskovia.

Näyttö ei kuitenkaan riittänyt ja oikeus totesi yksimielisesti miehet syyttömiksi. Joukkomurhaan osallistumisen sijaan miehet olisivat oman kertomansa mukaan joutuneet suomalaisessa vastaanottokeskuksessa olleiden toisten asukkien uhreiksi, koska nämä olivat siellä käydyn riidan jälkeen esittäneet väitteen heidän osallistumisestaan joukkomurhaan. 

Kaiken lopputuloksena nyt riidellään siitä, kuinka suuret korvaukset meidän veronmaksajien tulisi maksaa irakilaismiehille heidän istuttuaan syyttömänä vankilassa. Miesten - epäilemättä suomalaisjuristien neuvosta esitetty - vaatimus perustuu Anneli Auerin saamiin yli 400 000 euron korvauksiin. 

Nähtäväksi jää, saavatko miehet rahansa vai jäävätkö ne saamatta. Omalta osaltani tämäkin tapaus on kuitenkin selvä osoitus siitä, että nykyisen kaltainen turvapaikkapolitiikka on järjetöntä ja meille suomalaisille haitallista. Tämä siis täysin riippumatta siitä, vastasiko oikeuden joukkomurhapäätös tosiasioita vai ei.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nokkelia ja kyvykkäitä irakilaisia 
Moni ihminen on oikeutettu turvapaikkaan Suomesta?
Nigerialaisnainen sai jäädä lapsensa kanssa Suomeen

Irakilainen vallanjako-oppi

Ilta-Sanomien pieni uutinen kertoi Irakiin vaaleista. Tulosta ei toki ollut vielä antaa, mutta äänestysaktiivisuuden sanottiin jäävän noin 30 prosenttiin.

Jutun mukaan maassa oli ollut hallitusta vastustavia mielenosoituksia, joiden seurauksena parlamenttivaalit järjestettiin ennenaikaisesti. Äänestäjät kuitenkin jäivät kotiin, koska - lehden mukaan - "luottoa korruptiosta, työttömyydestä ja surkeista julkisista palveluista kärsivän maan poliittiseen luokkaan ei juuri ole".

Alhainen äänestysprosentti alleviivaa irakilaisen demokratian toimimattomuutta ja osoittaa, etteivät irakilaiset ole valmiita demokratiaan. Eivätkä edes yrittämään sellaista.

Irakissa ongelmana on monikulttuurisuus, joka heijastuu jopa demokraattiseen hallintoon, jossa shiioilla on aina pääministerin, sunneilla parlamentin puhemiehen ja kurdeilla presidentin virka. Tämä on tietenkin tavallaan oikein, mutta tosiasiassa alleviivaa sitä, ettei poliitikkojen - tai edes Irakin kansan - perimmäisenä tavoitteena ole irakilaisten paras, vaan sen sijaan oman taustaryhmän etujen varmistaminen. 

On selvää, ettei tästä lähtökohdasta tule koskaan syntymään sellaista hyvinvointivaltiota, josta suuressa osassa Eurooppaa ja Pohjois-Amerikka on saatu nauttia jo sadan vuoden ajan. Eikä tämä koske pelkkää Irakia, vaan se ulottuu laajalti maailman eri maihin. 

Ja kertoo omaa karua kieltään siitä, kuinka eurooppalainen unelma oikeudenmukaisesta, suvaitsevaisesta ja tasa-arvoisesta maailmasta on rakennettu perusteettomien unelmien päälle. Eikä sellaisena ole kuranttia vientitavaraa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kolme kysymystä USA:n iskuista Irakiin
Valaisevia mellakoita
Muslimipäätös ja vallan kolmijako-oppi

Nokkelia ja kyvykkäitä irakilaisia

Kirjoittelin pari vuotta sitten irakilaismiehestä, joka oli keksinyt kuinka huijata itselleen turvapaikanhakijoiden vastaanottorahaa. Tämä onnistui ilmoittautumalla turvapaikanhakijaksi uudelleen sen jälkeen, kun hän oli jo saanut Suomen kansalaisuuden.

MTV3 taas kertoi meille tänään, että eräät toiset irakilaismiehet olivat käyttäneet luovuuttaan huijatakseen suomalaisilta puhelinoperaattoreita seitsemännumeroisen summan euroja. Motiivina heillä lienee ollut palkkio, jonka suuremmat tekijät ovat myöntäneet heille.

Miesten puuhastelussa oli kyse petoksista, joiden seurauksena suomalaiset teleoperaattorit olivat joutuneet maksamaan yhdysliikennemaksua Euroopan ulkopuolisissa verkoissa teleoperaattoreille, joiden verkoissa soitot on tehty.

Miesten soitot menivät maksunumeroihin, jotka saavat korvauksensa näistä yhteysmaksuista. Ja irakilaismiesten ansaintalogiikka muodostui siitä, etteivät he maksaneet laskujaan, mutta lienevät saaneet jonkinlaisen osuuden jokaisesta soitosta.

Samassa uutisessa kerrottiin irakilaismiesten ottaneen myös lainoja (pikavippejä?), joilla he olivat hankkineet kaikenlaista tavaraa. Vippejä ei tietenkään ollut tarkoitus maksaa, mutta miehet tienasivat rahaa myymällä tavarat eteenpäin.

Kolmas rikoshaara oli puhelinliittymien hankinta käytettäväksi rikolliseen toimintaan ulkomailla. Niistä irakilaiset bulvaanit tienasivat 50 euroa kappaleelta.

Eilen kuulimme myös poliisin ottaneen jo kolmannen ihmisen kiinni ns. irakilaismiehen ylösnousemustapauksessa. Kaikkia kolmea epäillään tässä vaiheessa törkeästä petoksesta ja törkeästä väärennyksestä, eivätkä pidätettyjen määrät jää välttämättä tähän.

Jälkimmäisen tapauksen osalta on toki vielä tuomio antamatta, mutta enää ei liene syytä epäillä, ettei irakilaismiehen ylösnousemusta olisi tapahtunut. Sen sijaan poliisin tutkinnan edistyessä ainakin itselleni on syntynyt vahva epäilys siitä, ettei kyse ole yksittäisen irakilaismiehen nokkeluudesta vaan pikemminkin jonkinlaisesta järjestyneestä viranomaisten harhauttamisoperaatiosta.

Kaiken kaikkiaan edelle kirjoittamani tapaukset osoittavat, että Irakista saapuneilla uussuomalaisilta löytyy paljon yritteliäisyyttä ja kyvykkyyttä. Samalla ne kertovat siitä, että monet heistä käyttävät tätä kyvykkyyttään pikemminkin rikollisiin tarkoituksiin kuin uuden kotimaansa hyvinvoinnin rakentamiseen.

Ehkäpä tämä on myös syy sille, ettei Irakissa ole onnistuttu luomaan sellaista kansalaisten kannalta hyvää ja turvallista yhteiskuntaa kuin vaikkapa Suomessa. Ja toimii samalla varoituksena siitä, että Irakista saapuneilla humanitaaristen maahanmuuttajien väärin suuntautuvalla nokkeluudella ja kyvykkyydellä saattaa olla rapauttava vaikutus myös meidän yhteiskuntamme toimintaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veikö irakilainen Suomen hallitusta ja EIT:tä kuin pässiä narussa?
Ei irakilaisilta konstit lopu, eikä professori Janne Kotiaholta ymmärrys. Eihän?
Irakilaisen uusi konsti meni hukkaan

Veikö irakilainen Suomen hallitusta ja EIT:tä kuin pässiä narussa?

Suomi keskeytti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta saamansa tuomion jälkeen turvapaikanhakijoiden palautukset Irakiin. Taustalla oli tapaus, jossa lähisukulaiset väittivät negatiivisen turvapaikkapäätöksen saaneen ja siksi vapaaehtoisesti kotimaahansa palanneen irakilaismiehen kuolleen siellä.

Itse arvelin heti irakilaismiehen kuoleman jälkeen, että "turvapaikan evääminen perustui hakijan valheelliseen kertomukseen. Ja hänen toimintansa Irakissa oli juuri ennen kuolemaa sellaista, että se aiheutti ampumisen."

Ministeri Maria Ohisalosta (vihr) totesin, että hän "panikoi ja lupasi lisätä humanitaariseen maahanmuuttoon kuluvia varoja palauttamalla turvapaikanhakijoiden normaalit valitusajat ja lisäämällä tulkkien määrää. Näin siitä huolimatta, että hän itsekin ymmärsi, että 'tässä oli toki kyse vapaaehtoisesti palanneesta turvapaikanhakijasta'."

Päätöksen seurauksena panikoiva ministerimme päätti myös keskeyttää elintasopakolaisten palauttamisen takaisin Irakiin ja komensi maahanmuuttoviraston tutkimaan uudelleen palauttamisjonossa olleiden tapaukset. Näin myös tehtiin ja todettiin lähes kaikkien päätösten olevan EIT:n määrittelemän linjan mukaisia.

Nyttemmin on ilmennyt, että "kuollut" irakilaismies ei ehkä olekaan siirtynyt muslimien paratiisiin, vaan hänen lähipiirinsä ovat syyllistyneet rankkaan petokseen. Iltalehden mukaan "Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyä oli pyytänyt kuolleeksi väitetyn turvapaikanhakijan lähiomainen. Tämä oli kertonut, että Suomen menettely ja omaisen kohtalo olivat aiheuttaneet hänelle huomattavaa kärsimystä...  Poliisi epäilee, että langettavaan päätökseen johtaneet asiakirjat ovat väärennettyjä ja että kantajan lähiomainen olisi elossa."

Mikäli poliisin epäilys vahvistuu, se osoittaa, kuinka rankasti kehitysmaalaiset kansainvaeltajat voivat huijata suomalaisia ja eurooppalaisia. Retkuun tulivat vedetyksi sekä Suomen hallitus että maanosan korkein tuomioistuin.

Näin siitä huolimatta, että ainakin erilaisilla keskustelupalstoilla on ollut selvä käsitys siitä, että Irakista saa ostetuksi väärennettyjä, mutta virallisia, kuolintodistuksia rahalla. Silti ne kelpasivat todistusaineistoksi sekä maamme hallitukselle että EIT:lle, vaikka asian tuomioistuimeen vieneellä lähisukulaisella oli ilmeinen motiivi huijaamiselle.

Siten - edelleen siis mikäli poliisin epäilys vahvistuu - on Suomessa ja muualla Euroopassa mietittävä uudelleen koko ns. spontaanin turvapaikkaprosessin tulevaisuus uudelleen. Ainakin olisi luovuttava viranomaisten sinisilmäisestä tulkinnasta turvapaikanhakijoiden eduksi ja siirrettävä suojelun tarpeen osoittamisvastuu heille siten, ettei asiasta jää varteenotettavaa epäilystä. Samoin olisi luovuttava veronmaksajan rahojen polttamisesta moninkertaisiin valituskierroksiin, joiden aikana maahanpääsyä yrittävien tarinat muuttuvat kerta toisensa jälkeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EIT:n päätös ajoi Maria Ohisalon paniikkiin
Ei irakilaisilta konstit lopu, eikä professori Janne Kotiaholta ymmärrys. Eihän?
Miksi media pallottelee irakilaisen murhalla?

Iranilaisohjuksen seurauksista

Jos uskomme Kanadan pääministeri Justin Trudeauta, ammuttiin Iranissa pudonnut lentokone iranilaisella ohjuksella. Näin arvelin itsekin pian tapauksen jälkeen ilman muita todisteita kuin ajallinen yhteys muihin tapahtumiin.

Nähtäväksi jää, saadaanko julkisuuteen koskaan pitäviä todisteita koneen putoamisen syistä. Trudeaun ulostulon jälkeen on tuskin kuitenkaan syytä epäillä koneen pudonneen siihen osuneen ohjuksen takia.

Samoin jää nähtäväksi mitä koneen pudottamisesta seuraa kansainväliselle politiikalle. Kiristyykö jo lientymässä ollut tilanne uudelleen, pyytävätkö iranilaiset tekostaan anteeksi vai paljastuuko putoamisen taustalta sittenkin jokin monimutkaisempi kuvio.

Mielenkiintoinen on myös vastuukysymys. Ukrainalaiskonetta olisi tuskin koskaan ammuttu alas, elleivät iranilaiset olisi lähteneet kostamaan kenraali Suleimanin kuolemaa. Ei myöskään, elleivät amerikkalaiset olisi tehneet täsmäiskuaan tämän tappamiseksi. Mutta ei myöskään, elleivät iranilaiset olisi sitä ennen teettäneet hyökkäyksiään Irakissa olleita amerikkalaisia vastaan. Ja niin edelleen.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että Iranin ja Yhdysvaltain tilanne on entistä monimutkaisemmassa takussa. Nähtäväksi jää, kuka on se valtiomies, joka osaa avata syntyneen solmun. Ja löytyykö hän nykyisistä valtionpäämiehistä vai nouseeko sellainen valtaan uusilla sotilaallisilla aggressioilla, Iranin sisäisellä vallankumouksella, Yhdysvaltain vaaliuurnilla vai jollain muulla tavalla.

Samoin jää nähtäväksi se, muuttuuko koko Keski-idän tilanne entistä sotkuisemmaksi vai purkautuuko se tavalla tai toisella. Ensimmäisen - ja ylivoimaisesti todennäköisemmän - vaihtoehdon seuraukset ovat kauheat erityisesti jos alueelle vaurautta luonut öljyteollisuus ajetaan ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä alas.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iran vastasi Trumpille
Kolme kysymystä USA:n iskuista Irakiin
Irakilaisten asenne tuottaa kurjan tulevaisuuden

Kolme kysymystä USA:n iskuista Irakiin

Yhdysvallat teki viime yönä jo toisen iskun Irakiin. Ensimmäisessä se oli onnistunut tappamaan erittäin merkittävän iranilaisen kenraalin Qassem Suleimanin sekä irakilaisen Hashed al-Shaabin varajohtajan. Nyt kohteena oli samaisen järjestön varsinainen johtaja, mutta irakilaisten ensitietojen mukaan isku kuitenkin epäonnistui kohdistuttuaan väärin.

Amerikkalaisten toimet herättivät mielessäni muutaman vastausta vailla olevan kysymyksen. Kirjaan ne tähän muistiin siltä varalta, että niihin tultaisiin aikanaan saamaan selvyyttä.

Ensimmäinen havaintoni oli presidentti Donald Trumpin johtaman Yhdysvaltain uusi doktriini, jossa pyritään täsmäiskuin tuhoamaan vieraan valtion johtavia toimijoita. Toiminta vaikuttaa samankaltaiselta kuin 9/11 terrori-iskun jälkeen käydyn terroisminvastaisen sodan tehokkaaksi osoittautunut taktiikka, jossa täsmäiskuin tapettiin sekä Al Qaidan että ISIS:in johtajat, ja saatiin heidän järjestöjensä toiminta sitä kautta lähes lamautumaan länsimaissa.

Tämä herätti kysymyksen siitä, että toimiiko sama taktiikka myös tunnustetun islamilaisen valtion johtajiin. Iranilaisten ensireaktiot eivät viittaa siihen, vaan siellä on vannottu koston nimiin.

Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka paljon iranilaisten ylin johto arvostaa elämäänsä suhteessa uskonsa lujuuteen eli luvassa olevaan 72 neitsyen paratiisiin. Eli näemmekö kostoiskujen sarjan vai sittenkin vain hulvatonta älämölöä ilman konkreettisia toimenpiteitä?

Toinen havaintoni liittyi Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaan; tarkemmin sanottuna syksyllä järjestettäviin presidentinvaaleihin. Kysymys kuuluu, että ajatteliko Trump Irakiin tekemistään iskuista päättäessään niiden lisäävän hänen kannatustaan toiselle presidenttikaudelle. Ja onko tuo vaikutus todellakin hänen kannaltaan positiivinen, vai sittenkin päinvastainen?

Kolmas seikka, joka ansaitsee tulla tässä mainituksi, on Irakin tulevaisuus. Maassa on sekä surtu että iloittu iskujen takia. Kysymys kuuluu, että ajavatko nyt nähdyt amerikkalaisiskut irakilaiset entistä syvempiin keskinäisiin ongelmiin, vai yhdistävätkö ne maan kansalaiset talvisodan suomalaisten tapaan yhdeksi rintamaksi amerikkalaisia ja länsimaita - tai vaihtoehtoisesti maan asioita jatkuvasti hämmentäviä iranilaisia - vastaan.

Näillä ajatuksilla jään odottelemaan tulevia uutisia Iranin ja Irakin suunnalta. Ja tietenkin myös Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjoiden edistymisestä ja tuloksellisuudesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuurisen sotajoukon syvin olemus
Suuria itämaisia sotasankareita
Iranin suurähettiläs

JK kello 12:03. Ylen uuden uutisen mukaan Yhdysvallat on kieltänyt tehneensä uutta iskua. Myöskään Irakin armeijalla ei ole tietoa toisesta iskusta. Jäädään siis seuraamaan miten uutisointi etenee.

Kalifaatin kansalaiset tuomiolla

Islamilaisten terroristien Kalifaatti nousi valtaan, aiheutti runsaasti kärsimystä ja tuhoa sekä lopulta kukistui itse. Nyt sen jäsenet ovat joutumassa oikeuteen Irakissa.

Kuolemantuomio on aina virheellinen siinä mielessä, että se on täysin peruuttamaton silloinkin kun oikeuskäsittelyssä on tapahtunut virhe ja syylliseksi on tullut tuomituksi syytön henkilö. Jollain tavalla ymmärrän kuitenkin irakilaisia tuomioistuimia näiden tuomittua jo neljännen ranskalaistaustaisen ISIS-terroristin kuolemaan. En siis hyväksy, mutta ymmärrän.

Toisaalta on niinkin, että hyväksyn ranskalaisten pyrkimyksen peruuttaa nuo kuolemantuomiot juuri niiden korjaamattomuuden takia. Olisi kuitenkin hyvä, että mikäli tuomioita muutetaan, ei vaihtoehtona olisi määrämittainen vankeus vaan elinikäinen kalterien katselu sisältäpäin ilman mahdollisuutta tuomion lyhentämiseen edes jälkikäteen ilman syyttömyyden pitävästi osoittavaa uutta todistusaineistoa.

Lisäksi ymmärrän ja hyväksyn sen, että irakilainen tuomioistuin on tuominnut ruotsalaisnaisen ISIS-yhteyksistään 15 vuoden vankeuteen. On selvää, ettei kukaan ole matkustanut ISIS:in Kalifaattiin ilman tietoa sen luonteesta, joten sinne matkustaminen on katsottava tuen antamiseksi islamilaiselle hirmuvallalle. Erityisen hyvin tämä asian ovat tienneet islamiin kääntyneet länsimaalaiset ja pakolaisstatuksella maanosaamme saapuneet muslimit.

Lisäksi on huomattava, että ISIS ajettiin muualta Irakista ja Syyriasta useiden vetäytymissopimusten kautta yhteen kaupunkiin eli Baghouziin. Siten siellä ei ole satunnaisia eurooppalaisia vaan jokainen sieltä löytynyt eurooppalaistaustainen on varmuudella ollut Kalifaatin puolella ja muuta ihmiskuntaa vastaan.

Annetaan siis irakilaisen oikeuden toimia - ainakin se on parempi vaihtoehto kuin summittaiset lynkkaukset. Mikäli suomalaisia naisia tai miehiä joutuu irakilaisoikeuteen, kiitettäköön kaksoisvirtain maalaisten perillisiä asian hoitamisesta, ja huomautettakoon tarvittaessa kuolemantuomioiden epäeettisyydestä.

Mutta muistetaan samalla, että tässä tapauksessa syytetyksi tuskin joutuu ensimmäistäkään täysin syytöntä eurooppalaista. Näin siksi, että heistä tasan 100 prosenttia on tiennyt minne menee ja mitä se tarkoittaa. Ja siksi heidän valintansa on ollut joko suora tai epäsuora islamistisen terrorismin tukeminen ja ansaitsee siksi myös ankarat seurauksensa.

Aiempia ajatuksi samasta aihepiiristä:
Kuka ottaa vastuun?
ISIS-vaimojen ja muiden ihmisoikeudet
Kävelevät aikapommit tulevat Suomeen ennemmin tai myöhemmin

Suurin osa eurooppalaisista haluaa pakolaisia

Pew-tutkimuslaitoksen mukaan enemmistö eurooppalaisista on edelleen valmiita ottamaan vastaan pakolaisia maista, joissa heihin kohdistuu väkivaltaa tai joissa on sota. Suomi ei ollut tutkimuksessa mukana, mutta todennäköisesti meilläkin suhtautuminen sotaa pakeneviin ihmisiin eli oikeisiin pakolaisiin on yhtä lailla positiivinen, vaikka tutkimuksessa puolalaiset ja erityisesti unkarilaiset muodostivatkin poikkeuksen.

Humanitaarisen maahanmuuton ongelma eivät varsinaisesti olekaan todellista vaaraa pakenevat ihmiset, vaan järjestelmän väärinkäyttäjät. Esimerkiksi vuonna 2015 Suomeen saapui joukoittain ihmisiä maista, joissa eläminen ei missään tapauksessa ollut erityisen vaarallista. Tämän totesi viimeksi eilen myös maamme pääministeri Alma-median järjestämässä keskustelussa.

Toisen suuren ongelman lausui ääneen maailman ruokaohjelman pääjohtaja David Beasley, jonka mukaan yhden syyrialaisen ruokahuolto Berliinissä maksaa 50 euroa, mutta Syyriassa vain 50 senttiä. Jo pelkästään tästä syystä kehitysmaiden väestön siirtäminen länsimaihin on järjetöntä ja sotaa pakenevatkin kannattaisi huoltaa mieluummin kotiseuduillaan kuin siirtämällä heidät länsimaihin. Etenkin kun tuosta siirrosta näyttää aivan liian usein seuraavan muitakin ongelmia.

Tästä ei keskusteltu eilisessä Alma-median tentissä, mutta Jussi Halla-aho nosti esille pääministeri Juha Sipilän roolin pakolaisten maahan houkuttelemisessa lupaamalla näille talonsa. Sipilä ei myöntänyt syyllisyyttään, vaikka se on täysin selvä, vaan sanoi toimineensa henkilökohtaisten arvojensa perusteella. Halla-ahon mukaan "Sipilällä oli aivan keskeinen vastuu... tilanteen pahentamisesta", minkä myös HS yllättäen vahvisti jutussaan linkittämällä vanhoja uutisiaan.

Pew-tutkimuslaitos kertoi myös, että eurooppalaiset ovat tyytymättömiä EU:n tapaan hoitaa pakolaispolitiikkaa. Asian korjaamiseksi  Unionin johtajat kokoontuvat keskiviikkona ja torstaina Itävallan Salzburgiin etsimään yhteistä linjaa maahanmuutossa. Agendalla ovat ainakin yhteiset rajavalvontajoukot.

Lisäksi Italia nostaa varmuudella esiin kysymyksen siitä, mitä tehdä Välimerellä seilaileville laivoille. Minne ne ohjataan ja mitä niissä Eurooppaan pyrkiville ihmisille tehdään?

Pääministeri Sipilän mukaan Suomella on ainakin etukäteen ajateltuna varsin passiivinen rooli. Ottaen huomioon Sipilän näköalattomuuden pakolaiskriisin suhteen, se saattaa tällä kertaa olla positiivinen uutinen - näin hän ei ainakaan tule ajaneeksi mitään sellaista, joka lisäisi EU:n ja Suomen vetovoimatekijöitä.

Lopuksi nostan vielä esille eilisen uutisen, jonka mukaan irakilaisten palauttamisprosessi Suomesta kotimaahansa on Sipilän mukaan "ihan jumissa". Pääministeri aikoo ottaa asian esille Salzburgin kokouksessa.

Näin on syytä tehdäkin, mutta samalla olisi mietittävä millä keinoin Irakia voitaisiin asiassa painostaa: ainakin kaikenlainen rahallinen ja muu tuki olisi syytä lopettaa niin pitkäksi aikaa, että irakilaiset elintasopakolaiset otetaan mukisematta vastaan. Näin siitä huolimatta, että avun saajat ovat täysin syyttömiä hallituksensa politiikkaan. Mutta niin olemme mekin irakilaisten elintasopakolaisten haluttomuuteen palata kotiinsa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kalle Silfverberg ja Khaled Mossain sortuivat älylliseen epärehellisyyteen
Mykkänen järjestää joillekin irakilaisille passeja, mutta miksei kaikille?
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta

Valaisevia mellakoita

Viime vuosien Suomeen suuntautuneessa ns. humanitaarisessa maahanmuutossa on tärkeimpänä lähtömaana ollut Irak. Maa on uskonnollisesti ja etnisesti monikulttuurinen, mutta on nyt saavuttanut pitkän sekasortoisen kauden jälkeen rauhan tilan, joten ihmiset ovat käyneet iloisin mielin ja toinen toisiaan tukien rakentamaan uutta yhteiskuntaa. Vai ovatko?

Epäilykseni syntyi kun Yle kertoi uutisessaan, että Irakissa on ollut väkivaltaisia mellakoita, joissa kansa on vaatinut päättäjiltä työpaikkoja, puhdasta vettä ja loppua jatkuville sähkökatkoille. Pelkään pahoin, että uutinen kertoo liiankin karua totuutta irakilaisista ja heidän hakeutumisestaan tänne kauas pohjoiseen.

Eli voiko todella olla niin, että irakilaiset kuvittelevat työpaikkojen, veden ja muun infran tulevan kuntoon osoittamalla väkivaltaisesti mieltä? Tai että poliitikkojen valheelliset lupaukset olisivat jotenkin irakilaisspesifinen ilmiö?

Tai etteivät ihmiset itse voisi vaikuttaa mainittuihin asioihin? Tai ettei huomion siirtäminen maailmankatsomuksellisista eroista yhteistyöhön sunnien ja shiiojen - tai kurdien ja muiden irakilaisten - välillä olisi eduksi ratkaisujen löytämiselle?

Jos irakilaisten asenne todellakin on edellä kuvaamani kaltainen, niin onko mikään ihme, että Irakissa on kurja elää? Ja että se toimii elintasopakolaisuuden runsaana lähteenä?

Ja etteivät sen myötä Suomeen tulevat ihmiset sopeudu länsimaiseen yhteiskuntaan, vaan ajautuvat myös täällä valittamaan vastaanottokeskuksen puurosta ja elelemään maamme turvaverkoston varaan. Ja jopa turvapaikan haettuaan hakemaan turvapaikkaa uudelleen väärällä nimellä vastaanottorahan toivossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei irakilaisilta konstit lopu, eikä professori Janne Kotiaholta ymmärrys. Eihän?
Irakilaisten asenne tuottaa kurjan tulevaisuuden
Suomen irakilaistamista ajetaan kuin käärmettä pyssyyn

Itä-Ghoutan siviilit saamassa rauhan, mutta kurdien tilanne synkistyy

Syyrian Itä-Ghouta on ollut lähes päivittäin lehtien otsikoissa. Pääsääntöisesti on kauhisteltu siviiliväestön kohtaloa taistelujen keskellä. Niin myös tänään Iltalehdessä. Ja eilen Ylellä.

Kuten tiedetään, kyse on viime kädessä vallasta Syyriassa. Maan presidentti Bashar Al-Assad on jonkin asteinen hirmuhallitsija, joten myös länsimaat yllyttivät maailmanparannusinnossaan kapinallisia sotaan häntä vastaan. Pääosan kapinallisten parissa ryöstivät kuitenkin nopeasti islamistiset ryhmät, joiden kohtalon puolestaan sinetöi Venäjän päätös asettua Assadin puolelle puolustamaan omia alueellisia etujaan.

Itä-Ghoutan humanitaariseen tilanteeseen ei ole kuin yksi kestävä ratkaisu. Se on kapinallisten kukistuminen ja alueen päätyminen hallituksen valtaan. Tosin siinäkin tapauksessa alueen väestöä saattaa kohdata kosto-operaatio, kuten sisällissodissa on kautta vuosisatojen ja ympäri maailman ollut tapana.

Siksi on kummallista, että meidän mediamme on keskittynyt puhumaan avustuskuljetuksista itse sotatapahtumien jäätyä huomattavasti vähemmälle. Toki niistäkin on uutisoitu ja sen perusteella on syytä uskoa, ettei ratkaisu Itä-Ghoutassa ole enää kovin kaukana.

Koko Syyrialle se ei kuitenkaan tiedä rauhaa. Maan pohjoisosissa Turkin islamistinen hallinto on lähtenyt valloitussotaan tarkoituksena muodostaa turvavyöhyke omaa rajaansa vastaan. Operaatiosta tihkuneiden tietojen mukaan operaatio ei ole ollut menestys, mutta lienee realistista olettaa kurdien ja Syyrian hallituksen vastarinnan olevan toivotonta alueellista sotilasmahtia vastaan.

Samalla Turkki on laajentanut Kurdien vastaisen sotansa Irakin puolelle ilman, että kukaan tuntuisi välittävän asiasta. Kurdeille tämä on äärimmäisen ikävä asia, sillä heillä oli erittäin suuri rooli ISISin kukistamisessa sekä Syyriassa että Irakissa, minkä olisi voinut kuvitella johtaneen siihen, että länsimaat nyt puolestaan asettuisivat heidän tuekseen.

Juuri nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei kurdien asia kiinnosta ainakaan länsimaita, jotka seuraavat varsin vaiteliaina sivussa turkkilaisten operaatiota. Ainoan avun tullessa Venäjän tukemalta shiialaiselta Assadilta ei ole vaikea arvata, mihin kurdien sympatiat heidän kukistumisensa jälkeen kohdistuvat.

Mutta ei mennä asioiden edelle. Kurdit ovat osoittaneet Irakin ja Syyrian tapahtumien yhteydessä sellaista taistelutahtoa ja -kykyä, jollainen on harvinaista tuolla maailmankolkalla. Paikalliset arabisoturithan ovat jo ajat sitten onnistuneet tekemään itsensä naurettaviksi.

Nähtäväksi jää, ovatko turkkilaiset heitä parempia, vai onnituvatko kurdit tällä kertaa siinä, millä juutalaiset vuosina 1948-49 lunastivat oikeuden omaan valtioon. Mikäli niin käy, on se melkoinen näpäytys myös todelliseen toimintaan kykenemättömille länsimaille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Islamistien ihmiskilvet pommitusten kohteena
Uusia tietoja Alepposta
Paras on hyvän vihollinen

Irakilaisten asenne tuottaa kurjan tulevaisuuden

Yleisradio teki jutun, joka valaisi hyvin vetovoimatekijöiden merkitystä irakista lähteneiden turvapaikanhakijavirtojen ohjautumisessa Suomeen vuonna 2015. Siinä mainittiin puskaradio, suomalaisen yhteiskunnan vapaus, kaikenpuolinen toimivuus, hyvä ihmisoikeusmaine, turvapaikan saamisen muihin maihin verrattuna korkea todennäköisyys ja päätöksen nopeus sekä pääministeri Juha Sipilän (kepu) vastuuttomat kommentit juuri pakolaisvyöryn alla.

Vetovoimatekijöiden lisäksi jutussa kerrottiin muutaman Suomeen pyrkineen motiiveista ja turvapaikkaan liittyvistä ajatuksista. Oli vastasyntyneen isää, haluttomuutta turvapaikan hakemiseen Suomen sijasta Irakin turvallisilta alueilta ja kieltäytymistä taistelemasta ISISin edustamaa ääri-islamia vastaan.

Palautuksensa jälkeen kaikki kolme aikoivat Ylelle kertomansa mukaan yrittää uudelleen vihreän oksan löytymistä Euroopasta. He olivat nähneet, että meillä asiat ovat paljon paremmin kuin heidän kotimaissaan, mutta kenellekään ei ilmeisesti ole tullut mieleen edes yrittää parantaa sen tilannetta. Jos ja kun asenne on tämä, ei irakilaisille kansana liene kurjan nykypäivän lisäksi luvassa edes parempaa tulevaisuutta.

Vaikka se on sääli, ei kurja yhteiskunta kuitenkaan ole validi peruste tunkeutua kutsumatta muiden elätettäväksi. Ei varsinkaan, kun aiempien tulijoiden kyky rakentaa uutta kotimaataan näyttäisi olevan varsin heikko, kuten työllistymisen vaikeudesta ja synkistä rikostilastoista voidaan päätellä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen irakilaistamista ajetaan kuin käärmettä pyssyyn
Kehitysmaasta tulleen lapsen etu
Kunniaväkivallan uhri sen kertoi

Suomen irakilaistamista ajetaan kuin käärmettä pyssyyn

Suomessa näyttäisi toimivan vahva liike sen puolesta, ettei Irakista Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita palautettaisi lainkaan kotimaahansa. Hyvä esimerkki siitä saatiin aamun Helsingin Sanomista, jossa jo aiemminkin heikosti perusteltuja väitteitä esittänyt kolumnisti Anu Kantola piti irakilaisten turvapaikanhakijoiden kokonaismäärää vaatimattomana.

Kantolalta näyttäisi jääneen kuitenkin huomaamatta se, ettei tulijoiden lukumäärä ole laissa mainittu syy turvapaikan myöntämiselle, koska se annetaan ainoastaan arvioidun tarpeen mukaan. Nyt on vain käynyt niin, että samaan aikaan kun vuonna 2015 maahamme saaneiden turvapaikanhakijoiden anomuksia on tarkasteltu, on myös Irakin turvallisuustilanne parantunut. Tämän vahvisti maahanmuuttovirasto viimeksi tänään Ylelle, eikä yksi Irakissa tuntemattomasta syystä kuollut entinen turvapaikanhakija muuta asiaa miksikään.

Kantola kertoi jutussaan myös siitä, kuinka Suomeen tulleiden irakilaisten määrä on vuoden 2015 jälkeen vähentynyt. En tietenkään tiedä varmuudella mistä se johtuu, mutta veikkaan Suomesta tulijoille annettujen palautuspäätösten ja muiden EU-maiden kiristyneen turvapaikkapoliittisten linjausten vaikuttaneen asiaan. Suomen kannalta hyvä oli myös uutinen, jonka mukaan Ranskasta ei haluttu palauttaa Suomeen täältä sinne matkannut irakilaista Dublin-tapausta.

Myös kirkonmiehet ja -naiset ovat olleet jo pitkään mukana Suomen irakilaistamisyrityksessä. Niinpä monet turvapaikanhakijat ovat viimeisenä keinonaan päästä lihapatojen ääreen ilmoittaneet vaihtaneensa uskontoaan. Eikä pelkästään luterilaisuuteen vaan myös esimerkiksi helluntailaisuuteen.

Esimerkkinä pappiemme sinisilmäisyydestä valitti kirkkoherra Kari Kanala Ylen jutussa siitä, ettei eräs irakilaismies saanut uutta valituskierrosta negatiiviselle turvapaikkapäätökselleen aiemmin ilmoittamatta jääneen (ja siten mitä todennäköisimmin keksityn) kunniaväkivaltapelon takia. 

Tässä tilanteessa on vain toivottava, että maahanmuuttovirasto pysyy laillisuuden tiellä. Ja että poliitikkomme ymmärtävät, etteivät julkista näkyvyyttä saavat kantolat ja kanaset aja äänestävän kansan näkemystä vaan omaa maailmanparannusideologiaansa. Sekä vaalien pelossa huolehtivat siitä, ettei turvapaikkapolitiikkaamme jatkossa kehitetä ainakaan elintasopakolaisia suosivaan suuntaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Miksi media pallottelee irakilaisen murhalla?

Kehitysmaasta tulleen lapsen etu

Helluntaiseurakunnat muutoksen edessä

Miksi media pallottelee irakilaisen murhalla?

Helsingin Sanomat kirjoitti lapsellisen pääkirjoituksen siitä, kuinka viranoamiset ja poliitikot vain pallottelevat vastuuta irakilaismiehen kuolemasta Irakissa. Lapsellisen siksi, ettei asiassa ole mitään pallottelemista, koska viranomaisilla ei ole lain perusteella mahdollisuutta repostella yksittäisiä tapauksia julkisuudessa.

Asian nosti esille pari päivää sitten verorahoitteinen media. Sen mukaan ammuttu henkilö oli ollut Suomessa hakemassa turvapaikkaa ilman perusteita. Kuolinsyynä oli kolme ampumahaavaa päässä ja vartalossa, jotka oli ammuttu rekisterikilvettömästä Nissan Navara -lava-autosta Palestiina-kadulla Bagdadissa.

Tavallisen kansalaisen tai median tiedossa eivät ole ainakaan seuraavat asiat. Millä perusteilla ammuttu haki turvapaikkaa Suomesta? Miksi Maahanmuuttovirasto ei nähnyt sille tarvetta? Mitä kuollut teki palattuaan Irakiin? Mistä ampuminen johtui eli olivatko syynä ampujan turvapaikanhakua edeltäneet vai sitä seuranneet tapahtumat?

Koska lehdistö ei tiedä vastauksia edellä esittämiini kysymyksiin - etenkään noihin kahteen viimeiseen - eikä Maahanmuuttovirastolla ole oikeutta kertoa näkemyksiään kahdesta ensimmäisestä, on kuolemalla elämöinti maassamme turhaa. Samoin on tarpeetonta viranomaisten ja poliitikkojen syyttely - lukuun ottamatta sitä, että maahamme on luotu vetovoimatekijöitä, jotka saivat nyt ammutun ja monet muut parempaa elintasoa tavoittelevat irakilaiset hakeutumaan Suomeen turvapaikan toivossa.

Käytännössä oma veikkaukseni on se, että turvapaikan evääminen perustui hakijan valheelliseen kertomukseen. Ja hänen toimintansa Irakissa oli juuri ennen kuolemaa sellaista, että se aiheutti ampumisen.

Kyseessä on siis veikkaus eli arvaus. Mutta sen puolesta puhuvat seuraavat tiedossa olevat asiat. 1) Turvapaikkoja haetaan yleisesti keksityillä tarinoilla ja 2) Maahanmuuttoviraston päätös oli vahvistettu oikeudessa - eikä kyse ollut mistään rajatapauksesta, koska 3) korkein hallinto-oikeus ei antanut miehelle edes valituslupaa. Sekä se, että 4) Bagdadin kokoisessa lähes seitsemän miljoonan asukkaan suurkaupungissa voi halutessaan pysyä piilossa mahdollisilta vihamiehiltä, vaikka 5) ammuttu ei kohtalostaan päätellen ollutkaan nähnyt siihen syytä.

Jos ja kun edellä esittämäni näkemykset pitävät paikkansa, ei Suomella ole minkäänlaista vastuuta irakilaismiehen kuolemasta. Ei sen enempää viranomaisilla kuin poliitikoilla. Sen sijaan voidaan kysyä, miksi ihmeessä maamme lehdistö haluaa pallotella asialla useiden päivien ajan, vaikkei sillä ole mitään tietoa turvapaikan eväämisen tai ampumisen syistä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilaiset kaipaavat takaisin kotiin - mutta minne katosivat vaino ja hätä?
Onko Suomen turvapaikkapolitiikka kaikessa hiljaisuudessa löperöitymässä?
Irakilaisten paluumuuttajien karuja kohtaloita

Tanskaan on tulossa burkhakielto ja Irakissa on entistä turvallisempaa

Tanska on päättänyt ryhtyä toimenpiteisiin kieltääkseen kasvot peittävät asusteet julkisissa tiloissa. Se seuraa päätöksessään Ranskaa, missä on päädytty samaan johtopäätökseen jo aiemmin.

Päätöksen takana on nähtävissä ennen kaikkea pyrkimys helpottaa maahanmuuttajanaisten integroitumista länsimaiseen yhteiskuntaan sekä sukupuolten tasa-arvon korostaminen kaikissa väestöryhmissä. Lisäksi taustalla lienee pelko kasvonaamioiden hyödyntämisestä terroristisessa tarkoituksessa.

Tanska on edellä kuvatun päätöksen tehdessään erkanemassa yhä selvemmin muista pohjoismaista. Siellä humanitaariset pakolaiset halutaan tosissaan integroida yhteiskuntaan, kun etenkin Ruotsissa sotkeennutaan yhä syvemmälle paapomismentaliteettiin, jonka lopputulos ei ole kenenkään kannalta edullinen.

Tässä tilanteessa kaipaisinkin tietoon perustuvaa poliittista linjausta suomalaiselle integraatiopolitiikalle, jotta yhteiskuntamme välttäisi Ruotsin ongelmat. Naapurimme esimerkkihän osoittaa, ettei maahanmuuttajista ole tehtävissä kansakunnalle uutta voimavaraa ainakaan paapomislinjalla.

Yhtenä pienenä valopilkkuna toivomaani suuntaan panin merkille kovasti laittomien maassaoleskelijoiden Irakiin palautusten keskeyttämiseen painostetun Maahanmuuttoviraston pystyneen tekemään ilmeisen rehellisen selvityksen Irakin soveltuvuudesta turvapaikanhakijoiden palauttamiseen. Siellä maan turvallisuustilanne on parantunut jatkuvasti, eikä maan kansalaisten palautuksille kotimaahansa pitäisi olla esteitä.

Oletan, että Maahanmuuttovirasto toimii jatkossa selvityksen tulosten mukaisesti. Se on tärkeää jo siksikin, että asiasta uutisoineen Helsingin Sanomien mukaan "Irakissa kärsitään vakavista ympäristöongelmista ja laajasta työttömyydestä. Lähes joka kolmas irakilainen on ilman työtä."

Tuollaisessa tilanteessa Suomessa koulutusta saaneet ja järjestäytyneen yhteiskunnan toimintaan tutustuneet irakilaisnuorukaiset voivat halutessaan olla koko yhteisölle kullan arvoisia. Jos - ja miksei kun - näin käy, ovat voittajia niin paluumuuttajat, suomalainen yhteiskunta kuin Irakin valtiokin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreä maahanmuuttopolitiikka
EU-juristi: uskonnollinen vaatetus ei kuulu työpaikoille
Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys

Onko irakilaisilla mielessä hätä vai elintaso?

Suomi on asettanut Irakiin uuden suurlähettilään. Se on hyvä asia ja osoittaa maamme hallituksen katsovan, että Irakin tilanne on kehittymässä oikeaan suuntaan.

Suurlähettiläs Päivi Laine rohkaisee suomalaisyrityksiä aktivoitumaan Irakin suuntaan. Hän näkee, että maan alkaessa nousta sinne avautuvat merkittävät markkinat, joista leijonanosan vievät jo varhain mukana olevat.

Tämä pitänee paikkansa, mutta Irakiin meneminen edellyttää yritykseltä riittävää riskinottokykyä ja -halua? Vaakakupissa ovat siis isot potentiaaliset mahdollisuudet ja valtava riski epäonnistumisesta - uskon kuitenkin halukkaita löytyvän.

Uudella suurlähettiläällä on myös sellainen näkemys, että mikäli ihmiset tuntisivat paremmin Irakin oloja, he suhtautuisivat nykyistä positiivisemmin irakilaisten maahanmuuttoon. Sanatarkasti lainattuna: "keskustelussa tuntuu painottuvan, että tänne tultaisiin taloudellisten etujen vuoksi, vaikka monella on sotien runtelemassa Irakissa oikea hätä".

* * *

Suurlähettilään kannanotto vaatii kommentin, koska lienen niitä, jotka hänen näkemyksensä mukaan suhtautuvat kylmästi irakilaisiin. Selvyyden vuoksi joudun siis toteamaan, ettei minulla ole epäilystä siitä, että monilla irakilaisilla on hätä.

Hätä on varmasti esimerkiksi Mosulissa tappiolla olevien ISISin jäsenten parissa. He näkevät islamistihallinnon lopun olevan tulossa ja tietävät kiinni jäädessään saavansa ankaran rangaistuksen; ehkä jopa kuolemantuomion.

Siitä huolimatta en missään tapauksessa halua heitä Suomeen. Enkä epäile heidän mahdollisen Suomeen tulonsa liittyvän ensisijaisesti maamme elintasoon.

Hätä on myös edelleen ISISin hallitsemilla alueella elävillä siviileillä. He ovat joko ääri-islamistien uhkaamia tai näitä tukevia.

Kalifaatin tappion tullen näiden kahden ryhmän erottelu saattaa olla vaikeaa. Se ei silti ole hyvä peruste lähteä Suomeen, vaan kaikkien mosulilaisten tulisi sopia keskinäiset riitansa, tunnustaa mahdolliset virheensä ja ryhtyä yhdessä rakentamaan kotikaupunkiaan.

Eihän kyvyttömyys anteeksiantoon ja tosiasioiden tunnustamiseen voi olla peruste sille, että Suomi tarjoaisi ihmiselle loppuiäksi elämän. Sellaisella asenteella olisi Suomen verisen sisällissodan jälkeen syntynyt sekasortoinen äärioikeiston hallitsema Suomi, joka olisi viimeistään 1940-luvulla jäänyt osaksi sosialistista kansojen vankilaa.

Hätää kokevat varmasti myös sunni-alueilla asuvat shiiat tai shiia-alueilla asuvat sunnit. Heihin pätee sama kuin mosulilaisiin. Jos uskonkiihko on niin kova, ettei pysty elämään toisuskoisten kanssa, ei se tarkoita turvapaikkaoikeutta Suomessa. Ratkaisu heille löytyy lähempää, eli muutto samaa uskonlahkoa tunnustavien pariin.

Lisäksi olisi ymmärrettävä, ettei koko Irak - sen enempää kuin edellä mainittu Mosulkaan - koskaan nouse uuteen kukoistukseen, ellei riittävän suuri enemmistä irakilaisista tahdo sitä itse. Kaksoisvirtain maan kannalta olisi siis aivan keskeistä, että maltilliset ihmiset ryhtyisivät uskonnosta tai etnisestä jaottelusta riippumatta rakentamaan kotimaataan yhdessä. Tässä mielessä pahin karhunpalvelus koko Irakia kohtaan olisi tukea maltillisimpien ihmisten muuttoa länsimaihin.

Vielä pahempi karhunpalvelus Irakille olisi houkutella maasta koulutetuin väestönosa länsimaihin. Toki heillä saattaisi olla muita parempia edellytyksiä integroitua vaikkapa Suomeen, mutta kuka siinä tapauksessa rakentaisi uuden Irakin talouden ja infrastruktuurin?

Lopuksi vielä pari sanaa suurlähettilään mainitsemasta elintasopakolaisuudesta. En minä epäile kaikkien irakilaisten tulleen Suomeen lihapadat ja sosiaaliturva mielessä. En edes kuviteltujen työmarkkinoiden takia.

Mutta kyllä irakilaisten maahanmuutossa Suomeen on myös elintasopakolaisuuden juonne, sillä jokainen Suomeen saapunut on kulkenut meitä vähemmän pakolaisille etuja tarjoavien turvallisten maiden kautta. Siten on päivänselvää, että useimmat irakilaiset ovat ainakin osittain elintasopakolaisia. En ymmärrä miksi tämä tosiasia pitäisi kieltää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS ja IL lobbaavat löysän turvapaikkapolitiikan puolesta
Monikulttuurisen sotajoukon syvin olemus
Irakissa pätevyys syrjäyttää sopivuuden