HS:n Paavo Teittinen on tekemässä juttua Wille Rydmanin viesteistä vuodelta 2016

Tänä aamuna en voi olla kirjoittamatta Wille Rydmanin tapauksesta. Hän nimittäin kertoi eilen sosiaalisessa mediassa Helsingin sanomain hänestä aiemmin valheellisia väitteitä julkaisseen ja siksi rikostutkinnassa olevan toimittajan Paavo Teittisen ottaneen yhteyttä. 

Teittisen viestin sisältö oli seuraava: "olin sinuun yhteydessä pyytääkseni kommenttia mahdollista juttuani varten. Selvitän tietoja, jotka liittyvät entiselle puolisollesi vuonna 2016 kirjoittamiisi viesteihin. Näissä viesteissä olet käyttänyt muun muassa rasistista kieltä. Pyydän olemaan yhteydessä tämän päivän aikana, jos haluat kommentoida ko. viestejä ja niiden sisältöä."

Rydman totesi viestissään, että "on HS:llä pokkaa. Toimittaja ja hänen lähteensä, jotka ovat jo valmiiksi rikostutkinnassa minuun kohdistuvasta törkeästä kunnianloukkauksesta, lähtevät uuteen hyökkäykseen. Ei ole niin matalaa rimaa, ettei HS sitä alittaisi. Jos rima on maassa, Teittinen kaivaa tunnelin sen ali."

Asiaan otti kantaa myös Suomen Kuvalehden toimittaja Mikko Niemelä kirjoittamalla, että "@PaavoTeittinen saat tästä ministerin tviitistä hyvän siteerauksen juttuun. Kertoo olennaisen hänen suhtautumisestaan koko asiaan".

Nähtävästi kahden suomalaisen ns. "laatulehden" toimittajat ovat vaipuneet niin alas, että ryhtyvät jätetyksi tulleen naisen koston välikappaleiksi. Ja vielä jatkavat tässä roolissa siitä huolimatta, että nainen oli syöttänyt jo aiemmin niin paksua pajunköyttä, että tämän työkaluksi ryhtynyt Teittinen on joutunut rikostutkinnan kohteeksi - ja toivottavasti saa aikanaan myös rikostuomion.  

Ihmettelen syvästi suomalaisen ns. laatulehdistön kadonnutta tasoa. Kun ei enää osata kirjoittaa oikeista asioista, kelpaavat jopa seitsemän vuotta vanhat yksityisviestit toimittajan aiheeksi ikään kuin niiden julkaisufoorumi olisi jokin roskalehti. Säälittävää.

* * *

Ei yhtä vanhaa asiaa ilman toista, joten kirjoitan tähän loppuun myös ilmastoasiaa. Näin siksi, että Helsingin sanomat otti pääkirjoituksessaan kantaa ministeri Kaj Mykkäsen (kok) kommenttiin, jonka mukaan keskeisin ilmastotoimi Suomessa on tehtaanpiippujen tulppaaminen. Otin pari päivää sitten itsekin kantaa asiaan huomauttamalla ihmiskunnan edistyksen perustuneen tieteeseen ja teknologiaan - ja muistuttaen, että metsien hiilinieluja uhkaavat lämpenevässä ilmastossa hyönteistuhot.

Ilmastonmuutosta on kommentoinut myös Petteri Taalas, jonka mukaan Kreikan saaristossa nähdään nyt ilmastotutkijoiden jo 1980-luvulla ennustamia ongelmia. Tämä sai minut jälleen kerran katsahtamaan pohjoisen merijään laajuuden kehitystä. Senhän voisi kuvitella sulavan juuri nyt todella rivakasti, koska Pohjoisen Atlantin pintavesi on lämpöisempää kuin koskaan mittaushistorian aikana. 

Yllätykseni oli melkoinen kun havaitsin, että pohjoisen merijään laajuus on ajankohtaan nähden (heinäkuun 24. päivä) tilaston kymmenenneksi pienin. Taakse jäävät vuodet 2007, 2011, 2012, 2013, 2016, 2017, 2019, 2020 ja 2021.

Totta on kuitenkin se, että kun viimeksi kirjoitin aiheesta merijää oli laajimmillaan sitten vuoden 2014 eli sen suhteellinen laajuus verrattuna lähivuosiin on pienentynyt. Sen sijaan ennätysvuoteen 2012 verrattuna pohjoisen merijään laajuus on reilut viisi prosenttia suurempi - viimeksi kirjoittaessani ero oli hiukan alle viiden prosentin - joten siihen nähden se on pikemminkin laajentunut kuin supistunut. Tämä voi toki johtua myös vuoden 2012 anomalian poikkeuksellisuudesta. 

Saa siis nähdä, virtaako Pohjois-Atlantin lämmin vesi lopultakin arktiselle alueelle ja ryhtyy sulattamaan pohjoista merijäätä. Ja sitä kautta tuo yhä lähemmäksi sitä päivää - joka ilmastotutkijoiden mukaan on väistämättä edessä - että arktinen jää sulaa kokonaan pois.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS katkeroituneen naisen työkaluna

Helsingin sanomat jatkoi valheellista uutisointiaan
Nostaako El Niño maapallon keskilämpötilan uuteen ennätykseen?