torstai 20. elokuuta 2026
Perussuomalainen maahanmuuttopolitiikka valtaa alaa: ensin SDP ja nyt Kokoomus
tiistai 11. elokuuta 2026
Antti Lindtman ja Minja Koskela pärjäsivät parhaiten gallup-pornokilpailussa
Päähallituspuolueiden kannattajat luottavat hallitusyhteistyöhön
lauantai 1. elokuuta 2026
Lasten pakottaminen maahanmuuttajakouluihin on vaarallinen tie
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n neuvottelujohtaja Petri Lindroosin mukaan "olisi edullista, että oppilasryhmät olisivat sellaisia, ettei S2-oppilaiden suhteellinen osuus olisi liian iso. Kussakin lähikoulussa pitäisi olla riittävät resurssit, riittävän pienet ryhmäkoot ja riittävästi S2-opetusta, sillä kielen oppiminen on ihan keskeinen asia yhteiskunnassa menestymisen näkökulmasta".
Tällä kommentillaan hän puolusti sitä, että helsinkiläislapsia ohjataan pois lähikouluistaan, jotta maahanmuuttajavaltaisten alueidenkin luokkiin saataisiin suomenkielisiä oppilaita. Lindroosin tavoite on tietenkin sinänsä hyvä, mutta ottaen huomioon sen tosiasian, että maahanmuuttajaoppilaista suuri osa aiheuttaa vaikeuksia opetukseen, on siihen kehitetty käytännön ratkaisu kohtuuton pakkosiirrettyjä suomalaistaustaisia lapsia kohtaan.
* * *
Helsingin kouluviranomaisten olisi myös syytä muistaa, etteivät nykyiset maahanmuuttajalasten määrät suinkaan ole pysyvä tilanne, vaan asumisen alueellisen segregaation ja maahanmuuttajataustaisten perheiden suuremman lapsiluvun seurauksena jouduttaisiin ajan myötä ohjaamaan oppilaita vielä suunniteltuakin pidemmille koulumatkoille. Enkä pitäisi ihmeenä, vaikka kohtuuttomaan tilanteeseen joutuneet etnisesti suomalaiset lapsiperheet pyrkisivät muuttamaan pois sellaisilta alueilta, joissa heidän lapsillaan on vaara joutua nyt nähtyjen hallinnollisten päätösten uhriksi.
Tämä tarkoittaisi käytännössä pääkaupunkimme alueellisen segregaation kiihtymistä ja sitä kautta yhä useamman kaupunginosan väestöpohjan vaihtumista samaan tapaan kuin on käynyt monin paikoin Pohjois-Amerikassa. Esimerkiksi Detroitissa väestö muuttui nopeasti: vuoteen 1980 mennessä mustien detroitilaisten määrä ylitti valkoisten määrän yli 300 000:lla, ja valkoisen väestön määrä oli romahtanut yli kahdesta miljoonasta alle puoleen miljoonaan.
Väestön supistumisen ja vaihtumisen seurauksena Detroitin veropohja supistui, mikä johti vajeisiin koulutusjärjestelmässä, sairaalapalveluissa ja muissa julkisissa palveluissa. Vuonna 2013 Detroit hakeutui Yhdysvaltain historian suurimpaan kunnalliseen konkurssiin.
* * *
Tätä taustaa vasten on selvää, että Helsingin päättäjät ovat lähteneet vaaralliselle tielle. Toivottavasti kuitenkin sellaisella asenteella, että siltä ymmärretään palata, mikäli se johtaa amerikkalaisen esimerkin mukaiseen kehitykseen.
Lisäksi suomalaisten valtakunnantason poliitikkojen on syytä ymmärtää, että edellä käsittelemäni ongelma syntyi vuosina 1990-2023 harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Eikä se poistu mihinkään, mikäli ensi kevään vaalien jälkeen maahamme laaditaan hallitusohjelma, jonka varassa samaa politiikkaa jatketaan neljän vuoden tauon jälkeen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi
Pekka Timonen ja Vantaan ongelmat
Helsingin Hernesaaresta halutaan väestönsekoittamo
torstai 11. kesäkuuta 2026
Koulutuspoliittinen kynnyskysymys hallitusohjelmaan
Kesälomien lyhentäminen vaikuttaisi koululaisten kesätyömahdollisuuksiin
Härkää sarvista vai islamia lapsille
Lakiesitys armoviitosten lopettamiseksi
lauantai 6. kesäkuuta 2026
Jukka Kopra avasi pelin politiikan
Somalit osoittivat EU:n suunnittelemien palautuskeskusten tarpeellisuuden
sunnuntai 31. toukokuuta 2026
Antti Lindtmanin lista: veronkorotuksia ja Palestiinan tunnustaminen
SDP ja ostoskeskus Puhoksen huumekauppa
Antin enkelit ja vihreät vesiliskot Saharassa
Suomen julkinen sektori on EU:n kärjessä
torstai 30. huhtikuuta 2026
Mielipidevaikuttamisen kustannukset eivät kuulu veronmaksajalle
Wille Rydman (ps) ja Sofia Virta (vihr) kävivät taannoin kiivaan keskustelun Ylen ajankohtaisohjelmassa. Molemmat puhuivat toistensa päälle ja väittivät vastapuolen valehtelevan. Puheenaiheena olivat hallituksen aikomukset leikata julkista tukea erilaisilta järjestöiltä.
Ottamatta kantaa tuohon keskusteluun, oli mielenkiintoista, että Helsingin sanomat haastatteli pian sen jälkeen valtionapua noin 29 miljoonaa euroa vuodessa saavan Suomen sosiaali ja terveys -yhdistyksen eli Sosten pääsihteeriä Vertti Kiukasta siitä, mitä veronmaksaja saa – tämän mielestä – rahojensa vastineeksi. Onhan tässä tuloistaan 85 prosenttia valtiolta saavassa järjestössä mukana paljon erilaisia poliitikkoja.
* * *
Kiukaksen mukaan "ihmisten hyvinvoinnin näkökulmasta meidän perustuotteemme on ministeriöille ja eduskunnan valiokunnille annettava lausunto. Tietyissä piireissä kauheasti demonisoidaan vaikuttamistoimintaa, mutta sitä se ennen kaikkea on."
Kyse on siis järjestöstä, jonka tärkein tehtävä on ajaa taustaorganisaatioidensa etua. Toisin sanoen, se ei aja kustannuksistaan suurimman osan kuittaavien veronmaksajien eikä siis myöskään koko Suomen väestön asiaa.
Jutusta selvisi, että Sosten lausunnot lähetetään joko ministeriöille tai puolueille. Kiukaksen mukaan tämä on ensin mainitun kannalta positiivinen asia, koska "sen sijaan, että ministeriö saa kolmekymmentä lausuntoa, se saa yhden, jossa on huomioitu jäsenjärjestöjen näkökulmat".
* * *
Professorina olen ollut silloin tällöin mukana omaa tutkimusalaani hyödyntävän ministeriön lainsäädäntötyössä sekä tehnyt uusista laeista myös tieteelliseen tietoon perustuvia lausuntoja. Siksi lienee syytä kertoa, mitä se tarkoittaa.
Omien kokemusteni perusteella itse lainsäädäntötyö lähtee liikkeelle hallitusohjelmasta, jonka pohjalta ministeriö ryhtyy valmistelemaan hallituksen haluamia muutoksia Suomen lakeihin ja asetuksiin. Se tapahtuu ministeriön virkamiesten ja heidän kutsumiensa asiantuntijoiden yhteistyönä. Ainakaan itse en ole huomannut, että tässä vaiheessa mukana olisi ollut minkään tahon edunvalvojia tai mielipidevaikuttajia.
Näissä kokouksissa sorvataan itse lakiteksti sekä kirjataan ylös lainsäädännön perustelut. Jälkimmäinen teksti on huomattavasti pidempi kuin itse laki, ja tutkijana olen osaltani huolehtinut, että muutoksissa on huomioitu ajantasainen tieteellinen tieto.
Tämän työn jälkeen ministeriö lähettää lakiluonnoksen lausuntokierrokselle, jossa varsinaisten toimijoiden – niin julkisten kuin yksityistenkin – lisäksi myös Sosten kaltaiset järjestöt ovat voineet kertoa mielipiteensä. Ne ovat yleensä varsin ristiriitaisia, sillä yhden tahtoessa lakiin "valkoista" vaatii toinen "punaista" ja kolmas "vihreää".
Siten niillä – eri tahojen mielipiteillä – ei ole juurikaan vaikutusta itse lakiin, ellei esille ole noussut faktuaalisia eli todellisia ongelmia, jotka ovat jääneet valmistelutyössä huomaamatta. Sellaiset luonnollisesti korjataan, koska juuri näiden havaitsemisen varmistaminen on koko lausuntokierroksen tarkoitus.
* * *
Palatkaamme siis Sosten tarpeellisuuteen. Se toimittaa lainsäätäjälle lobbaustietoja taustajärjestöiltään ajaakseen niiden yhteiskunnallista etua – tarvittaessa vaikka tieteellisen ja kokemusperäisen tiedon vastaisesti. Kootessaan yhteen kaikkien jäsentensä näkemykset, se joutuu sovittamaan niitä yhteen eli harjoittamaan enemmän tai vähemmän ennakkosensuuria. Tämä vähentää lakiesityksestä lausuttujen näkemysten kirjoa.
Erityisesti on huomattava, että ajaessaan jäsenjärjestöjensä etua Soste toimii väistämättä päärahoittajansa eli veronmaksajien tahtoa vastaan, mikä puolestaan näkyy parhaiten eduskunnan poliittisissa voimasuhteissa. Eikä siis Sosten kaltaisissa järjestöjen järjestöissä, jotka edustavat vain omaa jäsenistöään ja niiden intressejä.
Tämä on samalla perustelu sille, miksi Sosten kaltaisten järjestöjen tukeminen verovaroista ei ole järkevää eikä oikeastaan edes hyväksyttävää, sillä mielipidevaikuttamisen rahoittaminen kuuluu lobbajalle itselleen. Ja siksi on hyvä, että Sosten kaltaisille järjestöille osoitettu julkinen tuki pääsee hallituksen leikkauslistalle.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpo moraaliposeerasi
Suhteellinen ja todellinen köyhyys
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta
perjantai 17. huhtikuuta 2026
Mari Rantanen esitteli ja Vigelius laukaisi
Oliko yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen virhevalinta?
Terrorismivaroitus
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista
torstai 9. huhtikuuta 2026
Mitä siitä, että Putinin hallinnon suurin uhka on Venäjän kansa?
Puolustusvoimien pääesikunnan tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri Pekka Turunen, totesi sotilaallisen suorasanaisesti, että "nykyisen Kremlin johdon näkökulmasta suurin uhka valtiolle on oma kansa. Tämän vuoksi johto rakentaa kertomusta ulkoisesta uhasta ja väittää esimerkiksi, että NATO:n laajentuminen uhkaa Venäjää. Tämän varjolla Venäjä perustelee tarvetta puskurialueille eli etupiirille."
Tämä näkemys on syytä huomioida sekä poliittisten päättäjien että meidän – heille valtakirjan vaaleissa antavien – tavallisten kansalaisten piirissä. Sehän tarkoittaa suoraan, että Putinin "kolmen päivän erityisoperaation" toistuminen missä tahansa Venäjän rajavaltiossa ei ole uhka, vaan tapahtuu vääjäämättä, mikäli Moskovassa syntyy käsitys, että sellaisella olisi menestymisen mahdollisuus.
* * *
Tämä tarkoittaa, että meillä Suomessa on syytä pitää kiinni kahdesta asiasta: puolustusvoimien riittävästä kyvykkyydestä sekä toimivista liittosuhteista. Ensin mainittu on omissa käsissämme – ja kohtuullisessa kunnossa – mutta jälkimmäisen – siis NATO:n – osalta avaimet ovat pääosin rajojemme ulkopuolella.
Siksi on syytä toivoa, että USA:n hyökkäys Iraniin tai Espanjan haluttomuus ylläpitää riittävää puolustuskykyä Donald Trumpin presidentin vaatimalla BKT-osuudella eivät hajota NATO:a. Eivät ainakaan ennen, kuin Euroopan suuret valtiot – Saksa, Ranska ja Iso-Britannia – ovat saaneet kasvatettua oman sotilaallisen suorituskykynsä tasolle, jonka kyvystä torjua Venäjän hyökkäys ei ole varteenotettavaa epäilystä.
Lisäksi Suomen oman puolustuskyvyn kannalta on huolestuttavaa, että maassamme on viime aikoina nähty vastuutonta pikkupolitikointia liittyen NATO-jäsenyyden velvoitteisiin. Ja että juuri samat poliittiset liikkeet näyttäisivät saavan seuraavissa eduskuntavaaleissa kannatusta niin paljon, että ne saattavat päästä neuvottelemaan hallitusohjelmasta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhkauksia ja huumoria
Kestääkö Venäjä oman hyökkäyksensä?
Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet
maanantai 23. maaliskuuta 2026
Voisiko ensi vuonna syntyä ei-sosialistinen hallitus?
Minun nuoruudessani yksi eniten lehdistöä, muita politiikan seuraajia ja tavallisia kansalaisia kiinnostavista asioista oli sosialistien ja ei-sosialistien välinen äänten jakauma eduskunnassa. Näin siitä huolimatta, ettei vaalituloksilla ollut juurikaan merkitystä, sillä Suomea johtava ministeristö rakentui aina vuonna 1987 valtaan nousseeseen Harri Holkerin (kok) hallitukseen asti sosialistien ja kepulaisten yhteistyön eli punamullan varaan.
Mielipidetiedusteluiden mukaan eduskunnan voimasuhteet ovat edelleen karkeasti ottaen samanlaiset kuin puoli vuosisataa sitten. Ja siksi – ellei kansalaisten poliittisissa mielipiteissä tapahdu jotain odottamatonta – vihervasemmisto jää myös ensi vuoden vaaleissa vähemmistöksi kansanedustajien määrässä, eikä pysty yksinään muodostamaan enemmistöhallitusta.
Tästä syystä olisi luontevaa – ja kansan tahtoa noudattavaa – että Suomen johtoon nousisi vaalien jälkeen hallitus, jonka ytimen muodostaisivat Kokoomus, Perussuomalaiset ja Keskusta. Samalla taattaisiin julkisen sektorin supeuttaminen yhteiskuntamme kantokykyä vastaavaksi jatkamalla nykyistä talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa.
* * *
Tällaisen suomalaisten vaaleissa osoittamaa tahtoa noudattavan ratkaisun edessä on kuitenkin kaksi kantoa. Niistä ensimmäinen on se, että nykyisin hallitustunnustelijan tehtävä lankeaa automaattisesti vaaleissa suurimman puolueen aseman saaneen puolueen puheenjohtajalle, joka – ainakin nykyisten gallupien valossa – on Antti Lindtman (sdp).
Hänen voi odottaa pyrkivän ensisijaisesti minun lapsuudestani ja nuoruudestani tunnettuun punamultapohjaan, johon sisältyisi vähintään yksi puolue poliittisen kentän vasemmalta äärireunalta. Lindtmanilta tämä edellyttäisi samaa kuin puoli vuosisataa sitten, eli Antti Kaikkosen johtaman Keskustan maanittelemista hallitukseen sen johtohenkilöitä ja ehkä äänestäjäkuntaakin tyydyttävillä – mittavilla – lupauksilla.
Sama luonnollisesti koskee mukaan otettavia laitavasemmistopuolueita ja jokaiseen hallitukseen janoavaa RKP:tä, jolle tosin riittänee pelkkä ruotsin kielen aseman turvaaminen.
Jos Antti Kaikkonen toimii tässä tilanteessa samoin kuin hänen edeltäjänsä puoli vuosisataa sitten kerta toisensa jälkeen teki, saamme lopputuloksena Keskustalla täydennetyn punavihreän hallituksen, jonka voi olettaa noudattavan holtintonta talous- ja maahanmuuttopolitiikkaa. Ja siten Suomen taloudellinen ahdinko sekä sisäisen turvallisuuden heikkeneminen tulee jälleen kiihtymään seuraavien neljän vuoden aikana.
* * *
Jos kuitenkin kävisi niin, että Antti Kaikkoselta löytyisi selkärankaa ja aitoa kiinnostusta Suomen ja suomalaisten tulevaisuuden parantamiseen, hän voisi kieltäytyä Lindtmanin tarjoamista houkutuksista. Ja tavoitella punamullan sijaan nykyisen hallituksen linjauksia – keskustalaisella vivahteella – jatkavaa kabinettia, jonka johdossa olisi mitä todennäköisimmin Petteri Orpo.
Toisin sanoen Orpon pitäisi tarjota Keskustalle jotain sellaista, mikä tyydyttäisi Lindtmanin lupauksia enemmän Kaikkosta ja puolueen muita johtohenkilöitä. Siis jotain, joka ei olisi ristiriidassa – ei ainakaan liian räikeässä – Kokoomuksen omien tai Perussuomalaisten poliittisten tavoitteiden ja suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden edellytysten rakentamisen kanssa.
* * *
Valitettavasti tällainen asetelma on kuitenkin vinoutunut, sillä Keskusta on perinteisesti kuulunut niin sanottuihin jakopoliittisiin puolueisiin. Ja siten on todennäköistä, että – niin ikään holtittomasta rahankäytöstään tunnetun – SDP:n lienee lähtökohtaisesti Kokoomusta helpompi täyttää Kaikkosen toiveet.
Lindtmanin kannalta ongelmana on vain se, että samalla Kaikkonen varmistaisi Suomen syöksyn sellaiseen taloudelliseen kurimukseen, jollaiseen se ei ole joutunut toisen maailmansodan jälkeen, eikä tämä ole niin tyhmä, ettei ymmärtäisi sitä. Siksi voidaan olettaa – tai ainakin toivoa – että Kaikkonen kaikesta huolimatta pyrkisi Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten yhteistyöhön nojaavaan hallitukseen.
Näin myös Suomen seuraava hallitus voisi jatkaa maamme massiivisten ongelmien ratkaisemista jatkamalla Orpon nykyisen hallituksen vastuullista talous- ja väestöpolitiikkaa. Ja sitä kautta pelastaa suomalaisille hyvä tulevaisuus tuleviksi vuosikymmeniksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono
Ilmeisen harhaanjohtava johtopäätös
Poliittista viihdettä - mutta mielenkiintoista sellaista
torstai 19. helmikuuta 2026
Sofia Virta ja Veronica Honkasalo löivät leimakirveellä
sunnuntai 11. tammikuuta 2026
Sähköautojen verotus ja ilmaiset lounaat
Tieverkoston rapautuminen pysähtyi
1 500 euroa parkkipaikasta?
Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta
lauantai 27. joulukuuta 2025
Malilaismiehen perjantaiset seikkailut Pariisin metrossa
* * *
Kuinka vähentää ranskalaista lapsiseksiorjuutta?
tiistai 23. joulukuuta 2025
Kansalaisuuskoe
Humanisteilla on näytön paikka
Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen
Terroristeja Suomeen?
perjantai 19. joulukuuta 2025
Avaako asevienti tukkiutuneen ketsuppipullon?
Israel-boikotit aiheuttavat vahinkoa Suomelle
torstai 6. marraskuuta 2025
Vesa Kanniaisen lista kannattaisi sisällyttää Euroopan maahanmuuttopolittisiin ohjelmiin
sunnuntai 28. syyskuuta 2025
Miksi Suomesta ei löydy töitä?
Kuvassa Norjan BKT:n kehitys on ylimmäisenä, Tanskan keskimmäisenä ja Suomen alimmaisena. Ja kuten arvoisat lukijani huomaatte, on Suomi jäänyt verrokeistaan jälkeen jo 1990-luvulta alkaen, vaikka varsinainen stagnaatio ajoittuukin vasta viimeiselle 17 vuodelle.
Kuva osoittaa selkeästi suomalaisen talouselämän epäonnistumisen suhteessa MTV3:n jutussa mainittuihin maihin, joista ihmiset löysivät helposti työtä. Siksi ei ole liioiteltua todeta, että Suomen talouspolitiikka on ollut epäonnistunutta jo vuosikymmenien ajan.
Onko maallamme malttia vaurastua?
Ihme on tapahtunut
Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta
tiistai 2. syyskuuta 2025
Nouseeko Suomen talous, kun Uudenkaupungin autotehdas alkaa valmistaa aseita?
Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa
Positiivisia uutisia
maanantai 1. syyskuuta 2025
Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua
Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?
Petteri Orpo moraaliposeerasi
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa
sunnuntai 31. elokuuta 2025
Pari sanaa naismurhista ja turvapaikkatilastoista
Yleisradio salasi Mohammed Ahmedin nimen
Anders Adlercreutz ja muunneltu totuus
Vantaa on Suomen vaarallisin, mutta Ylöjärveltä kuuluu kummia
