Tampere tarjoaa epärehellisille ilmaiset matkat
Uutta tietoa pääkaupunkiseudun demografisesta muutoksesta
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Sen mukaan olemme käännekohdassa etnisten vähemmistöjen äänestyskäyttäytymisen suhteen. Eikä siksi pidä tehdä liian suoria oletuksia siitä, kuinka heikosti oikeisto menestyy tai kuinka hyvin vasemmisto pärjää etnisten vähemmistöjen keskuudessa Britanniassa. Siten Työväenpuolue ei voi enää jatkossa luottaa siihen, että etniset vähemmistöt tukisivat heitä yhtenäisenä ryhmänä.
Myös oikeistoa ja vasemmistoa kannattavien henkilöiden demografia on hyvin erilainen valkoisten ja ei-valkoisten äänestäjien keskuudessa - ja koulutetut maahanmuuttajat ovat jopa konservatiivisempia kuin valkoiset. Etnisillä vähemmistöillä on myös keskenään suuri määrä erimielisyyksiä valtion roolista: nämä erot ovat monissa tapauksissa jopa suurempia kuin valkoisten ja ei-valkoisten väestön välillä.
On myös joukko asioita – kuten maahanmuutto ja monikulttuurisuus – joihin etniset vähemmistöt suhtautuvat paljon positiivisemmin kuin muu Britannian väestö. Toisaalta tietyillä etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla äänestäjillä on paljon ennakkoluuloja toisia vähemmistöryhmiä kohtaan, ja vähemmistöryhmien välillä on myös huomattavia eroja rasismikokemuksissa.
Vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden usein syvä uskonnollisuus on ristiriidassa valkoisen Britannian kasvavan sekularismin kanssa. Toisaalta etniset vähemmistöt ja valkoiset britit jakavat kuitenkin yhteisiä näkemyksiä siitä, mikä on poliittisesti tärkeää, mitä he haluavat hallitukselta, mitkä kulttuurilaitokset ovat merkittäviä, mitä brittiläinen kulttuuri on tai mitä brittiläisyys tarkoittaa.
Olisi mielenkiintoista nähdä samankaltainen tutkimus suomalaisista etnisistä vähemmistöistä. Jakautuvatko niihinkin kuuluvat ihmiset oikeiston ja vasemmiston kannattajiin, vai kannattavatko lähes yksimielisesti viimeksi mainittuja?
Entä onko niillä eroja rasismikokemuksissa? Tai jakavatko he kantaväestön kanssa näkemyksen suomalaisen kulttuurin luonteesta?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iso-Britannian konservatiivien tummanruskea naisjohtaja
Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa
Kansallisen itsekäsityksen manipuloinnista
Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, kuinka ilmastonmuutokseen liittyvä lämpötilojen nousu aiheuttaa katastrofaalista kuolleisuuden nousua. Esimerkiksi tässä jutussa arveltiin, että vuosisadan lopussa jopa 100 000 eurooppalaista kuolisi vuosittain helteisiin.
Toki kuumuuden - ja myös kylmyyden tiedetään aiheuttavan rasitusta ihmisten terveydelle. Kuitenkin niihin liittyvien vaikutusten arvioiminen on hankalaa kuolleisuuteen liittyvien tekijöiden monimutkaisuuden ja myös eri maiden väestöjen demografisten jakaumien erojen takia.
Nyt on kuitenkin julkaistu tutkimus, jossa tehtiin kattava vaikutusarviointi kuumuuden ja kylmyyden vuoksi Euroopan kaupunkialueiden kuolleisuudesta. Siinä otettiin huomioon sekä maantieteelliset erot että ikäkohtaiset riskit.
Tutkimuksessa arvioitiin eurooppalaisella kaupunkialueella kuolleen tämän vuosituhannen kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana kylmään 180 882 – 224 613 ihmistä. Vastaavasti kuumuuteen arvioitiin kuolleen 17 261 – 22 934 ihmistä. Nämä vastaavat 114 – 142 ja 11 – 14 kuolemaa 100 000 henkilövuotta kohden.
Ihmisten kuolleisuus vaihteli odotetusti ikäryhmien välillä, mutta myös maantieteellisesti. Suurinta kuolleisuus oli itäeurooppalaisissa kaupungeissa sekä kylmän että kuumuuden osalta.
Kuten arvoisa lukijani huomasi, kuolee eurooppalaisia ihmisiä nykyisessä ilmastossa kylmään noin kymmenkertaisesti verrattuna kuumuuteen. Näin ollen ainakin tässä viitekehyksessä on odotettavaa, että kuolleisuus laskee ilmaston lämmetessä. Tämä koskee myös aivan eteläisintä Eurooppaa - puhumattakaan Suomen kaltaisista pohjoisista valtioista.
Ajattelin ensin lopettaa tämän kirjoitukseni tähän, mutta päätin kuitenkin lopuksi kertoa vielä sen, että tutkijoiden standardoitujen ja ikävakioitujen tulosten perusteella Suomessa kuoli kuumaan kahdesta kahdeksaan ihmistä sadastatuhannesta kun taas kylmään menehtyi peräti 115 – 209 ihmistä.
Toisin sanoen täällä Pohjantähden alla ero kylmän ja kuuman välillä oli noin 33-kertainen. Siten meidän kannaltamme ilmaston lämpeneminen ei taitaisi olla niinkään huono vaihtoehto - ei ainakaan pelkän kuolleisuuden kannalta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastotutkimus ei oikeuta ihmisten elämän vaikeuttamista eikä nuorison ahdistamista
Suomalaisten syyllistäminen on syytä lopettaa!
Hellettä ja koleaa
Suomessa ja Suomea on ihailtu siitä, että maan johdossa on paljon nuoria naisia. Eikä pelkästään hallituksessa, vaan myös toiseksi suurin oppositiopuolue on valinnut johtajakseen nuorehkon naisen, joten olemme historiallisesti ainutlaatuisessa tilanteessa.
Kysymys tietenkin kuuluu, että mistä tämä kertoo? Onko kyseessä väliaikainen vaihe, jonka jälkeen valta palaa miehille? Vai ovatko naiset ottamassa vallan käsiinsä pysyvämminkin?
Tilastokeskus julkaisi eilen näihin kysymyksiin liittyen mielenkiintoista taustatietoa. Sen mukaan tutkintoa tavoittelevaan koulutukseen osallistuvien opiskelijoiden kokonaismäärä oli Suomessa vuonna 2020 yhteensä 1,35 miljoonaa.
Tässä käsiteltävän asian osalta suurin mielenkiinnon kohde on tietenkin opiskelijoiden sukupuolijakauma. Tilastokeskuksen mukaan kaikista opiskelijoista naisia oli 51 prosenttia, mutta uusista opiskelijoista heitä oli 54 prosenttia ja tutkinnon suorittaneista peräti 55 prosenttia. He olivat enemmistönä sekä uusissa opiskelijoissa että tutkinnon suorittaneissa kaikilla perusasteen jälkeisillä koulutussektoreilla.
Naisten osuus myös kasvoi koulutuksen tason myötä. Ylioppilastutkinnon suorittaneista naisia oli 59 prosenttia, mutta ammatillisen tutkinnon suorittaneista "vain" 55 prosenttia. Mutta ammatillisen koulutuksenkin puolella suuntaus oli selvä: naisia oli perustutkinnon suorittaneista oli 52 prosenttia, ammattitutkinnon suorittaneista 61 prosenttia ja erikoisammattitutkinnon suorittaneista 59 prosenttia.
Vastaava ilmiö näkyi ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneissa, joista naisia oli naisia 59 prosenttia mutta ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista jo peräti 70 prosenttia. Jälkimmäisistä miehiä oli siten vain 30 prosenttia.
Tiedeyliopistojen puolella peruskoulutuksen suorittaneista naisten osuus oli 59 prosenttia eli miehiä oli vain 41 prosenttia. Sen sijaan yliopistojen jatkokoulutuksen suorittaneista miesten osuus oli hiukan suurempi eli 47 prosenttia - mutta siinäkin he siis jäivät naisten varjoon.
Nämä lukemat ovat tietenkin osoitus ennen kaikkea suomalaisten naisten tasa-arvosta - tai ehkä jopa sen naisia suosivasta koulutuspolitiikasta. Samalla ne viittaavat siihen, että nykyinen sukupuolten välinen vallanjako on luonteeltaan pysyvä ja yhteiskuntaamme tullaan seuraavina vuosikymmeninä viemään eteenpäin naisten ehdoilla.
Tämä ei tietenkään itsessään ole hyvä eikä paha asia, mutta nähtäväksi jää mihin naiset tulevat pohjoista maatamme viemään. Varmaa kuitenkin lienee, ettei se ole sama suunta kuin minne Suomi miesten johtamana menisi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poikien päivä oli ja meni
Kuinka nainen eroaa miehestä?
Se on laatu eikä määrä - mutta miten lasku maksetaan?
Luin Science lehdestä raportin Kiinan yhden lapsen politiikasta. Siinä oli paljon tuttua: väestönkasvu on hidastunut, ikäpyrämidi vääristynyt ja tyttöjen ja poikien suhde kääntynyt noin viidesosalla poikien hyväksi. Jutussa oli kuitenkin myös sellaisia aspekteja, joista en ollut koskaan tiennyt tai niitä ajatellut.
Ensimmäinen minulle uusi asia oli se, että yhden lapsen politiikkaa edelsi kausi, jolloin väestönkasvua pyrittiin hillitsemään pehmeämmin keinoin. Näin naisten fertiliteetti saatiinkin laskemaan 1970-luvun aikana 5,5 stä 2,7:sään. Melkoinen saavutus siis.
Itse yhden lapsen politiikka pantiin käytäntöön vuonna 1980, ja sen tunnetut ongelmat seurasivat nopeasti. Niinpä politiikkaa alettiin aika pian löyhentämään niin, että nykyisin on 22 eri syytä, joilla voi hankkia laillisesti useamman kuin yhden lapsen. Sen seurauksena kiinalaiset naiset saavat keskimäärin noin 1,5 lasta - siis saman verran kuin sveitsiläiset tai kanadalaiset, ja vain hiukan vähemmän kuin suomalaiset.
Yhden lapsen politiikka oli alun perin aiottu määräaikaiseksi. Siitä oli tarkoitus luopua sitten kun väestönkasvun aiheuttamat ongelmat on voitettu; noin yhden sukupolven aikana. Nyt on siis tullut aika arvioida politiikan jatko.
Minulle tietämätön seikka on ollut myös yhden lapsen politiikkaa toteuttamaan perustetun poiittisen elimen (vapaasti käännettynä "kansallinen väestö- ja perhesuunnittelun komissio") koko on valtava: palkkalistoilla on noin puoli miljoonaa ihmistä. Ja lisäksi sen liepeillä pyörii kuusi miljoona eri tavoin komissiota avustavaa ihmistä. Melkoinen puulaaki siis.
Mitä politiikan vapauttamisesta seuraisi? "Baby-boom" ja sen seurauksena ennennäkemättömän suuri ikäluokka?
Ei ainakaan niiden paikallisten tutkimusten perusteella, joita politiikan liberalisointia kannattavat tiedemiehet ovat tehneet. Noin 18000 hengen kyselyssä naiset halusivat keskimäärin vain 1,46 lasta; siis käytännössä nykytilaa. Noin neljännes piti parhaana perhekokona kahta lasta, mutta yli puolet oli yksilapsisuuden kannalla. Jälkeläisten määrää tärkeämpänä pidettiin sitä, että perheellä olisi varaa satsata ainoan lapsensa koulutukseen ja tulevaisuuteen. Pitkälti näinhän asia nähdään myös kaikissa länsimaissa.
Aika näyttää muuttuuko Kiinan politiikka. Ja mitä siitä seuraa. Jos väestötutkijoiden toiveet politiikan vapauttamisesta joskus toteutuvat, voi olla ettei mitää kovin radikaalia tapahdu, eikä väkiluku Kiinassa käänny uudelleen nousuun sen enempää kuin muissakaan alhaisen syntyvyyden maissa.
Kiinassa riittää ihmisiä ja alhainen väestönkasvu on aivan erinomainen asia pitkäksi aikaa eteenpäin. Sen sijaan viiden miljoonan suomalaisen syntyvyyden aleneminen nykyisestä tulisi vaarantamaan harvaan asutun Suomen jatkuvuuden länsimaisena yhteiskuntana muutamassa sukupolvessa. On siis syytä pitää huoli siitä, että Suomessa lasten tekeminen on tulevaisuudessa sekä arvostettua että taloudellisesti mahdollista ilman suuri henkilökohtaisia uhrauksia. Vain näin voimme varmistaa kulttuurimme jatkuvuuden myös tulevaisuudessa.