Valkoihoinen perhe ei edusta todellisia lontoolaisia

Yhdysvalloista peräisin oleva woke-kulttuuri ärsyttää monia ihmisiä. Siitä huolimatta sen vaikutus on valtava, kuten jokainen eilisen pääuutislähetyksen seuraaja sai huomata, kun verorahoitteinen mediamme kertoi Helsingin Suvilahdessa kuvattavasta tanssivideota. 

Tanssivideo pohjautui korealaiseen kappaleeseen ja siihen osallistuneet lähes kaikki noin sata nuorta olivat ihonväriltään joko kantasuomalaisen tai itäaasialaisen näköisiä. Ylen toimittaja oli kuitenkin poiminut ensimmäiseksi haastateltavakseen ilmiselvästi afrikkalaista alkuperää olevan (luullakseni mulatti)tytön. 

Tämä voisi tietenkin olla pelkkää sattumaa, mutta ilmiö on suomalaisessa yhteiskunnassa aivan liian tavallinen,  jotta se ei olisi tarkoituksellista - kuten vaikkapa vaatemainoksissa esiintyvien ihmisten ihonväristä (esimerkki) on jokainen voinut päätellä ihan itse. Taustalla lienee woke-kulttuurin länsimaiden ihmisille aiheuttama valtava paine.

Tämän paineen yksi seuraus näyttäisi olevan eurooppalaisen ihmisen jonkinlainen itsensä vähättely. Tästä uutisoi häkellyttävän esimerkin Etelä-Suomen sanomat, joka kertoi Lontoon pormestarin verkkosivuille kirjoitetun väitteen, jonka mukaan valkoihoinen perhe "ei edusta todellisia lontoolaisia".  Ja siksi sen sanottiin olevan sopimaton kaupungin brändiesittelyihin.

Kuvatekstin on väitetty putkahtaneen nettisivulle vahingossa. Tämän voivat uskoa kaikki ne, jotka niin haluavat, mutta minun nähdäkseni sellainen selitys ei ole mahdollinen. Eli teksti on nähdäkseni täysin varmasti kirjoitettu tarkoituksella ja lisätty verkkosivulle joko pormestarin luvalla tai ilman sitä. 

Molemmissa tapauksissa kuvateksti kuitenkin osoittaa wokelluksen eurooppalaista kantaväestöä väheksyvän - ellei suorastaan meihin kohdistuvan rasistisen - sisällön. Etenkin kun Lontoon pormestarin nimi on Sadiq Khan ja hänen juurensa sijaitsevat Pakistanissa.

Wokelluksen voimasta kertonee sekin, ettei Lontoon pormestaria koskevaa uutista ole julkaistu sen enempää Ylellä kuin Helsingin sanomissakaan. Näin siitä huolimatta, että se oli jo eilen illalla luettavissa Etelä-Suomen sanomista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa
Petteri Orpo: terästäydy!
Wokeltamallako Suomen asiat kuntoon?

Media kehitysuskoisille lukijoille

Suomeen on syntymässä uusi verkkojulkaisu, jonka kohderyhmänä ovat päättäjät. Mukana on useita tunnettuja toimittajia ja muita henkilöitä, mutta alkuperäisuutisia ei edes pyritä tekemään.

Sen sijaan pyrkimyksenä on tuottaa tiiviitä ja "kehitysuskoisia" juttuja. Lisäksi julkaisun päätoimittajan mukaan "me yritetään nähdä paljon vaivaa lukijan puolesta". Nähtäväksi jää, mitä nämä luonnehdinnat tarkoittavat.

Oma mielenkiintoinen lisänsä on ns. natiivimainonta, jossa mainoksista tehdään julkaisun tavallisten juttujen näköisiä ja lukijan tehtäväksi jää huomata, ettei kyse olekaan puolueettomasta uutisoinnista vaan kaupallisesta vaikutusyrityksestä. Toivottavasti uuden julkaisun lukijoilla on hyvä medialukutaito.

Edelle kirjoittamani tarkoittanee sitä, ettei uudessa verkkojulkaisussa ole edes teoriassa tarkoitus käsitellä maailman menoa tasapuolisesti, vaan pyrkiä vaikuttamaan oman maailmankatsomuksen puolesta. Sikäli se muistuttaa esimerkiksi blogikirjoituksia tai puoluelehtiä.

Tämä kaikki on osa median pirstaloitumisprosessia ja sellaisena ehkä väistämätöntä. Edellinen merkittävä avaus tähän suuntaan oli Oikea Media, joka lienee löytänyt lukijakuntansa arvokonservatiivisen maailmankatsomuksen omaavista ihmisistä, ja jossa rinnakkaisjulkaistaan myös suurin osa tämän blogin kirjoituksista.

Tämä mediakentän pirstaloituminen tarkoittaa käytännössä sitä, että juuri nyt olisi viimeinen hetki ryhtyä kouluttamaan kansalaisia siihen, ettei kenenkään ole enää syytä rakentaa maailmankuvaansa yhden ainoan median varassa, vaan haeskella uutisia ja näkökulmia sieltä ja täältä. Ja sitä kautta luoda kustakin asiasta oma synteesinsä sillä periaatteella, että paras argumentti voittakoon.

Toivotan siis arvoisalle lukijalleni hyviä hetkiä mitä erilaisimpien medioiden lukijana. Kun tutkailee myös itsensä kanssa erimielisten näkemyksiä välttyy ummehtumasta omaan kuplaansa ja ajatukset säilyvät raikkaina. Samalla toivotan syntymässä olevan verkkojulkaisun tervetulleeksi kilpailemaan tiedonhaluisten kiinnostuksesta ja ajasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Mihin YTL haluaa ohjata abiturientteja?

Satu Vesantola kaipasi asiallista kritiikkiä

Media värittää maailmankuvaamme