Lukutaito riveiltä ja rivien väleistä

Helsingin Sanomien Kaius Niemi nosti tänä jouluaattoaamuna esille lukutaidon tärkeyden. Asiasta ei voisi olla enempää samaa mieltä: ilman kansalaisten hyvää lukutaitoa minkä tahansa valtion kehitys pysähtyy ja talous taantuu ennemmin tai myöhemmin. Ja tarjoaahan kaunokirjallisuus itse kullekin tien haaveiden, tarinoiden, jännityksen tai vaikka satujen maailmaan.

Niemen analyysi jäi kuitenkin puolitiehen. Tämän totuuden jälkeisen ajan myötä on varsinaisen lukutaidon ohella myös luetun ymmärtämisen merkitys kasvanut. Enkä tarkoita luetun ymmärrystä sen perinteisessä merkityksessä vaan rivien välienkin hahmottamista.

Siis niitä asioita, joista luettavan kirjoituksen laatija ei halua kertoa. Ne kun ovat joskus jopa tärkeämpiä kuin paperille painettu - tai näytölle ilmestyvä - teksti itsessään.

Hyvän vaikkakin väsyneen esimerkin tarjosi tänä aamuna minunkin verovaroillani toimiva Yleisradiomme yhdessä Suomen tietotoimiston kanssa. Ne kertoivat niistä kauhuista, joita lapset olivat kohdanneet Unkarin rajalla.

Juttu kertoi Pelastakaa lapset -järjestön laatimasta tiedotteesta, jonka mukaan 14-vuotiaan afgaani kertoi, että "poliisi otti meidät kiinni ja he laittoivat meidät istumaan. Ennen kuin he pakottivat meidät takaisin Serbian puolelle, meitä pahoinpideltiin väkivaltaisesti ja nöyryytettiin 4–5 tuntia. He kaatoivat kylmää vettä päällemme, suihkuttivat pippurisumutetta ja yllyttivät koirat puremaan."

Tämän kertomuksen riveiltä puuttui se tieto, joka jokaisen lukutaitoisen tulisi pystyä hahmottamaan. Ensinnäkin on tuskin luultavaa, että poliisi olisi suihkuttanut pippurisumutetta ja yllyttänyt koiria puremaan kiinnioton jälkeen, vaan mitä luultavimmin sitä ennen, eli laittoman maahantulon yhteydessä ottaessaan vastustelevia tulijoita kiinni. Sama saattaa koskea myös kylmällä vedellä kastelua.

Sen sijaan istuttaminen 4-5 tunnin ajan lienee tapahtunut lähes varmasti kiinnioton jälkeen - syy istuttamiselle jäi kuitenkin avoimeksi. Ehkäpä tulijoilta otettiin sormenjälkiä ja muita tietoja talteen ja istuminen liittyi siten näiden toimenpiteiden odotteluun. Ja Serbiaan palauttamisen järjestämiseen.

Toiseksi on varsin epätodennäköistä, että poliisi olisi ottanut kiinni pelkkiä lapsia. Joukon pääosa lienee kuitenkin ollut aikuisia raavaita miehiä - sitä ei elintasopakolaisten maahanmuuttoa puoltavassa propagandakirjoituksessa kuitenkaan kannata korostaa.

Niin tai näin. En ollut paikalla enkä tiedä mitä siellä tosiasiassa tapahtui. Ottaen kuitenkin huomioon Ylen yleisen linjan maahanmuuttouutisoinnissa olen täysin varma siitä, että edelle täydentämäni kuva on oikeampi kuin se, mikä syntyy pelkän Ylen tekstin lukemalla.  Siis että rauhallisesti kiinni otettuja lapsia olisi rangaistukseksi istutettu sekä samalla pahoinpidelty pippurisumutteella, koirilla purettamalla ja kylmällä vedellä kastelemalla.

Seuraavaksi lähden haudoille muistelemaan kuolleita läheisiäni, minkä jälkeen kuuntelen joulurauhan julistuksen ja jään jälleen kerran miettimään tuon keskiaikaisen perinteen merkitystä nykyihmiselle. Sen jälkeen siirryn jouluaaton viettoon yhdessä läheisimpieni kanssa nauttien lasten ilosta ja turvallisuutta luovista ylisukupolvisista joulun traditioista.

Ja ehkäpä Joulupukin kontista löytyy illansuussa myös minulle sellaista lukemista, jossa ei tarvitse erikseen keskittyä ymmärtämään rivien välejä, vaan niiden sijaan voi keskittyä pelkästään sanojen merkitykseen ja niiden yhdessä luoman tarinan tunnelmaan. Samaa toivon myös Kaius Niemelle ja Yleisradion/STT:n anonyymeille toimittajille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaius Niemi taisi vahvistaa totuuden (Pravda po-russki)
Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja