lauantai 7. joulukuuta 2019

Kohti tylsempää maailmankuvaa

Neandertalinihmiset asuttivat Euraasiaa ennen anatomisesti moderneja ihmisiä. He olivat vähän tukevampirakenteisia kuin me, mutta vastaavasti heillä oli myös suuremmat aivot.

Nykyihmisen saavuttua Eurooppaan katosivat myös neandertalilaiset hyvin pian. Tai katosivat ja katosivat - kyllä he myös risteytyivät esi-isiemme kanssa siten, että kaikilla eurooppalais- ja aasialaistaustaisille nykyihmisillä on edelleen jonkin verran heidän geenejään.

Neandertalilaisten katoamisen syy on ollut monenlaisen polemiikin kohteena: tyypillisesti heidän on arveltu kadonneen joko elinympäristön muutoksen aiheuttaman paineen tai nykyihmisten älyllisen ylivoiman tieltä, minkä seurauksena he olisivat yksinkertaisesti hävinneet kilpailussa resursseista. Omassa nuoruudessani neanderalilaisten arveltiin joutuneen jopa nykyihmisten aiheuttaman massatuhonnan kohteeksi.

Tässä suhteessa uusi PlosONE -lehdessä julkaistu tutkimus tuotti mielenkiintoista tietoa. Siinä tehtyjen kahden erilaisen mallinnuksen perusteella neandertalilaisten katoaminen saattoi johtua pelkästään heidän nykyihmistä pienemmän väkimääränsä eli harvemman asutuksensa takia (tämä tiedetään aiempien tutkimusten perusteella).

Uuden tutkimuksen mukaan nykyihmisen rooli neandertalilaisten katoamisessa olisi yksinkertaisesti se, että heidän saavuttuaan maisemiin pilkkoutuivat pienet neandertalilaispopulaatiot entistä enemmän, jolloin kaikissa ryhmissä parinmuodostus tapahtui yhä pienemmästä joukosta. Näin lasten vanhemmista tuli yhä läheisempiä sukulaisia keskenään, joten yhteisöt muuttuivat yhä sukurutsaisemmiksi tunnetuin seurauksin.

Jo valmiiksi harvan asutuksen pilkkoutumisen seurauksena neandertalilaisten oli myös yhä vaikeampi löytää yhteistyökumppaneita erilaisiin toimiin kuten metsästykseen tai omaisuuden ja ruuan suojaamiseen varkailta. Lisäksi tiedetään, että pienissä ihmisryhmissä pelkät satunnaistekijät voivat johtaa katoamiseen, joten tällaisten yhteisöjen tuhoutumisriski on jo pelkästään niiden takia suurempi kuin kooltaan suuremmissa joukoissa.

Tutkijat eivät siis malleissaan olettaneet neandertalilaisten olevan nykyihmisiä huonompia missään suhteessa, vaan kaikilta muilta ominaisuuksiltaan kuin asutuksensa tiheyden suhteen samanlaisia. Ja simulaatioiden tulokset osoittivat kerta toisensa jälkeen, että lopputuloksena oli lopulta neandertalilaisryhmien katoaminen yksi kerrallaan siten, ettei jäljelle jäänyt lopulta ketään.

Nähtäväksi jää, miten käsitys neandertalilaisten tuhon syistä muuttuu jatkossa. Joka tapauksessa on ehkä hiukan tylsää, ettei esi-isiemme ja heidän serkkujensa välillä ehkä ollutkaan jälkimmäiselle tuhoisaa kilpailutilannetta. Saati verisiä esihistoriallisia sotia, joiden seurauksena toinen lajeista olisi hävitetty.

Mutta sellaistahan tiedon lisääntyminen aiheuttaa. Ja on aiheuttanut aina.

Tässähän on käynyt niin, että ensin tähtitieteen ja fysiikan kehitys vei pohjan pyhien kirjoitusten hienoilta maailmankaikkeuden rakenteilta ja siirsi ensin maapallon ja pian myös aurinkokuntamme pois maailman keskipisteestä ja jumalan kasvojen edessä erityiseltä asemalta. Seuraavaksi ymmärrys evoluution mekanismeista ja historiasta teki meistä ihmisistä vain yhden eläinlajin muiden joukossa ja tappoi lopullisesti aiemman asemamme jumalten asettamina maapallon valtiaina.

Lopputuloksena uskonnollispohjaiset maailmankuvat vaihtuivat tieteelliseen todellisuuteen ja sen innoittamana ihmiskunnan teknis-taloudellinen kehitys kiihtyi hurjaan vauhtiin tuottaen tähän kehitykseen mukaan lähteneille kansakunnille ennen näkemättömän hyvinvoinnin. Ja samalla meille elettäväksi paljon aiempaa tylsemmän maailmankuvan, jossa ihmisten kohtalot eivät määräydy jumalten oikkujen mukaan, eikä kuolemaa seuraa iankaikkinen elämä joko paratiisissa tai kadotuksessa, vaan yksinkertaisesti päättyy elintoimintojen loppuessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset ovat lähes immuuneja huuhaalle
Kuinka moralisoiva jumala syntyi?
Miksi neandertalilaiset hävisivät?

8 kommenttia:

  1. Kädelliset ovat laumaeläimiä, ja yksilötasolle palautumattomat yhteisövoimat ja yhteisöominaisuudet ratkaisevat jonkin joukon kohtalon. Ei ole järin "tieteellistä" selittää lajihistorian tapahtumia yksilöiden ominaisuuksilla tai pyrkimyksillä.

    Toinen mammuttimitaluokan virhe on kuvitella että ajatushistoriassa olisi tapahtunut jokin "maailmankuvien muutos", jossa "uskonnollinen" maailmankuva olisi kokenut tappion "tieteelliselle" maailmankuvalle. Tällaisessa kuvitelma tarvitsisi perinpohjaisen rukkauksen.

    Kaikki uudella ajalla tapahtunut kognitiivisten kykyjen uusi työnjako tapahtui nimenomaan ihmismuotoisen jumalakuvan mahdollistaman individualismin pohjalta. Kaiken "tieteellisen" selittämisen sisällä elää edelleenkin teologisen selittämisen -- holismin ja koherenttisen totuudellisuuden -- perinne.

    Ne ovat suunnattomia kliseitä, nuo käsitykset siitä miten "tiede" on "voittanut" tai jopa "syrjäyttänyt" uskonnon. Esimerkiksi Durkheimin "Uskontoelämän alkeismuodot" tarjoaa hyvän alkeisoppaan siihen miten ihan kaikki "tieto" hamasta alkulaumojen primitiivisestä muinaisuudesta lähtien on kehittynyt nim enomaan laumaorganisaation kylkiäisenä, sosiaalisena muodosteena.

    Ja Wittgensteinin syvämietteet inhimillisen kielen perimmäisistä lähtöasetuksista ja mahdollisuuksista ilmaista omaan koherenssiinsa alusta alkaen kuuluvia reunaehtoja kirkastavat edelleen kuvaa siitä mikä voi olla "tieteellisen" ajattelun rooli.

    Historian ymmärtäminen on vaikea laji. Lämmitin juuri eilen blogitekstin jossa tein sellaisen yrityksen. Siihen pääsee nimeäni klikkaamalla.

    VastaaPoista
  2. Seppo, Wittgensteinin Varmuudesta, esimerkiksi se, on tässä suhteessa hieno teksti. Huomaan lukevani / palaavani siihen säännöllisesti.

    VastaaPoista
  3. Neandertalilaisten on väitetty olleen myös vuorenpeikkojen esikuvia, joista useiden Euroopan kansojen muinaistarustot tietävät kertoa. Sikäli järkeenkäypää, että neandertaleista tehtyjen rekonstruktioiden perusteella heidän ulkonäkönsä on ollut kieltämättä semmoinen "peikkomainen". Kuulemma nykyihmisillä esim. punatukkaisuustaipumus sekä takaraivon ns. nuppiluu ovat neandertalien peruja. Itseltäni löytyy kumpaistakin, joten on omalla tavallaan kiehtovaa ajatella olevansa "vuorenpeikon" kaukainen sukulainen.

    Siihen, mihinkä neandertalit loppuviimein katosivat, en osaa ottaa sen kummempaa kantaa. Todennäköisimmin kaiketi sulautuivat aikojen saatossa "homo sapiensiksiin" aikojen saatossa. Mihinkään "paleoliittiseen holokaustiin" en oikein jaksa uskoa, vaikka sellaisen tarinan säveltäminen jossain katsannossa voisi ollakin kovin muodikasta.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  4. Parikymppinen: menee naimisiin, saa pari lasta, vanhenee ja kuolee. Mietin aikoinaan näin ja ajattelin, että jos ei ole muuta, niin minua on petetty. Elämässä täytyy olla jokin syvempi tarkoitus ja mun on löydettävä se. En tuntenut ketään uskovaa, mutta aloin lukemaan Uutta Testamenttia. Lopussa oli teksti; uskon, että Jeesus on kuollut syntieni puolesta ja otan Hänet vastaan henkilökohtaisena Pelastajanani. Kirjoitin nimeni ja päiväyksen alle. Kuten avioon mennessä, sanoin tahdon. Mietin kyllä vielä, että Jeesus, jos petyn Sinun teihisi niin alan luopioksi. Jos tähän minun heikkoon tahtooni ei olisi taivaallisesta korkeudesta vastattu lähettämällä Pyhää Henkeä sisimpääni vakuudeksi, niin tämä rukoukseni olisi uuden vuoden lupauksen lailla haihtunut tyhjyteen.
    Tällä todistuksellani haluan vain sanoa, että ei ole elävä voimallinen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala kuollut, vaan Jeesuksessa/Jeshuassa saamme yhteyden Häneen, joka on Pyhä mutta myös Rakkaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos elämän keskeiset elementit pelkistää, ei ole ihme, että tuntu ankealta. Minulla on ne pari lasta ja puoliso mutta se riittää.

      En ymmärrä alkua pidemmälle Arja Tuulan tekstiä. Mikä se on tuo Pyhä Henki? Puhuuko se, näkyykö se vai haiseeko se?

      Ei jutustasi ilmene elämän "syvempää tarkoitusta". Eihän se voi olla orjamaista pokkuroimista mielikummitusten edessä.

      Poista
  5. Aika lohduton on professorin käsitys lopusta. Se ei nimittäin rajoitu yksilöön tai edes lajiin; tämän hetkisen tietämyksen perusteella olemme jumissa tällä planeetalla, ja tiede on jo lukenut auringon hetket. Eksoplaneettoja on löydetty, mutta lähimmät tokko ovat elinkelpoisia, ja kaukaisemmille ei ole asiaa välimatkan vuoksi. Ihminen on siis lajina tuhoon tuomittu, selviytyminen on perin epätodennäköistä.Ja jos selviytyisikin, termodynamiikan mukaan lopputulos on joko viimeinen rysähdys tai loputtomiin laajeneva maailmankaikkeus jossa energiaa on joka paikassa saman verran. Tämän mukaan jäljelle ei jää mitään: alussa informaation määrä on nolla, samoin lopussa. Millaista merkitystä välissä olevalla on? Onko tämän asian ymmärtäminen jonkinlainen voitto? Jos tämä on totta, mitään voittoja ei ole..musta pekka jää kouraan joka tapauksessa.

    VastaaPoista
  6. Kehitysmaista saapuville uskovaisille kaikki tämä tieto on yksi lysti joka ei mene perille. Länsimainen kulttuuri on hapatusta, joka tulee torjutuksi yhteisön, identiteetin ja kulttuurin voimalla. Valkonaamojen juttuihin ei haluta edes samaistua. Asian vierestä näin vähän siis.

    VastaaPoista
  7. Toivotaa, että tuon mallinuksen arvio siitä, että inbreeding johti tuhoon, pitää paikkansa. Toisaalta, me olemme jo tuhon omat, kuten pessimisti voisi päätellä suuren tieteellisen sanomalehden artikkelin luettuaan... https://www.hs.fi/tiede/art-2000006325946.html

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!