Palaako inflaatio?

Yhdysvallat on pumpannut talouteensa runsaasti rahaa COVID-19-pandemian käynnistyttyä. Ja samoin on tarkoitus tehdä EU:ssa, kuten hyvin tiedämme.

Lyhyellä tähtäimellä tarkoituksena on tietenkin se, että pandemian torjuntatoimet aiheuttaisivat mahdollisimman vähän tuhoa yrityskentässä. Tavoite on siis sinänsä hyvä.

Kaikilla teoilla on kuitenkin seurauksensa. Ja juuri nyt näyttää siltä, että Yhdysvalloissa on inflaatio lähdössä laukalle. Toki 4,2 prosentin lukema on vielä pieni meille, jotka olemme maksaneet asuntolainoistamme aikanaan jopa yli 10 prosentin vuotuista korkoa.

On todennäköistä, että inflaatio lähtee liikkeelle myös EU:ssa, joten siihen tilanteeseen on hyvä itse kunkin varautua. Siitä syystä kannattaa jo nyt palauttaa mieliin, mitä inflaatiosta seuraa. Otettakoon siksi apuun aina kaiken tietävä Wikipedia. 

Sen mukaan yksi inflaation suurimmista ongelmista on sen vaihteluiden yllätyksellisyys: esimerkiksi pankkitalletus menettää arvoaan inflaation kiihtyessä, mikä on epäoikeudenmukaista pankkitalletuksen tehnyttä kansalaista kohtaan. Siten kenenkään ei kannata makuuttaa rahojaan ainakaan kiinteäkorkoisissa määräaikaistalletuksissa tai velkakirjoissa. 

Sen sijaan juuri nyt saattaisi kannattaa ottaa kohtuuhintaista lainaa, sillä inflaatio laskee lainan reaaliarvoa. Tämän seurauksena takaisin maksettavan rahan arvo pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä - toki olettaen, että käytettävissä oleva raha (palkka, yrittäjätulo, eläke tai vaikkapa lainalla tehty sijoitus) ylittää inflaation.

Inflaatio ei sinänsä ole haitallista, sillä jatkuva ja ennakoitava hintojen nousu edistää kuluttamista, koska samalla rahamäärällä saa huomenna vähemmän kuin tänään. Toki kuluttamisen edistämisen siunauksellisuudesta voidaan esittää ympäristöperusteinen vastalause. 

Inflaation seurauksena syntyy myös kustannuksia. Esimerkiksi yritykset joutuvat jatkuvasti päivittämään hinnastojaan ja palkkoja on nostettava useammin, mikä aiheuttaa kuluja. 

Hintojen nostaminen tiheästi lisää myös yleistä tyytymättömyyttä ja vaihteleva inflaatio vaikeuttaa pitkän aikavälin taloussuunnittelua. Uhkapelihenkisille se tarjoaa nykyistä vakaan rahanarvon aikaa parempia mahdollisuuksia keinotteluun - vaikkapa tekemällä sijoituksia lainaa ottamalla.

Jos sitten käy niin, että rahan pumppaaminen yhteiskuntaan vie uskon koko rahajärjestelmään, saattaa inflaatio karata kokonaan käsistä. Tästä Wikipedia esittää esimerkkinä sen, kuinka Saksan markan arvon romahdus 1920-luvulla johti Hitlerin valtaannousuun. 

Tuoreempiakin esimerkkejä olisi ollut. Esimerkkinä vaikkapa Mugaben Zimbabwe tai tämän päivän sosialismin nimiin vannova Venezuela.

Ei nyt kuitenkaan mennä asioiden edelle. Tulevat kuukaudet näyttävät kuinka Yhdysvaltain inflaation kehitys jatkuu. Ja sen seurauksena voimme ruveta ennakoimaan, miten EU:n talous reagoi keskuspankkinsa rahanpumppaamiseen. 

Täytyy siis toivoa, että EU:n hallinto pystyisi tarvittavasti reagoimaan viiveettä USA:n tapahtumiin, ja muuttamaan linjaansa mikäli rapakon takana joudutaan ongelmiin. Tässä mielessä on kuitenkin vaikea nukkua yönsä rauhassa, sillä ikävä kyllä esimerkit EU:n kyvystä reagoida asioihin nopeasti ja järkevästi ovat valitettavan vähissä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta Nokiaa odotellessa
Onnistumisen ei pitäisi olla vaikeata Marinin hallitukselle
Merkelin/Macronin yhteisvastuulainan hinta olisi Suomelle kova

Ville Tavio ja afrikkalainen kulttuuri

Ville Tavio (ps) arvosteli Helsingin Sanomien haastattelussa sitä, että "länsimaista kulttuuria ei pidetäkään enää yksinomaan parhaana vaan nähdään muutkin kulttuurit samanarvoisina". Hän myös ihmetteli, miksei kulttuurien välisestä paremmuudesta voi puhua avoimesti.

Tavio ei kuitenkaan suostunut ottamaan suoraa kantaa toimittajan kysymykseen siitä, onko "islamilainen kulttuuri on huonompi kuin kristillinen kulttuuri". Sen sijaan hän totesi, että kysymykseen vastaaminen johtaisi tuomioon.

Jos katsotaan, minkälaisen kulttuurin parissa on tehty ne suuret keksinnöt, joiden avulla voimme esimerkiksi matkustaa parissa vuorokaudessa maapallon ympäri, olemme selvinneet voittajiksi bakteeritaudeista tai pystymme käyttämään tietokoneita blogien kirjoittamiseen huomaamme, ettei se ole ainakaan afrikkalainen kulttuuri.

Sen huonoista puolista kertoi tänä aamuna puolestaan Yleisradio, jonka mukaan Zimbabwessa on pidätetty kymmeniä ihmisiä hallituksenvastaisissa mielenosoituksissa. Niissä vastustettiin jutun mukaan alkujaan korruptiota, mutta nykyisin hallitusta. Mielenosoittajien mukaan presidentti Emmerson Mnangagwan hallinto on käyttänyt itsevaltaisia otteita mielenosoitusten nujertamiseksi.

Zimbabwen ei ole ollut mikään menestystarina sen jälkeen, kun valta siirtyi valkoisilta mustille. Tämän aamun uutisen perusteella myöskään maan tulevaisuus ei taida olla ruusuilla tanssimista, vaan pikemminkin tavallinen afrikkalainen tarina, jossa vallanpitäjä muuttuu kerta toisensa jälkeen demokraattisesta johtajasta itselleen etuja kahmivaksi gepardihattuhallitsijaksi.

Kysymys kuuluukin, että jos jostain asiasta voi sanoa "tavallinen tarina", tarkoittaako se sitä, että kyse on kulttuuriin kuuluvasta seikasta. Ja jos vastaamme myöntävästi, osoittavatko Zimbabwen (ja muun mustan Afrikan) tapahtumat jotain afrikkalaisen ja länsimaisen kulttuurin välisestä arvoasetelmasta sensu Ville Tavio?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kelvoton ja poliittisten toimijoiden arvoa alentava näytelmä
Afrikkalaista koneinsinööriä odotellessa
Kulttuurisia eroja

Afrikkalaista koneinsinööriä odotellessa

Mugaben jälkeisessä Zimbabwessa ollaan lopultakin siirtymässä normaaliaikaan. Maassa on vaalit ja niissä kaksi varteenotettavaa ehdokasta, joista kumpi tahansa voi tulla valituksi.

Tosin ajatuksia herättää se, että maan oppositio on jo etukäteen ilmaissut epäilevänsä vaalivilppiä ja pelkäävänsä vaalikomission olevan puolueellinen. Asia selvinnee myöhemmin, sillä äänestystä on tarkkailemassa yli sadan hengen joukko Euroopan Unionista.

Tässä vaiheessa on meidän kuitenkin uskottava tai ainakin toivottava, että afrikkalaisen johtajuuden kierre on lopultakin päättynyt Mugaben pitkän valtakauden aikana romahtaneessa entisessä Afrikan vilja-aitassa. Pientä toivoa tulevaisuudelle antaa ainakin se, että nykyinen hallinto ylipäänsä on järjestänyt vaalit ja että se on myös ottanut järjen käteen ja alkanut palauttaa viljelysmaata maassa vielä oleville valkoisille.

Tosin näiden määrä on pudonnut yli 90 prosentilla muutamassa vuosikymmenessä, eikä jäljelle jääneillekään ole tarkoitus palauttaa kaikkea aiemmin vietyä maaomaisuutta. Onneksi ainakin Ylen haastattelema valkoinen maanviljelijä arveli Zimbabwessa olevan "paljon todella hyviä mustia maanviljelijöitä". Toivokaamme, että hänen näkemyksessään oli kyse faktasta eikä pelon laukaisemasta poliittisesti korrektista valkoisesta valheesta.

Toivoa antaa myös se, että Yle onnistui löytämään haastateltavakseen zimbabwelaisen nuoren, joka opiskeltuaan maailmalla tahtoi kouluttaa nuoria Zimbabwelaisia. Tämän mielestä maa nousee kukoistukseen startup-yritysten avulla, joten koulutukseen on satsattava.

Toivottavasti tulemme jatkossa siis näkemään myös sellaisia afrikkalaisia koneinsinöörejä, joiden paperit eivät ole kadonneet. Ja jotka eivät ole jättäneet kotimaataan paremman elintason toivossa.

Edelle kirjoitetun perusteella uskon, että Zimbabwella on juuri nyt todellinen mahdollisuus kääntää kurssinsa kohti parempaa. Siksi on syytä toivoa heidän onnistuvan. Samalla on syytä muistaa, että onnistuminen on kiinni ainoastaan heistä itsestään.

On siis syytä toivoa, että tänään valittava presidentti on kansansa asialla, eikä pelkästään tavoittelemassa omaa etuaan. Ja mikäli näin on, ettei valta johda korruptoitumiseen ja yhteen uuteen lukuun afrikkalaisen johtajuuden kauhukertomuksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jaakko Lehmusvesi: valkoista ihmistä ei sorreta maailmassa
Afrikkalaisen rasistin valta kaatui
Mistä YK:n arvoton näytelmä kertoo?

Jaakko Lehmusvesi: valkoista ihmistä ei sorreta maailmassa

Helsingin Sanomat kertoi feminismiryhmässä käydystä keskustelusta, jonka seurauksena sen moderaattori sai jättää hommansa annettua liian helposti banneja kirjoittajille. Kyseisessä keskustelussa oli esillä kysymys siitä, voiko valkoinen ihminen kohdata rasismia vai ei ja mainittuina esimerkkinä mainittiin Etelä-Afrikka ja Liberia.

Kyseisistä maista ensimmäisessä on kerrottu hallituksen suunnittelevan valkoisten maanomistukseen liittyvää "kertakaikkista ratkaisua" ja jälkimmäisessä jopa perustuslaissa puhutaan vain mustille kuuluvasta kansalaisuudesta.  Ja ehkä jotain Etelä-Afrikan valkoisen väestön kokemasta rasismista kertoo sekin, että heidän määränsä on laskenut vuoden 1995 5,225 miljoonasta viime vuoden 4,493 miljoonaan. Siis noin 14 prosenttia 22 vuodessa. Ja laskee edelleen.

Kolumnin kirjoittanut miesoletettu Jussi Lehmusvesi tuli kertoneeksi näkemyksenään meille vähemmän feministisille ihmisille, että kyseisessä keskusteluryhmässä on epäilemättä "esiintynyt myös rasittavaa jankutusta siitä, kuinka valkoista ihmistä sorretaan maailmassa siinä kuin kaikkia muitakin".  Niin varmaankin, sillä sellaisiahan keskusteluryhmät ovat.

Mutta sitten HS:n miesoletettu kolumnisti pudotti pommin kirjoittamalla "Ei sorreta." Siis ei sorreta ilman mitään varaumia.

Mutta mutta... Kyllähän historia tietää kertoa esimerkkejä myös valkoisiin kohdistuneesta äärimmäisestä rasismista: esimerkkeinä Haitin keisarin toteuttama etninen puhdistus heti sen itsenäistyttyä tai Zimbabwessa tapahtunut "maareformi", jonka seurauksena maa muuttui Afrikan vilja-aitasta ruokaa tuovaksi valtakunnaksi. Samalla Zimbabwessa asuvien valkoisten määrä on pudonnut vuoden 1975 296 000 hengestä vuoden 2012 28732 henkeen. Siis vähentynyt yli 90 prosenttia 37 vuodessa. Ilman rasismiako?

Ja muistanemmehan me kaikki - paitsi ehkä HS:n miesoletettu - myös länsimaiden mustan nuorison suosiossa olleen knock out -pelin, jossa kisattiin siitä, kuka pystyi parhaiten tyrmäämään satunnaisen valkoisen vastaantulijan. Tai muslimimiesten Kölnissä ja myös meillä tapahtuneet taharrukset, joissa kohteeksi valittiin nimenomaisesti valkoisia naisia.

Siksi on kiistatonta, että valkoisiin kohdistuu rasismia siinä kuin kaikkiin muihinkin. Siksi oli hämmästyttävää lukea maan suurimman sanomalehden miesoletetun ilmaisevan kantansa niin voimakkaasti. Sen sijaan omassa kuplassaan elelevien feministien kannanotosta ei voi olla edes olevinaan hämmästynyt, sillä sellaisia he nyt vain ovat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Kertakaikkinen ratkaisu suunnitteilla Etelä-Afrikkaan?

Afrikkalaisen rasistin valta kaatui

Klovneja, knock-outeja ja taharruksia - mutta miksi?

Afrikkalaisen rasistin valta kaatui

Yksi valkoisiin kohdistuvan rasismin menestyksellisimmistä tekijöistä on syrjäytetty. Tarkoitan tietenkin Zimbabwen WHO:n hyvän tahdon lähettilääksi jokin aika sitten hetkeksi nimitettyä Robert Mugabea, jonka vallan alkuajoista Wikipedia kertoo seuraavaa.

"Mugaben johtama Zimbabwe on noussut uutisiin muun muassa valkoisiin kohdistuvista väkivallasta ja rotusorrosta. Maassa on tehty maauudistus, jossa valkoisten maanviljelijöiden maita on jaettu mustille. Valkoisten tilojen pakkolunastuksissa ja häädöissä on ollut mukana Zimbabwen armeija ja muita aseellisia joukkoja. Valkoisia ja heidän mustia työntekijöitään sekä heidän perheitään on pahoinpidelty, murhattu ja raiskattu. Valkoisilta anastettuja tiloja on luovutettu tahoille, joilla ei ole kokemusta maanviljelystä, muiden muassa Mugaben hallituksen suosikeille ja sotilashenkilöille. Alun perin Mugabe lupasi antaa valkoisilta riistetyt tilat mustille sisällissodan veteraaneille."

Tulos oli katastrofi ja siten Mugabe ei ollut pelkästään rasisti, vaan Venäjällä vallankumouksella valtaan nousseen V. I. Leniniin vertautuva kotimaansa maatalouden tuhoajana. Mugaben johtaman rasismin seurauksena Afrikan vilja-aittana tunnettu entinen Rhodesia muuttui varansa ruuan tuomiseen ja naapureidensa asioihin sotilaallisesti sotkeutuvaan Zimbabween, jonka talous romahti lopullisesti hyperinflaatioon.

Lyhyesti sanottuna on kaikin puolin upeaa, että Mugabe on syrjäytetty. Häntä ei tule yhtään enempää ikävä kuin edellä mainittua Leniniä tai muita samankaltaisia kansanmurhaajia.

Seuraavaksi täytyy toivoa, että Mugaben vallan raunioilla tapahtuu ihme, ja Hararessa nousee johtoon taho, jolla on halu ja kyky viedä Zimbabwe uuteen kukoistukseen. Jääkäämme siis seuraamaan eteläisen Afrikan tulevia käänteitä!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä YK:n arvoton näytelmä kertoo?
Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan
Onko väestöllä väliä?

Mistä YK:n arvoton näytelmä kertoo?

Viime viikolla saimme seurata arvotonta näytelmää. Ensin YK:n terveysjärjestö WHO nimitti hyvän tahdon lähettilääkseen Zimbabwen pitkäaikaisen diktaattorin Robert Mugaben ja myöhemmin perui päätöksensä.

Robert Mukabe oli alkujaan opettaja, joka omaksui jo varhain marxilaisen maailmankatsomuksen. Hän ryhtyi vallankumoukselliseksi ensin brittien ja myöhemmin valkoisen Ian Smithin hallitsemassa Rhodesiassa.

Mugabe nousi valtaan Smithin syrjäyttämisen jälkeen vaaleissa vuonna 1980. Mustien valta ajautui nopeasti väkivaltaisiin valtataisteluihin, joissa kuoli ainakin 10 000 mustaa ihmistä. Hän saavutti kuitenkin suurta suosiota siirtämällä valkoisten maanomistajien omaisuutta mustille, vaikka sen seurauksena maan ruokatuotanto ja lopulta koko talous ja sen myötä terveydenhuolto romahtivat.

Edelle kirjoitetusta huolimatta Mugabe on toiminut monien afrikkalaisten organisaatioiden puheenjohtajana, viimeisimpänä esimerkkinä Afrikan Unionin puheenjohtajuus vuosina 2015-16. Toisin sanoen Mugabe on länsimaisittain synkästä maineestaan huolimatta arvostettu henkilö mustassa Afrikassa.

Tämä selittänee nyt nähdyn arvottoman näytelmän, sillä WHO:n pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus on etiopialainen vasemmistopoliitikko. Toisaalta hän on valmistunut tohtoriksi brittiläisestä yliopistosta, joten hänen ajatteluunsa olisi voinut kuvitella kasvaneen länsimaista ajattelua.

Tässä mielessä Mugaben nimitys herättää kysymyksen siitä, onko afrikkalaisessa kulttuurissa ja käyttäytymiskoodistossa jotain sellaista, mikä selittää maanosan synkeää historiaa ja nykytilaa. Vai oliko nimityksen taustalla Ghebreyesuksen vasemmistolainen maailmankatsomus?

Niin tai näin, on vaikea kuvitella, että Mugabe tai joku muu hänen CV:llään varustettu henkilö olisi tänä päivänä edes tullut mieleen muille kuin afrikkalaisille tai aatteellisesti yksisilmäisille vasemmistolaisille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuuri ja väestöräjähdys tuottivat maailman kurjimman elinpaikan
Mitä uusi tutkimus kertoo somaleistamme?
Miksi Etelä-Sudanilla ei ole malttia vaurastua?