Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista huomata, että meillä on 14-vuotias nuori mies - Arttu Mattila, joka hyppäsi eilen maailman tasolla ikäluokkansa huipputuloksen 204. Siitä on vielä melkein 40 cm aikuisten maailman huipulle, joten tulevaisuudessa menestyksen ehtona on oikeiden ratkaisujen tekeminen harjoittelussa, terveenä pysyminen sekä oma motivaatio ja tahto.
Toivotaan siis parasta nuorelle miehenalulle ja hänen taustajoukoilleen. Ruotsalaisten takavuosien menestys kun osoittaa, että pohjoisella geeniperimällä voi menestyä myös nykyaikana.
* * *
Arttu Mattilaa selvästi lähempänä menestystä aikuisten sarjoissa on muutaman vuoden vanhempi seiväshyppääjä Wilma Murto. Hän on talven aikana ottanut lajin suomalaisen ykkösnaisen paikan hyppäämällä kärkitulokseksi 455 ja kukistamalla yhden viime vuosien kirkkaimmista yleisurheilutähdistämme eli Minna Nikkasen, joka on hypännyt kymmenen joukkoon sekä EM- että MM-tasolla ja on edelleen huippukunnossa.
Wilma Murrolla on senttimetreissä suunnilleen samanlainen matka maailman kärkeen kuin Arttu Mattilalla, mutta koska seipään avulla hypättävä korkeus on yli kaksinkertainen verrattuna pelkästään ponnistamalla ylitettävään, ei sen saavuttamiseksi tarvita samanlaista kehitysloikkaa.
Lisäksi Wilma Murrolla on ainakin jonkin aikaa sama etu kuin norjalaisilla hiihtäjillä - myös kotimaassa on hyödynnettävissä kovatasoiselta kilpailijalta saatava sparrausetu. Tätä tukee sekin, että sekä Murto että Nikkanen ovat saman miehen valmennettavia.
Toivotaan siis myös Wilma Murrolle kaikkea parasta. Ja muistetaan, että seiväshypyssäkin meillä on loistavat perinteet minun nuoruuteni ajalta ja sitä ennen. Esimerkiksi myöhempi poliitikko Antti Kalliomäki oli seipään olympia- ja EM-kakkonen 1970-luvun loppupuolella.
* * *
Kolmas nuori yleisurheilulahjakkuus on Alisa Vainio, joka 17-vuotiaana nousi suomalaisen maratonjuoksun kärkinaiseksi alittaessaan olympiarajan. Tuloksen kovuudesta kertoo se, että Vainio olisi ollut ajallaan 2.33,25 Suomen miesten viime vuoden tilastoissa sijalla 19.
Tästä huolimatta myös Alisa Vainiolla on vielä matkaa maailman huipulle, joka taivaltaa saman matkan yli 10 minuuttia nopeammin. Niillä ajoilla oltaisiin maamme miesten tilaston kärjessä. Näin siis myös Alisa Vainion edessä on valtava määrä työtä, jonka tueksi tarvitaan ennen kaikkea terveyttä ja motivaatiota. Sekä valmennuksellisesti oikeita ratkaisuja.
Hyvä puoli Vainionkin tapauksessa on se, että Suomella on pitkät ja kunniakkaat perinteet kestävyysjuoksussa, mikä osoittaa pohjoisten geeniemme tarjoavan hyvät lähtökohdat lajissa menestymiselle. Lisäksi lajin viime vuosien huippumaan Kenian keinot menestykseen ovat paljastuneet epärehellisiksi, joten afrikkalaisten huijaamisen puistuessa myös puhtaan urheilijan mahdollisuudet menestyä ovat viime vuosia paremmat.
Toivotaan siis Vainiolle menestystä hänen valitsemallaan tiellä, jonka kruununa siintää mahdollinen menestys arvokisoissa - mutta lajin vaatiman valtavan työmäärän takia todennäköisimmin vasta joskus yli kymmenen vuoden kuluttua.
* * *
Siirtyäkseni yleisurheilusta muuhun urheiluun nostan esille 15-vuotiaan ralliautoilijan Kalle Rovanperän. Nuori mies on saanut opastusta maailman huipulla ajaneelta isältään ja on jo nyt osoittanut mestarin elkeitä.
Suomessa lienee maailman paras osaaminen ralliautoilun valmennuksessa. Samoin meillä on puolustettavanamme valtavat perinteet lajissa, jossa nimitys "lentävä suomalainen" tuli käyttöön jo 1960-luvulla Timo Mäkisen osoitettua ylivertaisia ajajan kykyjä.
Tie menestykseen ei tule olemaan helppo nuorelle Rovanperällekään. Kilpailu rallimaailman huipulla vaatii osaamista ja työtä. Yksi asia kuitenkin puhuu Rovanperän puolesta - rallin kaltaisessa autourheilussa tueksi tarvitaan kunkin aikakauden paras auto.
Ja se on tarjolla Rovanperälle helpommin kuin hänen kilpakumppaneilleen muissa maissa. Suomalaisiin kuskeihin luotetaan kautta maailman ja isällä lienee mahdollisuuksia puhua poikansa puolesta ainakin joihinkin talleihin.
Samasta syystä urheilullisilla kyvyillä ja osaamisella käytävä kilpailu huipulle pääsemiseksi lienee rallissa hiukkasen kevyempää kuin sellaisissa lajeissa, joissa menestymisen mahdollisuudet ovat kaikilla alan harrastajilla. Kun kullakin kaudella potentiaalisia menestyjiä on vain kaksi tai joinakin vuosina neljä - kärkiporukkaan pääsemiseksi vaaditaan "vain" menestystalleihin pääsemistä.
Sitä varten on kuitenkin menestyttävä alemmissa luokissa, joissa autolla ei ole niin suurta merkitystä. Ja siellä myös muiden maiden ajajilla on hyvin samanlaiset mahdollisuudet menestykseen kuin Rovanperällä.
Siten myös hänen menestyksensä edellyttää oikeiden asioiden tekemistä, terveyttä ja suurta motivaatiota harjoitella. Toivottakoon parasta siis myös Rovanperälle - hänen kohdallaan ainakin kaikki itsestä riippumattomat seikat ovat onneksi tukemassa huipulle pääsemistä!
* * *
Viides tässä yhteydessä esille nostettava nuori urheilija on 16-vuotias pikajuoksija Lauri Tuomilehto. Hänen aikansa tammikuisella 60 metrin pyrähdyksellä oli ikäluokassaan maailmantilaston toiseksi nopein.
Toisin kuin muiden edellä käsiteltyjen urheilijoiden tapauksissa mikään ei viittaa siihen, että suomalaiset geenit olisivat kilpailukykyisiä Tuomilehdon valitsemassa lajissa. Sen lisäksi on todennäköistä, että ainakin jamaikalaisilla on käytössään jokin erityinen keino, jolla 2,7 miljoonan asukkaan saarivaltio on saattanut hallita viime vuosina todennäköisesti maailman tiukimmin kilpailtua ja siten myös kovatasoisinta urheilulajia.
Edes dopingilla terästetyt 300 miljoonasta amerikkalaisesta valikoituneet kilpakumppanit eivät ole pystyneet horjuttamaan pikkuvaltion ylivoimaa. Eivät edes siksi, että USA hallitsi maailman pikajuoksua lähes suvereenisti jamaikalaisten nousua edeltäneet sata vuotta.
Valitettavasti on siis todettava, että Tuomilehdolla on käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Hän voi joko pyrkiä pikamatkoilla "vain" Euroopan huipulle, jonne voisi ehkä olla nykymaailmassa jonkinlaiset mahdollisuudet. Tai vaihtoehtoisesti katsoa itselleen ja suomalaisille geeneille sopivampi laji menestyäkseen koko maailman tasolla.
Jälkimmäisessä vaihtoehdossa on edelleen kaksi lähestymistapaa. Tuomilehto vai joko ryhtyä kehittämään itselleen aitajuoksuun tarvittavaa tekniikkaa, jolloin hän voisi saavuttaa menestystä Arto Bryggaren 1980-luvun alussa viitoittamalla menestystiellä tai lisätä harjoitteluunsa haponsietokykyyn tähtäävää harjoittelua menestyäkseen aikanaan varttimaililla tai jopa vielä pidemmillä matkoilla.
Näistä vaihtoehdoista kumpikaan ei ole mikään varma tae menestyksestä. Aitajuoksun tekniikka ei ole triviaalia vaan edellyttää samanlaista lahjakkuutta kuin mikä tahansa muu tekninen urheilulaji. Eikä maitohapon sietokykykään välttämättä kehity maailman huipputasolle pelkästään harjoittelemalla. Myös siihen tarvitaan synnynnäistä lahjakkuutta ja oikeanlaista fysiologiaa.
Tuomilehto tietenkin tekee itse taustajoukkojensa kanssa päätöksen tulevaisuudestaan. Oli se mikä tahansa, toivon valitulle tielle menestystä. Ja jos valinta osoittautuu puhtaille pikamatkoille sekä johtaa todelliseen menestykseen, olen ensimmäisenä iloitsemassa siitä, että olen tässä kirjoituksessani väärässä.
* * *
Edelle kirjoitetun perusteella näyttäisi siis siltä, että suomalaisella urheilujärjestelmällä on kasvatettavanaan joukko aivan poikkeuksellisen lahjakkaita urheilijoita. Totuus kuitenkin on, ettei kaikista nuorista huipuista tule aikuisten menestyjiä - eivätkä kaikki aikuisten menestyjät ole olleet nuorina huipulla.
Joka tapauksessa urheilun kannalta lahjakkuuksien olemassaolo on parempi kuin niiden puute. Ja tulevat vuodet näyttävät mihin edelle kootut nuoret lahjakkuudet yltävät. Tuleeko heistä jonain päivänä maailman parhaita, vai jäävätkö haaveet vain haaveiksi.
Yksi asia on kuitenkin varmaa. Suomalainen urheilukansa janoaa menestystä kuin järkensä menettänyt apinalauma. Joka ei sitä usko, seuratkoon vaikkapa sitä loanheittoa, joka seuraa urheilijoidemme epäonnistumisia erilaisilla keskustelupastoilla ja lehtien kommenttiosastoilla. Eikä pelkästään epäonnistumisia vaan jopa ihan kelpo suorituksia ellei sellaisella kuitenkaan saavuteta voittoa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekstit
Hyvä kirjoitus. Yksi lisättävä lahjakkuus meiltäpäin, keihäänheittäjä Toni Keränen. Heitti viime kesänä 17 vuotiaana puolitoista metriä pitemmälle kuin kukaan muu saman ikäinen suomalainen aiemmin ja maailman kaikkien aikojen neloseksi sarjassaan. Lahjakkuutta siis on ja vuodet näyttää riittääkö muut ominaisuudet.
VastaaPoistaMotivaatiota ja menestystä myös hänelle. Keihäs on yksi suurista suomalaislajeista, joten geenit lienevät meillä kohdallaan.
Poista