Länsimaisilla ihmisillä on mahdollisuus valita oma asuinpaikkansa. Sen seurauksena asuinalueet ovat jakaantuneet yhä selvemmin hyvin toimeentulevien ja köyhien ihmisten kesken.
Toisaalta Suomen julkinen sektori on velkaantunut nopeasti, minkä seurauksena myös varakkailta köyhille suuntautuvia tulonsiirtoja joudutaan pienentämään. Tämä on asia, joka on saanut opposition täydelle laukalle, kuten esimerkiksi Antti Lindtmanin vahvalle vastakkanasettelulle perustuva vappupuhe osoitti.
Yksi mielenkiintoinen kysymys tähän kaikken liittyen koskee sitä, millä tavalla ihmiset reagoivat siihen, kun he joutuvat kohtaamaan köyhiä ihmisiä. Useimmat tutkimukset ovat viitanneet siihen, että ihmisten altistuminen köyhille yksilöille liittyisi positiivisesti tulonjaon tukemiseen, mutta myös tämän kanssa ristiriitaisia tuloksia on havaittu.
Tässä suhteessa saatiin mielenkiintoista uutta tietoa tanskalaistutkimuksesta, joka selvitti aiempien tutkimusten epäjohdonmukaisuuksia käyttämällä pitkittäistä kyselypaneelidataa vuosilta 2008, 2011 ja 2017. Sen perusteella näytti siltä, että varakkaiden yksilöiden lisääntyvä altistuminen köyhille omissa yhteisöissään vähensi tulonjakopolitiikan kannatusta.
Sen sijaan köyhien ihmisten kohtaamisen lisääntyminen nosti tulonjaon uudelleenjakamisen kannatusta vähätuloisempien ihmisten joukossa. Toisin sanoen köyhien näkeminen aiheutti eri tulotason henkilöille aivan erilaiset reaktion suhteessa tulonjakopolitiikkaan.
Tulos on yhteensopiva sen kanssa, että vauraiden ihmisten on todettu hakeutuvan pois sellaisilta asuinalueilta, joille on syystä tai toisesta muuttanut myös köyhempää väkeä. Samalla näiden haluttujen asuinalueiden hintatasot ovat nousseet: toimikoon tässä esimerkkeinä vaikkapa Espoon rikkaiden kallis Westend ja maahanmuuttajien suosima ja puolet halvempi Suvela.
Tutkimus kuitenkin jätti avoimeksi selityksen sille, miksi köyhien näkeminen vaikutti näin vahvasti ja eri tavoin rikkaiden ja vähemmän rikkaiden henkilöiden suhtautumiseen tulonjakopolitiikkaan. Toki itse kukin voi keksiä siihen enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia, mutta tietoa tämän tosiasian syistä on saatavissa ainoastaan uusien ja juuri tämän kysymyksen ratkaisemiseen suunniteltujen tutkimusten kautta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa
Kiinalaiset eivät ole muita ihmisiä epärehellisempiä - mutta onko Halla-aho kilpailijoitaan rehellisempi?
Tasa-arvo on ihmisyhteisöjen perusluonteen vastaista
Tekstit
Niinpä niin. Asiat kasautuvat, se on luonnollista. Rikkaat kasautuvat omille asuinalueilleen ja köyhät omille asuinalueilleen aivan samalla tavoin kuin pahimmat rikolliset kasautuvat vankiloihin ja mölyapinat eduskuntaan.
VastaaPoistaKuten tuhannesti todettu, positivismi ihmistieteissä on ellei aivan mahdotonta, ainakin laadullisesti ihan eri asia kuin positivismi luonnontieteissä. Ihmisen käyttäytymisen tutkiminen on aina ihan tietyllä tavalla tyhjän päällä, sillä ihmistieteissä kaiken empirismin aina tarvitsema, reaalitodellisuutta mahdollisimman tarkasti ja jäännöksettömästi kuvaileva lähtökohtainen käsitteistö sisältää jo tulkintaa ja selitystäkin, ja vaikka esimerkiksi kyselytutkimuksissa operoidaan numeerisella "faktalla", numeerinen näennäiseksaktius voi vain noitua ymmärryksen siitä millaiset todelliset sisällöt kyselyihin annetut vastaukset omaavat.
VastaaPoistaEikä ihmisen yhteiskunnistakaan löydy sitä pelkästään reaalimaaperälle asettuvaa ja tutkittavissa olevaa "ilmiötä" joka jotenkin oikeasti pätevöittäisi yhteiskuntatutkimuksen. Ihminen on historiallisesti muuttuva kohde, ja pysyvimmät ihmisyyden ankkuripaikat voidaan jäljittää vain syvyyspsykologisen analyysin ja klassisen sosiologian vaistoilla, ei ainakaan epäsuoraa "tietoa" antavilla mielipidekartoituksilla.
Kasvavien tulo- ja varallisuuserojen yhteiskunnissa sosiaalista eheyttä kannattaisi varmaan tarkastella kasvavien erojen pohjalta -- ja pitäen mielessä esimerkiksi se tosiasia, että historian kaikki totalitarismit ovat syntyneet yhteiskunnallisten kahtiajakautumien kautta. Viime vuosisadan totalitarismeista meillä on historiallista -- myös ajatushistoriallista -- kuvausta, joten selityksille tarjoutuu ainakin vähän vankempi alusta kuin näennäiseksakteilla numeroilla operoivissa kyselytutkimuksissa.
Kyllä se varmaan lisääntynyt turvattomuuden tunne on syynä rikkaiden hakeutuessa omille alueilleen. Ennen rikkaat pikemminkin hakeutuivat köyhien lähelle osoittaakseen "paremmuuttaan".
VastaaPoistaEi kait sil rikkaudella ja köyhyydellä ollu välii ainakaan yhtenäiskultturissa -80 luvulla ja sitä ennen. Kunhan ne köyhät siel neukkukuutioissaan arava kämpissään käyttäytyivät normaalisti ja asiallisesti kuten yleensä käyttäytyivätkin, niin ei mittään ongelmaa ollu rikkaammilla asuu siin viereisessä kerrostalossa kovan rahan kämpissään
VastaaPoistaMut pikipää alueille ei kannata mennä vaan tietty muuttaa sieltä pois koska pikipäät tiedetäään ja ne on noin 90 prosenttisesti kaikkki vaarallisia alueella. Aina on potentiaalinen uhka ja varuillaanolo.
Suomessa keskimäärin 24.8%.
VastaaPoistaKoska nykyinen ajattelutapa suosii tuloerojen kasvattamista, niin rikkaatkin rohkaistuu sanomaan mitä todella ajattelevat.
VastaaPoistaSuosiiko? no, totuus lieneen että ei ne tuloerot juurikaan voi kyllä enää pienentyäkään, etenkään nettopalkkojen tasolla. Ainoa keino pienentää tuloeroja taitaisi enää olla määrätä kaikille sama palkka teki mitä työtä tahansa missä tahansa.
PoistaTalouskasvusta en tiedä, mutta Suomessa on kyllä maailman tyhmimmät poliitikot.
PoistaTotta, tuntuu kuin poliitikoiksi tulisi valituksi kaikein vähä-älyisin ihmisryhmä, jonka kulkemista vapaana ilman holhousta saa vain ihmetellä.
PoistaVarakkaat eivät pelkää joutuvansa köyhän asemaan - tai edes elämään olosuhteissa, joissa joutuisivat elämään köyhyyden aiheuttamien vakavien sosiaalisten ongelmien keskellä.
VastaaPoistaMuuthan joutuvat näitä asioita miettimään.