Miljardi uutta afrikkalaista

Ylen mukaan Afrikan väestö kasvaa 60 prosenttia seuraavan 24 vuoden aikana. Se tarkoittaa miljardia uutta afrikkalaista. 

Samaan aikaan Euroopan väestö laskee nykyisestä 744 miljoonasta 703 miljoonaan ihmiseen. Juttu ei kerro, kuinka suuri osa näistä 703 miljoonasta on syntynyt Afrikassa tai afrikkalaisille ihmisille Euroopassa. 

* * *

Ylen artikkelin mukaan Jakkie Cilliers tutkimuslaitos Institute for Security Studiesista arveli, että "Afrikan nuori ja kasvava väestö luo mahdollisuuden nopeaan kasvuun oikeilla investoinneilla". Lisäksi Afrikan tapahtumia seuranneen Edward Paicen sanottiin kertoneen, että "erityisen tärkeää on, että nuorille ihmisille pitää yrittää tarjota työtä. Työtä, joka tuo vähän paremman elämän kuin heidän vanhemmillaan ja etenkin isovanhemmillaan oli."

Samalla kannalla on myös tutkija Yohannes Wado Nairobissa toimivasta African Population and Health Research Centerista, mutta puhuu myös asian kääntöpuolesta todeten, että "jos ei luoda työpaikkoja, syntyy pahaa työttömyyttä. Työttömyydestä seuraa muita hankaluuksia, kuten väkivaltaa ja rikollisuutta."

* * *

Ylen juttu ei kuitenkaan kerro, kenen noita työpaikkoja pitäisi luoda eli työllistää afrikkalaisia. Vähenevät eurooppalaisetko? Vai kiinalaiset, intialaiset tai amerikkalaiset? Vai pitäisikö afrikkalaisten itsensä tehdä jotain asian eteen?

Olen toki Ylen toimittajien ja heidän haastattelemiensa asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä siitä, että olisi hienoa, jos Afrikan väestönkasvu johtaisi taloudelliseen kasvuun ja elintason nousuun. Valitettavasti minua myöskin hiukan huolestuttaa se, etteivät afrikkalaisten näytöt taloudellisesti vahvojen yhteiskuntien rakentamisessa ole olleet kovin vahvat. Enkä siksi pidä mahdottomana, että tulisimme uusien afrikkalaisten talousmahtien sijaan näkemään seuraavien vuosikymmenien aikana valitettavan monta uutta Sudania, Etelä-Sudania ja Somaliaa. 

Lisäksi luulen – vaan en toivo – ettei afrikkalaisten kansainvaellus omasta maanosastaan muualle tule suinkaan pysähtymään, vaan pikemminkin kiihtymään. Näin ainakin siinä tapauksessa, että maailmasta löytyy tulijoille halukkaita – tai ainakin kansainvaelluksen hyväksyviä – niin sanotusti sinisilmäisiä vastaanottajia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka vähentää ranskalaista lapsiseksiorjuutta?
Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?
Kehitysavusta on kuin onkin hyötyä

Hakunila on Suomen Mogadishu

Tämän vuoden maastohiihdon Tour de Ski on ollut kuin varjo entisestään, sillä koko kilpailusarjassa hiihdettävä matka on alle 50 kilometriä. Koska ohjelma on näin painottunut lyhyisiin matkoihin ja erilaisiin yhteislähtöihin, joissa hiihtäjien välille ei muodostu kovin suurta eroa, on miesten kilpailu käytännössä ratkaistu sprinteissä, joista saa entiseen tapaan muhkeat bonussekunnit. 

En kuitenkaan tarttunut tähän aiheeseen siksi, että kyseinen hiihtokilpailuformaatti on epäonnistunut, tai että monet suomalaiset Iivo Niskasesta lähtien ovat jättäneet tai jättämässä kisojen viimeiset startit väliin. Sen sijaan kiinnitin huomioni suomalaisen nuoremman polven hiihtäjättären – Vilma Nissisen – kommenttiin, jossa hän ilmoitti hiihtävänsä "sata kertaa mieluummin" Keski-Euroopassa "kuin Suomen Mogadishussa".

Tällä hän viittasi Vantaan Hakunilassa tänään ja huomenna käytäviin FIS Skandinavian Cupin kilpailuihin, joiden lähtölistalta löytyy monia tuttuja – kovia – nimiä Northugista Ruuskaseen ja Stensethistä Saareen. Siellä suksitaan tänään sprintit, huomenna itse pääherkku eli 20 kilometrin väliaikalähtö perinteisellä hiihtotavalla – jollaista olisin itsekin kaivannut Tourille – ja ylihuomenna väliaikalähtöinen kymppi vapaalla.

Olisi siis hienoa, jos vantaalaiset ja muutkin suomalaiset menisivät tänään ja etenkin huomenna Hakunilan hiihtostadionille sankoin joukoin osoittaakseen, että maastohiihto väliaikalähdöllä kiinnostaa edelleen. Onhan juuri se lajin kilpailumuodoista raa'in vaatiessaan urheilijalta koko matkan ajalta mahdollisimman nopeaa etenemistä ladulla. 

* * *

Palaan kuitenkin tuohon Vilma Nissisen kommenttiin. Hänen mukaansa "se on kyllä Mogadishu. Ollut jo 90-luvulta lähtien." Ja arvata saattaa – vai saattaako (?) – että hän joutuu vielä tikun nokkaan sanomisistaan.

Näin siitä huolimatta, että nuoren naisen puheissa on perää. Olihan vuoden 2020 lopussa Hakunilan alle 16-vuotiaista vain 37,5 prosenttia suomalaista kantaväestöä. Toisin sanoen heidän osuutensa oli vain hiukan suurempi kuin Lähi-idästä ja muista suurista pakolaismaista tulleiden lasten ja nuorten osuus – 25,4 prosenttia. Länsimaista tulleita oli vaivaiset 1,4 prosenttia.

Ei siis liene kenellekään suuri yllätys, että Hakunilan suuralueen työttömyysaste on jo pitkään ollut Vantaan korkein. Toisaalta on myös niin, ettei alueen työttömyysasteen kehitys ole myöskään karannut aivan toivottomaksi.

Nähtäväksi tietenkin jää, miten eteläisimmän Suomen "maastohiihto-Mekan" kehitys etenee tulevina vuosina. Ainakin sinne on investoitu, sillä esimerkiksi kalliiksi tuleva Vantaan ratikka kulkee Hakunilan kautta. Sillä kelpaa sitten kaikkien kaupunginosan asukkaiden – etniseen taustaan katsomatta – liikkua töihin ja takaisin, ja luoda sitä kautta alueelle hyvinvointia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari poikkeuksellisen tärkeätä asiaa
Koulujen ja huippu-urheilijoiden ongelmat
Vantaa on Suomen vaarallisin, mutta Ylöjärveltä kuuluu kummia

Pari ajatusta somaleiden miljardihuijauksesta

Suomen uutiset kertoi jo marraskuussa suuresta somaleiden huijaustapauksesta. Sen jälkeen ehti Vantaanjoessa kuitenkin virrata paljon vettä, ennen kuin Yle taipui nostamaan uutiseksi jo jonkin aikaa sosiaalisessa mediassa velloneen tapauksen USA:n Minnesotasta, missä somalit ovat huijaamalla suorastaan kahmineet paikallisia verovaroja. 

Jutun mukaan saaliin koko on ollut "miljardeja dollareita", joista ensimmäiselle on jo ehditty keräämään myös todisteet. Siten kyse ei enää ole epäilystä, vaan tosiasiasta.

Tarkemmin sanottuna valtionmediamme kertoi, että "amerikansomalit ovat perustaneet erilaisia terveys-, lastenhoito- tai kuljetuspalveluja tarjoavia yrityksiä. Myöhemmin yhtiöt ovat hakeneet toimintansa rahoittamiseksi tukia osavaltiolta valheellisin perustein".

Hyväntekeväisyyteen tarkoitetuilla rahoilla hankittiin kalliita autoja, kiinteistöjä tai luksuslomia Malediiveilla – sen lisäksi, että dollareita oli päätynyt myös ulkomaille. Huijaukseksi tapauksen tekee se, ettei tukirahoja saanutta toimintaa ollut. Eli esimerkiksi tukia keränneissä lastenhoitoyksiköissä ei ollut lapsia, eikä niihin sellaisia myöskään haluttu.

* * *

Osavaltion suurimmassa asutuskeskittymässä eli yhteen kasvaneiden Minneapolisin ja Saint Paulin muodostamassa suurkaupungissa asuu noin 108 000 somalia, joiden on joskus aikanaan kehuttu sopeutuneen niin erinomaisesti Yhdysvaltoihin, että jopa minä itse nostin asian esille arvellen, että heidän erinomaisuutensa johtuisi sosiaalisten tukien vähäisyydestä. 

Näyttää kuitenkin, että saaga erinomaisesti länsimaihin sopeutuneista somaleista tuli nyt päätökseensä. Ja presidentti Trumpin hallinto alkaa karkottamaan maan somaleita takaisin sinne, mistä he tulivatkin. 

Enkä panisi lainkaan pahakseni, vaikka Suomessakin tehtäisiin tarkastuksia erilaisiin yhteiskunnan etuja nauttiviin somaliyhdistyksiin ja -yrityksiin. Tiedä sitten, mitä niistä löytyisi, vai löytyisikö mitään.

* * *

Minusta tuntui tavallaan traagiselta se, kun Yle kertoi juttunsa loppupuolella, että "somaliyhteisön saama negatiivinen julkisuus harmittaa myös Minnesotan somaleita, ja ICE:n somaliyhteisöön kohdistama jahti herättää pelkoa". Näin epäilemättä onkin, vaikka en artikkelin mukaan osaakaan sanoa, että johtuuko harmistus ja pelko hyvän rahahanan tyrehtymisestä vai jostain muusta syystä.

Eikä valtionmediamme tietenkään unohtanut mainita, että "Minnesotan somalitaustainen kongressiedustaja Ilhan Omar on tuominnut Trumpin vihapuheet ja sanonut olevansa huolissaan siitä, että yksilöiden tekemät rikokset liitetään kokonaiseen väestöryhmään". 

Luulen, että Omarin huoli on aiheellinen, sillä petosten laajuus on niin valtava, että sen on ollut pakko olla  – ainakin lähes – kaikkien somaleiden tiedossa. Siitä huolimatta ilmeisesti kukaan Minnesotan somali ei ole halunnut ilmoittaa asiasta viranomaisille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Somalian presidentin lupaukseen kannattaa tarttua!
Ongelmamaista tulevien turvapaikanhakijoiden kansainvaellus Suomeen on kiihtynyt
Hyvin kotoutuneita somaleita

Somalian presidentin lupaukseen kannattaa tarttua!

Tätä kirjoitettaessa näyttää siltä, että Donald Trump palaa Yhdysvaltain presidentiksi. Nähtäväksi jää, mitä siitä seuraa, enkä siksi ala arvuutella asiaa sen enempää kuin toteamalla, että Suomi pärjää hänen kanssaan - ja pärjäisi myös Kamala Harrisin kanssa, mikäli tämä saisi sittenkin valitsijamiesten enemmistön. 

Sen sijaan nostan esille Somalian presidentin Hassan Sheikh Mohamudin ilmoituksen saksalaisille. Hän nimittäin kertoi, että "otan takaisin kaikki Somaliasta tulleet siirtolaiset, joilla ei ole oleskelulupaa täällä Saksassa tai jotka eivät ole integroituneet tänne". 

Lisäksi hän totesi selvin sanoin, että "maastamme on tullut turvallisempi, emme ole enää täyden sisällissodan maa... taistelemme edelleen al-Shabaabin ja ISIS:in terroristijoukkoja vastaan, mutta olemme työntäneet heidät pois."

Tämä ilmoitus on syytä huomata myös Suomessa ja ryhtyä heti toimiin, joilla palautetaan maahamme heikosti sopeutuneet ja paperittomat somalit takaisin kotimaahansa. Mieluummin tänä kuin ensi vuonna. 

Jos ja kun näin tapahtuu, on samanlaista menettelyä sovellettava myös muihin heikosti integroituneisiin maahanmuuttajiin, olivat he sitten irakilaisia, afgaaneja, syyrialaisia, venäläisiä tai englantilaisia. Näin saavutetaan yhdellä iskulla kolme hyötyä.

Ensimmäinen on tietenkin ilmeinen, eli heikosti sopeutuneen maahanmuuttajaineksen väheneminen maassamme. 

Toinen saavutettava etu on se, että todellinen karkotusuhka lisää ainakin joidenkin maahanmuuttajien motivaatiota integroitumiseen. Ja sitä kautta alentaa humanitaarisen maahanmuuton monenlaisia kustannuksia suomalaisille veronmaksajille.

Kolmas hyöty tulee siitä, että palautusten myötä Suomi muuttuu sosiaaliturvaperusteisille maahanmuuttajille vähemmän houkuttelevaksi yhteiskunnaksi. Ja siten vähentää nykyaikaisesta kansainvaelluksesta Suomelle kohdistuvaa taloudellista ja yhteiskunnallista taakkaa. 

Näin etenkin siinä tapauksessa, että onnistumme maahanmuuttopolitiikan järkevöittämisellä välttämään niin sanotun Ruotsin tien, josta meitä muistutti MTV3 kertoessaan ruotsalaisen rikollispomon Ismail Abdon johtaman raskaasti aseistetun huumeliigan toimintatavoista Suomessa. 

Sekä myös Etelä-Suomen sanomien uutinen, jossa kerrottiin tyrmäystippojen käytön yleistyneen raiskausten yhteydessä, vaikka jutussa ei puhuttukaan näiden rikollisten etnisistä taustoista. Yhteys lienee kuitenkin ilmeinen myös arvoisalle lukijalleni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma etenee
Arabian- ja somalinkieliset uutiset
Ruotsin tie näkyi jo 12 vuotta sitten

Lapsiavioliitot ja islam

Suomalaisessa yhteiskunnassa on selvää, että ihmiset asettuvat pysyvään parisuhteeseen vasta aikuisena. Ja jo pelkälle seksisuhteellekin on olemassa alaikäraja. 

Näin ei ole kuitenkaan kaikkialle, vaan monissa maissa tyttöjä naitetaan miehille jo lapsina. Pelastakaa lapset -järjestön mukaan "noin 32 miljoonaa 10–17-vuotiasta tyttöä elää niissä kymmenessä maassa, joissa lapsiavioliittojen tilanne on pahin. Siis Keski-Afrikan tasavallassa, Tshadissa, Etelä-Sudanissa, Somaliassa, Eritreassa Jemenissä ja Afganistanissa.

Koska suomalaisilla - ja itsellänikin - lienee sellainen käsitys, että lapsiavioliitot on lähinnä islamilainen perinne, jonka profeetta Muhammedin esimerkki pyhittää, katsoin mitä näiden maiden uskonnollisesta tilanteesta kerrotaan Wikipediassa. 

Keski-Afrikan väestöstä 35 % tunnustaa paikallisia uskontoja, 25 % on protestanttisia kristittyjä, 25 % katolisia kristittyjä ja 15 % islamia. 

Tshadin pohjois- ja itäosan väestö on pääasiassa muslimeja ja etelässä kristittyjä tai perinteisiä animisteja. Kristittyjen määräksi on eri lähteissä arvioitu 5–35 prosenttia.

Etelä-Sudanin väestöstä väestöstä 37,2% on roomalaiskatolisia kristittyjä ja 36,5% episkopaalisiin kirkkoihin tai muihin kristillisiin ryhmiin kuuluvia. 19,7% väestöstä on animisteja tai perinteisiä uskontoja harjoittavia ja 6,25 % muslimeja.

Somaliassa asuvat ovat lähes yksinomaan sunni-muslimeja.

Eritrean väestöstä on kristittyjä noin 50 %, muslimeja 48 % ja heimouskontojen harjoittajia kaksi prosenttia. 

Jemenin väestö koostuu lähes kokonaan muslimeista.

Afganistanin väestöstä 99,7 % on muslimeita.

Näyttää siis siltä, että pahimmat lapsiavioliittohelvetit eivät ole pelkästään islamilaisia yhteiskuntia, vaikka toki muslimeilla on ilmiselvästi suhteellinen yliedustus tämän vastenmielisen perinteen harjoittajana. 

Arvoisan lukijani on tässä mielessä hyvä huomata, ettei Wikipediatieto kerro minkä uskontojen harjoittajat syyllistyvät lasten naimiseen sellaisissa valtioissa, joissa väestö ei ole puhtaasti islamilaista. Ja että listalla mukana olevista maista etenkin Etelä-Sudanissa muslimien osuus on varsin pieni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiitokset Turun hovioikeudelle
Sairas sulttaani
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?

Huumekaupan motivoimia jengisotia myös Suomeen?

MTV3 kertoi, että Ruotsin Foxtrot-rikollisverkostosta irtaantuneen ryhmän ja Bandidos MC:n välit ovat kiristyneet Suomessa. Toisin sanoen täällä entisen suurvallan itäosassakin alkaa näkyä emämaan eli Ruotsin tien seuraava vaihe. Siis huumekaupan motivoima jengisota. 

Tämä tilanne on saavutettu varsin pienellä määrällä ongelmalliseksi osoittautuneista maista sukujuurensa, kielensä ja kulttuurinsa mukanaan tuoneita maahanmuuttajia: arabiaa, somalia, persiaa, kurdia, albaniaa, ja turkkia puhuvia ihmisiä oli Suomessa vuoden 2022 lopussa noin 125 000 henkeä. 

Toisaalta heitä oli kymmenen vuotta aiemmin vain noin 56 000 henkeä eli jos kasvu on ollut yhtä suurta kuin aiemmin, on näitä ihmisiä Suomessa tällä hetkellä lähes 135 000. Siis jonkin verran vähemmän kuin Jyväskylässä - mutta kuitenkin enemmän kuin Kuopiossa - on asukkaita. 

Nähtäväksi siis jää, miltä Suomi näyttää esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua eli vuonna 2034, jos edellä mainittujen kielten puhujia on - tasaisen taulukon mukaan laskettuna - noin 200 000 henkeä. Puhumattakaan siitä, miltä se näyttäisi, mikäli kyseisten kielten puhujien määrä lisääntyisi aritmeettisen sarjan sijaan eksponentiaalisesti kuten lienee todennäköistä ilman sen torjumiseksi tehtäviä erityisiä poliittisia päätöksiä. 

Tämä olisi hyvä tiedostaa Petteri Orpon (kok) hallituksessa sekä myös kaikkea hyvältä ja pehmoiselta kuulostavaa sympatiseeraavassa vihervasemmistolaisessa oppositiossa. Tosiasia nimittäin on, että jos Suomen tilanne eskaloituu samanlaiseksi kuin Ruotsissa, on siitä tilanteesta poispääsy vaikeaa ja edellyttää mitä todennäköisimmin karkeita niin sanottujen kansainvälisten ihmisoikeuksien rikkomisia. 

Tosin asiasta ei tietenkään ole syytä murehtia, mikäli pitää Ruotsissa nähdyn kehityksen toistumista Suomessa toivottavana. Ja huumekauppaa käyvien jengien keskinäisiä taisteluita - ja niissä sattuvia sivullisten ihmisten menetyksiä - toivottavana asiaintilana. Uskon kuitenkin, ettei näin ajatella sen enempää hallituksen kuin vihervasemmistonkaan piirissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keskimääräisestä erottuva maahanmuuttaja on otettu kiinni
Nyt oli liian vaikeaa opposition kansanedustajille
Ylen toimittaja kertoi Suomen olevan kaukana Ruotsin tilanteesta

Itä-Afrikassa miljoonat lapset menehtyisivät ilman hätäapua

Viime päivinä on jälleen kauhisteltu kovasti Itä-Afrikan kuivuutta. Esimerkiksi Maaseudun tulevaisuus kertoi, että "alueella epäonnistui jo neljäs perättäinen sato. Vaarana on, että viideskin sato epäonnistuu....  Yli 1,8 miljoonaa lasta Afrikan sarvessa tarvitsee akuuttia apua henkeään uhkaavaan aliravitsemukseen."

Jutussa mainittiin myös, että "Somalia on nälänhädän partaalla, toteaa OCHA:n Somalian-toimiston johtaja Ian Ridley. ´Tämä on pahempaa kuin vuonna 2016–2017´."

Iltalehti taas kertoi jo keväällä Somaliasta, että "mikäli mitään ei tehdä, on ennustettavissa, että kesään mennessä 1,4 miljoonasta vakavasti aliravitusta lapsesta 350 000 menehtyy". Lisäksi "tyttöjä myös naitetaan hyvin aikaisin, koska heidän perheensä eivät voi ruokkia heitä".

Unicef taas maalasi hirvittävän kuvan, jonka mukaan "ainakin 10 miljoonaa lasta Etiopian, Kenian, Somalian ja Eritrean alueella kärsii kuivuuden aiheuttamasta nälästä ja veden puutteesta. Yli 1,8 miljoonaa lasta tarvitsee hoitoa vakavaan aliravitsemukseen" ja Somaliassa "vakava aliravitsemus ja likaisen veden mukana leviävät taudit uhkaavat lasten henkeä ellei hätäapua ole tarjolla. Ilman hoitoa pelkästään Somaliassa 1,5 miljoonaa lasta tulee kärsimään aliravitsemuksesta vuoden loppuun mennessä."

Koska tilanne on noin paha, luulisi sen näkyvän myös väestönkasvussa. Onhan selvää, ettei nälkiintynyt nainen voi saada lapsia, tai vaikka saisikin - ei hän tai hänen vastuullinen miehensä ryhtyisi sellaisten hankkimiseen tietäessään nälän lasten kehitykselle haitalliset vaikutukset. 

Niinpä katsahdin toivorikkaasti Somalian väestön kehitykseen kuluvana vuonna. Arvio siitä löytyi Worldometerin nettisivulta, jonka mukaan maan väkiluku olisi nyt 16 903 498, kun vuonna 2020 se oli reilut miljoona ihmistä vähäisempi. 

Entä Etiopia? Saman lähteen mukaan sen väkiluku olisi noussut vuodesta 2020 tähän päivään mennessä vajaalla seitsemällä miljoonalla hengellä. Samankaltainen kehitys on Worldometerin tilastoista nähtävissä myös Eritreassa ja Keniassa. 

Tässä on kuitenkin huomioitava, että Worldometerin luvut ovat vain arvioita. Jääkäämme siksi odottamaan, muuttuvatko ne tähän kirjatuista siihen mennessä, kun arviot aikanaan muuttuvat tilastotiedoiksi. 

Ja elleivät muutu: onko meidän tosiaan uskottava, että Itä-Afrikkaan annettava hätäapu on niin laajamittaista - en sanonut bisnestä, koska en tiedä - että sen avulla pystytään ylläpitämään korkeaa syntyvyyttä jopa sellaisissa olosuhteissa, joissa useat miljoonat lapset ovat kuolemanvaarassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia
Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa

Ylen kirjeenvaihtaja: jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia

Yle pelotteli ihmisiä kaikkien aikojen pahimmalla nälkäkatastrofilla. Tarkemmin sanoen sellaista ounastellaan tapahtuvaksi Itä-Afrikassa Somalian, eteläisen Etiopian ja Pohjois-Kenian alueilla. Syyksi tälle uhalle kerrottiin pitkittynyt kuivuus sekä Venäjän ja Ukrainan sodasta aiheutuva kansainvälinen ruokakriisi.

Verorahoitteisen mediamme Afrikan kirjeenvaihtaja syyllisti työnsä maksajia väittämällä, että "ei kansainvälinen yhteisökään voi kieltää vastuutaan tällaisessa tilanteessa. Jokaisen kärsimys on meidän kaikkien asia. Emme voi Suomessa ajatella, että se mitä tapahtuu Garissan kuivuusalueella, ei liittyisi meihin."

Tämänkertaisesta pitkittyneestä kuivuudesta kerrottiin, että se on jatkunut jo neljä vuotta ja edessä saattaa hyvinkin olla viides vuosi. Kertomatta jäi, että tällaiset kuivuuskaudet ovat alueella varsin tavallisia. Sellaiset nähtiin esimerkiksi vuodesta 1968 vuoteen 1974 ja uudelleen 1980-luvun alussa ja puolivälissä.

On kuitenkin totta, että pitkittyvä kuivuuskausi saattaisi todellakin aiheuttaa Itä-Afrikassa kaikkien aikojen nälkäkatastrofin - ainakin jos asiaa mitataan uhrien lukumäärällä. Syynä siihen on alueen holtiton väestönkasvu. 

Somalian väkilukuhan on kasvanut vuoden 1980 reilusta 6 miljoonasta tämän vuoden lähes 13 miljoonaan. Etiopiassa vastaavat väkiluvut ovat 35 ja 115 miljoonaa ja Keniassa 16 ja 54 miljoonaa. Kaikkiaan näiden maiden väkiluku on kasvanut 42 vuodessa yli 300 prosenttia. Siis yli kolminkertaistunut.

Siten mahdollisen kaikkien aikojen nälkäkatastrofin perimmäinen syy ei ole poikkeuksellinen kuivuus eikä edes eurooppalainen sota, eikä se siten ole "kaikkien asia" - eikä ainakaan meidän suomalaisten. Sen sijaan mahdollisen nälkäkatastrofin syyksi olisi nähtävä alueen ihmisten holtiton lisääntyminen, joka tekee alueen ruokaturvasta vuosi vuodelta helpommin särkyvän ja kuivuuskausista kerta kerralta yhä enemmän uhreja vaativia. 

Ja siksi - jos olemme älyllisesti rehellisiä - on alueelle epäilemättä tälläkin kertaa toimitettava kansainvälinen hätäapu ainoastaan ongelmien jatkamista tulevaisuuteen. Ja sen varmistamista, että alueelle seuraavien kymmenien vuosien aikana vääjäämättä saapuva seuraava kuivuuskausi voidaan uutisoida entistäkin hurjempana nälkäkatastrofina, josta joku älyllisesti epärehellinen punavihreä toimittaja voi syyllistää länsimaisia ihmisiä vielä Ylen Afrikan kirjeenvaihtajaakin innokkaammin.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiriä:
Afrikkalaisnaisten hedelmällisyysluku laskee, mutta elinikä kasvaa
Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa

Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja

Kehitysmaista Eurooppaan suuntautunut kansainvaellus on koronaviruspandemian aikana ollut viime vuosia vähäisempi. Juuri nyt maailmalla on kuitenkin tapahtumia, jotka saattavat hyvinkin lisätä ihmisvirran voimakkuutta oleellisesti pandemian hellittäessä - ja vieläpä sellaisista maista, joista tulevat ihmiset aiheuttavat vastaanottajamaille suurimpia kustannuksia. 

Yksi tähän viittaava seikka on Yhdysvaltain päätös vetää sotilaansa pois Afganistanista viimeistään syksyllä. Jos maan hallituksen ja Talebanin välillä syntyy sen jälkeen taisteluita ja koko yhteiskunta ajautuu sekasortoon, lienee vain ajan kysymys kun ihmissalakuljettajat saavat järjestetyksi liiketoimintansa siten, että EU:n rajat ylittävä asylum-sirkus käynnistyy jälleen.

Toinen huolestuttava uutinen kuuluu Somalian suunnalta. Siellä vallassa oleva presidentti on päättänyt omavaltaisesti pitää valtaa vielä pari lisävuotta. Jos tämä herättää maassa vallankaappaushenkeä ja käynnistää sisällissodan, ei liene epäilystä pohjoiseen matkaavan somalivirran kiihtymisestä.

Molemmissa valtioissa levottomuuksien - ja siten myös kansainvaelluksen - työntövoimana toimii hillitön väestönkasvu. Somaliassa on joka vuosi 1,75 prosenttia enemmän ihmisiä kuin vuotta aiemmin - se tarkoittaa lähes 200 000 ihmistä. Afganistanissa väestö kasvaa vieläkin nopeammin eli 2,25 prosentin vauhdilla - eli afgaaneja on joka vuosi noin 700 000 enemmän kuin edellisenä.

Nähtäväksi siis jää kuinka poliittinen tilanne kehittyy edellä mainituissa valtioissa. Ja kuinka valmis EU on ottamaan vastaan tulijoukon. Eli pitääkö Unionin raja, vai sortuvatko EU:n poliittiset päättäjät jälleen kerran avustamaan tulijoita näiden pyrkimyksissä. 

Varmaa on vain se, että jos tulijavirta kiihtyy, kiihtyy eurooppalaisten valtioiden muutosprosessi entistä nopeampana. Eikä se tiedä hyvää eurooppalaiselle kantaväestölle, kuten Helsingin sanomien pieni juttu jälleen kerran osoitti - vaikka jättikin monikulttuurisen aspektin julkiseksi salaisuudeksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien taloudellinen merkitys riippuu tulijaryhmästä
Helsinkiä terrorisoi 100 - 150 vaarallista nuorta
Pia Kauma ja suomalaisen maahanmuuttopolitiikan seuraukset

Islam ja sukuelinten silpominen

Tänä aamuna saimme lukea uutisen, jonka perusteella myös Afrikassa voi tapahtua edistystä. Kyse on tutkimuksesta, jonka mukaan alle 15-vuotiaiden tyttöjen sukuelinten silpomiset olivat vähentyneet Itä-Afrikassa vuoden 1995 71,4 prosentista vuoden 2016 8,0 prosenttiin, Pohjois-Afrikassa vuoden 1990 57,7 prosentista vuoden 2015 14,1 prosenttiin ja Länsi-Afrikan vuoden 1996 73,6 prosentista vuoden 2017 25,4 prosenttiin.

Kehitys ei kuitenkaan ole ollut aivan tasaista, vaan edelleen 72 prosenttia malilaistytöistä, 67 prosenttia eritrealaistytöistä, 61 prosenttia mauritanialaistytöistä, 53 prosenttia gambialaistytöistä, 50 prosenttia guinealaistytöistä, 48 prosenttia djiboutilaistytöistä ja 47 prosenttia somalitytöistä joutuu sukuelimiin kohdistuvan väkivaltaperversion uhreiksi. Tehtävää on siis edelleen.

Tutkimuksen mukaan silpominen liittyy mm. maantieteelliseen liikkuvuuteen, sosioekonomisiin ja kulttuurisiin tekijöihin sekä yksilöllisiin, perheen sisäisiin ja tertiäärisiin tekijöihin.

Katsoin Wikipediasta noiden tyttöjen sukupuolielimiin kohdistuvan vainon kannalta jälkeenjääneiden maiden uskonnollista todellisuutta, tarkemmin sanottuna muslimien osuutta. Näin siksi, että Muhammedin perustaman uskonnon osuudesta tyttöjen silpomisiin on ajoittain käyty kiivastakin keskustelua puolesta ja vastaan.

Malissa muslimien osuus väestöstä on 94,8 prosenttia, Eritreassa 48 prosenttia, Mauritania on islamilainen tasavalta, jossa käytännössä kaikki ovat muslimeja, Gambiassa muslimeja on 90 prosenttia, Guineassa 85 prosenttia ja Djiboutissa "lähes kaikki". Somalit taas ovat lähes yksinomaan" muslimeita.

Tutkimus antaa mielenkiintoisen näkymän islamin ja tyttöjen ympärileikkauksen välisestä suhteesta, jota ei tarvinne sen enempää kommentoida. Näin etenkin, kun huomioidaan se, että vahvasti islamin vallitsemasta Pohjois-Afrikan maista vain Egypti ja Sudan olivat mukana tutkimuksen aineistossa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimitytön kokema väkivalta herätti kysymyksiä
Islamin teoria ja käytäntö
Mistä tyttöjen ympärileikkaus johtuu?

Maahanmuutto oli tämän aamun mediateema

Tänä aamuna lueskelin sekä Helsingin Sanomien että Yleisradion uutisia. Niissä näytti maahanmuuttoteema olevan tavallista enemmän esillä, joten tehdäänpä pika-analyysi luetusta.

Aloitan Ylen uutisesta, jonka mukaan Italian uusi hallitus aikoo karkottaa maasta puoli miljoonaa "siirtolaista". Jos tämä todella tapahtuu, avautuu eurooppalaisessa maahanmuutossa uusi ja parempi lehti.

Ylen toimittajat tosin kertoivat, että uusia italialaisjohtajia on jo "muistutettu" siitä, ettei maalla ole karkotuksiin varaa ja että ne olisivat todennäköisesti EU-säännösten vastaisia. Tähän ei voi todeta muuta kuin että sen mitä karkotukset maksaisivat, italialaiset saisivat jatkossa moninkertaisesti takaisin vähentyneinä humanitaarisen maahanmuuton kustannuksina.  Enkä jaksa uskoa, että EU tulisi ja ottaisi miehittääkseen saapasmaan, mikäli se toteuttaisi suunnitelmansa.

Itse olenkin enemmän huolissani siitä, että mahtaako uudella hallituksella olla tavoitteena ennemminkin profiloitua kovilla puheilla kuin ryhtyä tosissaan toteuttamaan niitä. Etenkin viiden tähden liikehän on ennalta kirjoittamaton lehti.

Tosiasia kuitenkin on, että mikäli hallitus ei tee maahanmuuttopolitiikassaan kouriintuntuvia tekoja, katoaa siltä myös uskottavuus kansalaisten silmissä samaan tapaan kuin tapahtui Timo Soinin perussuomalaisille/sinisille. Sen kohtalon me kaikki tunnemme.

Toiseksi nostan esille Helsingin Sanomien kertoman espoolaisen julkkissomalin Habiba Alin tarinan. Se valaisi yllättävän kirkkaasti somalien turvapaikantarvetta Suomessa. Ja jotta en syyllistyisi vääristelyyn, copy/pastaan suoran lainauksen jutusta, joka ei kaivanne sen suurempia kommentteja.

"Hän koki olevansa puristuksissa kahden kulttuurin välissä. Niinpä hän puhui 14-vuotiaana äitinsä ympäri, että sai lähteä muiden sisarusten kanssa kesäksi Somaliaan... Lopulta kolmen kuukauden reissu venähti 1,5 vuodeksi."

Olkoon kolmas uutinen jälleen Yleltä. Sen mukaan ihmisten väkivallan pelko on viime vuosina kasvanut ja peräti 15 prosenttia suomalaisista välttää vähintään yhtä paikkaa naapurustossaan turvallisuussyistä. Samalla kuitenkaan väkivaltaisten tekojen määrä kaduillamme ei ole kasvanut, mutta tutkijat arvelevat, että maahanmuuttokeskustelu ja terroriteot ovat saattaneet lisätä pelkoja, jotka ovat naisilla miehiä yleisempiä.

Jutusta tuli mieleeni, että mikäli ihmiset tietoisesti välttelevät vaaralliseksi tietämiään paikkoja, tapahtuu niillä myös vähemmän väkivallantekoja kuin jos niitä ei välteltäisi. Tämä puolestaan vääristää kaupungilla liikkumiseen liittyviä turvallisuustilastoja. Siten niistä ei voi suoraan päätellä katujemme turvallisuustilannetta.

Lisäksi turvallisuudentunteen katoaminen kertoo luottamusyhteiskunnan rapistumisesta. Sellainenhan on tyypillistä yhtenäisessä kulttuurissa ja harvinaista monikulttuurisessa yhteiskunnassa.

Tästä pääsemmekin aamun neljänteen maahanmuuttouutiseen Helsingin Sanomissa. Sen mukaan "Vantaan väestönkasvusta 80 prosenttia oli vuonna 2017 vieraskielistä. Espoossa vastaava luku oli 70 prosenttia ja Helsingissä reilu 60 prosenttia. Väestöennusteen mukaan noin joka neljäs pääkaupunkiseudun asukkaista on vuonna 2030 vieraskielinen."

Noista hätkähdyttävistä luvuista kaikki ei ole pääosin haitallista humanitaarista maahanmuuttoa, vaan osa on työperäistä ja sellaisena usein hyödyllistä. Mutta aika näyttää vääjäämättä meille suomalaisille, kuinka tämä kehitys vaikuttaa luottamusyhteiskuntaamme. Ja millä tavalla äänestäminen näyttäytyy demokraattisissa vaaleissa. Sekä seuraavan hallituksen maahanmuuttopolitiikassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalaiset ovat kyllästymässä muslimi-invaasion seurauksiin
Välimeren liikenne ylitti uutiskynnyksen hyvässä ja pahassa
Jottei totuus unohtuisi...

Somalisota!

Somaleiden yhtenä ehdottomana avuna mainittiin takavuosina verraton kyky sovitella. Lieneekö taito sittemmin unohtunut.

Ylen uutinen nimittäin kertoi, että emä-Somaliasta eronneet - ja rauhallisina pidetyt - Somalimaa ja Puntmaa ovat ajautuneet keskenään tappaviin taisteluihin. Syynä on erimielisyys maiden rajalla sijaitsevan kaupungin hallinnasta. 

Jääkäämme jännityksellä seuraamaan, miten tämä näkyy a) emä-Somalian tulevassa kehityksessä, b) islamistisen Al-Shabaabin asemassa Afrikan sarvessa, c) somaleiden jättämien turvapaikkahakemusten määrässä EU:n ja Suomen rajalla sekä d) edellytyksissä palauttaa somalitaustaisia elintasopakolaisia tai rikollisia kotimaahansa.

Ei naurata. Ei.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keitä me suomalaiset olemme?
Hakunilassa leimahteli
Sikailua toisten juhlissa

Leila Omar koko mustan Afrikan esikuvaksi!

Löysin tänä aamuna Ylen uutisista oikean helmen. Sen mukaan Leila Omar on somalinainen, joka näyttää kuinka Afrikka saataisiin jaloilleen, mikäli afrikkalaiset niin haluaisivat. Hän on nimittäin perustanut Somalimaan Hargeisaan aurinkoenergiaan nojaavan yrityksen yhdessä kantasuomalaisen miehensä kanssa ja sitä kautta auttaa kotimaansa taloudellista kehitystä.

Leila Omar tuli Suomeen vuonna 1990, mutta palasi kotimaahansa, koska halusi auttaa sen nousua jaloilleen. Hän ei koskaan kokenut itseään suomalaiseksi, vaan "unelmoin aina tänne palaamisesta. Nyt haluan kehittää maatani. Toivon, että jonain päivänä voisin rakentaa aurinkovoimaloita, joista köyhät saavat sähköä."

Leila Omariin tapauksessa kansainvälinen suojelu on johtanut hyvään tulokseen. Hän ei jäänyt Suomeen sosiaaliturvan varassa eläväksi laajan lapsikatraan kotiäidiksi, vaan kotimaan olojen muututtua turvalliseksi palasi sinne. Mukanaan hän vei osaamista ja epäilemättä aivan oleellisena osana kulttuurin muutoksen: "opin Suomessa paljon yrittämisestä ja työmoraalista".

Yleläinen journalismi ei paljastanut toimiiko Omarin yritys markkinaehtoisesti vai kehitysapukoneiston osana. Sillä ei kuitenkaan ole oikeastaan merkitystä, koska aurinkoinen somalimaa on joka tapauksessa oiva paikka aurinkoenergiaan perustuvalle yrittämiselle. Kauppaa on kuitenkin tehty vain Omarin oman klaanin kanssa, mikä ehkä viittaa niihin rajoitteisiin, joita maan kulttuuri asettaa taloudelliselle ja henkiselle kehitykselle.

Jutussa valotettiin myös hiukan niitä ongelmia, joita kehitysapuun liittyy. Leilan aviomiehen sanoin: "tähän kohteeseen on muutamia vuosia sitten hankittu kiinalaisia aurinkopaneeleita ja laitteistoa. Eiväthän nämä toimi, siksi meidät kutsuttiin tänne laittamaan paikat kuntoon... Tänne on ostettu, mistä halvalla saa. Kaikki on eri valmistajilta: tasavirtaa vaihtovirraksi muuntavat invertterit, akut ja panelit. Jos olisimme saaneet asentaa aurinkosähkön omilla laitteillamme, tämä toimisi vähintään kymmenen vuotta ilman ongelmia."

Hän totesi myös, että "kehitysavusta käytetään varmasti satoja miljoonia siihen, että tuodaan tänne vettä ja ruokaa. Sadalla miljoonalla dollarilla saataisiin joka kylään sadan metrin porakaivo. Se on aina sitä, että ajatellaan jälkikäteen. Muutaman vuoden päästä on seuraava kuivuus ja ollaan samassa tilanteessa."

Kerrotun valossa ei ole ihme, ettei kehitysyhteistyö ole saanut mustaa Afrikkaa nousemaan jaloilleen huolimatta Suomenkin siihen käyttämistä lähes miljardista eurosta. Toivottavasti noiden varojen käyttö on jatkossa nykyistä tehokkaampaa - ja sitä toteuttavat paluumuuttajat yhteiskunnista, joissa asiat ovat kunnossa.

Lopuksi toivotan Leila Omarille menestystä kotimaassaan. Hänessä olisi ainesta koko mustan Afrikan esikuvaksi. Ja miksei myös kaikkialta länsimaista turvapaikan saaneiden roolimalliksi!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n Afrikanpolitiikka uusille urille - kehitysapurälssi kauhistui
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan

Maahanmuuttajanuoriin kohdistuvilla vapaudenriistoilla ja väkivallalla on seurauksia

Aamun lehti kertoi vakavasta aiheesta eli siitä kuinka takapajuisesta kulttuurista maahamme tulleet perheet haluavat katkaista jälkikasvunsa kotoutumisen uuteen kotimaahansa. Ääritapauksessa jopa lähettämällä nuoren yksinään takaisin siihen maahan, josta he ovat paenneet tänne kauas pohjolaan.

Tämä toiminta herättää monta kysymystä. Jutussa haastateltu lapsena kotimaahansa palautettu nainen oli somali.

Ensinnäkin: jos hänet oli voitu palauttaa yksinään kahdeksi vuodeksi kotimaahansa, minkä ihmeen perusteella Maahanmuuttovirastomme on vielä tämän vuoden tammi-maaliskuussakin päättänyt 108 somalialaisen olevan suojelun tarpeessa. Ja heistä peräti 53 vieläpä varsinaisen turvapaikan.

Toiseksi: miksi Suomi ei ole puuttunut nuorten pakottamiseen kotimaihinsa? Kyse on rikollisesta vapaudenriistosta, joka ei millään tavalla ole Suomen, suomalaisten eikä edes maahanmuuttajayhteisöjen etu.

Päin vastoin - toiminta on omiaan varmistamaan se, että esimerkiksi somalit korkeine rikos- ja alhaisine työllisyyslukuineen pysyvät yhteiskunnallisina ongelmina täällä Suomessa. Ja vapaudenriiston kohteeksi joutuneelle tapahtunut on luonnollisesti henkilökohtainen katastrofi.

Kolmanneksi. Jutussa ei mainittu tyttöjen ympärileikkauksista. Niistä ei ole muutenkaan juuri vuodettu tilastoja julkisuuteen, mutta siitä huolimatta sukuelinten silpomisia tapahtuu ja kyseessä on yksiselitteisen törkeä väkivallanteko, josta tuomion tulisi vastata vähintäänkin alaikäisen törkeästä raiskauksesta annettavia tuomioita.

Loppuhuomautuksena joudun toteamaan, että maahanmuuttajien kotouttamisen epäonnistuminen on tärkeä asia koko länsimaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta. Saimme siitä viimeisimmän todisteen todennäköisesti eilisiltana Manchesterista, missä järjestetyssä  konsertissa räjäytettiin pommi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muslimien parissa esiintyvän mielenvikaisuuden syyt tulisi selvittää
Somalian jääpallojoukkue valaisi kotoutumisen olemusta
Mistä tyttöjen ympärileikkaus johtuu?

Loppu hyvin, kaikki hyvin: Abdiqadir palasi kotiin

Abdiqadir Osman Hussein on yksi merkittävimmistä suomensomaleista. Ainakin jos ihmisen merkittävyyttä mitataan omalla Wikipedia-sivulla tai palstatilalla lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa.

Abdiqarin julkisuus juontaa juurensa hänen ns. laajemmasta seksuaalisesta käsityksestään. Esimerkiksi Wikipedia-sivusto kuvaa sitä ja hänen muita taipumuksiaan seuraavasti.

"Abdiqadir Hussein... puukolla uhaten raiskasi Tampereella 13-vuotiaan tytön... Hussein murhasi... tamperelaisen 15-vuotiaan... silpoen... veitsellä... Mielentilatutkimuksen mukaan Hussein toimi täydessä ymmärryksessä... Husseinilla oli suomalainen vaimo ja kaksi lasta... Hussein... käytti seksuaalisesti hyväksi 4-vuotiasta lasta... Hussein pahoinpiteli Turun vankilan kuntosalilla Ramin Azimin... pahoinpitelyn motiivina oli Husseinin luulo siitä, että Azimi oli puhunut hänestä ´selän takana´".

Ensimmäisitä kolttosistaan Hussein sai elinkautisen tuomion, jolta myönnettyjen lomien aikana tapahtuivat edellä kuvatut myöhemmät sattumukset. Niistä huolimatta Helsingin hovioikeus päätti vapauttaa Abdiqadirin ehdonalaiseen, joka alkoi syyskuussa 2016.

Suomalaisten naisten ja lasten onneksi poliisi otti Abdiqadirin säilöön heti tämän ehdonalaisen alkaessa. Ja tämän aamun lehti tiesi kertoa, että tarina on saanut onnellisen lopun Abdiqadirin päästyä poliisin avustamana esi-isiensä luvattuun maahan.

Toivottavasti Abdiqadir pidättäytyy jatkossa laajemman seksuaalikäsityksensä ilmentämisestä ja osoittautuu rakentavaksi voimaksi kotiseudullaan. Mutta jos ei, toivon ettei hän selviä siitä ilman somalialaisen lainsäädännön mukaista rangaistusta tai hakeudu jälleen turvapaikanhakijaksi Eurooppaan.

Jälkimmäinen tosin olisi turhaa, sillä miehestä lienee käytettävissä niin sormenjäljet kuin DNA-pohjainen identifiointitietokin. Sen sijaan paperittomana eli laittomana maahanmuuttajana Abdiqadir saattaisi selvitä ainakin jonkin aikaa etenkin Suomessa, jonka kieli on hänelle entuudestaan tuttu.

Lisäksi hänen oleskeluaan Suomessa helpottaisi tiettyjen tahojen aiheuttama paine pidättäytyä hyödyntämästä ihmisten ulkoisia tunnusmerkkejä maahanmuuttajille tyypillisen rikollisuuden torjunnassa. Sen seurauksena hänen paljastumisensa satunnaisessa henkilöpapereiden tarkastuksessa olisi vähäinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Abdiqadir palasi julkisuuteen
Abdikadirin kohtalo lienee pelkästään hänen oman hyvän tahtonsa varassa
Abdigadir Osman Hussein vapautetaan hovioikeuden päätöksellä

Somalien diasporan loppu?

Somaliassa tapahtui pieni ihme. Sekasorrostaan tunnettu valtio sai uuden presidentin ja vanha suostui mukisematta jättämään vallan seuraajalleen. Sellainen on Afrikassa kohtuullisen harvinaista, ja maanosa sekasorrosta nousevissa valtioissa suorastaan poikkeuksellista.

Itse vaali ei ollut demokraattinen, vaan Somalian klaanijärjestelmän suorittama prosessi. Voittaja ei kuitenkaan tullut suurimmasta klaanista vaan vasta seuraavasta. Se on hyvä merkki.

Kaiken kaikkiaan presidentinvaali ja sen tuloksen hyväksyminen vahvistivat, että Somalia on turvallinen maa, jonka kehittämiseen kaikkien somalien olisi hyvä osallistua. Siksi olisi hienoa, mikäli isänmaanrakkaus houkuttaisi myös Suomessa ja muissa länsimaissa koulutusta saaneet, mutta rasismin tai muiden syiden takia ilman työpaikkaa jääneet osaajat rakentamaan isiensä ja äitiensä kotimaata.

Eikä mikään tietenkään estä myös Suomessa menestyksellistä työuraa tehneitä somalialaistaustaisia palaamasta kotimaahansa. Uudelleenrakentamisen aikahan on tunnetusti nopean talouskasvun ja siten yritteliään ihmisen vaurastumisen kannalta parasta aikaa. Siksi asiansa taidokkaasti hoitava paluumuuttaja voi nostaa itsensä ja jälkeläisensä Somalian tulevan talouseliitin joukkoon juuri nyt!

Länsimaissa sivistystä saaneiden somaleiden paluun myötä maan talouselämä saisi piristysruiskeen, joka voisi kiihdyttää talouskasvua entisestään. Ajan myös nopea kehitys vahvistaisi keskushallintoa ja ajaisi myös maan joitakin osia edelleen terrorisoivan Al-Shabaabin entistä ahtaammalle. Tämä rauhoittaisi Somaliaa entisestään mikä luonnollisesti loisi uutta pohjaa kehitykselle.

Toivotan siis Somalian uudelle presidentille onnea ja menestystä korkean tehtävänsä hoitamisessa. Ehkäpä hän jää historiaan miehenä, joka palautti sekasortoisen Somalian lopullisesti kansakunnaksi kansakuntien joukkoon ja yhdisti diasporaan joutuneet kansalaisensa. Ja aloitti näin Afrikan sarvessa uuden kukoistuksen ajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU voisi tukea Irakin ja Somalian taloutta
Paratiisi
Suoraan somalin suusta

Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa

Helsingin Sanomat kirjoitti mielikuvitustarinan eli skenarion siitä, mitä tapahtuisi jos Suomeen tulisi kolmen vuoden kuivuus samalla tavalla kuin Somalimaassa on ollut. Tosin samaisen jutun mukaan sielläkin kuivuus on jatkunut vasta kolmatta vuotta, ei siis kolmea.

Somalimaahan on se Somalian pohjoispuolella oleva ja siitä irtautumaan pyrkivä maakaistale, jossa on suhteellisen rauhallista. Itse jutussa puhutaan myös Somaliasta, koska sielläkin on ollut hyvin kuivaa.

Kun millä tahansa eläinlajilla on luonnon tarjoamista resursseista pulaa, romahtaa niiden populaatio ympäristön kantokykyä vastaavaksi. Tai sitten eläimet siirtyvät muualle. Mutta mitä on tapahtunut Somalimaassa ja Somaliassa?

En löytänyt niiden väestön kehityksestä erillisiä tietoja, mutta en ole kuullut Somaliassa tapahtuneista kuivuudesta johtuvista joukkokuolemista enkä väestönkasvun muutoksista. Wikipediasta löytyy tieto, jonka mukaan jälkimmäinen oli vuonna 2014 peräti 1,75%. Se tarkoittaa, että Somalian väestö kasvoi viime vuonna noin 182 000 ihmisellä.

Kuten hyvin tiedämme, on Somaleita lähtenyt joukoittain muualle maailmaan. Ei kuitenkaan likimainkaan 182 000 ihmistä vuodessa. Yhtenä syynä tähän on Helsingin Sanomien jutussa mainittu katastrofiapu: "läntistä Somalimaata Itä-Afrikassa koettelee jo kolme vuotta jatkunut kuivuus, ja avustusjärjestöt Punainen Puolikuu ja Punainen Risti ajattavat hätätila-alueelle vettä tankkiautoilla".

Pyydän arvoisaa lukijaani huomaamaan, että loogisesti katsoen juuri katastrofiapu mahdollistaa väkiluvun jatkuvan kasvun. Mutta se myös hillitsee somaleiden ja muiden kotimaidensa kantokyvyn yli kasvaneiden väestöjen muuttoa muualle maailmaan.

Ongelma tässä kaikessa syntyy siitä, etteivät avustajat osaa tai uskalla sanoa, että näiden maiden asukkaiden olisi tehtävä jotain holtittomalle väestönkasvulleen. Niin kauan kuin Somaliassa väestö kasvaa rajoituksetta, on jokainen kuivuuskausi ylitettävä entistä vahvemmin kansainvälisten avustajien hyväntahtoisuuden ja resurssien varassa. Tai pyrittävä muualle maailmaan.

Sama koskee muitakin maita ja maanosia, joiden väestö kasvaa yli maan tarjoamien resurssien. Käytännössä suurin ongelma on kuitenkin Afrikassa, jolla on jo nyt vaikeuksia elättää asukkaansa ja jonka väestön on ennustettu kasvavan peräti nelinkertaiseksi.

Tämä tarkoittaa Suomeksi sitä, että joudumme tällä vuosisadalla valitsemaan kolmen vaihtoehdon välillä. Ensimmäinen on yhä kasvavien resurssien eli katastrofiavun vieminen Afrikan väestön elättämiseksi Afrikassa. Toinen on ennennäkemättömän afrikkalaisten joukkovaelluksen salliminen muualle maailmaan.

Kolmas vaihtoehto pitää sisällään periksi antamisen avustamisessa ja samaan aikaan rajojen sulkeminen resurssiensa loppumista pakenevilta afrikkalaisilta. Ja sen seurauksena näiden joukkokuolema samaan tapaan kuin Suomessa kävi pikku jääkauden aikana 1600-luvun lopussa: tuolloin kuoli 28 prosenttia maamme väestöstä.

Looginen johtopäätös tästä kaikesta olisi tietenkin länsimaisen avun kytkeminen afrikkalaisten yhteiskuntien väestönkasvun pysäyttämiseen. Valitettavasti emme taida elää loogisessa maailmassa, vaan Afrikassa jatkuu entinen meno kunnes seisomme edelle kirjoittamieni kolmen vaihtoehdon edessä. Ja joudumme valitsemaan yhden niistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiisistä:
Kehitysapunainen valaisi verovarojemme käyttöä Afrikassa
HS: olemme tyhmiä verrattuna afrikkalaisiin
Uusi askel Afrikassa

EU voisi tukea Irakin ja Somalian taloutta

Unkarin on tehnyt muille EU-maille ehdotuksen siitä, miten pakolaispolitiikkaa pitäisi muuttaa. Uutisen välitti ainakin Helsingin Sanomat, jonka jutusta lainaan seuraavan tekstinpätkän.

"HS näki luonnoksen Unkarin kymmenen kohdan suunnitelmasta EU:n uudeksi pakolaispolitiikaksi. Paperissa esitetään turvapaikkahakemusten käsittelyä Euroopan unionin ulkopuolelle pystytettävissä suljetuissa järjestelykeskuksissa, joita EU rahoittaisi. Käytännössä tämä tarkoittaisi suljettuja leirejä.

Lisäksi Unkari palauttaisi laittomasti tulleet turvapaikanhakijat ja erottaisi Schengenistä ne jäsenmaat, jotka eivät pysty valvomaan ulkorajojaan tai ota vastaan apu rajojen turvaamiseksi. Suurin osa turvapaikanhakijoista tulee Eurooppaan laitonta merireittiä Kreikan ja Italian kautta.

Unkari vaatii EU:lta yhteistä linjausta siitä, mitkä maat ovat turvallisia kolmansia maita, joihin pakolaiset voidaan palauttaa."

Ehdotus ei oikeastaan vaadi kommentteja, sillä se on sellaisenaan hyvä. Ainakin jos ajattelemme Euroopan Unionin tulevaisuutta, kulttuuria, turvallisuutta, yhtenäisyyttä tai taloutta.

Se on myös erinomainen, jos ajattelemme kansainvälistä suojelua tarvitsevien oikeuksia ja turvallisuutta, sillä jokainen tapaus, joka ei ole ilmiselvästi perusteeton, tutkittaisiin yksilöllisesti eikä ihmisillä olisi kannustetta ryhtyä vaaralliseen Välimeren ylitykseen.

Mutta on ehdotus joidenkin kannalta myös huono. Se ei nimittäin edesauta millään tavalla turvapaikkashoppailua, paremman elintason etsimistä eikä maahanmuuttobisnestä salakuljettajineen, kulttuurintulkkeineen ja muine edunsaajineen.

Seuraavaksi odotan, että Suomen hallitus tutustuu tarkemmin Unkarin ehdotukseen ja ilmaisee avoimesti tukevansa sen ottamista pohjaksi EU:n tulevalle turvapaikkapolitiikalle. Samalla maamme päättäjät voisivat alkaa pohtia vastaanottokeskusten sijoituspaikkoja niin Lähi-idän alueelta kuin sen ulkopuoleltakin.

Ehkäpä sellaisia voisi sijoittaa Irakin tai Somalian rauhallisiksi tunnetuille alueille, jolloin voisimme leirien vuokrista ja niiden tarvitsemista palveluista maksamalla tukea näiden maiden taloutta ja vakautta. Näin voisimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailmanparantaminen johti kiristykseen
Tuhoaako ketjureaktio ihmissalakuljettajien bisneksen?
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

Suomi on sopinut 90 miljoonan turvapaikanhakijan ottamisesta maahamme

Tapio Kuosma kirjoitti HS:n vieraskynäkirjoituksessaan, että "maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan ulkomaalaislain mukaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta."

Samalla hän toteaa, että "Suomeen vuonna 2015 saapuneista turvapaikanhakijoista 65 prosenttia saapui Irakista, 15 prosenttia Afganistanista, 6 prosenttia Somaliasta ja 2 prosenttia Syyriasta". Tarkastellaanpa siis näitä maita edellä olevan tekstin kirjaimen mukaisesti.

Irakissa vallitsee sekä sotatila terroristijärjestö ISISiä vastaan, että eri uskonlahkojen välinen vihanpito. Sen perusteella voidaan todeta jokaisen irakilaisen joutuvan ainakin jossain määrin pelkäämään vainoamista sekä uskonnon, että poliittisen mielipiteen perusteella.

Irakissa on Wikipedian mukaan noin 31 miljoonaa ihmistä, joille kaikille meidän tulisi Kuosman lausumaa sanatarkasti tulkittaessa myöntää Suomeen turvapaikka heidän niin halutessaan.

Myös Afganistanissa käydään sotaa ääri-islamilaista terroristijärjestöä vastaan. Ja lisäksi ilmeisesti myös eri klaanien ja muiden ryhmittymien välisiä nahinoita. Niinpä myös jokaisella afgaanilla on ainakin jonkin verran syytä pelätä joutuvansa vainon kohteeksi joko poliittisen mielipiteensä tai alkuperänsä takia.

Myös Afganistanissa on Wikipedian mukaan 31 miljoonaa asukasta, joille meidän tulisi Kuosman lausumaa sanatarkasti tulkittaessa myöntää Suomeen turvapaikka heidän niin halutessaan.

Seuraavassa tulijoiden lähteessä eli Somaliassakin käydään sotaa ääri-islamisteja vastaan, joten myös siellä eläminen on vaarallista ja voi johtaa vainoon sekä poliittisen mielipiteen että uskonnon tulkinnan johdosta.

Somaliassa elää Wikipedian mukaan noin 10 miljoonaa ihmistä, joille meidän tulisi Kuosman lausumaa sanatarkasti tulkittaessa myöntää Suomeen turvapaikka heidän niin halutessaan.

Ja lopulta Syyria. Se käy sekasortoista sisällissotaa, jossa aivan kaikilla on perusteltu syy pelätä vainoa useistakin edellä mainituista syistä.

Syyriassa asuu Wikipedian mukaan noin 18 miljoonaa ihmistä, joille meidän tulisi Kuosman lausumaa sanatarkasti tulkittaessa myöntää Suomeen turvapaikka heidän niin halutessaan.

En tiedä ajatteliko presidentti Niinistö edelle kirjoittamiani 90 miljoonaa Suomesta lain kirjaimen mukaan turvapaikkaan oikeutettua ihmistä todetessaan edukunnan avajaisissa, että "jossain vaiheessa jonkun on tunnustettava, että emme kykene, juuri tässä ja nyt, täyttämään kaikkia kansainvälisten sopimusten velvoitteita".

Presidentin lausahduksen taustasta riippumatta on kuitenkin todettava, että 90 miljoonan ihmisen asuttaminen Suomeen tai edes Eurooppaan on joka tapauksessa käytännössä mahdoton tehtävä, koska sen seurauksena olisi koko yhteiskunnan järkkyminen.

Edelle kirjoitettu tarkoittaa, että meidän on ensin muutettava lain tulkintaa siten, ettei 90 miljoonalla ihmisellä ole oikeutta hakea turvapaikkaa Suomesta. Se tapahtuu yksinkertaisesti siten, että Kuosman lausumaan lisätään sanat "eikä hänellä ole mahdollisuutta välttää vainoa kotimaansa rajojen sisällä".

Lisäksi sanan "vaino" merkitys tulee tulkita tarkoittamaan jotain sellaista kuin "toisia kunnioittavan poliittisen toiminnan takia kohdistuvaa henkilökohtaista vainoa". Ja kolmanneksi meidän on siirrettävä vastuu vainon osoittamisesta turvapaikanhakijalle itselleen sen sijaan, että hänen väittämänsä hyväksyttäisiin nykykäytännön mukaisesti aina, mikäli sen hylkäämiselle ei löydy tutkinnassa erikseen perusteita.

Itse asiassa Suomessa turvapaikkoihin liittyvää lakia ja kansainvälisiä sopimuksia tulkitaan jo nyt toisin kuin Kuosma sen kirjoittaa. Meillähän ei myönnetä turvapaikkaa kaikille irakilaisille, somaleille tai afgaaneille, vaan ainoastaan osalle heistä. Riittää siis, että kokonaan uusien tulkintaperiaatteiden sijasta täsmennämme eli kiristämme nykyisiä tulkintoja oman yhteiskuntamme kestokykyä vastaavaksi.

Tulkinnan muuttamisen jälkeen on seuraavaksi syytä ryhtyä muuttamaan turvapaikkapolitiikan kansainvälisiä pelisääntöjä siten, että ne vastaavat todellisuutta. Siis sellaisiksi, että niistä on käytännössä mahdollista pitää kiinni. Se tarkoittaa esimerkiksi edelle hahmottelemieni tulkintojen viemistä sopimustekstien ja sitä kautta EU:n direktiivien ja Suomen lain sisään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oli ilo kuunnella presidentti Sauli Niinistön puhetta
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna
Kahdessa päivässä räjähdys, varastelua, kähmintää ja ruumis Ruotsissa

Ääri-islamilaisen terrorismin luonne paljastuu pala palalta

Ääri-islamista väitetään löytyneen uutta tietoa. Isisin johtohahmoihin kuuluneen tunisialaisen Abu Sayyafin eli Fathi ben Awn ben Jildi Murad al-Tunisin jäämistöstä on nimittäin löytynyt asiakirja, jonka mukaan "luopion henkeä ja elimiä ei tarvitse kunnioittaa ja ne voidaan viedä rankaisematta".

Jos ja kun tieto pitää paikkansa, vahvistaa se epäilyjä siitä, että Isis käy eläviltä ihmisiltä otettujen elinten kauppaa toimintansa rahoittamiseksi. Samalla se tarkentaa käsitystämme tämän ääri-islamilaisen järjestön, sen johtajien ja rivijäsenten vastenmielisestä luonteesta.

Aiemminhan paljastui, että Isis on pyhittänyt myös juuutalaisten ja kristittyjen naisten ja lasten raiskaamisen. Ja kaikkihan me muistamme näyttävät länsimaisiin ja muihin vankeihin kohdistetut videomurhat.

* * *

Edelle kirjoitetun valossa tuntuu hienolta, että irakilaiset ovat kertoneet hyökkäyksestä Isisin valtaamaan Ramadin kaupunkiin. Toistaiseksi valtauksen ei ole kerrottu johtaneen tulokseen, vaan kaupungissa olevat parisataa Isisin soturia ovat pystyneen pitämään puolensa irakilaisia "sotasankareita" vastaan. Siitä huolimatta uutinen vahvistaa käsitystä voimasuhteiden muutoksesta Isis-kalifaatin ympärillä: aiempi verinen valtaaja on joutunut puolustuskannalle ja tulee sortumaan ennemmin tai myöhemmin.

Toinen aamun uutinen kuitenkin kertoo Isisin vetovoimasta ääri-islamilaisten afrikkalaisten piirissä. Sen mukaan osa somalialaisen Al-Shabaabin islamisteista on loikannut Isisin riveihin ja jatkaa sen nimissä pohjoisen Kenian terrorisoimista. Samanlaista siirtymistä on jo aiemmin tapahtunut Somalian puolella.

Isisin viime-aikaiset tappiot eivät siis takaa sitä, että ääri-islamilaisen terrorismi olisi päättymässä nopeasti. Tai että se olisi edes vähenemässä. Halukkaita fanaatikkoja kun tuntuu syntyvän yhä kiihtyvällä tahdilla väestöräjähdyksen kautta kasvavissa islamilaisissa yhteiskunnissa.

* * *

Meidän eurooppalaisten kannalta keskeistä on luonnollisesti turvata omien yhteiskuntiemme rauhallisuus ja toissijaisesti auttaa mahdollisuuksien mukaan ääri-islamilaisten terroristien kukistamista myös muualla maailmassa. Euroopassa ja etenkin Ranskassa on jouduttu kuluneen vuoden aikana huomaamaan, etteivät edes läntisten demokratioiden asukkaat ole turvassa islamistiterrorismilta, mikäli niissä asuu merkittäviä muslimivähemmistöjä.

Myös humanitaariseksi suurvallaksi mainitussa Ruotsissa on hiljalleen herätty muslimimaahanmuuttajien aiheuttamaansa uhkaan, ja uusimman mielipidetiedustelun mukaan yli puolet maan asukkaista haluaa ottaa vähemmän pakolaisia kuin heitä otetaan vastaan tällä hetkellä. Muutos on merkittävä, koska vielä syyskuussa ruotsalaisista vain 30 prosenttia olisi halunnut suitsia tulijoiden määriä.

* * *

Suomessa ihmiset näyttävät jostain syystä ajattelevan maahanmuutosta täysin eri tavoin kuin ruotsalaiset. Meillä väestön enemmistö ei liene koskaan hyväksynyt massiivista muslimien maahanmuuttoa (tai ei ainakaan vuonna 2010 eikä 2015), vaikka unelmahötössään elävät poliitikot ja media ovat vuosien ajan yrittäneet aivopestä kansalaisiaan muslimimaahanmuuton välttämättömyyteen ja riskittömyyteen.

Minulle on epäselvää onko suomalaisten epäluuloisuus vieraita kohtaan historian vainojen opettamaa vai peräti kansanluonteeseen kuuluvaa. Tärkeintä nykyisessä maailmantilanteessa on kuitenkin se, että tämä nuivuutemme on suojannut meitä samanlaiselta katastrofilta, jonka merkit ovat näkyvissä monien Suomea avoimempien yhteiskuntien asukkaiden parissa.

Olkaamme siis tyytyväisiä siihen, että Suomessa kantaväestöä ei ranskalaisten tavoin uhkaa laajamittainen ääri-islamilainen terrori. Tämän merkkinä myös maamme juutalaisväestö voi edelleen tuntea itsensä suhteellisen turvatuksi, eikä sille ole syntynyt tarvetta paeta muslimeja nykyisiltä asuinsijoiltaan samalla tavalla kuin Ruotsissa ja Ranskassa.

Turvatkaamme yhteiskuntamme tulevaisuus myös jatkossa järkevällä tosiasioihin perustuvalla maahanmuuttopolitiikalla ja terveellä epäluuloisuudella. Autetaan siis apua oikeasti tarvitsevia resurssiemme sallimissa rajoissa, mutta pidättäydytään sellaisista elintason perässä tulevista, joilla on huonot edellytykset integroitua yhteiskuntamme jäseniksi ja siksi suuri riski ajautua epäinhimillisten ääriliikkeiden yhteyteen.

Vain siten voimme turvata itsellemme turvallisen vanhuuden ja lapsillemme oikeudenmukaisen yhteiskunnan. Ja maastamme syystä tai toisesta turvaa hakeville ihmisille suojan heitä uhkaavia ääriaineksia vastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari ajatusta jouluksi
Totuus turvapaikkabisneksestä
Mitä uusi tutkimus kertoo somaleistamme?
Maahanmuuttajatutkimus paljastaa muslimien vaikeuden katsoa itseään peilistä
Suuria itämaisia sotasankareita