Huippukokki Jouni Toivanen ja hänen brunssilaisena tukevat oman käden oikeuteen perustuvaa yhteiskuntaa

Helsingin uutiset kertoi, että huippukokki Jouni Toivanen järjestää sunnuntaina brunssin, jonka tuotot ohjataan ympäristöfasistisen Elokapinan aktivisteille heidän saamiensa sakkojen maksamiseksi. Tätä tarkoitusta varten järjestettävä vegaaninen ruokailutapahtuma on myyty loppuun.

On tietenkin jokaisen oikeus ja oma asia, minkälaista toimintaa haluaa tukea. Tämä koskee myös Toivasta ja hänen brunssilleen osallistuvia.  

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että Elokapinan kaltaisen rikollisjärjestön tukeminen on järjettömien touhua. Valitettavasti vain Toivanen ja brunssin osallistujat eivät ole yksinään sellaisessa joukossa, sillä taannoin myös Helsingin kaupungin työntekijät tukivat samoja anarkisteja - ja vieläpä työajallaan. 

Tosiasiassa olisi valtava katastrofi, mikäli Elokapinan kaltaiset laista ja järjestyssäännöistä piittaamattomat anarkistisia toimintatapoja käyttävät mielipideterroristit yleistyisivät yhteiskunnassamme. Näin siksi, että sellaisen kehityksen lopputuloksena olisi yhteiskunnallinen kaaos, jollaisessa pärjäävät vain kaikista vahvimmat ja röyhkeimmät - riippumatta anarkismin alkuperäisestä tarkoituksesta. 

Tästä syystä järjestäytynyt demokraattinen yhteiskunta on aina kokonaisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin Elokapinan kaltaisten ympäristöterroristien vaatima oman käden oikeus. Tämä pätee myös siinä tapauksessa, ettei oma näkemys olisi se, jonka mukaan yhteiskunta kulloisessakin asiakokonaisuudessa toimii. 

Tätä eivät elokapinalaiset ja heidän tukijansa ilmeisesti ymmärrä - tai sitten he eivät vain välitä. Ja siksi he jatkavat muiden terrorisoimista laittomilla keinoilla niin kauan, kunnes sille laitetaan stoppi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa
Joukossa tyhmyys tiivistyy
Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä

Ylen vastuuttomuus ja kansan ymmärrys

Suomessa ei ole juurikaan puhuttu Argentiinan taloudesta. Näin siitä huolimatta, että maa oli Javier Milein noustessa valtaan lievästi sanottuna konkurssin partaalla. Siitä esimerkkinä julkisen talouden velan suuruus, joka oli vuonna 2023 peräti 155 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. 

Samana vuonna myös maan talouskasvu painui miinukselle ja inflaatio nousi tammikuun 98 prosentista joulukuuhun mennessä peräti 211 prosenttiin. 

Milei nousi valtaan joulukuun 10. päivänä vuonna 2023 ja aloitti reippaalla kädellä talouden remonttitoimet. Ne herättivät runsaasti vastustusta, jota esiteltiin varsin näyttävästi myös Suomen Yleisradiossa.

* * *

Lueskelin eilisiltana sosiaalista mediaa ja huomasin suomalaisten talousasiantuntijoiden keskustelevan siellä Suomen talouden mahdollisuuksista.  Ja siksi päätin vilkaista mitä Argentiinalle kuuluu tänä päivänä. 

Ensin katsoin maan talouskasvun tuoreita lukuja. Milein hallinto on näköjään kääntänyt Argentiinan negatiivisen kehityksen hulppeaksi 5,8 prosentin talouskasvuksi tämän vuoden ensimmäiseen vuosineljännekseen mennessä. Siis jopa nopeammaksi kuin Kiinan kasvu.

Entäpä sitten inflaatio? Se on edelleen korkea, mutta kuitenkin laskenut noin 43 prosentin tasolle. Eli pudotusta on Milein valtaannoususta tullut käsittämättömät 168 prosenttiyksikköä puolessatoista vuodessa. 

Ja vielä maan velka, jonka kääntäminen on asia, joka pitäisi pystyä tekemään myös Suomessa. Sekin on Milein lyhyen hallintokauden aikana laskenut 155 prosentista 83 prosenttiin BKT:stä. Tämä tarkoittaa, että Argentiinan valtionvelka on - kyllä - edelleen erittäin korkealla tasolla, mutta kehityssuunta on kuitenkin oikea ja muutoksen nopeus suuri. 

* * *

Tarkastelua voisi - ja pitäisikin - jatkaa toki pidemmälle, mutta minusta jo nämä luvut osoittavat, että suomalaisten medioiden, erityisesti Yleisradion, tulisi nykyisen täysin vastuuttoman salailun ja suoranaisen mustamaalaamisen sijaan tuoda  erittäin vahvasti esille Argentiinan viimeisen parin vuoden aikaisia saavutuksia. Ja kyseenalaistaa niiden valossa opposition epä-älyllinen kritiikki Petteri Orpon (kok) hallituksen - Suomen talouden tilaan nähden - turhan varovaisista uudistuksista julkishallinnossa ja talouspolitiikan alueella. 

Ehkäpä sitä kautta voitaisiin saada myös Suomen kansa ymmärtämään, että taloutta voidaan kohentaa nopeastikin, kunhan vain valtiojohto uskaltaa ja osaa tehdä riittävän voimakkaita ja oikeita ratkaisuja. Sekä lopettamaan nillittämisensä niistä peräti vähäisistä muutoksista, joita Riikka Purran (ps) johtama valtiovarainministeriö on tähän mennessä onnistunut viemään läpi valtioneuvoston sisällä ja eduskunnassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen kateusjournalismia
Ylen kannattaisi kutsua Matti Viren, Eemil Nuuttila, Matias Mäkynen ja Mika Maliranta A-studioon
Talous kuntoon kolmessa kuukaudessa ay-liikkeen vastustuksesta huolimatta

Venäläisneuvottelijat voivat nyt pyyhkiä peräpäänsä

Eilen tuskin kukaan saattoi välttyä uutiselta, jonka mukaan Ukraina oli tuhonnut tai ainakin vaurioittanut suurta osaa venäläisistä strategisista pommikoneista. Se tapahtui kuljettamalla lentokenttien lähistölle vaivihkaa drooneja ja iskemällä sitten niiden avulla lentokoneisiin. 

Tapaus oli suorastaan ennenkuulumaton, sillä näin suurta osaa suurvallan pommikoneista ei ole luultavasti koskaan tuhottu yhdellä kertaa. Eikä ainakaan toisen maailmansodan jälkeen. 

Asian tekee entistäkin merkittävämmäksi se, että Venäjän kyky korvata tuhoutuneita pommittajia on heikko, kuten europarlamentaarikko ja kenraali Pekka Toveri totesi. Se nimittäin tarkoittaa käytännössä maan ydinasepelotteen heikkenemistä epämääräisen pitkäksi ajaksi. 

Johns Hopkins-yliopiston professori Sergei Ratshenko puolestaan huomautti, että iskun ajoitus juuri ennen Istanbulissa alkavia neuvotteluita ei ollut vahinko. Hän lienee tarkoittanut sitä, että nyt nähdyn jälkeen venäläisetkin joutuvat tosissaan pohtimaan erikoisoperaationsa mielekkyyttä, koska ukrainalaisten isku osoitti Venäjän valtavien maantieteellisten etäisyyksien olevan riittämättömiä varmistamaan maan strategisen sotakaluston turvallisuuden.

Tällä tosiasialla on suora vaikutus Istanbulissa alkaviin rauhanneuvotteluihin, joissa Venäjä on aikonut tänään esitellä muistion, jossa on listattu Venäjän ehtoja rauhalle. Lienee sanomattakin selvää, että nyt nähdyn iskun jälkeen kyseisellä - mitä todennäköisimmin uhkavaatimukseen verrattavissa olevalla - paperilla venäläiset neuvottelijat voivat niin sanotusti pyyhkiä peräpäänsä. 

Yöllä saapunut tieto kertoi, että myös Ukraina on toimittanut paperin venäläisille. Se sisältää luonnoksen rauhansopimuksesta, jonka sisältö lienee kovin erilainen kuin venäläisten muistion. Eikä venäläisillä liene - edellä käyttämääni kielikuvaa mukaillen - varaa pyyhkiä siihen peräpäätänsä, kuten he olisivat varmasti tehneet ilman eilisiä iskuja.

* * *

Näistä syistä on syytä toivoa, että Istanbulin neuvotteluissa saavutettaisiin lopultakin edistystä rauhan suhteen. Näin siitäkin huolimatta, että Vladimir Putinilla tuskin on halua osoittaa heikkoutta tällaisena hetkenä, vaan pikemminkin suunnaton halu kostaa ukrainalaisten isku tavalla tai toisella. Toivottavasti ei kuitenkaan ydinaseilla. 

Siksi lienee selvää, kuten esimerkiksi Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes totesi, ettei Istanbulissa eli lähipäivinä synny minkäänlaista sopimusta edes tulitauosta. Näin siinäkin tapauksessa, että jopa Kremlissä ymmärrettäisiin sodan päättämisen olevan kaikkien kannalta järkevää - siis myös venäläisten itsensä. 

Osoittihan nyt nähty isku sen, että ukrainalaiset kykenevät yllättämään Venäjän armeijan mitä moninaisimmilla keinoilla ja missä tahansa. Sekä tekemään sellaista tuhoa, jota Putin tuskin saattoi aavistaa aloittaessaan Ukrainan sotaretkensä vuonna 2022. 

Eikä liene mitään syytä uskoa - edes Kremlissä - että Zelenskyin armeijan sotilaiden mielikuvitus jumittuisi nyt nähdyn iskun jälkeen. Päinvastoin, onnistuminen vain innostaa heitä!

JK kello 16:00. Päivän mittaan tihkuneiden tietojen (esimerkki) mukaan Ukraina olisi tuhonnut vain kymmenkunta venäläistä strategista pommikonetta. Itse kyllä laittaisin lainausmerkit sanan "vain" yhteyteen, sillä kymmenenkin tuhottua ydinaseiden laukaisualustaa on todella kova isku Venäjän sotakoneistolle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:n ja Ukrainan mineraalisopimuksen seuraukset
Ukrainasta on löytynyt kiinalaisia sotilaita - mutta löytyykö Putinin taskusta jotain?
Ottawan sopimus ei ole ainoa ongelma

Valtamediat mainitsivat SDP:n ja Keskustan otsikoissaan - ymmärtääkö Donald Trump Vladimir Putinia

Helsingin sanomat ylitti tärkeän kynnyksen kertoessaan vantaalaisen kunta- ja aluevaaliehdokas Bahaeldin Abbasin (kesk) harjoittamasta puolison pahoinpitelystä. Tuo raja oli rikollisen ehdokkaan puolueen ilmoittaminen heti otsikossa, vaikka se oli Keskusta eli jokin muu kuin Perussuomalaiset. 

Samanlaiseen saavutukseen ylsi myös verorahoitteinen Yleisradiomme, joka kertoi otsikossaan, että "SDP:n kunta­vaaliehdokkaalla lukuisia rikos­tuomioita: vainoamista ja väkivaltaa" tarkoittaen oululaista kuntavaaliehdokasta Abe Zakolea. Mahtoikohan Ylen budjettileikkauksilla olla osansa tässä päätöksessä?

Oli asia niin tai näin, on syytä toivoa, että suomalaiset valtamediat toimisivat samaan tapaan myös jatkossa. Eli kohtelisivat poliittisessa kirjoittelussaan kaikkia puolueita samalla tavalla. Tällainen toimintatapa edistäisi sekä demokratiaa että vähentäisi poliittista polarisaatiota niiden kannattajien välillä. 

* * *

On syytä toivoa myös sitä, että Donald Trumpin ja Vladimir Putinin eilinen puhelinkeskustelu avasi ensin mainitun silmät Venäjän suhteen. Tulihan siinä selväksi, ettei Putinilla ole pienintäkään aikomusta suostua oikeudenmukaiseen rauhaan, vaan hänen tarkoituksenaan on edelleen tuhota Ukrainan olemassaolo suvereenina valtiona. Ja samalla valmistella tietä kohti Venäjän seuraavaa erityisoperaatiota jotakin rajanaapuriaan vastaan. 

Jos ja kun Trump ymmärsi tämän, on syytä toivoa myös sitä, että hän kykenisi tekemään Putinin suhteen oikeat johtopäätökset. Ja keskittyisi yhdessä eurooppalaisten valtioiden kanssa vahvistamaan Ukrainan sotilaallista kykyä, jotta Venäjän aloittama sota voisi jonain päivänä päättyä hyökkääjän tappioon. Ja sitä kautta lisätä turvallisuutta niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Volodymyr Zelenskyin vierailu USA:ssa herätti ajatuksia
Riikka Purraa harmittaa juuri nyt kuin pientä eläintä
HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan

Ruotsalaiset haluavat ampua ihmisiä

Uuden hätkähdyttävän tiedon perusteella Ruotsin kehitysmaalaistuminen on edistynyt nyt siihen vaiheeseen, että tavalliset kansalaiset haluavat kotiinsa aseita - ampuakseen sinne tunkeutuvia rikollisia. Näin ajattelee peräti 21 prosenttia ruotsalaisista.

Näin on siitä huolimatta, että ampuma-aseväkivallan määrä väheni Ruotsissa toista vuotta putkeen vuonna 2024. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että poliisi on viime vuosina onnistunut viemään melkoisen joukon rikollisia telkien taakse. 

Länsinaapurin ennätysvuonna 2022 tapahtui nimittäin 391 ammuskelua, joissa kuoli yhteensä 62 ihmistä. Seuraavana vuonna surmansa sai 54 henkilöä yhteensä 368 tapauksessa ja viime vuonna ammuttiin "vain" 270 ihmistä, joista 44 kuoli ja 57 loukkaantui.

Nämä rikollisuusluvut ovat johtaneet siihen, että länsinaapurin maahanmuuttopolitiikan aiheuttamasta uhasta parhaiten perillä olevien Ruotsidemokraattien kannattajat ovat eniten huolissaan tilanteesta. Heistä peräti 25 prosenttia kertoo tuntevansa itsensä nyt paljon aiempaa turvattommiksi, kun muiden puolueiden äänestäjien joukossa näin kokee vain 6-7 prosenttia.

On kuitenkin todennäköistä, ettei ihmisten ampumiseksi hankittavien aseiden lisääntyminen lisäisi Ruotsissa todellista turvallisuutta, vaikka se voisikin toimia pelotteena joillekin rikollisille. Tämä johtuu pitkälti siitä, että kehitysmaalaisten johtamat jengit käyttävät tappamispuuhiinsa paljon alaikäisiä nuoria, joiden ymmärrys riskeistä ei ole samalla tasolla kuin aikuisilla, eivätkä he siksi kavahda aseita samalla tavalla kuin varttuneet ihmiset. 

Lisäksi kotona olevat ihmisen tappamiseen tarkoitetut aseet - jotka poikkeavat käyttötarkoitukseltaan ja niihin liittyviltä mielikuviltaan oleellisesti Suomessa yleisistä metsästysaseista - voivat johtaa jopa perheiden sisäisissä riitatilanteissa helposti ampumisiin, joihin syyllistyvät tavalliset ihmiset. Näin etenkin, jos on nautittu paljon alkoholia tai ollaan huumeiden vaikutuksen alaisina. 

Tämän - tai pitäisikö sanoa tämänkin - uutisen valossa ruotsalaisen yhteiskunnan tulevaisuus näyttää varsin ikävältä. Ja siitä syystä meillä Suomessa on syytä pitää huoli siitä, ettemme me hankkiudu samanlaiseen tilanteeseen kuin Svea-mamman pojat ja tytöt, sillä täällä Pohjantähden alla henkirikosten määrä on ollut laskussa jo vuosia ja niissäkin ampumiset ovat harvinaisia poikkeuksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalaiset rikolliskasvattamot ja Lassilan ampuminen
Nuorison tekemät väkivaltarikokset ja ryöstöt räjähtivät kasvuun - mutta miksi?
Ylen toimittaja kertoi Suomen olevan kaukana Ruotsin tilanteesta

Ylen uutistoimituksen kehityshanke

Vasemmisto-oppositio ja erityisesti Yleisradion uutistoimittajat yrittivät hyödyntää Krista Kiuruun (sd) kohdistunutta väkivaltaa Perussuomalaisia vastaan. Viimeisenä keinona - josta blogistikollega Yrjöperskeles jo eilen kirjoittikin -  käytettiin tahallista väärinymmärrystä vielä senkin jälkeen kun oli selvinnyt, ettei Kiurun kohtaamalla väkivallalla ollut mitään tekemistä politiikan kanssa. 

Nähdyn kaltainen uutisointi ei ole hyvää journalismia saati puolueetonta tiedonvälitystä. Sen sijaan se on verovaroin rahoitetun mediayhtiölle sopimatonta poliittista propagandaa, johon Ylen uuden uutispomon Panu Pokkisen on syytä puuttua.

Tapaus nimittäin osoitti Ylen toimittajilta jääneen huomaamatta hyvän journalismin olevan demokratian kulmakivi. Näin siksi, että tässä valtiomuodossa kansa äänestää joukon poliitikkoja tekemään päätöksiä puolestaan. Se taas on mahdollista vain silloin, kun äänestäjät tietävät eri poliitikkojen suhtautumisen erilaisiin asioihin ja käsittävät mitä näiden valtaan pääsemisestä seuraa. 

Ensimmäinen vaatimus on suhteellisen helppo rasti, sillä mediat tarjoavat nykyisin vaalikoneita, joista löytää vaivattomasti ehdokkaiden näkemyksiä ajankohtaisiin asioihin. Sen sijaan toinen kohta on vaikeammin saavutettavissa ja siksi on lähtökohtaisesti hyvä, että Suomeen on aikanaan perustettu verorahoilla toimiva - lähtökohtaisesti puolueeton, luotettava ja monipuolinen Yleisradio. 

Valitettavasti se kuitenkin epäonnistuu näiden vaatimusten täyttämisessä varsin usein, kuten muun muassa alussa mainitsemani Krista Kiurun Kaisaniemessä kohtaaman väkivallan ennenaikaisia johtopäätöksiä korostava ja poliittinen - virheellisen kannan vielä jälkikäteenkin ottanut - uutisointi osoitti.

Onneksi Yle ei ole maan ainoa media, vaan myös kaupallisilla ja avoimesti poliittisesti sitoutuneilla medioilla toimivilla journalisteilla on sanavapaus, jota hyödyntämällä kansalaisilla on - tai ainakin pitäisi olla - käytettävissään erilaisia näkemyksiä kuhunkin yhteiskunnalliseen asiaan. Näin heillä oli mahdollisuus saada oikeaa tietoa myös Kiurun kokeman väkivallan syistä. 

Vapaan median onnistuminen Ylen uutisoinnin paikkaamisessa on sinänsä hyvä asia, mutta samalla se osoitti, että verorahoitteisen mediamme on syytä ryhdistäytyä. Ja siksi sen uutistoimituksen johdon tulee huolehtia siitä, että yhtiön journalistit ottavat vakavasti vaatimuksen poliittisesta puolueettomuudesta.  

* * *

Saksan hallitus joutuu eroamaan ja maassa järjestetään vaalit helmikuun 23. päivänä. Kyse ei ole mistään pienestä uutisesta, sillä tosiasiassa kahden kuukauden kuluttua ratkaistaan suurelta osin koko Euroopan tulevaisuus. 

Osatakseen äänestää vaaleissa järkevästi, tulisi saksalaisten saada sikäläisiltä mediataloilta tietoa siitä, mitä kukin puolue - ja äänestettäväksi valittava ehdokas - aikoo tehdä esimerkiksi talouden kääntämiseksi, Ukrainan sodan suhteen, energian varmistamiseksi ja maahanmuuton suhteen. 

Sen lisäksi hänen täytyisi ymmärtää vielä mitä mistäkin poliittisten puolueiden tarjoamista talouteen vaikuttavista ratkaisuista seuraisi saksalaisten elinolosuhteille, mitä Ukrainan voitto tai tappio sodassaan tarkoittaisi saksalaisten turvallisuudelle ja valtioiden koskemattomuudelle tai kuinka saksalaisten poskettomiksi muodostuneet energiakustannukset saataisiin taltutetuksi sekä miten maahanmuuton hyödyt saataisiin maksimoitua ja samalla sen haitat minimoitua.  

* * *

Tässä tilanteessa esitän - juuri valtakunnan ylivoimaisesti luotettavimmaksi mediaksi valitun Yleisradion uutistoimitukselle - että he hyödyntäisivät Saksan vaaleja omana kehityshankkeenaan. Eli kiinnittäsivät erityistä huomiota siihen, että saksalaisten vaalikampanjat ja itse vaalien tulos ja sen merkitys uutisoitaisiin mahdollisimman luotettavasti, puolueettomasti ja monipuolisesti myös meille suomalaisille.  

Sen jälkeen suosittelen Ylen johdolle, että se selvityttäisi ulkopuolisella ja riippumattomalla taholla toimittajakuntansa onnistumisen. Eli kykenivätkö he välittämään luotettavasti, puolueettomasti ja monipuolisesti EU:n suurimman talousmahdin vaaleihin liittyvät tapahtumat, taustat ja todennäköiset seuraukset. 

Mikäli selvitys osoittaa onnistumista, on Ylen johdon syytä onnitella itseään ja jatkaa samalla linjalla myös suomalaisen yhteiskunnan tapahtumia uutisoidessaan. Sen sijaan, mikäli Ylen johto ja journalistin epäonnistuvat kokonaan tai joiltain osin, kannattaa selvittää syyt sille, miksi niin pääsi käymään sekä ryhtyä toimiin havaittujen virheiden korjaamiseksi.

Lopullisena tavoitteena tulee luonnollisesti olla Saksan vaaleista saadun opin hyödyntäminen kaikkeen Ylen uutisointiin. Ja samalla asettaa tosiasioihin perustuva tiedonvälitys yleläisen journalismin johtotähdeksi myös tulevaisuudessa, jotta vältyttäisiin Kiurun tapauksen uutisoinnin kaltaisilta veronmaksajien rahoilla tehdyiltä - lievästikin sanoen noloilta - kömmähdyksiltä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä
Onko Ylen toimittaja narsisti?
Ehdotus poliitikoille Arto Nybergin ohjelman lopettamisen johdosta

Käsikranaatti räjähti Puistolassa - poliisi hukassa

Käsikranaatti räjähti yöllä kerrostalon pihalla Helsingin Puistolassa, Tapulikaupungissa. Kukaan ei loukkaantunut tapauksen seurauksena, eikä poliisilla ole aavistustakaan kranaatin heittäjästä. Eikä käsitystä siitä, liittyikö se aiemmin Espoon Suvelassa ja Vantaan Hakunilassa tapahtuneisiin ampumisiin.

Nämä tapahtumat kuulostavat uskomattomalta ja sitä ne ovatkin. Tosiasiassa kuvaamani tapahtumat sattuivat nimittäin Tukholman kaupunginosissa, eivätkä Suomen pääkaupunkiseudulla. Toivottavasti arvoisan lukijani verenpaine ei kuitenkaan ehtinyt nousta vaarallisen korkeaksi. 

* * *

Päätin sijoittaa Ruotsin tapahtumat Suomeen siksi, että se tekee niistä ikään kuin omakohtaisempia ja herättää siksi voimakkaampia tunteita. Ja sitä kautta auttaa meitä ymmärtämään paremmin naapurimaamme nykyistä tilannetta. Sekä selittää sitä, miksi ruotsalaispoliisit ovat jo ajat sitten varoittaneet suomalaisia toistamasta omia maahanmuuttopoliittisia virheitään.

Naapurin tilanteesta esimerkkinä toimii myös eilinen uutinen siitä, kuinka "ruotsalaiset" ovat ammuskelleet Ruotsin ja heitelleet käsikranaatteja Tanskan Israelin suurlähetystön läheisyydessä. Tanskan poliisi on toki jo suorittanut kiinniottoja, mutta Tukholmassa ei ollut eiliseen iltapäivään mennessä tietenkään pidätetty ketään.

Toisin sanoen ruotsalainen yhteiskunta on päätynyt tilanteeseen, jossa väkivalta on jatkuvasti läsnä ja saattaa leimahtaa missä tahansa - jopa naapurimaissa. Eikä tilanteeseen ole ainakaan Itämeren tältä puolelta nähtävissä muutosta ilman radikaaleja toimenpiteitä. 

Nähtäväksi siis jää, tapahtuuko Ruotsissa jossain vaiheessa maahanmuuttopoliittinen täyskäännös. Tai tullaanko Suomessa ottamaan käyttöön radikaaleja toimenpiteitä ennen kuin olemme samassa tilanteessa kuin naapurimme. Vai voisivatko suomalaiset poliitikot viheltää pelin poikki jo nyt, kun oma yhteiskuntarauhamme on vielä pääosin kohtuullisessa jamassa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalaiset rikolliskasvattamot ja Lassilan ampuminen
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa
Sitä saa, mitä tilaa

Merja Ylä-Anttila käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi ja on siksi erotettava

Yleisradion budjetin leikkaukset ovat johtaneet verorahoitteisessa mediayhtiössämme lapselliseen kiukutteluun. Niistä ensimmäinen oli ilmoitus somali- ja arabiankielisistä uutisista, josta kirjoitin eilen illalla.

Toistakaan kiukuttelukohtausta ei tarvinnut odottaa kovin kauaa, sillä yhtiön toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila kertoi tänään julkaistussa haastattelussa, että seuraavaksi yhtiön kanavilta saattavat kadota hiihdon MM-kilpailut. 

Isku on sikäli taitavasti kohdistettu, että se kohdistuu luultavasti juuri arvokonservatiivisiin suomalaisiin eli Kokoomuksen, Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten kannattajiin, jotka todennäköisimmin ovat näistä kilpailuista kiinnostuneimpia. 

Kyse ei kuitenkaan ole mistä tahansa urheilulähetyksistä, vaan puhumme lajista, joka on lähes ainoana perinteisenä yksilöurheilun lajina tuottanut kutakuinkin säännöllisesti mitalitason menestystä suomalaisille - mikä on näkynyt myös Vuoden urheilija -nimityksissä. Tämän seurauksena myös maastohiihdon arvokilpailujen katsojamäärät ovat olleet miljoonaluokkaa - eli kyse on Ylen asiakaskunnalle poikkeuksellisen tärkeistä urheilulähetyksistä. 

Edellä mainitsemani kaksi kiukuttelu-uutista ovatkin minun silmissäni varmistaneet sen - jo aiemminkin näkyneen (esimerkki ja toinen) - tosiasian, ettei Merja Ylä-Anttila ole tehtäviensä tasalla ammatillisesti eikä etenkään henkisesti, vaan muistuttaa käytökseltään lähinnä uhmaikäistä pikkulasta. 

Siksi hänet on mitä pikimmin vaihdettava Ylen johdosta henkisesti aikuiseen henkilöön. Siis sellaiseen, joka ymmärtää tehtävänsä olevan siitä huolehtimisen, että verovaroilla tuotetaan poliittisesti neutraalia uutisointia ja maksajan - siis Suomen kansan - tahdon mukaista muuta ohjelmistoa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arabian- ja somalinkieliset uutiset
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Yle, yhdenvertaisuuslaki ja perussuomalaisia kannattavat työntekijät

Merkillinen välikysymys

Ministeri Wille Rydman sai eilen luottamuslauseen eduskunnalta. Tämä oli odotettua, eikä siksi ansaitsisi tulla blogikirjoituksen aiheeksi. 

Päätin kuitenkin kirjata lyhyen huomion tämän prosessin omituisimmasta piirteestä. Eli välikysymyksen seuraavasta kohdasta. 

"Helsingin Sanomat uutisoi 19.6.2022 silloisen kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydmanin pitkään jatkuneesta epäasiallisesta ja ahdistavasta käytöksestä alaikäisiä ja nuoria naisia kohtaan. Artikkelissa useat naiset kertoivat Rydmanin lähennelleen heitä tavalla, jonka he olivat kokeneet ahdistavana heidän ollessaan alaikäisiä tai merkittävästi Rydmania nuorempia. Artikkelin perusteella Rydman hyödynsi poliittista asemaansa hankkiutuakseen tekemisiin nuorten naisten ja tyttöjen kanssa. Rydman on puolustautunut väittämällä artikkelissa haastateltujen naisten valehtelevan sekä jutun tehneiden toimittajien vääristelevän totuutta ja näin syyllistyneen kunnianloukkaukseen... Esitutkinnassa ei löytynyt tukea sille, että HS:n artikkelin tai siinä haastateltujen naisten sanomat asiat olisivat miltään olennaisilta osin valheellisia." 

Välikysymyksessä annettiin siten ymmärtää, että Rydman olisi tosiasiallisesti toiminut kuten naiset olivat HS:n jutun mukaan väittäneet. Ja kuitenkin Ylen haastatteleman oikeusoppineen, apulaisprofessori Tatu Hyttisen mukaan "tällaista tulkintaa syyttäjän päätöksistä ei voi tehdä". 

Hyttinen kertoi lisäksi, että "lakiin lisättiin korotettu pykälä. Siinä todetaan, että jos negatiivinen arvostelu liittyy henkilön toimintaan politiikassa, silloin on korotettu kynnys [tiedotusvälineen] rikosvastuulle... Tämä syyttämättäjättämispäätös kertoo sen, että tämä ajatus on mennyt läpi oikeuskäytännössä".

Lisäksi Hyttinen kertoi, että "tästä voidaan tulkita niin, ettei syyttäjien mielestä HS:n jutussa esitetty ainakaan täysin perusteettomia ja valheellisia väitteitä Rydmanista". Muotoilu on sikäli mielenkiintoinen, että se lienee voimakkain mahdollinen tapa ilmaista näkemys HS:n jutun sisällön totuusarvosta sanomatta suoraan sen olleen puhdasta puppua, vaikka kaikilla lehdistömme päätoimittajilla ei olekaan kykyä ymmärtää tätä. 

Muistutan myös, että kokoomuslainen nuorisopoliitikko Binga Tupamäki (kok) on julkaissut sosiaalisessa mediassa oman näkemyksensä tapaukseen liittyvistä ihmissuhteista ja HS:n toimittajan journalistisesta käytöksestä. Kannattaa lukea koko viestiketju läpi. 

Tätä taustaa vastaan minusta on  peräti merkillistä, että eduskunnan oppositio lähti tekemään välikysymystä sellaisen lehtikirjoituksen perusteella, jonka totuusarvo on kyseenalainen. Eikä käsittänyt tätä edes eduskunnan Rydmanille antaman luottamuksen jälkeen. Tämä ei anna kovin hyvää kuvaa välikysymyksen allekirjoittaneiden puolueiden tai poliitikkojen arvostelukyvystä. 

Eikä heidän pyrkimyksestään pitäytyä tosiasioissa. Eikä etenkään kyvystä tehdä hyviä päätöksiä Suomen ja suomalaisten parhaaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toverituomioistuin
Wille Rydman oikeusmurhan ja Mette Frederiksen väkivallan uhriksi
Demareiden natsista ja kissanrääkkääjästä lehdistön ryhtiliikkeeseen

Euroviisujen aikana paljastui EU:n korkean virkamiehen kyvyttömyys

Euroviisuhumpan aikana on Israelin ja Hamasin yhteenotto Gazan kaistaleella siirtynyt uuteen vaiheeseen. Eli terroristien viimeinen pesäke on joutumassa Israelin hyökkäyksen kohteeksi, ja siksi juutalaisvaltion armeija on määrännyt siviilit poistumaan itäisen Ramahin alueelta.

Tähän lienee kolme syytä. Ensinnäkin näin ehkäistään siviiliuhrien määrää ja toiseksi estetään näiden käyttäminen terroristien ihmiskilpinä. Kolmanneksi väkimäärän pienentäminen helpottanee Hamasin panttivankeinaan pitämien israelilaisten löytämistä. 

Tämä kaikki tapahtuu siitä huolimatta, että Eurooppa-neuvoston belgialainen puheenjohtaja Charles Michel paheksuu Israelin evakuointimääräyksiä. Olisiko hänen - EU:n presidentiksikin kutsuttuna virkamiehenä - mielestään siis parempi, jos palestiinalaisterroristeille annettaisiin mahdollisuus ihmiskilpien käyttöön ja kasvatettaisiin näin Gazan sodassa kuolleiden siviiliuhrien määrää entisestään? Tai jätettäisiin Hamasin kaappaamat panttivangit heidän haltuunsa?

Michelin mukaan "kaikkien ponnistelujen on jatkuttava kestävän aseleposopimuksen aikaansaamiseksi. EU on sitoutunut oikeudenmukaiseen ja kokonaisvaltaiseen rauhaan, joka perustuu kahden valtion ratkaisuun". 

Tämä toistaa sitä mantraa, joka vain vaikeuttaa Pyhän maan tilannetta, sillä kahden valtion ratkaisua eivät hyväksy kaikki palestiinalaiset, eivätkä israelilaisetkaan tule katsomaan sivusta sen seurauksena jatkuvia raketti-iskuja ynnä muita terroritoimia. Siksi palestiinalaisongelman ratkaisemiseksi tarvittaisiin kahden maan ratkaisusta jankuttamisen sijaan luovaa ajattelua, jollaisesta tarjosin yhden esimerkin viime jouluna. 

Olisi myös hyvä, mikäli Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja olisi kuullut presidentti Paasikivestä. Ja ymmärtäisi, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. 

Lyhyellä tähtäimellä se tarkoittaisi USA:n presidentti Joe Bidenin esimerkin seuraamista. Eli sen ymmärtämistä, että "aselepo alkaisi huomenna, jos Hamas vapauttaisi panttivangit. Israel sanoi, että se on Hamasista kiinni, jos he haluavat tehdä sen, tämä voisi loppua huomenna".

Tämä(kin) herätti kysymyksen siitä, millä perusteella Euroopan Unioni valitsee korkeita virkamiehiään. Ilmeisesti ei ainakaan loogisen ajattelukyvyn tai vahvan ymmärryksen perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jälkeenjääneet islamistit
Maailma lankesi Hamasin johdon virittämään ansaan
Ei niin huonoa poliitikkoa, ettei hänelle tarjottaisi EU:n korkeaa pestiä

Helsingin käräjäoikeus ei ymmärtänyt kunniamurhaajaa

Helsingin käräjäoikeus oli tehtäviensä tasalla tuomitessaan Roohullah Khaleqin elinkautiseen vankeusrangaistukseen kunniamurhasta. Kyse oli miehen islamin mukaisesta kakkosvaimosta, joka oli päättänyt jättää jo aiemmin väkivaltaiseksi osoittautuneen muslimimiehensä. 

Kirjoitin tästä kunniamurhasta elokuun alussa, kun oli käynyt selville, ettei tapaus liikuttanut suomalaisia feministejä. Samalla pohdin sitä, että "miten siihen suhtautuu rangaistuksen ankaruudesta päättävä maamme oikeuslaitos".

Nyt olemme siis saaneet Helsingin käräjäoikeuden kannan tapahtuneeseen. Se osoittaa, ettei oikeuslaitoksemme ainakaan alimmalla tasollaan hyväksy kunniamurhia. Nähtäväksi jää, miten käy korkeammissa oikeusasteissa - eli löytyykö niistä alioikeutta enemmän ymmärrystä kunniamurhille. 

Feministien osalta en ole havainnut reaktioita. Tämä lienee tulkittava kunniamurhan hiljaiseksi hyväksymiseksi heidän joukossaan. Kunniamurhan, jonka perimmäinen syy oli Khaleqin tuntema häpeä siitä, ettei hän kelvannut murhatulle naiselle.

Lehdistökään ei havaintojeni mukaan ole tässä asiassa puhunut sen enempää kunnia- kuin häpeämurhasta. Sen sijaan teon motiiviksi arvellaan "vain" tavanomaista mustasukkaisuutta - ikään kuin maamme toimituskunta ei olisi koskaan edes kuullut kunniamurhista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kunniamurha, josta feministit vaikenevat?
Onko tämä sellaista maahanmuuttoa, jota me haluamme?
Orlandon opetukset ja islam

NATO, demari ja pintakäsittelijä

Suomi liittyi eilen NATO:on. Se on hyvä asia, sillä enää meidän ei tarvitse pelätä Venäjän sotilaallista hyökkäystä ilman, että koko maailman tilanne eskaloituu. 

Hintana turvallisuudesta on epäilemättä se, että joudumme jossain vaiheessa lähettämään omia sotilaitamme muiden NATO-maiden operaatioihin. Mutta se on lopulta varsin pieni hinta, kuten näemme Ukrainan tilanteesta, joten eipä tästä sen enempää.

* * *

Sen sijaan haluan nostaa esille tapauksen, jossa SDP:n ehdokkaana viime viikonlopun vaaleissa ollut ammattikorkeakoulun opettaja ja filosofian maisteri Ulla Kaukola kommentoi Twitterissä Miko Bergbomin (ps) läpimenoa. Tämä tapahtui seuraavilla sanoilla: "Yksi näistä TikTok-tähdistä on koulutukseltaan pintakäsittelijä. Sopii kuvaan."

Tapaus herätti pitkän keskustelun, jossa hämmästeltiin kommenttia. Esimerkiksi Sanna Antikainen (ps) ihmetteli demarin ulostuloa seuraavasti: "eikö demareiden pitänyt olla työläisten puolella? No, ei näköjään. Pilkkaat sitten juuri niitä, ketkä ovat aiemmin äänestäneet demareita. Tavallisia työntekijöitä tarvitaan eduskuntaankin. Ei ihme, että et mennyt läpi eikä puolueesi pärjännyt."

Samaa ihmettelivät monet muutkin, vaikka jotkut demarihenkiset selittivätkin, että kyseessä oli vitsi. Voihan se tietenkin olla, mutta siinä tapauksessa huumori oli harvinaisen typerää leimatessaan kertojansa - poliitikon - ja hänen puolueensa. 

Bergbom ei kuitenkaan yhtynyt moitteisiin, vaan sen sijaan käytti tilanteen nokkelasti hyväkseen ja ryhtyi antamaan ammattiinsa liittyviä neuvoja seuraajilleen. Mahtaisikohan nyt käydä siten, että Bergbom nosti Kaukolan avulla jo valmiiksi korkean kannatuksensa yhdellä kerralla aivan uusiin lukemiin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tulevaisuus ratkaistaan historiallisella hetkellä
SDP:n on erotettava Hussein Al-Taee
Poliittinen umpiokupla