Pelko palasi Afrikkaan - mutta voiko se palata Eurooppaan?

Viime päivinä olemme saaneet seurata ebola-virusepidemiaa Afrikan länsirannikolla. Muutama tunti sitten Iltalehti uutisoi, että tämänvuotiseen epidemiaan on kuollut 80 ihmistä. Tartunnan saaneita on noin 120.

Uutisen otsikon mukaan "pelko palasi Afrikkaan" ja sain tuosta muotoilusta aiheen kirjata muutaman ajatuksen aihepiiristä tähän blogiin. Kiitokset inspiraatiosta menevät siis Iltalehdelle.

Ebola ei nykyisin pysty aiheuttamaan maailmanlaajuisia pandemioita, koska tauti on niin ärhäkkä, ettei se leviä kovin tehokkaasti, kunhan ihmiset vain osaavat olla varuillaan. Niinpä kaikki tähän mennessä esiintyneet epidemiat ovat pysyneet paikallisina.

Mutta entäpä jos ebola-virus muuntuisi siten, että se kykenisi maailmanlaajuiseen epidemiaan influenssa tapaan. Mutta aiheuttaisi edelleen jopa 90% kuolleisuuden.

Tällaisia epidemioita ei ole ollut oikeastaan koskaan, mutta keskiaikainen rutto, musta surma, pääsi lähelle. Tarkastellaan siis hetki sitä.

Wikipedian mukaan "yleisesti arveltiin, että rutto levisi ilman kautta – näin asia toki keuhkoruton kohdalla lähes olikin. Jos taudin leviämisen syynä olisi ollut ilma, eristäminen olisi auttanut. Tiukka eristäminen oli kuitenkin hankalaa, ja kirppuja oli lähes mahdotonta saada eristettyä....

Milanossa ruttoon sairastuneiden ihmisten talojen ikkunat ja ovet laudattiin umpeen. Täydellinen rutolta eristäytyminen olisi kuitenkin vaatinut niin tiiviin suojautumisen, että rottien ja kirppujen olisi ollut mahdotonta levitä, minkä järjestäminen oli hyvin vaikeaa. Siksi rutto levisi eristäytymisestä huolimatta, vaikka se ehkä joissain tapauksissa auttoikin jonkin verran."

Opimme siis, että ebolan kaltaisen uhan edessä ihmiset pyrkivät eristäytymään. Ongelma on siinä, että mikäli länsimaisessa yhteiskunnassa ihmiset tekevät näin, romahtaa koko yhteiskunnan infrastruktuuri. 

Ensin loppuu kansainvälinen matkailu ja hetken kuluttua myös kaupankäynti. Seuraavassa vaiheessa pysähtyy liike-elämä: kaupat eivät ole enää auki, energian tuotanto loppuu ja kaikki palvelulaitokset ja julkinen liikenne kärsivät suunnattomasta työvoimapulasta. 

Tämän kaiken seurauksena koko yhteiskunnan perusta sortuu, jolloin jää vain kaksi vaihtoehtoa: joko valtava määrä ihmisiä kuolee viruksen kourissa tai ennemmin tai myöhemmin syntyy nälänhätä. Joka tapauksessa väestössä käy samankaltainen kato kuin keskiajalla. 

Ja vielä pitkään epidemian jälkeen ihmiset tuntevat suurta epäluuloa toisiaan kohtaan, sillä kaikki pelkäävät edelleen tartuntaa. Vähänkin sairaan oloista ihmistä karsastetaan varmuuden vuoksi.

Pahimmillaan tällä kaikella voi olla koko kulttuurin romahduttava seuraus. Koulutuksen ja tieteen hävitessä myös korkean tekonologian osaaminen katoaa. Ja epäluulon vallitessa yhteisöllisyys kärsii. Näin myös länsimainen yhteiskunta voi palata takaisin barbariaan ja keskiajalle, josta paluu demokratiaan ja hyvinvointiyhteiskuntaan saattaa kestää vuosisatoja, tai jäädä tapahtumatta kokonaan.

On siis syytä toivoa, ettei ebola muunnu helposti tarttuvaksi. Eikä synny mitään muutakaan ennen näkemättömän tuhoisaa viruskantaa. Tämä toive lienee varsin perusteltu, sillä eihän sellaista virustautia ole syntynyt aiemminkaan. 

Toisaalta ei se aivan mahdotontakaan ole, kuten mustan surman esimerkki osoittaa. Tätä todennäköisyyttä lisää entisestään se, että nykyisessä maailmassa taudit kulkevat lentokoneen mukana ympäri maailmaa - jota kansoittaa suurempi ihmismäärä kuin koskaan ennen maapallon historiassa. Näin virusten evoluutiolle on paremmat ososuhteet kuin milloinkaan ennen.

Toisaalta mustan surman esimerkki osoittaa toisenkin asian. Bakteeritautina se ei olisi nykyisin edes mahdollinen. Näin siksi, että systemaattinen tiede ja tutkimus ovat tehneet bakteeritaudeista antibiooteilla hallittavissa olevan anekdootin. 

Virustautien kohdalla kehitys on ollut hitaampaa, mutta myös niiden kohdalla on saavutettu valtavaa edistystä, kuten isorokon hävittäminen maailmasta osoittaa. Tai se, kuinka nopeasti HIV muuttui lähes varmasti tappavan taudin aiheuttajasta vain hieman elämää rajoittavaksi virustartunnaksi.

Paras vakuutus maailmanlaajuisen pandemian osalta löytyykin siis tieteellisen tutkimuksen ylläpitämisestä. Sen seurausta on paitsi nykyinen tietoon ja osaamiseen perustuva hyvinvointimme, niin myös tulevaisuuden riskien hallinta. On siis syytä toivoa tieteen voivan hyvin myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vuoden myönteisin kehityskulku löytyi Afrikasta!
Influenssavirus ja sen kaveri?
Nujertaako banaanikärpäsen bakteeri Dengue-kuumeen?