Mitäpä muutamasta viruksesta?

Kesän koitettua olemme saaneet lukea uusia tietoja viruksista. Niinpä lienee syytä kirjoittaa pari ajatusta myös niihin liittyen.

Viime yön jymyuutinen ei ollut pusun puuttuminen Tukholman häissä vaan epäily kameliviruksenakin tunnetun mers-viruksen löytymisestä Euroopassa. Tarkemmin sanottuna Slovakiassa on ryhdytty tutkimaan eteläkorealaista miestä, jolla on samanlaisia oireita kuin mers aiheuttaa. Toivottavasti epäily on aiheeton.

Samaan aikaan Etelä-Koreassa virus on tarttunut uusiin ihmisiin. Samoin Saudi-Arabiassa, vaikka siitä ei meillä juuri olekaan puhuttu.

Etelä-Korean tilanne on niin vakava, että maassa on ryhdytty erityistoimenpiteisiin epidemian pysäyttämiseksi. Jo aiemmin tartuntariskissä olevia ihmisiä on eristetty muusta maailmasta ja nyt on kielletty myös taudin alkuperäalueella Saudi-Arabiassa työskentelevien eteläkorealaisten lomamatkat kotiin.

Mersin vaikutukset ulottuvat kuitenkin yksityisten ihmisten elämän rajoittamista laajemmalle. Eteläkorealaisten pelon takia ovat ostoskeskukset, ravintolat ja elokuvateatterit kadottaneet asiakkaansa, jolloin myös niiden liiketoiminta on joutunut vaikeuksiin. Niiden pelastamiseksi on laskettu maan keskuspankin ohjauskorkoja.

On siis syytä toivoa, että kameliviruksen aiheuttama epidemia lopahtaa mahdollisimman pian. Tätä tosin vaikeuttaa se, ettei virukselle ole varsinaisia hoitokeinoja, eikä vielä edes rokotusta.

Jälkimmäisen kehittämiselle ei todennäköisesti ole biologisia esteitä, mutta se olisi melkein varmasti taloudellisesti kannattamatonta. Lisäksi koko maailman ihmisten rokottamisesta aiheutuisi luultavasti enemmän sivuvaikutus-ongelmia kuin viruksesta itsestään. Tilanne toki muuttuu, mikäli virus ryhtyy leviämään pandemiana läpi koko maailman - mutta siinä tapauksessa rokotteen kehittämisessä ollaan pahasti myöhässä.

* * *

Toinen virusuutinen koskee Länsi-Afrikassa jo voitetuksi luultua ebola-virusta. Tämän todennäköisesti lepakoista peräisin olevan viruksen uhrien lukumäärän on todettu kääntyneen jälleen kasvuun.

Ebolan suhteen tilanteen heikkenemisen syynä lienee paikallisten johtajien ja väestön ymmärtämättömyys ja sivistymättömyys. Kun tauti näytti jo voitetulta, ei siihen enää kiinnistetty tarpeeksi huomiota. Niinpä edellytykset virustartunnoille paranivat jälleen, ja uusia ihmisiä joutuu uhreiksi.

Ebola on aiemminkin aiheuttanut tartuntoja, mutta epidemiat ovat jääneet lyhyiksi. Tämänkertainen epidemia viittaa siihen, että viruksessa olisi tapahtunut sopeutumista ihmiseen, minkä seurauksena se pystyy leviämään ihmisestä toiseen aiempaa tehokkaammin.

* * *

Sekä mers että ebola ovat siis eläimistä ihmiseen äskettäin tarttuneita viruksia. Siten niiden tartuntamekanismi ei ole kehittynyt ihmisen elimistössä optimaalisesti toimivaksi, vaan tartunta ihmiseen on pikemminkin satunnainen vahinko.

Viruspartikkelit ovat yksinkertaisia rakenteita, jotka solun ulkopuolella eivät tee mitään. Ihmisen elimistöön joutunut eläimen virus on siis umpikujassa, ellei se pysty taruttamaan seuraavaa uhriaan. Tähän se pystyy vain, mikäli se tunnistaa ihmissolusta reseptorin - viruksen elintoiminnot käynnistävän tartuntakohteen - ja pystyy sen laukaisemana ujuttautumaan sisälle soluun ja edelleen tuottamaan siellä uusia viruspartikkeleita.

Solun sisällä tapahtuva viruksen lisääntyminen ohjautuu jokaisessa viruspartikkelissa olevia geenejä monistamalla ja uusiin partikkeleihin pakkaamalla. Monistettaessa geeneihin syntyy kopiointivirheitä, joista suurin osa on viruksen toiminnan kannalta merkityksettömiä, jotkut haitallisia ja muutamat hyödyllisiä.

Ihmisessä olevassa viruksessa tapahtuu siis perinnöllisiä muutoksia, joista pieni osa parantaa sen kykyä tartuttaa seuraava ihminen. Koska jokainen virus, joka kantaa tällaista muutosta leviää aiempia viruksia tehokkaammin uusiin ihmisiin saa se lajitovereitaan paljon enemmän jälkeläisiä. Näin syntyy tartunnan saaneessa perheessä, kylässä tai kaupungissa voimakas valintapaine viruksen paremmalle sopeutumiselle ihmisessä elämiseen.

Oleellinen tekijä viruksen evoluution kannalta on ihmisessä elävän viruspopulaation koko. Mitä useampia viruksia, sitä enemmän geeneihin syntyviä muutoksia ja sitä useampia ihmiseen sopeutumista edistäviä muutoksia. Tämä on pelkkää todennäköisyyslaskentaa.

Toinen merkittävä tekijä uuden viruksen siirtymisessä ihmiseen on niiden tilanteiden määrä, jolloin viruksella on mahdollista tarttua eläimestä. Käytännössä Afrikan menossa oleva väestöräjähdys kasvattaa ihmisten ja eläinten kontakti-tilanteiden määrää vuosi vuoudelta. Siksi on odotettavissa, että tulevaisuudessa yhä useammat virukset tarttuvat ihmisiin ja saavat mahdollisuuden aloittaa evoluutio, jonka päässä on ihmiseen täydellisesti sopeutunut virus. Joko harmiton tai tappavan vaarallinen.

Samaan suuntaan osoittaa myös maailman globalisoituminen, kuten mersin esimerkki osoittaa. Ihmiset matkustavat sekä työn että lomaelämysten perässä jatkuvasti ympäri maailmaa. Näin eläimistä siirtyneet virukset pääsevät lähes 1000 kilometrin tuntinopeudella siirtymään maanosasta toiseen.

Edelle kirjoittamani on tietenkin vain teoreettista pohdiskelua. Toisaalta tiedämme monien virusten siirtyneen pysyvästi eläimistä ihmisiin. Tunnetuimpia tapauksia ovat miljoonia ihmisiä vaatinut ja linnuista peräisin ollut espanjantauti sekä AIDS, joka siirtyi ihmiseen apinoista.

On siis olemassa erinomaiset syyt sekä mers- että ebola-epidemioiden mahdollisimman nopeaan pysäyttämiseen myös meidän eurooppalaisten kannalta. Samoin Afrikan väestöräjähdyksen pysäyttämiseen. Ja periaatteessa myös ainakin kaukomaihin suuntautuvan lomamatkailun vähentämiseen.

Tosin en usko minkään näistä toteutuvan ennen äärimmäistä virusepidemiaa. Toivotaan siis, ettei sellaista edes tule. Tai jos tuleekin, että se saadaan pikaisesti taltutetuksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oliivituho paljastaa: aate syrjäyttää tosiasiat
Rokotuksilla hävitetään taudinaiheuttajia
Pitäisikö yhteiskunnan tukea lasten rokottamista?