lauantai 2. toukokuuta 2026
Poliitikkojen puheet ja Tampereen mielenosoitukset
perjantai 2. toukokuuta 2025
Tamperelainen äärivasemmisto osoitti, ettei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu
torstai 1. toukokuuta 2025
USA:n ja Ukrainan mineraalisopimuksen seuraukset
lauantai 4. toukokuuta 2024
Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?
torstai 2. toukokuuta 2024
Lindtmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918
Kirjoitin eilen siitä, kuinka tärkeää poliitikkojen olisi käydä rakentavaa keskustelua sen sijaan, että he pyrkivät sulkemaan tosiaan pois rakentavasta yhteistyöstä. Siksi tänään on syytä lausua pari sanaa eilisistä vappupuheista.
Selvästi asiallisimman puheen piti puhemies Jussi Halla-aho (ps), joka kertasi niitä syitä, joiden takia hallitus on joutunut tekemään ikäviä päätöksiä. Ja muistutti meitä siitä, että yli varojen eläminen on vastuutonta loppulaskun maksamaan joutuvia lapsia kohtaan.
Lisäksi Halla-aho nosti esille Ukrainan tukemisen tärkeyden. Hänen mukaansa "Venäjä laskee sen varaan, että meiltä loppuu päättäväisyys", joten "meillä ei ole varaa väsyä".
Toisesta ääripäästä vappupuheita löytyi oppositiojohtaja Antti Lindtmanin (sd) ulostulo, jonka retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918 vihjatessaan yhden hallituspuolueen ministereistä löytyvän "ihmisvihaajia". Riidanhaluaan alleviivatakseen hän käytti hallituksesta myös virheellistä - valtiovarainministerin henkilöön viittaavaa - nimitystä "Purran oikeistohallitus" ikään kuin perussuomalaisten puheenjohtaja olisi Suomen pääministeri.
Toisin sanoen siinä missä puhemies selvensi kansalle hallituksen toiminnan syitä, pyrki oppositiojohtaja epäinhimillistämään yhtä hallituspuoluetta. Ja sitä kautta rakentamaan sellaista yhteiskuntaa, josta - eilen siteeraamani - amerikkalainen demokraatti puhui sosiaalisen median viestissään.
Tokihan vappupuheissa on tapana kosiskella omaa äänestäjäkuntaa, joka - toivottavasti - selittää Lindmanin ja eräiden muidenkin puheenpitäjien repivää retoriikkaa. Toivon mukaan dialogi kuitenkin paranee palattaessa arkeen ja kaikki poliitikot vasemmalta oikealle ymmärtävät, ettei parempaa yhteiskuntaa rakenneta poliittisia kilpailijoita epäinhimillistämällä vaan vaihtoehtoja esittämällä ja poliittisten puolueiden yhteistyöllä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ongelmat eivät ratkea ilman yhteistyötä
Antti Lindtman haluaa Suomen EU:n alijäämämenettelyyn
Spolander ohjeisti, Yle muunteli totuutta, Andersson ei ymmärtänyt ja Halla-aho opetti
keskiviikko 1. toukokuuta 2024
Suomen ongelmat eivät ratkea ilman yhteistyötä
Spolander ohjeisti, Yle muunteli totuutta, Andersson ei ymmärtänyt ja Halla-aho opetti
Twitteriläistä viisautta
Vasemmistolaista retoriikkaa
tiistai 2. toukokuuta 2023
Spolander ohjeisti, Yle muunteli totuutta, Andersson ei ymmärtänyt ja Halla-aho opetti
Vappu on vappuiltu ja arki koittanut. Sen merkkinä tämän päivän aikana alkavat neuvottelut uuden hallituksen muodostamiseksi Kokoomuksen, Perussuomalaisten, RKP:n ja Kristillisdemokraattien kesken.
Taustalla on Sanna Marinin (sd) vihervasemmistohallituksen tuottama taloudellinen katastrofi, sillä sellaisesta kai voidaan puhua, kun valtiovarainministeriöstä on tehty peräti harvinainen kannanotto. Sen kansantalousosaston ylijohtaja Mikko Spolander antoi nimittäin julkisuuteen lausunnon, jonka mukaan "ehdotamme monivaalikautisia toimia, jotta sopeutuksen aiheuttama rasitus ei kohdistu liikaa lyhyelle aikavälille".
Nähtäväksi jää, nouseeko Spolanderin ehdottama seuraavaakin hallitusta sitova rajoite hallitusneuvotteluiden aiheeksi tai tehdäänkö siitä oikein päätös. Syytä kuitenkin olisi, sillä lehdistö - tai ainakaan Yle - ei näytä ottaneen vakavasti Marinin hallituksen suurinta virhettä.
Tarkoitan sitä, että sen uutisessa väitettiin, että "jokainen hallitus on kautensa alussa määritellyt julkisen talouden kehyksen, joka on vaalikauden aikana käytettävä rahamäärä. Kehys ei ole laillisesti sitova, mutta käytäntönä on ollut se, että sitä noudatetaan... Marinin hallitus teki poikkeuksen vuosi sitten, kun se Ukrainan sodan takia lisäsi valtion menoja 800 miljoonalla eurolla yli kehyksen."
Kertomatta jäi, että Marinin hallitus rikkoi kehyksensä jo aiemmin koronapandemian seurauksena, uudelleen Ylen mainitseman Venäjän hyökkäyksen takia ja lopuksi eli päättäessään kuluvan vuoden budjetista ilman muuta syytä kuin oma kyvyttömyytensä. Näistä kahta ensimmäistä voi ehkä pitää perusteltuina, mutta kolmatta ei mitenkään.
* * *
Lopuksi pari sanaa eilisistä vappupuheista. Tyhmimmän niistä piti Li Andersson (vas), jonka mukaan "jokaiselle työtä tekevälle ihmiselle kuuluu oikeus elämiseen ja riittävään palkkaan. Syy miksi näin ei nyt ole, on liian pienet palkat, liian korkeat vuokrat ja liian kallis ruoka. Samaan aikaan pörssiyrityksistä sataa taas valtavasti osinkoja niiden omistajille."
Ilmeisesti väistymässä oleva ministeri ei ymmärrä yhtään mitään taloudesta. Yritysten osingothan ovat rahaa, joka on syntynyt yritystoiminnan liikevoiton kautta.
Onkohan Andersson tullut koskaan miettineeksi, että mitä siitä seuraisi, jos yritysten tuottamista voitoista ei maksettaisi Suomessa lainkaan osinkoa eli omistaja ei saisi korkoa sijoitukselleen - tai tuo korko olisi pienempi kuin riskittömässä sijoituksessa? Eli mikähän mahtaisi olla se määrä euroja, jonka ihmiset sijoittaisivat suomalaisiin yrityksiin?
Jos ja kun vastaus on nolla, niin milläköhän käyttövoimalla Suomen talous pyörisi ja miten maahan saataisiin työpaikkoja? Valtion varoillako, kuten viime vuosisadan Neuvostoliitossa?
Fiksuimman puheenvuoron käytti puolestaan Jussi Halla-aho (ps), joka opetti vasemmistopuolueelle talouspolitiikkaa kertomalla, että "suomalaisia ja varsinkin nuoria haukutaan laiskoiksi, kun työnteko ei kiinnosta, mutta aika harva on niin hullu, että tekee raskasta työtä, jos saman saa tekemättäkin... hyvinvointi, sekä yksilön että yhteiskunnan, syntyy siitä, että työkykyisillä on työtä ja että he saavat työstään palkkaa, jolla tulee toimeen".
Ja totesi, että "perinteinen työväenliike, sekä politiikassa että ay-puolella, on pettänyt työväestön. Ne valvovat omia etujaan, eivät työväestön etuja."
Sekä opasti vihervasemmistoa ymmärtämään, että "työntekijän, oli hän sitten yrittäjä tai palkansaaja, etu ei ole se, että hänen selkänahastaan revittyä rahaa kylvetään politrukkien lempihankkeisiin, hillotolppiin ja maailmanparannukseen. Matalapalkka-alojen työntekijöiden etu ei liioin ole se, että asuinalueet ja lähikoulut gettoutetaan huonolla maahanmuutolla, kuten varsinkin Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla tapahtuu."
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marinin hallituksen hinta
Onko julkisella taloudella optimaalista kokoa?
Hallituksen verotuskiima nosti kansliapäällikön kapinaan
sunnuntai 30. huhtikuuta 2023
Twitteriläistä viisautta
Rasismia USA:ssa?
NATO, demari ja pintakäsittelijä
Mediat kuvasivat tarkasti Itä-Helsingin ja Espoon väkivallan uhrit ja sivulliset
sunnuntai 1. toukokuuta 2022
Vasemmistolaista retoriikkaa
Vasemmalla laidalla
Onko demareiden kannatuksen koronalisä katoavaista?
Todellisuus löi Vihreitä päähän
keskiviikko 2. toukokuuta 2018
Vuoden 1918 tapahtumat uusiksi?
Toisin oli Pariisissa. Siellä äärivasemmisto ryhtyi 1200 hengen voimin tuumasta toimeen ja tuhosi liiketiloja, niiden joukossa pikaruokaravintola McDonald'sin toimipisteen, sekä poltti auton, kaivurin ja skootterin.
Meillä pienellä porukalla marssinut äärivasemmisto tuntui puolestaan kaipaavan vuoden 1918 tapahtumien uusintaa. Lisäksi vannottiin Karl Marxin nimeen ja syytettiin porvareita varkaiksi. Tuumasta ei kuitenkaan siirrytty toimeen, eikä paikkoja rikottu eikä ketään pahoinpidelty.
tiistai 2. toukokuuta 2017
Jussi Halla-ahon, Sampo Terhon ja vasemmiston vappupuheista
Lehdistö uutisoi niistä varsin vaihtelevasti. Täydellisin silmiini osunut kertomus löytyi Iltalehdestä. Käytän siis sitä lähteenä seuraaviin referaatteihin
Otetaan ensin Sampo Terho, jonka lyhyestä puheesta on syytä nostaa esille seuraavat asiat.
Tuore ministeri totesi, etteivät Perussuomalaisten äänestäjät ole puolueeseensa täysin tyytyväisiä. Olisi siis ryhdistäydyttävä, terästäydyttävä ja uudistuttava.
Perussuomalaisten pitäisi Terhon puheen mukaan olla tulevaisuudessa isänmaallinen puolue, joka arvostaa Suomea, suomalaisuutta ja Suomen itsenäisyyttä - ja vastustaa liittovaltiota Euroopan unionissa. Sekä puolustaa tavallisen suomalaisen hyvää elämää.
Terho määritteli myös perussuomalaisen populismin: se on luottamusta tavalliseen suomalaiseen ja hänen kykyynsä ja haluunsa kantaa vastuuta sekä nauttia vapautta.
Tulevaisuudessa hän nosti ratkaistaviksi talouteen, maahanmuuttoon, ympäristöön ja Euroopan Unioniin liittyviä ongelmia sekä huomautti maamme väestörakenteesta, jolla on valtava vaikutus palveluiden järjestämisen ja taloudelliseen rasituksen kannalta. Terhon mukaan Perussuomalaisten pitää olla se puolue, jolla on vastaukset näihin kysymyksiin.
Lopuksi Terho linjasi, että Perussuomalaisten tulee olla "ilon ja toivon liike". Tässä hän viittaa kansalaisiin, jotka eivät vaivaudu enää edes äänestämään.
Jussi Halla-ahon paljon pidemmästä puheesta on puolestaan syytä nostaa näkyviin seuraavat asiat.
Europarlamentaarikko nosti esille Ruotsin ensi vuoden valtiopäivävaalit, joissa hän arveli perinteinen vallan tasapainon porvari- ja sosialistipuolueiden välillä hajoavan. Samalla hän osoitti ontoksi median ja poliitikkojen retoriikan kysymällä, että "onko 20 prosenttia ranskalaisista tai ruotsalaisista oikeasti äärioikeistolaisia kannattaessaan kansallista rintamaa tai ruotsidemokraatteja?"
Halla-ahon mukaan länsimaiset yhteiskunnat ovat globalisaation myötä muuttumassa uudelleen luokkayhteiskunniksi. Tämän kehityksen kärsijöiksi hän nimesi länsimaisen työväestön ja alemman keskiluokan.
Näin siksi, että heidän työpaikkansa katoavat halvan työvoiman maihin. Sen seurauksena palvelut heikkenevät ja turvallisuuden tunne katoavat ilman, että omassa kuplassaan elävä eliitti välittäisi siitä.
Halla-aho totesi perinteisen oikeisto-vasemmisto-jaon olevan katoamassa. Hänen mukaansa kaikki verottavat työtä tekevää keskiluokkaa yhtä himokkaasti ja vaativat myös rajoja auki. Vanhan jaon sijaan Halla-aho nosti uuden jakolinjan globalistien ja kansallismielisten välille, mutta kiisti vertaukset 1930-luvulle todeten kansakunnan olevan ihmisten luonnollinen viiteryhmä.
Jussi Halla-ahon mukaan kaikilla kansoilla on oikeus omaan maahan, eikä "suomalaisten rakentama hyvinvointiyhteiskunta ole mikään globaali sosiaalitoimisto, johon kuka tahansa voi marssia esittämään röyhkeitä vaatimuksiaan". Pieni piikki lähti vasemmiston suuntaan, kun hän totesi, että "vielä joitakin vuosikymmeniä sitten nämä olisivat olleet itsestäänselvyyksiä punaisimmallekin sosialidemokraatille".
Hän ilmaisi myös tyytymättömyytensä Euroopan Unioniin, mutta tyrmäsi kansanäänestyksen ennen kuin kansalaisten asenteet ovat kielteiset. Sen eteen tulisi jatkossa tehdä työtä, sillä "kun kansa on puhunut, pulinat pois". Hänen mukaansa perustelut EU:n haitallisuudet ovat kuitenkin selkeät.
Euroopan unionilla ei ole Halla-ahon mukaan yökaluja korjata niitä ongelmia, joita se itse jäsenmaille aiheuttaa. Esimerkkinä hän mainitsi yhteisvaluutta euron, joka merkitsi käytännössä velkojen yhteisvastuuta, vaikka asiasta ei olekaan juuri puhuttu.
Ongelman ainoaksi unionitason ratkaisuksi europarlamentaarikko näki jäsenmaiden itsenäisestä päätösvallasta - ja omien rahojen käyttöoikeudesta - luopumisen ja kysyi, että onko tämä on liian suuri uhraus sellaisen yhteisvaluutan pelastamiseksi, josta ei ole Suomelle oikeastaan mitään hyötyä.
Maahanmuuton osalta Halla-aho kritisoi voimakkaasti EU-kansalaisten vapaata liikkuvuutta. Hänen mukaansa se "tuo tänne kymmeniä tuhansia köyhempien jäsenmaiden matalapalkkatyöntekijöitä, jotka tekevät työt halvemmalla kuin suomalainen".
Tätä ongelmaa voitaisiin hillitä vain varainsiirroilla Suomen kaltaisten maiden keskiluokilta köyhemmille EU-maille. Hiukan pessimistisesti hän totesi, etteivät asiat oleva vielä "riittävän huonosti", mutta sitten kun ne ovat, on jo myöhäistä. Tässä vaiheessa Suomen pitäisi valita tarkasti ne jäsenmaat, joiden kanssa on järkevää tehdä yhteistyötä ja joista Suomen kannattaa ottaa mallia.
Lopuksi hän totesi, että vuoden 2015 irakilaisten nuorten miesten turva olisi voitu torjua tavoilla, jotka moni muu jäsenmaa on toteuttanut "liberaalien itkusta ja valituksesta piittaamatta". Siihen olisi tarvittu vain poliittista tahtoa.
Itselleni jäi kahden puheenjohtajaehdokkaan puheista sellainen käsitys, että Terho liikkui yleisellä tasolla Halla-ahon hakiessa puheeseensa enemmän konkretiaa. Sinänsä olen enimmäkseen samaa mieltä molempien herrojen kanssa, mutta itseeni vetosi enemmän Halla-ahon asialinja.
Odotettavissa on siis mielenkiintoien puheenjohtajakamppailu. Uskon myös Sampo Terhon jatkossa laskeutuvan metatasolta käytännön kysymyksiin. Vasta sitten voivat puolueen jäsenet tehdä valintansa näiden kahden ehdokkaan välillä.
Lopuksi pari sanaa vasemmistosta, koska vappu on ollut erityisesti sen kotikenttää.
Perinteisten vasemmistopuolueiden puheenjohtajien vappupuheista en tosin näe juurikaan kommentoitavaa. Antti Rinne osoitti suunsoitollaan eilisen kirjoitukseni oikeaksi ja Li Andersson ratkaisisi Suomen talous- ja väestörakenneongelmat työllistämisen kustannuksia nostamalla ja työpäivää lyhentämällä.
Sen sijaan kolmannen vasemmistopuolueemme puheenjohtaja Ville Niinistö yllätti ja halusi etteivät yrittäjät menettäisi sosiaaliturvaansa. Tästä aloitteesta on lähtökohtaisesti helppo olla samaa mieltä, vaikka Vihreiden väistyvä puheenjohtaja ei kertonutkaan mistä uudistukseen tarkoitetut varat otettaisiin - toivottavasti ei ainakaan aloittelevilta yrittäjiltä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden alamäen syynä on heidän politiikkansa
Jan Vapaavuori ja Jussi Halla-aho
Perussuomalaiset puhuivat viisaita
