Poliitikkojen puheet ja Tampereen mielenosoitukset

Vappu oli ja meni. Ihmiset nauttivat kauniista säästä ja voimajuomista samalla kun poliitikot pitivät puheita, joiden sisältö oli ennalta arvattavissa.

Hauskimpia letkauksia olivat tietenkin vihervasemmiston vastuuttomat vaatimukset julkisen rahankäytön lisäämisestä ja murheellisimpia hallituksen suunnasta tulleet vakavahenkiset kannaotot Suomen taloustilanteesta. Valitettavasti ensin mainitsemieni puheenvuorojen hauskuus oli niin sanottua hirtehishuumoria, vaikka niiden esittäjät eivät itse taitaneetkaan sitä ymmärtää.

* * *

Tampereella nähtiin – eilisen iltapäivän tekstissäni esiin ottaman tapauksen lisäksi – sinimustien marssia ja laittoman vastamielenosoituksen osallistujien harjoittamaa provosointia. Tällä kertaa ei nähty suuria "taisteluita", mutta poliisi epäonnistui kuitenkin estämään yhden vasemmistolaisen naishenkilön ujuttaumisen sinimustien joukkoon omine näitä vastustavine banderolleineen. 

Häneen kohdistunut väkivalta päätynee oikeuden arvioitavaksi ja hyvä niin. Siinä yhteydessä oleellisia lainkohtia lienevät alle kopioimani kaksi kokoontumislain pykälää, joiden perusteella – mikäli olisin asiaa ratkaisemassa – tuomitsisin molemmat osapuolet syylliseksi lain rikkomiseen. 

3§ 

Tilaisuuden järjestämisen yleiset periaatteet

Yleinen kokous ja yleisötilaisuus on järjestettävä rauhanomaisesti sekä osanottajien tai sivullisten turvallisuutta vaarantamatta ja heidän oikeuksiaan loukkaamatta... Ketään ei saa yleistä kokousta tai yleisötilaisuutta järjestettäessä asettaa ilman hyväksyttävää syytä eri asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella.

4 §

Turvaamis- ja edistämisvelvollisuus

Julkisen vallan on edistettävä kokoontumisvapauden käyttämistä turvaamalla oikeus kokoontua ilman ulkopuolista häiriötä ja luomalla edellytyksiä yleisten kokousten järjestämiselle.

* * *

Itse asiassa sinimustien tämän vuoden marssi olisi minun puolestani saanut jäädä kommentoimatta, ellei Yleisradio olisi jälleen – osin minultakin kerätyillä rahoilla – uutisoinut tapauksesta entisen Neuvostoliiton tyyliin. Sen jutussa nimittäin nostettiin esille edellä mainitsemani naishenkilön kokema kieltämättä vastenmielinen kohtelu ja kerrottiin, että poliisi otti kiinni seitsemän henkilöä, joista kahdelle kirjattiin rikosilmoitus niskottelusta.

Yle kuitenkin jätti mainitsematta kumpaan ryhmään niskottelijat kuuluivat. Lisäksi se kertoi vaaralliseen esineen hallussapidosta kirjatun yhden rikosilmoituksen – niin ikään edes vihjaisematta kumpaan joukkoon sen haltija kuului.

Tätä uutisiointia voi verrata tamperelaisen Aamulehden uutisointiin. Sen mukaan "poliisi otti kaksi vastamielenosoittajaa kiinni". Kysymys kuuluu, että miksi Yle jätti kertomatta näiden henkilöiden taustan. Enkä usko, etteikö vastaus löytyisi sanoista "suomalaisiin kohdistuvan poliittisen vaikuttamisen takia".

JK 3.5. kello 6:10: Poliisin epäonnistuminen vastamielenosoittajien pitämisessä poissa sinimustien kulkueeseen näyttää johtaneen alkuun uutisoitua vakavampaan väkivaltaan. On sanomattakin selvää, ettei sellainen ole hyväksyttävää, vaan erittäin vakava rikos. Toivon mukaan väkivaltaan ryhtyneet sinimustiin kuuluneet henkilöt onnistutaan tunnistamaan ja saattamaan oikeuden eteen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tampereen Mannerheim-patsaan töhrijöillä on ilmeisiä puutteita yleissivistyksessä
Käräjäoikeuden Elokapina-ratkaisu on vietävä hovioikeuteen
Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus

Tamperelainen äärivasemmisto osoitti, ettei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu

Oikeiston ja vasemmiston yläpuolella toimivaksi kansallismieliseksi puolueeksi itsensä kuvaava - ja Wikipedian määritelmän mukaan suomalainen uusfasistinen, nationalistinen ja traditionalistinen yhdistys - Sinimustat - on Suomessa käytännössä täysin merkityksetön. Näin siitä huolimatta, että se on - ainakin oman ilmoituksensa mukaan - onnistunut keräämään riittävästi kannatuskortteja palatakseen rekisteröityjen puolueiden joukkoon. 

Eilisenä vapunpäivänä ilmeni kuitenkin, että Suomesta löytyy yksi taho, joka tahtoo ehdottomasti nostattaa sinimustien kannatusta. Enkä suinkaan tarkoita oikeistolaisesti ajattelevia vaan äärivasemmistolaisia Josif Stalinin henkisen perinnön seuraajia. 

Kiinnitin tähän asiaan huomiota lukiessani eilisen päivän tapahtumista Tampereen Jugend-torilla, jossa poliisin arvion mukaan 50-100 Sinimustan liikkeen kannattajaa oli järjestänyt kulkueen ja tapahtuman. Se nimitäin sai liikkeelle pari sataa vastamielenosoittajaa, jotka tahtoivat välttämättä ottaa yhteen sinimustien kanssa sillä seurauksella, että poliisi joutui taltuttamaan heitä etälamauttimella. 

Tampereen äärivasemmistolaiset vastamielenosoittajat eivät ilmeisesti ole tietoisia siitä, kuinka 1920- ja 30-luvuilla saksalaiskommunistien militantti toiminta ja vallankumouksellisuus loivat olosuhteet, joissa natsit näyttäytyivät monille pelastajina kaaokselta. Erityisesti Weimarin tasavallan aikana yleiset katutappelut äärivasemmistolaisten ja natsien välillä lisäsivät levottomuuksia.

Tämän seurauksena yhä useampi saksalainen alkoi pitää Hitleriä ainoana keinona palauttaa järjestys ja rauha maahan. Ja lopputuloksenhan me kaikki normaalit ihmiset toki tiedämme, mutta äärivasemmistolaiset tamperelaiset ilmeisesti eivät - ja nostattavat siksi sinimustien kannatusta samaan tapaan kuin saksalaiset kommunistit sata vuotta sitten. 

Tälle ilmiölle on olemassa myös suomalainen - sananlaskuksi puettu - viisaus. Sen mukaan "ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus
Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan
Totalitaristiset huligaanit ja rakkauden sanoma

USA:n ja Ukrainan mineraalisopimuksen seuraukset

Hyvä vapunpäivän aamua kaikille teille, arvoisat lukijani! Tänään saamme kuulla puolueiden puheenjohtajien poliittisesti värittyneitä puheita ajankohtaisista aiheista, mikä on tietenkin ennen kaikkea viihdyttävää. Vapun todennäköisesti merkittävin tapahtuma uutisoitiin kuitenkin jo varhain tänä aamuna. 

Tarkoitan tietenkin sitä, että USA ja Ukraina solmivat kuin solmivatkin mineraalisopimuksen. Sen mukaan Yhdysvallat ja Ukraina perustavat yhteisen sijoitusrahaston, jonka tarkoituksena on muun muassa tukea Ukrainan jälleenrakentamista ja tehdä Ukrainan luonnonvaroihin liittyviä investointeja.

Sopimus mainitsee yksiselitteisesti Venäjän aloittaneen sodan, mahdollistaa USA:n aseavun hyökkäyksen uhrille ja tunnustaa Ukrainan oikeuden maaperänsä mineraalien hallintaan. Samalla se tarjoaa perustettavan rahaston kautta amerikkalaisille mahdollisuuden investointien tekemiseen ukrainalaisiin mineraalivaroihin.

Yhdysvaltain valtiovarainministeri Scott Bessentin mukaan "Yhdysvallat on sitoutunut auttamaan tämän julman ja järjettömän sodan lopettamisessa. Tämä sopimus viestii selvästi Venäjälle, että Trumpin hallinto on sitoutunut rauhanprosessiin, jonka keskiössä on vapaa, suvereeni ja vauras Ukraina". 

Ukrainan pääministeri Denys Shmyhal puolestaan kuvaili sopimusta "hyväksi, tasapuoliseksi ja suotuisaksi". Eikä liene syytä epäillä, että hän tarkoitti sitä, mitä sanoi.

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla nyt tehty sopimus vaikuttaa amerikkalaisten reaalipollitiikkaan suhteessa Ukrainan sotaan. Eli johtaako se amerikkalaisten Ukrainan puolesta tekemän sotilaallisen ja diplomaattisen panostuksen lisääntymiseen vai vähenemiseen. 

Yhtäältähän voidaan ajatella, että kun amerikkalaisilla on nyt sopimus Ukrainan hallitsemien luonnonvarojen käytöstä, sen intressit huolehtia niiden säilymisestä sopimuskumppanin käsissä kasvaisivat. Tämän voisi ajatella johtavan jopa toimiin, joiden perimmäisenä tarkoituksena olisi vapauttaa venäläisistä ainakin heidän miehittämänsä mineraalirikkaimmat alueet. 

Toisaalta yhtä mahdollista on, että USA ja sen presidentti Donald Trump ryhtyvät painostamaan Ukrainaa tekemään rauhan hinnalla millä hyvänsä, jotta ne pääsisivät nopeasti hyödyntämään tehtyä sopimusta. Tämä voisi pahimmillaan näyttäytyä presidentti Zelenskyin hallinnon entistä kovempana painostamisena nykyisen rintamatilanteen mukaiseen rauhaan ja Putinin pussiin pelaamisena. 

Tässä vaiheessa selvää on siten vain se, että Ukrainan sota on siirtynyt uuteen vaiheeseen, jonka aikana sodan luonne mitä todennäköisimmin poikkeaa aiemmin nähdystä. Toivoa tietenkin sopii, ettei ainakaan meidän eurooppalaisten kannalta huonoon suuntaan eli venäläisten eduksi. 

Tässä suhteessa kuulostaa erityisen hyvältä se, että Bessent linjasi myös, ettei yksikään Venäjän sotakoneistoa rahoittanut tai varustanut taho tule hyötymään Ukrainan jälleenrakennusprojektista. Ihan kuin Trumpin Ukrainapolitiikkaan olisi tullut yhdessä yössä täyskäännös - ei kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa, vaan keskitytään juuri nyt vapputraditioihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Edistivätkö Saksan vaalit Ukrainan sodan jälkeen uhkaavaa pohjoista erikoisoperaatiota?
EU:n kolme tärkeintä tehtävää
Putin odottaa Trumpin valtaannousua tietämättä, mitä diilimestari tarjoaa?

Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?

Tampereen kaupunginvaltuustossa on 35 vihervasemistolaista ja 32 keskustalaista tai oikeistolaista vaaleilla valittua päättäjää. Toisin sanoen kaupunki on edelleen poliittisesti vasemmalla toisin kuin Suomen muut suuret kaupungit. 

Siksi ei ollut kovin yllättävää, että Suomen uutiset kertoi kaupungin syrjivän perussuomalaisia julkisten tilojensa käytössä. Esille tulleessa tapauksessa kyse oli Laikunlavan esiintymistilasta, jonka Riikka Purran (ps) johtaman puolueen paikalliset toimijat olisivat halunnut vuokrata vuonna 2022. Sitä ei kuitenkaan sallittu, koska lavalla ei sallita poliittisia tilaisuuksia. 

Tästä huolimatta tilaa on vuokrattu kolmena viime vappuna kaupungin vasemmiston käyttöön - tosin kuluvana vuonna tilaisuuden poliittinen anti oli sijoitettu musiikkiesitysten väleihin ja lavan ympäristöön. Esillä ollut poliittinen aate ei suinkaan ollut mitään valtavirtapolitiikkaa vaan tyrkyllä oli Suomen kommunistisen puolueen propagandaa.

Totesin, ettei tämä ollut kovin yllättävää. Näin siksi, että olen elämäni varrella havainnut juuri poliittisen vasemmiston puhuvan merkittävän usein yhtä ja tekevän toista. Eli aivan kuten se teki myös Suomen uutisten kertomassa tapauksessa. 

Tämä puhumisen ja tekemisen ero ei rajoitu pelkästään Suomeen, vaan se oli yhtenä syynä myös siihen, että aatteen suurin saavutus eli Neuvostoliitto hävisi kilpailun länsimaisten demokratioiden kanssa. Eikä ole syytä unohtaa myöskään vihervasemmistolaisten saavutuksia Nicaraguassa tai Venezuelassa, joiden vasemmistolaiset johtajat ovat saattaneet maansa ja niiden asukkaat epätoivoiseen tilanteeseen.  

Tästä huolimatta enemmistö tamperelaisista ja noin kaksi viidestä suomalaisesta - etenkin naisista - katsoo poliittisen viherasemmiston edustavan heitä parhaiten demokraattisesti valittavissa päättävissä elimissä. Siis eduskunnassa sekä alue- ja kunnanvaltuustoissa. 

Onko siis niin, etteivät vihervasemmiston kannattajat ole huomanneet edustajiensa vuosikymmenestä toiseen jatkunutta kieroutta? Vai onko sittenkin siten, että he ovat siitä hyvinkin tietoisia, mutta antavat äänensä vihervasemmistolla siitä huolimatta? Tai ehkä jopa juuri siksi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa
Sanna Marinin aatteellinen kuva
Toiko Suomen itsenäisyys mukanaan punavankileirit ja nationalistiset ääriliikkeet?

Lindtmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918

Kirjoitin eilen siitä, kuinka tärkeää poliitikkojen olisi käydä rakentavaa keskustelua sen sijaan, että he pyrkivät sulkemaan tosiaan pois rakentavasta yhteistyöstä. Siksi tänään on syytä lausua pari sanaa eilisistä vappupuheista. 

Selvästi asiallisimman puheen piti puhemies Jussi Halla-aho (ps), joka kertasi niitä syitä, joiden takia hallitus on joutunut tekemään ikäviä päätöksiä. Ja muistutti meitä siitä, että yli varojen eläminen on vastuutonta loppulaskun maksamaan joutuvia lapsia kohtaan. 

Lisäksi Halla-aho nosti esille Ukrainan tukemisen tärkeyden. Hänen mukaansa "Venäjä laskee sen varaan, että meiltä loppuu päättäväisyys", joten "meillä ei ole varaa väsyä".

Toisesta ääripäästä vappupuheita löytyi oppositiojohtaja Antti Lindtmanin (sd) ulostulo, jonka retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918 vihjatessaan yhden hallituspuolueen ministereistä löytyvän "ihmisvihaajia". Riidanhaluaan alleviivatakseen hän käytti hallituksesta myös virheellistä - valtiovarainministerin henkilöön viittaavaa - nimitystä "Purran oikeistohallitus" ikään kuin perussuomalaisten puheenjohtaja olisi Suomen pääministeri.

Toisin sanoen siinä missä puhemies selvensi kansalle hallituksen toiminnan syitä, pyrki oppositiojohtaja epäinhimillistämään yhtä hallituspuoluetta. Ja sitä kautta rakentamaan sellaista yhteiskuntaa, josta - eilen siteeraamani - amerikkalainen demokraatti puhui sosiaalisen median viestissään.

Tokihan vappupuheissa on tapana kosiskella omaa äänestäjäkuntaa, joka - toivottavasti - selittää Lindmanin ja eräiden muidenkin puheenpitäjien repivää retoriikkaa. Toivon mukaan dialogi kuitenkin paranee palattaessa arkeen ja kaikki poliitikot vasemmalta oikealle ymmärtävät, ettei parempaa yhteiskuntaa rakenneta poliittisia kilpailijoita epäinhimillistämällä vaan vaihtoehtoja esittämällä ja poliittisten puolueiden yhteistyöllä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ongelmat eivät ratkea ilman yhteistyötä
Antti Lindtman haluaa Suomen EU:n alijäämämenettelyyn
Spolander ohjeisti, Yle muunteli totuutta, Andersson ei ymmärtänyt ja Halla-aho opetti

Suomen ongelmat eivät ratkea ilman yhteistyötä

Suomalainen yhteiskunta on viime vuosina polarisoitunut aiempaa selkeämmin oikeistoksi ja vasemmistoksi. Tämä näkyy oikeastaan aivan kaikessa, sillä näiden ryhmittymien edustajat eivät tunnu nykyisin pääsevän yhteisymmärrykseen oikeastaan mistään sisäpoliittisesta kysymyksestä vaikka Venäjältä meihin kohdistuva uhka onkin johtanut ulkopoliittiseen yhteisymmärrykseen. 

Tässä suhteessa Suomi muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän 2020-luvun Yhdysvaltoja, jossa aiemmin keskinäisen dialogin kautta välttämättömiä asioita hoitamaan kyenneet puolueet ovat kadottaneet yhteistyökykynsä. Tämä näkyi järkyttävällä tavalla kun osa kongressin republikaaneista viivästytti Ukrainan tarvitsemaa apua niin pitkään, että Venäjän joukot saivat yliotteen rintamilla. 

Siksi oli mielenkiintoista havaita Brianna Wun (dem) sosiaalisen median viesti, jossa hän kirjoitti, että "vasemmisto oppi kaikki väärät läksyt Donald Trumpilta. Meidän olisi pitänyt oppia, että ellet tee mitään liikkeesi ääriainesten suhteen, he ottavat puolueesi hallintaansa ja menetät kaiken. Sen sijaan kerroimme itsellemme lohduttavan valheen, että puolet kanssaihmisistämme oli jo niin halveksittavia, ettei heidän kanssaan kannattanut enää edes keskustella. Lakkasimme kuvittelemasta tulevaisuutta, jossa voisimme elää yhdessä."

Oleellista Wu:n viestissä ei ole sanan "ääriaines" määritelmä vaan se, että demokratiassa on syytä keskustella rakentavasti myös niiden kanssa, joiden kanssa ollaan eri mieltä yhteisten asioiden hoitamisesta. Ja karttaa vallan joutumista sellaisille poliittisille johtajille, jotka kieltäytyvät asiallisesta yhteistyöstä kilpailevien poliittisten toimijoiden kanssa.

Suomessahan on tästä seikasta pitkät perinteet. Minun nuoruudessani Kekkonen, Keskusta ja Vasemmisto pitivät Kokoomuksen poissa hallituksesta ja myöhemmin kaikki suuret puolueet kieltäytyivät yhteistyöstä Perussuomalaisten kanssa pitääkseen sen vallan kammareiden ulkopuolella. 

Tämä seikka on juuri tänään - työläisten ja opiskelijoiden juhlapäivänä - erityisen tärkeä. Meillähän poliittiset johtajat - vasemmistosta oikeistoon - pitävät omia puheitaan, joita on syytä kuunnella tarkalla korvalla. Ja panna erityisesti merkille sellaiset toimijat, jotka korostavat yhteistyötä juuri nyt, kun Suomella on edessään valtavat haasteet. 

Niitä ovat esimerkiksi talouskasvun uudelleen käynnistäminen, julkisen talouden tasapainottaminen, Venäjän uhan torjuminen, maahanmuuton haittojen ehkäiseminen sekä lapsiluvun romahdus ja siitä seuraava väestön vanhenemisen aiheuttamien ongelmien ratkaiseminen. 

Niin ikävää kuin se onkin sanoa, nämä ongelmat eivät katoa itsestään, eikä niitä saada korjattua ilman jonkinlaista "talvisodan henkeä". Siis tosiasioiden tunnustamista ja yhteen hiileen puhaltamista tavalla, jonka seurauksena edellä mainitsemani ja myös tulevat haasteet selvitetään sekä pidetään Suomi hyvänä paikkana elää ja hengittää myös tulevina vuosikymmeninä. 

Arvoisat lukijani, toivotan näillä ajatuksilla teille kaikille oikein hyvää Valpurinpäivää! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Spolander ohjeisti, Yle muunteli totuutta, Andersson ei ymmärtänyt ja Halla-aho opetti
Twitteriläistä viisautta
Vasemmistolaista retoriikkaa

Spolander ohjeisti, Yle muunteli totuutta, Andersson ei ymmärtänyt ja Halla-aho opetti

Vappu on vappuiltu ja arki koittanut. Sen merkkinä tämän päivän aikana alkavat neuvottelut uuden hallituksen muodostamiseksi Kokoomuksen, Perussuomalaisten, RKP:n ja Kristillisdemokraattien kesken. 

Taustalla on Sanna Marinin (sd) vihervasemmistohallituksen tuottama taloudellinen katastrofi, sillä sellaisesta kai voidaan puhua, kun valtiovarainministeriöstä on tehty peräti harvinainen kannanotto. Sen kansantalousosaston ylijohtaja Mikko Spolander antoi nimittäin julkisuuteen lausunnon, jonka mukaan "ehdotamme monivaalikautisia toimia, jotta sopeutuksen aiheuttama rasitus ei kohdistu liikaa lyhyelle aikavälille".

Nähtäväksi jää, nouseeko Spolanderin ehdottama seuraavaakin hallitusta sitova rajoite hallitusneuvotteluiden aiheeksi tai tehdäänkö siitä oikein päätös. Syytä kuitenkin olisi, sillä lehdistö - tai ainakaan Yle - ei näytä ottaneen vakavasti Marinin hallituksen suurinta virhettä. 

Tarkoitan sitä, että sen uutisessa väitettiin, että "jokainen hallitus on kautensa alussa määritellyt julkisen talouden kehyksen, joka on vaalikauden aikana käytettävä rahamäärä. Kehys ei ole laillisesti sitova, mutta käytäntönä on ollut se, että sitä noudatetaan... Marinin hallitus teki poikkeuksen vuosi sitten, kun se Ukrainan sodan takia lisäsi valtion menoja 800 miljoonalla eurolla yli kehyksen."

Kertomatta jäi, että Marinin hallitus rikkoi kehyksensä jo aiemmin koronapandemian seurauksena, uudelleen Ylen mainitseman Venäjän hyökkäyksen takia ja lopuksi eli päättäessään kuluvan vuoden budjetista ilman muuta syytä kuin oma kyvyttömyytensä. Näistä kahta ensimmäistä voi ehkä pitää perusteltuina, mutta kolmatta ei mitenkään.

* * *

Lopuksi pari sanaa eilisistä vappupuheista. Tyhmimmän niistä piti Li Andersson (vas), jonka mukaan "jokaiselle työtä tekevälle ihmiselle kuuluu oikeus elämiseen ja riittävään palkkaan. Syy miksi näin ei nyt ole, on liian pienet palkat, liian korkeat vuokrat ja liian kallis ruoka. Samaan aikaan pörssiyrityksistä sataa taas valtavasti osinkoja niiden omistajille."

Ilmeisesti väistymässä oleva ministeri ei ymmärrä yhtään mitään taloudesta. Yritysten osingothan ovat rahaa, joka on syntynyt yritystoiminnan liikevoiton kautta.  

Onkohan Andersson tullut koskaan miettineeksi, että mitä siitä seuraisi, jos yritysten tuottamista voitoista ei maksettaisi Suomessa lainkaan osinkoa eli omistaja ei saisi korkoa sijoitukselleen - tai tuo korko olisi pienempi kuin riskittömässä sijoituksessa? Eli mikähän mahtaisi olla se määrä euroja, jonka ihmiset sijoittaisivat suomalaisiin yrityksiin? 

Jos ja kun vastaus on nolla, niin milläköhän käyttövoimalla Suomen talous pyörisi ja miten maahan saataisiin työpaikkoja? Valtion varoillako, kuten viime vuosisadan Neuvostoliitossa?

Fiksuimman puheenvuoron käytti puolestaan Jussi Halla-aho (ps), joka opetti vasemmistopuolueelle talouspolitiikkaa kertomalla, että "suomalaisia ja varsinkin nuoria haukutaan laiskoiksi, kun työnteko ei kiinnosta, mutta aika harva on niin hullu, että tekee raskasta työtä, jos saman saa tekemättäkin... hyvinvointi, sekä yksilön että yhteiskunnan, syntyy siitä, että työkykyisillä on työtä ja että he saavat työstään palkkaa, jolla tulee toimeen".

Ja totesi, että "perinteinen työväenliike, sekä politiikassa että ay-puolella, on pettänyt työväestön. Ne valvovat omia etujaan, eivät työväestön etuja." 

Sekä opasti vihervasemmistoa ymmärtämään, että "työntekijän, oli hän sitten yrittäjä tai palkansaaja, etu ei ole se, että hänen selkänahastaan revittyä rahaa kylvetään politrukkien lempihankkeisiin, hillotolppiin ja maailmanparannukseen. Matalapalkka-alojen työntekijöiden etu ei liioin ole se, että asuinalueet ja lähikoulut gettoutetaan huonolla maahanmuutolla, kuten varsinkin Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla tapahtuu."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marinin hallituksen hinta
Onko julkisella taloudella optimaalista kokoa?
Hallituksen verotuskiima nosti kansliapäällikön kapinaan

Twitteriläistä viisautta

Tämä päivä on monestakin syystä ollut harvinaisen sekava. Ja siksi pääsin kirjoittamaan päivän tekstiä vasta iltapäivällä. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei silloinkaan. 

Aloitan Hufvudstadsbladetin Erja Yläjärven viserryksellä, jonka mukaan ruotsalaisen keskipalkkaisen perheen käteen jää vuodessa 3800 euroa enemmän kuin suomalaisen. Syynä tähän on hänen mukaansa nimenomaan verotus. 

Ei siis ihme, että ruotsalainen yhteiskunta tuottaa yhä uusia ikeoita, spotifyita, henkkoja ja maurizeja ynnä muita kansainvälisiä brändejä, kun sikäläisten kotimarkkinoiden ihmisillä on varaa auttaa niitä alkuun. Milloinkohan suomalaiset poliitikot ymmärtävät, ettei talouskasvua ja sen varaan rakennettua hyvinvointivaltiota synny verottamalla ihmiset köyhiksi?

Tämän asian todettuani jatkan tätäkin blogia silloin tällöin kommentoivan Pauli Vahteran blogimainoksella. Siinä oleva linkki nimittäin vei hänen blogiinsa, johon hän oli kirjannut laajalti sellaiset toimenpiteet, jotka toteuttamalla Suomesta loppuisivat hyvin nopeasti maahanmuuttokriittiset ihmiset. 

Millähän tämän saisi vinkattua RKP:n Eva Biaudet´lle, joka ei näyttäisi pitävän lainkaan maahanmuuttokriittisistä henkilöistä. Ajatelkaapa: jos hän tietäisi tämän, pääsisi hän sellaisista kokonaan eroon helposti ja yksinkertaisesti toteuttamalla Vahteran ohjelman.  

Kolmantena ulostulona mainittakoon Kyiv Independent -lehden tilin päivitys, jossa kerrotaan Ukrainan asevoimien tiedottajan suulla, että eilinen isku venäläisten polttoainevarastoihin Sevastopolissa "on valmistautumista laajaan, täysimittaiseen hyökkäykseen, jota kaikki ovat odottaneet". Totean täältä näppäimistön takaa, että hyvin valmistauduttu! Ja toivotan onnea myös varsinaiseen hyökkäykseen.

Lopuksi palaan pohjoismaisen vertailun pariin. Siihen minut johdatti Tere Sammallahti (kok), joka kertoi saaneensa vappusähköpostia positiivisesta näkemyksestään Tanskan malliin närkästyneiltä ay-aktiiveilta. 

Yksi sellainen kysyi "ivallisesti, haluaisinko Tanskan palkatkin Suomeen". Sammallahti vastasi "yes, please" ja kertoi, että OECD:n mukaan tanskalaisten keskiansiot vuonna 2021 olivat 61 331 dollaria. Saman tilaston mukaan meidän suomalaisten keskipalkka oli 49 708 dollaria. 

Sen verran tarkastin kokoomuspoliitikon väitettä, että googlasin Suomen ja Tanskan palkkoja. Löysin countryeconomy.com-sivuston, jonka mukaan näissä maissa keskipalkat olisivat olleet vuonna 2021 71 849 ja 58 533 dollaria. Luvut eivät täsmää, mutta suunta on sama. 

Päätän tämän blogimerkintäni toteamalla, että "Professorin ajatuksia" perustaessani oli tarkoitukseni saada lukijani ajattelemaan yhteiskunnallisia asioita. Ja mielellään vielä näkemään niitä jostain toisesta näkökulmasta, kuin hän on aiemmin tehnyt. 

En varmaankaan ole aina onnistunut aikeissani, mutta toivottavasti edelle linkittämilläni viesteillä on ajatuksia herättävä vaikutus. Hyvää Vappua, tätä työläisten ja opiskelijoiden keväistä juhlaa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasismia USA:ssa?
NATO, demari ja pintakäsittelijä
Mediat kuvasivat tarkasti Itä-Helsingin ja Espoon väkivallan uhrit ja sivulliset

 

Vasemmistolaista retoriikkaa

Tänään on vapunpäivä eli opiskelijoiden ja työläisten juhla, joista jälkimmäistä juhlittiin minun nuoruudessani jopa kymmenistä tuhansista marssijoista koostunein kulkuein, joissa kannettiin punalippuja ja banderolleja sekä huudeltiin iskulauseita. Sellaisia kuin "Suomen kansan puolesta - SKP", "USA ja Nato – rauhan perikato" tai "suomalainen poliisi – fasistien kätyri". 

Ajat ovat nyt muuttuneet, mutta vapun kunniaksi jaan teille, arvoisat lukijani, USA:n johtavan vasemmistopoliitikon tuoreen viestin. Tarkoitan tietenkin Bernies Sandersia.

Hänen kehotti, että "mieti tätä. Norjassa toimitusjohtajat tienaavat 11 kertaa enemmän kuin heidän keskimääräinen työntekijänsä. Yhdysvalloissa toimitusjohtajat tienaavat 351 kertaa enemmän kuin heidän keskimääräinen työntekijänsä. Uskooko kukaan vakavasti, että tämän maan toimitusjohtajat työskentelevät 351 kertaa kovemmin kuin keskiverto amerikkalainen työntekijä? En usko."

Siinähän sitä on miettimistä itse kullekin. Minullekin tuli muutama asia mieleen. 

Ensimmäisenä se, että miksei Sanders esittänyt kysymystään USA:n ja Norjan toimitusjohtajien palkkaeroista vaan muotoili kannanottonsa amerikkalaisen toimitusjohtajan ja työntekijöiden väliseksi konfliktiksi? Eihän kai tarkoituksena sentään ollut luoda eripuraa työntekijöiden ja johtajien välille?

Toiseksi voisi kysyä, että eikö Sanders ymmärrä, ettei työnteon "kovuudella" ole palkanmaksajan kannalta mitään merkitystä, vaan ainoastaan sen tuloksilla. Minä uskon, että ymmärtää, ja uskon myös ymmärtäväni, miksei hän nostanut tätä ymmärrystään esille miettimiskehotuksessaan.

Tähän liittyen Sanders olisi voinut edelleen kertoa, että jos toimitusjohtaja epäonnistuu tehtävässään, siitä kärsii koko yrityksen väki sekä sen omistajat. Jos taas yksittäinen työntekijä sählää, on sen vaikutus lähes olematon etenkin isojen yritysten koko toimintaan. 

Lieneekö tällä tosiasialla merkitystä toimitusjohtajien palkan suuruuteen? Sitä paitsi, voihan toki esimerkiksi Nokian tuoreesta ja positiivisesta tuloksestakin pohtia, että johtuiko se kaksi vuotta sitten sysimustassa tilanteessa aloittaneesta uudesta toimitusjohtajasta vai rivityöntekijöiden muuttuneista toimista? 

Kaiken kaikkiaan Sandersin viesti kuvasi lyhyydestään huolimatta erinomaisen hyvin sitä, kuinka meillä ja muualla tehdään politiikkaa. Näkökulmat valitaan siten, että ne tukevat omaa viestiä halutun vastaanottajajoukon mielissä. Ja sopivasti tosiasioita valitsemalla voidaan mustakin maalata valkoiseksi. 

Tällä kirjoituksella en siis halunnut ottaa kantaa siihen, onko toimitusjohtajan 351-kertainen palkka suhteessa hänen työntekijöihinsä sopiva vai ei. Enkä edes siihen, onko se parempi tai huonompi kuin 11-kertainen ero. Vaan ainoastaan nostaa esille Sandersin käyttämän poliitikoille tyypillisen retoriikan yhteiskuntaa polarisoivan logiikan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmalla laidalla
Onko demareiden kannatuksen koronalisä katoavaista?
Todellisuus löi Vihreitä päähän

Vuoden 1918 tapahtumat uusiksi?

Vappu tuli ja meni. Poliitikot puhuivat ja kansa kuunteli jos kuunteli. Yleisilme oli kuitenkin tavanomainen, ellei suorastaan rauhallinen.

Toisin oli Pariisissa. Siellä äärivasemmisto ryhtyi 1200 hengen voimin tuumasta toimeen ja tuhosi liiketiloja, niiden joukossa pikaruokaravintola McDonald'sin toimipisteen, sekä poltti auton, kaivurin ja skootterin.

Meillä pienellä porukalla marssinut äärivasemmisto tuntui puolestaan kaipaavan vuoden 1918 tapahtumien uusintaa. Lisäksi vannottiin Karl Marxin nimeen ja syytettiin porvareita varkaiksi. Tuumasta ei kuitenkaan siirrytty toimeen, eikä paikkoja rikottu eikä ketään pahoinpidelty.

Pariisin ja Helsingin tapahtumien valossa täytyy toivoa, että suomalainen äärimmäinen vasemmisto pysyisi pienenä, eikä koskaan kasvaisi samoihin mittoihin kuin Ranskassa. Siinä ehkä auttaa se, että eduskunnassamme on kolme pakostakin julkisivujaan varjelemaan joutuvaa vasemmistopuoluetta - SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät - joiden kautta yhteiskunnalliselle vastarinnalle on kolme suhteellisen salonkikelpoista kanavaa. Näin siitä huolimatta, että niistä ainakin kaksi on ilmoittanut hyväksyvänsä väkivaltaiset mielenosoitukset.

Anarkistiliikkeisiin sotkeentuvat meillä siten vain kaikista järjettömimmät änkyrät, joita väestöstä on onneksi vain hyvin pieni osa. Tosiasiahan on, ettei kukaan täysjärkinen halua kokea uudelleen vuoden 1918 puolin ja toisin käsistä karanneita tapahtumia. Ei edes anarkistien yllytyksestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Pitäisikö väkivaltainen vasemmisto kieltää?

Vihervasemmisto hyväksyy väkivaltaisiksi tiedettyihin mielenosoituksiin osallistumisen

Pääosa mielenosoittajista käyttäytyi rauhallisesti Saksassa

Jussi Halla-ahon, Sampo Terhon ja vasemmiston vappupuheista

Perussuomalaisten puheenjohtajakilpailu oli esillä myös Vappuna. Tarkalleen ottaen se kuului merkittävimpien ehdokkaiden eli Sampo Terhon ja Jussi Halla-ahon puheissa.

Lehdistö uutisoi niistä varsin vaihtelevasti. Täydellisin silmiini osunut kertomus löytyi Iltalehdestä. Käytän siis sitä lähteenä seuraaviin referaatteihin

* * *

Otetaan ensin Sampo Terho, jonka lyhyestä puheesta on syytä nostaa esille seuraavat  asiat.

Tuore ministeri totesi, etteivät Perussuomalaisten äänestäjät ole puolueeseensa täysin tyytyväisiä. Olisi siis ryhdistäydyttävä, terästäydyttävä ja uudistuttava.

Perussuomalaisten pitäisi Terhon puheen mukaan olla tulevaisuudessa isänmaallinen puolue, joka arvostaa Suomea, suomalaisuutta ja Suomen itsenäisyyttä - ja vastustaa liittovaltiota Euroopan unionissa. Sekä puolustaa tavallisen suomalaisen hyvää elämää.

Terho määritteli myös perussuomalaisen populismin: se on luottamusta tavalliseen suomalaiseen ja hänen kykyynsä ja haluunsa kantaa vastuuta sekä nauttia vapautta.

Tulevaisuudessa hän nosti ratkaistaviksi talouteen, maahanmuuttoon, ympäristöön ja Euroopan Unioniin liittyviä ongelmia sekä huomautti maamme väestörakenteesta, jolla on valtava vaikutus palveluiden järjestämisen ja taloudelliseen rasituksen kannalta. Terhon mukaan Perussuomalaisten pitää olla se puolue, jolla on vastaukset näihin kysymyksiin.

Lopuksi Terho linjasi, että Perussuomalaisten tulee olla "ilon ja toivon liike". Tässä hän viittaa kansalaisiin, jotka eivät vaivaudu enää edes äänestämään.

* * *

Jussi Halla-ahon paljon pidemmästä puheesta on puolestaan syytä nostaa näkyviin seuraavat asiat.

Europarlamentaarikko nosti esille Ruotsin ensi vuoden valtiopäivävaalit, joissa hän arveli perinteinen vallan tasapainon porvari- ja sosialistipuolueiden välillä hajoavan. Samalla hän osoitti ontoksi median ja poliitikkojen retoriikan kysymällä, että "onko 20 prosenttia ranskalaisista tai ruotsalaisista oikeasti äärioikeistolaisia kannattaessaan kansallista rintamaa tai ruotsidemokraatteja?"

Halla-ahon mukaan länsimaiset yhteiskunnat ovat globalisaation myötä muuttumassa uudelleen luokkayhteiskunniksi. Tämän kehityksen kärsijöiksi hän nimesi länsimaisen työväestön ja alemman keskiluokan.

Näin siksi, että heidän työpaikkansa katoavat halvan työvoiman maihin. Sen seurauksena palvelut heikkenevät ja turvallisuuden tunne katoavat ilman, että omassa kuplassaan elävä eliitti välittäisi siitä.

Halla-aho totesi perinteisen oikeisto-vasemmisto-jaon olevan katoamassa. Hänen mukaansa kaikki verottavat työtä tekevää keskiluokkaa yhtä himokkaasti ja vaativat myös rajoja auki. Vanhan jaon sijaan Halla-aho nosti uuden jakolinjan globalistien ja kansallismielisten välille, mutta kiisti vertaukset 1930-luvulle todeten kansakunnan olevan ihmisten luonnollinen viiteryhmä.

Jussi Halla-ahon mukaan kaikilla kansoilla on oikeus omaan maahan, eikä "suomalaisten rakentama hyvinvointiyhteiskunta ole mikään globaali sosiaalitoimisto, johon kuka tahansa voi marssia esittämään röyhkeitä vaatimuksiaan".  Pieni piikki lähti vasemmiston suuntaan, kun hän totesi, että "vielä joitakin vuosikymmeniä sitten nämä olisivat olleet itsestäänselvyyksiä punaisimmallekin sosialidemokraatille".

Hän ilmaisi myös tyytymättömyytensä Euroopan Unioniin, mutta tyrmäsi kansanäänestyksen ennen kuin kansalaisten asenteet ovat kielteiset. Sen eteen tulisi jatkossa tehdä työtä, sillä "kun kansa on puhunut, pulinat pois". Hänen mukaansa perustelut EU:n haitallisuudet ovat kuitenkin selkeät.

Euroopan unionilla ei ole Halla-ahon mukaan yökaluja korjata niitä ongelmia, joita se itse jäsenmaille aiheuttaa. Esimerkkinä hän mainitsi yhteisvaluutta euron, joka merkitsi käytännössä velkojen yhteisvastuuta, vaikka asiasta ei olekaan juuri puhuttu.

Ongelman ainoaksi unionitason ratkaisuksi europarlamentaarikko näki jäsenmaiden itsenäisestä päätösvallasta - ja omien rahojen käyttöoikeudesta - luopumisen ja kysyi, että onko tämä on liian suuri uhraus sellaisen yhteisvaluutan pelastamiseksi, josta ei ole Suomelle oikeastaan mitään hyötyä.

Maahanmuuton osalta Halla-aho kritisoi voimakkaasti EU-kansalaisten vapaata liikkuvuutta. Hänen mukaansa se "tuo tänne kymmeniä tuhansia köyhempien jäsenmaiden matalapalkkatyöntekijöitä, jotka tekevät työt halvemmalla kuin suomalainen".

Tätä ongelmaa voitaisiin hillitä vain varainsiirroilla Suomen kaltaisten maiden keskiluokilta köyhemmille EU-maille. Hiukan pessimistisesti hän totesi, etteivät asiat oleva vielä "riittävän huonosti", mutta sitten kun ne ovat, on jo myöhäistä. Tässä vaiheessa Suomen pitäisi valita tarkasti ne jäsenmaat, joiden kanssa on järkevää tehdä yhteistyötä ja joista Suomen kannattaa ottaa mallia.

Lopuksi hän totesi, että vuoden 2015 irakilaisten nuorten miesten turva olisi voitu torjua tavoilla, jotka moni muu jäsenmaa on toteuttanut "liberaalien itkusta ja valituksesta piittaamatta". Siihen olisi tarvittu vain poliittista tahtoa.

* * *

Itselleni jäi kahden puheenjohtajaehdokkaan puheista sellainen käsitys, että Terho liikkui yleisellä tasolla Halla-ahon hakiessa puheeseensa enemmän konkretiaa. Sinänsä olen enimmäkseen samaa mieltä molempien herrojen kanssa, mutta itseeni vetosi enemmän Halla-ahon asialinja.

Odotettavissa on siis mielenkiintoien puheenjohtajakamppailu. Uskon myös Sampo Terhon jatkossa laskeutuvan metatasolta käytännön kysymyksiin. Vasta sitten voivat puolueen jäsenet tehdä valintansa näiden kahden ehdokkaan välillä.

* * *

Lopuksi pari sanaa vasemmistosta, koska vappu on ollut erityisesti sen kotikenttää.

Perinteisten vasemmistopuolueiden puheenjohtajien vappupuheista en tosin näe juurikaan kommentoitavaa. Antti Rinne osoitti suunsoitollaan eilisen kirjoitukseni oikeaksi ja Li Andersson ratkaisisi Suomen talous- ja väestörakenneongelmat työllistämisen kustannuksia nostamalla ja työpäivää lyhentämällä.

Sen sijaan kolmannen vasemmistopuolueemme puheenjohtaja Ville Niinistö yllätti ja halusi etteivät yrittäjät menettäisi sosiaaliturvaansa. Tästä aloitteesta on lähtökohtaisesti helppo olla samaa mieltä, vaikka Vihreiden väistyvä puheenjohtaja ei kertonutkaan mistä uudistukseen tarkoitetut varat otettaisiin - toivottavasti ei ainakaan aloittelevilta yrittäjiltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demareiden alamäen syynä on heidän politiikkansa
Jan Vapaavuori ja Jussi Halla-aho
Perussuomalaiset puhuivat viisaita