Olisiko Abdul Ballout pitänyt eristää yhteiskunnasta pitkän ja terroristiseen ajatteluun viittaavan rikoshistoriansa takia?

Iltalehti kertoi tänään eilisen kirjoitukseni aiheen eli Abdul B:n alias Abdul Balloutin rikoshistoriasta. Sen mukaan tämän rikokset näyttävät muuttuneen vakavammiksi vuosien edetessä.

Vuonna 2020 Ballout sai tuomion ryöstettyään kuulokkeet toiselta henkilöltä. Viisi vuotta myöhemmin hänet tuomittiin Libanonissa kolmeksi kuukaudeksi vankilaan yrityksestä liittyä Isis-terroristijärjestöön.

Kuluvan vuoden toukokuussa Ballout tuomittiin Saksassa vuoden ja kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeuteen valtiota vaarantavan väkivallanteon suunnittelusta ja Isis-propagandan julkaisemisesta sosiaalisessa mediassa.

Tämän olisi jo voinut kuvitella herättävän kelloja Saksan turvallisuus- ja oikeusviranomaisissa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan – päinvastoin – Berliinin syyttäjät olivat valittaneet tuomiosta. 

Oikeus oli kuitenkin todennut ottaneensa huomioon Balloutin vankila-ajan Libanonissa sekä pitkän tutkintavankeuden Saksassa sekä sen, että Ballout oli tunnustanut tekonsa sekä vaikuttanut ottaneen etäisyyttä terroristiryhmään. 

Niinpä saksalaiset antoivat sinisilmäisesti ja hyvässä uskossa miehen jatkaa elelyään vapaalla jalalla sen sijaan, että tämä olisi eristetty muusta yhteiskunnasta. Lopputuloksen sitten tiedämmekin, eli Ballout murhasi autolla yhden ihmisen ja lisäksi viisitoista muuta sai vammoja.

* * *

Siksi on kysyttävä, että tulisiko Saksan – ja länsimaiden yleensä – muuttaa suhtautumistaan henkilöihin, joiden rikoshistoria osoittaa kohti yhä vakavampia tekoja ja kiinnostusta sellaiseen ääriajatteluun, joka on liityksissä terroristiseen toimintaan? Ja huolehtia tavalla tai toisella siitä, etteivät he pääse vahingoittamaan muita ihmisiä terroristisilla hyökkäyksillä.

Juuri nyt tällainen tarve koskee erityisesti islamilaisista maista tulleita maahanmuuttajia, mutta historiassa on toki nähty samankaltaista toimintaa myös muiden aatteiden pohjalta – esimerkiksi Saksassa samankaltaista uhkaa aiheuttivat viimeksi äärivasemmistolaiset 1900-luvun loppupuolella ja Suomesta tunnetaan sadan vuoden takaa sekä punainen terrori että äärioikeiston muilutukset. 

Erona näillä ryhmillä on toki se, että historialliset tapauksen liittyivät etnisesti eurooppalaisiin kun taas islamistinen uhka Euroopassa on kasvanut nykyaikaisen kansainvaelluksen seurauksena. Ja sen tekijät tulevat lähinnä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelta eivätkä siten jaa samankaltaista maailmankuvaa uskonnoista vieraantuneiden länsimaalaisten kanssa – eivätkä siten edes halua assimiloitua länsimaiseen elämäntapaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Abdul B" ajoi Saksassa autolla
Italianmarokkolaisen terroriteko oli hankala uutisoitava
Vallankumouksellinen vasemmisto kylvää väkivaltaa ja niittää tukea

Haluaako Libanon itselleen Gazan kohtalon?

Yle kertoi Israelin ulkoministeri Gideon Saarin sanoneen viime viikolla, että hänen maansa haluaisi normalisoida suhteensa Libanoniin ja Syyriaan. Tämä ei kuitenkaan käy Libanonin presidentti Joseph Aounille, jonka mukaan hänen maansa ei voi normalisoida suhteitaan Israeliin

Hän kyllä kertoi, että Libanon haluaisi solmia Israelin kanssa rauhan, mitä ikinä se sitten tarkottaisikaan. Itselleni joka tapauksessa nousee ajatus siitä, että presidentin ajatuksena olisi sallia edelleen Hizbollahin ja palestiinalaisten harjoittamat iskut rajan toiselle puolelle. 

Mikäli asia on näin - ja toivon todella ettei ole - ajatus on yhtä typerä kuin palestiinalaisilla, jotka ovat suhtautuneet Palestiinan juutalaisiin eli vihamielisesti koko sen ajan, kun Israel on ollut olemassa. Eivätkä he ole käsittäneet, että se on tie, josta ei seuraa heille itselleen mitään hyvää. 

Erityisen typerää palestiinalaisten kannalta oli tehdä lokakuun 7. päivän isku vuonna 2023, minkä seurauksena palestiinalaisten olot Gazan lohkolla ovat käyneet epäinhimillisiksi. Valitettavasti edes se ei kuitenkaan ole lisännyt näiden ymmärrystä, vaan Hamas pitää edelleen kiinni osasta tuolloin ottamistaan panttivangeista.

Nähtäväksi siis jää, mitä Libanonin presidentti lopulta tarkoitti sillä, ettei hän halua normalisoida johtamansa valtion suhteita Israeliin. Haluaako hän ehkä seurata gazalaisten viitoittamaa tietä, vai kenties sittenkin ottaa mallia vaikkapa Jordaniasta, jossa ymmärrys on ollut merkittävästi suurempaa ja sen seurauksena sen talous on viimeiset viisi vuotta ollut tasaisessa kasvussa ja ihmisten elinolot siten paranemassa vuosi vuodelta. 

Omalta osaltani totean, että jos olisin libanonilainen, en pelkästään suostuisi siihen, että valtionpäämieheni pyrkisi luomaan normaalit suhteet Israeliin, vaan suorastaan vaatisin sitä.

Päivän aiempi merkintä:
Suomen sosiaalidemokraattien näkemys vuodelta 1930

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
António Guterres on tehnyt YK:sta hyödyttömän
Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo
Hassan Nasrallah tapettiin, mutta Libanonista tuskin tulee uudelleen Lähi-idän Sveitsiä

Henkisesti alakouluikäiset joutuivat hyökkäyksen kohteeksi, mutta tuleeko Iran apuun?

Yleisradion rohkea toimittaja Antti Kuronen - jota minäkin arvostan korkealle - joutui eilen illalla suorassa lähetyksessä libanonilaisnuorten ja hetken kuluttua myös Hizbollahin miesten häiritsemäksi. Tapaus oli tietenkin ikävä, mutta myöskin kuvaava. 

Näin siksi, että välikohtaus osoitti paremmin kuin tuhat sanaa, minkälaisesta porukasta on kyse. Ensin lähetystä häirinneet nuoret aikuiset käyttäytyivät kuin päiväkoti- tai korkeintaan alakouluikäiset lapset pyrkimällä saamaan naamansa - ja innokkaimman myös äänensä - TV-lähetykseen. 

Hetken kuluttua - Kurosen mainittua taikasanan Hizbollah - varttuneemmat Hamasin terroristit pyrkivät varastamaan Kuroselta kameran varusteineen - ja onnistuivat myös rikkomaan sitä jonkin verran. Näin he osoittivat vastustavansa puolueetonta uutisointia Libanonista tilanteessa, jossa koko muslimimaailma suoltaa kaikissa mahdollisissa medioissa Hizbollahin propagandaa (esimerkki ja toinen).

* * *

Saa siis nähdä, miten tämä porukka selviää Israelin viime yönä alkaneesta hyökkäyksestä. Selviävätkö juutalaisvaltion sotilaat helposti Hizbollahin työntämisestä kauemmas rajalta, vai pystyvätkö henkisesti lasten tasolla olevat shiialaistaistelijat tekemään tehokasta vastarintaa? Ja onnistuuko Israelin armeija tavoitteessaan lopettaa rakettituli Libanonsta Pohjois-Israeliin?

Nähtäväksi jää myös muiden valtioiden suhtautuminen Israelin hyökkäykseen. Selvää lienee, että alakoulun tasolle jääneet toivovat saavansa apua ainakin Iranilta. 

Vetoja voi siten lyödä myös siitä, että uskaltavatko maata hallitsevat mullahit vaarantaa oman asemansa auttaakseen terroristiliittolaisiaan. Ja jos uskaltavat, niin käyttääkö Israel tilannetta hyväkseen siirtääkseen Iranin ydinaseohjelman saavutukset historiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hassan Nasrallah tapettiin, mutta Libanonista tuskin tulee uudelleen Lähi-idän Sveitsiä
Ylen taitavaa propagandaa
Varastelevat apinat käyvät vaihtokauppaa temppelissä

 

Kehitysmaalaista ajattelua

Rokotekielteisyys on koronapandemian aikana saanut jonkin verran näkyvyyttä medioissa. Samoin sen vastaiset toimet, kuten Itävallan päätös pakottaa ihmisiä ottamaan rokotteita. Myös Suomessa on väläytetty rokotepakkoa, mutta se ei ole ainakaan vielä saanut edes asiantuntijoiden puoltoa, enkä myöskään minä kannata tässä asiassa pakkokeinoja. 

Rokotekielteisiä kommentteja on nähty useita kertoja myös tämän blogin keskusteluosiossa (esimerkki ja toinen). Tämä on luonnollisesti hiukan outoa tosiasioihin perustuvaan päätöksentekoon pyrkivässä länsimaassa, mutta taustalla lienee laajempi ilmiö eli viime aikoina voimistunut ajatustapa, jota tämän aamun mielipidekirjoittaja kuvasi näin: "nykypäivälle tyypilliseen kriittisyyteen liittyy usein myös tapa käyttää latautuneita käsitteitä, raflaavia yleistyksiä sekä erinäisiä kriittisiksi miellettyjä taustateorioita, joiden mukaan lähes kaikki asiat tiedosta ja totuudesta lähtien ovat vain sosiaalisia konstruktioita vailla mitään universaalimpaa ulottuvuutta".

* * *

Tätä taustaa vastaan oli mielenkiintoista lukea Nature-lehdestä artikkeli, jossa kerrottiin kehitysmaalaisten koronarokotteisiin kohdistuvasta kielteisyydestä. Niihin liittyenhän päiviteltiin pitkään länsimaiden itsekkyyttä, kun ne mieluummin rokottivat omia kansalaisiaan moneen kertaan sen sijaan, että olisivat toimittaneet kehitysmaille rokotteita. 

Nyt tuosta länsimaiden "synnistä" on kuitenkin päästy eroon ja rokotteita on artikkelin mukaan jaossa riittävästi myös kehitysmaissa. Mutta vastoin odotuksia ne eivät kelpaa siellä sitäkään vähää kuin länsimaissa. Sen seurauksena vain 64 prosenttia Afrikkaan toimitetuista rokotteista on saatu käytetyksi. 

Omikron-muunnoksesta aikanaan ilmoittaneessa Etelä-Afrikassa rokotusvauhti on pudonnut neljännekseen sitä, mitä se oli syyskuussa. Näin siitä huolimatta, että väestöstä vain 44 prosenttia on rokotettu edes yhteen kertaan. 

Kongossa rokotteet eivät käy kaupaksi oikein muille kuin niille, jotka haluavat lentää jonnekin. Eikä ongelmana ole rokotteiden saatavuus vaan niihin kohdistuva epäluottamus.

Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus, sillä jo silloin kun rokotteet tulivat saataville, oli niihin suhtautuminen kehitysmaissa kielteisempää kuin länsimaissa. Sen jälkeen tilanne on mennyt entistä heikommaksi, ja esimerkiksi 43 prosenttia libanonilaisista ei aio missään tapauksessa rokotuttaa itseään. Papua-Uusi-Guineassa taas peräti 80 prosenttia ei aio ottaa rokotetta tai ole harkinnut asiaa. Niinpä sikäläisestä väestöstä vain kolme prosenttia on rokotettu.

Kehitysmaalaisten kriittisyyteen on monin paikoin johtanut se, että paikalliset terveydenhuoltojärjestelmät ovat usein niin tehottomia, että rokotteet ovat lähellä vanhentumista ennen kuin ne ovat ihmisten saatavilla. Eikä asiaa ole ainakaan parantanut se, että osa kehitysmaihin viedyistä rokotteista on ollut länsimaiden ylijäämätavaraa, jonka viimeinen käyttöpäivä on jo senkin takia lähellä.

Toisaalta rokotteiden nopea kehittäminen on aiheuttanut pelkoa niiden turvallisuudesta. Samoin niiden käyttöön liittyvien ohjeistuksien muutokset ovat lisänneet epäilyjä. 

Myös kehitysmaissa yleinen epäluulo hallituksia kohtaan aiheuttaa haluttomuutta ottaa rokotteita. Toisaalta siellä, missä luotetaan yleisesti lääketieteen tutkijoihin ja asiantuntijoihin, on suhtautuminen rokotteisiin myötämielisempää.

Eikä kehitysmaissakaan voi väheksyä sen länsimaista lähtöisin olevan disinformaatiotulvan virtaa, joka liittyy rokotteisiin. Se on monin paikoin jopa syrjäyttänyt tieteeseen perustuvan tiedon, kuten kehitysmaissa usein muutenkin. 

Kongossa on myös paikallisia syitä. Esimerkiksi jatkuvat sodat ja Ebola-epidemiat ovat aiheuttaneet epäluottamusta sekä paikalliseen poliittiseen johtoon että länsimaisiin tuotteisiin. Mikä pahinta, koronarokotteeseen liittyvä kielteisyys on monin paikoin siirtynyt myös muihin rokotuksiin. 

Tansaniassa taas on levinnyt ajatus, että ellei virus ole vielä tarttunut, ei se sitten varmaan enää tartukaan. Eikä rokotukselle siten ole enää tarvetta. 

Naturen kirjoituksessa todettiin lopuksi, ettei kehitysmaalaisten rokotekielteisyys ole kovin vahvaa. Esimerkiksi kolmannes rokotteita välttelevistä eteläafrikkalaisista olisi valmis kuitenkin ottamaan sellaisen, mikäli sitä ilman ei pääsisi kansainväliselle matkalle.  

Siksi rokotuskattavuutta voitaisiin nostaa yksinkertaisesti viemällä rokotuksesta kertovia asiantuntijoita ihmisten pariin sen sijaan, että käytetään rahaa massamedian informaatiokampanjoihin. Tämä on aikanaan toiminut hyvin AIDS:in osalta. 

Lisäksi terveydenhuollon pariin muiden syiden - esimerkiksi tuberkuloositarkastukset tai AIDS-lääkitykset - takia hakeutuneille kannattaisi tarjota rokotusmahdollisuutta. Näin toimien rokotuksen ottamisesta ei aiheutuisi näille ihmisille ylimääräistä lisävaivaa. 

* * *

Ajattelin ensin, että teen edellä olevasta omia johtopäätöksiäni, mutta päätin lopulta poistaa jo kirjoittamani ja jättää tämän kirjoituksen johtopäätösten tekemisen arvoisan lukijani tehtäviksi. Toivotan siten teille - arvoisat lukijani - mielenkiintoisia ajatuksia täksi pyhäpäiväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Omikronin alhaiselle virulenssille löytyi syy
Kieltolain opetus vaikuttaa koronapakkoon
Niin makaa kuin petaa - myös Intiassa

Maahanmuuttajien väliset erot olisi tunnustettava

Suomen uutiset välitti tiedon tanskalaisten selvityksestä, jonka mukaan maahanmuuttajaryhmissä on rajuja eroja. Juttu kiinnitti huomiota erityisesti siihen, että joidenkin maahanmuuttajien integroituminen on huonoa vielä kolmannessakin sukupolvessa.

Työllistymisen osalta tilanne on erityisen huono somalimiesten kohdalla, mutta naiset pärjäävät lopulta paremmin. Meillä Suomessahan tilanne on muuten samantapainen, mutta somalinaiset työllistyvät vielä miehiäkin heikommin. 

Tanskan esimerkki kertookin siitä, että jos heillä ns. kotouttaminen on mennyt pieleen, on se meillä menossa pieleen vielä rankemmin. Mutta samalla sen, että jopa somaleiden yhteiskuntaan integroitumiseen on mahdollista vaikuttaa oikeilla toimenpiteillä. Siksi ilmainen neuvo pääministeri Sanna Marinille (sd) ja työ- ja elinkeinoministeri Mika Lintilälle (kepu): katsokaa mitä Tanskassa on tehty toisin kuin meillä Suomessa ja muuttakaa meidän käytäntöjämme samaan suuntaan. 

Selvityksessä ehkä mielenkiintoisin asia oli kuitenkin maahanmuuttajien koulumenestys. Turkkilaisten, libanonilaisten ja somalien jälkeläisillä se oli kelvottoman huonoa eli keskimäärin pari arvosanaa heikompaa kuin kantaväestöllä. Sen sijaan vietnamilaisten jälkeläiset menestyvät jopa kantaväestön mussukoita paremmin.  

Voidaan tietenkin spekuloida noista ja muista muslimimaista tulevien ihmisten heikon koulumenestyksen syitä. Asia on kuitenkin siksi vakava, ettei siinä ole syytä perusteettomaan optimismiin, vaan tosiasiat tunnustaen on ymmärrettävä näistä maista tulevilta ihmisiltä ja heidän jälkeläisiltään puuttuvan edellytykset menestyä länsimaisessa yhteiskunnassa. 

Siten on suuri riski siihen, että he muodostavat etnisesti ja kulttuurisesti erottuvan muusta yhteiskunnasta segregoituneen ryhmän, jollaisten olemassaolo on aina riski yhteiskunnan turvallisuudelle. Tätä alleviivaavat myös tanskalaisselvityksen rikostilastot. 

Niiden mukaan muslimimaista tulevat henkilöt ovat myös rikollisuuden osalta "johtavaa" porukkaa. Libanonilaisten ja somalien tekemien rikosten määrä on yli kolminkertainen tanskalaisten tekemiin. Suomen kannalta huolestuttavaa on, etteivät somalit ole parantaneet tapojaan seuraavissakaan sukupolvissa. 

En tässä käy läpi koko raporttia, mutta suosittelen arvoisalle lukijalleni tutustumista myös siellä oleviin muihin aspekteihin. 

Kaiken kaikkiaan on kuitenkin todettava, että vaikka Suomessa saataisiinkin somalinaisten työllistyminen samalle tasolle kuin Tanskassa, ovat somaleihin ja muihin muslimimaista tuleviin maahanmuuttajiin liittyvät ongelmat siksi suuria ja ylisukupolvisia, että asia olisi syytä huomioida maahanmuuttopolitiikassamme. 

Selvällä suomen kielellä sanottuna: näistä maista tulevien maahanmuuttajien määrä olisi saatava minimoiduksi samalla kuin heidän maastamuuttoansa tulisi tavalla tai toisella saada lisätyksi. Tässäkin asiassa voimme ottaa esimerkkiä tanskalaisista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?
Lähes 38 % raiskauksista oli ulkomaalaisten tekemiä vuonna 2019
Yllättäviä tietoja somaleista töissä ja erityispalveluiden piirissä