Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?

Pääministeri Petteri Orpo (kok) linjasi MTV3:n haastattelussa niitä aihepiirejä, joita hänen puolueensa aikoo ajaa, mikäli se onnistuu pysymään vallassa vielä seuraavan vaalikauden. Hänen mukaansa puolueessa "mietitään tekoälyä, sen luomia mahdollisuuksia. Miten haluamme parantaa koulutusjärjestelmää, millaista perhepolitiikkaa tekisimme? Mistä rakennetaan tulevaisuuden kasvu?"

Nämä ovat tärkeitä asioita, mutta kiinnitin huomiota Orpon johtaman nykyisen hallituksen opetusministeriön linjauksiin siitä, minkälainen peruskoulun pitäisi olla vuonna 2045. Niitä kommentoi Orpon puoluetoveri Juhana Vartiainen, jonka mukaan vision voisi tiivistää kahteen virkkeeseen: "kylläpä me tässä neuvottelukunnassa olemme hyviä ihmisiä ja tietoisia planetaarisista ongelmista, jotka johtuvat liiasta yksilökeskeisyydestä. Tehtävämme on kasvattaa lapsista samanlaisia kuin me".

Asiasta kertoneen Verkkouutisten mukaan visiossa linjataan, että koulun tehtävä ei ole ainoastaan valmistaa nuoria tulevaisuuden muutoksiin, vaan valmistaa elämää varten ja antaa kyvykkyyttä muuttaa maailmaa. Vartiaisen mukaan visiossa taas "on yllättävän vähän pohdintaa siitä, miten kasvaa vahvoja, itsekuriin ja oman elämän hallintaan kykeneviä kriittisiä ja itsekriittisiä ihmisiä".

Myös Tere Sammallahti (kok) on ottanut asiaan kantaa. Hänen mukaansa "OKM:n ja OPH:n visioraportti näyttää olevan lisää juuri sitä, minkä takia koulutus on kriisissä: keskiössä ei ole oppiminen, vaan peruskoulun toiminta halutaan laajentaa konsulttitoiminnaksi kaikille elämänalueille samalla, kun valitetaan resurssipulaa".

* * *

Luettuani näiden kahden poliitikon kritiikin päätin vielä katsoa mitä raportissa itsessään sanotaan. En tietenkään aamukiireessä ehtinyt lukea sitä läpi, mutta oli kieltämättä ajatuksia herättävää huomata, että jo tiivistelmätekstissä todetaan vision rakentuvan "kolmelle toisiaan täydentävälle kokonaisuudelle: merkityksellinen elämä, elämä yhdessä ja elämä maapallolla. Keskeisiä teemoja ovat koulun kasvava yhteisöllinen rooli, oppimisen ja hyvinvoinnin vahva
yhteys, teknologian eettinen ja inhimillinen käyttö, tulevaisuususkon ja demokratian
vahvistaminen sekä ekologinen kestävyys."

Vaikuttaa siis aivan siltä, että Vartiaisen ja Sammallahden kritiikki on oikeansuuntaista. Ja siksi on syytä kysyä pääministeriltä, että onko tämä – hänen nykyisen hallituksensa muotisanahelinäksi paljastunut linjaus – sellainen, jonka pohjalta Kokoomus haluaa "parantaa koulutusjärjestelmää" myös ensi hallituskaudella?

* * *

Asia ei ole yhdentekevä, sillä suomalainen koulu on kriisissä, jonka hätkähdyttävin piirre on – kuten Helsingin sanomien nimettömässä mielipidekirjoituksessa pari päivää sitten kerrottiin – se, että tutkintoon valmentavaan "koulutukseen tulee lapsia armovitosilla, ja mikä vielä hirveämpää, armokaseilla. Meillä tuvassa on suomalaisen peruskoulun tai aikuisten perusopetuksen läpäisseitä nuoria, jotka eivät osaa kirjoittaa edes yksittäisiä kokonaisia lauseita ja jotka eivät ymmärrä normaalia arkitekstiä. Osa ei ymmärrä suomea eikä pysty juuri kommunikoimaan muuten kuin vastaamalla kyllä tai ei. Silti päättötodistuksessa reaaliaineista löytyy hyviä arvosanoja."

On selvää, ettei tämä asia korjaudu vision mainitsemalla sanahelinällä, vaan jämäkällä opetuksella ja oppimisen edellyttämisellä. Toisin sanoen raa´alla opetuksen ja oppimisen perustyöllä eli paluulla siihen koulumalliin, joka aikanaan teki Suomesta maailmalla ihaillun opetuksen – ja oppimisen (sic!) – suurvallan.

Tämä on erityisen tärkeää, sillä pienentyvien ikäluokkien Suomi voi pärjätä maailmalla vain ahkeruudella ja osaamisella. Eikä kummastakaan ole pelastajaksi, elleivät työelämän perusasiat – luku- ja kirjoitustaito, matemaattis-looginen ymmärrys sekä äidinkielen ja englannin osaaminen – ole hallussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valehtelemisella on synkät seuraukset
Laitavasemmisto ja Keskusta haluaisivat Suomesta koko maailman ilmaisen koulutuskeskuksen
Koulu on oppimista varten

Työpaikkojen synnyttämisestä

Toimeentulotuen saamisen ehdot kiristyivät eilen ja hyvä niin, sillä se tarkoittaa, että sosiaaliturvan varaan tarkoituksella jääminen vaikeutuu. Ja näin työvoiman tarjonta kasvaa. 

Toisaalta Suomessa ei ole uudistusta ennenkään ollut työvoimapulaa, ei ainakaan siitä päätellen, että maassa on lähes kolmeasataatuhatta työtöntä. Kyllä kai niistä olisi löytynyt halukkaille työntekijöitä, jos sellaisille olisi tarvetta. 

Minun muistini mukaan työvoiman tarjonnan kasvattamisesta alkoi ensimmäisenä höpöttää – ainakin julkisuudessa – Juhana Vartiainen (kok), josta tuli sittemmin Helsingin pormestari. Aivan kuin työpaikat syntyisivät siitä, että niihin on enemmän hakijoita. Tai että maassa olisi enemmän työhön haluttomia ja siihen kyvyttömiä ihmisiä.

* * *

Tosiasia kuitenkin on, että työpaikkoja syntyy vain siitä, että maassa on sellaisia yrityksiä, joissa toimii - omistajana tai palkollisena – ihmisiä, jotka näkevä uusien työntekijöiden rekrytoinnin tarpeellisena ja kannattavana. Siis ihmisiä, joilla on ideoita toiminnasta, joka tuottaa liikevoittoa. 

Siksi on selvää, etteivät sosiaali- ja tyttömyysturvan muutokset vaikuta millään tavalla maamme talous- ja työllisyystilanteeseen. Eikä työttömien tai työvoinan ulkopuolella olevien ihmisten toimeentulon kiristämiselläkään ole sen suhteen mitään merkitystä.

Tästä syystä valtiovallankin kannattaisi keskittyä siihen, että yrittäminen ja yritysten kasvattaminen olisi kannattavaa. Siis parantaa siihen houkuttavia taloudellisia kannustimia. 

Se tarkoittaa yritysten toimintaedellytysten parantamista, verotuksen kohtuullistamista ja sen progression loiventamista sekä – jos verovaroja halutaan käyttää – tuotekehityksen tukemista ja  kynnyksen alentamista pienten yritysten perustamiselle. 

Viimeksi mainitun osalta paninkin tyytyväisyydellä merkille sen, että pienet yritykset ovat voineet vuoden alusta alkaen perua epäonnistuneen rekrytoinnin ja vaihtaa huonon valintansa uuteen, mikäli työnteko ei suju toivotulla tavalla. Kiitos tästä kuuluu Petteri Orpon (kok) hallitukselle. 

Tällä on kaiken järjen mukaan aivan oleellinen merkitys erityisesti yksinyrittäjien uskaltautumiselle työnantajayrittäjiksi. Ja sitä kautta työpaikkojen syntymiseen tänne Pohjantähden alle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oras Tynkkynen ehdotti Irlannin mallin mukaista perustuloa
Avaako asevienti tukkiutuneen ketsuppipullon?

Juhana Vartiaisen salainen budjettivalmistelu ja orwellilainen lihatiski

Onnellisuus, tyytyväisyys ja sananvapaus

Olemme edelleen maailman onnellisin kansa. Tai ainakin tyytyväisin. 

Tyytyväisiä lienevät suomalaiset rotatkin, joiden elämää on evolutiobiologi Tuomas Aivelon mukaan helpottanut poikkeuksellisen leuto talvi. Eikä niitä ole helppo pyydystää ainakaan loukuilla. 

Mutta mitä pitäisi ajatella apulaispormestari Paavo Arhinmäestä (vas), joka haluaa rajata osan suomalaisista kirjastojen käytön ulkopuolelle näiden poliittisten näkemysten perusteella. 

Eikä hän ole ainoa, sillä - Arhinmäen mukaan - "kuusi ja puoli vuotta sitten ensin valtuusto ja sitten kaupunginhallitus on päättänyt, että kaupungin tiloja ei anneta rasistiseen tai fasistiseen tarkoitukseen. Ja nyt Helsingin poliisi on sitä mieltä, että demokraattisesti tehty päätös on väärä ja kaupungin pitäisi muuttaa linjausta siitä, että fasisteille ja rasisteille ei anneta tiloja."

* * *

Taustalla on siis taannoinen sinimustien lukupiiri, jota poliittinen vasemmisto - Arhinmäen pyynnöstä - lähti häiritsemään taaten sille valtakunnantasoisen näkyvyyden. Ja josta poliisin edustaja on ihmetellyt, että sen vastamielenosoittajat eivät kannata mielenosoitusvapautta äärioikeistolle, vaikka ovat siitä itse huolissaan.

Asiaan otti kantaa myös pormestari Juhana Vartiainen (kok) joka on kertonut, että "meillä on selvä yhteinen linjaus kaupungilla ja kirjaston johdolla. Kirjasto on avoin tila, jonne kaikki saa tulla, mutta jos järjestetään yleisötilaisuutta, jota mainostetaan julkisesti, silloin ei tarvitse antaa tilavarausta sellaiselle toiminnalle, joka on rasistista ja yhdenvertaisuuden vastaista".

* * *

Pormestarin apulaisineen luulisi huomanneen, että järjestyshäiriötä puheena olevassa tilanteessa eivät aiheuttaneet sinimustat lukupiiriläiset vaan äärivasemmistolaiset mielenosoittajat. Ja kaiken järjen mukaan laillista menoa kannattavien poliittisten päättäjien luulisi tuomitsevan erityisesti heidän toimintansa.

Tästä syystä voi ihmetellä Arhinmäen ulostuloa. Ja sitä, ettei pormestari Vartiainen ole tehnyt pesäeroa järjestyshäiriöitä aiheuttaneeseen apulaiseensa. Tai puolustanut selkein sanoin kaikkien helsinkiläisten sananvapautta.

Ehkä Vartiaisen ja Arhinmäen kannattaisi tutustua tähän blogiin tai ainakin lukea ajatuksella sen kuvaus, jossa todetaan yksinkertaisesti, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus".

Samalla he voisivat pohdiskella mikä merkitys Suomen perustuslaissa turvatulla sananvapaudella on siihen, että me tosiaankin olemme jo kahdeksatta vuotta maailman onnellisin kansa. Ja selvittää julkisesti koko Suomen kansalle, miksi he haluavat muuttaa tätä asiantilaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan
Totalitaristiset huligaanit ja rakkauden sanoma
Onko tarkka tieto terrorismiepäillyn taustasta merkki suomalaismedioiden muutoksesta?

Laittomasti maassa olevien terveyspalvelut ovat haitallisen maahanmuuton vetovoimatekijä

Suomen hallituksen aikeet rajoittaa laittomasti maassa elävien ihmisten terveyspalveluita on saanut kovaa arvostelua. Kyse on siitä, että nykyisen hallituksen ajama muutos käytännössä kumoaisi viime vaalikaudella tehdyn päätöksen, jonka mukaan paperittomilla on oikeus välttämättömiin kiireettömiin terveyspalveluihin. 

Erikoissairaanhoidon järjestämisestä Uudellamaalla vastaavasta HUS:sta annetussa lausunnossa on arveltu, että "ehdotettavan lakimuutoksen taustasyyt ovat enemmän puoluepoliittisia kuin havaituista todellisista ongelmista johtuvia". Ja kerrottu, että "sääntelyn tiukentaminen vastaamaan suunnilleen aikaisempaa tulisi siten todennäköisesti pikemminkin lisäämään laittomasti maassa olevien potilaiden hoitoon käytettävää resurssia".

Myös Etelä-Karjalan hyvinvointialueella on vastustettu lakimuutosta ja arveltu, että "lakiesityksen tuomat hyödyt valtiontalouden ja terveydenhuollon kantokyvylle jäävät marginaalisiksi, mutta inhimillinen kärsimys on vaarassa lisääntyä". Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on taas väitetty, että "esitetty sääntelyratkaisu voi johtaa peräti terveydenhuollon kokonaiskustannusten kasvuun säästöjen syntymisen sijaan".

Myös Helsingin pormestari Juhana Vartiainen (kok) on ottanut asiaan kantaa kertomalla, että "osaa paperittomien ryhmästä ei ole syytä sulkea välttämättömän terveydenhuollon ulkopuolelle sillä perusteella, että se erityisesti kuormittaisi terveydenhuoltoa". Eikä Helsingin kaupunki siitä syystä kannata lakimuutosta.

Minun nähdäkseni jokainen näistä lausunnoista on typerä, sillä laittomasti maassa olevien terveydenhoitopalveluiden järjestäminen on osa sitä kokonaisuutta, joka houkuttaa maahamme sosiaaliturvaperusteista elintasopakolaisuutta, joka aiheuttaa valtavat kustannuksen ja toimii kaiken kukkuraksi vielä kasvualustana seksuaali- ja jengirikollisuudelle. 

Tästä syystä laittomasti maassa oleskelevien ihmisten terveydenhoitopalvelut ovat äärimmäisen haitallisia suomalaiselle yhteiskunnalle ja laillisesti maassa oleskelevien turvallisuudelle. Ja siksi hallituksen pyrkimys laittomien maassaolijoiden terveydenhuollon rajaamiseksi nykyistä suppeammaksi on erittäin kannatettavaa, joskin turhan löperöä ja yksinään riittämätöntä politiikkaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muutama Ali Al-Anin innoittama ajatus
Edes rikoskomisario ei uskalla puhua tosiasioista sellaisina kuin ne ovat
Hallitus haluaa terveydenhoitopalvelut maassa luvatta lorveksiville

Juhana Vartiaisen salainen budjettivalmistelu ja orwellilainen lihatiski

Helsingin valtuustossa käytiin outoa näytelmää. Se alkoi kun tuore pormestari Juhana Vartiainen (kok) päätti salata budjettiesityksensä.

Nyt on valtuusto käsitellyt tuota helsinkiläisille veronmaksajille tuntematonta suunnitelmaa ja sen seurauksena Perussuomalaisten valtuustoryhmä päätti irtautua koko budjettineuvotteluista. Syitä voivat laskun maksajat toistaiseksi vain arvailla.

Jotain vihiä asiasta saattaa kuitenkin löytää perussuomalaisten valtuutettujen kommenteista. Valtuustoryhmän puheenjohtajan mukaan "lähdimme neuvotteluista, kun totesimme, että näkemyksemme ovat niin kaukana toisistaan, ettei sopua voida saavuttaa". 

Näin ollen tulevassa budjetissa ei tarvitse olla näkyvissä perussuomalaisten kädenjälkeä lainkaan. Avoimeksi kuitenkin jää, olisiko sellainen ollut - vaikka pienikin - mikäli ryhmä ei olisi poistunut. 

Nyt perussuomalaisten edusnainen tyytyi vain toteamaan, että "muut puolueet haluavat kasvattaa kaupunkia lähes kiimaisesti. Meillä sakkaa varhaiskasvatus ja muut palvelut, ja meidän linja kaupungin kasvusta ja velkaantumisesta eroaa muista... varhaiskasvatuksen osalta ollaan varsin suuressa pulassa".

Nähtäväksi siis jää, minkälaiseksi pääkaupungin budjetti muodostuu. Kuten muistamme, on Helsingin valtuuston 85 jäsenestä 23 kokoomuslaisia ja 18 vihreitä, joten nämä puolueet ovat halutessaan voineet perussuomalaisten poissaollessa dominoida budjettisuunnittelua poliittisena enemmistönä.

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan lopputulosta. Ja sen jälkeen veikkailemaan, oliko perussuomalaisten ulosmarssi helsinkiläisen veronmaksajan kannalta järkevä, yhdentekevä vai haitallinen teko. 

Säästöä heille syntyy joka tapauksessa ainakin siitä syystä, että kaupunki päätti lopettaa lihan tarjoamisen vierailleen. Toki rehellisen orwellilaisessa hengessä siten, että pormestareiden tai muun ylimmän johdon vieraat ovat muita tasa-arvoisempia ja ansaitsevat siten myös liha-aterioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nasima Razmyar tosiasioiden äärellä
Helsinkiin halutaan ideologista mainontaa
Kaupungin vuokra-asunnoista ja sosialismin kirouksesta

Kirsi Pihan ja Atte Kalevan suvaitsevaisuus

Kokoomuksessa on syntynyt mielenkiintoinen tilanne itsensä alusta asti sorsituksi tunteneen Kirsi Pihan hyökättyä puolueen arvokonservatiivista siipeä vastaan. Hän teki sen vertaamalla näitä enoon, "joka tulee sukujuhliin aina kännissä. Se on kiusallista, mutta annetaan sille pullo ja annetaan sen kato olla tuolla nurkassa, kun tuo meidän eno nyt on vähän tuommoinen." 

Hän kertoi ehdokkaaksi asettumisensa johtaneen arvosteluun internetissä. Sen seurauksena hän myös kertoi, että "viikon aikana mä mykistin 468 Twitter-tiliä”.

Pihan ulostuloon reagoivat tämän aamun Helsingin sanomissa monet muut kokoomuslaiset. Varapuheenjohtaja Elina Valtonen kertoi, ettei puolue tarvitse ”ajatuspoliiseja” vaan vahvaa omaa linjaa. 

Pääkaupungin kokoomuslaiseksi pormestariksi nouseva Juhana Vartiainen puolestaan puhui moniarvoisuuden puolesta sanomalla, että ”Kokoomuksen vahvuus on siinä, että puolustetaan hyvää taloudenpitoa, oikeusvaltiota ja Euroopan unionia, mutta puolueeseen täytyy mahtua niin hippi kuin pappi. Olen itse arvoliberaali, joka sisältää sen, että ihmiset saavat olla perinteisten arvojen kannattajia, jos haluavat".

Vartiainen totesi myös sen suomalaisen politiikan itsestäänselvyyden, että "jos haluaa vaikuttaa hyvien asioiden puolesta, niin on paljon tärkeämpää koettaa päästä valtaan ja vaikuttamaan kuin käyttää kovin paljon aikaa sen miettimiseen, onko oma puolue riittävän samanmielinen."

Itse Kirsi Pihan hyökkäyksen pääkohde eli Wille Rydman (kok) otti puoluetoverinsa kritiikin vastaan pienellä piikillä todeten, että "puolueissa useinkin on tilanteita, että yhdestä ja samasta paikasta kilpailee useampi henkilö. Sitten äänestetään ja jatketaan matkaa. Politiikassa tämä kai yleisesti ottaen tunnistetaan demokratiaksi."

Pihastä hän totesi, ettei "tunne ketään toista henkilöä, joka yhtä voimakkaasti ja rumasti itse edelleenkin lietsoisi puolueen sisäistä vastakkainasettelua" ja mainitsi tämän tyylin olevan "päinvastoin kuin hän itse haastattelussa antaa ymmärtää, voimakkaasti sisäistä vastakkainasettelua korostava". Nähdyn perusteella analyysi osuu täsmälleen kohteeseensa.

Toinen Pihan kritiikin kohteeksi arveltu henkilö eli eduskuntaan nouseva Atte Kaleva (kok) kommentoi Pihan ulostuloa maltillisesti todeten, että häntä "hiukan kyllä huvittaa" se, kuinka "omaa suvaitsevaisuuttaan kuuluttavat eivät omassa puolueessaan hyväksy erilaisuutta". Tätä on toki ihmetellyt viime aikoina moni muukin.

Omaa linjaansa Kaleva luonnehti maahanmuuttopolitiikassa perussuomalaiseksi, mutta EU- ja Nato-kysymysten erottavan hänet näistä. Siitä huolimatta hän toivoi Kokoomuksen tiivistävän yhteistyötä Perussuomalaisten kanssa, koska nyt vahvasti vallan kahvassa olevan vihervasemmiston vastavoimaksi pitäisi muodostaa oikeistokoalitio.

Muslimien maahanmuuton seurauksena Suomeen ilmaantuneesta salfismista ja jihadismista Kaleva totesi, että "olisihan se kauhean herttaista, jos ongelmat ratkeaisivat ummistamalla silmät". Pihalaiseen ja vihervasemmistolaiseen suvaitsevaisuuteen hän teki kuitenkin eroa kommentoimalla eduskuntaan niin ikään nousevaa Suldaan Said Ahmedia (vas) todeten tämän tuoneen vasemmistolaisia teemojaan johdonmukaisesti esiin: ”hän ei häpeä olla sitä mieltä mitä on. Kyllä se on kunnioitettavaa.”

Politiikan jonkinlaisena kommentaattorina en voi olla päättämättä tätä merkintää toivomalla, että Suomessa poliittiseksi valtavirraksi nousisi kalevainen suvaitsevaisuus yhdistettynä pragmaattisen politiikan harjoittamiseen, jonka seurauksena markkinatalouteen perustuva ja kansan vaaleista toiseen tukema politiikka nousisi myös maata hallitsevan valtioneuvoston linjaksi nykyisen vihervasemmistolaisen agendan sijaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kirsi Piha ja Ano Turtiainen ne yhteen soppii, huomenna viedään pussauskoppiin!
ISIS-naiset, Kärnän lupaus syödä hatullinen paskaa ja muita mielipiteitä
Atte Kaleva johtaa vaalikarjaa harhaan kertomalla totuuden islamista

Pari sanaa eilisestä

Eiliset kunnallisvaalit päättyivät lopulta Kokoomuksen voittoon niin Helsingissä kuin koko maassakin. Niinpä pääkaupunkimme pormestariksi nousee Juhana Vartiainen (kok), joka on luonnehtinut itseään tannerilaiseksi oikeistodemariksi. 

Perussuomalaisten äänestäjistä suuri osa jäi jälleen kerran kotisohvilleen. Näin he osoittivat piittaamattomuuttaan kotikuntansa ja viime kädessä koko Suomen tulevaisuudesta. 

Sen sijaan Keskustan kannattajat lähtivät innolla puolustamaan omaa puoluettaan ja se onnistui saamaan jonkinlaisen torjuntavoiton säilyessään kolmanneksi suurimpana kuntapuolueena. Näin Perussuomalaisten kohtalona oli jäädä neljänneksi siitä huolimatta, että Jussi Halla-ahon (ps) henkilökohtainen äänimäärä oli valtakunnan suurin ja puolueen valtakunnallinen kannatus nousi edellisiin kunnallisvaaleihin verrattuna peräti 5,7 prosenttiyksikköä.

Katsottaessa vihervasemmiston kannatusta nähdään, että se on laskusuunnassa. SDP:tä, Vasemmistoliittoa ja Vihreitä äänesti vaaleissa vain 36,2 prosenttia uurnilla käyneistä ja kaikki kolme kärsivät kirvelevän tappion suhteessa edellisiin kuntavaaleihin. Keskusta mukaan lukien koko jakopoliittinen puoluesiipi sai kuin saikin hiukan yli 50 prosentin kannatuksen - toisin kuin toivoin aiemmin. 

Nähtäväksi jää millä tavoin tämä vaikuttaa koko maan hallitustyöskentelyyn eli ryhtyvätkö puolueet entistä hurjempaan jakopolitiikkaan vai muuttavatko ne tekemistään tähän mennessä nähtyä vastuullisemmaksi. Olihan jakopoliittisten puolueiden vaalitappio kuitenkin yhteensä yli seitsemän prosenttiyksikköä.

Näin on siis suomalainen demokratia puhunut. Kansamme ja kulttuurimme suurin uhkakuva eli monikulttuuristuminen on saanut vahvan tuen äänestäjiltä maahanmuuttokriittisesti eli perussuomalaisesti ajattelevien jäätyä sohvilleen. 

Sen sijaan toisessa kohtalonkysymyksessä eli talouskysymyksessä kansa näyttäisi tukevan vastuullisuutta. Mutta kuten hyvin tiedetään, hallituksessa jatketaan kansalta reilun kolmanneksen kannatuksen saaneen vihervasemmiston johdolla, joten nähtäväksi jää mikä on lopputulos reaalimaailmassa.

Lopuksi pieni ajatusleikki. Mikäli Perussuomalaiset olisi saanut viimeisen Ylen gallupin lupaaman 18 prosentin kannatuksen mukaiset nukkuvien äänet, olisi puolue ollut vaalien toiseksi suurin lähes prosenttiyksikön erolla demareihin (joiden kannatus olisi jäänyt 17,1 prosenttiin). Koko vihervasemmiston kannatus olisi puolestaan pudonnut 35 prosenttiin ja Keskusta olisi vajonnut 14,4 prosentin äänisaaliiseen. 

Samalla moni kunta olisi vaihtunut keskustavetoisesta persuvetoiseksi. Näin olisi syntynyt paljon enemmän painetta myös koko Suomen hallituspolitiikan järkiperäistämiselle, vaikka paine sen kokonaan hajottamiselle olisi tuskin siinäkään tapauksessa ollut riittävä.

Joka tapauksessa on kuitenkin niin, että kansa on nyt puhunut ja sitä on syytä kunnioittaa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anni Sinnemäki hidasti Helsingin detroitisoitumista
Punavihreä alamäki
Punavihreät vaalivoittoon, mutta Kokoomukselle suurin kannatus

Eduskunnassa näyteltiin farssi aktiivimallin ympärillä

Eduskunnassa näyteltiin eilen varsinainen farssi kun käsittelyssä oli kansalaisaloite aktiivimallin kumoamisesta. Hallituspuolueiden edustajat loistivat poissaolollaan ja oppositio äärivasemmistosta perussuomalaisiin otti tietenkin ilon irti.

Vain Juhana Vartiainen (kok) ja Simon Elo (sin) puolustivat mallia. Heistä ensimmäinen toteamalla, että sen lanseeraaminen näyttäisi menneen "suunnilleen oikein" ja että "se on tieteellinen".

Totesin itse aktiivimallin tultua voimaan, että sen onnistumisen todellinen mittari on työttömyysasteen - ja aivan erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden - kehittyminen. Ja totesin muutaman kuukauden kuluttua, että tämän mittarin mukaan aktiivimalli näyttäisi toimivan.

Tarkalleen ottaen työttömien työnhakijoiden määrä oli tuolloin vähentynyt 9 500 ihmisellä. Pitkäaikaistyöttömiä oli 28 600 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Myös yli 50-vuotiaiden työttömien määrä laski noin 19 000 hengellä edelliseen vuoteen verrattuna ja nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita 5 400 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Uusimman eli joulukuun tilaston mukaan työttömyysaste putosi viime vuonna maaliskuun 8,8:sta joulukuun 5,4 prosenttiin. Työllisiä miehiä oli 56 000 ja naisia 28 000 enemmän kuin vuoden 2017 joulukuussa, jolloin työttömyysaste oli 8,4 prosenttia.

Pitkäaikaistyöttömien määrä oli joulukuussa 2018 66 800, mikä on 24 800 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vähennys oli siis peräti 37 prosenttia.

Aina voidaan tietenkin väittää, ettei aktiivimallilla ole osaa eikä arpaa edelle keräämiini lukuihin. Jos näin tehdään, olisi samalla syytä osoittaa myös se, miksi työttömyys ei ennen aktiivimallin lanseerausta ollut juurikaan laskenut, vaan lisätyöllistetyt olivat peräisin työmarkkinoiden käytettävissä olevan työvoiman ulkopuolelta.

Minun näkemykseni mukaan eilinen eduskunnan keskustelu olikin - kuten aluksi sanoin - pelkkä matalaotsaisten farssinäytelmä. Vieläpä populistinen sellainen sanan pahimmassa merkityksessä.

Tästä karkeimman esimerkin tarjosi Anna Kontula (vas), joka sanoi aktiivimallista, että "mikään sen tavoitteista ei ole toteutunut". Toivoisin, että joku eduskunnassa pyörivä journalisti näyttäisi edelle kirjoittamani luvut hänelle ja pyytäisi selittämään miksi ne eivät osoita tavoitteiden toteutumista.

Tässä yhteydessä muistutan myös, että yksi aktiivimalliin johtanut kehityskulku oli tilastotieto työttömien työllistymisen kasautumisesta ajankohtaan, jolloin ansiosidonnainen työttömyysturva on lopuillaan. Toisin sanoen ansiosidonnaista työttömyysturvaa (väärin)käytettiin täysimääräisesti sapattivapaan pitämiseen, eli työnteosta pidättäytymiseen.

Valitettavasti en löytänyt mistään tilastoa siitä, onko tämä asiaintila muuttunut kuluneen vuoden aikana. Totean tässä kuitenkiin, että mikäli tuota työllistymisen ajankohdan riippuvuutta ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestosta olisi saatu vähennettyä, kertoisi sekin työelämämme tervehtymisestä aktiivimallin seurauksena.

Niin tai näin. Politiikka on populismia, äänestäjät sopuleita ja poliitikot vaaleista riippuvaisia broilereita. Niinpä on jännittävää seurata, päättääkö eduskuntamme - huhtikuun vaalien pelossa - ensi viikon täysistunnossa aktiivimallin lopettamisesta siitä huolimatta, että sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti kansalaisaloitteen hylkäämistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksei It-veteraani työllisty?
Aktiivimalli näyttäisi toimivan
Työttömyysaste - aktivimallin toimivuuden mittari

Touko Aalto, puheenjohtaja

Vihreät sai uudeksi puheenjohtajakseen Touko Aallon. Koska en kannata suunnitelmataloutta enkä kaikenkattavaa maailmanparannusta, en ole aiemmin juurikaan perehtynyt miehen näkemyksiin. Tänään lueskelin kuitenkin mitä aamun lehti kertoi miehestä.

Ensimmäisen lukemani jutun lopussa oli osio, jossa saattoi verrata omia näkemyksiään uuden puheenjohtajan mielipiteisiin. "Osumatarkkuuteni" oli alle 15% eli heikoin, mitä muistan koskaan saaneeni vastaavasta harjoituksesta.

Vaalikonevastausten perusteella Touko Aalto on ehdoton homo- ja lesboparien oikeuksien ja käskyttävän maahanmuuttopolitiikan suhteen. Yhtä lailla hän vastustaa tiukasti nykyistä kovempaa koulukuria, suuria tuloeroja, talouskasvun ja työpaikkojen luomista sekä "koti, isänmaa ja uskonto" -pohjaista ajattelua.

Vähemmän tiukka negatiivinen näkemys Aallolla on julkisten palvelujen yksityistämisestä, eikä hän näyttäisi juurikaan epäilevän valtion tai kuntien kykyä pitää yllä nykyisen kaltaisia palveluita ja sosiaalietuuksia. Jos näiden suhteen tulee ongelmia, löytyy vihreän puheenjohtajan näkemyksen mukaan ratkaisu veronkorotuksista.

Poliittisesti Aalto näyttäisi olevan lähellä demareita, sillä hän olisi saattanut tehdä poliittisen uransa yhtä hyvin heidän piirissään. Demareissa hän olisi ollut vasemmistosiipeä, koska valitsi vihreät puolueekseen siitä syystä, ettei Erkki Tuomioja voittanut puheenjohtajavaaleissa Eero Heinäluomaa.

Toisen lukemani jutun lopussa on kuvio, joka kertoo Aallon kuuluvan Vihreissä ultraliberaaliin, mutta vain kohtuullisen vasemmistolaiseen joukkoon. Siis samaan seuraan kuin puolueen väistyvä puheenjohtaja Ville Niinistö ja puheenjohtajavaalissa toiseksi tullut Emma Kari.

Kun puhutaan Vihreistä, on syytä mainita, että Aalto on naimisissa naisen kanssa, vaikka työskentelikin aiemmin Jani Toivolan eduskunta-avustajana. Lapsia hänellä ei ole, mutta kaksi kissaa kuitenkin.

Taloustieteellistä taustaakaan uudella puheenjohtajalla ei ole, mutta hän kertoo ajattelevansa samankaltaisesti Kokoomuksessa vaikuttavan demarin - Juhana Vartiaisen - kanssa. Tämähän on tullut tunnetuksi erityisesti näkemyksestään, jonka mukaan Suomen talous saadaan nousuun lisäämällä työvoiman tarjontaa.

Vihreät lähtee siis hakemaan lisäkannatusta hiukan samankaltaisilla eväillä kuin aiemminkin. Aika näyttää jatkuuko puolueen kannatuksen kasvu edelleen, vai onko lakipiste saavutettu. Uusi puheenjohtaja ei kuitenkaan salaile tavoitteitaan, sillä hän haluaa puolueensa valloittavan pääministerin aseman ensi vuosikymmenellä.

Aika näyttää kuinka Touko Aallon tavoite toteutuu. Mutta kävi sille kuinka tahansa, on selvää että äänestäjällä on politiikkamme viimeisten käänteiden jälkeen ainakin median perusteella todellisia vaihtoehtoja valittavana.

Siksi toivon, että niin Touko Aalto kuin muutkin puolueiden puheenjohtajat pitävät jatkossa esillä sensuroimattomia näkemyksiään, ja pyrkivät tosissaan myös toteuttamaan niitä vallan kahvaan päästessään. Näin äänestäjäkin voi vaalien jälkeen saada sitä mitä tilaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää politiikkaa
Punavihreä Suomi
Vihreät nuoret prostituution, tasa-arvon ja ISISin asialla

Pikatyöpaikkoja oleskeluluvan saaneille

Humanitaarisen maahanmuuton loppulaskun kannalta keskeistä on maahan oleskeluluvan saaneiden työllistyminen. Tähän mennessä suurimpien tulijaryhmien eli irakilaisten ja somaleiden työllisyys on kuitenkin jäänyt alhaiselle tasolle, joten muutosta tarvitaan.

Niinpä Helsingin Sanomat kertoi aamulla siitä, kuinka vuokratyön suuryritys Barona on alkanut kehitellä uutta mallia oleskeluluvan saaneiden pikatyöllistämiseksi. Lehden artikkeli ei avannut lainkaan tämän "Express"-mallin periaatetta, mutta kertoi, että sen avulla on otettu työkokeiluun jo 50 Baronan tytäryhtiön Luona Oy:n asukasta, joille on haettu työpaikka heidän koulutuksensa, työkokemuksensa ja kielitaitonsa perusteella.

Saman jutun mukaan myös Sitra sekä työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) ovat luomassa uutta mallia oleskeluluvan saaneiden työllistämiseksi. Se on tarkoitus tehdä haalimalla sijoittajilta rahaa, jonka avulla perustettava yritys järjestäisi neljän kuukauden koulutuksen, jonka jälkeen maahanmuuttajat siirtyisivät työelämän palvelukseen.

Jos ymmärsin jutusta oikein, niin tämän toiminnan tulonmuodostuksen perustana olisivat oleskeluluvan saaneiden työllistymisen seurauksena syntyvät valtion työmarkkinatukien ja sosiaaliturvan säästöt, joista osa maksettaisiin yritykselle tulona. Sitä artikkeli ei kuitenkaan kerro, kuka tai mikä instanssi kustantaa ja tekee tämän arvion - on kuitenkin selvää, ettei sitä voi jättää ainakaan yrityksen itsensä tehtäväksi koska sellaiseen sisältyisi aivan liian suuri houkutus epärehellisyyteen.

* * *

On kulunut yli neljännesvuosisata siitä, kun ensimmäinen vaikeasti työllistyvä islamilainen maahanmuuttajaryhmä eli somalit alkoi virrata maahamme. On hyvä, että lopultakin aletaan pohtia, miten heidät ja heidän kaltaisensa saataisiin hyödyttämään yhteiskuntaa.

On siis syytä toivoa, että joko Baronan tai julkishallinnon - tai mieluiten molempien - malli osoittautuu toimivaksi. Näin riski humanitaarisen maahanmuuton muodostumisesta täydelliseksi katastrofiksi pienenisi.

Samalla on toivottava, että esimerkiksi Juhana Vartiaisen näkemys siitä, että työvoiman tarjonnan kasvaminen parantaa itsessään työllisyyttä. Muussa tapauksessahan vaarana on se, että nyt kokeiltavien mallien avulla tulevien ihmisten sijoittaminen työelämään johtaisi pelkästään kantaväestön työttömyyden lisääntymiseen.

Tämä on riskinä ainakin siinä tapauksessa, että malleihin syntyy tavalla tai toisella jonkinlaista epäsuoraa tukea tai jopa korruptiota. Tämä riski on nähtävissä helposti ainakin Sitran ja TEMin suunnittelemassa mallissa, jonka pohjalta perustettavan yrityksen saattaa kannattaa käyttää varojaan vastaanottavien yritysten voiteluun tai ainakin sen tukemiseen, että ne työllistäisivät kantasuomalaisten sijasta maahanmuuttajan.

Jääkäämme siis odottamaan sitä, että sekä oleskeluluvan saaneiden työllistämiseen tähtäävät mallit että Juhana Vartiaisen näkemys työvoiman tarjonnan työllisyyttä lisäävästä vaikutuksesta osoittautuvat menestystarinoiksi. Mutta pitäkäämme samalla huolta siitä, etteivät maahanmuuttajien työllistämiskokeilut sotke työmarkkinoiden toimivuutta eivätkä lisää suomalaista korruptiota, vaan johtavat kansainvälisestikin ennennäkemättömän onnistuneeseen muslimimaahanmuuttajien aitoon työllistymiseen ja sitä kautta heidän integroitumiseensa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yksi asia, mutta monta näkökulmaa
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna
Maahanmuuttajien palkkaamisen helpottamisesta ja halventamisesta

Juhana Vartiainen - tutkijako?

Palaan parin päivän takaiseen SuomiAreenan maahanmuuttokeskusteluun siitä tehdyn internet-uutisen perusteella. Näin siksi, että se valaisee hyvin paljon julkisuutta saaneen ja kansanedustajaksi nousseen Juhana Vartiaisen ajatustapaa.

Asia on tärkeä siksi, että hän on tehnyt politiikkaa edeltäneen uransa tutkijana ja tutkimusjohtajana. Voisi siis olettaa, että Vartiaisen ajatustapa sisältää sellaisia loogisen ajattelun ja todistusaineiston kunnioittamisen elementtejä, jotka ovat tieteelliselle ajattelulle tyypillisiä.

Poimin seuraavaksi Vartiaisen kommentit edellä linkitetystä jutusta ja kommentoin niitä tieteellisen ajattelun kannalta.

"Vartiaisen mukaan maahanmuuttajilla on tärkeä merkitys työllisyydelle. Hän harmitteli myös sitä, että maahanmuuttajat niputetaan keskustelussa aina yhteen ryhmään"

Maahanmuuttajilla on tosiaankin tärkeä merkitys työllisyydelle, mutta ei kuitenkaan kaikenlaisella maahanmuutolla. Aktiivinen, yritteliäs ja koulutettu maahanmuuttaja on varmasti hyväksi maamme työllisyydelle, kun taas kieli- ja lukutaidottoman maahanmuuttajan on lähes mahdotonta löytää keinoja työllistyäkseen ainakaan laillisille työmarkkinoille. Vartiainen näyttäisi siis olevansa oikeassa.

"Vartiaisen mukaan maahanmuuttajien erottelu etnisen taustan mukaan ei ole kuitenkaan asiallista. Hänen mukaansa eri etnisen taustan omaavien ihmisten hinnoittelu ei ole suotavaa, mutta ero pakolaisten ja työperäisten maahanmuuttajien välille on tärkeä tehdä."

Väite on mielenkiintoinen ja antaa ymmärtää, ettei etnisellä taustalla ja maahanmuuttajien pakolais-statuksen tai työperäissyyden välillä olisi suurta korrelaatiota. Käytännössä korrelaatio on erittäin korkea, joten molemmat tilastointitavat johtavat lähes identtisiin luokitteluihin. Tämä on yleistä tietoa, jonka pitäisi olla tuttua Vartiaisellekin, joka on usein ottanut kantaa maahanmuuttoasioihin.

"Keskustelijat vetosivat tutkimuksiin, joiden mukaan Ruotsissa on asuinalueita, jonne poliisit ja muut viranomaiset eivät halua mennä. Vartiainen ei uskonut näihin, vaan hänen mielestään Suomella on paljon opittavaa Ruotsista."

Tämä on hämmentävää, sillä ruotsalaisten viranomaisten haluttomuus mennä maahanmuuttajavaltaisimmille alueille ilman poliisivartiota on ollut usein esillä sekä Ruotsin että Suomen valtamediassa. Esillä on ollut myös tapauksia, joissa poliisit ovat joutuneet perääntymään maahanmuuttajanuorison hyökkäysten alta. Tutkijana kiinnitin erityistä huomiota siihen, että Vartiainen sivuutti tutkimukset ilmoittamalla, ettei usko niihin.

Tämä ei tarkoita, että tutkijan tulisi ilmoittaa olevansa aina samaa mieltä vanhojen tutkimustulosten kanssa. Ei tietenkään, mutta tutkimustuloksen syrjäyttäminen edellyttää aina sellaisen tutkitun tiedon esille tuomista, joka osoittaa vanhan tutkimuksen vääräksi tai puutteelliseksi. Tässä asiassa Vartianen ei viitannut sellaiseen. Eikä olisi voinutkaan, koska sellaisia tutkimuksia ei liene edes olemassa.

Summa summarum, Juhana Vartiainen osoitti tässä lyhyessä referaatissa ymmärtämättömyyttä tilastollisen korrelaation merkitykseen tai vaihtoehtoisesti harrasti saivartelua. Lisäksi hän näyttäisi olevan valmis syrjäyttämään tieteellisen tiedon mikäli se on vastoin hänen omaa maailmankatsomustaan.

Näin hän osoitti maailmankuvansa olevan pikemminkin uskonnollis-dogmaattinen kuin tieteellis-rationaalinen. Tämä on harmi, koska hän on yksi harvoista tieteessä kannuksensa hankkineista kansanedustajista, joiden voisi toivoa ohjaavan maamme päätöksentekoa tosiasioihin perustuvaksi. Tämä ei sinänsä ole yllättävää, sillä hänen oma tieteellinen tuotantonsa näyttäisi olevan varsin vaatimaton.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tarvitseeko Suomi työvoimapulan paikkaajia
Asiantuntemusta?
Maahanmuuttajat tuovat valtiolle puhdasta rahaa?

Asiantuntemusta?

Tänään luin uutisen, jonka mukaan entinen pääministeri ja nykyinen OECD:n apulaispääsihteeri Mari Kiviniemi valitteli sitä, etteivät jäsenmaat noudata järjestön suosituksia. Jutussa todettiin esimerkiksi järjestön asiantuntijoita pidettävän besserwissereinä, joilla ei ole kokemusta käytännön politiikasta.

En osaa sanoa onko kritiikki aiheellista, sillä ainakin Marilla entisenä Suomen pääministerinä on politiikan kokemusta paljonkin. Sen sijaan hänellä on aika niukasti kokemusta taloustieteen tutkimuksesta. 

Pääjutun yhteydessä olleesta  tietolaatikosta selvää, että entinen pääministerimme "on opiskellut kansantaloustiedettä". Wikipediasta löytyy vielä takennus, että hän on tehnyt opinnäytteensä aiheesta "Optimaalinen patenttijärjestelmä teknisen kehityksen edistäjänä". 

OECD kertooo omilla sivuillaan antavansa suosituksia "faktojen ja tosielämän kokemusten perusteella". Sivuilta ei löydy mainintoja varsinaisista tutkijoista, vaan järjestön henkilöstö koostuu ammattilaisista (ekonomisteja), kielen kääntäjistä, tuki- ja teknisestä henkilöstöstä sekä muusta väestä. 

Edelle kirjoittamieni faktojen perusteella näyttäisi siis siltä, ettei OECD:n ongelmana ole ainakaan istuminen tieteellisen norsunluutornin huipulla. Sen sijaan sen henkilöstö on hyvinkin käytännönläheistä porukkaa, joka on vahva "tosielämän kokemuksissa", mutta paljon heikommilla "faktojen" kanssa.

Tämän pintapuolisen analyysini perusteella voinkin todeta, etten ymmärrä miksi minkään vastuullisen maan pääministerin tai presidentin kannattaisi ottaa kovin vakavasti OECD:n suosituksia. Ei niin, että kannattaisi luottaa sokeasti puhtaasti taloustieteen tutkijoihinkaan - tämän estää jo pelkästään talouselämän monimutkaisuus, mikä estää luonnontieteellistyyppiset koejärjestelyt ja niiden tuottaman kohtuullisen luotettavan tiedon.

Erityisesti aikasarjoihin perustuvat tilastolliset analyysit ovat usein varsin heikosti käytännön tarpeisiin sopivia, kuten Petri Korhonen kolumnissaan osuvasti osoittaa. Eikä luottamusta kotimaiseen politiikan nauttimaan taloustieteen tukeen ole omiaan nostamaan VATT:in ylijohtajan Juhana Vartiaisen höpinät työvoiman tarjonnan niukkuudesta tilanteessa, jossa maassa on satoja tuhansia työttömiä, käyttäen esimerkkinä levottomuuksiin hukkumassa olevaa Ruotsia.

Tosin voiko Vartiaista pitää varsinaisena tutkijana? Wikipedian mukaan hän on julkaissut kaikkiaan kuusi tutkimusartikkelia. Vertailuksi todettakoon, että omalla alallani kuusi julkaisua löytyy yleensä tutkijanaluilta, jotka ovat väitelleet pari vuotta aikaisemmin.

Mutta koska tieteenalojen välillä on eroja, verrattakoon lukemaa ensimmäiseen netissä silmiini osuneeseen taloustieteen Curriculum Vitaeen eli Helsingin yliopiston metsäekologian professorin Markku Ollikaisen ansioluetteloon, jonka mukaan hänellä on kaikkiaan 126 tieteellistä paperia, joista 50 vertaisarvioitua julkaisua. Aika iso ero Vartiaiseen....

Tästä kirjoituksesta tuli enemmän tajunnanvirtaa kuin tavanomaista toivoakseni järjellistä analyysiä selkeine johtopäätöksineen. Mutta ehkäpä tämän pohjalta itse kukin voi pohtia, minkälaisella asiantuntemuksella maailman ja myös Suomen taloudelle annetaan neuvoja ja suosituksia. Toivottavasti kaikki ei ole sitä miltä näyttää, eikä Axel Oxenstierna ole edelleen ajankohtainen lausuttuaan kerran "poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan"

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
TEM:in Tiainen hoitaisi pitkäaikaistyöttömyyden syiden sijasta niiden oireita
Konsultokratia tulee kalliiksi Helsingin kaupungin veronmaksajille
Onko ruotsalainen oikeassa?