Kesälomien lyhentäminen vaikuttaisi koululaisten kesätyömahdollisuuksiin

Tein nuoruudessani kesätöitä 15-vuotiaasta lähtien. Työtehtäväni useiden kesien aikana vaihtelivat vessojen siivoamisesta lautojen kantamiseen, tiskaamiseen ja asiakaspalveluun. Niiden raadollisuus lisäsi osaltaan motivaatiotani opiskeluun, mutta saamani positiiviset ja negatiiviset kokemukset auttoivat myös varsinaisen akateemisen työurani käynnistysvaiheessa. 

Samalla opin, ettei raha kasva puussa, vaan sen hankkiminen on kovan työn takana. Saamani palaute oli yleensä positiivista, mutta tekemiäni virheitä käsiteltiin ainakin kerran sen verran kovalla kädellä, että poskilleni valui – estämisyrityksistäni huolimatta – kyyneleitä. Jälkikäteen ajateltuna nämä – niin kehut kuin haukutkin – olivat hyviä oppeja. 

* * * 

Aloitin tämän kirjoituksen menneiden muistelemisella siksi, että viime aikoina on ollut paljon puhetta koululaisten kesälomien lyhentämisestä ja siirtämisestä myöhäisempään ajankohtaan. Asian on nostanut esille asiasta vastaava ministeri Anders Adlercreutz (ruots). 

Hänen mukaansa kyse ei ole itse kesäloman lyhentämisestä vaan kevätlukukauden keventämisestä sijoittamalla huhtikuulle uusi viikon mittainen lomajakso. Lisäksi vanhempien olisi hänen mielestään helpompi ajoittaa kesälomansa koulujen kesäloma-ajalle.

* * *

Olen ollut hiukan hämmästynyt siitä, ettei tässä yhteydessä ole noussut esille lainkaan monien koululaisten halu käyttää kesänsä – tai ainakin osa siitä – tulojen hankkimiseen. Siis kesätöihin, joiden avulla he saisivat käyttöönsä omaa rahaa ja samalla työkokemusta. 

Näin siitä huolimatta, että nuoret itse ovat niin innokkaita löytämään kesätöitä, ettei niitä riitä kaikille halukkaille. Ja kuitenkin kaikille pitäisi olla selvää, että työnantajien kannalta kesätyöläisen palkkaaminen on sitä kannattavampaa, mitä pidemmän jakson koululainen voi työtään tehdä, koska työhönohjaamisjakso on heille työn vaativuudesta riippuen isompi tai pienempi kuluerä, joka kuittaantuu vähitellen kesän mittaan. 

* * *

Tästä seuraa se, että kesäloman lyhentämisen yksi todennäköinen seuraus olisi kesätyöpaikkojen väheneminen entisestään. Ja sen seurauksena koululaisten työelämään tutustumisen mahdollisuudet sekä niistä saatavien oppien syntymisen ja oman rahan hankkimisen edellytykset olisivat entistäkin huonommat. 

Lisäksi arvelen, että kesätöiden kautta myös nykynuorten ahdistuneisuus ja mielenterveyden ongelmat voisivat lievittyä. Onhan selvää, että hyödylliseksi koettujen asioiden, kuten työn, tekeminen on yksi sellaisista seikoista, jotka tuottavat meille kaikille mielihyvää ja kohottavat itsetuntoa – sekä niiden seurauksena huolehtivat mielemme tasapainosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lastenkasvatus ennen ja nyt
Paljastuksia mansikanpoiminnasta
Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa

Työntekijät vaativat tuplapalkkaa tekemättä jätetystä työstä

Mitähän mahtaa kertoa nykyisistä suomalaisista se, että työajalla mielenosoitukseen osallistuneet työntekijät olivat vieneet oikeuteen tapauksen, jossa heidän työnantajansa on maksanut tuplapalkan heidän kollegoilleen siltä ajalta, kun nämä ovat olleet poissa. Oikeuskanteen nostaneet työntekijät olivat kokeneet tämän syrjintänä. 

Lapin käräjäoikeus totesi kuitenkin, ettei syrjintää ollut tapahtunut, koska jokaisella yrityksen työntekijällä oli mahdollisuus saada tämä väliaikainen palkankorotus olemalla osallistumatta – omasta tahdostaan – poissa työpaikaltaan. Toisin sanoen nyt kanteen nostaneet ihmiset olivat luopuneet mielenosoituksen aikana palkastaan vapaaehtoisesti, eikä siihen vaikuttanut mitenkään se, että yritys maksoi muille työntekijöille tuolta ajalta paremman palkan.

* * *

Minusta näyttäisi siltä, että asian oikeuteen vieneiden henkilöiden käsitys palkan ja työnteon välisestä suhteesta on hämärtynyt. Selvyyden vuoksi: työnantaja maksaa työntekijöilleen palkkaa saadakseen teetetyksi niitä asioita, jotka tuottavat yritykselle liikevoittoa tuottavaa kassavirtaa. 

Mielenosoitukseen osallistuminen ei ole sellaista, joten yrityksellä ei tietenkään ole velvollisuutta palkanmaksuun. Sen sijaan sovitusta työstä kieltäytyminen mielenosoitukseen osallistumisen takia on haitan tuottamista yrityksen toiminnalle – mikä lienee syynä myös siihen, että se yritti houkutella työntekijöitään tuplapalkalla tekemään työnsä. 

Siksi asian vieminen oikeuteen oli täydellisen absurdia, ja osoitti siihen ryhtyneiden henkilöiden todellisuudentajun hämärtyneen. Syitä siihen voimme vain arvailla, mutta sopii toivoa, että velvollisuus työnantajien oikeuskulujen korvaamiseen kirkastaa heidän ajatteluaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ratkaisuehdotus IAU:n lakkoon

Teollisuuden työtaistelut alkoivat - mutta toivottavasti ne myös loppuvat nopeasti

Lakko aiheuttaa tuhoa perheyrityksissä, mutta osoittaa myös säröilyn merkkejä

Wille Rydman esitti oleellisen kysymyksen Sofia Virralle

Kansanedustaja Ville Valkonen (kok) totesi Helsingin sanomien toimittajalle yksinkertaisen, mutta ikävän tosiasian. Häne mukaansa "vuotuiset julkiset menot" Suomessa "ovat noin 160 miljardia euroa. Kyllä 8–11 miljardia on sopeutettavissa ilman, että joudumme purkamaan hyvinvointiyhteiskuntaa tai sen osia. Asioita täytyy tehdä keskittyneemmin ja tehokkaammin, ja jonkun verran täytyy siirtää julkisen sektorin tehtäviä ihmisten itse tehtäviksi."

Tämä on tietenkin melkoista myrkkyä poliittiselle vasemmistolle, jonka elinehto ja suosion salaisuus on aina ollut vastikkeettoman julkisen rahan jakaminen vaalikarjalle. Ja joka tulee näillä näkymin jatkamaan sillä linjalla vuoden 2027 eduskuntavaalien jälkeen, mikäli se äänestetään valtaan. 

* * *

Tähän liittyen on syytä panna merkille ministeri Wille Rydmanin (ps) kysymys sen jälkeen, kun Sofia Virta oli (vihr) puolustanut eduskunnan kyselytunnilla veronmaksajan rahojen jakamista kansalaisjärjestöille. Ja vaatinut ministeriltä jopa anteeksipyyntöä.

Rydman nimittäin tiivisti tässä suhteessa oleellisen tiedustelemalla Vihreiden poliittisia tavoitteita – Ville Valkosenkin mainitseman – väistämättömän tilanteen edessä: "kun meidän joka tapauksessa on sopeutettava valtion menoja, niin minä kysyn teiltä: leikkaatteko te mieluummin peruspalveluista vai poliittisesti sitoutuneiden entisten politrukkien erityisavustajien työllistämisestä erinäköisistä edunvalvonta- ja lobbarijärjestöistä?"

Toivoa sopii, että tämä kysymys otetaan niin Vihreissä kuin muissakin vihervasemmistopuolueissa vakavasti ja annetaan kansalaisille rehellinen vastaus ennen ensi kevään vaaleja. Eikä pelkästään kansalaisjärjestöjen, vaan ylipäänsä koko julkisen sektorin kulurakenteen osalta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluammeko säilyttää suomalaisen kulttuurin ja kansalliskielet?
Progressiivinen asiantuntija, muunneltu totuus ja unohdus
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden

Turvapaikanhakijoiden kustannuksissa yli viisinkertainen ero

Yleisradio julkaisi listan turvapaikanhakijoiden majoittamisen kustannuksista. Sen mukaan Helsingin ydinkeskustan Punavuoressa yksi vuorokausi maksaa 130 euroa vuorokaudessa, kun vastaava menoerä on Halikossa vain 25 euroa eli alle viidennes siitä. Ero on järkyttävän suuri, ja täytyy vain ihmetellä miksi maahan pyrkiviä on ylipäänsä alettu majoittaa pääkaupungissamme näin rasvaiseen hintaan.

Pääkaupunkiseudulla sijaitsevat myös Nihtisillan ja Espoon vastaanottokeskukset, joissa kustannustaso on niin ikään Suomen korkeimpia. Ei kuitenkaan yhtä härski kuin Punavuoren majoitustilassa, jonka toiminta maksoi meille suomalaisille viime vuonna yhteensä viisi miljoonaa euroa.

Veronmaksajien onneksi Helsingin vastaanottokeskuksen johtaja Mikael Laurinkari kertoi jutussa kuitenkin, että "jatkossa emme tule sijaitsemaan Helsingin keskustassa emmekä välttämättä edes Helsingissä". Se ei kuitenkaan muuta sitä, että tätä rahanreikää on ylläpidetty ainakin kymmenen vuoden ajan sen sijaan, että turvapaikanhakijoita olisi majoitettu halvemmissa puitteissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vesa Kanniaisen mukaan irakilaiset ja somalit aiheuttava valtavat kustannukset julkiselle sektorille

Suomalaisten siniset silmät tulevat kalliiksi

Onko luvassa lisää maahanmuuttajien hyysäystä, antirasismia, wokellusta, autoilijoiden kurittamista ja jakopolitiikkaa?

Vasemmiston poliittinen propaganda on tehonnut

Uutissuomalainen julkaisi varhain tänä aamuna tulokset mielipidekyselystä, jossa tiedusteltiin ihmisten kantaa ay-liikkeen ja työnantajaliittojen jäsenmaksujen vähennysoikeuden poistamisesta. Sen mukaan 58 prosenttia suomalaisista piti päätöstä vääränä ja vain 25 prosenttia oikeana. 

Kyselyn tulosta selittänee se, että suomalaisten työntekijöiden järjestäytymisaste on varsin korkea, joten suurimmalle osalle vastanneista verovähennyksen poistamisessa olisi kyse oman verotuksen -  tai oman verotusedun - kiristämisestä. Eikä sellaista varmaankaan toivo kovinkaan moni, vaikka äänestäisikin vaaleista toiseen yleisesti korkeaa verotuksen tasoa ajavaa vasemmistoa. 

Eivätkä korkeampaa veroastetta toivo sen enempää myöskään yrittäjät, jotka niin ikään maksattavat oman edunvalvontansa mieluummin koko kansalla kuin omalla yrityksellään. Tosin nyt tehdyssä kyselyssä yrittäjien enemmistö näyttäisi - tästä huolimatta - pitävän tämän verovähennysoikeutensa poistamista järkevänä.

Siksi näyttääkin siltä, että että juuri poliittisen vasemmiston propaganda ay-liikkeen jäsenmaksun rinnastamisesta tulonhankkimiskuluihin on uponnut erityisen hyvin läpi yhteiskunnan. Näin siitä huolimatta, että kyse on nimenomaisesti edunvalvonnasta eikä mihinkään työsuorituksen vaikuttavasta asiasta. 

Eihän ay-liikkeen jäsenmaksua voi mitenkään verrata esimerkiksi verovähennyksiin niin ikään oikeuttaviin työvälineiden hankkimisen tai ammatillisen lisäkoulutuksen kustannuksiin, omien tilojen käyttämiseen työntekoon eikä edes matkakuluihin. Eikä työnantajien edunvalvonnalla saavuteta yrityksille ensimmäistäkään tilausta tai tehosteta niiden tuotantoprosesseja edes prosentin murto-osan promillen vertaa. 

Siksi olen jo aiemminkin ihmetellyt, että miksi ihmeessä kaikkien suomalaisten veronmaksajien pitäisi maksaa osa joidenkin työntekijöiden tai yritysten edunvalvonnan rahoituksesta. Eikö juuri sellaisen toiminnan - oikeastaan enemmän kuin lähes minkään muun asian - tulisi tapahtua kokonaisuudessaan omaa etuaan ajavien omalla kustannuksella? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Entä sitten, kun tekoäly ja automatisointi vievät työpaikat?
Kyselytutkimukset johtavat helposti metsään
Pieniä asioita ja moraalitonta ahneutta

Sekasikiöitä ja turvapaikkaa hakenut talebani

Eilisen kahden suomenkielisen (yksi ja kaksi) sekä petoja koskevan englannikielisen merkinnän jälkeen on aika palata arkeen ja kirjoittaa hirviöistä. Amerikkalaiset ovat nimittäin ilmoittaneet herättäneensä henkiin jääkauden aikana eläneen hirviösuden. Tai tarkemmin sanottuna tehneensä harmaasuden ja muinaisen hirviösuden hybridin eli sekasikiön.  

Tämän mahdollisti kaksi asiaa. Ensimmäinen niistä on se, että hirviösuden genomi on onnistuttu määrittämään fossiilisesta aineistosta. Ja toinen ylipäänsä eliöiden DNA:n muokkausmenetelmien kehittyminen. 

Tapaus on ensimmäinen laatuaan ja sikäli mielenkiintoinen, että kyseinen eläinlaji ei itse asiassa ole kovin läheistä sukua sudelle, vaan kokonaan eri sukuun luokiteltu koiraeläinten heimoon kuuluva otus. Siten geneettisiä muutoksia on pitänyt tehdä melko paljon, eivätkä syntyneet eläimet välttämättä - tai edes todennäköisesti - käyttäydy alkuperäisten hirviösusien tavoin.  

Nähtäväksi jää, mitä näille hybridieläimille tehdään jatkossa. Tuleeko niistä vapaita petoja pohjoisamerikkalaiseen luontoon vai - kuten pikemminkin luulen - rahantekoon valjastettuja näyttelykappaleita eläintarhoihin tai jopa jonkinlaisiin kiertäviin näyttelyihin. Samoin on mielenkiintoista nähdä, seuraako hirviösuden palauttamiselle jatkoa esimerkiksi mammuteista tai pussihukista.

Varmaa on kuitenkin se, että nyt synnytetyt eläimet johtavat vilkkaaseen keskusteluun tieteen etiikasta. Eikä liene pienintäkään epäilystä siitä, että sen kuumimmaksi alueeksi muodostuvat ihmisten oman sukulaiset. 

Onhan nyt onnistuneesti käytetyillä menetelmillä mahdollista palauttaa eloon - ainakin periaatteessa - myös kadonneita ihmislajeja. Siis esimerkiksi neandertalilaisia, denisovalaisia tai jopa pystyihmisiä. 

* * *

Hirviösusi ei ollut todellisuudessa mikään muita petoja kummallisempi hirviö. Sen sijaan sellaiseksi voitaneen katsoa afgaanimies, joka oli osallistunut teloituksiin Talebanin riveissä, mutta haki siitä huolimatta turvapaikkaa Suomesta.

Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan talibani ei kuitenkaan voi saada kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaa suojelua, koska hän oli osallistunut seitsemän henkilön surmaamiseen - eli sotarikokseen - eikä ollut toiminut pakkotilassa. Näin siitä huolimatta, että kyseinen henkilö oli - ainakin oman kertomansa mukaan - pakotettu liittymään Talibanin joukkoihin 15–16-vuotiaana syksyllä 2014.

Turvapaikkaa hakenut mies oli ollut Talebanin joukoissa noin vuoden ajan, ennen kuin hän pääsi pakenemaan taistelutilanteen yhteydessä. Hän oli sinä aikana osallistunut talibanien toimintaan noin vuoden ajan, eikä ollut - ensimmäistä koulutuksena tapahtunutta ampumistilannetta lukuun ottamatta - pyrkinyt kieltäytymään annetuista tehtävistä.

Hän myös uskoi Talebanin opetuksia ja piti niitä oikeina, eikä ollut yrittänyt paeta järjestöstä vuoden aikana. Siten - oikeuden päätöksen mukaan - hänen ei voida katsoa olleen sellaisen perustellun ja nimenomaisen uhan alla, josta kansainvälisesti määritellyssä pakkotilan käsitteessä on kysymys.

Tähän päätökseen on varmasti kaikkien suomalaisten syytä olla tyytyväisiä. Ja samalla ajatella kauhulla sitä, mitä olisi seurannut siitä, että kyseinen talebani olisi saanut pysyvän oleskeluluvan Suomeen. 

Enää onkin vain toivottava, että talebanitaistelija palautetaan takaisin kotimaahansa, eikä hän pysty jäämään Suomeen millään verukkeella. Sekä kannustettava viranomaisia hoitamaan hänen maastapoistamisensa tehokkaasti ja nopeasti. Ja pidättäytyvän käynnistämästä prosessia hänen tuomitsemisekseen oikeudenkäynnnissä, jonka kulut menisivät suomalaisten veronmaksajien piikkiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eva Biaudet vaati afgaaninaisia Suomeen - kyllä, mutta vain yhdellä ehdolla
225 miljoonan dollarin sekasikiö
Afgaaneillakin on oikeus haluamaansa hallintoon

Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle

Valtiovarainmimisteriön virkamies kertoi, että hallituksen päätökset julkisen talouden supistamisesta saattavat johtaa tuhansien virkamiesten irtisanomisiin. Näin siksi, että henkilöstökulut ovat virastoissa ylivoimaisesti suurin kuluerä. 

Tämän välttämiseksi etsitään eri ministeriöissä säästökohteita, jotka tullaan esittelemään hallitukselle toukokuun loppupuolella. Ammattiyhdistysliikkeen edustajan mukaan irtisanomiset johtaisivat kansalaisille ja yrityksille erilaisten tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten saamisen hidastumisena.

Mikä siis neuvoksi tällaisessa tilanteessa?

Mieleeni tuli tänä aamuna kaksi eri vaihtoehtoa, joilla edellä kuvatuista ongelmista voitaisiin selvitä. Niistä ensimmäinen on virkamiesten vapaaehtoinen palkanlasku, jolla vähentynyt budjettirahoitus voitaisiin jakaa tasan kaikkien valtion palkkarenkien kesken. Tähän olisi hyvin varaa, sillä valtio maksaa nykyisin työntekijöilleen selvästi korkeampia palkkoja kuin yksityinen tai kuntasektori.

Näin julkisen hallinnon työpaikat voitaisiin säilyttää huolimatta valtion vähentyneestä palkanmaksukyvystä. Eikä asia tarvitsisi sen enempää kuin valtiolla työtä tekevien yhteisen päätöksen, jonka työnantaja tulisi epäilemättä hyväksymään. Ja virkamiehet ja muut valtion työntekijät voisivat sen jälkeen saada hyvää mieltä siitä, että he ovat kyenneet mittavaan solidaarisuustekoon. 

Toinen mieleeni tullut seikka koskee sitä, miten voitaisiin vähentää tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten - eli byrokratian - hidastumista. Se olisi yksinkertaista, rakas Watson, sanoisi Sherlock Holmes.

Hallitus ja eduskunta voisivat nimittäin seuraavaksi purkaa erilaisten tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten määrää julkisessa hallinnossa. Eli ryhtyä byrokratian supistamistalkoisiin. 

Se kannattaisi aloittaa vähiten tarpeellisesta byrokratiasta ja jatkaa niin pitkälle, että valtion jäljelle jäävä työvoima selviäisi siitä - mieluiten - jopa sukkelammin kuin valtion nykyinen renkiarmeija tämänhetkisestä byrokratiasta. Tässä suhteessa aloitteen voisi hallituksen lisäksi ottaa myös poliittinen oppositio, joka näin toimimalla voisi osoittaa olevansa rakentava voima suomalaisessa yhteiskunnassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olli Rehn tarjoaa poliitikoille karvasta lääkettä
Julkinen raha johtaa lailliseen korruptioon
Terveydenhuolto tuli äärimmäiselle rajalle