Työttömyyttä ja valonpilkahduksia

Eilen julkaistiin uudet työttömyysluvut, jotka ovat kieltämättä huonot: peräti 10 prosenttia 15-74-vuotiaista oli työttöminä. Yhtenä syynä siihen on se, että Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten työllistyminen näyttää erittäin heikolta: vajaan kuukauden takaisen jutun mukaan vain noin 60 prosenttia heistä oli työssä. 

Tilanne on surkein Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulleiden ihmisryhmien parissa ja heti heidän jälkeensä tulevat Saharan eteläpuolisesta Afrikasta saapuneet. Näistä ryhmistä vain hiukan yli puolet 20-64-vuotiaista on ansiotyössä. Listan toisessa päässä ovat EU:n, EFTA:n ja Pohjois-Amerikan alueilta tulleet, joiden työllisyysaste on jopa parempi kuin suomalaisen kantaväestön. 

Siksi on hiukan outoa, ettei nyt julkistettujen kymmenen prosentin työttömyyslukujen uutisoinnissa pohdittu lainkaan maahanmuuttajien osuutta. Tai no, ehkä se oli suorastaan tarkoituksellista – ottaen huomoioon suomalaisten valtamedioiden maahanmuuttopoliittisen suuntautumisen.

* * *

Onni onnettomuudessa on se, että valoa on kuitenkin näkyvissä. Eilinen positiivinen välähdys tuli Turun telakalta, joka sai jälleen uuden laivatilauksen, jonka nettovaikutus Suomen talouteen on noin miljardi euroa. 

Eikä kai sitäkään voi väheksyä, että suomalaiset ovat mukana heliumin kvanttitietokoneisiin tarvittavaan isotooppiin liittyvässä – tieteiskirjallisuudelta kuulostavassa – kehitystyössä, jonka tavoitteena on sen kuusta hakemisen metodologian kehittäminen. Nähtäväksi kuitenkin jää, milloin tulee valmista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ei niin hyvää, ettei jotain pahaa
Kaukaan tehtaan sulkeminen edistää talouselämän uudistumista
Positiivisia uutisia

Lakko aiheuttaa tuhoa perheyrityksissä, mutta osoittaa myös säröilyn merkkejä

Perheyritysten liitto selvitti käynnissä olevien poliittisten lakkojen vaikutusta jäseniinsä. Syksystä asti pidetyt poliittiset lakot ovat aiheuttaneet puolelle näistä Suomen talousmenestyksen avaintekijöistä vähintään jonkin verran haittaa ja lähes viidennestä ne ovat haitanneet melko paljon ja viittätoista prosenttia erittäin paljon.

Käytännössä hallituksenvastainen lakkoilu on heikentänyt yritysten tulosodotuksia ja kasvunäkymiä sekä vaikeuttanut toimitusketjuja. Tämä ei ole vähäinen asia, sillä perheyritykset työllistävät yksityisen sektorin työvoimasta yli kaksi kolmasosaa ja koko maamme  työvoimasta 48 prosenttia.

Perheyritysten toimitusjohtajan mukaan "poliittiset lakot, jotka kohdistuvat satamien sulkemiseen, ovat erityisesti vientiä tekeville perheyrityksille haitallisia. Kansainvälisessä kaupassa luotettavuus on todella tärkeää. Jos tilauksia ei pystytä lakkojen vuoksi toimittamaan, luottamus on mennyttä."

Näin AKT:n johtomiesten ja muiden ay-mafiosojen vaikutusvallan tulevaisuudesta tulee pahimmillaan näkymään pitkälle tulevaisuuteen. Ja siksi olisi tärkeää, että SAK:n puheenjohtaja Jarmo Elorannan ja työministeri Arto Satosen (kok) välisissä neuvotteluissa löydettäisiin tänään yhteisymmärrys siitä, miten työtaistelu saataisiin loppumaan ilman, että Suomen kroonisesti konkurssikypsän talouden tervehdyttämistoimista tingittäisiin.

Tässä suhteessa toiveikkuuteen on sikäli syytä, että Yle julkaisi eilen uutisen, jonka mukaan osa Oulun sataman työntekijöistä on ottanut järjen käteen ja jättänyt lakkoilun sikseen. Toivottavasti he näyttävät esimerkkiä myös muille vastuullisille AKT:n jäsenille, jotta lakkorintamaan syntyisi enemmänkin säröjä, jotka ajaisivat ay-johtajat umpikujaan ja sitä kautta pakottaisivat ne - oman valtansa puolesta taistelun sijaan - keskustelemaan hallituksen kanssa työelämään tehtävien uudistusten yksityiskohdista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Korporaatiovallan väärinkäyttö oikeuttaa veropohjan laajentamisen
Silmiä avaava keskustelu
Ylen johto on saatettava vastuuseen eilen nähdystä performanssista

Nordean päätös ja muita hyviä uutisia

Nordea päätti eilen siirtää pääkonttorinsa Tukholmasta Helsinkiin. Yhtiön hallituksen puheenjohtajan, Björn Wahlroosin, mukaan tärkeimpänä syynä oli Suomen kuuluminen EU:n pankkiunioniin. Ruotsista ajoivat pois maan hallituksen aikomukset korottaa pankin vakausmaksua.

Asiaa on luonnollisesti ehditty kommentoimaan jo paljonkin. Erityisesti on kiinnitetty huomiota pankin toimintakentän epävakauteen Ruotsissa, mistä kertoi vakausmaksun rajulla korotuksella uhkaaminen ja sittemmin sen peruminen.

Tapahtunut alleviivasi sitä, kuinka monikansalliset yritykset kilpailuttavat eri valtioita löytääkseen toiminnalleen optimaaliset edellytykset. Tässä tapauksessa kyse ei kuitenkaan ollut epäterveestä kilpailusta, sillä Suomi ei toki ole mikään Irlanti, Luxenburg tai muu veroparatiisi.

Edelle kirjoitetun lisäksi haluan nostaa esille kaksi näkökulmaa. Ensinnäkin sen, että nyt oli nähtävissä yksi selkeä etu Suomen kuulumisesta Euroopan Unioniin. Nordean valitsema EU:n pankkiunioni tarjosi vakaan toimintaympäristön, jonka Nordea valitsi voidakseen kilpailla samalta lähtöviivalta EU:n muiden pankkien kanssa.

Käytännössä pankkiunioni tarkoittaa sitä, etteivät EU:n jäsenvaltiot voi kilpailla epäterveen alhaisilla vaatimuksilla pankkien pääkonttoreita saadakseen, mutta eivät myöskään rahastaa niitä omien talousvaikeuksiensa korjaamiseksi. Tästä pääsemmekin toiseen näkökulmaani, eli siihen kuinka ruotsalainen vasemmistohallitus törmäsi poliittiselle viiteryhmälleen tyypillisen jakotalouden yhteen rajoitteeseen - ihmisten ja yritysten rahastamisellekin on olemassa jokin raja.

Nordean pääkonttorin siirtyminen Suomeen tuo jonkin verran työpaikkoja maahamme. Toki varsin vähän pääkonttoriin, mutta ajan myötä yhä enemmän sieltä tulevina toimeksiantoina muille yrityksille. Tämä on hyvä uutinen ja tarkoittaa piristystä maamme taloudelle. Business as usual -tilanteessa tämä on myöskin siirtymisen tärkein seuraus.

Samalla on kuitenkin hyvä muistaa maamme kontolle siirtyvän myös riskejä. Suomen talletussuoja vastaa jatkossa kaikista Nordean asiakkaista, joten on syytä toivoa, ettei Nordea joudu suoritustilaan.

Sen mahdollisuutta voinee pitää erittäin pienenä, mutta on hyvä muistaa, että Nordean toimintaan Ruotsissa liittynevät sikäläisen yhteiskuntaan velkarahaa pumpanneen asuntopolitiikkaan aiheuttamat riskit.  Toivon mukaan ne ovat Nordealla hallinnassa, eikä suomalaisten tai muidenkaan EU:n veronmaksajien rahoja tulla tarvitsemaan.

Kaikkiaan meidän on tässä vaiheessa siis syytä olla tyytyväisiä Nordean pääkonttorin muuttoon. Samalla on hyvä muistaa, ettei sen muutto ollut eilispäivän ainut hyvä uutinen.

Saksalainen omistaja aikoo nimittäin investoida Turun telakkaan yhteensä 185 miljoonaa euroa. Päätös tuonee vakauttaa laivanrakentajille ja osoittaa, ettei telakkateollisuus Suomessa ole todellakaan tiensä päässä.

Myös metsäteollisuudesta kuului hyviä uutisia. Äänekosken tehtaan käynnistyminen ajoittui samaan ajankohtaan havusellun hinnannousun kautta. Se tietää maallemme puhdasta rahantuloa, sillä sellun kotimaisuusaste on moniin muihin maamme vientituotteisiin nähden poikkeuksellisen korkea - onhan raaka-aineena kotimainen uusiutuva luonnonvara.

On myös syytä tuoda esille se, että tehtaan omistaja Metsä Group on suomalaisessa omistuksessa, joten syntynyttä rahaa ei myöskään valu osinkojen mukaan ulkomaille. Silläkin on maamme talouden kannalta merkitystä, vaikka en missään tapauksessa tarkoita sitä, ettei myös ulkomainen pääoma - kuten Turun telakan tapauksessa - olisi maallemme enemmän kuin tervetullutta.

Katsotaan siis mitä tämä päivä tuo tullessaan. Ainakin Ylen aamu-uutinen viittasi siihen, että vihervasemmiston poliittisen kannatuksen nousu oli päättymässä. Tämä on hyvä, sillä kuten Nordean tapaus osoitti, ei sosialistisesta vallankäytöstä hyödy ainakaan isänmaa, eivätkä sen yritykset tai asukkaat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksaja pelasti pankinomistajia, entä sitten?
Ovatko sijoitusneuvojan intressit vilpittömiä?
Ruotsin vaikea ratkaisu

Näkymiä lähitulevaisuuteen

Aamun lehti kertoi niistä ongelmista, joita syntyi kun saksalainen Meyer sai suomalaisen laivanrakennusteollisuuden jälleen jaloilleen. Kaikessa realistisuudessaan juttu oli niin mielenkiintoinen, että päätin kirjoittaa sen pohjalta pari ajatusta.

Ensinnäkin tapaus osoittaa koulutuspolitiikan vaikeuden. Kun Suomen telakat olivat kaikkien (myös minun) mielestä ajautumassa konkurssiin, ei ala ymmärrettävästi houkutellun nuoria. Sen seurauksena syntyi välittömästi työvoimapula kun pessimistiset odotukset osoittautuivat rankasti vääriksi.

Niinpä telakka etsii nyt kissojen ja koirien kanssa osaavia työntekijöitä. Turussa on onneksi vuosi sitten aloitettu automaatio- ja konetekniikan diplomi-insinööritutkintoon johtava maisterikoulutus. Sellainen kestää pari vuotta, joten tuoretta työvoimaa alkaa valmistua jo vuoden kuluttua. Riittääkö se pitkän päälle, jää nähtäväksi.

Toinen päälle pukkaava ja jutussa mainittu ongelma on asuntotilanne. Turunkin seudulla on etenkin vuokra-asuntomarkkinoille ilmaantunut viime vuosina ripeästi kasvava ihmisryhmä. Kaupunginjohtaja Aleksi Randellin sanoin: "lisähaasteita asuntotarpeeseen tuovat nyt esimerkiksi tänne sijoittuvat turvapaikanhakijat."

Vastakkain on siis kaksi ihmisryhmää. Asuntoja tarvitsevat sekä maahamme veronmaksajan elätettäväksi saapuneet että verotuloja kasvattavat kantasuomalaiset. Tulee olemaan hyvin jännittävää nähdä, kuinka ongelma ratkaistaan. Tässä yhteydessä on huomattava, että maahanmuuttajien joukosta löytyville lukuisille koneinsinööreille näyttäisi olevan töitä tarjolla kunhan heillä vain olisi tutkintopaperit tallella.

Laivatilausten merkitys on koko valtakunnan laajuinen, sillä laivatilaukset työllistävät yhtä telakkalaista kohden neljä ihmistä alihankintaketjuihin. Aamun lehden jutussa otettiin esimerkiksi savolainen ovenrakennusyritys, joka on saanut tehtaalleen täystyöllisyyden laivatilausten ansiosta. Tämä on erinomaista tilanteessa, jossa Suomen kasvu on ollut pääosin velkavetoista.

Asiaan kiinnitti huomiota Handelsbankenin pääekonomisti Tiina Helenius, jonka mukaan kestävän talouskasvun uralle päästään vasta kun vienti alkaa vetää. Laivakaupat ovat tästä hyvä esimerkki, vaikka laskutuspäivät ovatkin vasta jälkikäteen.

Toinen viennin elpymistä avustava suurinvestointi on Äänekosken biotuotetehdas, jonka rakentaminen oli heinäkuussa julkaistun tiedotteen mukaan "puolivälissä" ja jonka on tarkoitus valmistua loppuvuodesta 2017. Myös sillä on merkittäviä seurannaisvaikutuksia metsäteollisuuden logistiikkaketjussa metsätöistä sellun ja sen tuotannon sivuvirtojen jatkojalostukseen.

Edelle kirjoitetun perusteella Suomen talous näyttäisi lopultakin nousevat kestäville jaloille. Sen seurauksena talouskasvu lienee muutaman vuoden kuluttua selvästi nopeampaa kuin ekonomistit ennustavat tänä päivänä. Varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole, sillä uusi maailmanlaajuinen talouskriisi saattaa sysätä maailmantalouden jälleen syöksyyn.

Jos näin käy, menisivät sen mukana myös suomalaisten toiveet paremmasta tulevaisuudesta. Suomen on siis syytä toimia maailmanpolitiikan näyttämöllä maltillisesti ja kriisejä ehkäisevästi.

Toisaalta pelkästään Venäjän ja Yhdysvaltojen (sekä muiden länsimaiden) välien normalisoituminen palauttaisi meille suuren siivun idänkauppaa. Valitettavasti tilanne näyttää juuri tällä hetkellä pikemminkin synkältä kuin mieltä nostattavalta.

Onneksi olemme kuitenkin lopultakin onnistumassa Venäjän talouspakotteiden tuhoaman idänviennin paikkaamisessa länsimarkkinoille, kuten laivatilaukset ja orastava talouskasvu osoittavat. Siksi emme enää ole riippuvaisia idänkaupasta, vaan Venäjän ja länsimaiden suhteiden yllättävä normalisoituminen voitaisiin katsoa Suomen osalta tuplajättipotiksi, jonka seurauksena taloutemme saisi vielä yhden uuden piristysruiskeen.

Sen seurauksena saavuttaisimme epäilemättä kantasuomalaisten täystyöllisyyden ja töitä riittäisi ehkä myös paperinsa hukanneille maahanmuuttaja-koneinsinööreille. Se helpottaisi pakolaisvirran aiheuttamaa haastetta julkiselle sektorille ja siten saattaisi aikanaan näkyä julkisen velkaantumisen vähenemisenä ja ehjä joskus jopa verotuksen kevennyksenä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marita Laukkanen unohti
Hyvien talousuutisten aamu
Hei, me tehdään laivoja!

Hei, me tehdään laivoja!

STX Europen Turun telakalla jouduttiin pettymään karvaasti, kun jo varmaksi luultu jättiristeilijätilaus valuikin saman emoyhtiön Ranskan telakalle. Taustalla oli korealalaisen omistajayhtiön strateginen päätös kilpailuttaa kahta omistamaansa telakkaa ja samalla kahta EU-valtiota toisiaan vastaan. 

Tapahtunut vaatii muutaman kommentin.

Ensinnäkin tämä episodi kertoo karua kieltään siitä, kuinka sairas liiketoiminnan ala laivanrakennus on. Jättiyhtiöt etsivät kaikki keinot, jolla ne voisivat siirtää veronmaksajien rahoja omaan käyttöönsä. Telakkayhtiöiden keskittymisen seurauksena olemme siis saapuneet tilanteeseen, jossa jopa saman yhtiön sisäisen kilpailutuksen avulla haetaan lisävoittoja. Tästä huolimatta yhtiö on joutunut pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin.

Toiseksi tapahtuma kertoo myös siitä, ettei osaamisella ollut päätöstä tehdessä ilmeisesti kovin suurta merkitystä, koska välittömästi voiton saatuaan ranskalaiset huusivat suomalaista osaamista avukseen. Jatkossa tuleekin olemaan mielenkiintoista nähdä, syntyykö tästä samankaltaisia seurauksia kuin eräästä toisesta ranskalaisvetoisesta suurprojektista.

Kolmanneksi tapahtuma luo mielenkiitoisen näyteikkunan eurooppalaisten valtioiden keskinäiseen solidaarisuuteen. Suomen hallitus käytti asiasta vastaavan ministeri Vapaavuoren mukaan kaikki sallitut keinot laivatilauksen tukemiseksi. Tästä seuraa se looginen kysymys, että käyttikö Ranska myös muita kuin laillisia keinoja, joita ja vain joita sikäläinen ministeri on kertonut käytetyn. On siis hyvä, että asiaa on lähdetty kyselemään.

Neljänneksi on vielä todettava, että tapahtuneen perusteella näyttää siltä, että yhä monimutkaisempien ja vaativampien tuotteiden valmistaminen saattaa olla käymässä taloudellisesti mahdottomaksi Euroopassa. Näin siitä huolimatta, että Ranskakin on Eurooppaa. 

Todellinen ongelmahan juontaa telakkateollisuuden vahvistumisesta Euroopan ulkopuolella. Noita maita EU:n tukisäännökset eivät koske, joten kilpailutilanne muodostuu helposti erittäin vääristyneeksi. Tätä tilannetta kärjistää vielä eurooppalaisen laivanrakennusteollisuuden omistuksen joutuminen Itä-Aasiaan, minkä seurauksena yhtiöiden on vaikeuksiin joutuessaan helppo saneerata laivanrakennus kotimaahansa tai muualla maailmassa sijaitseville telakoilleen. Näkymä ei siis ainakaan ole kovin rohkaseva suomalaisen telakkateollisuuden tulevaisuutta ajatellen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU luopui tulevasta talouskasvusta
Innovaatioita 2020-luvun tarpeisiin?
Asiakas on aina oikeassa - vai onko?