Kansainvälistyminen tuottaa monenlaista kulunkia

Oulussa sytytettiin viime yönä useita tulipaloja. Toistaiseksi pyromaanista - tai pyromaaneista - ei ole tietoa, joten tässä vaiheessa ei myöskään tässä blogissa ole syytä tehdä johtopäätöksiä syyllisistä, vaikka Ruotsissa roskakatosten ja autojen tuhopoltot ovatkin kehitysmaataustaisten asuttamien alueiden riesa. Yhtä hyvin kuin uussuomalainen, voi tekijäksi paljastua myös mieleltään häiriintynyt kantasuomalainen, joka on saanut innoituksensa ruotsalaisista - PT-median suosimaa sanaa käyttääkseni - autogrilleistä. 

Saimme tänään lukea myös tapauksesta, jossa liikkuvasta autosta ammuttiin viime elokuussa kahta tai kolmea ihmistä. Uutisten mukaan poliisi pyytää ampumisen kohteeksi joutuneita ihmisiä ilmoittautumaan sekä kyselee vihjeitä henkilöiltä, jotka tietävät tapahtumista jotakin.

Tapauksen tekee oudoksi se, että ampumisesta on aikaa noin puoli vuotta, enkä löytänyt Google-haulla siitä minkäänlaista tietoa. Näin siitä huolimatta, että kaduilla tapahtuneet ampumistapaukset lienevät Helsingissä vielä varsin harvinaisia. 

Nähtäväksi jää, millaista tietoa poliisi onnistuu keräämään näin pitkän ajan jälkeen. Varmaa on vain se, että tapauksen nähneiden ihmisten mielikuvat tapahtuneesta ovat näin pitkän ajan jälkeen ehtineet haalistua ja sekoittua mielikuvituksen tuottamiin kuvitelmiin. Siten oikeudella - mikäli tapaus etenee sinne asti - tulee olemaan tuskainen työ etsiessään todisteita, jotka riittävät syyllisten osoittamiseen ilman varteenotettavaa epäilyä syyttömyydestä.

Tämä ongelma nousi esille myös tämän päivän uutisissa, joiden mukaan Turun hovioikeus vapautti kotimaassaan tehdystä joukkomurhasta epäillyn liberialaisen Gibril Massaquoin kaikista syytteistä. Oikeudenkäynnin hinnaksi suomalaisille veronmaksajille on jutun mukaan mukaan tulossa yli 4 000 000 euron lasku. 

Näyttää siis siltä, että kansainvälistyvä maailma tuottaa myös meille suomalaisille monenlaista kulunkia, kuten edellä esille nostamani esimerkit osoittavat. Tässä kirjoituksessani sellaisia ovat Ruotsin mallin mukaiset tuhopoltot, kehitysmaista ja lähinnä mafiafilmeissä tutuiksi tulleiden kaltaiset ampuma-aserikokset sekä jopa tuhansien kilometrien päässä tapahtuneiden rikosten oikeudelliset puimiset.

Näistä viimeksi mainittuja puolustetaan sillä, että ilman kotimaansa rikoksista epäiltyjen saattamista oikeuteen saattaisi Suomesta tulla sotarikollisten turvasatama. Tämä on tietenkin aiheellinen huoli, eikä kukaan halua sellaista. 

Tästä huolimatta on kuitenkin kysyttävä, että onko suomalaisten veronmaksajien asia kustantaa kaukaisten rikosten oikeudelliset selvittelyt? Etenkin kun jo aiemmat tapaukset ovat osoittaneet, että syyllisyyden osoittaminen on lähes mahdotonta, koska pelkällä henkilötodistelulla on vaikea saada pitäviä todisteita, joiden varassa voitaisiin antaa langettavia tuomioita. 

Eli kannattaisiko näissä tapauksissa syytekynnystä pitää niin korkeana, että kerättyjen todisteiden valossa voidaan langettavaa tuomiota pitää jo etukäteen käytännössä varmana oikeudenkäynnin lopputuloksena?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysmaalaistuminen etenee
Helsingin käräjäoikeus ei ymmärtänyt kunniamurhaajaa
Siis miksi Oulussa murhataan, Riika Nykänen?