Taiteilijoiden motiivina on avoin kirje, jonka mukaan "Zabludowiczin rahoittamien organisaatioiden pitkään jatkunut tuki Israelin valtion Palestiinaa ja palestiinalaisia kohtaan harjoittamalle apartheid-politiikalle". Sen ovat kirjoittaneet taiteilijat Terike Haapoja ja Eero Yli-Vakkuri.
Heistä Terike Haapoja on New Yorkissa vaikuttava taiteilija, joka on tullut tunnetuksi mm. vasemmistopiireissä muodikkaan genren mukaisesti eläinten oikeuksien puolustajana ja lihatalouden kriitikkona. Hän on esimerkiksi tehnyt teoksen, jossa toistettiin sikojen ääntelyä viimeisenä elossaoloyönään ennen teurastusta, kuvattiin maailman eläinteollisuutta ja näytettiin eläinten turvatalossa elävää Paavo-sikaa, jonka selkään oli kiinnitetty valjaiden avulla kamera.
Eero Yli-Vakkuri puolestaan on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka tunnetaan paikan, esimerkiksi kaupunginosan, tietyn tilan tai ryhmän ehdoilla toteutetuista performansseista, käsitetaiteellisista projekteista sekä teknologia- ja mediakriittisistä videoteoksista. Hän on saanut mm. Koneen säätiöltä 30 000 euron apurahan, jotta voisi ratsastaa hevosella Helsingistä Turkuun.
Zabludovicz toimitti eilen julkisuuteen oman vastauksensa taiteilijoiden kritiikkiin. Sen mukaan "Kiasman tukisäätiön perustajajäsenenä uskon museon merkitykseen itsenäisenä ja osallistavana tilana. Olen ylpeä Suomen kansalainen, holokaustin pakolaisten lapsi; pakolaisten, joille annettiin koti demokraattisessa Suomessa. Tämä on väärään tietoon perustuva henkilökohtainen hyökkäys, joka yrittää kyseenalaistaa museon etiikan. Tuen intohimoisesti kahden valtion ratkaisua, joka takaa palestiinalaisten ja israelilaisten oikeudet elää ja työskennellä rauhassa rinnakkain, enkä näe mitään syytä, miksi tällä olisi merkitystä sopivuudelleni Kiasman tukisäätiön hallituksen jäseneksi. Itse uskon, että boikotit vahingoittavat rauhanpyrkimyksiä, koska ne asettavat esteitä avoimen vuoropuhelun ja ihmisten välille. Uskon, että museon tulee aina olla vuoropuhelun tila."
En tietenkään tiedä, ovatko Haapoja ja Yli-Vakkuri kirjoittaneet kirjeensä rehellisesti hyvässä uskossa vai pelkästään julkisuuden toivossa. En myöskään tiedä, onko Zabludowicz vastauksessaan rehellinen vai ei. Enkä edes sitä, oliko taiteilijoiden ulostulon yhtenä syynä antisemitismi, kuten kansanedustaja Ben Zyscowicz (kok) epäili.
Sen sijaan on selvää, että Haapoja ja Yli-Vakkuri käyttävät niitä toimintatapoja, joita USA:sta peräisin oleva wokellus- ja känselöintikulttuuri ovat tuoneen myös suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Siis rehellisen mielipiteiden vaihdon sijaan eri mieltä olevien poissulkemisen ja vaientamisen.
Tätä kulttuuria ei Suomeen kaivata, koska ihmisten klikkiytyminen omiin kupliinsa ei ole koskaan johtanut mihinkään hyvään. Sen sijaan maamme poliittista - myös taidepoliittista - keskustelukulttuuria pitäisi kehittää avoimemmaksi. Eikä sellaiseen kuulu eri mieltä olevien poissulkeminen.
Kirjoitin tapauksesta, koska siinä mentiin aivan tämän blogin syvimmän tarkoituksen ytimeen. Siis siihen blogin tunnustekstiin, jossa todetaan, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus."
Onhan kiistatonta, että marxilaisuudesta ponnistava poliittinen vasemmisto - johon Haapoja ja Yli-Vakkuri eittämättä kuuluvat - ei ole koskaan eikä missään onnistunut luomaan toimivaa yhteiskuntaa, joka olisi taannut asukkailleen inhimilliset elinolosuhteet ja täydet ihmisoikeudet. Nyt käynnissä oleva mainittujen taiteilijoiden käynnistämä performanssi tuli alleviivanneeksi yhden niistä syistä, miksi näin on.
Tekstit
