Media muutti tulkintaansa vaalien voittajasta

Suomessa on totuttu siihen, että niitä puolueita, joiden kannatus on vaaleissa noussut kutsutaan voittajiksi ja niitä, joiden kannatus on laskenut häviäjiksi. Näin on ollut niin kauan kuin muistan.

Nyt media on kuitenkin - ilmeisesti yhteisellä päätöksellä - siirtynyt uuteen viestintätapaan. Tarkoitan Hollannin parlamenttivaaleja, joista Iltalehti otsikoi, että "äärioikeiston Geert Wilders tunnusti vaalitappion - liberaalit voittoon Hollannin vaaleissa".

Ilta-Sanomien otsikon mukaan "äärioikeiston Geert Wilders julisti pääministeri Mark Rutten puolueen Hollannin parlamenttivaalien voittajaksi". Itse tekstissä tosin todetaan, että "myös vapauspuolue on vaalivoittaja, koska se on saamassa lisäpaikkoja".

Yleisradio jatkoi samalla linjalla: "ovensuukyselyt: Rutten oikeistoliberaalit voittamassa Hollannissa". Päivän uutiskoosteessa se vakuutti lisäksi, että "oikeistoliberaalit voittoon Hollannissa."

Helsingin Sanomat puolestaan kirjoitti juttunsa leipätekstiin virkkeen "vaikka Rutten näyttää voittaneen vaalit, 31 paikkaa merkitsee kymmenen paikan menettämistä nykytilanteeseen verrattuna". Niin, luitte oikein, Hollannin vaaleissa Rutten Liberaalipuolue on menettämässä parlamenttipaikoissa laskien noin neljänneksen kannatuksestaan. Mutta kuten edeltä ilmene, se on silti suomalaisen median mukaan vaalien voittaja.

Toki on tässä yhteydessä todettava, että Rutten puolue on edelleen parlamentin suurin. Siinä mielessä se on siis kiistatta vaalien voittaja ja kiinnitin asiaan huomiota vain siksi, että meillä on yleisenä tapana ollut kutsua voittajiksi niitä puolueita, joiden kannatus on noussut ja häviäjiksi niitä jotka ovat menettäneet suhteellista ääniosuuttaan.

* * *

Selitys suomalaisen median aiemmasta poikkeavalle vaalitulos-uutisoinnille olisi ehkä pienen mediatutkimuksen arvoinen. Taustalla lienee ainakin se tosiasia, että Wildersin Vapauspuolue ei saanut kokonaan realisoiduksi mielipidetiedustelukannatustaan, vaikka kasvattikin suosiotaan äänestäjien parissa.

Vastaavasti Rutten Liberaalit menestyivät hyvin suhteessa gallupien ennusteisiin. Ja jäihän se kannatuksen rökälemäisestä laskusta huolimatta Hollannin suurimmaksi puolueeksi.

Lisäksi uudenlaiseen vaalitulosretoriikkaan lienee vaikuttanut toimittajien inho Vapauspuoluetta kohtaan. Siksi he haluavat vähätellä puolueen menestystä minimoidakseen sen vaalivoiton merkityksen Hollannin ulkopuolella. Sen voi ainakin yrittää tehdä sanansa sopivasti valitsemalla.

* * *

Olivat toimituskuntien motiivit mitkä tahansa, jään jännityksellä odottamaan uutisointia Suomen tulevista kuntavaaleista. Julistetaanko niissäkin voittajat ja häviäjät sen mukaan, miten ne menestyvät suhteessa mielipidetiedusteluihin?

Jos näin tehdään, voidaan Ylen viimeisen kannatusmittauksen perusteella julistaa esimerkiksi Perussuomalaiset vaalivoittajiksi, mikäli puolueen kannatus nousee yli 8,7 prosentin. Vastaavasti Vihreät kärsii tappion, mikäli sen kannatus jää alle 13,7 prosentin.

Edellisissä kuntavaaleissa mainittujen puolueiden kannatukset olivat 12,3 (ps) ja 8,5 (vihr) prosenttia. Siten median nyt omaksuman uutisointitavan mukaan Perussuomalaisten noin 30 prosentin kannatuksen lasku voitaisiin julistaa vaalivoitoksi ja Vihreiden 37 prosentin kannatuksen nousu tappioksi. Valitettavasti minun on vaikea päättää, olisiko tällainen uutisointi orwellilaista uuskieltä, vai vastuullista journalismia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Epädemokraattisen EU-journalismin kukkanen
Kreikan absurdit vaalit
Petteri Tuohinen, analyysisi sisältää omituisuuksia

Valeuutisia Ruotsin muslimimääristä

Tämän päivän Helsingin Sanomat esitteli kuvaajan muslimien määristä Euroopan eri maissa. Sen mukaan islaminuskoisia löytyy eniten Saksasta, peräti 4,76 miljoonaa ihmistä. Ranskassakin heitä on 4,71 miljoonaa.

Kuvaa katsellessani huomioni kiinnittyi Ruotsin kohdalle. Siellä muslimeita on sen mukaan "vain" 430 000. Käytin sanaa "vain" siksi, että muistin hyvin Wikipedian kertoneen jo kauan sitten naapurimaan muslimiväestön olleen vuonna 2009 noin 500 000.

Sen jälkeen maahan on muuttanut runsaasti lisää muslimeita, esimerkiksi ennätysvuonna 2015 Ruotsiin tuli 163 000 turvapaikanhakijaa, joista suurin osa lienee ollut muslimeja. Heistä noin puolet on saanut tai tulee saamaan turvapaikan. 

Maahanmuuttajien hedelmällisyydestä Ruotsissa en löytänyt tilastoa pikaisella haulla, mutta Helsingin kaupunki kertoi omalla sivullaan, että "somalin-, arabian- ja kurdinkielisten kokonaishedelmällisyysluku on... selvästi yli kaksinkertainen verrattuna koko väestöön". Tämä lienee yleistettävissä myös Ruotsin muslimiväestöön, jonka sisäsyntyinenkin kasvu on siten varsin nopeaa.

Löysin Wikipediasta toisenkin aiheeseen liittyvän sivun. Siinä kerrotaan mm. Ruotsissa asuneiden syntymämaa. Sen mukaan Syyriassa, Irakissa, Iranissa, Somaliassa, Bosnia & Herzegovinassa, Turkissa, Eritreassa, Afganistanissa ja Libanonissa syntyneitä on länsinaapurissamme yhteensä 620 000. Vaikka kaikki näistä maista tulleet eivät olekaan muslimeita, asuu Ruotsissa vastaavasti paljon muslimiväestölle syntyneitä lapsia. Lisäksi tilastosta puuttuvat sellaiset muslimimaat, joista on tullut vähemmän kuin 20 000 ihmistä.

Kolmannen Wikipedia-artikkelin mukaan Ruotsissa on noin 450 000 muslimia, joista 110 000 harjoittaa uskontoaan aktiivisesti. Tämä teksti on ollut olemassa jo ainakin vuonna 2010, koska siteerasin sitä jälkimmäisen luvun yhteydessä tuolloin. Myös tähän lukuun on tehtävä samat muslimimäärien lisäykset kuin kahteen muuhun Wikipedia-sivuun eli muslimien maahanmuutto ja syntyvyys artikkelin kirjoittamisen jälkeen.

Mielenkiintoista oli edelleen, että Ydin-lehti kertoi vuonna 2014 Ruotsissa olevan "suuri muslimivähemmistö. Virallisia tilastoja ei ole, mutta islamilaiset seurakunnat arvioivat maassa asuvien muslimien määräksi 400 000." 

Jutusta ei selviä muslimiseurakuntien arvion päivämäärää, eli oliko tieto juttua kirjoitettaessa tuore vai vanha. Ja joka tapauksessa arviossa ilmoitettuun muslimien määriin on lisättävä islamilaisiin seurakuntiin kuulumattomat muslimit, maahan seurakunnista saadun arvion jälkeen muuttaneet islaminuskoiset sekä samalla ajanjaksolla muslimiperheisiin syntyneet lapset.

Kaiken kaikkiaan lienee selvää, että HS:n julkaisema kuva on ainakin Ruotsin kohdalla valheellinen. Siis naapurimaan todellisen muslimiväestön määrää vähättelevä.

Koska viime aikoina on puhuttu paljon valemediasta, on edelle kirjoittamani perusteella syytä kysyä onko Helsingin Sanomat nyt nähdyn taulukon perusteella sellainen? Vahinkoja tietenkin sattuu kaikille, joten ei tuomita vielä. Sen sijaan jääkäämme odottamaan HS:n oikaisua, jossa vastuullisen median tapaan korjataan tänään esitetty virheellinen tieto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi mediaan ei luoteta?
Maahanmuuttajien määrät ovat vain promilleja
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?

Eduskunta harvinaisen epä-älyllisellä tuulella

Suomen puolustusvoimien varustuksesta talvisodan syttyessä käytettiin toisinaan nimitystä malli Cajander. Se syntyi 1930-luvulla useiden hallitusten säästäessä varustelumenoista, ei siis pelkästään Cajanderin hallituksen "ansiosta".

Kesäkuussa 1939, puoli vuotta ennen talvisodan syttymistä, pääministeri Cajander kuitenkin ilmoitti tyytyväisyytensä siitä, että Suomen armeijan hankintoja oli osittain lykätty myöhemmäksi, ja että näin säästettäisiin valtion varoja. Säästöissä oli sekin etu, ettei valtion varoja oltu tuhlattu varusteisiin, jotka olisivat kuitenkin sodan sattuessa jo vanhentuneita ja osittain käyttökelvottomia.

Osalle suurvallan hyökkäystä torjumaan joutuneista sotilaista malli Cajander tarkoitti sitä, heille ei ollut antaa aluksi kuin kivääri, kokardi, sotilaspuvun housut ja miehistövyö univormuksi, minkä vuoksi sotilaat joutuvat taistelemaan talvisodan alussa mukanaan tuomissaan siviilivaatteissa. Varustukseen kuului lisäksi lumipuku sekä pääasiassa saksalaista ensimmäisen maailmansodan tyyppiä oleva vyöhön kiinnitettävä patruunakotelo ja nahkasaappaat.

Malli Cajander lienee ollut Neuvostoliiton tiedossa ja osaltaan vaikuttanut nostavasti sen hyökkäysintoon. Tai ellei vaikuttanut, niin aivan varmasti sillä oli merkitystä suomalaisten kykyyn puolustaa maataan.

Vasta saavutettu itsenäisyys ja sisällissodan jälkeen tehdyt yhteiskunnalliset muutokset olivat kuitenkin yhdistäneet kansan niin, että varusteiden määrästä ja laadusta huolimatta pystyttiin saavuttamaan torjuntavoitto. Ei kuitenkaan liene epäilystä siitä, että malli Cajanderin piikkiin voidaan laittaa osa talvisodan aikaisista miehistötappioista.

* * *

Aamun lehti kuvasi sivuillaan eduskunnassa käydyn tavallistakin epä-älyllisemmän keskustelun helmiä. Tarkasteltakoon siis niitä hiukan tarkemmin.

Vasemmistoliitto oli huolissaan siitä, että isot materiaalihankinnat johtavat leikkauksiin muissa valtion menoissa tai lisävelkaan. Vihreät sanoivat, että he ovat sitoutuneet korvaamaan meri- ja ilmavoimien vanhentuvan kaluston, mutta eivät avoimella šekillä.

Onko siis tosiaankin niin, että Suomen poliittisen kentän äärivasemmistossa on unohdettu kokonaan malli Cajander, ja halutaan toistaa uudelleen koe siitä, miten itäinen suurvalta reagoi sotilaalliseen tyhjiöön. Näin siitä huolimatta, että Georgian ja Ukrainan tapahtumat viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat tarjonneet asiasta ilmiselvän muistutuksen.

Pääministerin mukaan hankintoja taas ei tehdä yhteiskunnan muun hyvinvoinnin kustannuksella. Ainakin itselleni heräsi kysymys siitä, että millä ne sitten rahhoitetaan? Onko pääministerillä taikaseinä, josta lentokoneet ja laivat rahoitetaan?

* * *

Tosiasia on, että ajantasainen aseistus on tarpeen maamme turvallisuuden takaamiseksi. Tämä koskee myös äärivasemmistoa.

Toinen tosiasia on, että valtiolla on vain yksi kukkaro, josta otetaan varat kaikkiin valtion menoihin. Yhden menoluokan kasvaessa voidaan joko säästää muista menoista tai vaihtoehtoisesti lisätä valtion tuloja.

Jälkimmäiseen on kaksi vaihtoehtoa: velan ottaminen, eli maksun lykkääminen tuonnemmaksi tai tulojen eli verojen kasvattaminen. Molemmat toimenpiteet heikentävät maamme tulevaa taloudellista suorituskykyä verrattuna siihen, ettei ylimääräisiä menoja syntyisi. Siten ne vähentävät ennemmin tai myöhemmin myös suomalaisten hyvinvointipalveluihin käytettävissä olevia varoja. Sille ei pääministerikään voi mitään.

Yhteenvetona voidaan todeta, että mikäli eduskunnassa käyty keskustelu olisi ollut rehellistä, olisimme kuulleet Vihreiltä ja Vasemmistoliitolta puheenvuoroja, joissa olisi kerrottu puolueiden haluavan heikentää maamme puolustusta. Pääministeri olisi puolestaan kertonut, että nyt on tullut aika tinkiä joistain valtion menoista, jotta voimme taata itsellemme ja jälkeläisillemme turvallisen yhteiselon arvaamattoman naapurimme kanssa. Siitähän tässä on viime kädessä kysymys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikkalaisuus Suomen historian valossa
Diplomatian kukkasia
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku

Leonardo DiCaprio metsässä

Amerikkalainen veteraaninäyttelijä Leonardo DiCaprio otti kantaa kuhmolaisen saarimetsän hakkuisiin. Asiasta uutisoi Helsingin Sanomien Nyt-liite ja tuli samalla asemoineeksi itsensä hakkuiden vastustajaksi toteamalla, että "DiCaprio oli ikävä kyllä myöhässä. Saaren hakkuut saatiin loppuun jo pari viikkoa sitten."

Tänään emolehti uutisoi tapauksesta. Sen mukaan Greenpeacen Sini Harkki on kiistänyt, että DiCaprion kannanotto liittyisi järjestön kampanjointiin. Onko maailmankuulu näyttelijä siis ihan itse ja ilman suomalaisen biotalouden vastustajien apua keksinyt syrjäisellä saarella sijainneen hakkuutyömaan?

Vakavasti ottaen. Suomessa on Metsätilastollisen vuosikirjan mukaan suojeltuja tai rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia alueita yhteensä noin 4,8 miljoonaa hehtaaria. Niistä valtaosa sijaitsee Pohjois-Suomessa, joten metsäympäristön suojelun suurimmat puutteet löytyvät maamme eteläisimmistä osista.

Suojelutilanne on esitetty alla olevassa Metsätilastollisesta vuosikirjasta kopioidussa kuvassa.

Kuvasta nähdään, että nyt puheena olevassa Kainuussa noin kymmenen prosenttia metsistä on jonkinasteisten suojelutoimien piirissä, ja niistä puolet vieläpä tiukasti suojeltuna. Lisäksi on hyvä tiedostaa, että näiden lisäksi jokaiselle hakkuukohteelle jätetään monimuotoisuuden suojelun nimissä ns. säästöpuita, joiden tarkoituksena on tuottaa elinympäristöjä järeää puutavaraa tarvitseville eliölajeille.

Helsingin Sanomat välitti myös Greenpeacen Harkin mielipiteen, jonka mukaan "hallituksen biotalousinto" uhkaa Suomessa metsien hiilensitomiskykyä. Tähän olisi paljonkin sanottavaa, mutta luulen kuitenkin, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.

Metsätilastollisesta vuosikirjasta löytyy myös Suomen metsien puiden tilavuuden kehitys itsenäisyyden aikana. Se on esitetty seuraavassa kuvassa.

Kuvasta nähdään, että maamme puuvarat ovat kasvaneet erittäin voimakkaasti 1970-luvulta lähtien. Tämän kasvun hyödyntäminen lienee juuri nyt maan hallituksen tavoitteena.

Hiilinielujen kannalta on oleellista se, että nuori metsä sitoo tehokkaasti hiilidioksidia, kun taas hyvin vanhoissa metsissä nettosidontaa ei tapahdu. Hakkuut tietenkin vähentävät sitoutuvan hiilidioksidin määrää, mutta sitä vähemmän mitä iäkkäämpi metsä on. Tämä johtuu puun kasvun hidastumisesta ja lisääntyvistä metsätuhoista.

Tuhojen osalta pelottavin esimerkki on Länsi-Kanadan vuoristonilurituho, jonka seurauksena on tuhoutunut erittäin laajoja metsäalueita. Tuho on liitetty ilmastonmuutokseen, mutta sen perimmäisenä syynä lienee ollut pikemminkin Pohjois-Amerikan luoteisten mäntymetsien järeytyminen.

Suomessa ei ole ollut kanadalaisiin verrattavia metsätuhoja, mutta meilläkin esimerkiksi vanhat kuusimetsät ovat alttiita tuhoille. Siten metsien museoiminen ei ole kestävä ratkaisu edes hiilidioksidin sitomisen kannalta.

Saati että se täyttäisi taloudellisen tai sosiaalisen kestävyyden kriteereitä: Suomessahan metsätalous tuottaa noin 20 prosenttia vientituloista ja on merkittävä työllistäjä Kainuun kaltaisilla syrjäseuduilla.

Edelle kirjoittamani perusteella en voi muuta kuin yhtyä Metsähallituksen Jouko Kumpulan näkemykseen, jonka mukaan "jos ottaa kantaa johonkin, niin kannattaisi tulla itse katsomaan, miten asiat ovat".

Epäilen kuitenkin, ettei Greenpeace saata tätä näkemystä DiCaprion tietoon sitäkään vähää kuin tietoa kainuulaisen saarimetsän hakkuusta. Se on harmi, sillä monipuolista tietoa jakamalla kansainvälinen luonnonsuojelujärjestö voisi estää DiCapriota nolaamasta itseään jatkossa nyt nähdyllä tavalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsänomistajat tukevat Suomen raskasta metsäteollisuutta
Vuoristoniluri luo Suomelle kilpailuetua
Tuhoutuvatko Suomen metsät uusien investointien seurauksena?

Tummahipiäinen mies, ruotsalainen poliisi ja röyhkeä ranskatar

Aamun lehti otsikoi tänään, että "Irakissa itsemurhaiskun tehnyt britti oli vapautettu Guantánamosta". Jutun yhteydessä olevassa kuvassa hymyilee iloisesti tummahipiäinen mies huppu päässään.

Itse jutussa kerrottiin, että iskun tekijä - siis kuvan hymyilevä mies - oli kotoisin Manchesterista ja joutunut Guantánamon vankileirille Pakistanista vuonna 2002. Mies oli amerikkalaisten mukaan otettu kiinni Taleban-taistelijana eli islamistiterroristina.

Hymyilevä mies oli kuitenkin vakuuttanut syyttömyyttään ja Tony Blairin hallitus ryhtyi tekemään kovasti työtä saadakseen hänet ulos vankileiriltä. Kun se lopulta onnistui, pulittivat Britannian veronmaksajat miehelle korvauksena kärsimyksistä kokonaista miljoona puntaa.

Vuonna 2014 tämä syytön miljonääri matkusti Syyriaan taistellakseen ISIS-järjestön riveissä. Se seikkailu päättyi Irakin Mosulissa laajennettuun itsemurhaan, jonka turvin syytön ja hymyilevä brittimies oletti epäilemättä pääsevänsä 72 neitseen huomaan.

* * *

Aamun lehden toinen uutinen koski Ruotsin Rinkebyssä tapahtuneita välienselvittelyjä paikallisen nuorison ja järjestysvallan välillä. Siellä poliisi oli nimittäin ryhtynyt ammuskelemaan paikallisia nuoria, vaikka ei ole kuin pari päivää siitä, kun ruotsalaiset poliitikot ja media tuohtuneina Yhdysvaltain presidentin viserrykseen kertoivat Ruotsiin suuntautuneen maahanmuuton olleen varsin ongelmatonta.

MTV3:n asiasta kertoneen jutun yhteydessä olevalla videolla näkyy omituisia tulipaloja sekä myös palaneita autonraatoja. Ehkäpä nekin viestittävät meille ruotsalaisen maahanmuuttopolitiikan menestystarinaa.

Sellaisesta saattoi kertoa myös juttu, jonka mukaan ruotsalaismies oli ajellut Espanjassa butaanilla lastatulla rekalla muuta liikennettä vastaan, kieltäytynyt pysähtymästä ja näytellyt kansainvälisiä käsimerkkejä. Ajelu päättyi poliisin luoteihin, mutta ruotsalaismiehen motiiveista ei ole tietoa. Ei myöskään äidinkielestä tai uskonnosta.

* * *

Aamun lehdessä oli vielä kolmaskin uutinen, joka ansaitsee kommentin. Se kertoi Ranskalaisesta naispoliitikosta Marine Le Penistä, joka ei suostunut peittämään päätään huivilla pyrkiessään tapaamaan libanonilaista uskonnollista johtajaa.

Röyhkeä naispoliitikko totesi tapauksen yhteydessä, että "voitte välittää suurmuftille kunnioittavat terveiseni, mutta en peitä itseäni".  Samalla hän tuli liittyneeksi sellaisten länsimaisten naispoliitikkojen joukkoon, jotka ovat uhmanneet muslimeiden pyrkimyksiä alistaa nainen perunasäkin sisällön asemaan.

Siihen ovat kuuluneet jo aiemmin mm. Michelle Obama, Laura Bush, Hillary Clinton, Barbara Bush, Rosalynn Carter ja Condoleezza Rice.

* * *

Edellä käsitellyt tämän aamun lehtijutut valaisivat niitä ongelmia, joita maailman globalisoituminen on tuottanut länsimaille. Siinä missä britit katsoivat olevansa velvollisia korvaamaan Taleban-soturille tämän kärsimyksistä amerikkalaisten vankileirillä, osoitti ranskatar suurmuftille konkreettisen eron länsimaisen ja lähi-itäläisen naisen asemassa.

Jokaisen itsensä arvioitavaksi jää, oliko Le Penin kieltäytymisessä kyse kunnioitettavasta ihmisoikeusteosta vai nolosta kyvyttömyydestä osoittaa kunnioitusta isännälleen. Samankaltainen kysymys voidaan luonnollisesti esittää myös Suomen Iranin suurlähettiläälle, joka kieltäytyi kättelemästä Suomen presidentin puolisoa tämän kutusuttua hänet juhlimaan maamme itsenäisyyttä veronmaksajien rahoilla.

Aamun lehtijutut osoittivat myös sen, että Ruotsissa näyttäisi edelleen elävän pyrkimys lakaista ongelmia maton alle. Se on sikäli ymmärrettävää, ettei siellä ole enää mahdollista pysäyttää ennennäkemätöntä yhteiskuntakokeilua, jonka lopputulos saattaa osoittautua hirvittäväksi katastrofiksi ainakin kantaruotsalaisten osalta.

Epämukavaksi kokeilun tekee etenkin se, että Ruotsi sattuu olemaan Suomen rajanaapuri. Näin siksi, että viikinkien jälkeläisten yhteiskuntakokeilun mahdollisen epäonnistumisen roiskeet saattavat ulottua myös tänne Pohjantähden alle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hollannin pääministeri teki suuren inhimillisen teon
Ruotsinsuomalaistyttö Syyriassa
Hollannitar pakeni uljasta muslimisoturimiestään

Muhammedin opetusten pitkä ja synkkä varjo

Juuri tällä hetkellä näyttäisi siltä, että profeetta Muhammedin opetukset innoittavat ihmisiä eri puolilla maailmaa. Tarkoitan tällä sitä, kuinka noiden opetusten kirjaimellisessa tulkinnassa pitäytyvät tahot saavat valtaa liberaalimpien näkemysten kustannuksella.

Tuoreita esimerkkejä asiain kehityksestä löytyy Afganistanista ja Palestiinasta. Niistä ensimmäisessä Taleban-liike on palannut jälleen islamia liberaalimmin tulkitsevan hallituksen haastajaksi. Liikkeen toiminta on ulottuu nykyisin myös maan pääkaupunkiin Kabuliin, missä se pyrkii heikentämään hallituksen asemaa erilaisin terrori-iskuin.

Lisäksi Afganistaniin on kulkeutunut ISIS, joka pyrkii nostattamaan sunnalaisittain islamia tulkitsevia ihmisiä samoja oppeja shiialaisittain uskovia vastaan. Myös se on pystynyt organisoimaan terroritoimia Kabulissa.

Afganistanissa on kyse - ei enempää eikä vähempää kuin - siitä, pitävätkö valtaa muihin maihin toimivia suhteita haluavat muslimit, vai ryhtyykö maa islamilaiseksi teokratiaksi. Tosin ISIS:in mukaantulo saattaa johtaa kolmen rintaman sotaan - josta ei seuraa mitään hyvää, ainakaan mikäli Syyrian tilanteesta voi ennustaa tulevaa.

* * *

Toinen esimerkki Muhammedin kirjaimellisen tulkinnan voittokulusta löytyy Gazan kaistaleelta. Siellä islamistinen Hamas on valinnut johtajakseen omankin asteikkonsa mukaan islaminuskovaisen äärihihhulin.

Ajoitus on mielenkiintoinen Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin todettua eilen, että hänelle sopii mikä tahansa ratkaisu Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin ratkaisemiseksi - kunhan molemmat osapuolet vain hyväksyvät sen. Tämä näkemys poikkeaa selkeästi YK:n näkemyksestä, jonka mukaan vain kahden valtion ratkaisu on mahdollinen.

En nyt tässä puutu YK:n näkemykseen toteamalla, että loogisesti ajatellen erilaisia ratkaisuja on joukoittain alkaen jommankumman kansan etnisestä puhdistuksesta aina yhteen sekulaariin ja demokraattiseen valtioon, jossa kansalaisoikeudet olisivat niin juutalaisilla kuin muslimeillakin. Sen sijaan totean, että Hamasin ratkaisu näyttäisi tähtäävän noista vaihtoehdoista ensimmäiseen - ja samalla lisäävän riskiä siitä, että myös vastapuolella samankaltaista ratkaisua hakevien poliittisten voimien kannatus lisääntyy.

Tässä tilanteessa saattaisi moni sanoa, että kärsijöinä "Pyhän maan" tilanteen kärjistymisestä ovat jälleen tavalliset ihmiset ja erityisesti palestiinalaiset. En kuitenkaan sano, sillä ei kai Hamasin asema gazalaisten keskuudessa ole syntynyt ilman tavallisten palestiinalaisten enemmistön tukea? Eli sitä saa mitä tilaa.

* * *

Edelle kirjoitetun perusteella Profeetta Muhammedin varjo on siis pitkä, synkkä ja edelleen äärimmäisen vaikuttava. Sen edessä myös meidän Eurooppalaisten on tehtävä ratkaisuja siitä, millä voimakkuudella haluamme tuon varjon lankeavan oman maanosamme ylle. Keskeinen osa sen hallitsemisessa on maanosamme ja oman valtiomme maahanmuuttopolitiikka. Ja erityisesti sen humanitaarinen. maailman hädänalaisten auttamiseen tähtäävä, osa.

Turvapaikka- ja pakolaispolitiikan yhteydessä tulee kaiken poliittisesti korrektin voivottelun lisäksi kysyä sitä, ovatko maailman kriisipesäkkeistä tulevat ihmiset aivan syyttömiä kotimaidensa sekasortoon? Erityisesti olisi mietittävä, että olisiko avain islamilaisen maailman ongelmien parantamiseen kansainvaelluksen sijasta siinä, etteivät maailman eri kriisipesäkkeissä asuvat tolkun ihmiset lähtisi karkuun profeetan pitkää varjoa, vaan ryhtyisivät kotimaissaan toimiin sen valaisemiseksi?

En nimittäin voi välttyä ajatukselta, että profeetan varjon valaiseminen olisi hyväksi koko maailmalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afgaanien palautukset voivat alkaa
Israelin toimet Gazassa tuomittu
Erkki Tuomioja ja tulkit

Irakilaiset kieltäytyvät poistumasta

Iltalehti kertoi kahdesta irakilaisesta turvapaikanhakijasta, jotka ilmoittivat pysyvänsä Suomessa riippumatta saavatko he siihen siihen luvan tai ei. Lehden juttu oli varsin valaiseva monellakin tavalla, joten päätin tarttua siihen.

Pohjois-Irakista Tampereelle päätynyt Hakim on tähän mennessä saanut kaksi kielteistä päätöstä. Ensin Maahanmuuttovirastolta ja myöhemmin Helsingin hallinto-oikeudelta. Nyt asia on korkeimman hallinto-oikeuden pohdittavana.

Hakim ei kuitenkaan ole valmis luovuttamaan. Sen sijaan hän uhoaa, että "jos korkeimmasta hallinto-oikeudesta tulee kielteinen päätös, aloitan koko homman alusta. Asianajajani sanoi, että se on mahdollista."

Suomalaisena veronmaksajana en voi olla kysymättä asianajajan moraalin perään. Onko todellakin suomalaisen juristin tehtävänä olla kunnioittamatta hallinnollisia ja oikeudellisia päätöksiä ja sen sijaan kehottaa maahan saapunutta elintasopakolaista ylläpitämään ja ruuhkauttamaan kallista prosessia, vaikka lopputulos on joka tapauksessa selvä. Ilmeisesti kyseisen juristin rahanhimo on sumentanut järjen.

Hakim kertoi lisäksi, että "minulla on mielenterveysongelmia ja olen ollut täällä jo kaksi kertaa sairaalahoidossa. Irakissa ei ole tarjolla mitään hoitoa psyykkisiin ongelmiin ja masennukseen."

Ottamatta kantaa miehen ongelmiin, on Iltalehteä kiitettävä siitä, että se julkaisi näin ilmeisen tapauksen suomalaisen hyvinvointijärjestelmän väärinkäytöstä. Maailmassahan on varmuudella miljoonia mielenterveysongelmaisia, mutta suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on jo muutenkin kustannuskriisissä.

Miksi ihmeessä Hakimin pitäisi tässä tilanteessa saada suomalaisten piikkiin jonkinlainen erityiskohtelu kun miljoonat muut eivät voi sellaista saada?

Iltalehti kertoi edelleen, että Hakim oli Suomeen tullessaan rahoittanut ihmissalakuljettajien bisnestä 8000 dollarilla. Sitä vastaan sai lennon Bagdadista Turkkiin, mistä matkaa jatkettiin junalla, autolla ja veneellä. Viimeinen etappi oli kuorma-autokyyti Ruotsin halki.

Hakimin reitille osui siksi useitakin turvallisia maita. Siitä herää hakematta kysymys: miksi mikään niistä ei kelvannut hänelle? Vastaus lienee se, että aiemmin irakilainen sai Suomesta turvapaikan paljon todennäköisemmin kuin mistään muusta Euroopan maasta.

Entä Hakimin potentiaali suomalaiselle yhteiskunnalle? Oman kertomansa mukaan hän ei ole käynyt koskaan koulua, mutta osaa silti puhua neljää kieltä. Ilman koulusivistystä ei mielenterveysongelmaisella liene Suomessa tulevaisuutta kuin yhteiskunnan elättinä. Ei, vaikka osaisikin neljää kieltä.

Itse asiassa emme tiedä todellisuudessa kuka tämä mies on. Paperit ovat nimittäin miehen kertoman mukaan hukkuneet Englannin kanaaliin. Siten hän voi kyllä olla Hakim, mutta yhtä hyvin Ali, Saddam tai vaikka Osama. Mutta oli kuka hyvänsä, hän on joka tapauksessa kallis taakka suomalaiselle veronmaksajalle.

* * *

Iltalehti kertoi kahdesta muustakin irakilaisesta, jotka eivät suostu lähtemään pois Suomesta edes oikeuden päätöksen jälkeen. Onkohan heilläkin neuvoja suomalaisen veronmaksajan piikkiin jakelevat asianajajat?

Ali-niminen shiiamuslimi kertoi jättäneensä vaimonsa ja poikansa piiloon Irakiin, vaikka ongelmia aiheuttanut "jengi löytää heidät jos haluaa". Ali itse on jutun mukaan suuri sankari, joka joutui jengin tappolistalle, koska oman kertomansa mukaan yritti "laittaa heitä kuriin toisin kuin muut poliisit".

Niinpä Ali haluaisi nyt Suomessa poliisiksi. Hänellä on oman kertomansa mukaan pitkä kokemus poliisin työstä ja hän on hyvä siinä. Näin siitä huolimatta, että hänelle tuli - ainakin IL:n jutun mukaan -  lähtö Irakista juuri ammatin takia.

* * *

Kolmas jutussä käsitelty henkilö oli Ashraf, jonka mukaan Suomi tarvitsee häntä. Mies kertoi valmistuneensa "Bagdadin yliopistosta historian opettajaksi vuonna 2012. Tulen hyvästä perheestä ja saan rahaa isältäni, jos sitä tarvitsen. Suomalaisten ei tarvitse maksaa minulle yhtään mitään, kunhan saan työpaikan."

Oli virkistävää kuulla, ettei tämä henkilö kaipaa suomalaisten elätystä. Hän on myös ollut hyvin aktiivinen turvapaikkapäätöstä odotellessaan. Siitä huolimatta minua jäi mietityttämään se, että me tarvitsisimme häntä. Mutta kuunnellaan perustelut.

"Suomessa on vain 5 miljoonaa asukasta ja te tarvitsette uusia asukkaita. Suomessa on myös paljon vanhoja ihmisiä, joten nuoria tarvitaan rakentamaan ja ylläpitämään yhteiskuntaa."

Ensinnäkin ihmettelen miksi me tarvitsemme lisää asukkaita? Siis maailmassa, jonka suurin ongelma on liikakansoitus ja väestöräjähdys.

Toiseksi meillä on juuri nyt jopa liikaa opettajia. Siitä merkkinä tämän aamun Helsingin Sanomat kertoi ruotsalaisten haalivan Suomesta opettajia omiin kouluihinsa.

Ei siis tunnu todennäköiseltä, että irakilainen historianopettaja sijoittuisi maassamme koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Ei vaikka hän onkin osoittanut aktiivisuutta Suomessa olonsa aikana ja isä on varakas.

* * *

Näiden kolmen henkilön osalta on todettava, ettei heillä ole Suomelle juuri mitään annettavaa. Tässä vaiheessa he uhoavat jäävänsä maahan vaikka väkisin, mutta ehkä ainakin osa tulee ajan myötä toisin aatoksiin.

Veronmaksajien kukkaroa he ovat jo nyt rasittaneet, ja näyttävät jatkossa kuppaavan sitä asianajajiensa ohjauksessa lisää. Siksi on toivottavaa, että he ennemmin tai myöhemmin tarttuisivat maahanmuuttoviraston järjestämään vapaehtoiseen paluuseen.

Siitä kertoi Iltalehden toisessa jutussa ylitarkastaja Mari Helenius Maahanmuuttovirastosta: "maksamme ja järjestämme kotimatkan ovelta ovelle. Lähtijöiden ei tarvitse huolehtia lentolipuista eikä taksimatkoista. Lisäksi heille tarjotaan joko rahallinen korvaus tai palveluja ja hyödykkeitä,"

Ja ellei vapaaehtoinen poistuminen onnistu, on suomalaisen yhteiskunnan keksittävä keinot panna oikeuden päätökset voimaan. Nykyinen tilanne, jossa ihmisiä ei saada poistettua maasta edes lainvoimaisella päätöksellä on ajan myötä mahdoton.

Tilanne vaatii siis uusia poliittisia päätöksiä. Ja viranomaisten jämäkkyyttä niiden toteuttamisessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Irakilainen käväisi Suomessa
Irakilaisten paluumuuttajien karuja kohtaloita
Ovatko irakilaiset nykypäivän inkeriläisiä?

Norjalainen trilleri

Suomessa on parin päivän ajan seurattu henkeä pidätellen norjalaisen hiihtäjä Therese Johaugin doping-käräjöintiä. Kyse tässä norjalaisessa trillerissä on siitä, onko kielletty anabolinen steroidi joutunut Johaugin elimistöön vahingossa huulirasvan kautta vai tarkoituksella jollain muulla tavalla.

Tarkoituksellisuudella on suuri merkitys, sillä kansainvälisten dopingsääntöjen mukaan anabolisten steroidinen tarkoituksellisesta käytöstä tulee langettaa neljän vuoden kilpailukielto. Vahinkokäytöstä seuraa ainoastaan kaksivuotinen panna. Omituisen käräjistä tekee se, että syyttäjä vaatii vain 14 kuukauden kilpailukieltoa ilmeisesti mahdollistaakseen sääntöjen rikkojalle osallistumisen seuraaviin talviolympialaisiin.

Jo nyt on selvää, että Johaugin tapauksessa kyse on vähintäänkin vahinkokäytöstä. Siten on varmaa, että mikäli norjalainen oikeus ei johda vähintään kaksivuotiseen tuomioon, on kansainvälisen dopingjärjestelmän uskottavuus jälleen kerran koetuksella. Ja norjalainen urheiluhenki voidaan katsoa synonyymiksi Jari Isometsän kuusitoista vuotta sitten lanseeraamalle rehelliselle lapinmiehelle.

* * *

Johaugin käryssä on kaksi mielenkiintoista ja itseäni askarruttanutta yksityiskohtaa. Niistä ensimmäisen nosti esiin CAS:in välimiehenä toiminut Olli Rauste: hän ihmetteli, miksei huulirasvan vaikutusta dopingtestin tulokseen ole testattu Norjassa, jotta saataisiin selvyys siitä onko edes mahdollista, että rasvan käyttö voisi aiheuttaa havaitun 13 ng/ml konsentraation virtsaan.

Rauste loi siis uuden epäilyksen norjalaisten rehellisyyden ylle: "kun tietää, miten pedanttisesti Norjassa suhtaudutaan lääketieteeseen, tulee mieleen ajatus, onko testi tehty, mutta tuloksia ei haluttu esittää".

Toinen itseäni mietityttänyt yksityiskohta tässä tapauksessa on Norjan maajoukkuelääkärin Fredrik Bendiksen aulius ottaa vastuu koko tapauksesta. Hän irtisanoutui tehtävästään ja on vakuutellut kerta toisensa jälkeen Johaugin käryn johtuneen hänen omasta virheestään.

Minusta lääkärin kohdalla kannattaisi selvitellä mahdollista taloudellista kytköstä hänen käyttäytymiseensä. Onko varmaa, ettei Norjan hiihtoliitto ole sopinut joko etukäteen tai välittömästi Johaugista löytyneen dopingaineen havaitsemisen jälkeen maksavansa hänelle korvauksista vastuun ottamisesta.

Tälle ajatuskululle on olemassa ennakkotapaus, eli Jari Isometsän ja Suomen hiihtoliiton valmennusjohdon välille tehty "saunasopimus", jolla pyrittiin tukkimaan Isometsän suu suomalaisten valmennusmenetelmistä vuonna 2001. Se sopimus ei koskaan mennyt käytäntöön, sillä Isometsän käryn jälkeen testit paljastivat kyseessä olleen laajamittaisen dopingin käytön.

Yhteenvetona totean, että jos minä olisin tutkimassa norjalaisten doping-tapausta, teettäisin tieteellisen huulirasvatestin. Lisäksi tekisin tutkintapyynnön poliisille Bendiksen mahdollisista rahallisista korvauksista tähän tapaukseen liittyen käyttäen perusteena esimerkiksi mahdollista veronkiertoa tai lahjontaa.

Ensimmäisestä saataisiin varmasti tulos, joka joko osoittaisi Johaugin selityksen periaatteessa mahdottomaksi tai mahdolliseksi ja jälkimmäinen saattaisi puhkaista koko norjalaisen hiihdon dopingkuplan - mikäli sellainen on olemassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Therese Johaug - kärähtänyt kaunotar
Norjalainen dopingohjelma
Miksi norjalaiset ovat niin ylivoimaisia?

Halla-aho vaati EU:ta puuttumaan kansalaisjärjestöjen rikolliseen toimintaan

Jussi Halla-aho (ps) on nostanut esille yhden EU:n alueen turvapaikkaryntäyksen keskeisen ajurin. Se on kansalaisjärjestöjen toiminta Välimeren yli lähtevien ihmisten kuljettamisessa Euroopan puolelle.

Tarkalleen ottaen Halla-aho sanoi Helsingin Sanomille, että "Libyan rannikkoa lähellä operoivat kansalaisjärjestöt jo pelkällä läsnäolollaan houkuttelevat ihmisiä lähtemään merelle. Järjestöt jopa yllyttävät ihmisiä olemaan tekemättä yhteistyötä italialaisten viranomaisten kanssa, jolloin heitä ei rekisteröidä mihinkään järjestelmään."

Halla-aho totesi edelleen, että "on hyvin vakava ongelma, että Välimerellä toimii tällainen meritaksipalvelu, joka tuo tuhansittain ihmisiä Eurooppaan, sen sijaan että heidät palautettaisiin takaisin lähtösatamiin...  keskisen Välimeren reittiä pitkin tulleista laittomista maahanmuuttajista suurin osa on taloudellisia siirtolaisia, jotka eivät ole oikeutettuja kansainväliseen suojeluun."

Minun nähdäkseni kansalaisjärjestöjen toiminta on ainakin laittoman maahantulon järjestämistä. Siitä on Suomen laissa säädetty rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

Käytännössä järjestöt tekevät myös yhteistyötä ihmissalakuljettajien kanssa. Salakuljettajathan tekevät miljardiluokan bisnestä, jota järjestöt helpottavat noutaessaan salakuljetetut ihmiset EU:n alueelle kaukaa Välimeren toiselta puolelta. Lisäksi ne ovat rahoittaneet salakuljetusta myös suoraan.

Kaiken kukkuraksi järjestöillä on käytännössä yhteys kuolemantuottamuksiin, koska niiden toiminta yllyttää ihmisiä lähtemään Välimerelle kelvottomilla aluksilla, joiden käytön tavoitteena voi olla ainoastaan pyrkimys tulla pelastetuksi lähellä Afrikan rannikkoa. Kuolemantuottamuksesta Suomen laki määrää sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

Edellä kuvatun kiistattoman ongelman ratkaisemiseksi Halla-aho kysyi EU:n komissiolta mahdollisista toimenpiteistä kansalaisjärjestöjen laittomien maahanmuuttajien meripelastusoperaatioiden sanktioimiseksi. Kysymys on hyvä, ja odotan suurella mielenkiinnolla komission vastausta siihen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhoaako ketjureaktio ihmissalakuljettajien bisneksen?
Avustusjärjestöt rahoittavat ihmissalakuljetusta
Ihmissalakuljetus on miljardiluokan bisnes

Hollannin pääministeri teki suuren inhimillisen teon

Hollannin pääministeri Mark Rutte on tehnyt johtopäätöksensä tosiasioista ja saattanut julkisuuteen näkemyksensä, jonka mukaan ne jotka eivät sopeudu maahan tai jotka arvostelevat sen arvoja, tulisi "käyttäytyä normaalisti tai lähteä pois".

Pääministeri totesi myös, että hollantilaiset kokevat olonsa kasvavissa määrin epämieluisaksi niiden Hollantiin muuttaneiden vuoksi, jotka "ahdistelevat homoja, viheltävät lyhythameisille naisille tai leimaavat tavallisia hollantilaisia rasisteiksi". Lisäksi hän totesi en itsestäänselvyyden, että, "jos asut Hollannissa, missä tapamme kohdella toisia ihmisiä tekee hulluksi, sinulla on vaihtoehtoja. Lähde pois, ei täällä ole pakko olla."

Pääministerin sai luultavasti avautumaan kilpailevan puolueen realismi maahanmuuton suhteen. Sen puheenjohtaja  Geert Wilders vastasikin pääministerin ulostuloon toteamalla, että tämä on vastuussa "avoimista rajoista, turvapaikkatsunamista, massamuutosta, islamisaatiosta, valheista sekä petoksesta".

Aika näyttää kuinka kilpailu vallasta Hollannissa ratkeaa. Oleellista tässä vaiheessa on kuitenkin se, että ongelman karut realiteetit on lopulta lausuttu ääneen myös perinteisen poliittisen vallanpitäjän suulla. Se ei voi olla vaikuttamatta niihin lukuisiin kansalaisiin, jotka ovat epäilemättä nähneet ongelman, mutta tukahduttaneet siitä seuraavat loogiset johtopäätökset johtuen julkisuuden paineista poliittisesti korrektiin ajatteluun.

Jos ja kun hollantilaiset nyt tarttuvat käsissä olevaan ongelmaan tosiasioiden pohjalta, astuvat eurooppalaiset pitkän askeleen kohti oman kulttuurinsa ja vapaan länsimaisen elämätavan puolustamista. On vaikea kuvitella suurempaa tekoa inhimillisen Euroopan ja koko maailman puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hollannitar pakeni uljasta muslimisoturimiestään
Verovaroin tuettua väkivaltaa ja lahjontaa
Suomalaiset ovat ainutlaatuisia

On hyväksyttävä islamistitaistelijoiden vapaa liikkuvuus

Eilen kuultiin yksi nykyaikaisen kansainvaelluksen järisyttävimmistä uutisista. Tarkoitan Saksan sisäministeri Thomas De Maizièren kommenttia, jonka mukaan saksalaisten on hyväksyttävä se tosiasia, että islamistitaistelijoita liikkuu vapaasti ympäri maata.

Menin sanattomaksi ja jäin miettimään kuinka kauan kestää, että myös Suomessa nostetaan kädet pystyyn ja todetaan täälläkin hyväksyttävän islamistitaistelijoiden vapaa liikkuvuus? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Islam on riski myös kantasuomalaiselle nuorisolle

Orlandon opetukset ja islam

Mikä on tyhmempi kuin islamisti?

KHO ohjasi lakien tulkinnan kaltevalle pinnalle

Aamun lehti kertoi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä, jonka mukaan "vain aavistuksen liian pienet tulot eivät estä maahanmuuttajaperheen yhdistämistä". Tapaus koski perhettä, jonka isällä oli Suomesta turvapaikka ja säännöllinen työ, mutta käytössä olevaan perheenkokoamisen ohjeeseen nähden 250 euroa kuussa liian pienet tulot.

Lehden mukaan KHO:n päätöksen taustalla oli käsitys, jonka mukaan mikään ei viitannut siihen, että perhe joutuisi turvautumaan yhteiskunnan tukeen. Tämän johtopäätöksen logiikkaa lehden kirjoituksessa ei kuitenkaan avattu millään tavalla.

Selvää lienee kuitenkin, ettei yhden hengen talous tule toimeen samalla rahalla kuin nelihenkinen. Siten johtopäätöstä ei voi tehdä ainakaan sen perusteella, että perheen kokoaja ei Suomessa yksin eläessään ole joutunut turvautumaan yhteiskunnan apuun. Sellaisen johtopäätöksen voisi tehdä ainoastaan, mikäli hänelle on jäänyt tuloistaan säännöllisesti kolmen lisähengen elättämiseen tarvittava osa "sukan varteen".

Minun nähdäkseni tässä tapauksessa suurin ongelma ei kuitenkaan ole arvaus yhteiskunnan tuen tarpeesta. Sen sijaan ihmettelen oikeuden linjausta siitä, ettei maahanmuuttoviraston työtä ohjaavalla tulorajalla ole sitovaa merkitystä, vaan linjaus jätetään korostuneen epämääräiseksi käyttämällä sanaa "aavistus".

Siksi päätöksestä seuraa mitä todennäköisimmin joukko jo muutenkin ruuhkaantuneita lakitupia kuormittavia oikeustapauksia, joissa tullaan hakemaan "aavistuksen" kokoa eli sitä ohjeen alittavaa tulorajaa, joka vielä mahdollistaa perheen yhdistämisen Suomeen. Nythän on osoitettu, ettei raja ole ainakaan ohjeessa mainittu 2600 euroa, koska myös 2350 euroa/kk riittää. Siten "aavistus" on ainakin 9,6 prosenttia eli noin kymmenys koko summasta. Mutta voisiko se olla vieläkin enemmän?

Eli riittäisikö 2300 euroa? Entä 2200? Vai kävisivätkö suorastaan pyöreät 2000 euron kuukausitienistit nelihenkisen perheen kokoamiseksi? Entä 1000 euron tulot, jos lupaa syödä vain alennustuotteita, hankkia vaatteet kirppikseltä ja elää roskakatoksessa?

En tiedä millä perusteella nykyinen 2600 euron raja on määritetty. Tässä tilanteessa olisi kuitenkin kokonaisuuden kannalta hyvä, mikäli sisäministeriö määrittäisi uuden tulorajan, jonka se katsoisi pitävän korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Yksi mahdollisuus olisi ottaa oikeuden linjaama 2350 euroa tulorajaksi. Tätähän oikeastaan edellyttää nyt nähdyn oikeuden päätöksen jälkeen jo ihmisten tasaveroinen kohtelu, elleivät perheenyhdistämispäätöksen perusteet osoittaudu vääräksi.

Siksi olisi tärkeää, että KHO:n linjauksen kautta yhdistyneen perheen pysymistä yhteiskunnan tuen ulkopuolella seurattaisiin jatkossa ja mikäli tukeen jouduttaisiin turvautumaan, tulisi asia viedä tavalla tai toisella KHO:n tietoon ja päätettäväksi. Olisi siis huolehdittava siitä - mikäli tukeen on turvauduttu - että tuloraja nostetaan takaisin sellaiselle tasolle, mikä ei johda yhteiskunnan elätettäväksi ajautuvien perheiden yhdistämistä Suomeen.

On valitettavaa, ettei oikeutta tunnu kiinnostavan päätöstensä yleiset vaikutukset, eikä se epämääräisen päätöksen sijasta ottanut tulorajoihin selvää kantaa, jonka mukaan perheenyhdistämisen käytännöt voitaisiin linjata jatkossa. Kaiken kaikkiaan KHO:n päätös oli siten melkoinen tappio suomalaisen maahanmuuttopolitiikan päätöksenteolle ajaessaan perheenyhdistämispäätökset kaltevalle pinnalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kolaroiva bussikuski lisäsi rasimia ja vaikeutti kaltaistensa työllistymistä
Perheenyhdistämistä on rajoitettava, vaikka se haittaisi tulijoiden integroitumista
Onko Päivi Räsänen tyhmä vai epärehellinen?

Verotuksen oikeutus ja pimittäminen

Alkujaan ihmiset elelivät ulkoistamatta käytännössä mitään palveluksia yhteisesti kustannettaviksi. Suomessa tämä jakso päättyi viimeistään keskiajalla Ruotsin ottaessa vallan maan länsiosissa ja Venäjä itäosissa, todennäköisesti jo paljon aiemmin.

Vieraan vallan tultua maahamme määrättiin ihmisille maksettavaksi vero, jonka hoitivat käytännössä talolliset kaikkien asukkaidensa puolesta. Perusteluna käytettiin ihmisten ja heidän omaisuutensa suojelemista viholliselta. Myös kristinuskon mukana saapunut kirkko otti osansa, olihan sen tarpeet määritetty jo Raamatussa "kymmenyksinä".

Käytännössä verotus nousi nopeasti sietämättömäksi ja sen kerääminen monin tavoin epäreiluksi. Lopputuloksena saatiin 1590-luvulla maahan nuijasodaksi kutsuttu sisällissota.

Se ei kapinallisten kukistuttua muuttanut itse asiaa, vaan verotus kävi Ruotsin suurvalta-aikana entistä rankemmaksi. Eihän kuninkaan ja aatelisten loisto olisi ollut mahdollista ilman varoja eikä Eurooppaa voinut vallata ilman resursseja.

Ajan myötä verotuksella ryhdyttiin hoitamaan myös muita kuin sota- ja jumaluusasioita. Syntyi hyvinvointivaltio, jossa verotusta yritettiin perustella kansalaisten parhaalla.

Vanhusten huolto, terveydenhuolto ja köyhäinapu otettiin julkisen sektorin piikkiin. Ajan myötä sinne lisättiin kaikenlaista muutakin tieteiden, taiteiden ja muun kulttuurin tukemisesta aina kehitysapuun ja muuhun maailmanparantamiseen, sosiaaliturvaan, yritysten ja maatalouden tukemiseen, luonnonsuojeluun sekä Euroopan Unionin jäsenmaksuihin.

Lopputuloksena valtiosta ja kunnista on kasvanut hyvinvointivaltion keskeisiä toimijoita, joiden osuus BKT:stä on kasvanut valtavaksi. Taloudellisen taantuman aikana se on merkinnyt julkisen talouden nopeaa velkaantumista.

Suomessa tämä kehitys lienee tullut tiensä päähän tämän vuosikymmenen alkupuolella, koska silloin ainakin valtion budjetin kasvua alettiin tosissaan taittaa, kuten täällä olevasta kuvasta näkyy. Siitä huolimatta budjetit ovat olleet alijäämäisiä, eli ne on rahoitettu ottamalla velkaa meidän kaikkien yhteiseen piikkiin.

Tässä tilanteessa verotuksen alkuperäisen oikeutuksen eli turvallisuuden takaamisen rahoituksesta on tullut yhä vaikeampaa. Iskukykyisen armeijan ylläpito on kallista, eikä se tahdo sopia budjetin raameihin.

Niinpä aamun lehti kertoi pyrkimyksestä uusien asehankintojen rahoittamiseksi budjetin ulkopuolelta. Li Anderssonin (vas.) mukaan "rahoitusmallin pitää olla sellainen, ettei hankintojen takia jouduta vähentämään rahoitusta esimerkiksi perusturvasta tai koulutuksesta".

Kommentti ei kuvaa yksin Anderssonin näkemystä, vaan kuvastaa käytännössä kaikkien poliitikkojen ajatusmaailmaa. Luultavasti myös useimpien asiaa turhan heikosti ymmärtävien suomalaisten.

Budjetin rajat ovat tulleet vastaan myös liikenneväylien rahoituksessa. Maanteille kaavaillaan kilometriperusteista maksua, jolla rahoitettaisiin tienhoidon tehtäväkseen saavaa yhtiötä. Tämä yhtiö voisi sitten ottaa velkaa teiden hoitamiseksi, eikä se näkyisi valtion budjetissa eikä siten poliitikkojen päätöksenteossa. Suomalaisten kukkarosta senkin tienhoidon ja myös sitä varten otetun velan hoitaminen kuitenkin viime kädessä otettaisiin.

Julkisten menojen siirtäminen pois budjetista on ennen kaikkea vallanpitäjille hyvä ratkaisu. Sen avulla ongelmia voidaan siirtää pois näkyvistä käymättä syvällistä keskustelua julkisen sektorin koosta ja tehtävistä. Samalla kansalaisiin kohdistuva maksurasitus kasvaa entisestään - eli heidän tuloistaan yhä pienempi osa jää itse käytettäväksi.

Työnantaja palkansaajalleen maksamasta 100 eurosta on vähennettävä ensin valtion, kunnan, ja mahdollisesti seurakunnan keräämät tuloveroluonteiset maksut. Jos ne ovat esimerkiksi 30 prosenttia, jää verotetulle tilille maksettavaksi ns. nettopalkaksi 70 euroa.

Tällä rahalla palkansaaja voi ostaa palveluja ja tavaroita, joista peritään alv. Se on yleisesti 24 prosenttia, mutta esimerkiksi ruuan osalta tätä alhaisempi.

Siten todellinen kansalaisten maksama alv on riippuvainen ostettavan tavaran laadusta ja joka tapauksessa 24 prosenttia alhaisempi - sanotaan esimerkiksi 20 prosenttia. Näin ollen työntekijän bruttopalkaksi saaman satasen todellinen ostovoima on noin 58 euroa.

Edellisen lisäksi on huomattava, ettei yrittäjä pysty maksamaan tuota 100 euron palkkaa, ellei työntekijän työ tuota huomattavasti suurempaa summaa yritykselle. Senhän on palkan lisäksi hoidettava yrityksen muut kulut, jotka vaihtelevat yrityskohtaisesti.

Oman, julkisen, työnantajani sosiaali- ja yleiskustannukset ovat noin 1,2-kertaiset sen maksamaan palkkaan nähden. Yksityisillä yrityksillä vaihtelua lienee runsaasti riippuen toimialasta ja yrityksen sisäisestä tehokkuudesta.

Lopputuloksena voidaan joka tapauksessa todeta, että 100 euron työn teettämisen kustannus työnantajalle on yli 200 euroa, minkä päälle pitäisi vielä saada yritykselle liikevoittoakin. Oman työnantajani maksaman palkan ostovoima 58 euroa on työnantajan maksamista kustannuksista noin 26 prosenttia.

Edelle kirjoittamani logiikan soisi olevan ymmärretty aina puhuttaessa yritysten laskutuksesta, palkanmaksusta ja verotuksesta. Sekä yrittämisen edellytyksistä maassamme.

Jos julkinen sektori rahoittaa jatkossa erilaisia toimiaan verojen sijasta muilla maksuilla, vähentävät ne edelleen palkansaajan työstään saamaa vastinetta. Siksi nyt meneillään oleva budjettitekninen kikkailu ansaitsisi syvällisen poliittisen keskustelun, jonka aiheena tulisi olla sekä julkisen sektorin kaikkien tehtävien kriittinen arviointi että niihin liittyvän verotuksen oikeutus.

Tätä keskustelua en ole kuitenkaan nähnyt käytävän. En etenkään valtakunnan merkittävimpien poliitikkojen keskuudessa. Enkä tässä yhteydessä aja itse kaikkien julkisten palvelujen alasaloa tai edes minimointia, mutta kuitenkin niiden kriittistä harjaamista nyt esillä olevan verotuksen pimittämisen sijasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Julkisen kulutuksen ja verotuksen dilemma
Osoittaako McDonalds suomalaisten ymmärtävän?
Pelimiehiä ja maksumiehiä

Hakkaraisen tuomio osoittaa oikeuslaitoksemme etääntyneen periaatteistaan

Helsingin Sanomissa anonyymi pääkirjoittaja otti kantaa Teuvo Hakkaraisen saamaan 20 päiväsakon suuruiseen käräjäoikeuden tuomioon. Siis siihen, jonka perusteena oli kansanedustajan somessa Allahin nimeen Nizzassa tehdyn terroriteon herättämässä tunnekuohussa julkaisema teksti, jonka mukaan "kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeja".

Hakkaraisen lausahdus ei ollut Nizzan terrori-iskun aikana uusi etenkään some-todellisuudessa. Ja vaikka se ei ollutkaan kirjaimellisesti totta, muodosti se  kuitenkin hyvän approksimaation viime vuosien terrorismista länsimaissa.

Sikäli suomalainen oikeusjärjestelmä on looginen, että se perusteli jo Jussi Halla-ahon saamaa tuomiota uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan toteamalla, ettei logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ole tuomiota annettaessa merkitystä. Tarkalleen ottaen rikoslaissamme lukee kiihottamisesta kansanryhmää vastaan seuraavasti.

"Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Lukijani kiinnitti epäilemättä huomionsa edelle kopioimani pykälän 14. sanaan. Se vahvistaa Halla-ahon tuomion perustelun lainmukaisuuden ja lienee toiminut myös juridisena perusteena Hakkaraiselle annetulle tuomiolle. Toki sillä erolla, ettei Hakkaraisen kirjoitus vastaa kirjaimellisesti todellisuutta toisin kuin Halla-aholle aikanaan tuomion tuonut blogiteksti.

* * *

Päätoimittajan mielipidekirjoituksesssa ehkä mielenkiintoisinta oli se, että hän näytti ymmärtäneen ihmisten oikeudentajua loukkaavien tuomioiden olevan kaksiteräinen miekka: vaikka poliittisella tuomiolla voidaankin näpäyttää toisinajattelijoita, saattaa tavallinen kansa hyvinkin tulkita sellaisen epäoikeudenmukaiseksi ja siten jopa poliittiseksi ansioksi.

Oikeusjärjestelmän oikeudenmukaisuutta korosti jo 1500-luvulla vaikuttanut Olaus Petri, joka totesi tuomarinohjeissaan, että "mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan". Ohje lienee tarkoitettu ohjaamaan jäykkien lakien tulkitsemista siten, ettei juridisten kiemuroihin hukkumalla tulla päätyneeksi käytännön kannalta järjettömiin ratkaisuihin.

Aika näyttää onko Hakkaraisen saamalla tuomiolla ja sen tuomalla marttyyrin sädekehällä sen suurempaa yleispoliittista merkitystä. Ehkä on, ehkä ei.

Omalla kohdallani oikeuden ratkaisu joka tapauksessa vahvisti kahta jo aiemmin itsessäni tunnistamaa ajatusta. Ensimmäisen mukaan rikoslakimme sisältää sananvapautta rajoittavan elementin, jollaiset ovat demokratioita yleisemmin käytössä erilaisissa diktatuureissa. Se ei ole hyvä asia, sillä kuten tämän blogin tunnuslauseessa todetaan: jokaisesta mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sanavapaus.

Toinen Hakkaraisen tapauksen vahvistama käsitykseni koskee suomalaista oikeusjärjestelmää: se on etääntynyt Olaus Petrin linjaamasta tehtävästään oikeuden ja kohtuuden vaalijana sekä myös renessanssifilosofi Montesquieun luomasta vallan kolmikantaopista, jonka mukaan tuomiovallan pitäisi olla riippumaton poliittisista toimijoista.

Tämän periaatteistaan etääntyneen tuomiolinjan vaarana on ajan myötä järjestäytyneen oikeusjärjestelmän nauttiman luottamuksen rapiseminen ja sitä kautta oman käden oikeuden vahvistuminen. Sellainen ei olisi hyväksi oikeastaan kenellekään, paitsi pahimmille kansankiihottajille - joihin ei voi lukea sen enempää Hakkaraista kuin Halla-ahoakaan - tai suoranaisille rikollisille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikeus haluaa pitää kroonisen väkivaltarikollisen uhkana ihmisille
Teuvo Hakkarainen ja poliittinen oikeus
Onko oikeus väkivaltaan Suomessa suurempi kuin oikeus turvallisuuteen?

Kansliapäällikkö Nerg varoitti laittomasti Suomeen jäävien aiheuttamista riskeistä

Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg varoitti tämän aamun Helsingin Sanomissa maahan laittomasti jääneiden turvapaikanhakijoiden aiheuttamasta riskistä suomalaiselle yhteiskunnalle. Hänen mukaansa on suuri riski, että he siirtyvät rikosten poluille tai harmaan talouden käyttövoimaksi.

Kansliapäällikkö Nerg on varmasti oikeassa. Hän on oikeassa myös kertoessaan kirkolle ja muille tahoille, jotka haluavat auttaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita pysymään Suomessa, etteivät ne todellisuudessa auta näitä ihmisiä, vaan ainoastaan vaikeuttavat heidän tilannettaan.

Nergin omin sanoin: "haluan sanoa, että älkää kannustako ihmisiä ajautumaan yhteiskunnan ulkopuolelle, vaan mieluummin kertokaa mikä tilanne on ja tukekaa heitä vapaaehtoiseen paluuseen". Toisin sanoen hän toteaa kirkon ja muiden hyväntekijöiden itse asiassa olevan pahantekijöitä sekä tulijoiden itsensä kannalta, että myös "täällä asuvien kuin täältä oleskeluluvan saaneiden kannalta".

Toivoisin Nergin sanoja kuunneltavan tarkalla korvalla sekä uskonnollisten että punavihreiden maailmanparantajien piireissä. Ilmoittihan hän alle vuosi sitten haluavansa itse elää monikulttuurisessa Suomessa ja harmitteli, ettei sellaista Suomea voi rakentaa mahtikäskyillä.

Kyse ei siis ole mistään äärioikeistolaisesta rasistista tai edes maahanmuuttokriittisestä henkilöstä, vaan mitä ilmeisimmin ns. suvaitsevaistoon kuuluvasta henkilöstä, joka on joutunut avaamaan silmänsä tosiasioiden edessä. Sellainen on viisautta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijat ovat rationaalisesti toimivia ihmisiä
Monikulttuurisuus ei pelasta huoltosuhdetta, mutta lisää klamydiaa
Pauli Juuselalle maailma on jo täällä

Stigma tarttui kaikkiin romanialaisiin

Olen tiennyt jo pitkään romanialaisten maassaolijoiden harrastaneen kerjäämistä ja erilaisia varkauksia. Niistä ensimmäinen on muuttanut kaupungilla kulkemisen aiempaa epämiellyttävämmäksi ja jälkimmäinen lisännyt yhteiskunnassamme esiintyvää rikollisuutta.

Tänään saimme lukea aamun lehdestä romanialaisten olevan myös aktiivisia huumekauppiaita. Tai oikeastaan huumausaineeksi sopivien lääkkeiden levittäjiä. Turusta ei jutun mukaan löytynyt oikein markkinoita, mutta Helsingissä ja Tampereella kauppa kävi paremmin.

Nyt kiinni jäänyt organisoitunut romanialaisporukka oli jäänyt käpälälautaan jo aiemmin Norjassa ja sen seurauksena siirtänyt toimintansa Suomeen. Ilmeisesti pohjoismaiden viranomaisyhteistyö ei toiminut yhtä sujuvasti kuin vapaan liikkuvuuden sallima rajanylitys. Tapaus siis alleviivaa eurooppalaisten poliisien välisen yhteistyön tärkeyttä.

Tämän jutun osalta avoimeksi jäi romanialaisten huumekauppiaiden etninen tausta. Siten en tiedä, olivatko huumekauppiaat Romanian alkuperäisväestöä vai alueelle keskiajalla siirtynyttä intialaisperäistä asujaimistoa - tai peräti Transsilvanian unkarilaisia.

Tämänkään tapauksen yhteydessä on turha leimata ketään, sillä virallisesti huumekauppiaat lienevät yksittäistapauksia. Siitä huolimatta nyt paljastuneesta organisoidusta bentsodiatsepiinimarkkinaorganisaatiosta jäi mieleeni romanialaisiin liittyvä stigma, joka kohdistuu kaikkiin siellä asuviin väestönosiin. Onko se sitten eettistä - tai onko aamun lehden kirjoittelu vastuullista - jääköön arvoisan lukijani harkittavaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyllä romanit opettavat
Romaneille parempi tulevaisuus Euroopassa
Romanian romanit - kysymyksiä

Annamari Sipilä heräsi musliminaisten tasa-arvo-ongelmaan

Tänä aamuna hämmästyin, sillä Helsingin Sanomien toimittaja Annamari Sipilä oli huomannut yhteiskunnan osittaisenkin islamisoitumisen johtavan naisten tasa-arvo-ongelmiin. Näin on käynyt Iso-Britanniassa, missä muslimien on annettu jo 1980-luvulta alkaen pitää omia lakejaan yleisen oikeusjärjestelmän rinnalla.

Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta itse asiassa jo pari kuukautta sitten. Taustalla on se, että saarivaltion pääministeri Theresa May on nostanut asian esille. Tartuin aiheeseen myös tuolloin todeten brittien sharia-tuomioistuinten olevan vain yksi ilmentymä siitä sinisilmäisyydestä, joka leimaa länsimaisten yhteiskuntien suhdetta islamiin.

Toimittaja Sipilä toteaa kirjoituksessaan sharia-tuomioistuinten naisiin liittyvän ongelman jättäen kuitenkin mainitsematta niiden merkityksen muslimien ja muun yhteiskunnan välisessä segregaatiossa ja siten myös islamilaisen nuorison radikalisoimisessa. Mutta parempi tämäkin kuin totaalivaikeneminen.

Mielenkiintoiseksi Sipilän kannanoton tekee hänen loppukaneettinsa. Sen mukaan "Southall Black Sisters -naisjärjestön Pragna Patel vaati..: ´Haluamme, että kaikkiin sovelletaan maallista lakia, joka tukeutuu ihmisoikeuksiin.´ On uskomatonta, että tätä pitää vaatia erikseen, vaikka eletään Britanniassa ja vuotta 2016."

Ja kuitenkaan toimittaja Sipilä ei ole havainnut täsmälleen samojen ongelmien leimaavan suomalaista yhteiskuntaa sen suhtautumisessa profeetta Muhammedin oppeja seuraaviin uusiin jäseniinsä. Meillä on olkaa kohauttaen hyväksytty musliminaisten pukeutumisen ilmiselvä rajoittaminen, sukulaismiesten naisten ihmissuteisiin kohdistama aggressiivinen valvonta ja jopa somaliennaisten moniavioisuus.

Shariassa ja yleisemminkin islamissa on myös muita heikosti meidän yhteiskuntaamme sopivia piirteitä, jotka ovat ehkä nousseet julkisuuteen, mutta eivät ole johtaneet todelliseen yhteiskunnalliseen keskusteluun saati toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi. Otan kaksi esimerkkiä.

Helsinkiläinen imaami Abbas Bahmanpour ilmoitti muutama vuosi sitten suorassa TV-lähetyksessä homouden olevan sharian mukaan kielletty ja siitä seuraavan rangaistuksen olevan kuoleman. Samassa yhteydessä toinen muslimi totesi, että sharia sopisi myös Suomeen. Paikalla ollutta demaripoliitikkoa nauratti.

Itseään vastuulliseksi kutsuvassa mediassa asiaa ei käsitelty mainintaa enempää, vaikka on ilmeisen selvää mitä imaamin lausunto tarkoittaa hänen seurakuntaansa kuuluvien homoseksuaalien ihmisoikeuksien toteutumiselle. Tai mitä toisen muslimin näkemys tarkoittaisi ihmisten väliselle oikeudelliselle tasa-arvolle Suomessa.

Toisen esimerkin otan niin ikään Suomessa toimineen imaamin näkemyksestä, jonka mukaan 13 vuotta on tytölle sopiva avioitumisikä. Hän kertoi myös itse vihkineensä 14-vuotiaan tytön kaksikymppiselle miehelle, koska hänen mielestään on parempi harrastaa seksiä aviossa kuin sen ulkopuolella.

Imaami unohti, että Suomessa on 16 vuoden suojaikä, joten kaksikymppisellä ei ole maassamme lainkaan lupaa harrastaa sukupuolisuhteita 13- tai 14-vuotiaiden kanssa. Imaami ei kohtuullisesta julkisuudesta huolimatta saanut syytettä parituksesta eikä yllytyksestä seksuaalirikokseen.

Kaikkiaan minusta on siis aivan erinomaista, että Sipilä nosti islamilaisen oikeuden ongelmat esille myös Suomessa. Seuraavaksi odotan hänen oivaltavan miten hänen tänä aamuna esille nostamansa asia liittyy Suomen maahanmuuttopolitiikkaan ja uussuomalaisten kotouttamiseen laajemminkin.

Samalla odotan myös suomalaisilta poliitikoilta ihmisten välisestä tasa-arvosta huolehtimista, jotta meidän ei tarvitse joskus myöhemmin huudahtaa: "uskomatonta, että tätä pitää vaatia erikseen, vaikka eletään Suomessa ja vuotta...". Sekä maamme virkakoneistolta sen varmistamista, ettei sharia-laki ole jo voimassa jossain maamme muslimivaltaisista lähiöistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sharia on kiellettävä perustuslain perusteella
Jouluisia ajatuksia shariasta
Britanniassa lähes miljoona muslimia kannattaa terrorismia

Edistyksellinen osuuskauppa kompastui punavihreään kuplaan

Sokos teki viime torstaina punavihreän kuplan sisältä katsottuna erinomaisen päätöksen ilmoittaessaan, ettei se enää jatkossa hyväksy tuotevalikoimiinsa aitoja turkiksia tai turkissomisteita. Päätöstä perusteltiin eettisillä syillä.

Myyntijohtaja Juha Thilman sanoi asiasta tehdyssä tiedotteessa, että "meille on tärkeää, että valikoimissamme olevien eläinperäisten tuotteiden ja raaka-aineiden tuotannossa kunnioitetaan eläinten oikeuksia ja huolehditaan eläinten hyvinvoinnista. Eläinten hyvinvointi kiinnostaa myös asiakkaitamme enenevässä määrin, ja olemmekin laatineet asiaan liittyvän tuotelinjauksen, jonka mukaan emme hyväksy valikoimiimme aitoja turkiksia tai turkissomisteita".

* * *

Sokos joutui nopeasti huomaamaan, ettei koko kansakunta jaa punavihreän kuplan arvoja. Tukea tuli kyllä Animalialta, joka otsikoi nettisivunsa kuin taistolaiset 1970-luvulla, "Sokoksen linjaus vie Suomea edistykselliseen suuntaan", mutta Keskustan eduskuntaryhmässä asia nähtiin toisin.

Kansanedustajat Antti Kurvinen ja Mikko Kärnä nimittäin kehottivat välittömästi "kotimaisen teollisuuden puolustajia" boikotoimaan Sokoksen vaateosastoja. Osuuskaupan ratkaisu oli heidän mielestään populistinen ja kaksinaismoralistinen.

Kansanedustajat totesivat, että Suomessa on maailman eettisin turkistuotanto ja että vaikka monien punavihreästä ajattelevien suosima tekoturkisten tuotanto rasittaa ympäristöä ei Sokos-ryhmä nähnyt niissä mitään ongelmaa. Lisäksi suomalaisten olisi hyvä muistaa, että turkisala on metsätalouden lisäksi ainoa maaseudun elinkeino, joka on aidosti kannattava eikä elä tukirahojen varassa. Lisäksi se on merkittävä vientitulojen tuoja ja ihmisten työllistäjä.

Sokoksen linjauksista olivat näreissään myös turkisten tuottajat ja ylipäänsä maaseudulla asuva väestö. Niinpä mm. maataloustuottajien etujärjestö MTK ilmoitti puheenjohtajansa suulla vaativansa Sokokselta anteeksipyyntöä.

Kaiken tämän seurauksena SOK:n kenttäjohtaja joutui jo perjantaina selittelemään tiedotteen sisältöä. Hänen mukaansa Sokos ei ole tehnyt päätöstä, jonka mukaan se kieltäytyisi jatkossa aina myymästä turkiksia eikä edes minkäänlaista linjausta, joka liittyisi mitenkään turkiseläinten kasvatukseen elinkeinona.

Hän kertoi myös, että "Sokos-ketjun tiedotteen asiasisältö on sinänsä oikein, mutta S-ryhmällä ei ole elinkeinosta linjausta. Havaitsimme julkisen keskustelun perusteella, että Sokoksen viestiä ei ole ihan täsmällisesti ymmärretty."

Tämän blogikirjoituksen lukija voi halutessaan kerrata alkuun kopioimani tekstinpätkät tiedotteesta. Niiden perusteella ja jos olisin ilkeä, sanoisin että tässä SOK:n kenttäjohtaja syyllistyi muunnellun totuuden puhumisen lisäksi asiakkaidensa lukutaidon ja ymmärryskyvyn valheelliseen halveksumiseen, mutta en nyt kuitenkaan sano niin koska en ole ilkeä. Sen sijaan totean, että kauppaliikkeiden kannattaisi pysyä lestissään ja jättää politikointi vähemmälle.

Toki S-ryhmä on sikäli vahvoilla, että omistajakunta kattaa valtaosan suomalaisista. Siten ketjua vastaan boikotoiminen on korkean kynnyksen takana. Toisaalta osuusliikkeellä on myös demokratiamaisia piirteitä, kuten edustajiston vaalit.

Tämä turkisepisodi saikin minut päättämään, että seuraavissa S-ryhmän edustajiston vaaleissa tulen äänestämään (elämäni ensimmäisen kerran) - ja mahdollisimman epäpoliittista henkilöä. Suosittelen samaa myös arvoisalle lukijalleni. En kaipaa omistukselleni enää yhtään punavihreää - enkä muunkaan väristä - politikointia, vaan hyvin palvelevaa kauppaa, josta minä ja muut asiakkaat saavat maailmankatsomuksesta riippumatta laadukkaita tuotteita sekä palvelua kilpailukykyiseen hintaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kauppojen aukiolosta
Tuulahdus punavihreästä kuplasta
Aikamme ääri-ilmiöt nousevat punavihreydestä

Uusi luku turvapaikkasirkukseen

Turvapaikkasirkus sai tänään uuden luvun. Helsingin Sanomat nimittäin kertoi, että virolainen mellakkapoliisi on ampunut sikäläisessä Harkun säilöönottokeskuksessa malilaista turvapaikanhakijaa kumiluodilla, vaikka tämä ei ollut rähinöinyt millään tavalla. Kyse oli varoituslaukauksen kimmokkeesta.

Ampumistapauksen jälkeen malilainen mies sai Virosta kielteisen turvapaikkapäätöksen ja lähti sen jälkeen yrittämään onneaan Suomeen, josta hänet palautetaan tietenkin takaisin. Virossa hän haki turvapaikkaa sillä perusteella, että turvapaikanhakumatkalla kuolleesta alaikäisestä pojasta saattaisi koitua Malissa vankeusrangaistus.

Jutussa ei kerrota mitään miehen kotimaassaan kokemasta hädästä tai vainosta, joten lienee selvää ettei hänellä ollut alkun perin mitään tarvetta turvapaikkaan, vaan kyseessä on puhdaspiirteinen elintasopakolainen. Ja Suomeen tulon osalta ilmeisesti peräti turvapaikkashoppailija.

Turvapaikan tarpeettomuuteen viittaa myös se, että Malista on tämän vuoden kymmenen ensimmäisen kuukauden aikana saapunut "vain" yhdeksän turvapaikanhakijaa. Heistä kenellekään ei ole myönnetty sellaista.

Miehen motiivit toki ovat selvät jo sitä taustaa vasten, että hän jo alun perin pyrki käyttämään Viroa vain kulkureittinä parempia sosiaalietuuksia tarjoavaan Suomeen. Näin siitä huolimatta, että EU-maiden allekirjoittamassa ns. Dublin-sopimuksessa on sovittu hakemusten käsittelystä siinä maassa, johon turvapaikanhakija on Unionin alueella saapunut. Lisäksi hän oli tullut Viroon Venäjältä jättämättä turvapaikkahakemusta myöskään sinne.

* * *

Mutta ajatellaanpa vielä hetki mitä olisi tapahtunut jos tälle miehelle olisi myönnetty turvapaikka alaikäisen pojan kuoleman takia. Kuinka nopeasti tieto siitä olisi siirtynyt Maliin?

Entä kuinka kauan kestäisi, että malilaiset ihmissalakuljettajat alkaisivat kaupata turvapaikanhakijoille lapsia matkapassiksi? Ja siis matkalla epäselvissä olosuhteissa tapettaviksi?

Ottaen huomioon turvapaikanhakijavirtojen nopeat siirtymät vastaanottajamaissa tapahtuvien muutosten seurauksena on selvää, että tuollaista bisnestä syntyisi varsin nopeasti. Ja on sanomattakin selvää, ettei lasten uhraaminen turvapaikanhakubisneksessä olisi sen enempää eettisesti kuin laillisestikaan hyväksyttävää.

On siis kaikkien kannalta erinomaista, että kumiluodista jalkaansa saanut elintasopakolaismies palautetaan mahdollisimman pikaisesti takaisin Maliin. Tai juuri nyt siis ensin Suomesta Viroon ja sieltä edelleen kotimaahansa.

Sitä paitsi oli mielenkiintoista lukea HS:n jutusta malilaisen kertoneen Mäntsälän vastaanottokeskuksessa, että "en halua palata Harkuun ikinä. Mieluummin kuolen." Palautus Maliin näyttäisi siis olevan myös hänen toiveissaan. Tosin siellä ei edes hänen oman kertomansa mukaan ole riskiä joutua tapetuksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka
Suomi on sopinut 90 miljoonan turvapaikanhakijan ottamisesta maahamme
Vuoden myönteisin kehityskulku löytyi Afrikasta!

Kolme näkemystä islamista

Rakas Yleisradiomme kertoi meille eilen illalla kolmesta muslimista, jotka ovat luopuneet uskostaan ja kääntyneet kristityiksi. Juttu oli mielenkiintoinen ja ansaitsee tulla huomioiduksi.

Niinpä nostan siinä haastateltujen käännynnäisten puheista esille muutaman suoran lainauksen, jotka antavat meille ensimmäisen todistajalausunnon islamilaisen uskon arkipäivästä. Lainaukset eivät kaivanne enempiä selityksiä, ja ovat peräisin kolmelta muslimiksi syntyneeltä eri henkilöltä.

Ensimmäinen. "Olen kotoisin Bagdadin Dourasta... Alueella oli kirkko ja sen lähellä moskeija. Joka perjantai kuuntelin moskeijan kovaäänisestä, kun imaami kehotti taistelemaan vääräuskoisia vastaan."

"Kuva kastetilaisuudesta päätyi kuitenkin Facebookin suljetusta ryhmästä muiden käsiin. Irakilaiset asemiehet uhkasivat henkeäni. Myös perheeni näki kuvan. Äitini sanoi minulle, etten ole hänen lapsensa."

Toinen. "Muslimit pitävät itseään islamin sanansaattajina... kun näin, miten muslimit Irakissa tappoivat toisiaan, oli vaikea uskoa siihen, mihin he uskoivat. Tuntui, että juuri uskonnollisimmat tekivät kaikista pahimpia asioita. Ja kaiken he oikeuttivat uskonnollaan tai koska toinen ei ollut ´uskovainen´".

Kolmas. "Perheeni ei tiedä kääntymisestäni mitään. Jos he tietäisivät, he eivät enää puhuisi minulle."

* * *

Samassa jutussa annettiin hyvän journalistisen tavan mukaisesti puheenvuoro myös imaami Anas Hajjarille. Kuunnellaan siis myös häntä, jotta saamme toisen kuvan islamista.

"Väitteet edustavat tyypillisiä stereotyyppisiä puheita. Ne edustavat selkeästi puhujan vähäistä tietoa historiasta, kristinuskosta, kristinuskon velvoitteesta, Islamista ja sen velvoitteista ja muslimina olemisesta".

"Muslimien tehtävänä on toimia ilmoituksen eteenpäin viejinä, eli kertoa eteenpäin muille ihmisille ja kutsua heitä, muttei voi koskaan pakottaa uskomaan tai käännyttää."

* * *

Lopuksi vielä pari lainausta Koraanista. Eikä siis selittelyjä niidenkään osalta, vaan tyydytään myös kolmanteen - ja ehkäpä kaikista tärkeimpään - kuvaan islamista sellaisenaan.

"Taistelkaa niitä vastaan, jotka, vaikka ovat saaneet Kirjoituksen, eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään, eivät pyhitä sitä, minkä Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat selittäneet pyhäksi, eivätkä tunnusta totista uskontoa, taistelkaa, kunnes he auliisti maksavat veronsa ja tunnustavat alistuvansa."

"Taistelkaa heitä vastaan, kunnes pakanuuden viettelys lakkaa ja keskuudessamme vakiintuu ainoan Jumalan palveleminen. Mutta jos he herkeävät, älköön vallitko vihollisuutta muita kuin uskottomia vastaan."

"Joka tottelee profeettaa, tottelee Jumalaa; mutta jos joku kääntyy pois... käännä kasvosi pois heistä ja luota Jumalaan!... Jumala on syössyt heidät epäuskoon heidän tekojensa tähden... Älkää ottako itsellenne ystäviä heidän joukostaan... ottakaa heidät kiinni ja surmatkaa, missä heidät kohtaattekin."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Marko Hamilo ja islamin seuraukset
Islam tappaa Pakistanissa
Huonot imaamit kuriin!