Marokkolaisilla ei ole tarvetta saada eikä suomalaisilla syytä antaa turvapaikkaa

Espanjaan kuuluvaan Ceutaan kohdistuneesta ihmisryntäyksestä on vähitellen saatu tarkempaa kuvaa. Sen pohjalta voidaan nähdä – riippumatta siitä, oliko ryntäyksen takana erillistä valtiollista tai muuta hybriditoimijaa tai ei – mikä meidän eurooppalaisten kannalta on oleellista.

Tulijoiden ääneen lausuttuna tarkoituksena on nostaa omaa elintasoaan sen sijaan, että he pyrkisivät rakentamaan kotimaastaan parempaa paikkaa. Toisaalta tiedämme jo aiemmista nykyaikaisista kansainvaelluksista, ettei näille ihmisille löydy juurikaan käyttöä Euroopassa eikä Suomessa, joten he päätyvät harvoin koulustustaan vastaaviin työtehtäviin. 

Sen sijaan työttömyys on yleistä, sillä niin näyttäisi käyvän täällä Pohjantähden alla noin 50 prosentille pohjoisafrikkalaisista, enkä usko, että marokkolaiset poikkeavat oleellisesti naapurikansoistaan. 

* * *

Meidän suomalaisten on syytä huomata myös se, että pohjoisafrikkalaiset ja länsiaasialaiset näkyvät huomattavasti "paremmin" erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikollisuuden tilastoissa kuin muut maahanmuuttajat.  Suomalaisittain oman pikantin lisänsä Ceutan tilanteeseen tuo vielä se, että Suomen ainoa nykyaikainen terroriteko oli juuri marokkolaisen maahanmuuttajan tekemä.

Seksuaalirikollisuuden riski puolestaan näyttäytyi ikävällä tavalla Ceutassa, sillä siellä ainakin viisi tyttöä on joutunut sairaalahoitoon jouduttuaan seksuaalisen väkivallan uhriksi. Edellä linkittämässäni Yleisradion jutussa ei avattu sitä, keitä raiskauksesta epäillään, mutta muualla on uutisoitu, että kyse oli laittomista marokkolaisista maahanmuuttajista. 

Nämä tyttöjen raiskaukset alleviivaavat sitä, mitä eurooppalaisille on tarjolla, mikäli me päätämme suostua rauhallisesta kotimaastaan tulleiden marokkolaisten sijoittamiseen EU-maihin. Ja siksi ainakin suomalaisten tulisi palauttaa takaisin Marokkoon kaikki Ceutasta mahdollisesti tänne Suomeen tulevat henkilöt.

Sen ei pitäisi olla edes vaikeaa, sillä – heidän oman todistuksensa mukaan – ryntäyksen syynä ollut elintason kohottaminen ei ole validi peruste turvapaikalle. Eikä siitä pidä sellaista myöskään tehdä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Italianmarokkolaisen terroriteko oli hankala uutisoitava
Tilastot Pariisin mielenosoitusten takana
Sitä saa, mitä tilaa

Työllistymisseteli on kuin harakka katolla

Yleisradio kertoi, että nuorisotyöttömyyden torjuntaan tarkoitettuja työllistymisseteleitä jää käyttämättä. Ne ovat yrityksille annettavia avustuksia, jolla katetaan puolet – kuitenkin enintään 1 500 euroa – nuoren palkasta silloin, kun tämä työllistetään vähintään kuuden kuukauden työsuhteeseen.

Tämä kuulostaa erinomaiselta asialta niin nuorten kuin yritystenkin kannalta. Mutta samalla se toimii erinomaisena esimerkkinä talouden toiminnasta – ja lisäksi tarjoaa vihjeen siitä, miksei taloudellista hyvinvointia synny pelkästään rahaa lisäämällä.

Näin siksi, ettei yritysten kannata palkata ihmisiä edes puolella palkalla, ellei se lisää niiden liikevoittoa. Eikä etenkään silloin, ellei yritys pysty teettämään edes sellaisia töitä, joiden tuotto on enemmän kuin puolikas työntekijän palkasta. 

Siksi on selvää, että Suomen talous oikenee vain kysynnän lisääntymisen kautta. Se tarkoittaa vientiyrityksille parempaa menestystä maailmalla ja kotimaassa maksukykyisten ja -halukkaiden asiakkaiden lisääntymistä. 

* * *

Ulkomaisiin kuluttajiin voimme ymmärrettävästi vaikuttaa varsin rajallisesti, mutta tuotekehityksen ja markkinoinnin kautta tilannetta voi ainakin periaatteessa parantaa. Se taas edellyttää vientiyrityksissä toimivien ihmisten korkeaa osaamista ja sitoutuneisuutta työhönsä – siis osaavaa työvoimaa sekä aineettomia ja taloudellisia kannusteita kuten työn yhteiskunnallista arvostusta ja käteen jääviä tuloja.  

Kotimaisen kysynnän lisääminen tarkoittaa – etenkin pitkällä aikavälillä – käytännössä suomalaisten ostovoiman nostamista. Eli ihmisille pitäisi saada lisää liksaa. 

Mutta ei mitä tahansa palkkaa, vaan käteen jäävää rahaa eli omiin tarpeisiin käytettävissä olevaa tuohta ja oravannahkoja. Siis nettotuloja.

Jos niitä sitten lisätään julkisen sektorin kautta, on ne ensin kerättävä verottamalla ihmisiä. Eli pienentämällä näiden kuluttamiseen käytettävissä olevia varoja. Ollaan kuin harakka tervatulla katolla. 

Ja juuri tämä on ongelma myös työllistymisetelissä. Se saattaa kyllä suunnata rekrytointia nuoriin ihmisiin, mutta samalla varttuneemmat jäävät ilman työtä nuorille suunnatun rahan ollessa poissa jostain muualta. 

Siten Suomen taloustilanne ei muutu sinne eikä tänne ilman, että yhteiskuntamme pystyy tuottamaan todellista palkanmaksukykyä eli arvonlisää, jolla on kysyntää myös maailmalla. Siis jotain sellaista kuin vaikka aseita vievällä Patrialla nykyisessä maailmantilanteessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan
Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono
Progressiivinen asiantuntija, muunneltu totuus ja unohdus

Oliko yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen virhevalinta?

Suomen yhdenvertaisuusvaltuutettu Rainer Hiltunen on tullut esiin vaatimuksella Venäjän rajan avaamisesta, jotta Venäjän puolelta tulevien turvapaikanhakijoiden oikeus hakea turvapaikkaa ei vaarantuisi. Näin siitä huolimatta, että nykyiseen tilanteeseen tultiin itäisen naapurin hybridisodan seurauksena. 

Vähemmän on puhuttu siitä, ettei itärajan avaaminen Venäjän hybriditoiminnan jatkamiselle ole suinkaan ainoa asia, joka valaisee Hiltusen toimintaa suomalaisena virkamiehenä. Näin siksi, että hän heti virkaansa astuttuan lähti taisteluun maahanmuuttajanaisten säkittämisen puolesta – peittäen vaatimuksensa näiden oikeudeksi pukeutua kuten haluavat. 

* * * 

Nämä tapaukset enemmän kuin nostattivat kulmakarvojani, joten katsoin mikä mies tämä Hiltunen oikein on. Ja löysin Wikipedia-artikkelin, jossa todettiin seuraavaa.

"Hiltunen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Lapin yliopistosta vuonna 1995. Hän on toiminut muun muassa SETAn pääsihteerinä 1996–2002 ja työskennellyt vähemmistövaltuutetun ja yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa."

* * *

Tämän luettuani en jäänyt ihmettelemään hänen vaatimustaan itärajan avaamisesta. Sen sijaan katsoin, mitä muuta hänen toimistossaan on ehditty puuhailla. Ja olihan siellä.

Helmikuun 18. päivänä Hiltunen kiristi toimistolleen lisää resursseja turvapaikanhakijoihin liittyvien rajaviranomaisten valvontaan uhkaamalla, että mikäli rahaa ei tule, niin "valtuutettu tulee ilmaisemaan komissiolle, ettei Suomi täytä EU-sääntelyn vaatimuksia ja asiassa tulisi käynnistää rikkomusmenettely Suomea vastaan".

Helmikuun 11. päivänä hän puolestaan kehotti hallitusta muuttamaan esitystään maahanmuuttajien työllistymisvelvollisuudesta siten, että se ottaisi "huomioon haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten aseman ja oikeudet esimerkiksi säätämällä haavoittuvassa asemassa olevien tilanteen huomioivan mahdollisuuden poiketa lainsäädännön tiukoista edellytyksistä". Siis vesittäisi hallituksen linjauksen ongelmallisimpien maahanmuuttajien kohdalla.

* * *

Kaiken kaikkiaan näyttääkin siltä, että SETA-taustainen yhdenvertaisuusvaltuutettumme on ottanut erityistehtäväkseen Suomeen kohdistuvan maahanmuuton edistämisen keinoja kaihtamatta. Ja on sitä kautta muuttamassa suomalaista yhteiskuntaa turvallisesta kansallisvaltiosta monikulttuuriseksi helvetiksi. 

Näin toimiessaan hän ei huomioi millään tavalla niitä negatiivisia muutoksia, joita olemme nähneet hallitsemattoman maahanmuuton seurauksena useissa muissa valtioissa, mukaan lukien rikollisjengien temmellyskenttänä toimiva länsinaapurimme Ruotsi tai raiskausringeistään ja niiden peittelystä tunnettu Iso-Britannia. Eikä näin tunnista oman palkkansa maksavien suomalaisten oikeutta turvalliseen kotimaahan. 

Siksi on kysyttävä, että onko Suomen valtioneuvosto tehnyt virheen viime vuoden heinäkuun 3. päivänä nimittäessään Hiltusen yhdenvertaisuusvaltuututeuksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suomalainen lehdistö vaikenee muslimien kristittyihin kohdistamasta vainosta?
Onko Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla muslimikiima?
Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan

Jauhaako suomalainen elinkeinoelämä paskaa?

Elinkeinoelämän keskusliiton julkaisemassa raportissa esitettiin noin viikko sitten, että Suomeen pitäisi ottaa vuosittain noin 44 000 maahanmuuttajaa. Sen mukaan oikein kohdennetulla politiikalla maahanmuutto voisi tukea työvoiman saatavuutta, lisätä tuottavuutta ja vahvistaa julkisen talouden kestävyyttä myös pitkällä aikavälillä.

Tuoreen Yleisradion jutun mukaan tuhannet nuoret ukrainalaiset ovat kuitenkin lähdössä Suomesta, koska he eivät löydä töitä. Artikkelissa nuori nainen kertoi, että "valitettavasti elämäni Suomessa ei onnistunut. Yritin tehdä kaiken mitä pystyin. Minusta tuntuu, että tämä maa ei halua minua tänne."

Myöskään nuori rakennusinsinööri ei ole löytänyt töitä, vaikka on lähettänyt "kymmeniä hakemuksia joka viikko, useimpiin en saa edes kielteistä vastausta". Niinpä hän on – monien muiden ukrainalaisten tavoin – päättänyt lähteä Viroon, koska "en voi elää näin – ilman työtä, ilman näkymiä, ilman tulevaisuutta".

* * *

Minusta EK:lla ja sen edustamalla elinkeinoelämällä olisi tässä asiassa nyt näytön paikka, elleivät he halua leimautua paskanjauhajiksi. Tarkoitan sitä, että julkaistuaan viikko sitten raporttinsa heidän tulisi nyt osoittaa olevansa tosissaan. 

Siis osoittaa pystyvänsä tarjoamaan töitä edes nuorille, työhaluisille ja koulutetuille sekä suomalaista yhteiskuntaa kunnioittaville ukrainalaisille. Ja kertoa näin meille suomalaisille, että heillä on todellinen kyky ja halu työllistää maahanmuuttajia – ennen kuin puhuvat suuremmista tulijamääristä. 

Jos ongelmana on kielitaito, niin se ratkeaa sillä, että elinkeinoelämämme panostaa suomen ja ruotsin opetukseen nyt, kun julkinen sektori on rahoituksensa suhteen syöksykierteessä? Tai ellei siihen löydy halua, se voisi lopettaa höpöttämisensä valtavista maahanmuuttajamääristä!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan
Riikka Purra vilautti
Ministeri Riikka Purra linjasi Suomen taloudellisen hyvinvoinnin edellytyksiä

Riikka Purra vilautti

Valtioivarainministeri Riikka Purra vilautti eilen mahdollisuutta, että maahanmuuttajilta edellytettäisiin työntekoa sosiaalitukien saamiseksi. Hänen ajatuksensa taustalla oli Tanskan malli, jossa toimitaan juuri näin. 

THL:n tutkimusprofessori Pasi Moisio kuitenkin totesi, ettei se onnistuisi Suomessa, koska meillä perustuslaki ja sen tulkinta antavat myös maahanmuuttajille poikkeuksellisen vahvan oikeuden viimesijaiseen sosiaaliturvaan. SDP:stä taas kuultiin näkemys, jonka mukaan sosiaalitukien saaminen voitaisiin sitoa esimerkiksi suomen kielen oppimiseen, kunhan opetuksen resurssit ovat riittävät. 

Tässä keskustelussa ehkä mielenkiintoisimman kommentin antoi professori Moisio todetessaan, että "Suomi eroaa muista Pohjoismaista juuri siinä, että sosiaaliturvamme keskittyy passiiviseen rahan jakamiseen. Velvoitteita tai mahdollisuuksia palveluihin ja kasvokkaiseen kohtaamiseen on vähän. Tämä koskee niin pitkäaikais­työttömien ja maahanmuuttajien etuuksia kuin sairaus- ja työkyvyttömyys­etuuksiakin."

Minun nähdäkseni onkin ilmeistä, että juuri helposti saatavan ilmaisen rahan seurauksena erityisesti maahanmuuttajien motiivi työpaikan saamiseksi on heikko. Siksi ehdotan, että kaikki suomalaiset puolueet sitoutuisivat jo ennen vaaleja lisäämään työnteon ja yrittämisen kannusteita sekä maahanmuutajille että myös kantaväestölle.

Tavoitteena pitäisi olla – ei enempää eikä vähempää kuin – järjestelmä, jossa työn tekeminen on aina selvästi palkitsevampaa kuin sosiaaliturvalla eläminen. Ja joka kannustaisi myös yrittämiseen silloin, kun siihen on hyvät edellytykset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työpaikkojen synnyttämisestä
Kehitysmaalaisten maahanmuutto johtaa kehitysmaalaistyyppisiin ongelmiin
Miljardi uutta afrikkalaista

Saksassa afgaani- ja syyrialaismiesten työllisyysaste on korkea, mutta miksei se kelpaa saksalaisille?

Ylen tuoreen uutisen mukaan Saksaan kymmenen vuotta sitten tulleiden afgaani- ja syyrialaismiesten työllisyysaste on korkeampi kuin kantaväestöön kuuluvien miesten.  Kaikista kymmenen vuotta sitten Saksaan tulleista turvapaikanhakijamiehistäkin peräti 86 prosenttia on työllistynyt. 

Samaan aikaan tulleista naisista kuitenkin vain 33 prosenttia käy töissä, joten koko kymmenen vuoden takaisten humanitaaristen maahanmuuttajien joukosta noin 68 prosenttia on työllistynyt. Jokainen voi pohtia, onko tämä luku matala vai korkea. 

Taustaksi pohdiskelulle voidaan katsoa esimerkiksi suomalaisten 20–64-vuotiaiden työllisyysastetta, joka on 76,2 prosenttia - mukaan lukien meillä paljon Saksaa huonommin työllistyneet maahanmuuttajat. Heistä erityisesti Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden samanikäisten työllisyysaste oli pari vuotta sitten noin 58 prosenttia. Ja mielenkiintoista kyllä, se oli miehillä alhaisempi, mutta naisilla korkeampi kuin Saksassa.

* * *

Ylen uutisesta sai siis sellaisen käsityksen, että kymmenen vuoden takainen kansainvaellus olisi ollut siunaukseksi Saksalle. Ilman sitä – jutun mukaan – esimerkiksi "monet pienten kaupunkien sairaalat eivät enää tulisi toimeen".

Tämä itsessään kuulostaa suorastaan liiankin hyvältä. Ja siksi täytyy ihmetellä, että mistä syystä Saksan poliittisessa kentässä on tapahtunut valtava muutos. 

Tuoreimpien puoluekannatuskyselyiden mukaanhan juuri maahanmuuttokriittisyydellä profiloituneen Vaihtoehto Saksalle -puolueen kannatus on kasvanut huikeasti. Viimeisten mittausten mukaan sitä kannattaa 26 prosenttia maan asukkaista, mikä tarkoittaa, että se on väestön parissa suosituin puolue. 

Sen lisäksi niin ikään maahanmuuttokriittistä, mutta vasemmistolaista, BSW-puoluetta kannatta neljä prosenttia maan äänestäjäkunnasta. Näin ollen peräti 30 prosenttia saksalaisista vastustaa maassaan harjoitettua pakolais- ja väestöpolitiikkaa – mikä tuntuu oudolta, mikäli saksalainen maahanmuuttopolitiikka on ollut niin onnistunutta, kuin Ylen jutussa annettiin ymmärtää. 

Siksi on syytä todeta, että ilmeisesti maahanmuuttajista on koitunut Saksaan ja saksalaisille muutakin kuin taloudellinen siunaus. Sen mahdollisista syistä Ylen toimitus ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi uutisoida, mutta toivottavasti niistä kerrotaan meille suomalaisille sitten seuraavassa saksalaista yhteiskuntaa käsittelevässä jutussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pari sanaa naismurhista ja turvapaikkatilastoista
Vaihtoehto Saksalle

Syyrialaista, algerialaista ja mustaa väkivaltaa Euroopassa

Kotoutumistukea maahanmuuttajille

Yle julkaisi eilen harhaanjohtavasti otsikoidun jutun Suomeen tulleiden maahanmuuttajien kotouttamisesta. Sen mukaan Suomi olisi onnistunut erinomaisesti tänne saapuneiden maahanmuuttajien kotouttamisessa, vaikka artikkelissa puhuttiin tosiasiallisesti vain heidän hyysäämiseensä tehtyjen toimien laajuudesta ja suurista kustannuksista. 

* * *

Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) on kertonut Uutissuomalaiselle, että maahanmuuttajien sosiaaliturvaan on tulossa muutoksia, joiden tarkoituksena on parantaa heidän integroitumistaan yhteiskuntaan. Eli saada heidät ja heidän lapsensa työllistymään ja oppimaan suomenkieltä.

Grahn-Laaksosen mukaan hallitus valmistelee kotoutumistukea, jota myönnettäisiin tietyksi ajaksi Suomeen saapuville ulkomaalaisille, jotka eivät työllisty heti. Samalla kotihoidon tuki on tarkoitus rajata vain yli kolme vuotta Suomessa tai muualla EU-alueilla asuneille.

Muutoksen tarkoituksena on kannustaa maahanmuuttajataustaiset lapset osallistumaan mahdollisimman kattavasti varhaiskasvatuksen piiriin oppimaan kieltä ja saamaan hyvät valmiudet koulunkäynnille. Tämä tapahtuisi siten, että aluksi maksettava tuki olisi pieni, mutta voisi nousta, mikäli henkilö olisi ollut riittävän pitkään työssä ja hankkisi riittävän kotimaisen kielen tason. 

Lisäksi Grahn-Laaksonen kertoi, että tähän asti "toimeentulotuella on ollut mahdollista hoitaa 3–7-vuotiaita lapsia kotona ilman velvoitetta ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Tämä mahdollisuus poistuu toimeentulotukiuudistuksessa. Sen on tarkoitus parantaa erityisesti maahanmuuttajataustaisten äitien työllistymistä."

Nähtäväksi tietenkin jää, miten nämä muutokset vaikuttavat voimaan tultuaan. Eli johtavatko uudistukset maahanmuuttajien – ja erityisesti heidän lastensa – parempaan valmiuteen osallistua suomalaisen yhteiskunnan ylläpitoon työtä tekemällä ja veroja maksamalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko integroituneet arabit positiivinen asia?
Onko luvassa lisää maahanmuuttajien hyysäystä, antirasismia, wokellusta, autoilijoiden kurittamista ja jakopolitiikkaa?
Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja

Ohjeita maahanmuuttajille, jotka haluavat työllistyä

Helsingin sanomat oli haastatellut Suomessa asuvaa, korkeakoulutettua ja osaamistaan vastaavaa työtä tekevää intialaista, Reena Jhaa. Pitkän haastattelun lopuksi lehti tiivisti tämän näkemyksen maahanmuuttajien työllistymisen pahimmista esteistä kolmeen pointtiin. 

Ne olivat seuraavat:

1. Rajallinen määrä työpaikkoja. Tällä hetkellä työpaikoista kamppailevat niin maahanmuuttajat kuin suomalaiset. Siksi olisi luotava enemmän työpaikkoja.
2. Kielimuuri. Osa maahanmuuttajista olisi muuten päteviä, mutta heidän kielitaitonsa ei riitä. Jos valtio ja yritykset auttaisivat maahanmuuttajia kielen oppimisessa vielä nykyistä enemmän, kaikki voittaisivat, Jha sanoo. Moni kansainvälinen osaaja tekee jo parhaansa yrittää oppia kieltä.
3. Piilotyöpaikat. Moni työpaikka heltiää verkostoilla, etenkin jos kyse on pienestä tai keskisuuresta yrityksestä. Töitä on vaikea hakea, jos ei tiedä niiden olemassa olosta.

Toivon mukaan intialaisen lista tulee mahdollisimman hyvin tunnetuksi maahanmuuttajien parissa ja miettivät, mitä voisivat itse tehdä asian hyväksi. Siinä auttaakseni päätin kirjata heitä varten seuraavat neuvot. 

* * *

Ensinnäkin yrittäjähenkisten ulkomaalaistaustaisten kannattaa alkaa mahdollisuuksien mukaan toteuttaa unelmiaan, jotta Suomeen saataisiin mahdollisimman paljon maahanmuuttajavetoisia yrityksiä ja niihin työpaikkoja kantasuomalaisvetoisten yritysten lisäksi. Toki ymmärrän, ettei tässä riitä pelkkä tahto, vaan tarvitaan myös toimiva liikeidea sekä pääomaa – ja maahanmuuttajankin yritykseen kannattaa aina palkata parasta työvoimaa, mitä on saatavilla.   

Toiseksi, jokainen maahanmuuttaja pyrkiköön oppimaan suomenkielen mahdollisimman nopeasti. Se ei ole vaikeaa, mutta vaatii toki vahvaa tahtoa, ahkeruutta ja rohkeutta käyttää – eli sujuvoittaa – opittua kielitaitoa kaikissa vastaan tulevissa arkisissa tilanteissa. 

Kolmanneksi, Suomeen tulleiden kannattaa olla aktiivisia ja pyrkiä yhteyteen myös muiden ihmisten kuin omaan kansallisuuteen kuuluvien kanssa. Sekä viimeistään yhteiskunnan tukemaan työpaikkaan päästyään hoitaa hommansa siten, etteivät esimies ja työnantaja voi olla kuin tyytyväisiä työllistämänsä henkilön aikaansaannoksiin. Näin he mielellään vinkkaavat omissa verkostoissaan, jos ja kun saavat tietoonsa sellaisia työskentelymahdollisuuksia, joita ei näy julkisissa työpaikkailmoituksissa. 

Päivän aiempi merkintä:
Venäjän haasteisiin vastaaminen on tärkeää

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rasismia USA:ssa?
Hallitusohjelmaan on kirjattava vastuullinen EU:n ulkopuolisen työvoiman ohjelma
Erittäin valaiseva maahanmuuttaja

Kaukaan tehtaan sulkeminen edistää talouselämän uudistumista

UPM kertoi jokin aika sitten sulkevansa Kaukaan paperitehtaan, joka on osa tehdasintegraattia, jolla valmistetaan sellua, paperia, sahatavaraa, biopolttoaineita, biokemikaaleja ja energiaa. Lisäksi Kaukaalla sijaitsevat UPM:n suurin tutkimus- ja tuotekehityskeskus sekä yhtiön metsäosaston Itä-Suomen puunhankinnan johto ja Lappeenrannan metsäpalvelutoimisto.

Peperitehtaan sulkemisen Suomesta ja juuri kaakkoisesta Suomesta ei pitäisi olla kenellekään yllätys. Näin siksi, että paperin kulutus vähenee jatkuvasti ympäri maailmaa ja vaikka suomalaiset metsät kasvavat edelleen enemmän kuin niitä hakataan, näin ei ole Kaakkois-Suomessa, eikä venäläisen puun paluusta raaka-aineeksi ole näkyvissä minkäänlaisia merkkejä.

Siten UPM:n päätös on nähtävä niin sanottuna luovana tuhona, joka edistää talouselämämme uudistumista ja samalla vähentää maamme riippuvuutta venäläisistä raaka-aineista. Tämän suuntaisesti näyttää ajattelevan myös työministeri Matias Marttinen (kok), jonka mukaan työttömäksi jääneiden tukemisessa keskeiseen rooliin - ja siis verovaroin tuettavaksi - nostetaan heidän uudelleenkoulutuksensa uusiin tehtäviin. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten Kaakkois-Suomen yrityselämä ottaa vastaan ilman työtä jääneet. Eli taipuvatko tunnetusti kovapalkkaiset paperimiehet ja -naiset uudenlaisiin tehtäviin, joita voisi kaupunginjohtajan mukaan löytyä esimerkiksi sähkö- ja energiatekniikan alalta. Ja suostuvatko mahdolliset työnantajat rekrytoimaan uusia työntekijöitä juuri heidän joukostaan, vai sittenkin suoraan esimerkiksi paikallisten koulujen (yliopisto, ammattikorkeakoulu ja ammattiopisto) vastavalmistuneiden joukosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hiilinieluja vai veroeuroja?
Suomen luova tuho

Alkeelliset uskomukset vai tieteellinen maailmankuva - kas siinäpä vasta kysymys

Tukehtuuko Suomi-hämähäkki itse kutomaansa verkkoon?

Kelan asiantuntijat ovat tehneet laskelman, jonka mukaan kuluvan vuoden sosiaaliturvan leikkaukset heikentävät merkittävästi työttömyyskassaan kuulumattomien eli Kelasta työttömyysturvaa saavien taloudellisia kannustimia matalapalkkaiseen tai osa-aikaiseen työhön. 

Kannustimet heikkenevät ennen kaikkea siksi, että työttömyysturvasta ja yleisestä asumistuesta poistetaan ansiotulovähennykset eli niin sanotut suojaosat. Sen seurauksena perustoimeentulotuen saaminen vähentää työnteon kannustimia, koska sitä on mahdollista saada entistä korkeammalla palkkatasolla. Eli tämän edun saajien määrä kasvaa aiemmasta.

Nämä laskelmat osoittavat, kuinka hankala järjestelmä Suomeen on rakennettu. Kun korjaat sitä yhdestä kohdasta työntekoa kannustavaksi, seuraa siitä jossain muussa ihmisryhmässä ahkeruutta heikentävä. 

Ei siis ihme, että Kaakkois-Suomeen - eli Kotkaan ja Haminaan - mahdollisesti syntymässä oleva akkuteollisuus on ilmoittanut etsivänsä tulevien tehtaidensa työntekijöitä ulkomailta. Siis esimerkiksi Filippiineiltä, Indonesiasta ja Vietnamista. Syyksi akkuteollisuuden edustaja mainitsi, että "suomalaiset eivät kovin mielellään muuta omalta kotiseudultaan muualle Suomeen työn perässä".

Tämä on karusti sanottu. Teollisuuden työpaikathan eivät ole mitään marjanpoimintaa - jota suomalaisten tiedetään karttelevan epävarman tulotason ja työn rankkuuden takia - vaan lähtökohtaisesti hyväpalkkaisia tehtäviä. Siis sellaisia, joilla pitäisi olla vetovoimaa kautta koko Suomenmaan. 

Puhumattakaan niistä tähän mennessä heikosti työllistyneistä maahanmuuttajaryhmistä, joita maahamme on saapunut jo vuodesta 1990 lähtien ja erityisesti vajaa kymmenen vuotta sitten. Siis esimerkiksi somaleista, irakilaisista ja afgaaneista.

Tämä kaikki herättää kysymyksen siitä, että onko meille rakennettu yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin - ja erityisesti sen rahoittamisen - kannalta aivan liian kattava sosiaaliturvajärjestelmä. Eikö lähtökohtana kuitenkin pitäisi olla se, että jokainen ottaa vastuun omasta toimeentulostaan ja kantaa samalla kortensa kekoon? Eli hakeutuu töihin sinne, missä sitä on tarjolla.

Jos ja kun näin ei kuitenkaan ole, on syytä kysyä, että onko nykyinen hyvinvointi-Suomi kuin hämähäkki, joka on takertunut itse kutomaansa verkkoon? Ja lopulta tukehtuu siihen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja
Mätä järjestelmä
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen

Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja

Yle julkaisi uutisen maahanmuuttajien työllistymisestä. Sen mukaan Suomeen on viime aikoina (käytännössä ennen koronapandemiaa) saapunut eniten työperäisiä maahanmuuttajia, joiden työllisyysaste ja tulotaso ovat aluksi jopa ylittäneet etnisten suomalaisten ansiot, mutta vaipuneet ajan myötä niiden alapuolelle. Kaikkiaan he ovat yhteiskunnan nettomaksajia vielä kymmenen vuotta maahan saapumisensa jälkeenkin.

EU-maista saapuneet ihmiset sen sijaan ovat aluksi selkeästi nettotulonsaajia, mutta hekin muuttuvat ajan myötä yhteiskunnan rahoittajiksi. Eivät toki yhtä selkeästi kuin työperäisen maahanmuuttajat, mutta kuitenkin kantaväestöä enemmän kymmenen vuotta maassa asuttuaan. 

Sama koskee opiskelijoina maahamme saapuneita. Hekin muuttuvat ajan myötä nettotulonsaajista nettomaksajista siitä huolimatta, että heidän keskimääräinen työllisyysasteensa jää edellä mainittuja ryhmiä alemmaksi. 

Tämä selittynee sillä, että Suomessa opiskelleista osa nousee korkeisiin tulonsaajaryhmiin ja kompensoi sitä kautta työelämässään heikommin onnistuneiden vertaistensa aiheuttamat kulut suomalaiselle yhteiskunnalle. Oma veikkaukseni on, että tälle jaolle löytyy selkeä yhteys Suomeen opiskelemaan tulleiden ihmisten lähtömaiden elintasoon.

Niin tai näin. Nämä kaikki ryhmät ovat meidän suomalaisten kannalta positiivista maahanmuuttoa ainakin pidemmällä aikavälillä. Eikä niiden vastustamiselle ole siitä syystä erityisiä taloudellisia syitä.

Sen sijaan humanitaariset maahanmuuttajat ovat selkeä taakka suomalaisille veronmaksajille. Heidän työllisyysasteensa jää suhteellisen matalaksi ja tulot pieniksi, joten heidän elämisensä rahoitus otetaan vielä kymmenenkin vuoden Suomessa asumisen jälkeen suurelta osin etnisten suomalaisten selkänahasta.

Sama koskee perheenjäsenenä saapuneiden ihmisten epämääräistä ryhmää, johon kuuluu sekä työperäisten, opiskeluperusteisten että humanitaaristen maahantulijoiden omaisia. Tässäkin suhteessa on todennäköistä, että perheenjäsenet voidaan ryhmitellä sen mukaan, ovatko he saapuneet maahamme humanitaaristen pakolaisten vai joidenkin muiden maahanmuuttajaryhmien perässä. 

* * *

Jos edellä käsittelemääni vastaava tutkimus tehtäisiin vaikkapa viiden vuoden kuluttua pidän todennäköisenä, että humanitaaristen maahanmuuttajien suomalaisille veronmaksajille aiheuttama taakka muuttuisi tämänhetkistä pienemmäksi. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että Vladimir Putinin erikoisoperaation seurauksena Suomeen on saapunut paljon ukrainalaisia, joiden integroituminen yhteiskuntaamme näyttää tapahtuvan oleellisesti nopeammin kuin esimerkiksi vuonna 2015 maahamme saapuneiden ihmisryhmien. 

Lisäksi nykyinen hallitus on valtiontaloudellisista syistä vähentämässä yhteiskunnan tukia kaikilta maassaolijoilta. Myös tämä tulee näkymään maahanmuuttajien saamissa tulonsiirroissa, mikä lisää yhteiskunnan nettomaksajien määrää ja pienentää humanitaarisin perustein maahamme saapuneiden ihmisten aiheuttamia kustannuksia veronmaksajille. 

Lopuksi on syytä todeta, että olisi hyvä, mikäli Ylen uutisessa esitetyt tiedot ja niistä edelle kirjoittamani johtopäätökset otettaisiin pohjaksi suunniteltaessa tulevaisuuden maahanmuuttopolitiikkaa. Painopistettä tulisi siirtää työperäiseen maahanmuuttoon ja lisäksi humanitaarisessa suojelussa kannattaisi katsoa erityisesti tulijoiden lähtömaita. 

Valikointiin olisi sikäli hyvät mahdollisuudet, että maailmassa on yli 100 miljoonaa pakolaista, joista vain promilleluokkaa oleva osuus voidaan ottaa elätettäväksi Suomeen. Ja siksi sen luomaa valinnanvapautta ei kannata jättää käyttämättä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus muuttaa maahanmuuttolinjauksiaan
Maahanmuuttajien työllisyys lähestyy Suomessa syntyneiden työllisyysastetta

Hallitusohjelmaan on kirjattava vastuullinen EU:n ulkopuolisen työvoiman ohjelma

Arkkipiispan rasismi, Jani Mäkelän määritelmä ja todellisuus

Arkkipiispa Tapio Luoma tuli julkisuuteen sanomaan, että "jokaisen on oltava valmis tunnistamaan rasismia heijastavia piirteitä juuri omassa ajattelussaan. Miksi minun on vaikea nähdä erilainen ihminen vertaisenani? Miksi pelkään erilaisuutta ja minkä takia erilaisuus herättää ahdistusta, aggressiota ja jopa suoranaista vihaa?"

Vaikka en arkkipiispan laumaan kuulukaan, jäin miettimään, mitä hänen lausahduksensa tarkoitti omalla kohdallani. Teenhän kuitenkin työtäni monikulttuurisessa ympäristössä ja arvostan kaikkia siellä työskenteleviä kollegoitani ihmisinä täysin riippumatta heidän etnisestä taustastaan. 

Tosin joitakin heistä pidän suuremmassa arvossa kuin toisia - tämä liittyy esimerkiksi siihen, miten menestyksekkäästi he ammattiaan harjoittavat. Ovathan tutkijat ja heitä avustavat tekniset henkilöt työn tuottavuudeltaan erilaisia aivan samoin kuin muissakin työpaikoissa. 

Pieni joukko tutkijoista saa kerta toisensa jälkeen nerokkaita oivalluksia ja toteuttaa niiden pohjalta tutkimuksia, joiden kautta ihmiskunnan tieteellinen tieto kasvaa oleellisesti. Toiset taas tekevät julkaisuja, joiden suurin merkitys taitaa olla heidän julkaisuluettelonsa piteneminen yhdellä merkinnällä.

Tekniset työntekijätkin poikkeavat ammattitaidoiltaan ja osaamiseltaan. Heistä toiset tekevät pyydetyt analyysit erittäin luotettavasti, kun taas joidenkin kohdalla virheitä sattuu tämän tästä. Eivät jälkimmäiset sinänsä ole sen huonompia ihmisiä, mutta toki pyydän omia analyysejäni mieluiten tekemään jonkun ensin mainitsemaani ryhmään kuuluvalta.  

Jotkut muita enemmän arvostamani henkilöt taas ovat mukavia kavereita, joiden kanssa on mukava vaihtaa ajatuksia kahvitauolla tai muussa sopivassa tilanteessa. He luovat työyhteisöön mukavaa tunnelmaa, mutta jos pitäisi luokitella työyhteisöni jäsenet tämän ominaisuuden perusteella, olisi järjestys suurelta osin toinen kuin työn tuottavuutta mittarina käyttäen. 

Saattaisipa joku loistavaa tutkimusta tekevä - ja sitä kautta suuresti arvostamani - henkilö olla jopa niin sanotusti varsin epämiellyttävä tyyppi. Sellainen olisi sikäli ristiriitainen tapaus, että arvostaisin kyllä hänen tieteellistä kyvykkyyttään, mutta käyttäytymisen puolesta pikemminkin päinvastoin.

* * *

Luulen kuitenkin, ettei arkkipiispa tarkoittanut näitä - ihmisten yksilöllisiä ominaisuuksia korostavia - erilaisuuden lajeja vaan ihmisten perinnöllistä olemusta. Siis ennen kaikkea heidän etnistä taustaansa, joka on ollut ennennäkemättömällä tavalla esillä viime vuosien rasismikeskustelussa.

Tässä suhteessa oli hyvä, että rasisteiksi syytettyjen perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä antoi haastattelun siitä, mitä rasismi hänen ja hänen puoluetovereidensa mielestä tarkoittaa. 

Mäkelän mukaan "Suomen lainsäädäntö antaa aika hyvät raamit sille, mikä on kiellettyä syrjintää ja mikä ei. Jos sinulla on edessäsi yksilö, joka on esimerkiksi eri värinen kuin sinä, niin et saa kohdella häntä eri tavalla, kuin miten kohtelisit jonkun toisen väristä ihmistä. Syrjintä tällaisella perusteella, johon henkilö itse ei voi vaikuttaa, on kiellettyä."

Tämä on hyvä määritelmä rasismille, ja voin hyvin allekirjoittaa sen. Tarkempi määritelmä löytyy Suomen perustuslaista, jonka mukaan "ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella... Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti... Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään." 

Kun nyt puhutaan vaikkapa Riikka Purran (ps) tunnetusta turkkilaista apinaa koskevasta kirjoituksesta, on hyvä huomata, ettei se perustunut puheena olleen henkilön edellä mainittuihin ominaisuuksiin, vaan hänen käyttäytymiseensä naisen edessä - siis seksuaaliseen häirintään. Eikä se siten ole rasistinen. 

* * *

Mäkelä nosti esille myös toisen nyt käynnissä olevaan keskusteluun liittyvän oleellisen asian. Hän nimittäin totesi, että "jotkut poliittiset suuntaukset... ottavat tämän termin, määrittelevät sille mielivaltaisesti oman sisältönsä ja alkavat peilaamaan muita keskustelijoita sen oman määrittelemänsä mukaan". 

Tämä - Orwellinkin mainitseman uuskielen lanseeraaminen - on asia, johon vastuullisen median tulisi ehdottomasti tarttua, mikäli Suomessa olisi sellainen. Toisin kuin vihervasemmisto näyttäisi ajattelevan, ei rasismia ole esimerkiksi maahanmuuton rajoittaminen sellaisilta ihmisryhmiltä, joiden maahantulo aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia, lisää suhteettomasti seksuaalirikollisuutta ja on naapurimaissa johtanut vakavan rikollisuuden kasvuun. 

Rasismia olisi, mikäli rajoituksen syynä olisi esimerkiksi muslimien maahanmuuton rajoittaminen siitä syystä, että heillä on erilainen ihonväri, uskonto ja ruokakulttuuri kuin meillä suomalaisilla. Rasismia ei ole myöskään näiden ihmisten pukeutumiseen puuttuminen silloin, kun se estää heitä osallistumasta työelämään tai toimii sukupuolisen syrjinnän ja/tai naisten alistamisen työkaluna. 

* * *

Lopuksi on vielä todettava, ettei rasismia ole myöskään se, ettei yhteiskunta ota vastaan kantokykyään enempää pakolaisia - heitähän on koko maailmassa yli sata miljoonaa, joten on selvää, ettei 5,5 miljoonan asukkaan Suomi pysty ottamaan heitä kaikkia vastaan. Mutta sitä enemmän me kuitenkin pystymme, mitä nopeammin tänne jo saapuneet sopeutuvat yhteiskuntaamme ja ryhtyvät osaltaan lisäämään sen taloudellisia voimavaroja. 

Tässä suhteessa hyvän vertailukohdan tarjoavat kymmeniä vuosia maassamme asuneet somalit, joiden työllisyysaste on edelleen vain noin 30 prosenttia kun taas viime vuosina maahamme saapuneista yli 15-vuotiaista ukrainalaisista on jo nyt työllisinä noin 22 prosenttia. Näiden lukujen valossa on selvää, että Suomessa asuvien ukrainalaisten työllisyysaste nousee somaleiden ohi hyvinkin nopeasti, joten heidän aiheuttamansa taakka suomalaiselle yhteiskunnalle tulee jo lähivuosina olemaan pienempi kuin somaleiden aiheuttama. 

Tämän seurauksena Suomi voi vähentää maailman pakolaisten määrää huomattavasti tehokkaammin ottamalla maahamme ukrainalaisia somaleiden sijaan. Eikä tämän asian ääneen sanominen ole rasismia vaan tosiasioiden toteamista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien työllisyys lähestyy Suomessa syntyneiden työllisyysastetta
Hyväksyttävää rasismia ja sovinismia?
Rasismia vai itsesuojeluvaistoa?

Löytyikö lopulta esikuva somaleille sekä roolimalli irakilaisille ja afgaaneille?

Kirjoitin tavalliseen tapaan tänä aamuna ajatukseni tähän blogiin. En kuitenkaan malta olla kirjoittamatta toistakin merkintää, sillä luin Helsingin sanomista somalitaustaisen Fadumo Alin perustaneen hoitohenkilökuntaa välittävän menestyvän yrityksen, jonka rekrytoinnissa ei katsota hakijan taustaa vaan pelkästään tämän osaamista - siis aivan oikein. 

Kyse on yrityksestä, joka välittää hoitoalan työntekijöitä sellaisia tarvitseville ja yritykseen palkatut 2 500 työntekijää ovat tavallisessa työsuhteessa. Eihän tällainen bisnes tietenkään sinänsä luo uusia työpaikkoja, mutta joka tapauksessa sujuvoittaa pätkätyöläisiä tarvitsevien antajan ja sellaisia hakevien välistä suhdetta. Niinpä Fadumo on valittu vuoden yrittäjäksi Espoossa.

Tämä oli kutakuinkin ensimmäinen silmiini tullut kiistattomasti erittäin hyvä uutinen somalirintamalta sen jälkeen, kun he saapuivat Suomeen yli 30 vuotta sitten. Tapauksen arvoa nostaa vielä se, että kyseessä oli yleensä kovasti perinteiseen asemaan alistetun ihmisryhmän jäsen eli somalinainen. 

Tosin hänkin on neljän lapsen yksinhuoltaja, mutta en löytänyt nopealla haulla tietoa siitä, onko tässä kyse Fadumon asemasta somaleille tyypillisenä kakkosvaimona vai jostain muusta. Eikä tämä totta puhuakseni ole tässä yhteydessä mitenkään oleellistakaan.

Sen sijaan on syytä olla tyytyväinen siitä, että somaleille ja erityisesti somalinaisille on saatu Suomeen esikuva, josta he voivat ottaa mallia. Jääkäämme siis seuraamaan, jääkö Ali yksinäiseksi yrittäjäksi vertaistensa joukossa vai saako hän somaleiden parissa runsaasti seuraajia. Siis sellaisia, jotka perustavat yhä uusia menestyviä yrityksiä elättääkseen itsensä ja työllistääkseen nykyisin heikosti itse elantonsa ansaitsevia maanmiehiään. 

Jos näin käy, olen varma, että somaleiden asema suomalaisessa yhteiskunnassa ja etenkin kantaväestön silmissä kohenee merkittävästi. Ja samalla erilaisten etnisten ryhmien välinen polarisaatio vähenee askeleen verran.

Seuraavaksi onkin jäätävä odottamaan, missä vaiheessa myös irakilaiset, afgaanit ja muut vuoden 2015 aikana ja jälkeen maahamme saapuneet ihmiset seuraavat Fadumon jalanjälkiä. Eli löytyykö näistäkin kansanryhmistä sellaisia, vai osoittautuvatko heistä kaikki - niin naiset kuin miehetkin - tässä kirjoituksessa puheena ollutta somalinaista kehnommiksi? 

Lopuksi varoituksen sana. Nils-Aslak Näkkäläjärvi nimittäin muistutti eilisessä kirjoituksessaan maahanmuuttajavetoisten yritysten ongelmista, joihin on sisältynyt kaikenlaista avustuspetoksista ihmiskauppaan. Mitään tällaista en kuitenkaan ole nähnyt liitetyn Fadumo Alin yritykseen, enkä todellakaan toivo sellaista löytyvänkään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen valeuutinen syrjinnästä ja rasimista
17-vuotias nuorukainen olikin äitinsä kanssa asuva somali
Yllättäviä tietoja somaleista töissä ja erityispalveluiden piirissä

Kotouttaminen on myrkkyä maahanmuuttajille

Helsingin Sanomat totesi aamun pääkirjoituksessaan, että "työ on maahanmuuttajille parasta kotoutumista". Tästä on vaikea olla eri mieltä - ainakaan nykyistä käytäntöä huonompaa vaihtoehtoa on vaikea keksiä, sillä maahanmuuttajien ympärillä pyörii ja hyörii valtava joukko kantasuomalaisia, jotka tarjoavat tulijoille auliisti palveluksiaan ja lisäbonuksena vielä neuvovat, miten nämä voivat maksimoida tukensa ja myös maassaoloaikansa. Kyllähän siinä muuttuvat yhteiskunnan eläteiksi nekin tulijat, jotka alun alkaen saapuivat tekemään työtä.

HS tarjosi myös muutamia lukuja, jotka osoittavat nykymuotoisen humanitaarisen maahanmuuton juuri sellaiseksi verovarojen pohjattomaksi kaivoksi kuin maahanmuuttokriittiset ovat vuodesta toiseen kertoneet. Jutun mukaan "Kelan maksamista työttömyysetuuksista – peruspäivärahasta ja työmarkkinatuesta – maahanmuuttajille maksettiin 27 prosenttia, toimeentulotuesta 20 prosenttia ja asumistuista 14 prosenttia... Kela maksoi sosiaalietuuksia vuonna 2018 kaikkiaan 10,7 miljardia euroa, joista 1,32 miljardia euroa maksettiin maahanmuuttajille.".

Samoin jutussa mainittiin, että ongelmaryhmiä ovat - kuten maahanmuuttokriittiset ovat hyvin tienneet - "Irakista, Somaliasta, Iranista, Afganistanista tai Syyriasta" tulleet. Siis juuri ne samat ryhmät, jotka syyllistyvät kohtuuttoman usein myös seksuaali- ja väkivaltarikoksiin.

Positiivista asiassa on, että eduskunnan tarkastusvaliokunta on todennut viime vuonna, ettei kotouttamispolitiikka toimi. Se on myös huomannut - jälleen asia, joka on ollut jo pitkään maahanmuuttokriittisten tiedossa - että kotoutumiskoulutukseen ja vastaanottokeskusten opintotoimintaan osallistumisesta pitäisi tehdä velvoittavampaa ja että erityisesti muslimimiestensä synnytyskoneiksi alistamien naisten kotouttaminen vaatii enemmän huomiota. 

Minusta on hyvä, että HS julkaisi pääkirjoituksensa, sillä se osoittaa myös valtamediassa lopultakin huomatun maahanmuuttokriittisten parissa jo ainakin vuosikymmenen ajan esillä pitämät ongelmakohdat. Vielä kun toimituksissa ymmärrettäisiin, että ongelmien yksi keskeinen perussyy on tulijoiden suuri määrä, minkä seurauksena heillä on mahdollisuus ylläpitää sitä omaa kulttuuriaan, jota pakoon he ovat lähteneet kotimaistaan. Pienemmillä maahanmuuttajamäärillä ja tehokkaalla haja-asutuspolitiikalla tämäkin yhteiskuntaan sopeutumisongelma saataisiin ainakin pienemmäksi. 

Olisi kuitenkin syytä huomata myös se, ettei ylivoimainen enemmistö suomalaisista ole lähtökohtaisesti rasisteja. Ja se, että jos ihminen saa yhteiskunnan tukemana määräaikaisen työpaikan suomalaisyrityksestä, on hänellä silloin näytön paikka. 

Suomen kaltaisessa markkinataloudessa on selvää, että työnantaja pitää aina kiinni sellaisista työntekijöistään, joiden työsuoritus tuottaa kassaan enemmän rahaa kuin hänen työllistämisensä sitä vie. Eikä tämä katso ihonväriä - mutta sen sijaan geeneillä ja kulttuurilla näyttäisi olevan suuri merkitys työntekijän tuottavuuteen. 

Näistä kahdesta geenit olemme saaneet vanhemmiltamme, eikä niitä voi muuksi muuttaa. Sen sijaan kulttuuri on opittua, joten mikäli se osoittautuu kelvottomaksi, voi kuka tahansa vaihtaa omansa parempaan. Ongelma taitaa vain olla siinä, ettei tämän asian painottaminen taida kuulua suomalaisiin maahanmuuttajien kotouttamiskäytäntöihin. Ja siitä syystä nykymuotoinen kotouttaminen on ikävää myrkkyä maahanmuuttajien tulevaisuudelle Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka työllistää luku- ja kirjoitustaidoton ihminen?
Kuinka paljon johtajien kotoutumiseen tarvitaan resursseja?
Eteläpohjalainen ratkaisu maahanmuuttajille

Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?

Ylen toimittaja Jani Kaaro kirjoitti pikakelauksen väestöön liittyvästä maailmanhistoriasta ja päätyi lopulta siihen, että länsimaiden - hänen salaliitoksi kutsumansa - väestönvaihto tai ainakin kulttuurinvaihto länsimaisesta kehitysmaalaiseksi olisi vältettävissä musliminaisten koulutuksella ja työmarkkinoille päästämisellä. Miten tämä siis sopii suomalaiselle - ja yleisemminkin eurooppalaiselle - yhteiskunnalle. 

Suomessahan ei ollut käytännössä lainkaan muslimeja silloin kun minä olin nuori. Heidän laajamittainen maahantulonsa sai lähtölaukauksen vasta vuonna 1990 kun maamme päätti ottaa vastaan Somaliaa aiemmin hallinneen sotilasdiktaattori Siad Barren Moskovaan opiskelemaan lähettämän klaanin lapsia.

Vuonna 2016 maassamme olikin Pew-tutkimuslaitoksen mukaan jo 160 000 muslimia, mutta lukemaa on epäilty. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 maassamme oli 31 920 arabiaa, 21 920 somaliaa, 14 803 kurdia, 14 118 persiaa, 11 806 albaniaa, 8 840 turkkia, 4 417 bengalia ja 3 519 urdua puhuvaa asukasta. Siis yhteensä 111 343 ihmistä puhuu sellaista kieltä, joista pääosa on islaminuskoisia ja lisäksi tulevat pienemmät islaminuskoiset kieliryhmät. Myös esimerkiksi venäjää, bulgariaa ja englantia puhuvien joukossa lienee myös paljon muslimeja.

Siten on kiistatonta, että Suomessa asuu ainakin 110 000 kulttuurisesti muslimia, todennäköisesti enemmänkin. Siten voidaan laskea, että vuodesta 1990 alkaen on maamme muslimiväestö lisääntynyt noin 3 700 asukkaan keskimääräistä vuosivauhtia. 

Noin suuri väestönkasvu ei olisi ollut mahdollista ilman mittavaa maahanmuuttoa, vaikka osa siitä selittyykin Suomessa asuvien muslimien syntyvyyden kautta. Siten pääosa muslimipopulaatiomme kasvusta on peräisin ulkomailta. Jos oletetaan tämän kasvun jatkuvan samalla tasolla (eli Kaaron mainitseman musliminaisten koulutuksen ja työelämään osallistumisen onnistuvan), elää Suomessa enemmän muslimeita kuin suomalaistaustaisia ihmisiä vuonna 3 500. 

Jos muslimiväestömme oletetaan kuitenkin lisääntyvän siten, että 3 000 ihmisen maahanmuuton lisäksi heidän syntyvyytensä johtaa islamilaisten lisääntymiseen yhdellä prosentilla vuodessa, saavuttavat muslimit 5 500 000 ihmisen rajan 2090-luvulla. Yksi prosentti on varovainen arvio, koska väkirikkaissa Egyptissä ihmisten määrä kasvaa 2,45 %, Somaliassa 1,75 %, Pakistanissa 1,58 % ja Indonesiassa 0,95 % vuodessa.

Edelle kirjoittamani laskelmat osoittavat, että muslimien määrän lisääntyminen on ennen kaikkea syntyvyyskysymys. Tarkasteltakoon siten Kaaron kirjoituksen loppua, jonka mukaan islamilaisen maahanmuuton ongelmat ratkeavat, mikäli "musliminaiset saavat koulutuksen ja... heillä on pääsy työmarkkinoille".  

Suomessa elävät muslimitytöt saavat no nyt uskonnonopetusta ja mahdollista kieleen liittyvää erityisopetusta lukuun ottamatta samanlaisen koulutuksen kuin suomalaisetkin. Naisilla on suomalaisten puolesta myös tasa-arvoinen oikeus osallistua työelämään, mutta sitä rajoittaa heidän kulttuurinsa, jossa naisen paikka on ns. hellan ja nyrkin välissä eikä suinkaan työelämässä. Ja vaikka kaikissa perheissä ei olisikaan näin, ovat he suurelta osin pakotettuja pukeutumaan tavalla, joka ehkäisee heidän työllistymistään. 

Siten Kaaron esille nostama kulttuurinen muutos on noidankehä. Muslimikulttuuri estää musliminaisia työllistymistä ja työllistymisen vaikeus estää heitä sopeutumasta länsimaiseen kulttuuriin ja siten omaksumasta suomalaista elämäntapaa pienine lapsilukuineen. Niinpä maamme muslimiväestö jatkaa kasvuaan, mikäli jatkamme nykyistä maahanmuuttajien kotouttamispolitiikkaa, jossa keskeistä on heidän oman kulttuurinsa tukeminen. 

Siten Jani Kaaron ehdotus voidaan muotoilla myös toisin. Eli mikäli haluamme, että Suomi ei muutu muslimienemmistöiseksi tai ettei maamme kulttuuri muutu islamilaiseksi, pitäisi meidän tukea muslimiperheitä länsimaisen kulttuuriperinnön omaksumisessa kieltämällä heidän oman kulttuurinsa haitallisimmat perinteet kuten ihmisten toimintakykyä rajoittava naisten vaatetus, poistamalla heiltä erilaiset erityisoikeudet kuten omat uimahallivuorot sekä siirtymällä kouluissa uskonnon opetuksesta yhteisen elämänkatsomustiedon opettamiseen. Lisäksi pitäisi pystyä puuttumaan ns. kunniakulttuuriin, jossa kotoutumaan pyrkivätkin perheet on väkivallan uhalla alistettu fanaattisempien sukulaistensa mielivallan alle. 

Samalla olisi otettava erityiseen tarkkailuun muslimien uskonnollisten johtajien ja koraanikoulujen opetus, jotta länsimaisen elämäntavan kanssa ristiriitaiseen sananjulistukseen voitaisiin puuttua välittömästi. Tavoitteena tulisi olla erityisesti islamististen näkemysten ja naisia eriarvoistavien opinkappaleiden täydellinen poistaminen islaminuskon harjoittamisesta.

Tärkeää olisi myös luopua kulttuurirelativistisesta opinkappaleesta kaikista kulttuureista tasa-arvoisina. Sen sijaan tulisi jo kouluissa käydä läpi kulttuurien maailmanhistoriaa faktapohjaisesti tuomalla esille sen kautta näkyvä länsimaisen kulttuurin ylivoimainen paremmuus hyvän elämän tuottajana suhteessa erityisesti islamilaiseen ja afrikkalaisiin kulttuureihin. Näin oppilaille kävisi selväksi, että heidän oman elämänsä kannalta paras ratkaisu olisi luopua vanhempiensa primitiivisistä käsityksistä ja niiden sijaan assimiloitua länsimaiseen elämänmenoon. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Burkineista ja naisten tasa-arvosta
Vain siksi, että se kuvaa identiteettiä ja vakaumusta
Yllättäviä tietoja somaleista töissä ja erityispalveluiden piirissä

Kuinka työllistää luku- ja kirjoitustaidoton ihminen?

Mikkeliläisen liikelaitoksen rehtori ja kansanopistoyhdistyksen toiminnanjohtaja toteavat mielipidekirjoituksessaan, että maahanmuuttajien osaamisen tunnistamiseen pitäisi panostaa. Heidän mukaansa on oleellista huomata, että "alhainen koulutustaso on monen maahanmuuttajan työllistymisen esteenä".

Tämä on tietenkin totta, mutta sen jälkeen kirjoituksessa sotketaan iloisesti humanitaarinen ja työperäinen maahanmuutto. Jutussa puhutaan jälkimmäisen edistämisestä, mutta käytännössä kirjoitus koskee humanitaarisn perustein maahamme tulijoita. 

Siis heitä, joiden parissa jopa luku- ja kirjoitustaito omalla kielellä on hakusessa. Siksi onkin syytä kysyä, että minkälaisia ovat ne työtehtävät, joita tällaisella osaamisasteella varustetut henkilöt voisivat Suomen kaltaisessa korkeaan osaamistasoon rakentuvassa yhteiskunnassa tehdä?

Kirjoituksen varsinainen motiivi - eli julkisen rahoituksen suuntaaminen oman työpaikan varmistamiseksi - selviääkin sen loppupuolelta. Siellä ehdotetaan kirjoittajien viitekehyksen käyttämistä maahanmuuttajien työelämävalmiuksien kohottamisessa. 

Tämä ei tietenkään ole väärin: jokainen saa puhua oman työpaikkansa säilyttämisen puolesta. Olisi kuitenkin rehellistä erotella toisistaan työperäiset ja humanitaariset maahanmuuttajat ja myöntää, etteivät ensin mainitut tarvitse nykyisten tarveharkintasäädösten voimassa ollessa lainkaan kotouttamistoimia ja jälkimmäistenkin osalta niistä on vain rajallinen hyöty. 

Siten yhteiskunnan kannalta olisi tarkoituksenmukaista säilyttää entisellään nykyinen työlupamenettely ja kiristää huomattavasti laajalti väärinkäytetyn humanitaarisen maahanmuuton ehtoja. Siten yhteiskunnan velkavetoiset resurssit säästyisivät tähdellisempiin tarkoituksiin kuin luku- ja kirjoitustaidon opettaminen aikuisille ihmisille, joiden työllistymisennuste on joka tapauksessa käytännössä olematon. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutosta ja sen liepeiltä
HS vähätteli ja Paavo Arhinmäki huuteli maahanmuuttoasioissa
Maahanmuuttajien matkasta työelämään

Ruotsissa maksetaan nyt älyllisen epärehellisyyden hintaa

Vanhasta emämaastamme on jälleen kantautunut absurdeja uutisia. Iltalehden mukaan ruotsalaisista peruskoulunopettajista vain 70,1 prosenttia on nimittäin muodollisesti päteviä tehtäväänsä - ja epäpätevien määrä on nousussa.

Naapurissamme onkin satsattu maahanmuuttajien opettajankoulutukseen. Erityisesti on haluttu ulkomailla opettajantutkinnon suorittaneiden irakilaisten, syyrialaisten ynnä muiden uusruotsalaisten hakeutuvan täydennyskoulutukseen.

Koska ollaan Ruotsissa, pitäisi opettajan osata paikallista kieltä. Siksi maassa järjestetään kielikursseja, mutta niissäkään ei aina ole päteviä opettajia. Ja lisäksi on positiivinen syrjintä, jonka nimeen kannustetaan vähän heikomminkin osaavia uusruotsalaisia päästämällä heidät kursseilta läpi heikommallakin osaamisella.

Esimerkiksi sairaanhoitajakoulutuksessa on huomattu, että maahanmuuttajien arvosanat heille suunnatuilta kielikursseilta ovat osaamiseen nähden rankasti yläkantissa. Syynä on se, että kursseja järjestävät eivät halua tai jaksa taistella osaamattomien kurssilaisten kanssa, vaan hyväksyvät huonotkin arvosanat ja kuittaavat palkkionsa veronmaksajien kukkarosta.

Iltalehden uutinen on itsessään tyyppiesimerkki siitä mihin älyllinen epärehellisyys lopulta johtaa. Hyvää tarkoittava positiivinen syrjintä saattaa toki aiheuttaa maahanmuuttajaväestölle hyvää mieltä, mutta työelämässä tarvitaan arvosanojen sijaan oikeaa osaamista. Ja siksi opettelematta jäänyt kielitaito tulee vastaan myöhemmin.

Sama juttuhan se on kaikessa koulutuksessa. Jos esimerkiksi positiivisesti erityiskohdeltu lääkäri saa tutkintonsa kykenemättä erottamaan bakteeri-infektiota virustaudista, on seurauksena vääriä diagnooseja ja niiden seurauksena joko turhaa antibioottien käyttöä multiresistenssien bakteerien määrän kasvuriskeineen tai väärin hoidettujen eli hoitamatta jääneiden sairauksien aiheuttamia vaaratilanteita.

Ja näinhän se on myös vaikkapa rakennusinsinöörin kanssa. Ellei hän osaa laskea rakenteiden lujuuksia, on vaarana virheellisesti suunniteltujen rakennusten sortuminen. Ja ellei automekaanikko ymmärrä riittävästi moottoreiden toiminnasta, jäävät korjaamon asiakkaiden autot korjaamatta.

Kun meillä Suomessakin on monissa kunnissa ja kaupungeissa päätetty soveltaa positiivista syrjintää, on myös meillä vaarana, että julkiset tehtävät tulevat täytetyksi tehtäviään osaamattomista, mutta erityiskohtelun takia kurssinsa läpäisseistä henkilöistä. Ja sen seurauksena kuntasektorin veronmaksajat saavat palkkarahoilleen heikosti vastinetta.

Syy ei silloin ole vain maahanmuuttajan epärehellisyydessä, vaan myös ja erityisesti älyllisesti epärehellisen päätöksen tehneestä valtuustosta. Siksi toivon, että jokainen positiivisesta erityiskohtelusta päättäneen valtuuston jäsen lukisi tämän kirjoituksen ja jäisi miettimään, että olisiko sittenkin olemassa jokin muu tapa, jolla maahanmuuttajien kotoutumista ja yhteiskuntaan integroitumista voitaisiin hoitaa - ja vieläpä paljon nykykäytäntöä paremmin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään
Eteläpohjalainen ratkaisu maahanmuuttajille
Vietnamilaiset tarjoavat mallin somaleiden sopeuttamiseen

Yllättäviä tietoja somaleista töissä ja erityispalveluiden piirissä

Oli yllättävää nähdä, millaisen reaktion sai aikaiseksi tieto siitä, että somaleilla on yhdeksänkertainen yliedustus koronavirustartunnoissa. Suomen somalialaisten liiton puheenjohtaja nimittäin kertoi, että "olemme somaliyhteisönä aktiivisia, teemme töitä ja meitä näkee joka puolella".

Jalkautuva somalitaustainen nuorisotyöntekijä vahvisti työnteon suuren merkityksen afrikansarvelaiselle vähemmistöllemme kertomalla, että monet somalitaustaiset henkilöt tekevät työtä, jota ei voi tehdä etänä. Niinpä he ovat alttiita saamaan tartuntoja.

Somaleiden työllisyystilanne on siis mitä ilmeisimmin muuttunut todella nopeasti, sillä eihän siitä ole kuin seitsemän kuukautta kun Helsingin Sanomat kertoi, että somaleistamme alle kolmannes (31,2 %) on töissä. Ja nyt heidän osuutensa on noussut jo niin suureksi, että se selittää yhdeksänkertaisen eron koronatilastoissa.

Ihan tämän yhden uutisen perusteella en kuitenkaan asiaa nielaise. Mutta sitten kyllä, jos somaleiden uusimmat työllisyystilastot vahvistavat edellä siteerattujen somaleiden näkemyksen. Jos näin käy, lupaan pyytää tässä blogissa nöyrästi anteeksi, että olen aiemmin epäillyt suomalaisen maahanmuuttojärjestelmän kykyä työllistää heidät.

Siihen asti pitäydyn kuitenkin epäilyssä, jonka mukaan somaleiden yliedustus koronatilastossakin johtuu heidän kulttuuristaan. Eli siitä äärimmäisen vahvasta yhteisöllisyydestä, joka muutenkin estää heitä menestymästä niin länsimaisissa yhteiskunnissa kuin Afrikan sarvessakin.

* * *

Toinen somaleihimme liittyvä uutinen kertoi siitä, kuinka helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Pilvi Torsti (sd) on jättämässä valtuustoaloitetta erillisten somalin-, venäjän- ja arabiankielisten terveyskeskuspalveluiden perustamiseksi. Ensimmäisenä sellaista pitäisi hänen mukaansa kokeilla somaleilla.

Tuossa pilotissa kaksi terveysasemilla toimivaa somalintaitoisista terveydenhoitajaa keskittyisi huolehtimaan somalinkielisistä potilaista ja ohjaisi heidät tarvittaessa somalinkielisille lääkäreille. Kaikille näille henkilöille maksettaisiin kielilisää osallistumisesta kokeiluun omalla äidinkielellään.

Tässä olisi ainakin se hyvä puoli, että somaleiden veronmaksukyky nousisi palkan mukaisesti. Jonkin verran vanhentuneen Iltalehden uutisen mukaanhan "somaleiden työtulot olivat vain 22-38 prosenttia samanikäisten kantaväestöön kuuluvien miesten työtuloista". Ottaen huomioon progressiivisen verotuksemme on heidän osuutensa maksetuista veroista vielä merkittävästi tätäkin vähäisempi.

Ainoa pikku ongelma tässä on se, että noiden terveydenhoidon ammattilaisten palkka maksettaisiin verovaroista. Siten somaleiden lisäpalkan takia kasvanut verotulo ei taitaisi sittenkään vähentää heidän nettorasistustaan suomalaisille veronmaksajille.

Joka tapauksessa tämä somaleiden erillinen terveyskeskuspalvelukokeilu oli kaunis ajatus Pilvi Torstilta. Ehkäpä hän onkin bernsteinilainen sosialisti ja ajattelee sen mukaisesti, että päämäärä ei ole tärkeä, vaan ainoastaan liike oikeaan suuntaan.

Itse olen kuitenkin hiukan huolissani siitä, että tämä idea saattaisi hyvästä tarkoituksesta huolimatta sittenkin johtaa kohti somaleiden erillisyhteiskuntaa, jossa he voivat elää omaa muusta Suomesta erillistä elämäänsä ilman vähäisintäkään vaatimusta sopeutua täkäläiseen elämäntapaan. Ja olisi sitä kautta pieni askel suomalaisen yhteiskunnan keskinäisen luottamuksen ja ihmisten samanarvoisuuden varaan rakentuvien perusteiden murentamiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö somaleiden ongelmat käsitellä mediahiljaisuudessa?
Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja
Mitä uusi tutkimus kertoo somaleistamme?

Yle uutisoi maahanmuutosta

Yleisradio välitti meille täksi aamuksi muutaman maahanmuuttoaiheisen uutisen, jotka valaisevat hyvin Suomen nykyistä ja mahdollisesti myös tulevaa tilannetta. Päätin koota oleelliset osat näistä uutisista arvoisan lukijani ihmeteltäviksi.

Yksi jutuista kertoi maahanmuuttajanaisten työllistymisestä. Sen mukaan "vain puolet Suomen maahanmuuttajanaisista käy töissä". Tarkemmin sanottuna "parhaiten työllistyvät Viron kansalaiset... Heikoimmin työllistyvät Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä lähtöisin olevat, näistä erityisesti Somalian ja Irakin kansalaiset... somalialaistaustaisista naisista on töissä Suomessa 17 prosenttia"

Edelleen meille kerrottiin, että "17 prosentilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa, ja viisi prosenttia ei ole suorittanut edes suomalaista perusastetta vastaavaa oppimäärää. Pakolaistaustaisista 40 prosenttia on ilman toisen asteen tutkintoa... noin kymmenen prosenttia somali- ja kurditaustaisista naisista osasi lukea vain huonosti tai ei lainkaan."

Toisessa jutussaan Yle mainitsi jo otsikossa, että "ennen asiakas saattoi ryöstää taksin, nyt taksi saattaa ryöstää asiakkaan". Artikkelissa mainittiin myös, että "taksilla matkustaminen on kallistunut Tilastokeskuksen mukaan puolessatoista vuodessa keskimäärin 13 prosenttia".

Maahanmuuttoa tai kansalaisuuksia jutussa ei kuitenkaan mainittu, vaikka jokaiselle vähänkään asiasta ymmärtävälle yhteys lienee selvä. Syitä tästä asiasta vaikenemiselle voimme vain arvailla.

Kolmas maahanmuuttoon liittyvä, mutta niin ikään tämän yhteyden mainitsematta jättänyt juttu kertoi läntisestä naapuristamme. Sen pääkaupungissa sattui nimittäin niin, että "Husbyn ja Kistan lähiöissä noin 500 metrin etäisyydellä toisistaan olevissa kerrostaloissa sattuneet räjähdykset aiheuttivat rakennuksille suuria vaurioita".

"Poliisi ei ole ottanut kantaa räjähdysten motiiviin tai siihen, liittyvätkö tiistain vastaisen yön tapahtumat Tukholman Östermalmilla viime viikolla tapahtuneeseen kerrostaloräjähdykseen. Aftonbladetin saamien tietojen mukaan räjähdyksillä olisi yhteys... Ruotsissa tapahtui viime vuonna yli 120 räjähdystä, joiden tutkimiseen räjähderikoksiin erikoistunut poliisi osallistui."

En aio enempää kommentoida Ylen uutisia, mutta olisi hienoa, jos myös päättäjät ja heitä äänestävät kansalaiset olisivat kiinnittäneet niihin huomiota ja pohtisivat vakavasti mitä niiden välittämä sanoma vihjaa Suomen nykyisyydestä ja varsinkin tulevaisuudesta. Ja hyödyntäisivät näin syntyvää ymmärrystä päätöksenteossa ja vaaliuurnilla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka paljon johtajien kotoutumiseen tarvitaan resursseja?
Verikoston kieltävä sopimus
Suomalaisten maahanmuuttajien kuva

HS vähätteli ja Paavo Arhinmäki huuteli maahanmuuttoasioissa

Helsingin Sanomat yllätti tänä aamuna ja otsikoi juttunsa, että "Suomen maahanmuutto­politiikassa on mennyt viime aikoina pieleen lähes kaikki mahdollinen, nyt on aika korjata virheet". Siitä olen aika lailla samaa mieltä.

Karvoistaan lehti ei kuitenkaan ole päässyt. Jutussa nimittäin tuotiin esiin vain kolme maahanmuuton suhteen pieleen mennyttä asiaa, kun listaa olisi voinut helposti pidentää moninkertaiseksi.

Ensimmäinen esille tuotu seikka oli se, kun "Suomi tuomittiin Euroopan ihmis­oikeus­sopimuksen rikkomisesta". Näin tietenkin tapahtuikin, mutta kuten olen aiemmin todennut, turvapaikanhakijoiden mahdolliset kuolemat kotimaassaan voidaan välttää vain antamalla kaikille oleskelulupa Suomessa - eikä silloinkaan, mikäli nämä lähtevät omasta tahdostaan takaisin kotimaahansa. Näinhän eivät tee vain kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet, vaan myös maahamme luvalla asettuneet lähettäessään lapsiaan "mummolaan".

Toinen jutussa mainittu pieleen mennyt seikka oli se, että "Suomi opettaa turvapaikan­hakijoita elämään sosiaaliturvajärjestelmän varassa". Tämä pitänee monien osalta paikkansa, vaikka toki monet lienevät jo tullessaan tietoisia mahdollisuudesta päästä suomalaisten veronmaksajien elätettäväksi ilman työvelvoitetta.

Kolmanneksi lehden juttu mainitsee "maahanmuuttajien kielikoulutuksen tehottomuudesta sekä opetuksen laatuun liittyvistä ongelmista" ja siihen liittyvästä osaamattomuudesta, joka pitää tulijat työttömänä. Tämäkin seikka perustunee sinänsä tosiasioihin, mutta on syytä huomata se, ettei kieli-, luku- ja kirjoitustaidottomasta parikymppisestä maahanmuuttajasta ihan helposti saa teknologiayhteiskunnan työelämässä menestyvää henkilöä. Ei varsinkaan, mikäli hänen kulttuuri-identiteettiinsä liittyy työntekoa ehkäiseviä piirteitä kuten kättelystä kieltäytymistä, hankalaa vaatetusta, impulsiivisuutta lisääviä nälkäkuureja tai ylimääräisiä rukoustaukoja.

Näiden kolmen ongelman lisäksi olisi ollut syytä lisätä maahantulijaväestön aiheuttavat turvallisuusongelmat, jotka näkyvät yliedustuksena väkivalta- ja seksuaalirikoksissa ja jopa terroritekona. Lisäksi huomattava osa tästä porukasta on ollut valmis lähtemään maamme rajojen ulkopuolelle sotimaan sairaan aatteensa puolesta.

Epäonnistumisestamme kertoo myös se, että tämän aamun HS kertoi toisessa jutussaan irakilaismiehestä, joka sai tuomion kiihotettuaan kansaa shiiamuslimeja vastaan. Tämän tapauksen kannalta oleellista oli se, että siinä näkyi kuinka maahanmuuttajat ovat tuoneet lähtöalueidensa kiistat mukanaan ja ylläpitävät niitä myös meidän yhteiskunnassamme.

Saman sukuinen on myös ongelma siitä, kuinka turkkilais- ja kurditaustaiset yrittäjät taistelevat reviireistään väkivaltaisesti.

Listaa voisi vielä jatkaa puhumalla autojen polttamisista, väestöryhmien segregoitumisesta, taksikuljetuksista, imaamien näkemyksistä tai käyttäytymisestä joukkoliikenteessä. En nyt kuitenkaan tee sitä, sillä jo edelle kirjoitettu osoitti HS:n oikeansuuntaisesta otsikostaan huolimatta peittelevän maahanmuuttoon liittyvän ongelmavyyhden laajuutta.

Pahinta tässä kaikessa on kuitenkin päättäjiemme välinpitämättömyys tai tietämättömyys. Siitä ikävän esimerkin antoi eilen eduskunnassa Paavo Arhinmäki (vas), joka 20-24 -vuotiaan irakilaismaahanmuuttajan tutkitun elämänmittaisen kustannuksen - 690 000 euroa - kuultuaan katsoi asiakseen huutaa epäuskonsa sanoilla '690 000 euroa, oh-hoh'".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä auttaisi haittakulttuureista saapuvia maahanmuuttajia?
Silmänkääntötemppu
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin