Meilläkin on opittavaa USA:n kongressin valtauksesta

Yhdysvalloissa presidentti Donald Trumpin kannattajat tunkeutuivat sisälle kongressiin ja syntyneiden levottomuuksien seurauksena kuoli neljä ihmistä. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole yhtä tapausta lukuun ottamatta tiedossa, oliko kuolemantapauksen välittömänä syynä mielenosoittajien väkivalta vai poliisin toiminta. Kongressin valtaus itsessään oli joka tapauksessa tuomittava teko, eikä demokraattinen valtio voi sitä hyväksyä. 

Tämän mukaisesti joukko republikaaneja on päättänyt luopua Trumpin tukemisesta. Samoin muutamat Trumpin hallinnon ministerit ovat käyneet alustavia keskusteluja presidentin syrjäyttämiseksi virastaan ja varapresidentti Mike Pencekin on jo hylännyt Trumpin.

Nyt tapahtuneen taustalla ovat Trumpin pitkään jatkuneet väitteet taannoisten vaalien epärehellisyydestä. Vaikka esimerkiksi Oikea Media on meillä luonut kuvaa vilpistä, ei pitäviä todisteita mitä ilmeisimmin ole löytynyt, koska USA:n oikeusviranomaiset eivät ole peruneet vaalitulosta. Myöskään bloggarikollega Jaska Brown ei oman analyysinsä perusteella löytänyt väärinkäytöksille todisteita.

Tässä tilanteessa eli tilanteen karattua kokonaan käsistä, presidentin ainoa oikea toimintatapa olisi tyynnytellä kannattajakuntaansa, minkä hän myös teki Twitterissä. Ikävä kyllä, sieltä tieto tuskin levisi kovin tehokkaasti kongressirakennuksen sisälle ja liepeille. Tilannetta epäilemättä auttaisi, mikäli Trump ilmoittaisi selkein sanoin hyväksyvänsä vaalituloksen ja lopettaisi sen kritisoinnin. 

Kaiken kaikkiaan tapaus osoittaa, kuinka hauras demokraattinen järjestelmä lopulta on kansanvillitsijöiden edessä. Trumpin tapauksessa kukaan ei voine kiistää hänen taloudellisia ansioitaan presidenttikauden alkupuolella eikä etenkään hänen ulkopoliittisia saavutuksiaan, mutta ei myöskään hänen epäonnistumistaan COVID-19 pandemian yhteydessä. 

Näillä tosiasioilla ei kuitenkaan ole merkitystä silloin, kun valtion päämies kyseenalaistaa ilman selviä todisteita maansa demokraattisen prosessin ja ryhtyy etsimään keinoja sen horjuttamiseksi. Nyt nähdyssä tapauksessa oleellista on huomata se, että nähty kaaos oli mahdollinen vain siksi, että Yhdysvallat on niin syvästi jakautunut kulttuurisesti, maantieteellisesti ja poliittisesti.

Suomi on tietenkin oleellisesti Yhdysvaltoja pienempi valtio, eikä likimainkaan samaan mittaan jakautunut. On kuitenkin niin, että meilläkin kansan tunnoista välittämättömät hallitukset ovat viimeisten vuosikymmenien aikana toteuttaneet asioita, jotka ovat omiaan aiheuttamaan kansalaisten jakautumista omiin leireihinsä. 

Erityisesti tämä koskee vastuutonta maahanmuuttopolitiikkaa, mutta myös ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa, joiden nimissä on vaikeutettu ja ollaan edelleen kiihtyvällä tahdilla vaikeuttamassa valtavan ihmismäärän toimeentulon hankkimista sekä horjuttamassa yhteiskunnan turvallisuutta (esimerkki ja toinen). Suomen onni on, että näiden hallinnollisten typeryyksien pohjalta kasvava protestiliike on kanavoitunut vastuullisen ja demokraatiaan sitoutuneen puolueen eli halla-aholaisen Perussuomalaisten kautta. 

Mikäli yhteiskunnan polarisoituminen jatkuu, on myös meillä mahdollista, että kansan parissa syntyy nykyisiä puolueita radikaalimpia liikkeitä, joilla on sekä suoraa toimintaa että kannatusta kansan parissa. Sellainen tilanne haastaisi valtakunnan demokraattisen pohjan, eikä olisi viime kädessä eduksi sen enempää kannattajilleen kuin muullekaan väestölle.

Siksi jokaisen maamme hallituksen tulisi kunnioittaa koko kansan ajatuksia - eikä vain omien kannattajiensa näkemyksiä - ja pidättäytyvän kansaa rajusti jakavista tai enemmistön vastustamista kuplaperusteisista päätöksistä. Tämä koskee myös nykyistä Sanna Marinin (sd) johtamaa valtioneuvostoa, jolla näyttää olevan erityinen tarve haistatella oman kuplansa ulkopuolisille kansalaisille - tarvittaessa jopa piiloutumalla virkamiehen selän taaksen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
UPI ja Trumpin tappiosta seuranneet levottomuudet

Mielenkiintoinen Trump
USA:n levottomuuksista

Kymmenen vuotta Professorin ajatuksia

Professorin ajatukset -blogi täyttää tänään 10 vuotta. Tänä aikana olen kirjoittanut noin 2400 blogimerkintää asioista, jotka ovat vaivanneet tai kiinnostaneet itseäni siinä määrin, että olen halunnut jakaa ne teidän kanssanne, arvoisat lukijani.

Aluksi kirjoittelin blogimerkintöjä melko harvakseltaan, mutta nykyisin päivittäisten ajatusten kirjoittaminen tapahtuu yhtenä tärkeänä osana aamurutiinejani. Sen mahdollistavat sekä kyky tuottaa suhteellisen nopeasti tekstiä että aamuvirkku luonteeni. Riskinä tällaisessa tahdissa on tietenkin se, että yleensä noin puolen tunnin aikana kirjoitettujen tekstien laatu jäisi alhaiseksi - toivottavasti olen kuitenkin ainakin enimmäkseen onnistunut välttämään tämän todellisen sudenkuopan.

Lisämotivaatiota kirjoitusharrastukselleni on antanut blogin alati kasvava lukijamäärä: pelkästään Blogger-alustalla on nykyisin noin 70 000 lukukertaa kuukaudessa - eli noin 2 300 lukukertaa päivässä - ja Oikean Median rinnakkaisblogissa lisää. Määriä voi verrata vaikkapa niihin opetus- tai muihin ammattiini liittyviin esiintymistilaisuuksiin, joihin saapuu parhaimmillaankin satakunta kuuntelijaa.

Olisi myös hauska tietää, miten nämä määrät suhtautuvat valtamedioihin melko säännöllisesti kirjoittamieni ammattitekstien lukijamääriin. Harmi kuitenkin, etteivät ne ole tiedossani.

Tämän blogin historian aikana olen saanut nauttia myös muutamista hauskoista hetkistä. Yksi niistä oli silloin, kun toimittaja Marko Hamilo otti yhteyttä ja pyysi saada jakaa kirjoituksiani tuolloin perusteilla olleessa Oikeassa Mediassa.

Blogini on siellä ainoa anonyymisti kirjoitettu, ja sellaisena herättänyt muualla netissä hassunhauskoja pohdintoja siviiliminäni henkilöllisyydestä. Mukava on toki ollut myös huomata, että Professorin ajatuksia on siteerattu myös valtamediassa, Twitterissä ja keskustelupalstoilla.

* * *

Koska ilman lukijoita ei olisi myöskään blogia lainaan tähän osia muutamista melko satunnaisesti poimituista, mutta noin viiden vuoden välein saamistani lukijakommenteista.

Ensin Tuomas Helinin varhainen kommentti liittyen ilmastonmuutokseen.
"Kirjoitit edellä rajattujen alueiden lämpötila-aikasarjoista, niistä tiedottamisesta ja ilmastotutkijoiden uskottavuudesta. Asioiden totuudenmukainen tiedottaminen on toki viestin välittäjän uskottavuuden kannalta aina ensiarvoista, olen samaa mieltä... Minua kuitenkin jäi häiritsemään se, että tässä on jälleen kerran kirjoitus ilmastotutkijoiden uskottavuudesta aikasarjoilla perustellen."

Helinin asiallinen kommentti ja muut vastaavat vaikuttivat osaltaan siihen, että ryhdyin suhtautumaan aiempaa kriittisemmin ilmastonmuutoksesta kertoviin aikasarjoihin. Sen seurauksena huomasin varsin pian niihin liittyvän omituista vaihtelua.

Tuosta huomiosta alkaneen kehityksen lopputuloksena seuraan tänä päivänä lähinnä vain pohjoisen merijään koon vaihteluita, joissa en ainakaan toistaiseksi ole huomannut mitään epäilyttävää. Toki seuraan kuukausittain myös näiden jäätilastojen pysyvyyttä tallentamalla vanhoja mittaustietoja muistiin.

Toiseksi poimin Hopliitin kommentin maahanmuuton seurauksista vuodelta 2015.
"Helsingin käräjänoikeuden päätös antaa vahvan viestin: suomalaiset tytöt ja naiset ovat vapaata riistaa. Mitä ehdollinen tuomio tarkoittaa mamuteinille? Ei yhtään mitään. Ennakkopäätös on saatu, joukkoraiskaus ei ole rangaistava teko. Jatkoa seuraa varmasti."

Tämä siis edelsi Oulun surullisia joukkoraiskaustapahtumia. Pitäisiköhän nimimerkki Hopliitille myöntää oraakkelin arvonimi?

Kolmanneksi Anonyymin kommentti poliittisen sosialismin etenemisestä Suomessa.
"Tähän liittyy varmaankin se, että taustalla koitetaan tehdä metsälakiin muutoksia, jolla metsät voidaan 'suojella' omistajan mielipiteistä tai pullikoinnista välittämättä".

Anonyymin näkemys vastaa omaani, ja pidän tilannetta vakavana nyt kun maassa on vallassa kauniin vasemmistodemarin johtama huulipunahallitus, jossa jopa opetusministeri vastaa oikeutettuun kritiikkiin huutamalla.

Nämä ja melkein kaikki muut kirjoituksiini annetut kommentit ovat olleet asiallisia. Siitä kiitos tekstihini kantaa ottaneille - olivat heidän näkemyksnsä sitten omieni kanssa yhdensuuntaisia tai eivät.

Uskon ja toivon, että tämä suuntaus jatkuu myös tulevaisuudessa. Siksi olen päättänyt nostaa esille silloin tällöin teidän - arvoisat lukijani - mielestäni erityisen oivaltavia tai muuten opettavaisia huomioita otsikolla "helmiä ja sammakoita". Siihen en kuitenkaan aio ottaa kantaa, kumpaan kategoriaan mikäkin esille nostamani kommentti liittyy.

* * *

Maailma on muuttunut paljon tämän kuluneen kymmenen vuoden aikana. Merkittävimpiä muutoksia ovat olleet ilmastonmuutoksen muuttuminen ehdottomaksi ja kyseenalaistamattomaksi dogmaksi sekä  kehitysmaalaisten ennenäkemättömän maahanpäästämisen seurauksena tapahtunut Suomen poliittisen kentän jakautuminen kannatustaan kasvattaviin halla-aholaisiin ja valtamedian tukemaan muuhun poliittiseen kenttään.

Vuosien saatossa olen pyrkinyt vaikuttamaan näihin asioihin kommentoimalla lähinnä valtamedian uutisointia - tai se puutetta - silloin kun olen nähnyt siihen syytä. Ilmastonmuutoksen osalta tämä on tarkoittanut etenkin tilastoihin tehtyjen arveluttavien muutosten sekä valtamedian "unohtaman" mittaus- ja tutkimustiedon esilletuomista sekä aiheeseen liittyvän tieteellisen tiedon popularisointia.

Maahanmuuton osalta olen pyrkinyt ohjaamaan lukijoideni ajatuksia kohti loogisesta ajattelusta seuraavia johtopäätöksiä. Samalla olen tässäkin asiassa kritisoinut valtamedian "unohtamia" tietoja.

Näiden pääteemojen lisäksi olen usein kommentoinut yleisiä poliittisia asioita - etenkin mielipidemittausten tuloksia ja puolueiden agendoja ja niiden ilmentymiä, mutta myös esimerkiksi itselleni penkkiurheilijana ja kuntoliikkujana rakkaan maastohiihdon välillä kirveleviäkin asioita.

Yhtenä sivujuonteena olen silloin tällöin välittänyt myös kaikenlaista muuta tutkimustietoa. Mielenkiintoista kyllä, juuri tällainen tiedettä popularisoiva kirjoitus on ylivoimaisesti eniten luettu Professorin ajatus yli 150 000 lukukerrallaan. Kuka siis vielä kehtaa väittää, ettei tutkimustieto kiinnostaisi suomalaisia?

Lopuksi kevennyksenä. Taidan ottaa iltasella Professorin ajatuksia -blogin kunniaksi lasillisen hyvää skotlantilaista mallasviskiä puolisoni kanssa. Ovathan tämä sivusto ja sen kymmenvuotinen historia sekä tuhansiin nouseva lukijakunta sen arvoisia!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suosituimmat ja merkittävimmät ajatukset
Kuusi vuotta
Blogin vuosijuhla

Kuinka lopettaa vihervasemmistolainen mielipidediktatuuri?

Eläkeläismies Reijo Tossavainen (ps) kiinnitti Oikean Median blogissaan eilen huomiota toimittajakuntamme punavihreään poliittiseen agendaan käyttäen esimerkkinä Suomen Uutiset -lehden pääkirjoitusta Helsingin Sanomien viime vuosien yhä kiihtyvästä muutoksesta.

Taustalla on tutkimustieto, jonka mukaan journalistiikan ja viestinnän opiskelijoista Vihreitä kannatti 47,7%, Vasemmistoliittoa 27,3%, Sosiaalidemokraatteja 11,4 prosenttia, Kokoomusta 4,5%, Keskustaa 4,5% ja Piraattipuoluetta 4,5% vastaajista. Perussuomalaisten tai tai Kristillisten kannattajia kyselyssä ei löytynyt.

Vuonna 2012 puolestaan tutkittiin toimittajan ammatissa työskentelevien poliittisia näkemyksiä. En löytänyt alkuperäistä lähdettä, mutta Ylen jutun mukaan toimittajista 26% kannatti Vihreitä ja 18% Kokoomusta. Lisäksi siinä kerrottiin, että "44 prosenttia ei äänestäisi missään nimessä perussuomalaisia". Silloin soinilaista puoluetta ilmoitti kuitenkin kannattavansa 2% vastanneista. Muista puolueista ei jutussa mainita mitään.

Toimittajien puoluekantajutun ajatuksia herättävin kohta oli kuitenkin se, että Yle, Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat kieltäytyivät osallistumasta tutkimukseen. Siten siitä puuttuivat suurimpien valtamedioidemme toimittajat, eli se kertoi lähinnä paikallismedioissa työskentelevien toimittajien näkemyksistä.

Se ehkä osin selittää kokoomuksen yllättävän suurta kannatusta toimittajien joukossa (suhteessa opiskelijoihin). Mahdollisina muina syinä tulevat mieleen sekä iän mukanaan tuoma konservatiivisuuden kasvaminen tai poliittisten näkemysten vaihtelu eri aikakausina. Eli ehkäpä nyt työssä olevien näkemykset olivat jo nuorena erilaisia kuin nykyisillä opiskelijoilla.

Syytä mainittujen toimitusten pois jäämiseen ei ole kerrottu, mutta Ylen ja Sanomatalon uutisvirtaa seuranneille lienee selvää, että niiden osalta tulokset olisivat olleet samansuuntaisia kuin journalistien opinahjoista havaitut - elleivät sitten vieläkin punavihreämmät. Ehkä sitä ei haluttu viestittää näiden valtamedioiden koko väestön (paljon oikeistolaisempia) näkemyksiä myötäilevälle lukijakunnalle.

Mutta palataan takaisin alkuun. Tossavainen nosti asian esille ja minä jatkan kysymällä, että mitä lehdistömme yksipuoliselle poliittiselle värittyneisyydelle olisi tehtävissä?

Onhan toimittajillakin oikeus poliittisiin näkemyksiin, ja jopa sellaiseen kelvottomaan toimitustyöhön, jossa omat näkemykset värittävät ja vääristävät tiedonvälitystä (täällä tuore esimerkki). Paitsi ehkä Ylellä, joka on veronmaksajien rahoittama ja siksi sillä pitäisi olla velvollisuus mahdollisimman objektiiviseen tiedonvälitykseen.

Itse en näe asian korjaamiseen oikeastaan muuta keinoa kuin ei-vihervasemmistolaisesti ajattelevien nuorten kannustamisen journalistiikan ja viestinnän opiskeluun. Tie on pitkä ja hidas, mutta ottaen huomioon median valtavan vaikutuksen kaikkiin elämänalueisiin olisi sille tielle kuitenkin lähdettävä.

Mutta mistä me löydämme ne nuoret, jotka uhraisivat elämänsä pelastaakseen suomalaisen tiedonvälityksen uskottavuuden? Siis ne sankarit, jotka vapauttaisivat suomalaiset vihervasemmistolaisen toimittajakunnan mielipidediktatuurista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaikkien kotimaisten valemedioiden äiti
Media värittää maailmankuvaamme
Jounalistin ohjeet ja valtamedian todellisuus

Media kehitysuskoisille lukijoille

Suomeen on syntymässä uusi verkkojulkaisu, jonka kohderyhmänä ovat päättäjät. Mukana on useita tunnettuja toimittajia ja muita henkilöitä, mutta alkuperäisuutisia ei edes pyritä tekemään.

Sen sijaan pyrkimyksenä on tuottaa tiiviitä ja "kehitysuskoisia" juttuja. Lisäksi julkaisun päätoimittajan mukaan "me yritetään nähdä paljon vaivaa lukijan puolesta". Nähtäväksi jää, mitä nämä luonnehdinnat tarkoittavat.

Oma mielenkiintoinen lisänsä on ns. natiivimainonta, jossa mainoksista tehdään julkaisun tavallisten juttujen näköisiä ja lukijan tehtäväksi jää huomata, ettei kyse olekaan puolueettomasta uutisoinnista vaan kaupallisesta vaikutusyrityksestä. Toivottavasti uuden julkaisun lukijoilla on hyvä medialukutaito.

Edelle kirjoittamani tarkoittanee sitä, ettei uudessa verkkojulkaisussa ole edes teoriassa tarkoitus käsitellä maailman menoa tasapuolisesti, vaan pyrkiä vaikuttamaan oman maailmankatsomuksen puolesta. Sikäli se muistuttaa esimerkiksi blogikirjoituksia tai puoluelehtiä.

Tämä kaikki on osa median pirstaloitumisprosessia ja sellaisena ehkä väistämätöntä. Edellinen merkittävä avaus tähän suuntaan oli Oikea Media, joka lienee löytänyt lukijakuntansa arvokonservatiivisen maailmankatsomuksen omaavista ihmisistä, ja jossa rinnakkaisjulkaistaan myös suurin osa tämän blogin kirjoituksista.

Tämä mediakentän pirstaloituminen tarkoittaa käytännössä sitä, että juuri nyt olisi viimeinen hetki ryhtyä kouluttamaan kansalaisia siihen, ettei kenenkään ole enää syytä rakentaa maailmankuvaansa yhden ainoan median varassa, vaan haeskella uutisia ja näkökulmia sieltä ja täältä. Ja sitä kautta luoda kustakin asiasta oma synteesinsä sillä periaatteella, että paras argumentti voittakoon.

Toivotan siis arvoisalle lukijalleni hyviä hetkiä mitä erilaisimpien medioiden lukijana. Kun tutkailee myös itsensä kanssa erimielisten näkemyksiä välttyy ummehtumasta omaan kuplaansa ja ajatukset säilyvät raikkaina. Samalla toivotan syntymässä olevan verkkojulkaisun tervetulleeksi kilpailemaan tiedonhaluisten kiinnostuksesta ja ajasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Mihin YTL haluaa ohjata abiturientteja?

Satu Vesantola kaipasi asiallista kritiikkiä

Media värittää maailmankuvaamme

Media värittää maailmankuvaamme

Yhdysvalloista säännöllisesti kolumnejaan kirjoittelevat Saarikosket olivat löytäneet täksi aamuksi aivan erinomaisen juuren jutulleen. He olivat nimittäin seuranneet samaan aikaan sekä konservatiivista (Fox) että liberaalia (CNN) uutisointia, ja todenneet niiden olevan kuin eri maailmasta kertovia.

Itse analyysin voinee lukea tämän linkin takaa, enkä siksi puutu siihen edelle kirjoittamaani enempää. Sen sijaan totean, että myös Suomessa on yksityisiä uutismedioita, joista tärkeimmät lienevät Erkon Sanoma Media, Bonnierin MTV3 sekä Ilkka-yhtymän hallitsema Alma Media. Lisäksi uutistilan hallinnasta kilpailee vahvasti valtiollinen Yleisradio.

Näiden neljän linjasta ei löydy samanlaista ristiriitaa kuin Saarikosket havaitsivat seuratessaan amerikkalaisia uutisjättejä, vaan kaikkien uutisointi noudattelee samankaltaisia linjauksia, joissa politiikan tehtävänä on jakaa hyvää sinne ja tänne, yritysjohtajat ovat moraalittomia ja pääomatulot vähintäänkin arveluttavia, metsien talouskäyttö on melkein ympäristörikos, maahanmuuttajat ovat olosuhteiden viattomia uhreja, joiden auttaminen on suoranainen velvollisuus, etninen rikollisuus pidetään mahdollisimman tarkoin piilossa, Brexit on katastrofi Briteille, ja Marine Le Penin mahdollinen valinta presidentiksi tuhoisa koko Ranskan tulevaisuudelle, islam ei liity mihinkään, pakkoruotsin vastustaminen vertautuu kansanmurhaan, vegaanius pelastaa maailman tai on ainakin trendikästä, ilmastonmuutoksen torjunnan kustannuksille ei voi asettaa ylärajaa, sukupuoli-identiteetti on elämää suurempi asia ja niin edelleen.

Toisin sanoen kaikki meidän suurimmat mediamme esittelevät asiat samasta vihertävänpunertavasta näkökulmasta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tuo näkökulma olisi sen oikeampi kuin kummankaan amerikkalaisen TV-kanavan. Päin vastoin, olen itsekin kirjoittanut liudan blogitekstejä, joissa olen osoittanut mediatalojemme poliittisen tarkoitushakuisuuden ja muunnellun totuuden tarjoilun (esimerkki, toinen, kolmas ja neljäs).

Jokainen voi halutessaan pohtia minkä takia meillä ei ole syntynyt vahvaa konservatiivista mediaa. Tai oikeammin - miksi sellainen kuoli viimeistään alkuperäisen Uuden Suomen ajauduttua konkurssiin vuonna 1991. Muistan jo silloin maassamme keskustellun siitä, että Suomi ajautuu konkurssin seurauksena vaihtoehdottoman uutistarjonnan tilaan - kuten sitten kävikin.

Saarikoskien kuvaama USA:ssa vallitseva tilanne kahden eri uutismaailman välillä ei tietenkään ole hyvä, jos ja kun kansalaiset seuraavat pelkästään yhden suunnan tarjontaa. Toisaalta tilanne on vielä heikompi, mikäli tarjolla ei edes ole kuin yhdenlaista tulkintaa maailman menosta kuten Suomessa. Seuraava askel tästä olisi pohjoiskorealainen tai saudiarabialainen valvotusti yhden totuuden propagandamedia.

Suomalaisen uutistarjonnan yksipuolisuus on alkanut murtua internetin seurauksena. Toistaiseksi merkittävimpiä tekijöitä tässä kehityksessä ovat olleet keskusteleva Hommaforum, räävitön MV-lehti ja viimeisimpänä tätäkin blogia välittävä asiallisuuteen pyrkivä Oikea Media. Sekä tietenkin koko blogosfääri.

Tosiasia on kuitenkin se, että toistaiseksi vain pieni osa suomalaisista etsii uutisiaan muualta kuin vanhasta poliittisesti varsin yksituumaisesta mediasta, joka pyrkii ja myös pystyy ilmeisen tehokkaasti pitämään vaihtoehtoisen median pimennossa.

Tämän tiedostaen veikkasin itse Oikean Median syntymisen varmistuttua perinteisen median pyrkivän vaikenemaan tulokkaan kuoliaaksi. Näin on myös käynyt, ainakaan itse en ole juurikaan nähnyt siitä kirjoiteltavan, saati siellä uutisoituja uutisia välitetyn muiden uutiskanavien kautta.

Vanhan median toimintatapa saattaa selittyä huonoilla kokemuksilla. Hommafoorum ja Jussi Halla-ahon Scripta-blogi pyrittiin aikanaan leimaamaan rasistiseksi roskaksi, mutta sanoma ei mennyt läpi, vaan ainoastaan herätti kansalaisten kiinnostuksen. Ja monet heistä löysivät niistä valtamedian luoman ruman kuvan sijasta tukea omille kokemuksilleen ja ajatuksilleen.

Asiaa muisteli äskettäin Timo Soini, jonka mukaan "jytky oli monen tekijän summa. Yhtenä osana oli Helsingin Sanomien hyödylliset idiootit, jotka nostivat Hommaforumin kansan tietoisuuteen ja kukoistukseen."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oikea Media
Miksi mediaan ei luoteta?
Miksi suomalainen media vaikenee?

Suosituimmat ja merkittävimmät ajatukset

Tänään tulee kuluneeksi seitsemän vuotta ensimmäisestä tähän blogiin tallennetusta Professorin ajatuksesta. Sen kunniaksi sallittakoon pieni katsaus menneeseen.

Aloitan blogin historian suosituimmista ajatuksista. Tai oikeastaan ajatuksesta. Niitä voi nimittäin hyvällä syyllä sanoa olevan täsmälleen yksi. Se syntyi 16.12. vuonna 2010. Kirjoituksen taustana olivat urheilijoiden terveysongelmat, joiden syyksi mainittiin mediassa kerta toisensa jälkeen mykoplasma selittämättä sen paremmin mistä oli kyse.

Niinpä päätin jotain asiasta ymmärtävänä avata tuon alkeellisen prokaryootin olemusta tässä blogissa. Mutta en todellakaan arvannut, minkälaisen suosion kirjoitus tulisi saamaan: sehän oli vain kuivan asiallinen tietopaketti yhdestä bakteerista, eikä suinkaan lukijoita tavoittelemaan muotoiltu poliittinen kannanotto klikkauksia houkuttelevine otsikoineen.

Jostain syystä Mykoplasma-kirjoituksesta kuitenkin muodostui lähestulkoon oppikirjateksti, jota on tähän päivään mennessä luettu peräti 156 071 kertaa. Kommentteja kirjoituksen perässä on 217 kappaletta, joukossa mm. lukijoiden suosituksia asiaan perehtyneistä lääkäreistä. Nykyisin yli kuusi vuotta vanhaa kirjoitusta luetaan noin tuhat kertaa kuukaudessa.

Yksi on siis selvästi yli muiden. Mutta mainittakoon siitä huolimatta myös kaksi seuraavaa. Ne ovat: Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja ja Sähkötupakka - onko kauppamiehen härskiydellä mitään rajoja?

Noista kahdesta muusta ei tässä yhteydessä sen enempää: ensimmäinen yritti tunkeutua loogisen päättelyn avulla raiskaustilastojen takana olevaan karuun todellisuuteen ja jälkimmäinen oli puhdasta terveysvalistusta. Raiskaustilastoanalyysi on edelleen äärimmäisen ajankohtainen, sillä siinä oikaistuja väitteitä esitettiin TV-katsojille viimeksi eilisessä A-studiossa.

* * *

Määrällisen tarkastelun lisäksi voidaan myös miettiä, mikä on merkittävin kuluneen seitsemän vuoden aikana syntynyt Professorin ajatus. Siihen olen tietenkin itse jäävi vastaamaan, mutta ainakin seuraavilla ajatuksilla näyttäisi olleen normaalin blogikirjoituksen ylittänyt vaikutus ympäröivään yhteiskuntaan.

Ensimmäinen liittyi maastohiihtoon, tarkemmin sanottuna sprinttihiihdon kilpailujärjestelmään. Ehdotin nimittäin 25. tammikuuta vuonna 2014 omiin laskelmiini perustuen, että hiihtäjiä ei sijoitettaisi puolivälieriin kaavamaisesti karsintakilpailun perusteella, vaan heidän annettaisiin valita eränsä paremmuusjärjestyksessä.

Kirjoitukseni jälkeen Suomi yllätyksekseni ehdotti tällaisen järjestelmän kokeilemista seuraavalla kaudella maassamme järjestettävissä maailmacupin kilpailuissa. Ja nykyisin ehdotukseni on hiukan muokattuna käytössä kaikissa kansainvälisen hiihtosirkuksen sprinttikilpailuissa, niin myös tänään Lahdessa, missä järjestelmää aiotaan päävalmentajan mukaan hyödyntää Suomen joukkuetaktiikassa.

On tietenkin mahdollista, että joku muu suomalainen olisi tehnyt samankaltaisia laskelmia ja tullut yhtäläiseen johtopäätökseen samoihin aikoihin. Olen kuitenkin melko varma, että kilpailujärjestelmän muutos oli lähtöisin juuri tästä blogista.

Toinen mielenkiintoinen tapaus oli 13.12. vuonna 2015 kirjoittamani juttu Australian Alice Springsin lämpötilamittausten selittämättömistä muutoksista. Se päätyi arvostetun blogikollegani kautta käännettynä australialaiseen blogiin.

En tiedä oliko tällä tosiasialla liitymäkohtaa siihen, ettei GISS ole ilmoittanut Alice Springsin lämpötiloja tammikuun 2016 jälkeen. Kirjoituksen ja muutoksen väliseen yhteyteen viittaa kuitenkin Alice Springsin uusien tietojen loppumisen ajankohta heti kirjoitukseni jälkeen.

Tämän kohdan lopuksi totean, että olisi mukava kuulla myös lukijoideni näkemyksiä Professorin ajatusten merkittävimmästä kirjoituksesta. Tai vaikka siitä, mikä on miellyttänyt eniten. Tai mikä on vaikuttanut omaan ajatteluun vahvimmin. Tai minkä on havainnut tulleen julkisuudessa noteeratuksi.

Tämän kirjoituksen lopussa oleva keskustelumahdollisuus on edelleen kaikille avoin käytettäväksi. Kiitos siitä kuuluu lukijoilleni, jotka eivät ole aivan yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta sortuneet epäasiallisuuksiin. Minusta se on hieno asia ja osoittaa lukijakuntani sivistyneisyyttä.

* * *

Tänä päivänä Professorin ajatuksia julkaistaan edelleen tällä blogspot-alustalla samaan tapaan kuin on tapahtunut viimeiset seitsemän vuotta. Lisäksi niitä julkaistaan Oikea Media nettilehdessä, jolle toivotan menestystä kilpailussa lukijoista ja mainoseuroista. Samalla omat ajatukseni saavat näkyvyyttä myös siellä.

Ensimmäisten päivien kiihkeän haparoinnin jälkeen Oikea Media on mielestäni kasvamassa vakavasti otettavaksi poliittiseksi mediaksi, joka tuo yhteiskunnalliseen keskusteluun tervetullutta monimuotoisuutta. En toki jaa kaikkien siellä julkaistujen kirjoitusten sanomaa, mutta useimpien kuitenkin. Toisaalta, eihän täydellinen yksimielisyys ole edes mahdollista kuin yhden kirjoittajan hallinnoimassa blogissa - tai vaihtoehtoisesti diktatuurien virallisia mielipiteitä julkaisevissa "totuuksissa".

Kirjoituksiani analysoidaan säännöllisesti myös erilaisilla keskustelufoorumeilla, joista Homma-foorumille olen myös itse linkittänyt ajatuksiani, mikäli siellä on ollut käynnissä sopiva keskustelu. Niistä tulee ajoittain suuriakin lukijaryntäyksiä katsomaan, mitä muuta kuin foorumeille kopioidun tekstin olen kirjoittanut.

Muista medioista MV-lehti on muutamia kertoja kopioinut kirjoituksiani omille sivuilleen. Luonnollisesti ilman lupaa, mutta koska blogia kirjoitetaan nimenomaisesti ajatusten saamiseksi esille, en ole pitänyt asiaa pahana. Ja onhan näitä toki kopioitu tai linkitetty myös muihin blogeihin (esimerkki), Facebookiin (esimerkki) ja Twitteriin (esimerkki).

* * *

Näillä ajatuksilla on hyvä lähteä rakentamaan tämän blogin kahdeksatta vuotta. Ilman lukijakuntaa minulla tuskin kuitenkaan olisi tai olisi edes ollut motivaatiota kirjoitella ajatuksiani julkisesti nähtäväksi näin pitkää aikaa.

Siitä syystä haluan lausua suuret kiitokset kaikille teille, arvoisat Professorin ajatusten seuraajat! Toivottavasti ajatukseni ovat olleet hyödyksi myös teille rakentaessanne omaa maailmankuvaanne. Omia näkemyksiäni blogin pitäminen on joka tapauksessa selkeyttänyt ja syventänyt.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuusi vuotta
Blogin vuosijuhla

Islamin on tehtävä pesäero menneisyytensä ja terrorismin kanssa

Maahamme on syntynyt uusi nettilehti. Se on nimeltään Oikea Media. Lehden tavoitteena on pääkirjoittaja Marko Hamilon mukaan antaa ääni "niille suomalaisille, joita valtamedia ei kuuntele ja jotka se suoranaisesti haluaa vaientaa. Me haluamme tehdä hiljaisen enemmistön tietoiseksi siitä, että se on enemmistö, ja että sen ei tarvitse hävetä mielipiteitään ja maailmankatsomustaan."

Kuten viime lauantaina kerroin, tulee tämä Professorin ajatuksia -blogi olemaan osa tuota uutta - ja toistaiseksi vasta betaversiona toimivaa - lehteä. Sen merkkinä on alla oleva teksti julkaistu eilen Uudessa Mediassa.

* * *

Yksi viikonlopun uutistarjonnan suurista kysymyksistä koski islamin ja islamilaisen terrorismin asemaa ja keskinäistä suhdetta maailmassa. Asian nosti esiin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump kieltäessään Syyrian, Sudanin, Libyan, Somalian, Iranin, Irakin ja Jemenin kansalaisilta pääsyn maahansa - perusteena heidän aiheuttamansa terrorismiuhka.

Käytännössä kaikki viime vuosien näyttävimmät terroriteot ovat olleet muslimien tekemiä: New Yorkin 9/11, Lontoon metro, Madridin juna, Pariisi, Bryssel ja niin edelleen. Lisäksi islaminuskoiset henkilöt näyttävät harrastavan länsimaissa hyvin yleisesti mikrotason terrorismia (raiskauksia ja muuta väkivaltaa), jonka ilmenemismuodot voidaan tulkita suoraan islamin oppeihin liittyviksi. Perusteeksi käy se, että Koraani ja hadithit sanatarkasti tulkittuna oikeuttavat toisuskoisiin kohdistuvan väkivallan.

Muslimeihin kohdistuvaa epäluuloisuutta ei vähennä myöskään se, että uskonoppineet ovat osoittaneet puheillaan joko avoimesti tai suljetusti halveksivansa naisten ja seksuaalisten vähemmistöjen ihmisoikeuksia. Eivätkä asiaa ainakaan paranna islamin nimeen vannovan ns. kalifaatin sotureiden suorittamat ihmiskunnan yhteisen perinnön tuhoamiset ja raa´at murhat.

Mikäli Donald Trump jatkaa muslimien vastaisella linjallaan, ja monissa Euroopan maissa maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatus kasvaa, syntyy maailmaan islaminuskoisten kannalta aivan uudenlainen tilanne. Siinä heidän liikkumisvapautensa maailmalla vähenee, heidän kotimaidensa talous heikkenee ja heidän arvojansa ryhdytään yleisesti pitämään epäinhimillisinä.
Tästä syystä on nähtävä, että Trumpin muslimimaahanmuuttokieltojen merkitys ulottuu paljon laajemmalle kuin äkkiseltään saattaisi kuvitella. Tilanteen laukaisemiseksi islamilaisen maailmanyhteisön pitäisi lopultakin katsoa peiliin ja pystyä rakentavaan itsekritiikkiin.

Sen askelia olisivat vanhoillisten muslimimaiden selkeä irtisanoutuminen islamistiterroristeista ja sen osoittamiseksi näille suuntautuvan taloudellisen ja muun avun sanktiointi sekä siihen syyllistyneiden näyttävä tuomitseminen. Islamilaisten oppineiden tulisi puolestaan tunnustaa eriuskoisten samanarvoisuus antamalla esimerkiksi yhteinen julkislausuma asiasta ja sulkemalla yhteisönsä ulkopuolelle sellaiset imaamit, jotka kieltäytyvät julkilausuman allekirjoittamisesta.

Tavallisten muslimien kohdalla länsimaihin kohdistuneista terroriteoista riemuitsemisen pitäisi loppua. Tai jos sellaista ilmenee, tulisi paikallisten ja kauempanakin vaikuttavien imaamien tuomita se yksiselitteisesti ja julkisesti islamin vastaisena.

Samoin olisi hyvä, jos islamin uskonoppineet toteaisivat tietyt Muhammediin liittyvät opetukset vanhentuneiksi ja nykypäivään sopimattomiksi. Näihin kuuluvat väkivaltaiseen jihadiin yllyttämisen lisäksi erityisesti alaikäisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, naisten pukeutumiseen ja oikeudelliseen asemaan sekä seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksiin liittyvät asiat.

Mikäli islamilainen maailma ei kykene näihin muutoksiin on vaarana sen sulkeminen erilleen muusta maailmasta ja käpertyminen itseensä. Yhdessä maailman öljyriippuvaisuuden vähenemisen kanssa sellainen tulisi johtamaan erityisesti öljyrikkaiden muslimimaiden paluuseen kohti köyhyyttä ja menneisyyttä. Se ei olisi noiden maiden tavallisten asukkaiden etujen mukaista, eikä myöskään elintasonsa menettämisen takia kapinoivien ihmisten ahdistaman yläluokan intresseissä.

Itse toivon, että Donald Trumpin valtaantulon seurauksena saisimme nähdä syvällisen muutoksen islamilaisessa maailmassa. Näin toimien muslimimaailma voisi integroitua osaksi maailman taloudellista kehitystä ja sellaisena nousta uuteen kukoistukseen. Tällä kertaa kestävästi sekä jakaen muun maailman kanssa näkemyksen yhdessäolon edellytyksistä, uskonnonvapaudesta ja ihmisoikeuksista.

Valitettavasti pelkään, että optimismini islamilaisen maailman muutoksesta osoittautuu vääräksi ja tulemme jatkossa näkemään entistä suurempia ristiriitoja länsimaiden ja islamilaisten valtioiden välillä. Siinä taistelussa lopputuloksen ratkaisee vain yksi osapuoli: se on teknisesti, taloudellisesti, sivistyksellisesti ja sotilaallisesti ylivoimainen länsi.

Mikäli se pitää puolensa, ei islamista ole huolta. Sen sijaan lännen sinisilmäisyyden jatkuessa väestöpaine kehitysmaista ajaa länsimaisen sivistyksen ja hyvinvoinnin alas, jolloin lopputuloksena syntyy ennalta arvaamattomia kulttuurisia raunioita ja pahimmillaan koko ihmiskunnan kultakauden loppu. Siksi olisi meidän länsimaalaistenkin kannalta tärkeää, että islam katsoisi totuutta silmiin, tekisi pesäeron terrorismiin ja korjaisi sekä uskonnolliset että maaliseen elämään vaikuttavat oppinsa sivistyneiden arvojen kanssa yhteensopiviksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kolme näkemystä islamista
Kun minä kuolen...
Demokratiasta ja islamista

Oikea Media

Eläkeläismies ja blogisti Reijo Tossavainen (ps) kertoi viime viikolla Uuden Suomen blogissaan, että "lähiaikoina maassamme aloittaa uusi journalistisesti korkeatasoinen nettilehti. Näillä näkymin se tulee olemaan allekirjoittaneelle pääasiallinen kirjoituspaikka, sillä sinne voi kirjoittaa myös punavihreästä mukasuvaitsevasta "totuudesta" poikkeavia näkemyksiä."

Uuden median markkinoille tuleminen on erinomainen uutinen kaikille meille, joita punavihreä propaganda on alkanut kyllästyttää. Uskon monen lukijani olevan samaa mieltä. 

Oleellista uuden median tulevaisuuden ja merkityksen kannalta on sen uutisoinnin ja muidenkin kirjoitusten taso. Näin siksi, että me tarvitsemme nykytilanteessa kipeästi lehdistöä, joka käsittelee asiallisesti myös yhteiskunnallisen kehityksen ja uutistapahtumien poliittisesti epäkorrektit puolet. Siis sellaisen uutiskanavan ja yhteiskunnallisen keskustelun foorumin, jossa vallitsee todellinen sananvapaus, jota rajoittavat ainoastaan laki, tosiasioiden tunnustaminen ja hyvien tapojen asettamat vaatimukset. 

Olen kirjoittanut lukemattomia kirjoituksia suomalaisen "vastuullisen" valtamedian ilmiselvästä valehtelusta ja harhaanjohtavasta uutisoinnista tietäen, etten ole ainoa joka on nähnyt poliittisten agendojen taakse. Samalla olen kuitenkin epäillyt, etteivät uutisten lukijat ole kaikissa tapauksissa jaksaneet paneutua lähdekritiikkiin eivätkä selvittää uutisten taustoja. 

Siksi toivotan uuden nettilehden tervetulleeksi suomalaiselle mediataivaalle. Enkä pelkästään toivota, vaan osallistun sen mukaantuloon myös itse. Näin siksi, että näen tässä mahdollisuuden nostaa suomalaisen uutisoinnin tason korkeammaksi kuin koskaan ennen. 

Tarkoitan sitä, että jos mediakentälle nousee rehellisen uutisoinnin keinoin menestyvä uusi tulokas, se voi pakottaa myös perinteisen median astetta objektiivisempaan uutisointiin. Näin siitäkin huolimatta, että nykyinen valtalehdistö tulee mitä todennäköisimmin puolustamaan punavihreää markkinakartelliaan ensin mediahiljaisuudella ja - mikäli se ei johda uuden tulokkaan kuolemaan - uuteen lehteen kohdistuvalla mustamaalauskampanjalla.

Arvoisalle lukijalleni siis tiedoksi, että Professorin ajatukset siirtyvät tulevalla viikolla ensisijaisesti uuden median tarjoamalle alustalle. Siirtymävaiheessa tulen kopioimaan tekstini myös tälle blogspotin alustalle, mutta kannustan lukijoitani siitä huolimatta etsiytymään jatkossa Tossavaisen mainitseman tässä jutussa käsitellyn uuden median lukijaksi myös omien ajatusteni osalta. Sitä varten lisään tuleviin blogspotissa julkaistaviin kirjoituksiini linkin vastaavaan tekstiin uudessa nettilehdessä. 

JK 1.2.2017. Tässä vielä linkki uuden nettilehden betaversioon: Oikea Media.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Miksi mediaan ei luoteta?

Miksi suomalainen media vaikenee?

Media ja pahuuden ilmentymät