Pari ajatusta somaleiden miljardihuijauksesta

Suomen uutiset kertoi jo marraskuussa suuresta somaleiden huijaustapauksesta. Sen jälkeen ehti Vantaanjoessa kuitenkin virrata paljon vettä, ennen kuin Yle taipui nostamaan uutiseksi jo jonkin aikaa sosiaalisessa mediassa velloneen tapauksen USA:n Minnesotasta, missä somalit ovat huijaamalla suorastaan kahmineet paikallisia verovaroja. 

Jutun mukaan saaliin koko on ollut "miljardeja dollareita", joista ensimmäiselle on jo ehditty keräämään myös todisteet. Siten kyse ei enää ole epäilystä, vaan tosiasiasta.

Tarkemmin sanottuna valtionmediamme kertoi, että "amerikansomalit ovat perustaneet erilaisia terveys-, lastenhoito- tai kuljetuspalveluja tarjoavia yrityksiä. Myöhemmin yhtiöt ovat hakeneet toimintansa rahoittamiseksi tukia osavaltiolta valheellisin perustein".

Hyväntekeväisyyteen tarkoitetuilla rahoilla hankittiin kalliita autoja, kiinteistöjä tai luksuslomia Malediiveilla – sen lisäksi, että dollareita oli päätynyt myös ulkomaille. Huijaukseksi tapauksen tekee se, ettei tukirahoja saanutta toimintaa ollut. Eli esimerkiksi tukia keränneissä lastenhoitoyksiköissä ei ollut lapsia, eikä niihin sellaisia myöskään haluttu.

* * *

Osavaltion suurimmassa asutuskeskittymässä eli yhteen kasvaneiden Minneapolisin ja Saint Paulin muodostamassa suurkaupungissa asuu noin 108 000 somalia, joiden on joskus aikanaan kehuttu sopeutuneen niin erinomaisesti Yhdysvaltoihin, että jopa minä itse nostin asian esille arvellen, että heidän erinomaisuutensa johtuisi sosiaalisten tukien vähäisyydestä. 

Näyttää kuitenkin, että saaga erinomaisesti länsimaihin sopeutuneista somaleista tuli nyt päätökseensä. Ja presidentti Trumpin hallinto alkaa karkottamaan maan somaleita takaisin sinne, mistä he tulivatkin. 

Enkä panisi lainkaan pahakseni, vaikka Suomessakin tehtäisiin tarkastuksia erilaisiin yhteiskunnan etuja nauttiviin somaliyhdistyksiin ja -yrityksiin. Tiedä sitten, mitä niistä löytyisi, vai löytyisikö mitään.

* * *

Minusta tuntui tavallaan traagiselta se, kun Yle kertoi juttunsa loppupuolella, että "somaliyhteisön saama negatiivinen julkisuus harmittaa myös Minnesotan somaleita, ja ICE:n somaliyhteisöön kohdistama jahti herättää pelkoa". Näin epäilemättä onkin, vaikka en artikkelin mukaan osaakaan sanoa, että johtuuko harmistus ja pelko hyvän rahahanan tyrehtymisestä vai jostain muusta syystä.

Eikä valtionmediamme tietenkään unohtanut mainita, että "Minnesotan somalitaustainen kongressiedustaja Ilhan Omar on tuominnut Trumpin vihapuheet ja sanonut olevansa huolissaan siitä, että yksilöiden tekemät rikokset liitetään kokonaiseen väestöryhmään". 

Luulen, että Omarin huoli on aiheellinen, sillä petosten laajuus on niin valtava, että sen on ollut pakko olla  – ainakin lähes – kaikkien somaleiden tiedossa. Siitä huolimatta ilmeisesti kukaan Minnesotan somali ei ole halunnut ilmoittaa asiasta viranomaisille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Somalian presidentin lupaukseen kannattaa tarttua!
Ongelmamaista tulevien turvapaikanhakijoiden kansainvaellus Suomeen on kiihtynyt
Hyvin kotoutuneita somaleita

Wille Rydmanilta räväkkä kannanotto

Helsingin sanomat kertoi tänään siitä kuinka Belgia on vaikeuksissa mafiamaisten huumejengien kanssa, sillä ne käyvät avoimia tulitaisteluita kaduilla ja tuomarit saavat tappouhkauksia. Jutun mukaan näiden porukoiden johtajat koostuvat marseillelaisista, albanialaista ja myös belgialaista, mutta satamissa puuhastelevat – näiden laskuun – paperittomat alaikäiset vastaanottamassa huumekuljetuksia.

Toisin sanoen – vaikka HS ei siitä suoraan mainitsekaan  – kyse on juuri siitä, minkä jokainen tämän blogin lukija on jo arvannutkin. Samoin kuin kansanedustaja Wille Rydman (ps), joka otti sosiaalisessa mediassa harvinaisen räväkästi kantaa tähän asiaan. 

* * *

Rydmanin mukaan: "eurooppalaiset päättäjät levittävät valloittajakansoille punaista mattoa, haluavat valloittajien tavat ja uskonnon oppiaineiksi kouluihin ja syyttävät vihapuheesta niitä, jotka rohkenevat vielä panna vastaan.

Kristallikruunujen valossa eliitti kohottelee maljojaan ja horisee onttoa yhdenvertaisuusliturgiaa nyrpistellen nenää 'rasismille'. Kaduilla juhlasalien ulkopuolella valloittajakansojen edustajat hakkaavat, ryöstävät ja raiskaavat etnisesti eurooppalaiset nuoret ja hukuttavat romahtavan yhteiskunnan huumeisiin. Historia tuskin tuntee typerämpiä hallitsijoita kuin ne aikamme päättäjät, jotka aktiivisesti omilla päätöksillään tilasivat Eurooppaan etnisen ja kulttuurisen itsemurhan."

Päivän aiempi merkintä: Tiedustelujohtajan mukaan Venäjä miehittää Baltian vuonna 2027

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: Terrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset

Yle, tosiasioiden peittäminen ja seuraukset Haastaako Nasima Razmyar Wille Rydmanin oikeuteen?

Haastaako Nasima Razmyar Wille Rydmanin oikeuteen?

Kansanedustaja Nasima Razmyar (sd) julkaisi eilen sosiaalisessa mediassa ajatuksia herättävän viestin. Siinä nimittäin uhattiin, että "jatkossa ilmoitan kaikki saamani rikoksen tunnusmerkistön täyttävät vihaviestit poliisille".

Razmyarin ulostulon aiheutti ilmeisesti toisen kansanedustajan - Wille Rydmanin (ps) - niin ikään sosiaalisessa mediassa julkaisema viesti ja siihen liittyneet vastaukset. Pääviestin mukaan "demaripomo Nasima Razmyar on erikoinen poliitikko. Hän kannattaa järjestelmällisesti kaikkea sitä, mikä on suomalaisille haitallista, ja vastustaa yhtä järjestelmällisesti kaikkea sitä, mikä olisi suomalaisille hyödyllistä.

Hän haluaa rajat auki Venäjän organisoimalle välineellistetylle maahantulolle. Hän haluaa ajaa alas suomalaista ruokatuotantoa. Hän haluaa rajoittaa Suomen kykyä puolustautua hyökkääjää vastaan. Hän haluaa jakaa suomalaisten rahoja ulkomaalaisille sekä kehitysapuna että tukina kotimaassa. Ja ennen kaikkea hän haluaa, että Suomessa asuisi mahdollisimman paljon kaikkia muita kuin suomalaisia."

Vastauksissa oli myös vielä kovempia luonnehdintoja, joista yksi oli Wille Rydmanin sedän Sampsa Rydmanin viestissä. Sen mukaan "'Kabulin teurastajan' tyttären ei olisi koskaan pitänyt edes päästä Suomeen. Moskovassa asuneena KGB-perheenä heitä ei olisi pitänyt kohdella pakolaisina."'

* * *

Kommenttien taustalla lienevät Nasima Razmyarin viime aikojen poliittiset kannanotot. Kokosin niistä muutaman tähän. 

Razmyar: "Yritystuet, ja ympäristölle haitalliset tuet – niiden leikkaus lisäisi meidän tulopuolta. Ja maataloustuet, varmasti sieltä tarkistetaan asioita, jotka olisivat paitsi ympäristölle mutta myös maatalouden kehittämiselle haitallisia. Ja Kela-korvaukset... Pidän tärkeänä osinkovero­uudistusta ja lähdeveroa."

Razmyar: "Palestiinan valtion tunnustaminen tarkoittaa sitä, että sille annetaan itsenäisen valtion oikeudet ja velvollisuudet. Se on teko Palestiinan puolesta, mutta Hamasia vastaan."

Razmyar myös äänesti eduskunnassa Venäjän hybridisodan takia säädettyä rajalakia vastaan. Ja teki saman uudelleen viime kuussa, kun lakia päätettiin jatkaa. 

Tämä riittänee tällä erää Razmyarin poliittisen linjan kuvaukseksi. Ja edellä kuvaamieni kommenttien ja niiden mahdollisten seurausten taustaksi. Uskoisin, että niiden perusteella  itse kukin voi arvioida, täyttävätkö Wille Rydmanin kommentit rikoksen tunnusmerkit.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kremlin kätyreiden eli Putinin advokaattien ilmoittautumislistat ovat tulossa näkyville
Käännytyslakiin on tulossa hybridisodankäynnin mahdollistava työkalu
Strategisen tutkimuksen neuvoston maahanmuuttopoliittinen esitys kaatui

Hakaristiryijy

Suomessa on aika ajoin noussut kovaa keskustelua vihapuheesta ja sananvapaudesta. Sen sijaan vihataiteesta en ole juurikaan huomannut kannanottoja. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että helsinkiläinen - mutta liperiläislähtöinen - Niina Mantsinen halusi tehdä ryijyn taannoin julkisuutta saaneesta seinämaalauksesta, joka kuvasi valtiovarainministeri Riikka Purraa (ps). Valtiovarainiministeillä on siinä hakaristit silmissä, sakset kädessä sekä terävät kulmahampaat ja ympärillä on hautakiviä taiteelle, empatialle, järjelle ja Suomelle. 

Mantsinen ei ollut ehtinyt nähdä ryijynsä mallina ollutta katutaideteosta ennen kuin se pestiin pois, eikä pitänyt sen poistamisesta. Näin siksi, että "maalaus tehtiin lailliselle seinälle, joten pohdin, kenellä on valta sensuroida taidetta ja millaista kuratointia seinän omistaja tekee". 

Kyse oli siis yksityisen omistajan omaisuuteen tehdystä töhrystä, joka tuomittiin yksiselitteisesti esimerkiksi SDP:n Tytti Tuppuraisen suulla. Hänen mukaansa "eri medioiden uutisoimat graffitit Riikka Purrasta ovat epäasiallisia ja vastenmielisiä. Hallituksen politiikkaa saa ja pitääkin arvostella, mutta kaikenlainen väkivalta ja siihen yllyttäminen on yksiselitteisen väärin". 

Lisäksi satunnaiset ohikulkijat tuomitsivat nämä maalaukset vastenmielisiksi. Sen sijaan niiden tekijä tai Helsingin sanomien toimitus ei nähnyt töherryksissä mitään ongelmaa - ikään kuin ne haluaisivat toistaa vuoden 1918 tapahtumat. 

Tähän joukkoon on nyt siis tunkenut itsensä myös varhaiskeski-ikäinen naisryijyntekijä. Ja vieläpä mitä ilmeisimmin ymmärtämättä lainkaan tekonsa viitekehystä.

* * *

Tässä mielessä oli ilahduttavaa, että Yleisradion uusi eduskuntavaaleja koskeva gallup osoitti Riikka Purran johtaman Perussuomalaisten kannatuksen laskun kääntyneen hienoiseen nousuun. Nousussa ovat kaikki muutkin hallituspuolueet, kun taas kunta- ja aluevaaligallupeissa suosiotaan nostaneet demarit ja Vasemmistoliitto ovat menettämässä selvästi valtakunnallista kannatustaan.

Jos ja kun Suomen talous on parhaillaan kääntymässä kasvuun - vaikka verkkaiseenkin - on odotettavissa että tämä kehitys kiihtyy myös jatkossa. Eivätkä hallituspuolueiden nousua ainakaan vähennä poliittisesti motivoituja teoksiaan kaduilla ja lehdistössä esittelevät vihervasemmistolaiset liperiläislähtöiset "taiteilijat". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS:n ja Ylen toimituskunnat hyväksyvät poliittisen väkivallan
Vastuullista vai vastuutonta maahanmuuttojournalismia?
Yleisradio ja feministinen dramaturgi

Vastuullista vai vastuutonta maahanmuuttojournalismia?

Aloitin tämän aamun lukemalla Israelin odotetusta iskusta Iraniin. Se oli ilmeisesti vähäisempi kuin yleisesti odotettiin ja siksi en kirjoita siitä tämän enempää, vaan kiinnitän huomioni kotimaiseen uutiseen, jonka mukaan nykyisin taksikuskina toiminut Ismail Mohamed Jeelen sai vuonna 2020 tehdystä raiskauksesta kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion.

Jeeleen ei oman kertomansa mukaan kuitenkaan toiminut taksikuskina raiskausta tehdessään, vaan on siirtynyt ammattiin vasta myöhemmin. Nainen oli puolestaan ollut tolkuttomassa kännissä ja joutunut siitä syystä miehen viemänä tuntemattomaan osoitteeseen, missä itse raiskaus oli tapahtunut. 

Raiskatuksi joutunut nainen on tietenkin syytön tapahtuneeseen, enkä sinänsä halua syyllistää häntä. Ihmettelen kuitenkin sitä, että suomalainen nainen edelleenkin suostuu astumaan aamuyöstä autoon - oli se sitten taksi tai ei - jossa hän joutuu olemaan yksin niin sanotuista MENA-maista tulevan miespuolisen henkilön kanssa. 

Ja siksi on syytä kysyä, että johtuuko tämä siitä, ettei suomalainen media ole kirjoittanut riittävästi - tai oikeastaan lainkaan - tällaisen teon aina sisältämästä kohonnesta riskistä joutua seksuaalirikollisen uhriksi. Ja tästä syystä pyydän arvoisaa lukijaani - etenkin naispuolisia - pohtimaan myös sitä, että tulisiko suomalaista valtamediaa syyllistää tapahtuneesta, koska se ei ole huolehtinut asiallisesti sille kuuluvasta tehtävästä tiedottaa merkittävästä naisiin kohdistuvasta vaarasta. 

* * *

Tämän aamun uutiset kertoivat myös varsin oudon uutisen Paraisilta, missä arabiankielinen maahanmuuttajaperhe on joutunut naapurinsa vihatekojen kohteeksi. Tapahtumat olivat alkaneet heti, kun maahanmuuttajaperhe oli muuttanut omakotitaloon.

Naapuri oli syyllistynyt muun muassa perheen auton töhrimiseen ulosteella ja sen renkaiden puhkomiseen, huudellut maahanmuuttajaperheen lapsille sekä hyökännyt perheen 17-vuotiaan pojan kimppuun. Tämän kaiken naapuri tosin kiisti oikeudessa, mutta hänelle määrättiin siitä huolimatta lähestymiskielto.

Ulkopuolisen on tietenkin mahdotonta sanoa, mikä oli johtanut naapurin oikeudessa todettuihin järjettömiin tekoihin. Asiasta kertoneen uutisen mukaan kyseessä olisi kuitenkin puhdas rasismi, jossa ei ole järjen häivää. 

Siksi huomautan tässä, ettei maahanmuuton seurauksia ainakaan vähennetä tällaisella toiminnalla, vaan pikemminkin päinvastoin. Näin etenkin siinä tapauksessa, että arabiankielinen perhe olisi Suomeen hyvin integroitunut ja siten hankkinut asuntonsa omakotialueelta omilla ansioillaan. 

Tällaisissa yhteyksissä on yleisellä tasolla syytä ymmärtää, että tähän mennessä maahamme saapuneet maahanmuuttajat tulevat olemaan pysyvästi osana yhteiskuntaamme. Ja siksi olisi tärkeää, että heidän joukostaan nousisi henkilöitä, jotka menestyvät suomalaisessa yhteiskunnassa ja toimivat siten positiivisina esimerkkeinä myös muille samasta kulttuuritaustasta tuleville. 

Ja huomata, ettei naapurin vihanpito ainakaan edistä tällaista kehitystä, vaan ainoastaan lisää polarisaatiota maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä. 

* * *

Edellä käsittelemäni kaksi tapausta kertovat siitä vaikeudesta, johon suomalainen yhteiskunta on joutunut maassamme harjoitetun harkitsemattoman maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Eivätkä nämä ongelmat ratkea ilman, että tunnustetaan tosiasiat ja tehdään niistä oikeat johtopäätökset.

Tämän soisi tulevan ymmärretyksi myös suomalaisten poliitikkojen ja muiden yhteiskunnallisten vaikuttajien - kuten journalistien - parissa. Ja tietenkin heidän esimerkkinsä ohjaamana myös ihan tavallisen kansan keskuudessa, sillä vain sitä kautta voimme minimoida tehdyistä päätöksistä juontuvat ongelmat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka
Ismaelin ensimmäinen kiinnijääminen rikoksesta ei ollut sattuma
Vihapuhetutkimus ja empatia

Kuinka vähentää poliittista polarisaatiota?

USA:n politiikka on tunnettu vuosi vuodelta syvenevistä jakolinjoista eli puoluevihamielisyydestä republikaaneja ja demokraatteja kannattavien ihmisten välillä. Siksi siellä olisi paljon käyttöä toimille, jotka vähentäisivät epädemokraattisia asenteita ja eri puolueita kannattavien henkilöiden välistä vihamielisyyttä. 

Tuoreessa tutkimuksessa Jan G. Volkel ja hänen kollegansa valitsivat tutkijoista ja käytännön toimijoista koostuneen asiantuntijapaneelin kanssa 25 mahdollista keinoa vähentää ihmisten epädemokraattisia asenteita ja puoluevihamielisyyttä. Sen jälkeen he testasivat niiden vaikutuksia yli 30 000 vastaajan verkkokyselyllä, jossa oli kiintiöity demokraattien ja republikaanien kannattajat sekä keskeiset demografiset muuttujat.

Tulokset osoittivat, että peräti 23 keinoa vähensi puoluevihamielisyyttä. Lisäksi kuusi keinoa vähensi tukea epädemokraattisille käytännöille ja viisi puolueväkivallalle. Puoluevihamielisyyden vähentämiseksi tehokkaita olivat sellaiset keinot, jotka toivat esille sympatiaa herättäviä, mutta poliittisesti erilaisia henkilöitä tai korostivat ihmisten yhteisiä identiteettejä. 

Tehokkaita strategioita epädemokraattisten käytäntöjen tukemisen vähentämiseksi taas olivat sellaiset keinot, jotka korjasivat väärinkäsityksiä kilpailevan puolueen jäsenten näkemyksistä. Myös demokratian romahduksen riskin esille tuominen vähensi epädemokraattisten käytäntöjen tukea. 

Puolueväkivallan tukemisen vähentämiseksi tehokkaita keinoja olivat väärinkäsitysten korjaaminen toisen puolueen näkemyksistä ja poliittisten eliittien demokraattisille periaatteille antaman tuen esille tuominen. Lisäksi tutkijat havaitsivat, että useat keinot vähensivät myös muita asenteita, jotka voivat olla ongelmallisia demokratian terveelle toiminnalle, kuten epädemokraattisille ehdokkaille annettua tukea, puolueiden välisen yhteistyön vastustusta, sosiaalista epäluottamusta, sosiaalista etäisyyttä ja politisoitujen faktojen puolueellista arviointia. 

Toisaalta jotkut epädemokraattiset asenteet - erityisesti tuki epädemokraattisille käytännöille ja puolueväkivallalle - eivät liittyneet suoraan puoluevihamielisyyteen. Siitä huolimatta juuri puoluevihamielisyyden vähentäminen olisi tärkeää, koska se on yhteydessä polarisaatioon ja amerikkalaisten halukkuuteen tukea epädemokraattisia ehdokkaita.

* * *

Suomalainen poliittinen ilmasto on toki aivan erilainen kuin amerikkalainen, vaikka myös täkäläisessä yhteiskunnassa näkee jopa poliitikkojen joukossa yhä useammin samankaltaisia ilmiöitä, jotka vaikuttavat USA:ssa. Siis sellaisia kuin kilpailevan puolueen edustajien sanojen vääristelyä ja tahallista väärinymmärrystä. Ja toki myös tavallinen kansa käyttää poliitikoista tai heidän puolueistaan usein luonnehdintoja, joita ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua rakentavaksi demokraattiseksi keskusteluksi. 

Tästä huolimatta myös monien suomalaisessa yhteiskunnassa toimivien poliitikkojen - laidasta laitaan - olisi syytä käyttää hetki sen ajattelemiseen, että edistääkö heidän kielenkäyttönsä varmuudella demokratiaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Vai onko se pikemminkin yhteiskuntaa polarisoivaa ja sitä kautta viime kädessä suomalaisen yhteiskunnan toimintaa heikentävää?    

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihapuheesta
Lindtmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918
Vasemmistolaista retoriikkaa

Fatim Diarran vihreät arvot

Kaksinaismoraali on hauska ilmiö. Se tarkoittaa Wikipedian mukaan ristiriitaa yksilön tai yhteisön moraalivaatimusten ja tekojen välillä tai moraalia, joka asettaa eri vaatimukset eri yksilöille tai ryhmille.

Tästä meille antoi mainion esimerkin kansanedustaja Fatim Diarra (vihr), joka on käyttänyt taksia jopa yhden kilometrin matkalla. Hän ei kuitenkaan koe tämän olevan ristiriidassa vihreiden arvojen kanssa, koska monella muulla kansanedustajalla on ilmastoa kuormittavammat matkustustavat.

Hän myös tarkensi suosivansa "sitä liikennevälinettä, joka on tilanteeseen kaikista järkevin".  Ja kuitenkin juuri hän edustaa juuri sitä puoluetta, joka on tehnyt kaikkensa vähentääkseen järkevien liikennevälineiden valikoimaa tekemällä Helsingin keskustan autoliikenteen mahdollisimman tahmeaksi. Ja tulee jatkossa huolehtimaan myös siitä, ettei liikenne suju edes kaupungin sisääntuloväylillä, jotka ovat tärkeitä niille pääkaupunkiseutulaisille ja ympäryskuntalaisille, joita julkinen liikenne palvelee heikosti. 

Tämä ei tietenkään ole mitenkään yllättävää, sillä Diarran puolue asettuu poliittisella kartalla laitavasemistoon, jonka ideologiaa kuvattiin jo minun lapsuudessani yleisesti sanoilla "mikä on sinun on myös minun, mutta mikä on minun, ei ole sinun".

Noin muutenhan Diarran moraalikäsitykset ovat olleet aiemminkin esillä. Mutta ei niistä tässä sen enempää kuin pelkät linkit hänen näkemyksiinsä lahjonnasta ja vihapuheesta. Näistä ainakin jälkimmäinen on ollut useasti esillä vihreiden muiden  puolueiden kannattajia syyllistävissä puheissa, mutta ensin mainittu ei käsittääkseni kuulu puolueen viralliseen agendaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Oi näitä aikoja ja kaksinaismoraalin määrää
Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi
Onko kaikki nyt kunnossa?

Osama bin Shafaat kansanryhmänsä edustajana

Juutalaisen seurakunnan puheenjohtajaa Yaron Nobornik on saanut Aalto-yliopistossa työskentelevältä Osama bin Shafaatilta selkeäsanaisen uhkailuviestin. Sen sisältö oli lyhyesti: "pysy kuulolla, aion tehdä sinusta vielä pelokkaamman parin seuraavan viikon aikana. Jos olet peloissasi iskulauseistani, varmistan, että kuulet niitä ympäri Aaltoa".

Yle teki asiasta uutisen, jonka mukaan yliopisto aikoo selvittää asian. Sen insinööritieteiden dekaanin mukaan "minkäänlaista vihapuhetta, häirintää tai uhkailua ei täällä sallita". 

Tapaus on erittäin ikävä monellakin tavalla. Ensinnäkään nähdyn kaltainen uhkailu ei ole millään tavalla hyväksyttävää Suomessa. Toiseksi se osoitti jälleen kerran Ylen uutisoinnin vajavaisuuden, koska asiasta kirjoitetussa jutussa ei mainittu uhkailijan olevan maahanmuuttajataustainen. 

Lisäksi siinä oli virhe bin Shafaatin työstä, koska hänen mainittiin olleen tutkija, vaikka Nobornikin ja vielä googlen muistissa olevien - Aallon ja LinkedIn:in - nettisivujen otsikoiden perusteella kyseessä on tutkimusassistentti. Jos tämä virhe on tarkoituksellinen, on kyseessä mitä ilmeisimmin Ylen toimituksen tarkoituksellinen harhauttaminen, jonka avulla uhkailijan tunnistamisesta yritetään tehdä vaikeampaa.

Kolmas tähän tapaukseen liittyvä ikävyys on se, että uhkailija on - nimensä perusteella arvioimani - kansanryhmänsä parhaimmistoa kyettyään hankkimaan itselleen työpaikan yliopistosta. Se herättää kysymyksen siitä, että mikäli bin Shafaatin kanssa saman taustan omaavien ihmisten parhaatkin yksilöt käyttäytyvät nyt nähdyllä tavalla, niin mitä meillä on odotettavissa koko 150 000 ihmiseen kasvaneelta porukalta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Joka kymmenes maahanmuuttajataustainen järvenpääläisnuori on rikollisilla poluilla
Seitsemän prosenttia muslimeita
Vihapuhetutkimus ja empatia

Halla-aho irtisanoutui rasismista ja Helsingin sanomat turkkilaisista apinoista

Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps) kirjoitti eilen sosiaalisessa mediassa, että "irtisanoudun mielelläni rasismista! Rasismia on mm. se, että kielteisten ominaisuuksien saa sanoa olevan yhden etnisen ryhmän kansallinen, ehkä jopa geneettinen erityispiirre, mutta vastaavaa ei saa sanoa toisesta ryhmästä, esim. somaleista. Toivon, että myös media irtisanoutuu eriarvoisesta kohtelusta, ja että sanomalehti Kaleva pahoittelee väitettään, jonka mukaan ´päissään tappaminen on suomalaisten kansallinen, ehkä jopa geneettinen erityispiirre´".

Tämän ajatuksen Halla-aho ilmaisi aikanaan jo blogissaan juuri siinä kirjoituksessa, jonka perusteella hän sai tuomion (alkuperäinen teksti löytyy täältä). Hänen tarkoituksenaan oli tuossa kirjoituksessa osoittaa niin sanottu kaksoisstandardi eri ihmisryhmien kohtelussa. Minkä suomalainen oikeusjärjestelmä sitten osoitti tuomitsemalla Halla-ahon kirjoituksen siitä huolimatta, että käräjäoikeuden tuomari oli osannut tulkita kirjoituksen oikein. 

Halla-ahon eilinen päätös ilmaista sama asia suoremmin aiheutti jälleen kerran sydämentykytyksiä vihervasemmiston parissa. Niinpä hänen saamassaan palautteessa oli muutamia kommentteja, jotka paljastivat enemmän sanojastaan kuin niiden kohteista. Siksi päätin kopioida niistä mielestäni kaksi raflaavinta tähän. 

697 seuraajan Anna Suova-Hakala arveli, että "ei sinulla ole missään vaiheessa ollut mitään mahdollisuuksia presidenttikisassa, mutta että aikuisen miehen pitää ehdoin tahdoin olla julkisesti vielä rasistin, raiskausfantasistin ja pettäjän päälle tällainen kusimulkku. Senkin haittaisänmaallinen näivettynyt rukoilijasirkka." Mahtaisikohan tämä täyttää vihapuheen määritelmän (vihapuhe on  viestintää, joka lietsoo vihaa yhtä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan)?

Yhdeksäntoista seuraajan kmikaeltanninen puolestaan kommentoi, että "tää nöppömunaolmi jauhaa tätä samaa yli 10 vuotta". Nöppömunaolmia ei liene olemassa, mutta olmi on sokea salamanteri, joka elää maanalaisissa vesistöissä ja järvissä. Se on väriltään kalvakka ja siksi niljakkaan näköinen.

* * *

Useampikin kommentaattori pyrki oikeuttamaan Kalevan väitteen sillä, että Duodecim-lehdessä julkaistun tiedon mukaan toistuvaan väkivaltarikollisuuteen kytkeytyy monoamiinioksidaasi A -entsyymiä tuottavan MAOA-geenin vaimentunut muoto. Tämä geenimuoto esiintyi yleisenä suomalaisilla vangeilla, joten some-kommentaattorit arvelivat juuri sen olevan sellainen suomalainen geeni, joka oikeuttaa pitämään väkivaltaa suomalaisena erityispiirteenä. 

Etsin kirjallisuudesta tietoa tämän väkivaltaa aiheuttavan geenimuodon esiintymisestä eri väestöryhmissä. Lopulta löysin tällaisen tilaston, jossa yhtä tällaista geenimuotoa kerrottiin löytyvän 52-59 prosentilta afroamerikkalaisista miehistä, 48-62 prosentilta kiinalaisista miehistä, 62 prosentilta maorimiehistä, 57 prosentilta japanilaisista miehistä, 33-37 prosentilta eurooppalaisista miehistä. Lisäksi toinen vastaavanlainen geenimuoto löytyi 5,2 prosentilta mustista miehistä, 0,1 prosentilta eurooppalaisista miehistä ja 1,3 prosentilta aasialaisista miehistä. 

Tilaston perusteella näyttäisi siten siltä, ettei kyseistä MAOA-geenimuotoa voi pitää erityisesti suomalaisena vaan pikemminkin ei-eurooppalaisena geenimuotona. Siten sitä ei voi myöskään pitää millään tavalla perusteena sille, että Kaleva aikanaan kirjoitti päissään tappamisen olevan suomalaisten kansallinen, ehkä jopa geneettinen erityispiirre. 

Näin ollen Kalevan olisi syytä täyttää Halla-ahon esittämää pyyntö ja lopultakin pahoitella suomalaisiin kohdistuvaa rasistista kirjoitustaan. Voisikohan julkisen sanan neuvosto auttaa Kalevan toimitusta ymmärtämään tämän asian? 

* * *

Kokonaan toinen asia on se, että Helsingin sanomat korjasi lopulta virheellisen uutisointinsa Riikka Purran turkkilaiseen apinaan liittyvästä kirjoituksesta. Se ei kuitenkaan vieläkään kertonut nimityksen ansainneen henkilön tuijotuksesta, munien kaivelusta tai sepaluksen avaamisesta. Olisiko julkisen sanan neuvostolla tähänkin huomautettavaa? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat Riikka Purran kimpussa
Onko ihonvärillä sittenkin väliä?
Maahanmuuttopolitiikan kannalta tärkeä ihmistutkimus

Kulttuurivieras tosiasioiden äärellä

Vihapuhe on sumea termi, jonka avulla yksimieliset puolustautuvat erimielisiä vastaan. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan se on viestintää, joka lietsoo vihaa yhtä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan, ja sen muotona voi olla esimerkiksi puhe, kirjoitus, kuva, symboli, musiikki, piirros ja elokuva. 

Euroopan neuvoston ministerikomitean määritelmän mukaan sitä ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin taas on linjannut, minkälaiset lausunnot eivät kuulu sananvapauden piiriin. Siihen joukkoon kuuluvat luonteeltaan rasistiset, naisvihamieliset, homo- ja transfobiset sekä islamofobiset ja antisemitistiset ilmaisut, koska ne loukkaavat perus- ja ihmisoikeuksia ja uhkaavat demokraattisten toimintaoikeuksien käyttöä. Toisaalta esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan kärkeväkin arvostelu kuuluu sananvapauden piiriin.

Käytännössä suomalainen yhdenvertaisuusvaltuutettu on ottanut esimerkkiä entisestä Itä-Saksasta, jossa puolet kansasta kyttäsi toista puolta sosialistisen valtion vastaisista puheista. Tämä voidaan päätellä siitä, että kyseinen viranomainen kehottaa kansalaisia ottamaan yhteyttä poliisiin, mikäli nämä näkevät esimerkiksi jollain verkkosivustolla vihapuhetta, jonka epäilevät olevan lainvastaista.

* * *

Kirjailijatohtori Jarkko Tontti - entinen sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtaja ja PEN Internationalin hallituksen johtoryhmän jäsen - otti Ylen kulttuurivieraana kantaa vihapuheeseen. Hänen mukaansa vihapuhe on peitesana sille, että joku on eri mieltä punavihreän poliitikon, toimittajan, taiteilijan tai tutkijan kanssa. 

Lisäksi hän hämmästeli sitä, että nykyisen vihapuhehysterian aikaa sanojen väitetään muuttuvan teoiksi ja lietsovan väkivaltaa. Sekä mainitsi wokeltajien edustavan maagista ajattelua, jossa historiallinen todellisuus voitaisiin peruuttaa poistamalla se näkyvistä - siis toimimalla aivan kuin Stalinin ajan Neuvostoliitossa retusoitiin kuvia sitä mukaa kun generalissimuksen vainoharhaisuus poisti elävien kirjoista politbyroon jäseniä. 

Ylen kulttuurivieras mainitsi pari muutakin mielenkiintoista asiaa. Niistä ehdottomasti mielenkiintoisin liittyi siihen, että hän kertoi kustantajilla olevan nykyisin palkattuna "sensitiivisyyslukijoita", jotka lukevat kirjojen käsikirjoituksia kuin piru raamattua löytääkseen niistä vihapuhetta. Tämän toiminnan hän totesi yksinkertaisesti poliittiseksi ennakkosensuuriksi. 

Nyt pyydän arvoisaa lukijaani pysähtymään ja miettimään hetken. Ja huomaavan, että 2020-luvun Suomessa on käytössä poliittista ennakkosensuuria. Ei tosin - ainakaan vielä - valtion palkkaamana, mutta kuitenkin itsesensuurin tavoin rajaamassa kirjallisuudeksi kutsumaamme taidelajia.

Tähän liittyen Tontti teki myös toisen merkittävän havainnon: suomalainen kirjallisuus on nykyisin lähinnä Helsingin punavihreän kuplan tuotantoa ja sen seurauksena se ei edusta koko suomalaista yhteiskuntaa. Tämän seurauksena meiltä on Tontin mukaan kadonnut pojille suunnattu vauhdikas seikkailukirjallisuus. 

Lieneekö tämä yhtenä syynä sille, etteivät suomalaispojat enää juurikaan lue kirjoja, eikä heidän lukutaitonsa siksi kehitys sellaisella tasolle kuin kirjoja edelleen lukevien tyttöjen. Eli johtuuko poikien poikien koulumenestyksen laskeminen lehmän hännän lailla tästä?

Kaikki edelle kirjoittamani seikat ovat todellisuudessa suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä, joista media ei juurikaan puhu. Ehkäpä juuri siksi, että nykyajan journalistit jakavat Kallion punavihreän kuplan ideologian. 

Tosiasiat eivät kuitenkaan muutu mihinkään sillä, että niistä vaietaan julkisuudessa. Eivätkä yhteiskunnalliset ongelmat katoa sillä, että niistä puhuminen kielletään Kallion punavihreässä kuplassa - sen sijaan ne kasvavat vuosi vuodelta puhjetakseen lopulta ennalta arvaamattomalla tavalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Totuuden jälkeinen aika
Pitäisikö itsenäistä Suomea kehittää Taisto Sinisalon ja Oula Silvennoisen vai J.K. Paasikiven viitaoittamalla tiellä?
Teatterikoululaisten vahva usko totalitarismiin

Vihapuhetutkimus ja empatia

Vihapuhe on epämääräinen termi, joka esiintyy silloin tällöin julkisuudessa ja jota ei esiinny suomalaisessa lainsäädännössä. Näin siitä huolimatta, että valtakunnansyyttäjä jostain syystä näyttää luulevan niin. 

Kielitoimiston sanakirjan mukaan vihapuhe on varsinkin vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa tai suvaitsemattomuutta ilmaisevaa tai niihin yllyttävää puhetta. Käytännössä termiä käytetään sananvapauden rajoittamiseen eli varsinkin vähemmistöihin kohdistuvan aiheellisen kritiikin tukahduttamiseen.

Tässä kirjoituksessa en ota sen kummempaa kantaa siihen, mitä vihapuhe on tai mitä se ei ole. Sen sijaan välitän silmiini osuneen tutkimustiedon siitä, kuinka sosiaalisessa mediassa esiintyvää vihapuhetta voidaan vähentää.

Tutkimus tehtiin Twitterissä siten, että vastattiin vihapuhetta sisältäviin viesteihin - eli viserryksiin - joko huumorilla, vihjaamalla seurauksista tai vihapuheen kohteeseen liittyvällä empaattisella kommentilla. Näistä huumori ja meemit lähinnä siirtävät viestintää muihin aiheisiin. Varoitus seurauksista taas muistuttaa vihapuheen lähettäjälle, että myös hänen perheensä tai tuttavansa voivat seurata häntä. Empatia taas pyrkii inhimillistämään uhria ja muistuttaa lähettäjälle, että tämän käytös voi satuttaa ihmisiä. 

Selvittääkseen näiden tekijöiden vaikutusta vihapuheen esiintymiseen, tutkijat seurasivat miten eri vastaustyypit vähentävät muukalaisvihamielistä ja rasistista vihapuhetta sosiaalisessa mediassa. Kaikkiaan seurattiin 1 350 visertäjää, jotka jaettiin neljään ryhmään: kolmelle vastatiin satunnaisesti jollain edellä kuvatuista tavoista ja neljännelle eli vertailuryhmälle ei vastattu lainkaan.

Tämän jälkeen seurattiin vihapuhujan Twitter-tiliä 24 tunnin ajan muukalaisvihamielisen kommentin julkaisemisesta arvioiden tutkijoiden oman kommentin vaikutuksia. Se tehtiin keräämällä tiedot vihapuhetta sisältäneen viestin takautuvista poistamisista, uusien vihapuheviestien kirjoittamisesta seuraavan neljän viikon aikana sekä laskemalla indeksi, joka kuvasi viserrysten yleistä negatiivisuutta

Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että empatiaan perustuva kommentointi vähensi muukalaisvihamielisten twiittien määrää koko seurantajakson ajan sekä lisäsi vihapuheviestien poistamista. Käytännössä vaikutus oli pieni, mutta tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan huumoriviestit tai varoitukset seurauksista eivät vaikuttaneet vihapuhujiin millään tavalla. 

Lopputuloksena voidaan siis todeta, että vihapuhe- tai muuten epämiellyttäviin viesteihin ei kannata vastata varoittelemalla tai uhkaamalla, eikä lähettämällä humoristisia meemejä. Sen sijaan niihin kannattaa vastata asiallisesti ja huomauttamalla ystävällisesti vihapuheen kohteeseen suuntautuvista negatiivisista vaikutuksista.  

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei ihmisten tai yhteiskunnan kannata torjua vihapuhetta pyrkimällä tukahduttamaan sananvapautta. Sen sijaan on perusteltua pyrkiä vastaamaan asiallisilla argumenteilla, joissa huomioidaan myös empaattiset näkökohdat. 

Tämä ei luonnollisesti toimi, mikäli alkuperäinen viesti kuvaa todellisuutta - mutta silloinhan kyse ei olekaan vihaa tai suvaitsemattomuutta ilmaisevasta tai niihin yllyttävästä puheesta vaan tosiasioiden ilmaisemisesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?
Kansan uutisten vieras valaisi vasemmiston maailmankuvaa
Helena Petäistö: perussuomalaiset ovat natseja

Eva Biaudet ei ymmärrä monimutkaisia asioita

Eduskunnan ulkoasianvaliokunnan uudesta puheenjohtajasta Jussi Halla-ahosta (perus) jouduttiin äänestämään, vaikka yleensä nämä nimitykset tehdään yksimielisesti, koska kyse on puolueiden jo aiemmin keskenään sopiman paikkajaon toteuttamisesta. Syynä tapahtuneeseen oli valiokuntajäsen Eva Biaudetin (ruots) vaatimus.   

Mielenkiintoista kyllä, äänestyksessä puolueiden sopimaa paikkajakoa vastusti peräti kuusi jäsentä äänestämällä tyhjää. Tämä on tietenkin varsin erikoista, eikä ole omiaan luomaan valiokuntaan hyvää työilmapiiriä. 

Biaudet selitti toimintaansa vuosikymmenen takaisilla asioilla kertomalla, että "en voi sille mitään, että se vielä vaikuttaa, että hän on julkisuudessa, niissä Scripta-kirjoituksissaan toivonut hänen poliittisten vastustajiensa… että he ansaitsevat tulla raiskatuksi. Eikä hän koskaan ole halunnut vetää takaisin tai pyytää anteeksi. Hän ei koe, että siinä on mitään ongelmaa ja on nimennyt minut ja Filatovin näihin naisiin."

Todetaan tässä nyt kuitenkin, ettei Halla-aho ole koskaan toivonut yhdenkään naisen tulevan raiskatuksi. Ei edes Eva Biaudetin. Sen sijaan hän on todennut nykyisen maahanmuuttopolitiikan seurauksista, että "raiskaukset tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu. Heihin ei tehoa mikään muu kuin se, että monikulttuuri osuu omaan nilkkaan."

Tämä on ilmeisesti kansanedustaja Eva Biaudetille liian monimutkainen asia ymmärrettäväksi. Kuten myös se, että toisin kuin Halla-aho, hän itse on omilla toimillaan epäsuorasti aiheuttanut sen, että suuri joukko suomalaisia naisia ja tyttöjä on joutunut maahanmuuttajamiesten tappamaksi, raiskaamaksi tai muuten kaltoin kohtelemaksi. 

Silti en vaadi Biaudetia tunnustamaan omaa syyllisyyttään tai pyytämään anteeksi, sillä naisten kokemat rikokset eivät ole seuranneet hänen pahantahtoisuudestaan tai olleet hänen tavoitteenaan tai edes toiveissaan, vaan johtuneet yksinkertaisesti hänen ja hänen kaltaistensa tyhmyydestä. Eikä olisi kohtuullista vaatia ihmisiä pyytämään anteeksi tekoja, joita he eivät kykene edes ymmärtämään.

Biaudet väitti myös, että Halla-aho olisi toivonut myös itsensä tulevan raiskatuksi. Tässä hän viitannee Ylen artikkelista löytyvää, ilmeisesti Halla-ahon blogista aikanaan kopioitua, kohtaa, jossa tämä kertoi, että "kollektiivisessa närkästyksessäni huomaan välillä, että minun on vaikea tuntea aitoa sympatiaa näiden rikosten uhreja kohtaan. Tunnen houkutusta ajatella, että naiset saavat sitä, mitä pyytävät. Yritän kuitenkin olla ajattelematta näin. Koska kaikki naiset eivät ole sellaisia kuin Virtanen, Biaudet ja Filatov."

Tässäkään Halla-aho ei toivo Biaudetin tulevan raiskatuksi, kuten tämä väittää. Sen sijaan hän listaa julkisuudesta tunnettuja naisia, joiden toiminta on johtanut maahanmuuttajien tekemiin raiskauksiin.  Mutta kuten edellä tuli jo todetuksi, eihän Biaudet kykene ymmärtämään kovin monimutkaisia asioita. Eikä hän näköjään osaa edes pitää suutaan kiinni silloin, kun käsillä olevat asiat ovat hänelle liian vaikeita ymmärrettäväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sananvapaus ja jumalanpilkka
Mitä on vihapuhe?
Maahanmuuttajan painajainen

Johanna Vehkoon ja Junes Lokan tapaus sai ratkaisunsa - entä sitten?

Toimittaja Johanna Vehkoon ja oululaisen paikallispoliitikko Junes Lokan välisen sananvaihdon johdosta käyty oikeusistuimia kuormittava teatterinäytelmä sai päätöksensä korkeimmassa oikeudessa. Sen seurauksena Vehkoo saa jatkossa kutsua Lokkaa tunnetuksi rasistiksi, natsiksi ja natsipelleksi.

Korkeimman oikeuden mukaan "provosoivia tai vihamielisiä kannanottoja julkisuudessa esittänyt taikka ääriajattelusta tunnettu poliitikko tai julkisuuden henkilö altistaa itsensä kovallekin kritiikille ja hänen sietokynnyksensä tulee tämän vuoksi olla tavanomaista korkeampi". Nähtäväksi jää, missä tilanteessa näitä sanoja lähdetään koeponnistamaan oikeusteitse. 

Siis testaamaan sitä, millaiset kannanotot johtavat siihen, että poliitikkoa tai julkisuuden henkilöä saa altistaa oikeuden mainitsemalle kovallekin kritiikille. Tai keitä kaikkia voidaan jatkossa kutsua päätöksen mukaisiksi poliitikoiksi tai julkisuuden henkilöiksi. 

Toivoni on, ettei tätä pelleilyä enää jatkettaisi, eikä kukaan lähtisi kuormittamaan oikeuslaitoksia koeponnistusretkillä, vaan antaisi niille aikaa ratkoa todellisia rikostapauksia. Ja ymmärtäisi sen - kuten lapsille aikanaan opetettiin - ettei haukku haavaa tee. 

* * *

Noin muuten olen sitä mieltä, että koska oikeustieteen tutkinto on yksi halvimmista yliopistojen koulutuksista, tulisi sen opiskelijamäärät kaksinkertaistaa siten, ettei juristeista olisi jatkossa pulaa. Näin heidän ylitarjontansa johtaisi oikeuden tuomareiden ja asianajajien nykyisin huimien palkkojen laskuun siten, että myös tavallisella palkansaajalla olisi varaa oikeudenkäynteihin. Ja oikeusistuimilla olisi varaa rekrytoida enemmän tuomareita ratkomaan ihmisten kiistoja. 

Nykyisinhän oikeuden ratkaisuja voivat hakea käytännössä vain kaikkein rikkaimmat - joilla on riittävästi raahaa - sekä köyhimmät - joiden kulut kuittaa veronmaksaja. Tämä ei ole kunniaksi suomalaiselle oikeusvaltiolle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eikö kiihottamis­pykälän tarkoituksena ole suojata ilmaston­muutoksen kieltäjiä eikä natseja?
Lainsäädäntömme on vajonnut lasten ymmärryskyvyn tasolle
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo

Lainsäädäntömme on vajonnut lasten ymmärryskyvyn tasolle

Me kaikki todellisen sananvapauden kannattajat muistamme hyvin sen, kuinka toimittaja Johanna Vehkoo sai käräjäoikeudessa ja myös hovioikeudessa langettavan tuomion sananvapausrikoksesta. Sen syynä oli oululaisen grooming-ringin julkisuuteen tuomaan Junes Lokkaan kohdistunut halventava nimittely. 

Eiliset uutiset puolestaan kertoivat, että myös Iltalehden toimittaja Tommi Parkkosen joutuu oikeuteen Junes Lokan kunnianloukkauksesta. Näin siksi, että hän oli kutsunut tätä muun muassa ihmiskunnan loppusijoitussaastaksi. Ei käy kieltäminen, että Parkkonen syyllistyi erittäin rumaan nimittelyyn.

Myös Junes Lokka itse on saanut langettavia tuomioita muun muassa kutsumalla islaminuskoisia typeriksi ja sairaiksi. Sen sijaan ex-presidentti Tarja Halosen (sd) kielenkäyttö alaisiaan kohtaan - sisältäen esimerkiksi virkamiehen nimittelyn lahtarin äpäräksi ei vanhentumisen takia voi enää johtaa syytteisiin, mutta saattaisi hyvinkin johtaa, jos se tapahtuisi tänä päivänä.

Kaikki edelle kirjoittamani osoittaa, ettei suomalainen lainsäädäntö ole ajan tasalla, vaan on ajautunut lasten ymmärryskyvyn tasolle. 1960-luvullahan oli mielensä pahoittaneita lapsia tapana ohjeistaa, ettei "haukku haavaa tee". Ja korostaa, että "toisten nimittely on rumaa". Tai että "se joka haukkuu on itse".

Ajatuksena silloisessa kasvatuksessa oli, että koska nimittely ei ole asiallista, ei siitä myöskään kannata mieltään pahoittaa, saati suuttua. Mutta nyt asiat ovat toisin ja typeristä ihmisten luonnehdinnoista on oikeus loukkaantua pikkulapsen tavoin verisesti. Ja koska nimittelyn kohde ei enää ole lapsi, on hänellä oikeus viedä asia jopa oikeuteen - näin siinäkin tapauksessa, että luonnehdinta kertoo paljon enemmän sanojastaan kuin sen kohteesta.

Asialla ei muuten olisi merkitystä, mutta edellä kuvatun kaltaiset turhanaikaiset oikeudenkäynnit eivät ole ilmaisia ja lisäksi ne kuormittavat muutenkin ruuhkaisia oikeusistuimia. Minkä seurauksena monenlaiset tarpeelliseksi katsottavat oikeudenkäynnit viivästyvät. 

Ja mikä vielä vakavampaa, nimittelyistä nostettavat oikeudenkäynnit peittävät usein alleen puheena olleita todellisia ongelmia ja sitä kautta rajoittavat sananvapautta. Tai ainakin esille nostettujen asioiden näkyvyyttä yhteiskunnallisessa keskustelussa. 

Tämä ei ole millään tavalla kansakunnan etu, koska niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus.  

Pahimmillaan sananvapauden rajoittaminen on johtanut Suomessa käsittämättömiin vainoihin. Tunnetuin esimerkki tästä on Päivi Räsäsen (krist) tapaus, jossa valtakunnansyyttäjä on hyökännyt häntä vastaan kerta toisensa jälkeen Raamatun tekstien vanhojen siteerausten takia. 

Näistä syistä, vaikka toki valtakunnassa on juuri nyt akuutimpiakin asioita hoidettavana, tulisi lainsäätäjän niiden ohella tarkastella myös lainsäädäntöämme sananvapauden pohjalta ja poistaa sieltä sananvapautta tarpeettomasti rajoittavat pykälät - kuten kaiken sellaisen, joka liittyy enemmän sanojasta kuin sen kohteesta kertovaan kielenkäyttöön. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demokratian ja sananvapauden puolesta
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo
Oulun tapauksen poikimaa huumoria

Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?

Hyvää aprillipäivää arvoisat lukijat!

Tänään en keksinyt miten voisin ylittää aprillijutulla sen, mitä suomalaismediat ovat viime päivinä uutisoineet. Niinpä sallittakoon palaamineen muutamaan viime päivien uutisiin, jotka eivät tiettävästi ole ennenaikaisia aprillipiloja, vaan vuoden 2021 ankaraa todellisuutta.

Aloitetaan siitä, että valtiovarainministeriö ja oikeusministeriö palkkasivat Åbo Akademin Institutet för samhällsforskningin kokoamaan 29 henkilön kansalaispaneelin, joka teki ehdotuksia siitä kuinka Suomi muutettaisiin DDR:ksi. Sen aikaansaamat suositukset tiivistettiin Iltalehden uutisessa seuraavasti: "Ministeriö haluaa kitkeä vihapuhetta – raportti suosittaa: some-agentteja, antitrollien armeija ja ilmianto-organisaatio".

Jo itse raportti kävisi hyvin aprillipilasta, mutta varsinainen aprillifarssi siitä syntyi kun kuntaministeri Sirpa Paateron (sd) nimitti työryhmän selvittelemään voisiko ehdotettuja toimenpiteitä ottaa käyttöön. Siis sen sijaan, että hän olisi todennut ne sananvapauden takaavan perustuslain vastaisiksi sekä kohti itäsaksalaistyyppistä urkkimisyhteiskuntaa johtaviksi ja todennut Åbo Akademille maksettujen veronmaksajien rahojen menneen hukkaan.

Toisena aprillipilamaisena uutisena Iltalehti kertoi, että ilmastofoobinen ruotsalaisteini sai englantilaisen yliopiston uuden kampusrakennuksen pihalle. Jonkinlainen aprillitunnelma syntyi jo siitä, että teinin ikuistaneelle patsaalle kertyi hintaa 23 760 puntaa.

Mutta toki se vielä absurdimpaa on se, ettei teini ole tehnyt yhtään tutkimusta tai opettanut ensimmäistäkään korkeakouluopiskelijaa, eikä muutenkaan edistänyt tiedettä tai tieteellisin menetelmin koeteltuihin faktoihin perustuvaa kriittistä ajattelua. Onpahan vain panikoinut vanhempiensa ja mahdollisen muun taustaryhmän ohjauksessa viime vuosien ilmastouutisoinnista ja saanut sitä kautta valtavan määrän julkisuutta.

Kolmas samaan sarjaan kuuluva on MTV:n julkaisema kommentti, jossa toimittaja otti esille USA:ssa käynnissä olevaan mediaspektaakkeliin. Hänen mukaansa "George Floydin murhaoikeudenkäynti vastaa historiallisen surulliseen kysymykseen – saako valkoinen poliisi tehdä mustalle mitä tahansa ilman seuraamuksia"?

Kyse on siis siitä, että oikeus tutkii onko poliisimies syyllistynyt mustan pikkurikollisen ja narkkarin George Floydin tappoon. Jos todisteet osoittavat näin käyneen, se kyllä osoittaa, ettei valkoinen poliisi saa tehdä mustalle mitä tahansa ilman seurauksia.

Aprillipilamaiseksi kommentin tekee se, että mikäli oikeus toteaa todistusaineiston osoittavan poliisimiehen olleen syytön, ei se kerro mitään siitä, mitä valkoinen poliisi saa tehdä mustalle. Vai onko toimittajalla jo tässä vaiheessa varmuus siitä, että George Floydin kuolema johtui poliisin epäasiallisesta käytöksestä? Eli oikeutta parempi käsitys tapahtuneesta?

Tämän aamun uutisiin - kuten SDP:n putoaminen Suomen kolmanneksi suosituimmaksi puolueeksi - en uskalla koskea, koska edelle kokoamani tosiasiakolmikko osoittaa, ettei aprillipilojen erottaminen nykymaailman absurdeista uutisista ole mahdollista. Siitä huolimatta hyvää aprillipäivää teille, arvoisat lukijani.

Menneiden aprillipäivien ajatuksia:
Geenieditoitu kotka
Pieni Moswana on Afrikan helmi
Osallistu maahanmuuton rahoittamiseen

Kansan uutisten vieras valaisi vasemmiston maailmankuvaa

Kansan uutiset oli kutsunut viikonloppuna sunnuntaivieraakseen taloustieteen ja politiikan tutkimuksen opiskelijan. Tämän mukaan asuntosijoittajat ja vuokranantajat ovat parasiitteja. 

Vieraileva opiskelija kyseli myös, että miksi ylipäänsä on sallittua tehdä rahaa ihmisen perustarpeilla, kuten asumisella? Ja yllytti vuokralaisia liittymään yhteen vuokralaisliitoiksi, jotka voisivat halutessaan päättää joukolla olla maksamasta vuokraa. Näin vuokralle antajan olisi vaikeampi häätää heitä.

Juttu herätti tuoreeltaan keskustelua sosiaalisessa mediassa. Kyseltiin esimerkiksi sitä, että koskeeko parasiitti-nimitys myös kiinteistösijoittajayhtiö Kojamoa, jonka tuotot ammattiyhdistys saa nostaa verovapaana tililleen. Vastausta en huomannut kysymykseen annetun. 

Omalta osaltani jäin miettimään tuota parasiitti-nimityksen käyttöä. Onhan viime aikoina painotettu kovasti sitä, ettei ihmisistä saisi käyttää halventavia nimityksiä. Nyt kuitenkin Kansan uutisten vierailijaopiskelija tuli kutsuneeksi myös minua parasiitiksi, koska olen perinyt yksiön, jota en myynyt pois, vaan tein siihen remontin ja vuokrasin odottamaan mahdollista omaa käyttöä.  

Oleellista tässä kaikessa on kuitenkin se, että Kansan uutisten vierailija kuvasi valaisevasti sitä ajattelutapaa, joka vallitsee vasemmiston parissa. Ja siten vahvisti käsitystäni siitä, että tuon aatteen yhtenä - tai mahdollisesti jopa pääasiallisena - perusteena on syvällinen kateus niitä kohtaan, joilla on varallisuutta. Jopa siihen mittaan asti, että heitä voi kutsua parasiiteiksi ja suunnitella joukkovoiman käyttämistä heidän omaisuutensa ottamiseksi käyttöön ilman korvausta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Muka-suvaitsevainen, muka-älyllinen ja muka-sivistynyt
Martti Häikiö ja punainen vallankumous

Helena Petäistö: perussuomalaiset ovat natseja

Toimittaja Helena Petäistö valotti omaa poliittista ajatteluaan kirjoittamalla Maaseudun tulevaisuuteen Perussuomalaisista. Hänen mukaansa puolue on luonut itsestään kiiltokuvan, jonka takaa löytyy karu maailmankuva, josta puolueen kuntavaaliehdokkaita rekrytoiva kampanja vaikenee. 

Petäistön kirjoitus on suomalaisittain varsin harvinaista retoriikkaa, joten päätin tarjota teille, arvoisat lukijani, siitä muutaman makupalan. Olkaapa siis hyvät.

"Halla-ahon johtamissa joukoissa asetetaan koko nykyinen poliittinen systeemi kyseenalaiseksi eikä rasistisia ajatuksia enää pidetä loitolla... Populistipuolueesta on tullut äärioikeistopuolue, jonka ajatuksia kannattaisi ruotia nyt eikä sitten, kun se on myöhäistä."

"Olisi syytä lukea Lauri Nurmen ansiokas Halla-aho-kirja, jossa valotetaan persujohtajan liian vähälle huomiolle jääneitä blogikirjoituksia ja kytköksiä äärioikeistolaiseen Suomen Sisu -ryhmään ja sen ajatteluun. Siinäpä oikea SS-ryhmä, nimi on tuskin silkkaa sattumaa... Sen pohjana ollut Thule-seura otti nimensä suoraan saksalaisten Thule-seuralta,.. thulelaiset perustivat Saksan kansallissosialistisen työväenliikkeen, Hitlerin ponnahduslaudan tunnetuin seurauksin." 

"Nyt, kun loppiaisena nähtiin, miten Washingtonissa siirryttiin sanoista tekoihin ryntäämällä Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen, pitäisi meilläkin herätä aikojen muutokseen. Nettiaikana vaarat ovat aivan toista luokkaa. Sen koki nahoissaan myös entinen pääministeri Juha Sipilä eduskuntatalon edessä."

* * *

Aika harvoin meillä on valtalehdistössä nähty tällaisia väitteitä sisältäviä kirjoituksia. Ei ainakaan puolueista, joilla on kansan parissa viidenneksen kannatus. 

Ja jonka puheenjohtaja totesi vastikään, että "meillä on täysin legitiimejä tavoitteita, jotka ovat Suomen edun mukaisia ja me edistämme niitä ainoastaan laillisilla keinoilla. Ja joka samassa yhteydessä kertoi puolueensa yksiselitteisesti tuomitsevan kaikenlaisen väkivaltaisen radikalisaation.

Niinpä epäilenkin, että Petäistön vuodatus ja sen julkaiseminen juuri MTK:n äänenkannattajassa on vaalityötä Perussuomalaisia vastaan eli maaseudun vanhan valtapuolueen Keskustan puolesta. Onhan jokainen ääni, joka menee mille tahansa muulle puolueelle kuin Perussuomalaisille, pois näiden kannatuksesta. 

Tässä suhteessa vasemmiston aisankannattajaksi profiloitunut Keskusta on Tarja Halosen ystävänä tunnetulle Petäistölle ikään kuin pienempi paha. Mutta kuitenkin välttämätön, koska on selvää, että juuri se on ainoa puolue, joka vetoaa maaseudun asukkaiden parissa perussuomalaisia harkitseviin äänestäjiin - ainakaan heille ei kannata tarjota Vihreitä eikä oikein demareitakaan. Ja Vasemmistoliittokin on ajautunut elämästä vieraantuneeksi citypuolueeksi, joka on niin kaukana maaseudun realiteeteista kuin mahdollista.

Nähtäväksi jää kuinka MT:n ja Petäistön peliliike vaikuttaa maaseudun väestöön. Meneekö natsittelu heihin läpi vai kääntyykö koko yritys itseään vastaan. 

Perussuomalaiset puolestaan joutuvat kysymään, että pitäisikö Petäistön kirjoitukseen reagoida jollain tavalla, vai ainoastaan unohtaa se. Ensimmäistä vaihtoehtoa puoltaa kirjoituksen selkeä vihapuheluonne - joka voi avata portit laajemmallekin puolueen vastaiselle törkykampanjalle - ja jälkimmäistä puolestaan koko kirjoitelman ilmeinen absurdius, jonka voi toivoa aukeavan myös kaikille lukijoille. 

Meidän tavallisten ihmisten kannalta merkille pantavaa on joka tapauksessa se, että Petäistön ulostulo saattaa onnistuessaan johtaa suomalaisen politiikan muuttumiseen likaiseksi toiminnaksi, jossa likasankosyytökset ensin hätkähdyttävät, mutta toistuessaan kerta toisensa jälkeen muuttuvat ajan myötä vallitsevaksi käytännöksi. 

Mikäli näin käy, muuttuvat vaalikampanjat entistä enemmän vastustajien mustamaalaamiseksi ja mielikuvia luovaksi pintahötöksi sen sijaan, että ne keskittyisivät asiakeskeisesti tarjoamaan kansalaisille perusteltuja vaihtoehtoja siitä, kuinka maatamme tulisi hallita kulloisessakin tilanteessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raikas tuulahdus suomalaisessa valtamediassa
"Pikkupuolueen poliitikko": ´olen eduskunnan ainoa kansallissosialisti´"
Vihreä poliitikko käytti oikeuttaan vihapuheeseen

1984 ja nykyaika

Helsingin Sanomien Kyösti Niemelä kirjoitti arvostelun Orwellin 1984-kirjan filmatisoinnista. Sen otsikosta löytyi väite, jonka mukaan "filmatisointi osoittaa, miten hyvin asiat meillä nykyään ovat".

Niemelän teksti oli lievästi sanottuna hämmentävä, joten käyn omasta näkökulmastani läpi sen keskeiset johtopäätökset. Siis ensin johtopäätös ja sen jälkeen omat kommenttini.

"Elokuvassa kulutustavaroista on jatkuva pula ja esimerkiksi suklaan ja lihan saantia rajoitetaan. Nykyään länsimaissa todellinen ongelma on se, että kaikenlaisia tavaroita valmistetaan ympäristön näkökulmasta turhankin paljon, ja ihmiset syövät liikaa suklaata ja lihaa."

Tämä kommentti siis tilanteessa, jossa lapsia ja vanhuksia yritetään pakottaa syömään kasvisruokaa ja jopa opiskelijoiden käyttämä kaupallinen kahvila ratsastaa vihreällä aatteella asettamalla naudanlihan boikottiin. Tämä siitä huolimatta, että etenkin pojat jättävät kasvisruokapäivinä terveellisen lounaan syömättä korvaten sen ties millä.

On siis syytä kysyä, että mistä muustakaan tässä on kysymys kuin hiipivästä orwellismista? Ja miksei kriitikolle tullut tämä lainkaan mieleen hänen kirjoittaessaan George Orwellin merkkiteoksesta, vaan ainoastaan sinänsä kiistaton ylensyöntiongelma länsimaisissa yhteiskunnissa?

"Elokuvan joukkokohtauksessa kansalaisia kiihotetaan ilmaisemaan rakkauttaan suurelle myyttiselle johtajalle. Tätä nykyä poliittisiin johtajiin saa valtiovallan puolesta suhtautua hyvinkin ironisesti ja kriittisesti, kunhan äänestää ja tekee mitä odotetaan."

Lienee totta, ettei valtiovaltamme kehota ilmaisemaan rakkauttaan suomalaisille poliitikoille, mutta ainakin se pyrkii suitsemaan mielipiteen ilmaisuja asioista, jotka eivät ole nykyisen poliittisen valtalinjan mukaisia. Vai mitä pitäisi ajatella tuomioista, joiden perusteissa mainitaan, että "logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä."

Tai että meillä on poliisiin palkattu henkilöitä, joiden tehtävänä on etsiä netin syövereistä ns. vihapuhetta. Siis toimintaa, jota ei ole yksiselitteisesti - tai ylipäänsä lainkaan - määritetty maamme lainsäädännössä. Viimeisin esimerkki tällaisesta vihapuheesta oli Sebastian Tynkkysen tuomio, jossa hän totesi sen itsestäänselvyyden, ettei muslimien islamin nimissä tekemiä terroritekoja voi olla liittämättä islamiin.

Sen sijaan ilman tuomiota jäi valtavirtaa edustava poliitikko kirjoitettuaan, että "kaikki Persut ja niiden äänestäjät/kannattajat ovat rasisteja". Tämä ei oikeuden mukaan ollut vihapuhetta.

Näiden Niemelän väitteen mieleeni tuomien tapausten perusteella on syytä kysyä, että mistä muustakaan niissä on kysymys kuin hiipivästä orwellismista eli siitä kuinka kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset? Ja samalla ihmetellä, kuinka erilainen täytyy kyseisen kriitikon ajatuksenjuoksun olla kuin omani, ettei hän edes Orwellin keskeistä teosta arvioidessaan huomaa yhteiskuntamme ajautuvan kiihtyvällä tahdilla kohti teoksen 1984 mukaista maailmaa? Vai olenko minä itse väärässä ja näen piruja siellä missä niitä ei ole?

Näihin kysymyksiin minulla ei tietenkään ole vastausta, mutta juuri se on erityisen tärkeää, sillä tämä ymmärtämättömyys puolin ja toisin on ehkä tärkein selitys sille, miksi poliittiset aatteet ajautuvat konfliktiin. Tämän kuplautumisongelman nosti suomalaisessa mediatodellisuudessa esille Marko Hamilo muutama vuosi sitten, eikä siihen ole sen jälkeen tullut korjausta kuten tämän kirjoitukseni laukaissut elokuvakritiikkikin osoittaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Husu ei kiihottanut
Johanna Vehkoo ja orwellilainen tasa-arvo
Orwellilainen uuskieli vaihteeksi vastatuulessa

"Pikkupuolueen poliitikko": ´olen eduskunnan ainoa kansallissosialisti´"

Kuvitellaanpa, että jonkun alle 10 prosentin kannatuksen omaavan pikkupuolueen kansanedustaja kutsuisi itseään ”eduskunnan ainoaksi kansallissosialistiksi” ja jatkaisi että ”vasemmisto on yleisnimike, joka yhdistää marxilaiseen traditioon kiinnittyviä suuntauksia. Kansallissosialismi on yksi alaosa siitä".

Minkälaisen pöyristyksen tuollainen väite herättäisi eduskunnassa, lehdistössä ja kansalaisjärjestöissä? Ja ehkä myös kilpailevissa poliitikoissa sekä jopa oikeusoppineiden parissa.

Entä jos hän vielä kummeksuisi ”kansallissosialismiin kiinnittyviä ennakkoluuloja" ja väittäisi, että "ihmiset eivät tule ajatelleeksi, että he elävät koko ajan keskellä eri tavoin järjestettyjä yhteisöjä. Lähikauppa on kapitalistinen, lähikirjasto sosialistinen ja kotona ollaan kansallissosialisteja".

Riittäisikö tämä selittämään pois kaiken sen pahan, jota viime vuosisadan kansallissosialistit saivat aikaan?

Tai jos hän kertoisi tämän jälkeen, että "kaikkiin ismeihin liittyy ikkuna hyvään ja pahaan" ja kertoisi kirjoittavansa kirjaa ”pikkuporvarillisuudesta aikamme vitsauksena” ja määrittelisi sen "elämäntavaksi, jossa on tärkeämpää miltä asiat näyttävät kuin miten ne todellisuudessa ovat".

Auttaisiko tämä ymmärtämään kansallissosialismiin hurahtanutta poliitikkoa? Vai vaadittaisiinko häntä oikeuteen ties millä vihapuheväitteillä?

Entäpä jos hän vielä vastaisi kysymykseen siitä, miksei kansallissosialismi voittanut viime vuosisadan aatteellista kilpailua, että "peli on kesken, joten eipä nyt vielä julisteta voittajia". Ja ennakoivansa, ettei kapitalismin ja kansallissosialismin välinen aatteellinen kilpailu lopu "ihan pian, mutta kun päättyy, todennäköisesti kukaan ei enää muista meidän nykyisen parlamentin paikkamääriä sen kummemmin kuin me muistamme Rooman senaatin istumajärjestystä. Vain hölmö kuvittelee oman aikansa olevan historian loppu".

Herättäisikö tämä kiljuvaa raivoa, vai toteaisivatko maamme mediakenttä, kansalaisjärjestöt, kilpailevat poliitikot ja oikeusoppineet, että äänessä on yksittäinen hörhö, jolta on todellisuudentaju kadoksissa? Ja joka siksi ansaitsee korkeintaan ymmärtäväisiä katseita ja vaalikauden jälkeen putoamisen eduskunnasta? Vakavasti otettavana eli vaaliuurnilla äänen ansaitsevana poliitikkona häntä ei kai kuitenkaan juuri kukaan pitäisi?

* * *

Edelle hahmottelemaani pikkupuolueen poliitikkoa ei todellisuudessa ole. Sen sijaan viime vuosisadalla vaikuttaneen toisen brutaalin ja kansallissosialismin lailla miljoonia ihmishenkiä vaatineen, kokonaisia kansoja tuhonneen ja sotia synnyttäneen aatteen eli kommunismin kannattaja meillä on.

Vasemmistoliiton Anna Kontula nimittäin ilmoitti olevansa eduskunnan ainoa kommunisti. Ja juuri hänen kannanottojaan mukaillen kirjoitin edellä olevan tarinan (lähde ja toinen). Kysymys tässä tietenkin kuuluu, että miksi meillä hyväksytään kritiikittä eduskunnassamme toimiva kommunisti, mutta kansallissosialismia käyetään leimakirveenä jopa sellaisia poliitikkoja ja puolueita vastaan, jotka ovat yksiselitteisesti ilmoittaneet olevansa länsimaisen demokratian ja hyvinvointivaltion asialla.

Eli mikä ihme tekee kommunismista hyväksyttävän aatesuunnan - toisin kuin kansallissosialismista - jos ja kun näiden kahden aatteen nimissä tehdyt hirmuteot ovat täysin verrattavissa toisiinsa? Pelkästäänkö se, että kommunistinen Neuvostoliitto sattui olemaan toisen maailmansodan voittajien puolella ja saattoi toteuttaa ihmisiin kohdistuvaa terroriaan paljon pidempään kuin natsien johtama Saksa?

Vai onko kyse siitä, että kommunistien - toisin kuin kansallissosialistien - suosio oli Suomessa suuri ja heidän vaikutusvaltansa todellinen uhka maallemme aina 1980-luvun lopulle asti, joten aatteen vanhoja kannattajia elää joukossamme edelleen satoja tuhansia? Pelkäämmekö me heitä vieläkin niin paljon, että jopa kansanedustaja katsoo saavansa etua siitä, että ilmoittautuu marxilais-leninismin verisen perinteen jatkajaksi armon vuonna 2019?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistonaiset upottavalla suolla
Kommunistinatsit
Veronkierto on vasemmiston mielestä hyväksyttävää

Al-Taeen ja Halla-ahon kirjoitusten "pieni" ero

Kansanedustaja Hussein Al-Taee on tunnettu rauhanvälittäjä. Viime aikoina on lisäksi selvinnyt, että hän on ollut myös ns. vihapuhuja ja mahdollisesti jopa Iranin pappisvallan etujen ajaja Suomessa. Valtakunnansyyttäjänvirasto tutkii parhaillaan sitä, tulisiko hänet viedä puheistaan oikeuteen.

Al-Taeen kirjoituksiaan on verrattu myös Jussi Halla-ahon Scripta-kirjoituksiin. Ja käytetty mm. perusteena sille, että myös Al-Taee olisi tuomittava.

Ensin on syytä todeta, että Halla-ahon tuomioon johtanut kirjoitus oli laadittu sen osoittamiseksi, etteivät lait ole samat kaikille. Ja hänen siitä saamansa tuomio vahvisti tuon käsityksen.  Al-Taeen kirjoituksilla ei sen sijaan näyttäisi olevan muuta tarkoitusta kuin vihan osoittaminen niiden kohteille.

Minun nähdäkseni Al-Taeen kirjoitukset ovat olleet lähinnä oman aatteensa sumentamien aivojen tuotosta ja osoitus kyvyttömyydestä vakaaseen harkintaan. Hän on myös itse tunnustanut tämän pyytämällä niitä anteeksi. Hyvä näin, vaikka anteeksipyynnön vilpittömyydestä ei olekaan mitään takeita ennen kuin aika ja miehen käytös vastaisuudessa osoittavat asian.

Al-Taeen ja Halla-ahon kirjoituksilla on kuitenkin olemassa yhteys. Se koskee sananvapautta, jonka osalta Al-Taeen kirjoitukset osoittivat maamme epäselvän mielipiteitä rajoittamaan tarkoitetun oikeuskäytännön ongelmallisuuden.

Siksi tästä tapauksesta pitäisi todellakin tehdä johtopäätös. Ja se on luopuminen kaikista mielipidekirjoituksiin liittyvästä epäselvästä oikeuskäytännöstä.

Rangaistavaksi olisi katsottava ainoastaan uhkaukset ja sen kaltaiset kirjoitukset, joista saattaa olla todellista vaaraa kohteilleen. Sen sijaan lapselliset muiden haukkumiset tai tosiasiat ja niiden loogiset johtopäätökset pitäisi ilman muuta jättää oikeussalien ulkopuolelle.

Niistä ensimmäinen kun kertoo lähinnä sanojansa omasta matalaotsaisuudesta (Al-Taee) ja jälkimmäiset ovat tehokas tapa osoittaa yhteiskunnallisia ongelmakohtia (Halla-aho). Näistä kumpaakaan ei voi pitää rankaisemisen arvoisena - mutta ensimmäinen tuskin käy suosituksesta mihinkään yhteiskunnalliseen tehtävään, kun taas jälkimmäinen osoittaa sellaiseen suorastaan harvinaislaatuista kyvykkyyttä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreä poliitikko käytti oikeuttaan vihapuheeseen
Huhtasaari sallisi kaikille sananvapauden
Hussein Al-Taee ja yhteiskunnallinen omistajuudentunne