tiistai 6. syyskuuta 2011

Hirvikärpänen

Kävin viikonloppuna sienimetsällä. Olin innoissani kun maa oli pullollaan toinen toistaan herkullisempia sieniä. Onni oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä heti metsään astuttuani ilmaantui iholleni runsaasti hirvikärpäsiä, jotka hyvin tehokkaasti pilasivat ilon sienireissustani. Niinpä mielessäni heräsi muutamia ajatuksia, jotka jaan tässä arvoisan lukijani kanssa.

Ilmiönä hirvikärpänen on ainakin läntisessä Suomessa melko uusi: näin itse hirvikärpäsen ensimmäistä kertaa noin 30 vuotta sitten. Lapsuudessani en edes tuntenut tätä ikävää elukkaa, vaikka vietin metsässä runsaasti aikaa.

Hirvikärpäset lisääntyvät Suomessa yksinomaan hirvissä. Niistä ne sitten leviävät muiden metsässä elävien otusten riesaksi. Ihmisen iholla hirvikärpänen pistää imukärsällään hyttysen tapaan ja saattaa samalla aiheuttaa kiusallista ihottumaa, joka voi edelleen muuntua märkiväksi Streptokokki-infektioksi.

Koska hirvikärpänen on hirvistä riippuvainen, voitaisiin tämän kiusallisen elukan esiintymistä säädellä helposti hirvikannan määrää säätelemällä. Nykyisen metsästyshallintomme mukaan hirvikanta on kuitenkin tällä hetkellä sopivan kokoinen.

Tämä herätti mielessäni ihmettelyä ja kysymyksen siitä, miksi tunnetusti suurta suomalaista hirvikantaa ei pienennetä, vaan se halutaan pitää nykyisessä koossaan? Tämä selviää Jukka Aarnion ja Sauli Härkösen  muutama vuosi sitten julkaisemasta hirven aiheuttamia hyötyjä ja haittoja käsittelevästä artikkelista.

Mainitut tutkijat  laskevat vuosittain saalistettavan hirvenlihan 50 miljoonan euron arvoiseksi. Lisäksi metsästys tuottaa heidän mukaansa 70-90 miljoonan euron virkistysarvon metsästäjille. Myös hirvimiesten ylläpitämät metsästysliikkeet ja erilaisten majoituspalvelulaitokset saavat hirvikannan ansiosta noin 50 miljoonan euron tuoton. Lisäksi tutkijat listaavat ilman rahallista arvoa hirvikannan hyödyksi maaseudun elinvoimaisuuden kehittämisen, hirvien suorittaman kuusentaimikoiden perkaamisen lehtipuista ja petoeläinten ravintona toimimisen. Kyllä hirvikannasta siis melkoisia hyötyjä näyttäisi koituvan: yhteensä 170-190 miljoonaa euroa + lisäksi euroiksi laskematonta hyötyä.

Vaan entäpä ne haitat?

Aarnio ja Härkönen laskevat ensimmäisenä haitaksi noin 2000 vuosittaista hirvikolaria, joissa kuolee vajaa kymmenen ja loukkaantuu vajaat 300 ihmistä. Näin syntyy ihmisiä euroina arvottamalla noin 70-80 miljoonan euron edestä taloudellista vahinkoa, jota tutkijat tosin pitävät korkeana ja esittävät vaihtoehtoisena laskutapana vakuutuslaitosten maksamia korvauksia. Ne ovat näistä samoista vahingoista vain kahdeskymmeneosan - siis 3,5-4 miljoonaa euroa. Lisäksi liikenteessä syntyy peltivahinkoja noin kuuden miljoonan euron arvosta.

Myös metsätaloudelle korvataan hirvivahinkoja noin viiden miljoonan euron edestä. Todellinen hirvivahinkojen hinta on metsänomistajille kuitenkin suurempi, sillä läheskään kaikkia hirvivahinkoja ei korvata. Kuinka suuri tämä korvaamatta jäävä osa on jää jutussa avoimeksi, enkä löytänyt sen enempää tietoa netistäkään. Tämä keskustelu antakoon kuitenkin vinkkiä kiinnostuneille.

Suomalaisten tutkijoiden laskelmien mukaan hirvistä aiheutuva vahinko on siis merkittävästi pienempi kuin hirvistä saatu hyöty: haitat kokonaisuudessaan ovat ihmishengelle määritellystä arvosta riippuen 15 miljoonasta 100 miljoonaan euroon, johon on vielä lisättävä korvaamatta jääneet metsätalousvahingot.

Tutkijoiden artikkelin luettuani saatoin sieluni silmillä nähdä kuinka ministeriön virkamiehen ja poliitikon on ollut helppo todeta metsissämme laiduntava hirvikarja tarpeelliseksi ja yhteiskunnalle erittäin kannattavaksi. Onhan heillä käytössään paras mahdollinen tutkittu tieto, jonka sanoma on kiistaton.

Mutta hetkinen, entä hirvikärpänen? Jos ja kun metsästäjien saama virkistyshyöty lasketaan suuresta hirvikannasta saatavaksi hyödyksi, miksei hirven varassa elävän hirvikärpäsen aiheuttamaa virkistysarvon laskua sitten lasketa sen aiheuttamaksi kuluksi.

Tämä haitta on kiistaton. Itse kyllä käyn syksyisinkin metsässä, mutta siitä aiheutuva virkistyshyöty on aivan merkittävästi pienempi kuin se olisi ilman hirvikärpästä. Tai oikeastaan virkistysarvo puuttuu lähes kokonaan, mutta sienisaaliin toivo ajaa kuitenkin metsään kärsimään.

Vaimoni puolestaan ei nykyisin suostu lainkaan lähtemään metsään syksyisin - hän on siis kokonaan menettänyt syksyisessä metsässä samoilemisesta vielä 1980-luvulla saamansa virkistyshyödyn. Mikä sen arvo on?

En tiedä, mutta jos meitä hirvikärpäsestä kärsiviä on vaikka miljoona ja jokaisen menettämän virkistysmenetyksen arvo on keskimäärin 10 euroa syysviikonlopulta, on lopputulos viiden viikonlopun mukaan laskien noin 50 miljoonaa euroa koko yhteiskunnan tasolla. Tai 100 miljoonaa jos virkistysarvon menetykseksi kirjataankin 20 euroa per viikonloppu. Tarkkoja lukuja ei siis ole, mutta joka tapauksessa muiden kuin metsästäjien menettämän virkistysarvon määrä on siis samaa suuruusluokkaa kuin metsästäjien saama virkistysarvo.

Entä mikä arvo on hirvikärpäsen aiheuttamilla ihottumilla ja niistä koituvilla sairauskuluilla? Mikseivät tutkijat huomioi niitä laskelmissaan? Entä miksei hirvikärpäsen levittämiä muita sairauksia ole laskettu - kuten borrelioosia. Entä hirvikärpäsen takia keräämättä jäävien sienten arvo? Miksei sitäkään ole laskettu hirven aiheuttamiin kuluihin?

Kun nyt aiheesta innostuin, niin havaitsin että tutkijat olivat unohtaneet vielä muutakin. Google osoitti minut Maaseudun tulevaisuuden juttuun, joka osoitti hirven haittaavan epäsuorasti myös metsien terveenä pitämistä: lahojen kuusten paikalle kun kannattaisi istuttaa lehtipuita kuusten sijaan, jotta juurikäävän aiheuttama laho ei kertaantuisi seuraavassa puusukupolvessa ja aiheuttisi aikanaan valtakunnan tasolla kymmenien miljoonien eurojen vuotuisia tappioita. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska lehtipuiden kasvattamisen estää niillä herkutteleva hirvi!

On tutkijoilta kyllä unohtunut yksi hyötyksin: kai hirven hyödyksi olisi laskettava myös hirvikärpäsen torjunnan varaan syntymässä oleva liiketoiminta. Toisaalta satunnaisen metsässäkulkijan tappioksi menee sitten noiden tököttien ostamiseen kuluva raha, joten yhteiskunnan kannalta kyse on nollasummapelistä.

Minulla ei ole, eikä voikaan olla tutkimustietoa kaikkien edellä esittämieni, mutta aiheesta artikkelin kirjoittaneilta tutkijoilta unohtuneiden, hirven aiheuttamien ongelmien kustannuksista. Mielestäni on kuitenkin varsin selvää, että meidän päättäjillemme tietoa tuottavien tutkijoiden selvitys on niin puutteellinen että herää kysymys siitä, onko se kirjoitettu tarkoitushakuisesti metsästäjille lihaa ja virkistysarvoja tuottavan suuren hirvikannan legitimoivaksi perusteluksi nykyiselle hirvipolitiikalle. Tutkijana minua huolestuttaa tämänsuuntainen kehitys ja kysynkin, että missä on tutkijoiden tieteellinen rehellisyys?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sienimetsän juttuja
Pingviinit, ilmastonmuutos ja tieteellinen tutkimus
Talven merkkejä

7 kommenttia:

  1. Hirvikärpänen on aliarvostettu luksusateria.

    VastaaPoista
  2. Hirveä mä metsästän tahdon saada..... juu eli metsästäjä olen, ja jos pitäisi valita kaksi tapaa:
    1. Kaataa 10 hirveä syksyssä, hirvikärpästen seassa.
    2. Kaataa 1 hirvi syksyssä, ilman hirvikärpäsiä ja pelkoa hirvikolarista iltamyöhään.

    Niin valitsisin jäljimmäisen vaihtoehdon. Eli olen sitä mieltä että hirvikanta pienemmäksi.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentista hyvä Anonyymi metsästäjä. Käytännössähän hirven kannansäätelystä pitäisi saada aikaiseksi sellainen ratkaisu, joka tyydyttäisi niin metsästäjiä kuin muitakin metsässä kulkevia ja metsää omistavia. Nykyinen kanta vastaa lähinnä kaikista innokkaimpien metsästäjien tarpeita.

    Kritiikkini kärki kohdistuu siihen, etteivät aiheeseen tutkimustietoa tuottavat tahot näytä haluavan tehdä kattavia analyysejä päätöksenteon pohjaksi. Nykytilanteessa niin virkamies kuin poliitikkokin joutuvat siten toimimaan ellei vääristellyn niin ainakin puutteellisen tiedon pohjalta.

    VastaaPoista
  4. Metsästämisestä lisää, puhutaan että hirvenmetsästäjät ikääntyvät ja väki vähenee. Olisi mukava tietää, kuinka suuri kato pyytäjistä tulee esim. seuraavan 10 vuoden sisällä, entä 20 vuoden? Jos omaa hirviporukkaani ajattelen niin yli 50-vuotiaita on n.70-80% jäsenistä. Uskon että kun tuo ikäluokka lopettaa, niin silloin lopettaa myös moni nuorempikin kun ei ole ne vanhat jermut väkeä metille patistamassa. Seuraavan 10 vuoden aikana voisi olla aiheellista alkaa tiputtamaan hirvikantaa merkittävästi koska meillä loppuu ihan oikeasti metsästäjät, onkohan tätä otettu missään huomioon...

    VastaaPoista
  5. Kärpäsestä asiaa. Vai oliko se nyt (hirvi)kärpästen panos-tuotos analyysi. Samapa tuo. Näin kärpästen ystävänä näkisin asian hieman eri kulmasta. Miten paljon kärpäsille on hyötyä Suomen metsissä kulkevista ihmisistä? Hirvikärpänen ei saa ihmisestä ravintoa, joten panos-tuotos on väistämättä negatiivinen. Ihmisten metsässä kulkeminen pitäisi siis lopettaa. Näin kärpäsen näkökulmasta.

    Professori on nyt hyvä ja jättää ne hyöty laskelmat tekemättä. Jokaisella, niin ihmisellä kuin eläimellä, on oikeus elää ja asua kotoisassa Suomessa. Sitä ei tuottavuuslukujen avulla määritellä. Professorikin on tuottava vain niin kauan kuin valtio ylläpitää ilmaista koulutusta eli maksaa palkan.

    VastaaPoista
  6. Kiitos aivan poikkeuksellisen virkistävästä näkökulmasta.

    Ottaen kuitenkin huomioon sen, että hirvikanta on nykyisin Suomessa runsaiden taimikoiden eli tehometsätalouden takia merkittävästi suurempi kuin mitä se olisi luonnontilaisessa Suomessa, en ihan tältä istumalta usko että ihmisen merkitys olisi hirvikärpäsen kannalta negatiivinen. Ainakaan jos mittarina käytetään kärpäsen populaatiokokoa maassamme.

    Mitä lausuit professorien hyödyllisyydestä, niin olet varsin oikeilla jäljillä. Pyydän kuitenkin hetken miettimään tieteenteon hyödyllisyyttä/hyödyttömyyttä vertailemalla sellaisten kansakuntien hyvinvointia, joissa korkein koulutus on tarjolla lahjakkaille nuorille ja joissa vapaa tieteentekeminen on mahdollista, sellaisten kasakuntien hyvinvointiin joissa näitä mahdollisuuksia ei ole. En sano, että näistä vertailusita löytyvät korrelaatiot välttämättä tarkoittavat regressiota (vaikka uskonkin niin), mutta ei niitä voi kokonaan syrjäyttääkään pohdiskeluissa professorien hyödyllisyydestä tai hyödyttömyydestä.

    Henkilökohtaisesti olen kiitollinen, että voin toimia harjoittamassani ammatissa, ja uskon ja toivon veronmaksajien minuun sijoittaman investoinnin tuottavan heille pitkällä aikavälillä korkoa tekemäni työn tulosten muodossa.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!