Käyttäytymisen evoluution tutkijoilla on useita ongelmia, joiden selitys ei ole mitenkään ilmeinen. Yksi niistä on naaraiden uskottomuus. Sehän ei ensituntumalta kuulosta järkevältä, sillä yksikin uros pystyy tarjoamaan naaraalle sen tarvitsemat siittiöt lisääntymistä varten; eikä naaraan tästä syystä tarvitsisi käyttää energiaa esimerkiksi monen uroksen etsimiseen tai eräillä eläinlajeilla uskottomuuden seurausten kestämiseen.
Kysymys siis kuuluu, että mikä ihme on saanut aikaan sen evolutiivisen valintapaineen, joka on aiheuttanut uskottomuuden kehittymisen. Sellainenhan on ilmiselvästi täytynyt olla olemassa, koska niin monien eläinlajien naaraiden piirissä edellä esitetystä huolimatta todella esiintyy uskottomuutta.
Uuden tutkimustuloksen mukaan eliöpopulaation sisäsiittoisuus lisää naaraiden uskottomuutta. Kokeessa kasvatettiin vakkakuoriaisia niin pieninä populaatioina, että linjoista tuli väkisinkin sisäsiittoisia. Vertailuryhmässä niitä kasvatettiin yhtä pitkän ajan suurissa populaatioissa, joiden efektiivinen populaatiokoko oli yli 1000.
Sisäsiittoisessa ja isossa populaatiossa eläneiden kuoriaisten jälkelästen määrää tutkittiin kasvattamalla niitä joko yhden tai viiden koiraan kanssa. Tutkijat huomasivat, että sisäsiittoisessa populaatiossa yhden koiraan kanssa pariutuneet naaraat saivat vain noin puolet siitä jälkeläismäärästä kuin isossa populaatiossa kasvaneet naaraat, olivat nämä sitten pariutuneet yhden tai viiden koiraan kanssa.
Mielenkiintoiseksi tuloksen teki se, että sisäsiittoisessa populaatiossa kasvaneet naaraat, jotka olivat pariutuneet viiden koiraan kanssa saivat kuitenkin yhtä paljon jälkeläisiä kuin isossa populaatiossa kasvaneet naaraat.
Naaraiden pariutumiskäytöstä tutkittaessa huomattiin, että sisäsiittoisen populaation naaraat olivat isossa populaatiossa kasvaneita nopeammin valmiita parittelemaan tuntemattoman koiraan kanssa. Ne myös parittelivat kerralla pidempään ja käyttivät koko ajastaan suuremman osan paritteluun.
Eläinpopulaatioiden ajoittainen supistuminen näyttäisi siis olevan yksi sellainen tekijä, joka luo evolutiivisen paineen naaraiden uskottomuuden kehitykselle. Käyttäytymisellä saattaa olla se hyöty, että tällä tavalla naaras voi minimoida jälkeläisillään sisäsiittoisuuteen yleisesti liittyvien haitallisten resessiivisten geenimuotojen aiheuttamat ongelmat.
Päteekö tämä selitys myös ihmisellä naisten uskottomuuden kehittymiseen jää nähtäväksi. Se on kuitenkin kiistatonta, että eri ihmisryhmien evoluution kuluessa on esiintynyt runsaasti sisäsiittoisuutta, eli siltä osin selitys voisi olla mahdollinen.
Ehkäpä jonkun pitäisi tutkia korreloiko naisten uskollisuus ihmisryhmän historiassa esiintyneen sisäsiittoisuuden kanssa. Ongelman tällaisen tutkimuksen luotettavuudelle tosin saattaisi muodostaa eri ihmisryhmien kulttuurinen erilaisuus, joka todennäköisesti vääristäisi tuloksia. Esimerkiksi serkusavioliittoja - siis sisäsiittoisuutta - suosivissa muslimiyhteisöissä naisten uskottomuus on sanktioitu niin vahvasti, että se saattaa toimia riittävänä pelotteena uskottomuuden välttämiselle, vaikka näiden ihmisryhmien naisilla tällainen halu olisikin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Matkailu jättää jälkensä
Miksi naiset rakastuvat renttuihin?
Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?
Tekstit
-
"Kysymys siis kuuluu, että mikä ihme on saanut aikaan sen evolutiivisen valintapaineen, joka on aiheuttanut uskottomuuden kehittymisen. "
VastaaPoistaKai lähtötilanne kuitenkin on ollut sellainen, että mitään yksiavioisuutta ei ole ollut olemassa vaan vasta kun jälkeläisistä huolehtiminen on kehittynyt ja siihen on tullut sukupuoliroolit.
Toki myös ominaisuuden säilyminen tai uudelleen ilmaantuminen vaatii valintapaineen.
Olet varmasti oikeassa kun katsotaan evoluution ja seksuaalisuuden alkuhämäriin. Toisaalta, kuten kirjoitukseni alusta voidaan päätellä, on olemassa selvät perustelu naaraiden uskollisuuden kehittymiselle: naaras ei tarvitse lisääntymistään varten kuin yhden siittäjän ja monen uroksen etsiminen ja pitäminen on naaraalle rasite, toisinaan jopa riski. Näin ollen tuon valintapaineen vastineeksi tarvitaan jotain, jonka seurauksena kaikkien lajien naaraat eivät ole uskollisia.
VastaaPoistaOletetaan, että on naaraita, jotka pettävät ja eivät petä, sekä parempi- ja heikompigeenisiä koiraita, jotka yrittävät lisääntyä kaikkien naaraiden kanssa. Pettämättömät naaraat jatkavat sukua heikompi- ja parempigeenisten kanssa, mutta pettävillä parempigeeniset dominoivat. Eikö evoluution seurauksena jalostu pettäviä naaraita?
VastaaPoistaSensijaan kysymyksen rinnastaminen nykyihmiseen tuntuu jotenkin sovinistiselta, koska länsimaisessa yhteiskunnassa naisella ei ole sitoutumiseen pakottavia rajoitteita, jotka olisivat selviytymisen edellytys. Päinvastoin sukupuolesta riippumaton lain turva fyysiseen koskemattomuuteen tekee geenien kannalta naaraan mahdollisemman suuren aineiston läpikäymisen kannattavammaksi, kun koirasta ei tarvita huolehtimaan naaraasta. Länsimäisen kulttuurin seksualisoituminen myös edesauttaa perinteisten arvojen rikkomista, mikäli sillä saadaan suurempi yksilön hyöty.
Sovinismi on periaatteessa poliittinen katsantokanta, ei tieteellinen. Eli et voi vedota tieteessä että sovinismi on väärä tapa katsoa tätä asiaa. Jos kyse on genetiikasta ja valintapaineesta ja sen seurauksena tietyt naisryhmät näyttävät sovinistisen ajattelun mukaisilta, niin se on huono juttu vain niille jotka pitävät sitä epäsopivana. Muille se on asioiden vallitseva olotila tieteellisen tutkimuksen perusteella. Kannattaa tutustua Norjalaiseen dokumenttiin Hjernevask (Aivopesu) joka sai aikaan melkoisia mullistuksia niiden tieteenalojen osalta jotka pitivät oleellisina tälläisiä poliittisesti korrekteja ja epäkorrekteja kysymyksen asetteluja tutkimuksessaan. Se ei ole tiedettä vaan politiikkaa sellainen.
VastaaPoistaOlen samoilla linjoilla jälkimmäisen Anonyymin kanssa. Todettakoon kuitenkin, ettei tutkimustuloksen soveltaminen ihmiseen ole lainattu kirjoitukseni innoittajana olevasta tutkimuksesta, vaan on omaa blogipohdintaani.
VastaaPoistaTarkoitinkin kysymyksenasettelua, jossa jo sanan pettäminen mainitseminen tekee ongelman pohtimisesta epätieteellistä, koska pettäminen viittaa vahvasti oletukseen johonkin tarpeeseen tai normiin naisen sitoutumisesta, mikä ei mielestäni objektiivinen lähtökohta ihmislajilla nykyhetkellä. Jo pienissä yhteisöissä elävillä ihmisapinoilla on huomattavasti muuttujia lisääntymiskäyttäytymisessä, joten mm kultuurillisten tekijöiden ohittaminen ihmisillä evoluutiotuloksiin viitaten tuntuu hataralta, kun huomioi kuinka paljon seksuaalikäyttäytyminen on muuttunut ajassa, jossa geneettisesti merkitseviä tuloksia ei ole voinut ehtiä syntyä.
VastaaPoistaOK, otsikointini oli tältä osin hiukan harhaanjohtava. Nostin itsekin tuon kulttuuriongelman jo alkuperäisessä tekstissäni esiin. Ja eihän tuollaista ihmistutkimustakaan ole kukaan tehnyt, eikä tietääkseni edes sellaista suunnitellut. Hauska ajatusleikki kuitenkin.
VastaaPoistaEivätkös naiset petä tutkimusten mukaan helposti juuri ovulaation aikaan? Muina aikoina naiset viehättyvät enemmän isätyypeistä, ovulaation aikaan siittäjätyypeistä. Kulttuuri sitoo mielestäni naiskäsitystä edelleenkin hyvin vahvasti hoivaajana ja jos nainen pettää, hän tekee sen psyykkisen kiintymyksern eikä fyysisen vetovoiman takia, siis nykyisen kulttuurikäsityksemme mukaan. Itse uskon, että nainen pettää nimen omaan fyysisen vetovoiman takia. Mulla on jo rakastava mies ja pettämisellä haen lähinnä fyysistä euforiaa, hetkellistä mielihyvää fyysisesti vetovoimaisista miehistä.
VastaaPoistaPettäminen viittaa hyvin vahvasti miehen normiin ja tavoitteisiin. Ne tavoitteet pettävä nainen "pettää". Koska ihmisellä lajina myös mies sijoittaa paljon niin aineellisesti kuin henkisestikin jälkeläisiinsä, on hänellä myös perustavaa laatua oleva tarve varmistua siitä että ne jälkeläiset, johin hän sijoittaa, ovat todella hänen jälkeläisiään. Vieraissa hyppäävä naaras vaarantaa tämän uroksen tavoitteen. Hän myös vaarantaa tällä tavoin omien jälkeläistensä olon, koska petetty uros saattaa tulkita etteivät nämä aiemmatkaan jälkeläiset ole hänen ja heittää pettävän naaraan pihalle. Eli nainenkin omalla tavallaan pettää omat jälkeläisensäkin tässä, koska heiltä lähtee se tuki ja turva joka heillä ennen pettämistä oli. Tai ainakin jälkeläisten ja miehn välille tulee epäluuloa joka todennäköisesti näkyy lopun ikää. On hyvin yksipuolista puhua jostain normista naisen sitoutumisessa, koska kyse on todellisuudessa hysin kovista asioista miehen ja naisen ja jälkeläisten välillä. Ja nämä asiat nainen luo pettämisellään. Miehen pettäminen on toisenlaista, se kohdistuu enemmän naiseen ja hänen pelkoonsa että mies kokisi tämän uuden naaraan mielenkiintoisempana ja täten hylkäävän hänet ja lapsensa. Tässä mielessä se on yhtä tuhoisaa jälkeläisten kannalta, mutta toisella mekanismilla. Molemmissa tapauksissa minusta pettäjä ei petä vain kumppaniaan vaan myös olemasa olevat jälkeläisensä asettamalla heidän turvallisen kehittymisensä vaaraan. Mitä primitiivisemmistä olosuhteista on kyse, sen konkreettisemmin jälkeläisten hyvinvointi vaarantuu. Hyvissä olosuhteissa vaarantuu "vain" henkinen kehitys.
VastaaPoistaNo, kun muistamme, millaisia olimme apinoina...
VastaaPoistaTasa-arvoisia elämän tärkeimpien asioiden nautiskelijoita.
Jotenkin huvittavaa tällaisena "pettävänä naaraana" lukea rinnastukset kuoriaisiin :)
VastaaPoistaEipä tullut mieleenkään populaation parantaminen. En lähde kiistämään, etteikö kuoriaisten motiiveja on jokseenkin luotettavasti tutkittu (vaikka ihmiselle tuottaa suunnattomat vaikeudet jo toisten ihmisten/kielten tulkitseminen, eläimistä puhumattakaan), mutta meillä pettävillä ihmisnaarailla saattavat olla mielessä muutkin kuin pelkät rationaaliset intressit. Miten olisi seikkailu? Mielenkiinto? Nautinto? Vapauden tunne? Tympääntyminen samoihin kaavoihin? Käsittääkseni ihminen ei harrastanut seksiä evoluutioon perustuvista syistä enää pitkään joskaan ikinä.
Tieteellinen tieto tekstissä siis liittyy kuoriaisiin, eikä (otsikostani huolimatta) ole tiedossa pätevätkö samat asiat ihmiseen. Mutta en olisi yllättynyt vaikka pätisivätkin.
VastaaPoistaEsimerkiksi monissa lähi-idän kulttuureissa harrastetaan sukulaisavioliittoja - ja samoissa kulttuureissa naisten siveyttä vahditaan tarkemmin kuin missään muualla. Voisiko tämä johtua näiden sisäsiittoisten liittojen tytärten taipumuksesta pettää miehiään, mikäli heillä olisi siihen mahdollisuus? En tiedä, mutta kieltämättä ajatuksia herättävä näkökulma, jonka tähän kirjoitukseen liittyen joku (en muista kuka) esitti jollain keskustelupalstalla.
Sen verran jatkaisin, että kaikki seksi, josta edes joskus seuraa lisääntyminen vaikuttaa evoluutioon. Perusteluita löytyy vaikkapa kirjoituksestani "Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt" maaliskuulta 2010.
On hyvä myös muistaa, että me kaikki käyttäydymme kuten käyttäydymme siksi, että esi-isämmekin käyttäytyivät samoin - ja he kaikki onnistuivat lisääntymään silloinkin, kun se ei toisin käyttäytyneiltä onnistunut. Näin heidän jälkeläisiinsä siirtyivät ne geenit, jotka tuota käyttäytymismallia ohjasivat. Tätä kutsutaan luonnonvalinnaksi, joka on tärkein tunnettu evoluutiota ohjaava voima.
Sukulaisavioliittoja käyttävissä maissa populaatiokoko on yleensä suuri (ja siten sisäsiittoisuuden vaara pieni). Enemmänkin sisäsiittoisuus on vaarana näiden maiden pienissä uskonnollisissa vähemmistöissä (kristityt, alaviitit, druusit, juutalaiset...) joissa valtaväestön kanssa avioituvat jättävät yhteisönsä kun taas ulkopuolelta yhteisöön ei voi liittyä.
VastaaPoistaVoitaisiin myös kysyä onko naisten "hillittömyyden" ajoittain vainoharhainen kontrollointi yhteydessä siihen että tuo sama kontrolli rajoittaa naisten pariutumisdiversiteettiä ja lisää siten mainitsemaanne "biologista painetta."
Ja voitaisiin myös kysyä ovatko pohjoismaiden, varsinkin Suomen ja Pohjois-Skandinavian, naiset stereotyyppisesti "helppoja" mainituista perinnöllispaineisista syistä.
Kulttuurihan on aina opittua ja sukupolvessa muuttuvaa pintarakennetta, biologia hitaasti muuttuvaa syvärakennetta.
Kyllä sukulaisavioliitot johtavat sisäsiittoisuuteen myös ison populaatiokoon yhteisössä (eli jälkeläisillä on alhainen heterotsygotia-aste, vaikka koko populaation geenidiversiteetti säilyykin korkeana). Ero, jota ilmeisesti tavoittelet on siinä, että pienissä yhteisöissä syntyy alhainen geenidiversiteetti, oli niissä sukulaisavioliittoja tai ei. Tämä johtuu puolestaan ns. geenien satunnaisajatumisesta. Sen lopputuloksena myös yksilöiden heterotsygotia-aste on alhainen.
PoistaEvoluutiossa selviämisen kannalta on edullisempaa jos nainen pettää.
VastaaPoistaKun jälkeläisissä on mahdollisimman monenlaista perimää, on olosuhteiden muututtua suurempi todennäköisyys, että edes joku selviää hengissä.
Esim. jos sekä äiti, että isä ovat molemmat nyhveröitä, olisi hyvä saada vähän aktiivisempaa perimää perheeseen. :D
Itse asiassa tavoittelin sitä että tyypillisissä sukulaisavioliittoja paljon käyttävissä yhteiskunnissa (esim Etelä-Aasiassa) suvut ovat samalla valtavan suuria ja myös niiden geneettinen perimä.
VastaaPoistaVaara on siis todellisempi niissä yleensä vähemmistöasemassa olevassa yhteisöissä joissa sukulaisavioliitot johtuvat pakosta, eli halusta suojella uskonnollisesti yhteisön "puhtautta" (esim monet pienet kirkkokunnat jotka ovat vielä vähemmistön vähemmistöjä oman maansa vähemmistökristittyjen joukossa). Enemmistöasemassa olevan uskonnon kohdalla sukusuhteiden edistämiseksi solmituista serkusavioliitoista ei yleensä seuraa varteenotettavia sukusiitosongelmia mainitun suuren populaatiokoon vuoksi.
Serkusavioliitosta seuraa aina jonkin tasoinen sisäsiitos. Jos puhutaan täysserkuista se on haitallinen, mutta kaukaisemmista serkuista puhuttaessa tilanne voi olla fitnessin kannalta jopa edullinen. Kirjoitin tästä islantilaisten kirkonkirjojen perusteella tehdystä havainnosta aikanaan tähän blogitekstiin: Ovatko suomalaiset sisäsiittoisia?
PoistaJos sinun on palkattava luotettava hakkeri seuraamaan puolisosi puhelinta tai sosiaalista verkostoa, ota yhteyttä expressfoundations@gmail.com Se on erittäin luottamuksellista
VastaaPoistaPettämistä tapahtuu ikävä kyllä suhteissa niin että kumpikin osapuoli siihen voi olla yhtä kykenevä. Näitä tapauksia on aina ikävä myös seurata sivusta. Tuttavani juurikin epäilee että hänen mies pettää, ja hän on suunnitellutkin yksityisetsivän hankkimista. Intuitio on vahva mutta hän ei itse ole saanut miestä kiinni tekosista.
VastaaPoista