Kirjoitin muutama päivä sitten siitä kuinka ruotsalainen kulttuuri on murenemassa maahanmuuton myötä. Helsingin Sanomissa puolestaan Annamari Sipilä oli huomannut, että oma kulttuuri saattaa sittenkin olla parempi kuin vieras. Syynä tähän näkemykseen oli raiskaaja, joka kulttuuritaustaansa vetoamalla vaati alennusta tuomioonsa.
Lisää kulttuurisia erikoisuuksia - tai ainakin yksittäisiä meille vieraita käyttäytymismalleja - voi löytää aiemmista kirjoituksistani. Naisia pakotetaan seksityöhön heidän kulttuuriinsa ja uskomuksiinsa liittyvillä asioilla kuten voodoolla. Iranissa meni vuonna 2010 naimisiin 42 000 alle 14-vuotiasta lasta. Heistä alle 10-vuotiaita oli 716. Intiassa kahdeksan miestä oli raiskannut tiineenä olleen vuohen.
Kulttuureissa on siis eroja. Ja siitä syystä nykyisen maailmamme muotoutumiselle välttämätön tieteellis-teknologinen vallankumous tapahtui nimenomaisesti Pohjois-Euroopassa eikä esimerkiksi Kiinassa, Lähi-idässä tai Afrikassa.
Mutta mistä kulttuurit ovat syntyneet? Ja ovatko ne tyypillisiä vain ihmisille ja joillekin ns. korkeammille eläimille. Vai voisiko kulttuurisia piirteitä esiintyä vaikkapa hyönteisillä?
Asiaa valotti Science-lehdessä julkaistu Etienne Danchinin ja kumppaneiden tutkimus, jossa oli selvitetty seksin näkemisen vaikutuksia banaanikärpäsneitseiden ja niiden jälkeläisten parittelukäyttäytymiseen. Jutussa kulttuurit oli määritelty traditioiksi, jotka syntyvät aiemmissa sukupolvissa ja periytyvät sosiaalisen oppimisen kautta.
Tutkimuksen taustana oli ihmisten taipumus sopeuttaa näkemyksensä muiden läsnäolijoiden ajatuksiin. Yhtenä ääripäänä siitä on lasten taipumus sanoa mustaa valkoiseksi, mikäli läsnä olevat robotit näin väittävät. Me aikuisethan emme ole näin hölmöjä vaan väitämme mustaa valkoiseksi ainoastaan, mikäli seurassamme on oikeita ihmisiä, jotka antavan ymmärtää asian olevan näin.
Mutta sitten itse tutkimukseen.
Ensimmäisessä kokeessaan tutkijat antoivat kolmen päivän ikäisten banaanikärpäsneitseiden katsella (yksittäin) tilannetta, jossa toinen samanikäinen naaras valikoi vihreäksi tai vaaleanpunaiseksi värjätyn koiraan välillä ja kävi sitten valittunsa kanssa tositoimiin. Sen jälkeen seksiä seuranneet neitseet saivat valita vaaleanpunaiseksi ja vihreäksi värjättyjen koiraiden välillä - ja ryhtyivät lähes aina rakastelemaan sen koiraan kanssa, joka oli samanvärinen kuin aiemman katseluperformanssin pukille päässyt uros. Väreillä - vaaleanpunainen tai vihreä - ei itsessään ollut merkitystä, eivätkä ne vaikuttaneet myöskään sellaisten neitseiden käytökseen, jotka eivät olleet nähneet etukäteisperformanssia.
Seuraavaksi tutkijat toistivat kokeensa siten, että aluksi katsojan silmien alla valintansa tehneet naaraat olivat seuraajan vanhempien ikäisiä eli 11 päivää vanhoja. Siinäkin tapauksessa neitseet seurasivat ensin valinnan tehneen esimerkkiä, eli oppivat vanhemmilta yksilöiltä aivan yhtä hyvin kuin itsensä ikäisiltä.
Kolmannessa kokeessa neitseet saivat seurata esimerkkiä viiteen kertaan, minkä jälkeen niille tarjottiin pariutumisvalinta vasta 24 tunnin kuluttua, joka banaanikärpäsen elämässä vastaa muutamaa prosenttia koko elämästä (eli ihmisellä paria - kolmea vuotta). Myös tällöin ne seurasivat näkemäänsä esimerkkiä.
Neljännessä kokeessa tutkijat tarjosivat neitseille värjättyjä mutanttibanaanikärpäsiä, joilla on yleensä heikko flaksi naaraiden parissa sekä tavallisia, mutta seksidemonstraation kannalta vääränvärisiä uroita. Tälläkin kertaa naaraat valitsivat parittelukumppaninsa värjäyksen eikä geenien määräämän ulkonäön perusteella.
Viidennessä kokeessa tutkijat manipuloivat seksuaalikäyttäytymisen mallin antavien uroskärpästen värisuhteita siten, että koeneitsyet näkivät valintoja eri värisuhteissa. Tällöinkin tulos oli selvä niiden osalta, jotka näkivät vain yhdenväristen koiraiden pääsevän pukille. Sen sijaan koe tuotti yllätyksen siinä, että esimerkin vaikutuksesta testinaaraat valitsivat lähes aina esimerkkivärisen koiraan jo silloin, kun paritteluun valittujen koiraiden määrä oli 60% esimerkkikoiraista.
Lopuksi tutkijat selvittivät periytyykö naaraiden neitsyenä oppima käytös myös niiden jälkeläisille - ja näin tosiaan kävi ja vieläpä sukupolvelta toiselle. Siten banaanikärpästen esimerkin perusteella oppima kulttuuripiirre jäi tutkittuihin pieniin populaatioihin vallitsevaksi käyttäytymistavaksi.
Kaikesta edellä kuvatusta voidaan siis vetää sellainen johtopäätös, että myös banaanikärpäsillä voi olla erilaisia kulttuureita, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle oppimalla. Siten ihmistenkin kulttuurisilla piirteillä on todennäköisesti juurensa hyvin kaukana evoluutiomme alkuhämärissä - aikana, jolloin esi-isämme olivat tuskin edes nousseet merestä kuivalle maalle.
Koska tämä lienee lähinnä poliittinen blogi - ainakin Oikotieto-portaalin perusteella - tässä kirjoituksessa lyhyesti kuvaamaani tutkimusta voi ja pitää pohtia myös sen kysymyksen kannalta, että ovatko kaikki kulttuurit yhtä hyviä. Koska ensisijaisena tarkoituksenani on kuitenkin herättää teissä arvoisissa lukijoissani omia ajatuksia, jätän asian kokonaan oman ratkaisunne varaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kulttuuri muokkaa evoluutiota
Miksi neandertalilaiset hävisivät?
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Viina on viisasten suoja
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Annamari Sipilä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Annamari Sipilä. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 2. joulukuuta 2018
sunnuntai 7. toukokuuta 2017
Onko lasten tekeminen itsekkyyttä - tai edes tarpeellista?
Kolumnisti Annamari Sipilä kirjoitteli aamun lehteen suomalaisten haluttomuudesta tehdä lapsia. Hän totesi, ettei jälkeläisiä hankita taloudellisten suhdanteiden takia vaan yksinkertaisesti siksi, että niitä halutaan omaan perheeseen.
Hän pohdiskeli myös lapsiin liittyvää itsekkyyttä kääntäen asian niin päin, että nimenomaan lasten hankinta olisi sitä. Yleensähän tässä yhteydessä itsekkyytenä pidetään sitä, ettei lapsia hankita vaan jätetään Suomen väestön ylläpitäminen muiden huoleksi.
En tiedä onko Sipilällä omia lapsia. Minulla on - ja onpa jopa lapsenlapsia.
Ilman heitä olisi elämäni ollut kovin erilaista ja jättänyt biologisen tarkoituksensa toteuttamatta. Ehkäpä olisin kuitenkin saavuttanut enemmän työurallani tai ajautunut hedonismin kautta rappiolle. Vai olisinko sittenkin ajautunut yhteiskunnallisen kiinnostukseni ohjaamana politiikkaan.
Niin tai näin. Sipilä on oikeassa siinä, etten ole hankkinut lapsia taloudellisten kannusteiden ajamana - tosin lasten hankinta-aikaan uran rakentaminen ja kodin perustamisen aiheuttama velkataakka vaikuttivat. Olen siis elävä esimerkki siitä, kuinka vanha viisaus "ensin tupa ja takka, sitten vasta akka" johtavat korkean osaamisen yhteiskunnassa lasten hankkimiseen biologisessa mielessä aivan liian vanhana.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa myös se, että minun muistini aikana on syntynyt uusi ja erittäin voimakas vakiintuneen parisuhteen muodostamista ja lasten hankintaa hidastava ilmiö. Se on sinkkuelämää palvovan ja ikuista nuoruutta kuvaavan viihdeteollisuuden panos - yksi nykyajan merkittävimmistä meemeistä.
Uskon, että tällä meemillä on ollut suuri vaikutus niin suomalaisten kuin muidenkin länsimaisten ihmisten valintoihin. Tunnen yli kolmikymppisiä, jotka elävät edelleen villiä nuoruutta lyhytaikaisissa suhteissa, matkustellen ja nauttien vapaudestaan.
Toinen todennäköinen syy suomalaisten lasten vähäiseen määrään liittynee naisten tasa-arvoon. Ei riitä, että heitä kunnioitetaan miesten kanssa yhdenvertaisena, vaan myös työelämässä naisten tulisi pärjätä samalla tavalla. Tässä suhteessa äitiyslomat ja vanhempainvapaat ovat myrkkyä, sillä niiden aikana miehet ajavat naisten ohi.
Oman uran rakentaminen onkin saanut monet siirtämään lasten hankkimista vuosi vuodelta eteenpäin, kunnes on ollut jo myöhäistä - lapsi ei enää olekaan lähtenyt alulle, vaikka on yritetty. Tiedän, että osa näistä naisista, miksei miehistäkin, on myöhemmin katunut valintojaan syvästi.
Kaiken kaikkiaan yhteiskuntamme rakenteissa ja arvostuksissa on siis paljon sellaista, mikä ei kannusta lasten hankintaan. Niistä tasa-arvon arvostaminen on varmasti sellainen, josta emme kansakuntana halua luopua, vaikka siihenkin viittaavia äänenpainoja on kuultu aivan viime päivinä ja maahanmuuttopolitiikan keinoin on maahamme tuotettu yhä enemmän naisia, jotka eivät voi päättää itse edes pukeutumisestaan. Jälkimmäisen on huomannut myös Annamari Sipilä.
Myös Jussi Halla-aho otti eilen kantaa lapsipolitiikkaan. Hänen kommenttinsa oli järkevintä, mitä olen kuullut tästä aiheesta pitkään aikaan: europarlamentaarikon näkemyksen mukaan Suomi tulee hyvin toimeen nykyisellä väestömäärällä, ja sen ylläpitämiseksi voitaisiin lasten hankintaan kannustaa ansiotuloveron alentamisella lapsiluvun mukaan. Erinomainen kannuste, joka suuntaisi tuen juuri sinne, minne pitääkin eli asiansa ja velvoitteensa hyvin hoitaville suomalaisille.
Palatakseni Annamari Sipilän kirjoitukseen. Hän nimittäin aneli, että lapsettomille pitäisi antaa tunnustusta heidän tyytyessään elättämään verovaroillaan muiden lapsia. Ei siitä kuulu saada kiitosta, sillä keskimäärin suomalainen hankkii elämässään sen mitä kuluttaakin. Lapset ovat ylimääräinen bonus, joka varmistaa elämän jatkumisen kuoleman jälkeenkin.
Lopuksi vielä kommentti edellä mainitun meemin vaikutuksesta länsimaisen ihmisen evoluutioon. Mikäli sen houkuttelevuuteen vaikuttavat perintötekijät, aiheuttaa nykytilanne niihin voimakkaan valintapaineen.
Sen seurauksena populaatiossa lisääntyvät sellaiset geenit, jotka ehkäisevät meemitartuntaa ja sitä kautta lisäävät lapsilukua. Lopputuloksena joskus satojen vuosien kuluttua myös suomalaiset lisääntyvät nykyistä hanakammin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Annamari Sipilä heräsi musliminaisten tasa-arvo-ongelmaan
11,5 % Suomen lapsista syntyy ulkomaalaistaustaisille äideille
Työelämän tasa-arvosta puhuminen on älyllistä epärehellisyyttä
Hän pohdiskeli myös lapsiin liittyvää itsekkyyttä kääntäen asian niin päin, että nimenomaan lasten hankinta olisi sitä. Yleensähän tässä yhteydessä itsekkyytenä pidetään sitä, ettei lapsia hankita vaan jätetään Suomen väestön ylläpitäminen muiden huoleksi.
En tiedä onko Sipilällä omia lapsia. Minulla on - ja onpa jopa lapsenlapsia.
Ilman heitä olisi elämäni ollut kovin erilaista ja jättänyt biologisen tarkoituksensa toteuttamatta. Ehkäpä olisin kuitenkin saavuttanut enemmän työurallani tai ajautunut hedonismin kautta rappiolle. Vai olisinko sittenkin ajautunut yhteiskunnallisen kiinnostukseni ohjaamana politiikkaan.
Niin tai näin. Sipilä on oikeassa siinä, etten ole hankkinut lapsia taloudellisten kannusteiden ajamana - tosin lasten hankinta-aikaan uran rakentaminen ja kodin perustamisen aiheuttama velkataakka vaikuttivat. Olen siis elävä esimerkki siitä, kuinka vanha viisaus "ensin tupa ja takka, sitten vasta akka" johtavat korkean osaamisen yhteiskunnassa lasten hankkimiseen biologisessa mielessä aivan liian vanhana.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa myös se, että minun muistini aikana on syntynyt uusi ja erittäin voimakas vakiintuneen parisuhteen muodostamista ja lasten hankintaa hidastava ilmiö. Se on sinkkuelämää palvovan ja ikuista nuoruutta kuvaavan viihdeteollisuuden panos - yksi nykyajan merkittävimmistä meemeistä.
Uskon, että tällä meemillä on ollut suuri vaikutus niin suomalaisten kuin muidenkin länsimaisten ihmisten valintoihin. Tunnen yli kolmikymppisiä, jotka elävät edelleen villiä nuoruutta lyhytaikaisissa suhteissa, matkustellen ja nauttien vapaudestaan.
Toinen todennäköinen syy suomalaisten lasten vähäiseen määrään liittynee naisten tasa-arvoon. Ei riitä, että heitä kunnioitetaan miesten kanssa yhdenvertaisena, vaan myös työelämässä naisten tulisi pärjätä samalla tavalla. Tässä suhteessa äitiyslomat ja vanhempainvapaat ovat myrkkyä, sillä niiden aikana miehet ajavat naisten ohi.
Oman uran rakentaminen onkin saanut monet siirtämään lasten hankkimista vuosi vuodelta eteenpäin, kunnes on ollut jo myöhäistä - lapsi ei enää olekaan lähtenyt alulle, vaikka on yritetty. Tiedän, että osa näistä naisista, miksei miehistäkin, on myöhemmin katunut valintojaan syvästi.
Kaiken kaikkiaan yhteiskuntamme rakenteissa ja arvostuksissa on siis paljon sellaista, mikä ei kannusta lasten hankintaan. Niistä tasa-arvon arvostaminen on varmasti sellainen, josta emme kansakuntana halua luopua, vaikka siihenkin viittaavia äänenpainoja on kuultu aivan viime päivinä ja maahanmuuttopolitiikan keinoin on maahamme tuotettu yhä enemmän naisia, jotka eivät voi päättää itse edes pukeutumisestaan. Jälkimmäisen on huomannut myös Annamari Sipilä.
Myös Jussi Halla-aho otti eilen kantaa lapsipolitiikkaan. Hänen kommenttinsa oli järkevintä, mitä olen kuullut tästä aiheesta pitkään aikaan: europarlamentaarikon näkemyksen mukaan Suomi tulee hyvin toimeen nykyisellä väestömäärällä, ja sen ylläpitämiseksi voitaisiin lasten hankintaan kannustaa ansiotuloveron alentamisella lapsiluvun mukaan. Erinomainen kannuste, joka suuntaisi tuen juuri sinne, minne pitääkin eli asiansa ja velvoitteensa hyvin hoitaville suomalaisille.
Palatakseni Annamari Sipilän kirjoitukseen. Hän nimittäin aneli, että lapsettomille pitäisi antaa tunnustusta heidän tyytyessään elättämään verovaroillaan muiden lapsia. Ei siitä kuulu saada kiitosta, sillä keskimäärin suomalainen hankkii elämässään sen mitä kuluttaakin. Lapset ovat ylimääräinen bonus, joka varmistaa elämän jatkumisen kuoleman jälkeenkin.
Lopuksi vielä kommentti edellä mainitun meemin vaikutuksesta länsimaisen ihmisen evoluutioon. Mikäli sen houkuttelevuuteen vaikuttavat perintötekijät, aiheuttaa nykytilanne niihin voimakkaan valintapaineen.
Sen seurauksena populaatiossa lisääntyvät sellaiset geenit, jotka ehkäisevät meemitartuntaa ja sitä kautta lisäävät lapsilukua. Lopputuloksena joskus satojen vuosien kuluttua myös suomalaiset lisääntyvät nykyistä hanakammin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Annamari Sipilä heräsi musliminaisten tasa-arvo-ongelmaan
11,5 % Suomen lapsista syntyy ulkomaalaistaustaisille äideille
Työelämän tasa-arvosta puhuminen on älyllistä epärehellisyyttä
sunnuntai 16. huhtikuuta 2017
Pitäisikö sosialismista olla ylpeä?
Annamari Sipilä pohdiskeli tänä aamuna miksi äärivasemmistolaisuus vetää ihmisiä puoleensa paremmin kuin sosiaalidemokratia. Esimerkkeinä hän käytti Ranskassa gallupsuosiotaan kasvattanutta Jean-Luc Mélenchonia ja Iso-Britannian työväenpuolueen puheenjohtajaa Jeremy Corbunia, jonka puolueessaan aiheuttama sekasorto on luonut konservatiiviselle Theresa Mayn hallitukselle poikkeuksellisen vapaan toimintakentän.
Sipilä totesi kirjoituksessaan, ettei kumpikaan mainituista äärivasemmistolaisista tule nousemaan valtaan. Näin uskon itsekin, mutta eihän sitä koskaan tiedä sillä haastoihan Helsingin kunnallisvaaleissa sosialismin periaatteet syvällisesti omaksunut Vihreät Kokoomuksen kaupungin suurimpana puolueena. Miksei sama voisi siis käydä valtakunnan tasolla?
Sipilä kiinnitti huomionsa siihen, että Britanniassa ja Ranskassa äärivasemmistolaisia poliitikkoja kannattavat erityisesti nuoret. Meilläkin molempien punavihreiden puolueiden äänestäjäkunta oli vuoden 2015 eduskuntavaaleissa merkittävästi kilpailijoita nuorempi.
Ilmiö ei liene kovin uusi. Siitä meillä on todisteena Sir Winston Churchillin suuhun usein pantu letkautus, jonka mukaan "ellet 25-vuotiaana ole liberaali, ei sinulla ole sydäntä, ja ellet 35 ikävuoteen mennessä ole muuttunut konservatiiviksi, ei sinulla ole aivoja". Tosin letkautus ei liene Churchillin keksimä, vaan peräisin jo 1800-luvulta.
Nuorisolle lienee siis tyypillistä muuta väestöä suurempi idealismi, mikä näkyy radikaalien aatteiden kannatuksena. Radikalismi oli 1930-luvulla toisenlaista kuin tänä päivänä, mutta senkin taustalla oli epäilemättä samanlainen nuorten idealismi kuin tämän päivän yhteiskunnallista hyvää jakamaan tahtovalla äärivasemmistolla.
Keskeistä nuorten ajattelussa näyttäisi olevan pyrkimys toteuttaa kannattamansa aatteen puhtaana. Annamari Sipilän mukaan Corbynia puolueensa johdossa pitäville "tärkeintä on vasemmistolaisen politiikan puhtaus".
Aatteen puhtaus on epäilemättä tärkeintä myös sille jihadistinuorelle, joka räjäyttää itsensä taivaan tuuliin edistääkseen oman aatteensa asiaa. Tai vegaanille, joka menee sekasyöjän vieraaksi vaatien itselleen oman kattauksen tai kieltäytyy tarjotusta ruuasta. Tai eläinsuojelijalle, joka käy vapauttamassa minkkejä luontoon. Tai punavihreälle, jonka mielestä maan rajat on avattava kaikille tänne haluaville kehitysmaalaisille, koska onhan meillä varaa. Tai rasistinatsille, jonka mukaan kaikki muslimit pitäisi tappaa.
Palatakseni sosialismiin. Sipilä lopetti pohdintansa näin: "he pitävät kuitenkin sosialismin aatetta yllä. Se on enemmän kuin mistä moni sosiaalidemokraatti voi tänä päivänä ylpeillä".
Sipilän lopetus on omituinen. Sosialismihan loi viime vuosisadalla kansojen vankilan, motivoi monin paikoin väestöryhmien vainoa ja jopa kansanmurhia sekä epäonnistui taloudellisessa kilpailussa vapaan markkinatalouden kanssa.
Sosialismin syvin olemus on kyllä ollut tiedossa jo pitkään. Esimerkiksi edellä mainittu Sir Winston Churchill kuvasi kyseisen aatteen luonteen ja realismin varsin osuvasti: "sosialismi on epäonnistumisen filosofia, tietämättömyyden oppi, ja kateuden ylistys, ja sen kantava hyve on kurjuuden tasainen jakaminen".
Kysymys siis kuuluu, että miksi ihmeessä sosialismin aatteen ylläpitämisestä pitäisi olla ylpeä?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
sunnuntai 18. joulukuuta 2016
Annamari Sipilä heräsi musliminaisten tasa-arvo-ongelmaan
Tänä aamuna hämmästyin, sillä Helsingin Sanomien toimittaja Annamari Sipilä oli huomannut yhteiskunnan osittaisenkin islamisoitumisen johtavan naisten tasa-arvo-ongelmiin. Näin on käynyt Iso-Britanniassa, missä muslimien on annettu jo 1980-luvulta alkaen pitää omia lakejaan yleisen oikeusjärjestelmän rinnalla.
Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta itse asiassa jo pari kuukautta sitten. Taustalla on se, että saarivaltion pääministeri Theresa May on nostanut asian esille. Tartuin aiheeseen myös tuolloin todeten brittien sharia-tuomioistuinten olevan vain yksi ilmentymä siitä sinisilmäisyydestä, joka leimaa länsimaisten yhteiskuntien suhdetta islamiin.
Toimittaja Sipilä toteaa kirjoituksessaan sharia-tuomioistuinten naisiin liittyvän ongelman jättäen kuitenkin mainitsematta niiden merkityksen muslimien ja muun yhteiskunnan välisessä segregaatiossa ja siten myös islamilaisen nuorison radikalisoimisessa. Mutta parempi tämäkin kuin totaalivaikeneminen.
Mielenkiintoiseksi Sipilän kannanoton tekee hänen loppukaneettinsa. Sen mukaan "Southall Black Sisters -naisjärjestön Pragna Patel vaati..: ´Haluamme, että kaikkiin sovelletaan maallista lakia, joka tukeutuu ihmisoikeuksiin.´ On uskomatonta, että tätä pitää vaatia erikseen, vaikka eletään Britanniassa ja vuotta 2016."
Ja kuitenkaan toimittaja Sipilä ei ole havainnut täsmälleen samojen ongelmien leimaavan suomalaista yhteiskuntaa sen suhtautumisessa profeetta Muhammedin oppeja seuraaviin uusiin jäseniinsä. Meillä on olkaa kohauttaen hyväksytty musliminaisten pukeutumisen ilmiselvä rajoittaminen, sukulaismiesten naisten ihmissuteisiin kohdistama aggressiivinen valvonta ja jopa somaliennaisten moniavioisuus.
Shariassa ja yleisemminkin islamissa on myös muita heikosti meidän yhteiskuntaamme sopivia piirteitä, jotka ovat ehkä nousseet julkisuuteen, mutta eivät ole johtaneet todelliseen yhteiskunnalliseen keskusteluun saati toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi. Otan kaksi esimerkkiä.
Helsinkiläinen imaami Abbas Bahmanpour ilmoitti muutama vuosi sitten suorassa TV-lähetyksessä homouden olevan sharian mukaan kielletty ja siitä seuraavan rangaistuksen olevan kuoleman. Samassa yhteydessä toinen muslimi totesi, että sharia sopisi myös Suomeen. Paikalla ollutta demaripoliitikkoa nauratti.
Itseään vastuulliseksi kutsuvassa mediassa asiaa ei käsitelty mainintaa enempää, vaikka on ilmeisen selvää mitä imaamin lausunto tarkoittaa hänen seurakuntaansa kuuluvien homoseksuaalien ihmisoikeuksien toteutumiselle. Tai mitä toisen muslimin näkemys tarkoittaisi ihmisten väliselle oikeudelliselle tasa-arvolle Suomessa.
Toisen esimerkin otan niin ikään Suomessa toimineen imaamin näkemyksestä, jonka mukaan 13 vuotta on tytölle sopiva avioitumisikä. Hän kertoi myös itse vihkineensä 14-vuotiaan tytön kaksikymppiselle miehelle, koska hänen mielestään on parempi harrastaa seksiä aviossa kuin sen ulkopuolella.
Imaami unohti, että Suomessa on 16 vuoden suojaikä, joten kaksikymppisellä ei ole maassamme lainkaan lupaa harrastaa sukupuolisuhteita 13- tai 14-vuotiaiden kanssa. Imaami ei kohtuullisesta julkisuudesta huolimatta saanut syytettä parituksesta eikä yllytyksestä seksuaalirikokseen.
Kaikkiaan minusta on siis aivan erinomaista, että Sipilä nosti islamilaisen oikeuden ongelmat esille myös Suomessa. Seuraavaksi odotan hänen oivaltavan miten hänen tänä aamuna esille nostamansa asia liittyy Suomen maahanmuuttopolitiikkaan ja uussuomalaisten kotouttamiseen laajemminkin.
Samalla odotan myös suomalaisilta poliitikoilta ihmisten välisestä tasa-arvosta huolehtimista, jotta meidän ei tarvitse joskus myöhemmin huudahtaa: "uskomatonta, että tätä pitää vaatia erikseen, vaikka eletään Suomessa ja vuotta...". Sekä maamme virkakoneistolta sen varmistamista, ettei sharia-laki ole jo voimassa jossain maamme muslimivaltaisista lähiöistä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sharia on kiellettävä perustuslain perusteella
Jouluisia ajatuksia shariasta
Britanniassa lähes miljoona muslimia kannattaa terrorismia
Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta itse asiassa jo pari kuukautta sitten. Taustalla on se, että saarivaltion pääministeri Theresa May on nostanut asian esille. Tartuin aiheeseen myös tuolloin todeten brittien sharia-tuomioistuinten olevan vain yksi ilmentymä siitä sinisilmäisyydestä, joka leimaa länsimaisten yhteiskuntien suhdetta islamiin.
Toimittaja Sipilä toteaa kirjoituksessaan sharia-tuomioistuinten naisiin liittyvän ongelman jättäen kuitenkin mainitsematta niiden merkityksen muslimien ja muun yhteiskunnan välisessä segregaatiossa ja siten myös islamilaisen nuorison radikalisoimisessa. Mutta parempi tämäkin kuin totaalivaikeneminen.
Mielenkiintoiseksi Sipilän kannanoton tekee hänen loppukaneettinsa. Sen mukaan "Southall Black Sisters -naisjärjestön Pragna Patel vaati..: ´Haluamme, että kaikkiin sovelletaan maallista lakia, joka tukeutuu ihmisoikeuksiin.´ On uskomatonta, että tätä pitää vaatia erikseen, vaikka eletään Britanniassa ja vuotta 2016."
Ja kuitenkaan toimittaja Sipilä ei ole havainnut täsmälleen samojen ongelmien leimaavan suomalaista yhteiskuntaa sen suhtautumisessa profeetta Muhammedin oppeja seuraaviin uusiin jäseniinsä. Meillä on olkaa kohauttaen hyväksytty musliminaisten pukeutumisen ilmiselvä rajoittaminen, sukulaismiesten naisten ihmissuteisiin kohdistama aggressiivinen valvonta ja jopa somalien
Shariassa ja yleisemminkin islamissa on myös muita heikosti meidän yhteiskuntaamme sopivia piirteitä, jotka ovat ehkä nousseet julkisuuteen, mutta eivät ole johtaneet todelliseen yhteiskunnalliseen keskusteluun saati toimenpiteisiin niiden korjaamiseksi. Otan kaksi esimerkkiä.
Helsinkiläinen imaami Abbas Bahmanpour ilmoitti muutama vuosi sitten suorassa TV-lähetyksessä homouden olevan sharian mukaan kielletty ja siitä seuraavan rangaistuksen olevan kuoleman. Samassa yhteydessä toinen muslimi totesi, että sharia sopisi myös Suomeen. Paikalla ollutta demaripoliitikkoa nauratti.
Itseään vastuulliseksi kutsuvassa mediassa asiaa ei käsitelty mainintaa enempää, vaikka on ilmeisen selvää mitä imaamin lausunto tarkoittaa hänen seurakuntaansa kuuluvien homoseksuaalien ihmisoikeuksien toteutumiselle. Tai mitä toisen muslimin näkemys tarkoittaisi ihmisten väliselle oikeudelliselle tasa-arvolle Suomessa.
Toisen esimerkin otan niin ikään Suomessa toimineen imaamin näkemyksestä, jonka mukaan 13 vuotta on tytölle sopiva avioitumisikä. Hän kertoi myös itse vihkineensä 14-vuotiaan tytön kaksikymppiselle miehelle, koska hänen mielestään on parempi harrastaa seksiä aviossa kuin sen ulkopuolella.
Imaami unohti, että Suomessa on 16 vuoden suojaikä, joten kaksikymppisellä ei ole maassamme lainkaan lupaa harrastaa sukupuolisuhteita 13- tai 14-vuotiaiden kanssa. Imaami ei kohtuullisesta julkisuudesta huolimatta saanut syytettä parituksesta eikä yllytyksestä seksuaalirikokseen.
Kaikkiaan minusta on siis aivan erinomaista, että Sipilä nosti islamilaisen oikeuden ongelmat esille myös Suomessa. Seuraavaksi odotan hänen oivaltavan miten hänen tänä aamuna esille nostamansa asia liittyy Suomen maahanmuuttopolitiikkaan ja uussuomalaisten kotouttamiseen laajemminkin.
Samalla odotan myös suomalaisilta poliitikoilta ihmisten välisestä tasa-arvosta huolehtimista, jotta meidän ei tarvitse joskus myöhemmin huudahtaa: "uskomatonta, että tätä pitää vaatia erikseen, vaikka eletään Suomessa ja vuotta...". Sekä maamme virkakoneistolta sen varmistamista, ettei sharia-laki ole jo voimassa jossain maamme muslimivaltaisista lähiöistä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sharia on kiellettävä perustuslain perusteella
Jouluisia ajatuksia shariasta
Britanniassa lähes miljoona muslimia kannattaa terrorismia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
