Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste hirvi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hirvi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 10. joulukuuta 2024

Suomen ja Amerikan lihansyöjät

Suomessa on jokin aika sitten annettu uuden ravintosuositukset. Niiden mukaan ruokamme tulisi sisältää runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä, täysjyväviljavalmisteita, kalaa ja tyydyttymättömiä rasvoja sekä kohtuullisesti rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita, pähkinöitä, siemeniä sekä palkokasveja. 

Lihavalmisteita, sokerilla makeutettuja juomia, runsassokerisia ja -suolaisia ruokia ja vähäkuituisia viljavalmisteita taas pitäisi syödä mahdollisimman vähän. Niinpä minunkin pitäisi jatkossa viedä puolisoni juhlapäivinä syömään ravintolaan soijaa, pähkinöitä ja siemeniä tai korkeintaan kalaruokaa tähän asti tapana olleen puolikypsän naudan sisäfilepihvin sijaan. 

Mahtaisikohan hän kiittää?

* * *

Tämä juolahti mieleeni lukiessani tuoretta tutkimusta varhaisista Amerikan mantereen ihmisistä, joiden kulttuuria kutsutaan Clovis-nimellä. He olivat intiaaneja, jotka elivät Pohjois-Amerikassa noin 13 500–12 800 vuotta sitten. 

Tuoreessa James Chattersin ja kumppaneiden julkaisemassa tutkimuksessa oli tutkittu tässä kulttuurissa syntynyttä puolitoistavuotiaan lapsen fossiilia, josta otetuista näytteistä voitiin päätellä isotooppianalyysin perusteella tämän äidin ruokavalion proteiininlähde. 

Tutkimus osoitti, että äidin ruokavalion tärkein komponentti oli mammutti, jota seurasivat hirvi ja biisoni. Sen sijaan pikkunisäkkäiden osuus oli merkityksetön. 

Näin ollen Clovis-kulttuurissa eläneiden ihmisten ruokavalio muistutti eniten mammutteihin erikoistuneen Homotherium-sukuun kuuluneen sapelihammaskissan ruokavaliota ja poikkesi oleellisesti esimerkiksi susien tai karhujen ruokailutavoista. Toisin sanoen he olivat suurriistaan erikoistunutta kansaa, joka käytti hienostunutta kivikautista teknologiaa ja liikkui laajalti hyödyntääkseen korkeimman tuoton antavaa saalista. 

Tämän seurauksena kulttuuri levisi Amerikan mantereella nopeasti  Alaskasta ainakin Venezuelaan saakka. Ja katosi aikanaan samoihin aikoihin kun mantereella koettiin voimakkaita ilmastonvaihteluita ja myös suurriista katosi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Historiallista tuontitavaraa
Solulihamarkkinat
Mammutin elämä

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Miksi suhtautuminen yhtä vakaviin sotarikoksiin on erilaista?

Viikonlopun aikana medioihin levisi tieto murhatuista ukrainalaisista siviileistä, joita oli löytynyt venäläisten ensin valtaamilta, mutta Ukrainan myöhemmin takaisin ottamilta alueilta. Ne vahvistivat entisestään kuvaa siitä, etteivät venäläiset noudata niin sanottuja sodan sääntöjä. 

Niinpä poliitikot ja asiantuntijat tasavallan presidenttiä, pääministeriä ja Helena Rantaa myöden myös Suomessa riensivät kauhistelemaan tuomitsemaan Venäjän teot sekä - aivan oikein - vaatimaan heidän saattamistaan vastuuseen. Samoin tekivät poliitikot ympäri maailman. 

Toki tuomitsen itsekin nämä hirmuteot synkkinä sotarikoksina. Mutta samalla on syytä todeta, ettei Putinin armeijan aiemmin ilmi tullut tapa käydä sotaa ohjuksin ja muin asein välittämättä siviileistä ole ollut yhtään vähemmän tuhoisaa. Siksi myös sitä tulisi loogisesti ajatellen pitää aivan yhtä vakavana siviileihin kohdistuvana sotarikoksena.

Minusta tässä asiassa on mielenkiintoista se, kuinka jälleen kerran jouduimme havaitsemaan, ettei todellisuus välttämättä vastaa ihmisten reaktioita. Klassinen esimerkki tästä on susien pelko: nehän kyllä ovat vaarallisia petoja suurine hampaineen, mutta eivät ole sataan vuoteen aiheuttaneet ihmishenkien menetyksiä toisin kuin hirvet, joiden takia Suomessa on kuollut vuosittain keskimäärin kaksi ihmistä.  

Silti hirviä ei pelkää kukaan, mutta sudet herättävät kauhua. Ajatus kuolemisesta hirvikolarissa ei selvästikään ole yhtä pelottavaa kuin joutuminen suden hampaisiin. 

Ja sama koskee näköjään myös sodassa tappamista. On selvästi vastenmielisempää ajatella, että ihminen käy käsiksi siviiliin teloitustarkoituksessa kuin se, että tämä tapettaisiin kauempaa ampumalla ilman, että murhaajan ja murhatun välille syntyy fyysistä kontaktia. Kummassakin tapauksessa teko on kuitenkin aivan samalla tavalla tahallinen ja johtaa samanlaiseen traagiseen lopputulokseen. 

Olisiko yhteys suden ja murhaajan välillä se, että molemmat käyvät tarkoituksella tappamassa valitsemansa henkilön, mutta hirvi tai ohjus tappavat uhreja, joita ne eivät ole erikseen valinneet? Vai mistä ihmeestä tässä epäloogisuudessa mahtaa olla kyse?  

keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Susi on hyötyeläin

Susi on yksi Suomen neljästä suurpedosta. Se käytännössä hävitettiin maastamme 1900-luvun alkuun mennessä, mutta on ihmisten asenteiden muututtua palannut luontoomme. Nykyisin susia on noin 300 kappaletta suunnilleen 50 reviirillä. 

Petona, potentiaalisesti ihmisten henkeä uhkaavana ja kotieläimiä tappavana eläimenä susi herättää kuumia tunteita. Siksi sitä metsästetään jopa luvatta ja hallituksen päätöksellä jatkossa myös luvallisesti. Itse kannatan varovaisesti jälkimmäistä, koska susi on älykäs ja sosiaalinen eläin, joka ymmärtää varoa ihmistä, mikäli sen kantaa verotetaan säännöllisesti ja kautta maan. 

Tässä yhteydessä meidän susikeskustelustamme on kuitenkin pitkälti unohtunut yksi asia. Se on suden saaliseläinten eli hirven, mutta myös kauriiden, holtittoman lisääntymisen aiheuttamien ongelmien torjunta. Ne aiheuttavat metsätaloudelle tuhoja jopa 50 miljoonaa euroa vuodessa sen lisäksi, että hirvikolareissa kuolee joka vuosi ihmisiä - ja loukkaantuu monikertainen määrä. Lisäksi hirvieläimet pitävät yllä tolkutonta hirvikärpäs- ja puutiaspopulaatiota.

Siksi haluan välittää Suomen yhteiskunnalliseen keskusteluun tieteellistä susitietoa Pohjois-Amerikan Wisconsinista. Siellä oli nimittäin tutkittu susien liikenteelle aiheuttamia vahinkoja suhteessa osavaltion eri piirikuntiin palautettujen susien saapumisajankohtaan - tai saapumatta jäämiseen.

Näissä vertailuissa todettiin susien vaikuttavan hirvieläimiin siten, että tieliikenteen hirvivahingot vähenivät aivan oleellisesti. Kaikkiaan hirvieläinvahinkojen määrä putosi suden takia 24 prosenttia niissä osavaltioissa, joihin susi oli palannut. 

Tuosta määrästä noin neljännes johtui susien määrästä ja kolme neljännestä niiden saaliseläinten muuttuneesta käyttäytymisestä. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että hirvieläimet viettivät vähemmän aikaansa maanteillä, koska myös sudet liikkuivat niillä. 

Tutkijat laskivat myös hirvieläinten käyttäytymisen muutoksen rahallisen arvon autoilijoille. Heidän mukaansa suden kokonaisvaikutus oli noin 375 miljoonaa dollaria, josta 275 miljoonaa liittyi hirvieläinten käytöksen muutokseen. Tämä ylittää 63-kertaisesti susien kotieläimille aiheuttaman vahingon määrän. 

Tutkijat totesivat myös, että susien kiintiömetsästyksellä voitaisiin saavuttaa vain sama tulos kuin susimäärän vaikutus liikenteeseen. Siis yllä mainittu neljännes. Siksi oleellista olisi ymmärtää susien aiheuttama hirvieläinten käyttäytymismuutos, jota samansuuruisella kiintiömetsästyksellä ei saavuteta, koska se tapahtuu vuosittain suhteellisen lyhyen kauden aikana.

Ottamatta tässä sen enempää kantaa susipolitiikkaan - sen olen tehnyt jo aiemmin - totean, että tiede on jälleen kerran osoittanut asioita, jotka ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Ja joita on mahdollista hyödyntää myös poliittisessa päätöksenteossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Susikoe saa jatkoa
Susisopu
Sus siunatkoon

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Norjassa lahdataan 2000 poroa

Arvoisa lukijani varmasti muistaa vuosien takaisen hullun lehmän taudin. Sen aiheuttaja on tavallinen lehmien aivoissa toimiva valkuaisaine, joka on vain laskostunut väärin.  Kyseessä on siis ns. prionitauti, joissa väärin laskostunut valkuaisaine aiheuttaa väärinlaskostumista myös muissa samanlaisissa valkuaisaineissa ja voivat siten tarttua yksilöstä toiseen.

Myös hirvieläimillä on omat prionitautinsa. Sellainen havaittiin ensimmäisenä vuonna 1967 Kanadassa ja se aiheuttaa nykyisin valtameren takana pahoja tautiepidemioita. Esimerkiksi Wyomingissa valkohäntäkauriin populaatiot supistuvat prionin takia 10 prosentin vuosivauhdilla.

Norjassa hirvieläinten prionitauti löydettiin ensimmäistä kertaa viime vuoden maaliskuussa Nordfjellan alueella kuolleesta porosta. Sen havaitsemisen jälkeen prioneja etsittiin intensiivisesti kaikenlaisista hirvieläimistä, minkä seurauksena kahden vanhan hirven havaittiin Trondheimin alueella kuolleen prionitaudin seurauksena. Tapauksia pidetään toisistaan riippumattomina, koska porosta ja hirvistä löytynyt prioni oli erilainen.

Myös Nordfellan poroista löytyi lisää prioneja. Niinpä norjalaiset ovat päättäneet tuhota koko paikallisen poropopulaation. Yhteensä noin 2000 eläintä tapetaan ja testataan prionin suhteen. Tehtävän hoitavat metsästäjät voivat syödä niistä ne, joiden testit osoittavat olevan puhtaita prioneista. Näin siitä huolimatta, ettei hirvieläinten prionien tiedetä tarttuvan ihmisiin.

Tapaus osoittaa, että eläintaudit ovat vakava asia. Sitä ei tiedetä mistä prioni ilmaantui Norjaan, mutta mahdollisuuksina on esitetty luontomatkailijoiden jalkineita ja Amerikasta Norjaan hirvieläinten houkutteluaineeksi tuotavaa peuran virtsaa. On myös mahdollista, että prioni on laskostunut väärin jonkin norjalaisen poron elimistössä ja aloittanut epidemian ilman ulkopuolelta tullutta tartuntaa.

Oli syynä mikä tahansa, norjalaiset hirvieläimet joutuvat erikoistarkkailuun. Niistä kerätään tänä vuonna 20 000 näytettä tutkittavaksi, jotta nähtäisiin esiintyykö prioneja laajemminkin Norjassa. Lisäksi monitorointia jatketaan tulevina vuosina.

Suomen kannalta oleellista olisi, että norjalaiset onnistuisivat prionin hävittämisessä. Levitessään se nimittäin uhkaisi sekä Lapin porotaloutta että maamme metsästettäviä hirvieläimiä. Molemmilla olisi suuri vaikutus suomalaisen maaseudun elämään erityisesti Lapissa, mutta myös muualla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyttysiä ja sarvettomia lehmiä
Yksisarvisia
Hirvikärpänen



tiistai 6. syyskuuta 2011

Hirvikärpänen

Kävin viikonloppuna sienimetsällä. Olin innoissani kun maa oli pullollaan toinen toistaan herkullisempia sieniä. Onni oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä heti metsään astuttuani ilmaantui iholleni runsaasti hirvikärpäsiä, jotka hyvin tehokkaasti pilasivat ilon sienireissustani. Niinpä mielessäni heräsi muutamia ajatuksia, jotka jaan tässä arvoisan lukijani kanssa.

Ilmiönä hirvikärpänen on ainakin läntisessä Suomessa melko uusi: näin itse hirvikärpäsen ensimmäistä kertaa noin 30 vuotta sitten. Lapsuudessani en edes tuntenut tätä ikävää elukkaa, vaikka vietin metsässä runsaasti aikaa.

Hirvikärpäset lisääntyvät Suomessa yksinomaan hirvissä. Niistä ne sitten leviävät muiden metsässä elävien otusten riesaksi. Ihmisen iholla hirvikärpänen pistää imukärsällään hyttysen tapaan ja saattaa samalla aiheuttaa kiusallista ihottumaa, joka voi edelleen muuntua märkiväksi Streptokokki-infektioksi.

Koska hirvikärpänen on hirvistä riippuvainen, voitaisiin tämän kiusallisen elukan esiintymistä säädellä helposti hirvikannan määrää säätelemällä. Nykyisen metsästyshallintomme mukaan hirvikanta on kuitenkin tällä hetkellä sopivan kokoinen.

Tämä herätti mielessäni ihmettelyä ja kysymyksen siitä, miksi tunnetusti suurta suomalaista hirvikantaa ei pienennetä, vaan se halutaan pitää nykyisessä koossaan? Tämä selviää Jukka Aarnion ja Sauli Härkösen  muutama vuosi sitten julkaisemasta hirven aiheuttamia hyötyjä ja haittoja käsittelevästä artikkelista.

Mainitut tutkijat  laskevat vuosittain saalistettavan hirvenlihan 50 miljoonan euron arvoiseksi. Lisäksi metsästys tuottaa heidän mukaansa 70-90 miljoonan euron virkistysarvon metsästäjille. Myös hirvimiesten ylläpitämät metsästysliikkeet ja erilaisten majoituspalvelulaitokset saavat hirvikannan ansiosta noin 50 miljoonan euron tuoton. Lisäksi tutkijat listaavat ilman rahallista arvoa hirvikannan hyödyksi maaseudun elinvoimaisuuden kehittämisen, hirvien suorittaman kuusentaimikoiden perkaamisen lehtipuista ja petoeläinten ravintona toimimisen. Kyllä hirvikannasta siis melkoisia hyötyjä näyttäisi koituvan: yhteensä 170-190 miljoonaa euroa + lisäksi euroiksi laskematonta hyötyä.

Vaan entäpä ne haitat?

Aarnio ja Härkönen laskevat ensimmäisenä haitaksi noin 2000 vuosittaista hirvikolaria, joissa kuolee vajaa kymmenen ja loukkaantuu vajaat 300 ihmistä. Näin syntyy ihmisiä euroina arvottamalla noin 70-80 miljoonan euron edestä taloudellista vahinkoa, jota tutkijat tosin pitävät korkeana ja esittävät vaihtoehtoisena laskutapana vakuutuslaitosten maksamia korvauksia. Ne ovat näistä samoista vahingoista vain kahdeskymmeneosan - siis 3,5-4 miljoonaa euroa. Lisäksi liikenteessä syntyy peltivahinkoja noin kuuden miljoonan euron arvosta.

Myös metsätaloudelle korvataan hirvivahinkoja noin viiden miljoonan euron edestä. Todellinen hirvivahinkojen hinta on metsänomistajille kuitenkin suurempi, sillä läheskään kaikkia hirvivahinkoja ei korvata. Kuinka suuri tämä korvaamatta jäävä osa on jää jutussa avoimeksi, enkä löytänyt sen enempää tietoa netistäkään. Tämä keskustelu antakoon kuitenkin vinkkiä kiinnostuneille.

Suomalaisten tutkijoiden laskelmien mukaan hirvistä aiheutuva vahinko on siis merkittävästi pienempi kuin hirvistä saatu hyöty: haitat kokonaisuudessaan ovat ihmishengelle määritellystä arvosta riippuen 15 miljoonasta 100 miljoonaan euroon, johon on vielä lisättävä korvaamatta jääneet metsätalousvahingot.

Tutkijoiden artikkelin luettuani saatoin sieluni silmillä nähdä kuinka ministeriön virkamiehen ja poliitikon on ollut helppo todeta metsissämme laiduntava hirvikarja tarpeelliseksi ja yhteiskunnalle erittäin kannattavaksi. Onhan heillä käytössään paras mahdollinen tutkittu tieto, jonka sanoma on kiistaton.

Mutta hetkinen, entä hirvikärpänen? Jos ja kun metsästäjien saama virkistyshyöty lasketaan suuresta hirvikannasta saatavaksi hyödyksi, miksei hirven varassa elävän hirvikärpäsen aiheuttamaa virkistysarvon laskua sitten lasketa sen aiheuttamaksi kuluksi.

Tämä haitta on kiistaton. Itse kyllä käyn syksyisinkin metsässä, mutta siitä aiheutuva virkistyshyöty on aivan merkittävästi pienempi kuin se olisi ilman hirvikärpästä. Tai oikeastaan virkistysarvo puuttuu lähes kokonaan, mutta sienisaaliin toivo ajaa kuitenkin metsään kärsimään.

Vaimoni puolestaan ei nykyisin suostu lainkaan lähtemään metsään syksyisin - hän on siis kokonaan menettänyt syksyisessä metsässä samoilemisesta vielä 1980-luvulla saamansa virkistyshyödyn. Mikä sen arvo on?

En tiedä, mutta jos meitä hirvikärpäsestä kärsiviä on vaikka miljoona ja jokaisen menettämän virkistysmenetyksen arvo on keskimäärin 10 euroa syysviikonlopulta, on lopputulos viiden viikonlopun mukaan laskien noin 50 miljoonaa euroa koko yhteiskunnan tasolla. Tai 100 miljoonaa jos virkistysarvon menetykseksi kirjataankin 20 euroa per viikonloppu. Tarkkoja lukuja ei siis ole, mutta joka tapauksessa muiden kuin metsästäjien menettämän virkistysarvon määrä on siis samaa suuruusluokkaa kuin metsästäjien saama virkistysarvo.

Entä mikä arvo on hirvikärpäsen aiheuttamilla ihottumilla ja niistä koituvilla sairauskuluilla? Mikseivät tutkijat huomioi niitä laskelmissaan? Entä miksei hirvikärpäsen levittämiä muita sairauksia ole laskettu - kuten borrelioosia. Entä hirvikärpäsen takia keräämättä jäävien sienten arvo? Miksei sitäkään ole laskettu hirven aiheuttamiin kuluihin?

Kun nyt aiheesta innostuin, niin havaitsin että tutkijat olivat unohtaneet vielä muutakin. Google osoitti minut Maaseudun tulevaisuuden juttuun, joka osoitti hirven haittaavan epäsuorasti myös metsien terveenä pitämistä: lahojen kuusten paikalle kun kannattaisi istuttaa lehtipuita kuusten sijaan, jotta juurikäävän aiheuttama laho ei kertaantuisi seuraavassa puusukupolvessa ja aiheuttisi aikanaan valtakunnan tasolla kymmenien miljoonien eurojen vuotuisia tappioita. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska lehtipuiden kasvattamisen estää niillä herkutteleva hirvi!

On tutkijoilta kyllä unohtunut yksi hyötyksin: kai hirven hyödyksi olisi laskettava myös hirvikärpäsen torjunnan varaan syntymässä oleva liiketoiminta. Toisaalta satunnaisen metsässäkulkijan tappioksi menee sitten noiden tököttien ostamiseen kuluva raha, joten yhteiskunnan kannalta kyse on nollasummapelistä.

Minulla ei ole, eikä voikaan olla tutkimustietoa kaikkien edellä esittämieni, mutta aiheesta artikkelin kirjoittaneilta tutkijoilta unohtuneiden, hirven aiheuttamien ongelmien kustannuksista. Mielestäni on kuitenkin varsin selvää, että meidän päättäjillemme tietoa tuottavien tutkijoiden selvitys on niin puutteellinen että herää kysymys siitä, onko se kirjoitettu tarkoitushakuisesti metsästäjille lihaa ja virkistysarvoja tuottavan suuren hirvikannan legitimoivaksi perusteluksi nykyiselle hirvipolitiikalle. Tutkijana minua huolestuttaa tämänsuuntainen kehitys ja kysynkin, että missä on tutkijoiden tieteellinen rehellisyys?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sienimetsän juttuja
Pingviinit, ilmastonmuutos ja tieteellinen tutkimus
Talven merkkejä

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!