Punavihreät vaalivoittoon, mutta Kokoomukselle suurin kannatus

Suomen kuntiin valittiin eilen uudet valtuustot, jotka ovat keskimäärin aiempaa punaisempia ja vihreämpiä. Kannatustaan lisäsivät siis Vihreät ja Vasemmistoliitto, mutta myös RKP ja Kristillisdemokraatit.

Tulosten perusteella Suomen kannatukseltaan suurin kuntapuolue on seuraavat neljä vuotta kuitenkin Kokoomus, vaikka varsin heikon vaalituloksen saaneella Keskustalla on jatkossakin eniten valtuutettuja. Kolmas suuri kuntapuolue on SDP.

Äärivasemmiston (Vihreät + Vasemmistoliitto + uudet ja vanhat sirpaleet) kannatus nousi hiukan totutusta noin 20 prosentista: tarkalleen ottaen heitä äänesti 22,5 prosenttia vaaliuurnilla käyneistä. Tästä ne saanevat kiittää suurelta osin Anni Sinnemäen oivallusta kytkeä Helsingin pormestariuudistus kuntavaalitulokseen. Se lienee siirtänyt huomattavan määrän ääniä demareilta ja Vasemmistoliitolta Vihreille - toki myös Perussuomalaisilta ja Keskustalta Kokoomukselle.

Perussuomalaiset kärsivät suurimman tappion, mutta saivat silti historiansa toiseksi parhaan kuntavaalituloksen. Kielikeskustelu ja Pohjanmaan sote-ratkaisu motivoivat ruotsinkieliset vaaliuurnille kannattamaan kielipuoluettaan ja Sari Essayahin onnistuneet vaalikeskustelu-esiintymiset siivittivät kristillisdemokraatit pieneen voittoon.

* * *

Nyt saavutetun vaalituloksen perusteella Suomeen ei tullut vallankumousta. 1970-lukulaisen luokittelun perusteella sosialistiset jakopuolueet (SDP, Vasemmistoliitto, Vihreät, piraatit, feministit ja kommunistiset sirpaleet) saivat yhteensä 41,9 prosenttia, joten "ei-sosialistien" kannatus säilyi 58,5 prosentissa. Jälkimmäisiin laskin mukaan myös ryhmän muut eli lähinnä paikallisten valitsijayhdistysten äänet.

Siten Suomalaisen kuntapolitiikkaan ei ole luvassa suurta vallankumousta. Toisaalta paineet jakopolitiikkaan kasvoivat monissa kunnissa vasemmiston kasvun myötä. Se tarkoittanee ajan myötä palveluihin käytettävien rahasummien kasvua ja sen hintana joko kunnallisverojen nousua ja monin paikoin jopa velanottoa.

On myös varmaa, että vaalituloksella on vaikutusta valtakunnanpolitiikkaan. Sote-uudistus saattaa ottaa aikalisän, lasten koulutukseen ei enää tehdä leikkauksia ja maahanmuuttopolitiikkakin saattaa joutua suurennuslasin alle huolimatta kansalaisten enemmistön selkeästä nykypolitiikkaa tukevasta näkemyksestä. En olisi myöskään yllättynyt, mikäli nyt nähty tulos vaikeuttaisi syksyn työmarkkinaneuvotteluita ja sitä kautta uhkaisi maamme orastavaa talouskasvua.

Edellä kuvattujen seurausten laajuus riippuu paljon hallituksen yhteistyökyvystä. Käyttävätkö muut hallituspuolueet hyväkseen perussuomalaisten ahdinkoa - Soinin perillistenhän ei kannata lähteä tämän vaalituloksen pohjalta keikuttamaan yhteistä politiikkaa, jonka voi odottaa eilisestä huolimatta tuottavan kahden vuoden päähän taloudellisen nousukauden, jonka pitäisi sataa hallituspuolueiden laariin seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Hallituksen lähitulevaisuus on kuitenkin hämärän peitossa, sillä Soinin seuraajalla on paineita saada puolueen kädenjälki hallituspolitiikkaan. Soinin kahden vuoden takaisten ministerivalintojen on helppo nähdä asettavan tässä suhteessa vaikeuksia - puolueen kädenjälki olisi Perussuomalaisille tärkeiden asioiden hoitamisessa paljon vahvempi valtiovarain- ja sisäministeriön kuin sinänsä hyvin hoidettujen ulko- ja puolustusministeriöiden salkkujen hallitsijana.

* * *

Pääkaupunkiseudun maahanmuuttajavoittoisissa kunnissa Perussuomalaisten vaalitappio oli keskimääräistä (3,5 prosenttiyksikköä) pienempi: Helsingissä 2,7 prosenttiyksikköä (kannatus 6,7 %), Espoossa 2,6 prosenttiyksikköä (9,8 %) ja Vantaalla 3,4 prosenttiyksikköä (12,3 %). Samoin puolueen tappio maahanmuuttajista tunnetuissa Turussa (1,7 prosenttiyksikköä, 7,4 %) ja Oulussa (3,3 prosenttiyksikköä, 8,3 %) oli keskimääräistä pienempi.

Sen sijaan vähemmän värikkäällä Tampereella puolue romahti 6,6 prosenttiyksiköllä (6,1 %). Samoin kävi Lahdessa, missä  puolue romahti 5,8 prosenttiyksiköllä (9,0 %) ja Kuopiossa 4,0 prosenttiyksiköllä (10,6 %).

Vaalivoittaja Vihreiden osalta suurista kaupungeista huomionarvoisin oli Jyväskylä, missä sen kannatus nousi peräti 8,8 prosenttiyksikköä (19,8 %). Taustalla lienee ollut ennen kaikkea kaupungin asukkaiden mieltäminen itsensä koulukaupungiksi. Puolue menestyi loistavasti myös Lahdessa, Tampereella, Espoossa ja Turussa, joissa kaikissa sen kannatus nousi yli 5 prosenttiyksikköä.

Sen sijaan Suomen ainoana kaupunkina vahvasti vihreää politiikkaa käytännössä kokeneessa Helsingissä puolueen kannatuksen nousu oli vain 1,8 prosenttiyksikköä ja olisi todennäköisesti kääntynyt tappioksi ilman äänestyksen yhteyteen koplattua pormestarikilpailua.

* * *

Lopuksi muutama hajahuomio.

Perinteisesti kommunistien hallitsemassa Karkkilassa ihmiset siirtyivät vuoden 2011 eduskuntavaaleissa joukolla Perussuomalaisten kannattajiksi. Eilisissä vaaleissa tämä ihme sai lopun, kun Vasemmistoliitto otti 4,6 ja Vihreät 4,0 prosenttiyksikön voiton ja Perussuomalaiset 12,0 prosenttiyksikön rökäletappion. Jatkossa tulee olemaan mielenkiintoista seurata, kuinka punavihreä politiikka vaikuttaa Karkkilan tuleviin vaaleihin - vai olisivatkohan uudet vasemmistoliittolaiset valtuutetut sittenkin vanhan ajan kommunisteja?

Helsingin Sanomat palasi otsikoinnissaan perinteiseen terminologiaan: vaalien voittaja oli jälleen eniten kannatustaan nostanut, eikä suurimman äänisaaliin saalistanut puolue. Lehtihän poikkesi muun suomalaismedian tavoin tästä käytännöstä Hollannin vaalien yhteydessä. Syitä voi itse kukin vain arvailla.

Pietarin ja Tukholman terrori-iskut eivät näyttäisi suuremmin vaikuttaneen vaalien lopputuloksiin. Eivät ilmeisesti myöskään laittomien maahanmuuttajien pakkopalautukset (elleivät sitten Vihreiden kannatuksen nousuna, mitä vastaan kuitenkin puhuu kansalaisten yleinen palautukset hyväksyvä näkemys).

Eurooppalaisen vasemmiston alamäki ei myöskään ole tarttunut Suomeen. Meillä näytetään uskottavan muuta Eurooppaa enemmän suunnitelmatalouden sekä jakopolitiikan keinoihin. Näin ainakin kunnallispolitiikassa.

Niin tai näin. Kansa on puhunut, pulinat pois!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalaisen vasemmiston alamäki ei näy Suomessa
Äänestäjä on paradoksin äärellä
Media muutti tulkintaansa vaalien voittajasta

Huono käytös tekee hallaa maahanmuuttopolitiikalle

Maahanmuuttajataustaisiin kuntavaaliehdokkaisiin kohdistetaan mediatietojen mukaan erilaisia sanallisia hyökkäyksiä kaduilla ja myös puhelimessa. Lisäksi heidän ja maahanmuuttoon kritiikittömästi suhtautuvien puolueiden vaalijulisteita töhritään erilaisilla iskulauseilla.

Tämä kaikki on yksiselitteisesti typerää. Häirintä tai julisteiden sotkeminen eivät muuta näiden ihmisten syntyperää eikä heidän ajatteluaan järkevämmäksi. Päin vastoin, se polarisoi heidän ajatteluaan ja toimintaansa, mistä ei seuraa mitään hyvää suomalaiselle politiikanteolle.

Vielä haitallisempaa suomalaisen politiikan kannalta on se, että huonolla käytöksellä muuten merkityksettömät ehdokkaat saavat ilmaista palstatilaa ja sympatiaa, kuten tämän kirjoituksen motivoinut uutinen osoitti. Niillä saattaa olla oma merkityksensä ainakin näitä ihmisiä kannattavien henkilöiden äänestysaktiivisuuteen.

Koska vaalijulisteiden töhrimistä pidettäneen yleisesti huonona käytöksenä, leimaa se myös maahanmuuttokriittistä liikettä. Sillä taas on voimakas ehkäisevä vaikutus järkevää pakolaispolitiikkaa Suomen kuntiin ajavien ehdokkaiden kannatukseen - heidät on helppo leimata katukuvaa töhriväksi poliittista sivuraidetta kulkevaksi roskasakiksi.

Kaiken tämän seurauksena huonolla käytöksellä on negatiivinen vaikutus maahanmuuttokriittisten ehdokkaiden vaalimenestykseen. Se tarkoittaa Suomen kuntiin enemmän haittamaahanmuuttoa ja vähemmän kansan tahdon mukaista politiikkaa.

Ja kyllä minä tiedän, etteivät maahanmuuttokritiikittömät ja maahanmuuttajataustaiset poliitikot ole ainoita, jotka joutuvat kohtaamaan huonoa käytöstä, uhkailua ja vaalijulisteidensa töhrintää. Niistä uutisointi ei kuitenkaan ole tasapuolista, vaan siihen vaikuttaa suomalaisen median toimituskuntien poliittinen suuntautuneisuus. Siten nyt nähdyn jutun kaltaiset uutiset saavat palstatilaa huomattavasti helpommin kuin maahanmuuttokriittisiin ehdokkaisiin kohdistuvista vihakampanjoista kertovat jutut.

"Hienon" esimerkin median vaikeudesta kertoa tasapuolisesti ihmisten hölmöilystä nähtiin eilen Ylen pääuutisissa, joka ei kertonut kaikelle kansalle Ville Niinistön pyytäneen anteeksi valheellisen tiedon levittämistä sosiaalisessa mediassa. Sen sijaan se mainitsi ohimennen usean poliitikon tehneen niin identifioimatta henkilöitä tai puolueita.

Summa summarum, huonolla käytöksellä ei kukaan voi edistää kuin vastapuolen asiaa. Maahanmuuttopolitiikan osalta tämä on aivan erityisen selvää ja siksi haittamaahanmuuton vähentämistä kaipaavien henkilöiden tulisi pidättäytyä kaikesta typeryydestä, jotta järkevästi toimivien ehdokkaiden vaalikannatus ja valta tulevissa kunnanvaltuustossa olisi mahdollisimman suuri.

Typeryyden ilmaisujen sijasta perustellut ja hyvän maun mukaiset näkemykset ovat tervetulleita niin lehtien mielipidesivuilla, sosiaalisessa mediassa kuin poliitikkojen tapaamisissa vaalikojuillakin. Järkipuhe lisää aina ihmisten ymmärrystä ja sitä kautta vie asioita parempaan suuntaan. Näin myös maahanmuuttoasioissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS maahanmuuttajien kokemuksista
Feministipuolue ja inhimillinen turvallisuus
Rasismia vai tosiasioihin liittyvää pelkoa

Eurooppalaisen vasemmiston alamäki ei näy Suomessa

Tämän aamun uutisten joukossa kerrottiin siitä, kuinka eurooppalainen vasemmisto on kriisissä ilman, että media olisi juurikaan kiinnittänyt asiaan huomiota. Hollannissa romahti työväenpuolue ja Ranskassa ovat kriisissä sosialistit.

Suomessa on pian kuntavaalit. Meillä vasemmisto porskuttaa yhtä vahvasti kuin ennenkin, sillä esimerkiksi Ylen viimeisimmässä kannatusmittauksessa demarit saivat 18,8 %, Vasemmistoliitto 8,3 % ja Vihreät 13,3 % kannatuksen. Se tekee yhteensä hiukan yli 40 % kokonaiskannatuksen suunnitelmatalouden kannattajille.

Tilannetta voidaan verrata ylipolitisoituneen 1970-luvun kuntavaalituloksiin, jolloin vasemmistopuolueet saivat yhdessä noin 35 % (1972) ja  43 % (1976) kannatuksen. Lukemat osoittavat Suomen poliittisen järjestelmän uskomattoman stabiiliuden: maassamme on vasemmistolla ollut lähes aina noin 40 % kannatus.

Poikkeuksiakin on - esimerkiksi vuoden 1966 eduskuntavaalissa silloinen vasemmisto sai niukan enemmistön äänistä, minkä aikaansaamat reaalielämän vaikutukset selittänevät leijonanosan edelle kirjatun vuoden 1972 kuntavaalien vasemmistolle heikohkon vaalituloksen. Sosialismi ehti tuolloin ilmeisesti osoittaa todellisen karvansa heti valtaan päästyään.

* * *

Niin tai näin, eurooppalaisen vasemmiston luisu alaspäin tuskin näkyy ensi viikonvaihteena Suomessa. Vasemmisto säilyy valtakunnallisesti tarkasteltuna vähemmistönä, mikä lienee kaikkien kannalta hyvä asia.

Talouspoliittisen jakolinjan oikealla puolella kiinnostavin kysymysmerkki liittyy Perussuomalaisten menestykseen. Ylen gallup osoitti Soinin vetäytymisilmoituksen saaneen puolueelle uusia kannattajia - vai olisiko puolueen mitatun suosion kasvussa sittenkin kyse tilastovirheestä, sillä muutoksen suuruus sisältyy kannatusmittauksen virhemarginaaliin.

Joka tapauksessa Perussuomalaisten ja muiden puolueiden välillä on yksi selkeä poliittinen rajalinja, eli minkälaista maahanmuuttopolitiikkaa ne ajavat Suomen kuntiin. Sen rajalinjan yhdellä puolella ovat kaikki muut puolueet oikeistosta vasemmistoon ja toisella puolella Perussuomalaiset.

Siinä missä muut puolueet olisivat valmiita ylläpitämään tai jopa lisäämään Suomen korkeaa vetovoimaa turvapaikanhakijoiden piirissä ja tarjoamaan pakolaisille suuriakin määriä sijoituspaikkoja, olisivat Perussuomalaiset valmiita heikentämään koko maan vetovoimaa ja sen mukaisesti välttämään suurien pakolaismäärien asuttamista kuntiin.

Yhteistä kaikille puolueille on kuitenkin positiivinen suhtautuminen työperäiseen maahanmuuttoon - joskin myös siinä on vivahde-eroja. Siinä missä kaikki muut puolueet näkevät tarvetta lähinnä erityisosaamista tuovalle työvoimalle, ainakin osa kokoomuslaisista näyttäisi kaipaavan myös halpatyövoimaa.

Toki puolueiden välillä on paljon muitakin eroja. Siksi arvoisan lukijani on syytä ennen äänestyspäätöstä pohtia, minkä puolueen kautta saisi suunnatuksi kuntansa politiikkaa mahdollisimman pitkälle itse haluamaansa suuntaan.

Siinä toimivat hyvänä apuna vaalikoneet, edellyttäen että ymmärtää miten niitä kannattaa hyödyntää. Annan tässä yhden itse käyttämäni vinkin, joka liittyy siihen, ettei meillä äänestäjillä ole selkeää saati perustelua näkemystä kaikista vaalikoneisiin sisällytetyistä kysymyksistä. Siten niihin vastaaminen vain hämärtää lopputulosta itselle tärkeiden asioiden suhteen.

Ainakin Ylen vaalikoneessa on mahdollista jättää vastaamatta osaan kysymyksistä. Sitä mahdollisuutta kannattaa käyttää laajamittaisesti hyödyksi.

Eli suosittelen arvoisalle lukijalleni kannan ottamista vain niihin kysymyksiin, joista itsellä on selvä käsitys. Näin oman poliittisen tahdon signaali tulee mahdollisimman vahvaksi ja ehdokasvalinta omiin perusteltuihin näkemyksiin nähden oikeaksi.

Lopuksi muistutan, että äänestää kannattaa aina. Se tukee demokratiaa ja auttaa poliitikkoja suuntaamaan politiikkaa kansan tahdon suuntaan. Ja ehkä toimii myös medialle signaalina siitä, että uutisointia kannattaisi suunnata mielipidevaikuttamisen sijaan tiedonvälitykseen.

Jännittävää vaalinalusviikkoa kaikille lukijoilleni!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänestäjä on paradoksin äärellä
Vaalikoneet äänestyspäätösten manipuloinnin työkaluina
Mitä vasemmiston vaalivoitosta seuraisi?

Äänestäjä on paradoksin äärellä

Helsingin Sanomissa kerrottiin aamulla sellainen itsestäänselvyys, että "Vasemmistoliitto tavoittelee kannatuksen nousua erityisesti Vihreiden äänestäjistä". Tämä on luonnollista, sillä äänestäjävirta on luonnollisesti suurempaa aatteellisesti läheisten kuin kaukaisten puolueiden välillä.

Otsikon mukaan Vasemmistoliiton keinona ovat "terveyskeskus­maksut pois, päivähoito maksuttomaksi". Siis perinteinen jakopolitiikka, vaikka sanaa sosialismi ei juuri enää mainitakaan. Edistystä kai sekin?

Vihreiden ja Vasemmistoliiton väliset suhteet kertovat Suomen kaltaisen puoluetilkkutäkkimaan paradoksista. Vaikka eri poliittiset äärilaidat ovat keskenään itse asioiden kannalta selkeimmät vaihtoehdot, näyttäytyy tilanne äänestäjille aivan erilaisena. Ja siten puolueiden keskinäinen kamppailu ei juurikaan kohdistu todellisten poliittisten vaihtoehtojen välille vaan rajoittuu melkein kokonaan samankaltaisten kilvoitteluun.

Ehkäpä edellä kuvaamani paradoksi kertoo myös siitä, miksi suomalainen poliittinen kenttä on ollut vuosikymmenestä toiseen aivan uskomattoman stabiili. Tosin ihmisten turhautuminen yksittäisiin asioihin, kuten vanhojen puolueiden ryvettyneisyyteen ja holtittomaan maahanmuuttoon, jotka nostivat Perussuomalaiset suurten puolueiden joukkoon ja lopulta hallitukseen, saattavat saada aikaiseksi suurempia muutoksia.

Kuntavaalit ovat aivan pian. Niissäkään ei ole odotettavissa oleellisia muutoksia, vaan puolueiden kannatukset säilynevät perinteisen kaltaisina - vain Perussuomalaiset nostanut protestimieliala on näillä näkymin jättämässä heitä äänestäneitä nukkuvien puolueeseen, koska jytkyn syistä alkaa olla aikaa ja ainakin vanhojen valtapuolueiden ryvettyneisyys on jo unohtunut monilta.

Tästä huolimatta kannustan arvoisaa lukijaani käyttämään äänioikeuttaan. Vain sen avulla voi vaikuttaa moniin kotikunnan keskeisiin asioihin.

Jos haluat jakopolitiikkaa tai holtitonta maahanmuuttopolitiikkaa, äänestä vasemmistoa. Jos taas et, on sinun valittava ehdokkaasi jostain muusta kohdasta poliittista kenttää - vaikka toki maahanmuuton suhteen on käytännössä vain yksi vaihtoehto.

Ja kyllä puoluekannatusten muutokset vaikuttavat myös valtakunnanpolitiikkaan, sillä ne aiheuttavat niin hallitus- kuin oppositiopuolueissa paineita, jotka äärevoittävät niiden harjoittamaa politiikkaa. Se puolestaan näkyy koko Suomen tasolla tavalla tai toisella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaalikoneet äänestyspäätösten manipuloinnin työkaluina
Terhi Kiemunki haitanaiheuttajana
Humanitaarinen maahanmuutto ja sammakko kattilassa