Kultainen kädenpuristus

Finnairin yhtiökokouksesta julkistettujen tietojen mukaan yhtiön johdon itselleen junailemat bonukset ovat herättäneet närkästystä yhtiön osakkeenomistajissa. Tätä kirjoitettaessa ei ole tiedossa onko tällä kritiikillä merkitystä yhtiön toimitusjohtajan asemaan. Enkä minäkään lähde spekuloimaan sillä.

Sen sijaan haluaisin hiukan pohdiskella samaan aihepiiriin liittyvien kultaisten kädenpuristusten oikeutusta.

Kultaisella kädenpuristuksella tarkoitetaan korvausta joka maksetaan, mikäli palkattu henkilö joutuu siirtymään pois korkeasta ja hyväpalkkaisesta tehtävästään. Tai no, erorahoja on maksettu paitsi erotetuille niin myös itse eronneille johtajille.

Sopimukset kultaisista kädenpuristuksista ovat usein salaisia, ja julkisuuteen vuotaessaan niistä saattaa syntyä seurauksia.

Kultaisen kädenpuristuksen käytäntöä perustellaan usein sillä, että yritysjohdon asema on usein tuulinen. Noin nopeasti ajateltuna tämä kuulostaa järkeenkäyvältä, mutta ansaitsee kuitenkin ehkä hiukan syvällisemmän pohdinnan.

Ensinnäkin, eikö yrityksen korkeimmalla johdolla ole jo valmiiksi muita yrityksen työntekijöitä korkeampi palkka? Tämä on tietenkin vastuun ja aseman merkityksen kannalta aivan oikein.

Toisaalta työtä voidaan myös ajatella sijoituksena tulevaisuuteen, ja siltä kantilta tarkasteltunahan normaalin markkinataloudellisen ajattelun perusteellahan on aivan oikein, että hyvin tuottavaan sijoitukseen (työpaikaan) tulee myös liittyä suuremman riskit kuin huonosti tuottavaan. Näin tarkasteltuna on pelkästään oikein, että johtajan työhön liittyy erottamisen riski, eikä erorahoille siis näin tarkasteltuna synny oikeutusta. Pikemminkin päin vastoin.

Toiseksi. Eikö yrityksen korkeimmilla johtajilla ole kaikkia muita yrityksessä työskenteleviä henkilöitä parempi mahdollisuus vaikuttaa työnantajansa menestykseen. Jos johtajan ero siis seuraa yrityksen huonosta menestyksestä, kyseessä on hänen kohdallaan itse aiheutetun ongelmatilanteen seurauksesta. Nähdäkseni tämä ei voi toimia kultaisen kädenpuristuksen oikeutuksena.

Ja kolmanneksi täytyy lopulta ihmetellä asiaa työnantajan näkökulmasta. Jos omistaja on palkkaamassa yritykseensä johtajaa, hänen voisi kuvitella hakevan henkilöä, joka pystyy luotsaamaan yritystä mahdollisimman hyvin. Yksi merkittävä edellytys tässä onnistumiselle on epäilemättä usko omaan onnistumiseen.

Jos johtajakandidaatti  työsopimuksesta neuvotellessa ilmaisee tahtovansa kaiken varalta "kultaisen kädenpuristuksen",  eikö hän tule samalla implisiittisesti todenneeksi, ettei usko pystyvänsä johtamaan yritystäni. Vai mitä sanoisitte vaikkapa veneenveistäjästä, joka haluaisi työsopimukseensa erityispalkkiolisän siltä varalta, ettei hänen tekemänsä vene pysyisikään pinnalla?

En siis pysty löytämään kestäviä perusteita kultaiselle kädenpuristukselle muualta kuin siitä, että jostain syystä palkattavan tulotasoa halutaan nostaa korkeammaksi kuin hänen kanssaan sovittu nimellispalkka mahdollisine lisineen. Tähän voi tietenkin olla monenlaisia syitä, mutta uskoisin kyseessä perimmältään olevan hyvä veli -kerhoissa toimivien merkkihenkilöiden keksimästä keinosta palkita toinen toisiaan.

Onkin erinomaista, että yhteiskunnan vahvimpien ja rikkaimpien kyseenalaiset toimintatavat nousevat aika ajoin esille - ei siksi etteivätkö yritysjohtajien korkat palkat sinänsä olisi hyväksyttäviä. Vaan siksi, että maksajalla tulee olla tieto hänen palkanmaksuun osoittamiensa rahojen käytöstä. Toisin sanoen tavallisissa pörssiyhtiöissä osakkeenomistajilla tulisi olla tieto yrityksen kaikista palkkiojärjestelmistä ja julkisissa yhtiöissä sama koskee kaikkia veronmaksajia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jaakko Ilkka, Mika Vehviläinen ja Finnairin johdon bonukset
Köyliöläisen kunnanvaltuutetun möläys ja Jytky
Kenen tauti hoidetaan?