sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Jaakko Ilkka, Mika Vehviläinen ja Finnairin johdon bonukset

Jaakko Ilkka oli 1500-luvulla elänyt talonpoika. Hän hoiti perintötilaansa Ilmajoen Rahnaston kylässä nostaen sen yhdeksi Etelä-Pohjanmaan vauraimmista taloista: vuonna 1591 hän oli koko Etelä-Pohjanmaan seitsemänneksi rikkain maakauppias. Tämä paljastaakin vaurauden lähteen, sillä tilanpidon lisäksi Ilkka harrasti maakauppaa ja toimi myös laivanvarustajana.

Jaakko Ilkka ei ollut pelkästään talonpoika ja maakauppias. Hän oli myös nimismies. Ja sotilas, sillä ajan tavan mukaisesti hän suoritti ratsupalvelusta aina Novgorodin porteille asti suuntautuneella Klaus Flemingin johtamalla sotaretkellä. Näin hän saattoi vapauttaa talonsa veroista. Ja toisen ratsunmiehen varustamisen avulla Ilkka saattoi kerätä ylläpidoksi linnaleiriä.

Pitkä Venäjän sota päättyi lopulta vuonna 1595. Tämän piti tarkoittaa myös linnaleirin purkamista, mutta siihen Suomen tosiasiallinen johtaja Klaus Fleming ei halunnut ryhtyä, vaan sotarasitukset ja sotilaiden väärikäytökset painoivat edelleen talonpoikaiston niskassa. Tässä tilanteessa Jaakko Ilkka, siitä huolimatta että oli itse edunsaaja, teki merkillisen tempun ja päätti kerätä huoveilta näiden edellisenä vuonna keräämän linnaleiriviljan.

Tätä kautta Ilkka joutui yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta hakiessaan kapinan eli nuijasodan tielle. Sen päässä hänet tuomittiin kuolemaan, joka Heikki Ylikankaan mukaan "aloitettiin loukuttamalla rangaistusten kovennukseksi tuomittujen jalat ja kädet tylpällä esineellä murskaksi. Sitten erotettiin piilulla oikea käsi, se käsi, joka on nostanut aseen laillista esivaltaa vastaan. Viimeksi irrotettiin piiluniskulla pää. Teloitettujen ruumiit toimitettiin kunkin kotipitäjään pantavaksi teileihin sikäläisten kirkkojen edustoille. Pää sijoitettiin ensimmäiseen, käsi toiseen ja ruumis kolmannen teilipyörän nenään".

Tästä opimme kaksi asiaa. Ensinnäkään tuon ajan ihmisille kuolemantuomio ei siis ollut mikään rangaistusasteikon huipennus, vaan sitä saatettiin tehostaa kidutuksella. Ja toiseksi sen, että on olemassa ihmisiä, joiden omatunto ei salli oman edun tavoittelua epäoikeudenmukaisilla ja muille vääryyttä aiheuttavilla keinoilla.

* * *

Jokin aika sitten Suomen tämän hetken mahtavien ja ahneiden kieroutuneelle moraalille kasvonsa antoivat Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen, Ilmarisen vastaavaa pestiä hoitava Harri Sailas sekä heidän afäärinsä pyhittänyt ministeri Heidi Hautala.

En väitä, että Vehviläisen asuntoasioissa olisi rikottu lakia, ei ainakaan enempää kuin mahdollisesti antamalla ymmärtää että Finnairia ja Ilmarista koskevissa liikeasioissa pieni ymmärrys joissain asioissa voisi olla eduksi. En siis pidä kovin todennäköisenä, että poliisi löytäisi kaupoista laittomuuksia, kunhan kaikki asianosaiset vain osaavat pitää suunsa kiinni. Käytännössähän hyvät veljet ovat vain päättäneet järjestää vauraalle toimitusjohtajalle hankalan asuntokysymyksen parhain päin. Eikä se ole laitonta.

Asiaa ei silti pidä ohittaa olan kohautuksella. Näin siksi, että Vehviläisen asuntokauppujen lisäksi Finnairista on kuultu viime aikoina muitakin kummallisuuksia. Kansainvälisen lentoyhtiöiden välisen kilpailun jatkuvasti kovennuttua yhtiön henkilökunta painostettiin jokin aika sitten palkanalennuksiin ja matkustajilta vietiin osa entisistä palveluista

Näiden raskaiden päätösten jälkeen yhtiön johtajat päättivät palkituttaa itsensä yhtiön hallituksen päätöksellä lähes kolmen miljoonan euron bonuksilla. Ansaittu palkkio likaisen työn tekemisestä vai sikamaista ahneutta alaisten ja asiakkaiden kustannuksella? 

* * *

Kaiken tämän uutisvirran pyörteessä jäin kysymään itseltäni, että poikkeaako näiden etuoikeutettujen ja epäilemättä sinänsä kyvykkäiden ihmisten moraali jollain tavalla 1500-luvun linnaleirimaksuja peruneen huovin moraalista? Kirjoitin siitä aiemmin näin: "Periaatteessa Flemingin joukoilla oli oikeus saada ylläpito talonpojilta. Tämän olisi pitänyt tapahtua keräämällä jokaiselta talolliselta hänen osuutensa. Käytännössä se olisi ollut vaivalloista, joten joukoilla oli tapana hakea koko ylläpitonsa kylän vauraimmasta talosta, ja jättää vahingon tasaaminen kyläläisten riideltäväksi. Kun tämän "linnaleirin" kantoon vielä käytettiin yleisesti vääriä mittoja (eli otettiin säädettyä enemmän) ja suoranainen ryöstely ja mielivaltakin olivat varsin yleisiä oli kansan pettymys suuri, kun rauhan tultua armeijaa ei hajotettukaan."

Tarvittaisiinko nyt siis uutta Jaakko Ilkkaa nousemaan veriseen kapinaan? Vai olisiko maamme nykyisellä eliitillä rohkeutta ottaa esimerkkiä Ilkan moraalista, ja lopettaa ilmiselvät väärinkäytökset omalta ja hyvien veljien kohdalta? Vai olisiko kansan järjestettävä demokraattisin keinoin entistä suurempi jytky?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Köyliöläisen kunnanvaltuutetun möläys ja Jytky
Kenen tauti hoidetaan?
Klaus Fleming ja 2000-luvun Suomi

4 kommenttia:

  1. Nyt olisi Suomessa kapina paikallaan!
    Lothar Mallon

    VastaaPoista
  2. Kaikesta huolimatta minusta on hienoa, että ohjaava ministeri on nyt lopulta tehnyt johtopäätöksensä, erottanut suurimmat syylliset ja siten ryhtynyt omistajan ominaisuudessa tervehdyttämään yhtiötä. Valitettavasti tie on pitkä, eikä onnelliseen tulevaisuuteen vievää tietä ole merkitty mihinkään, vaan edessä on pitkään hapuilua pimeässä. Sen näemme aikanaan kuinka tässä lopulta käy; mutta tervehdin suurella ilolla härskin ahneuden ajan päättymistä Finnairin hallituksessa. Vielä kun saataisiin asiakaspalvelu kuntoon: lentokokemus Finnairilla kun häviää mennen tullen esimerkiksi vastaavalle saksalaisen kilpailijan tarjoamalle kokemukselle. Matkustajaa kun ei hemmotella ruualla eikä juomalla, vaan serviisi vastaa lähinnä halpalentoyhtiön tasoa. Hinnat vain vastaavat saksalaista kilpailijaa...

    VastaaPoista
  3. Vain pakosta voin lentää Finskillä - onneksi pakkotilanteita on yhä vähemmän ja vähemmän. Vehviläiseen jouduin tutustumaan kun hän oli NSN:n COO. Miestä ei koskaan saanut edes kiinni ja sihteerin selitykset olivat koomisia: "erittäin kiireinen, stressaantunut, lomalla, ulkomailla", jne. Johtaja, jota ei saa kiinni ei ole tehtävänsä tasalla. Sari Baldaufin kanssa asia hoituikin sitten kymmenessä minuutissa ja molempia osapuolia hyödyttävä kauppa solmittiin.

    VastaaPoista
  4. Kun tarkastelee kansallisen lentoyhtiömme (negatiivisia) tuloksia viime vuosikertomuksista, on pakko kysyä, voisiko joku viisas kertoa, mitä nämä ns. huippujohtajat ovat tehneet ansaitakseen miljoonabonuksensa. Yritys tuottaa tappiota, maksavia asiakkaita ja omaa henkilökuntaa kuritetaan ja sitten palkitaan kaiken aiheuttaneet johtajat. Toisaalta, jos minulle tarjotaan bonuksena puolentoista vuoden palkka, siis 150 %:n palkankorotus, jotta pysyn yhtiön palveluksessa vastaavan ajan, olisin idiootti jos en sitä hyväksyisi. Mutta sitoutumista osoittaisi, että jää vielä vastaamaan teoistaan. Mikä Veiviläinen saa työstään palkkaa ja on siis työnantajalleen työntekijä siinä kuin muutkin. Asuntojärjestelyn voi hyväksyä oikeudenmukaiseksi vasta kun työnantaja mahdollistaa saman asuntoedun koko henkilöstölleen ja maksaa asumiskulut. Veiviläinen selviää jupakasta ilman syytettä, oikeusviranomaisten täytyy vain miettiä tarkoin kuinka päätös perustellaan niin, ettei järjestelystä tule yleistä käytäntöä yritysjohtajille.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!