torstai 29. maaliskuuta 2012

Lapsille parempi tulevaisuus!

Norjaan saapui parikymmentä vuotta sitten Irakista pakolaisena kotimaassaan kuolemanvaarassa ollut kurdi, jonka vaiheista voi lukea vaikka täältä. Hänet tunnetaan nykyisin nimellä mullah Krekar. Tämä islamisti ja uskonoppinut on muutama päivä sitten tuomittu viideksi vuodeksi vankeuteen muun muassa norjalaisen poliitikon uhkailusta.

Sen sijaan, että tuomio olisi rauhoittanut mullahin, sillä ei näytä olleen minkäänlaisia kasvattavia seurauksia häneen. Sen sijaan poliitikkoihin kohdistuneet uhkailut ovat jatkuneet tuomion jälkeenkin. Niinpä poliisi pidätti miehen jälleen tiista-iltana. Ilmeisesti tästä kimpaantuneena mullahin fanit intoutuivat muun muassa heittelemään kiviä.

Mullahin seikkailut naapurimaassamme muistuttavat siitä, että norjalainen maahanmuuttopolitiikka on pahasti epäonnistunut. Siitä puhuvat omaa karua kieltään esimerkiksi Oslon taskuvarkaus- ja seksuaalirikostilastot. Tämä on norjalaisten kannalta ikävää, mutta meidän kannaltamme onnekasta, sillä Suomessa tilanne ei ole eskaloitunut yhtä pahaksi, mikä tarjoaa meille mahdollisuuden ottaa oppia Norjassa tapahtuneesta.

Asian toista puolta valaisee parhaiten norjalaisia viime vuonna järkyttänyt tragedia, jossa tappavan tehokas etnisesti norjalainen terroristi tappoi häikäilemättä kymmeniä poliittisesti aktiivisia nuoria. Tämä vastenmielinen tapahtuma muistuttaa meitä siitä, että mikäli yhteiskunta muuttuu liian nopeasti, se synnyttää vaarallisia vastareaktiota kantaväestön piirissä mitkä voivat pahimmillaan johtaa nähdyn kaltaiseen katastrofiin.

Tästä voidaan aivan hyvin syyttää tekijän tai muun yhteiskunnan asennetta, mutta vaikka niitä kuinka paheksuttaisiin, se ei muuta sitä tosiasiaa että tällaiset reaktiot ovat todellisia, voivat johtaa järkyttävään tragediaan, eivätkä katoa paheksumalla.

* * *

Edelle kirjoittamani pohjalta olen tullut siihen johtopäätökseen, että Suomeen ei pidä ottaa maahanmuuttajia yhtään nopeammin kuin varmuudella saamme sopeutumaan omaan yhteiskuntaamme. Sopeutumisen merkkeinä voidaan seurata vaikka henkilöiden länsimaihin yhteensopivia asenteita, suomenkielen sujuvaa taitoa, suomalaisen kulttuurin tuntemusta ja työelämään integroitumista (eli irtautumista sosiaalituista toimeentulon perustana).

Mikäli näiden kriteerien perusteella sopeutumattomien maahanmuuttajien osuus nousee jonkin poliittisesti sovitun rajan (esimerkiksi 1000 henkilön) yli, on syytä panostaa käytettävissä olevat varat heidän entistä tehokkaampaan sopeuttamiseensa. Se tarkoittaa, että vähiä maahanmuuttoon käytettävissä olevia varoja ei voida samalla käyttää sellaisten uusien maahanmuuttajien vastaanottamiseen, joiden tiedetään suurella todennäköisyydellä vaativan erityistoimenpiteitä sopeutuakseen.

Meidän on myös jatkuvasti tarkkailtava suomalaisten asenteita maahanmuuttajiin ja maahanmuuttoon. Mikäli väkivaltaiset ajatukset maahanmuuttajia kohtaan alkavat yleistyä, on niiden syihin puututtava mahdollisimman pikaisesti.

Tässä näen välttämättömäksi ensimmäiseksi askeleeksi ärtymystä herättävien maahanmuuton lajien välittömän keskeyttämisen, jotta tilanne ei eskaloidu enempää. Samalla on käynnistettävä koko yhteiskunnassa avoin poliittinen keskustelu maahanmuuton faktoista, tavoitteista ja asenteista. Tuon keskustelun on oltava rehellistä ja ongelmakeskeistä, eikä siinä saa sensuroida kenenkään ajatuksia eikä karttaa sen enempää maahanmuuttajien kuin valtaväestönkään kannalta arkojen asioiden kriittistä tarkastelua. Tosiasioiden tunnustaminen on tässäkin asiassa viisauden alku, mutta perusteettomien hyvien aikomusten varaan ei voi rakentaa kuin tien helvettiin

Oleellisia kysymyksiä maahanmuuttokeskustelussa ovat seuraavat:
Mikä on sosiaalisesti, taloudellisesti, ekologisesti ja oikeudellisesti kestävä maahanmuuton määrä?
Mitä maahanmuuttajat voivat tehdä sopeutuakseen paremmin suomalaisen yhteiskuntaan?
Mitä valtaväestö voi tehdä helpottaakseen maahanmuuttajien integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan?

Reunaehtona suomalaisessa maahanmuuttopolitiikassa tulee olla sosiaalisesti stabiili, taloudellisesti vahva, ekologisesti kestävä ja oikeudellisesti tasa-arvoinen suomalainen yhteiskunta, joka takaa niin tänne asettuneiden maahanmuuttajien kuin valtaväestönkin lapsille menneitä sukupolvia paremman tulevaisuuden. Sellaisenhan mekin olemme vanhemmiltamme saaneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juhlaraha tasa-arvolle ja suvaitsevaisuudelle
Eva Biaudet tasa-arvon perässä
Integrointi ja rangaistukset - niistäkö apu toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan luomiseksi?


2 kommenttia:

  1. "...vähiä maahanmuuttoon käytettävissä olevia varoja..."

    Tätä kohtaa kirjoittaessa et ihan ajatellut mitä kirjoitit? Kaikesta muusta leikataan paitsi tästä. Rahaa riittää ja jos meinaa loppua, niin lainataan ulkomailta lisää. Piikki on niin pitkä, että kärjessä pitää olla varoitusvalo lentokoneita varten.

    VastaaPoista
  2. Jos tästä leikataan siinä missä muustakin, on rahaa vieläkin vähemmän. Sitä suuremmalla syyllä on myös huonosti sopeutuvien maahanmuuttajien määrää pienennettävä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!