torstai 7. heinäkuuta 2011

Äänestäjä on kuningas

Vihreiden puheenjohtaja on oivaltanut jotain. Hän on  nimittäin huomannut, että hallitukseen kannattaa mennä ainoastaan, jos siellä saa läpi omia tavoitteitaan. Hänen mukaansa edellisessä hallituksessa asia ei ollut näin, vaan edellinen hallitus runnoi ydinvoimapäätökset vastoin vihreiden tahtoa. Olen samaa mieltä.

Demokratian kannalta on hyvä, että vihreiden uusi puheenjohtaja on huomannut valtapolitiikan tärkeimmän ohjeen. Vaikka hallituksesta saakin etuja (kuten suuren palkan), tulee omia tavoitteita vastaan toimiminen kalliiksi heti seuraavissa vaaleissa, minkä vihreät joutuivat kokemaan.

Ylipäänsä demokratiassa olisi tärkeää, että hallitusta muodostettaessa puolueet sovittelevat intressejään yhteen siten, että muistavat myös sen miksi niitä on äänestetty. Toisaalta on myös muistettava, ettei kaikista tavoitteista voi pitää kiinni, vaan etusijalle on asetettava tärkeimmät. Silloin sekundaarisista tavoitteista voi antaa periksi. Tämän arvojärjestyksen tunnustaminen lienee todellinen syy sille, ettei vaalivoittaja Soini lähtenyt uuteen hallitukseen, sillä eurooppapolitiikka oli maahanmuuttopolitiikan ohella hänen vaalivoittonsa keskeinen tekijä. Näiden asioiden vesittäminen olisi takuuvarmasti romahduttanut puolueen vasta nousseen kannatuksen. Niinpä Soini joutui luopumaan ministerinsalkusta.

Demokratian kannalta oli tuhoisaa, mikäli kaikki puolueiden johtopoliitikot vain pyrkisivät valtaan piittaamatta hallituksen linjasta. Tällöin kansa kyllästyisi äänestämään ja demokratia menettäisi legitimiteettinsä. Huonoa esimerkkiä tästä on viimeisen kahdeksan vuoden aikana näyttänyt etenkin keskusta, joka äänestäjistönsä enemmistön mielipiteitä vastaan käyvine Eurooppa- ja maahanmuuttopolitiikkoineen on romahduttanut kannatuksensa ennätyksellisen alas.

Vastakkaisia esimerkkejä onnistuneesta politiikasta ovat viime vuosilta RKP ja kokoomus. RKP on yhden asian liikkeenä ylläpitänyt ruotsinkielisten etuja. Sen aseena on ollut lojaalius hallituksessa; eli omien linjojen puuttuminen  kaikista muista asioista päätettäessä. Kokoomus sen sijaan on katsonut että maan rikkaimmat ovat voineet rikastua edelleen, eikä verotus ole liiallisesti rajoittanut heidän tulonmuodostustaan. Näin puolueen tärkein äänestäjäkunta on pysynyt uskollisena ja äänestysaktiivisena.

SDP puolestaan viime vuodet taivaltanut oppositiossa. Se ei kuitenkaan ole päässyt täysin hyödyntämään asemaansa, sillä Lipposen hallitusten pikemminkin oikeistolainen kuin sosiaalidemokraattinen politiikka jurppii edelleen monia demareiden perinteisiä äänestäjiä. Lipposen kaudesta on kuitenkin aikaa, ja nähdäkseni puolueen lähitulevaisuus määräytyy sen mukaisesti, miksi Kataisen hallituksen politiikka muodostuu.

Ehkä poliittisen kenttämme erikoisin tapaus on vasemmistoliitto, joka näyttää luopuneen perinteisestä känsä- ja rasvakouraisesta äänestäjäkunnastaan vapaaehtoisesti. Tämä näkyy ehkä hätkähdyttävimmin yhden kuulun punaisen K:n (hmh, google ei löytänyt sivua, jossa kolme punaista koota - Kemi, Kotka ja Karkkila - olisi mainittu???) eli Karkkilan suurimman puolueen aseman valumisesta perussuomalaisille. Tämä on merkittävää, sillä kommunisteilla oli sentään aikanaan Karkkilan valtuustossa lähes puolet paikoista. Aika näyttää löytyykö puolueen punavihreälle linjalle kannatusta tulevaisuudessa; etenkin jos he hallitustaipaleella eivät saa omia tavoitteitaan ajetuksi läpi.

Vaikka vaalit ja hallitusneuvottelut ovat tältä erää siis takana ja tämän vuosituhannen tähän mennessä suurin tragikomediafarssi hallitsee tiedotusvälineitä, on politiikan ruohonjuuritasolla hiljalleen kehittymässä muitakin linjoja, joiden pohjalta seuraavien vuosien poliittinen suuntaus Suomessa rakentuu. Tärkeintä tässä on se, että äänestäjä pysyy kuninkaantekijänä eikä hänen oikeuksiaan riisuta pois. Näin valta ei pääse mädättämään päätöksentekijöitä, vaan he joutuvat tarkalla korvalla kuuntelemaan työnantajaansa - Suomen kansaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kenen tauti hoidetaan?
Joustamaton, joustamattomampi, Katainen
Puolueiden kannatusluvut liikkuvat edelleen
Pelin politiikkaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!