Yksi länsimaisen yhteiskunnan ongelmista on siinä, että vaikka naiset muodostavatkin nykyisin jopa yli puolet korkealle koulutetusta väestöstä, he eivät nouse samassa suhteessa johtaviin asemiin sen enempää työelämässä kuin muissakaan yhteiskunnallisissa tehtävissä.
Syitä tähän ongelmaan on haettu yhteiskunnan rakenteista, asenteellisista lasikatoista, naisilta odotetuista perhevelvoitteista ja niin edelleen. Itävallassa tehdyssä tutkimuksessa katsetta siirrettiin kuitenkin kohti naisia itseään - haluttiin tietää olisiko naisten työelämän huipulle pääsemisen esteenä yksinkertaisesti se, etteivät he ole yhtä kilpailuhenkisiä kuin miehet. Ja jos näin on, voisiko asiaan vaikuttaa suosimalla naisia erilaisissa kilpailutilanteissa.
Balaufoutasin ja Sutterin tutkimuksessa tutkittiin neljänlaisen naisia kilpailutilanteessa suosivan toimenpiteen vaikutusta heidän halukkuuteensa kilpailla. Nämä toimenpiteet olivat seuraavat: 1) naiskiintiö, jonka mukaan kilpailun kahdesta voittajasta ainakin toisen tulee olla nainen, 2) tasoituspisteet naisille, 3) kilpailun uusiminen (yhden kerran), mikäli ensimmäisessä kahden voittajan joukossa ei ole naista sekä kontrolliksi tilanne, jossa 4) naisten suosimiseksi ei tehty mitään toimenpidettä.
Kokeissa käytettiin "koekaniineina" 360 yliopisto-opiskelijaa, jotka jaettiin kuuden hengen ryhmiin, joissa kussakin oli puolet naisia ja puolet miehiä. Itse tutkimuksessa tehtiin viisi koetta, tai tasoa, joista neljässä ensimmäisessä mitattiin nopeutta laskutehtävissä ja viimeisessä asioiden koordinoimista.
Ensimmäisellä tasolla koehenkilöiden tuli tietyssä ajassa laskea mahdollisimman monen kaksinumeroisen luvun summa ja jokaisesta oikein lasketusta tehtävästä sai palkkioksi 50 senttiä. Tässä tehtävässä miehet olivat hiukan naisia parempia.
Toisella tasolla kaksi parasta sai 1,50 euroa ja muut eivät mitään. Tässä kilpailutilanteessa sekä naiset, että miehet ratkaisivat tehtäviä selvästi paremmin kuin tasolla yksi. Myös miehet säilyivät edelleen keskimäärin naisia parempina, kuten lopuissakin tehtävissä.
Kolmannella tasolla osallistujat saivat valita tekevätkö he tehtävän tason yksi mukaisena kappaleperusteisella palkkiojärjestelmällä, vai kakkostason kaltaisella kilpailusysteemillä. Jos valinta kohdistui jälkimmäiseen, verrattiin tulosta muiden ryhmän jäsenten suoriutumiseen tasolla kaksi.
Tällä tasolla sovellettiin myös edellä kuvattuja naisten suosimistoimenpiteitä. Niillä oli merkittävä vaikutus naisten kilpailuhalukkuuteen, sillä kontrollitilanteessa vain noin puolet naisista lähti kilpailemaan, kun taas kiintiöt nostivat naisten osallistumisinnon lähes miesten tasolle. Lisäpisteet olivat vielä kiintiöitäkin tehokkaampia, sillä ne nostivat naisten kilpailuhalukkuuden jopa miehiä suuremmaksi, etenkin silloin kun annettujen tasoituspisteiden määrä oli suuri. Naisten suosimiseksi tehtävä kokeen toistaminen sen sijaan ei lisännyt naisten innostusta kilpailemiseen.
Näyttää siis todella siltä, että erilaisin toimenpitein on mahdollista saada naiset kiinnostumaan kilpailemisesta ja sitä kautta etenemään kykyjensä mukaisesti myös työelämässä. Tämä on tietenkin erinomainen asia siltä kannalta, että yhteiskunnan resurssit tulisivat täysimittaisesti hyödynnetyiksi työelämässä.
Toisaalta naisten suosimisessa saattaa vaarana olla se, että vähemmän kyvykäs nainen tulee syrjäyttäneeksi itseään kyvykkäämmän miehen. Tämän riskin suuruus riippuu siitä, löytyykö pelkästään saadun edun takia kilpailemaan lähteneiden naisten joukosta miehiä parempia henkilöitä.
Asiaa tarkasteltiin ensin eri kilpailutilanteessa saatujen voittajien suoriutumista vertailemalla. Niiden välillä ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja, joskin muutamissa tapauksissa voitiin todeta naisen syrjäyttäneen itseänsä paremmin menestyneen miehen kiintiön tai lisäpisteiden avulla.
Kokeen neljäs taso tehtiin sen selvittämiseksi, korreloiko naisten kyvykkyys heidän kilpailuhalukkuutensa kanssa. Tässä testissä kaikki joutuivat edellä kuvattuun kilpailutilanteeseen, jota modifioitiin samoilla naisia suosivilla toimenpiteillä. Tulosten perusteella sekä parhaat että huonoimmat naiset innostuivat kilpailuun suosimisen perusteella, sen sijaan suorituskyvyltään keskinkertaisten naisten kilpailuintoon suosimisella ei ollut vaikutusta.
Tämän havainnon perusteella näyttäisi siltä, että vaikka jotkut kyvykkäät miehet ehkä hävisivätkin itseään kyvyttömämmille naisille, saatiin suosimisen avulla vastaavasti (ehkä vielä enemmän) kilpailuun mukaan näitä miehiä kyvykkäämpiä naisia. Naisten suosimisella ei myöskään ollut vaikutusta parhaiden miesten halukkuuteen kilpailla.
Yhteiskunnan tasolle ekstrapoloituna tämä siis tarkoittaa sitä, että suosimalla saadaan yhteiskunnan parhaat voimat mukaan kilpailuun menestyksestä, mikä tietenkin johtaa mahdollisimman tehokkaaseen kyvykkyyden hyödyntämiseen työelämässä. Ja sitä kautta koko yhteiskunnan menestykseen.
Kokeet eivät loppuneet tähän, vaan kunkin kilpailijan oma suoritus saatettiin hänelle tiedoksi, mutta ei muiden menestymistä. Näillä tiedoilla lähdettiin viidenteen tehtävään, jonka tarkoituksena oli selvittää aiheuttivatko naisten suosimistoimenpiteet negatiivisia jälkiseuraamuksia.
Kyseessä oli yksinkertainen koordinaatiotehtävä, jossa osallistujat saattoivat vaikuttaa omaan ja parinsa saaman palkkion suuruuteen - siis halutessaan tavallaan rangaista pariansa. Tehtävää ennen jokaiselle kerrottiin onko hänen parinsa ollut voittaja vai häviäjä sekä tämän sukupuoli. Näillä tiedoilla, tai sillä oliko edeltävässä tehtävässä käytetty naisten suosimista, ei ollut merkitystä tehtävän suorituksen kannalta. Toisin sanoen kiintiöiden käyttäminen aiemmissa tehtävissä ei johtanut yhteistyön kangerteluun jälkikäteen.
Kokonaisuutena tämän tutkimuksen perusteella näyttäisi niin yrityksen kuin yhteiskunnankin tasolla edulliselta suosia naisia työ- ja muun yhteiskunnallisen elämän erilaisissa kilpailutilanteissa. Valitettavasti tutkimustilanne oli oikeasta työelämästä niin merkittävästi poikkeava, etteivät edes tutkijat itse tehneet tätä johtopäätöstä, vaan totesivat jatkotutkimusten tarpeellisuuden.
Tästä huolimatta pidin tutkimusta niin mielenkiintoisena, että päätin jakaa sen lukijoideni kanssa. Samalla haluan kannustaa kaikkia naisia lähtemään mukaan kaikenlaisiin yhteiskunnassa ja työelämässä kohtaamiinsa haasteisiin - oli taustalla sitten naisten suosimiseen tähtääviä toimenpiteitä tai ei. Koko Suomen menestys kun joka tapauksessa riippuu siitä, kuinka hyvin väestömme potentiaali saadaan käytetyksi koko yhteiskuntamme hyödyksi!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapsille parempi tulevaisuus!
Juhlaraha tasa-arvolle ja suvaitsevaisuudelle
Onko tosiasioiden tunnustaminen viisautta?
Miksi nainen pettää miestään?
Tekstit
-
Yleensähän naisia suosivia toimenpiteitä, ainakin kiintiöitä, on perusteltu muodostuneilla naisia syrjivillä, mutta naisista johtumattomilla rakenteilla, jotka poistuisivat kunhan naiset saisivat organisaatioissa vahvemman aseman. Eli kiintiöt voitaisiin poistaa tulevaisuudessa tarpeettomina.
VastaaPoistaTämä tutkimus taas antaa perusteita käyttää kiintiöitä nimenomaan naisista itsestä johtuvilla syillä, jotka tuskin poistuisivat ikinä, joten suosiminen olisi tarpeellista pysyvästi.
Itse olen ollut siinä uskossa, että naisten ja miesten aseman ero johtuu pääasiassa henkilökohtaisista ominaisuuksista, joissa on keskimääräinen ero naisten ja miesten välillä. Esimerkiksi juuri tämä kilpailuhenkisyys. Tämä tutkimus myös vahvistaa tätä näkemystä.
Olisiko sitten oikeudenmukaista suosia sukupuolen perusteella tietäen, että suosiminen tulee olemaan pysyvä järjestely ja vaikka tästä olisikin yhteiskunnallisia hyötyjä. Sukupuolten väliset erot ovat kuitenkin vain keskiarvoissa. Yksilöiden väliset erot ovat kai isompia.
Jos naisten menestymisen ongelma on haluttomuus kilpailla, miksi ihmeessä suosiminen pitäisi kohdistaa naisiin eikä ihmisiin, jotka nyt yleisesti kärsivät haluttomuuesta kilpailla?
VastaaPoista"Tämän havainnon perusteella näyttäisi siltä, että vaikka jotkut kyvykkäät miehet ehkä hävisivätkin itseään kyvyttömämmille naisille, saatiin suosimisen avulla vastaavasti (ehkä vielä enemmän) kilpailuun mukaan näitä miehiä kyvykkäämpiä naisia."
VastaaPoistaTämä on avainkohta. Koska oletan että virkoja ja yhteiskunnan huippupaikkoja täytetään parhaan mahdollisen ehdokkaan valitsemiseksi, ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää suosia naisia mikäli se johtaa yhdenkään huonommaan ehdokkaan valitsemiseen.
Kaiken kaikkiaan professoritason ihmiseltä melko outoja johtopäätöksiä tästä kokeesta. Ei ihme että naiset innostuvat kilpailemaan, jos heitä kerran suositaan. Halojaa - onko tässä nyt lainkaan harkittu että suosismisratkaisut saattavat vastavuoroisesti heikentää pätevien miesten hakuhalukkuutta varsinkin jos näistä siskoboostereista tehtäisiin yleinen periaate - miksi lähteä leikkiin mukaan jos kerran pesällä pääsee?
Mikäli naisilla ei ole munaa hakea itse virkoja kilpailun takia, ei se ole yhteiskunnan tehtävä taluttaa naisia kädestä näille johtopaikolle ja siinä samalla syrjiä pätevämpiä miespuolisia kandidaatteja.
Jos naisia suositaan jollain tietyllä alalla tms, se kai johtaa väistämättä miesten vetäytymisen lisääntymiseen tuolla alalla. Jos esimerkiksi miesten urakehitystä pörssiyhtiöissä hankaloitetaan naisia suosimalla (kuten Akava haluaa), miehet vetäytyvät pörssiyhtiöistä ja siirtyvät perheyrityksiin tai perustavat oman yrityksen. Listautuminen sitten hoidetaan vasta sen jälkeen, kun pääkonttori on siirretty maahan, jossa "tasa-arvopolitiikka" ei haittaa bisneksen tekemistä.
VastaaPoistaJohtopäätökset olivat ennemminkin siteeraamieni tutkijoiden kuin minun omiani. Mutta pari kommenttia kuitenkin.
VastaaPoistaNaisia suosimalla saatiin siis voittajiksi parempia henkilöitä kuin mikäli naisia ei suosittu. Näin siitä huolimatta, että jokunen yksittäinen mies hävisi huonommalleen. Selityksenä tässä on se, että kauniimpaa sukupuolta suosimalla saatiin mukaan näitä tappion kärsineitä miehiä suurempi joukko sellaisia kyvykkäitä naisia, jotka päihittivät miehet (siis olisivat päihittäneet vaikka suosimispisteitä ei olisi edes huomioitu).
Se on sitten kokonaan toinen asia, onko tämä oikein tai oikeudenmukaista; tai voidaanko tällaisten tutkimusten tuloksia soveltaa sellaisena vaikkapa pörssiyhtiöissä.
Huomatkaa myös, että siteeraamani tutkimuksen yksi hyvin selkeä tulos oli, ettei naisten suosiminen vaikuttanut miesten kilpailuhalukkuuteen. Ei siis ole oletettavissa (ainakaan tämän tutkimuksen valossa) että miehet heittäisivät pyyhekitä kehään, kuten molemmat oletatte.
Ja sitten oma mielipiteeni. Itse soisin tämän tutkimuksen merkittävimpänä seurauksena olevan naisten rohkaistumisen lähtemään mukaan kilpailemaan kaikissa yhteiskunnassa ja työelämässä vastaan tulevissa tilanteissa. Niin työelämässä kuin muuallakin.
No miehenä tiedän omalta kohdaltani tasan varmasti, että en moiseen kiintiöillä vääristeltyyn kisaan haluaisi osallistua. Toki jos kyseessä on laskutehtävät ja jonkun euron panokset, niin miksipä ei.
PoistaJos kuitenkin oikean maailman työtehtävät jaetaan samalla periaattella, niin en halua olla siinä touhussa mukana lainkaan. Paitsi tietenkin silloin jos kiintiöt suosisivat minua.
En ole kilpailuhenkinen mutta olen kuitenkin sukupuoleltani mies. Siinäpä onkin tasa-arvopolitiikalle pähkinää kerrakseen. Taitaisi olla parempi kun muutan sosiaalisesti konstruoidun sukupuoleni yksinkertaisesti naiseksi, ja pääsen siten edes vähän parempiin asemiin. Missä virastossa tämän hakemuksen saikaan täyttää?