Uhmaikäisen käytös, mutta aikuisen valta

Maa- ja metsätalousministeriö perusti työryhmän, jonka tarkoituksena oli suunnitella Evon retkeilyalueen matkailu-, virkistys-, tutkimus- ja opetuskäyttöä. Työryhmään oli kutsuttu edustajia opetus- ja kulttuuriministeriöstä, Luonnonvarakeskuksesta, ympäristöministeriöstä, luonnonsuojelujärjestöistä, Metsähallituksen luontopalveluista, Asikkalan ja Padasjoen kunnista, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitosta, Suomen Partiolaiset ry:stä, Hämeen ammattikorkeakoulusta (HAMK), Hämeen metsänhoitajista, Metsästäjäliiton Etelä-Hämeen piiristä, Suomen Ladusta, Helsingin yliopistosta ja alueen yrittäjistä.

Nyt kävi kuitenkin niin, ettei ympäristöpuolen väki - siis ympäristöministeriö ja luonnonsuojelujärjestöt - halunnutkaan mukaan. Syynä oli normaalille uhmaikäiselle lapselle tyypillinen käyttäytymiskoodisto, jossa "mä en leiki sun kanssa, ellei leikitä sitä, mitä mä tahdon". Ympäristöväki kun tahtoi tehdä alueesta kansallispuiston.

Ajatus kansallispuistosta on herättänyt voimakasta vastustusta muun muassa alueen maanomistajien ja metsästäjien parissa. Mutta ympäristöväki - tapansa mukaan - haluaisi omistajia kuulematta ja perustuslaissa taattua omaisuuden suojaa kunnioittamatta sosialisoida halunsa kohteen.

Tapaus on sikäli erityisen mielenkiintoinen, että se täydentää nykyajan äärimmäisen vihervasemmiston kuvaa, josta yksi puoli nähtiin taannoisessa Sannikka-ohjelmassa, jossa wokeltajia edustanut naishenkilö vaati puheoikeuden kieltämistä kanssakeskustelijaltaan. Ja nyt siis ympäristöministeriö ja ympäristöjärjestöt ovat ilmaisseet asian toisen puolen, eli evänneet itseltään asiansa edistämisen muiden kanssa tehtävän yhteistyön kautta. 

Omituisinta asiassa on, että evänneiden mukana on Suomen hallituksen johtama ministeriö. Siis taho, jonka tehtävänä on panna toimeen kansalaisten tahto maan kehittämisessä - mutta joka kieltäytyy toimeksiannosta edellä kuvaamaani uhmaikäisen lapsen käytöstä muistuttavalla tavalla. 

Hämmästyttävintä taas on se, kuinka suuri osa suomalaisista (lähinnä naisista) on valmis antamaan uhmaikäisten tasolla ja keinoilla toimivalle puhavihreiden joukolle äänensä vaaleissa. Ihan oikeastiko he ajattelevat tällä tavoin rakentavansa parempaa tulevaisuuden Suomea? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Komissio hamuaa määräysvallan suomalaisiin metsiin
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?

Eurooppalaispoliitikot Erdoganin diktatuurin asialla

Euroopan reunalla sijaitseva islamilainen Turkki on ajautumassa diktatuuriksi. Kyseessä lienee ensisijaisesti presidentti Erdoganin suuruudenhulluus, mutta sen toteuttamiseksi on valjastettu myös uskonto.

Maailmanparantamiseen taipuvaisen Länsi-Euroopan on vaikea sulattaa ajatusta diktatuurista aivan rajallaan. Etenkin kun samassa maassa on jo ennestään väkivaltaisia ristiriitoja väestöryhmien välillä.

Nyt nähty ongelma liittyy Turkin presidentin pyrkimykseen lisätä valtaansa kansanäänestyksen kautta. Sitä varten hänen hallituksensa jäsenten oli tarkoitus kiertää niissä Euroopan maissa, joissa on suuri - ja äänioikeutettu - turkkilaisväestö.

Pelkään pahoin, että kieltämällä diktaattorikandidaatin vasallien puhekierrokset ovat eurooppalaiset poliitikot varmistaneet ulkoturkkilaisten äänet Erdoganille ja samalla tasoittaneet uuden sulttaanin tietä kohti rajatonta valtaa. On siis jälleen kerran käymässä niin, että hyvää tarkoittavat ihmiset ovat korkeaotsaista periaatteellisuuttaan korostamalla aiheuttamassa ongelmia.

Jos ja kun Turkki siirtyy eurooppalaispoliitikkojen maailmanparantamisen seurauksena (tai ilman sitä) kohti diktatuuria, joutuu turkkilainen maallistunut keskiluokka vaikeuksiin. Ja mikäli Erdogan on tosissaan islaminsa kanssa, joutuvat he myöskin suuriin elämäntavan muutoksiin - tulee paineita sekä naisten hunnuttamiseen, että alkoholinkäytön kieltämiseen.

Vaarana on myös turkkilaisten ja kurdien entistä kovempi vastakkainasettelu. Se voi pahimmillaan johtaa jälkimmäisten laajamittaiseen ryntäykseen kohti EU:ta turvapaikan toivossa.

Turkkilaisen yhteiskunnan noin satavuotias kemalistinen sekulaaris-demokraattinen perinne on siis tuhoutumassa tavalla, joka ei lupaa hyvää sen enempää Osmannien valtakunnan perillisille kuin eurooppalaisillekaan. On ikävää, että eurooppalaispoliitikot ovat ymmärtämättömyyttään lähteneet tukemaan tätä kehitystä.

Harmi kyllä, vahinko on jo tapahtunut, eikä sitä taida enää saada korjatuksi. Siitä pitää huolen Erdoganin propagandakoneisto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohtaako Eurooppa uuden pakolaistulvan?
Turkin kohtalo Erdoganin käsissä
Turkin kapina vahvisti Erdogania

Seurakunnat demonstroivat maahanmuuttopolitiikkaa vastaan

Kirkkokansan on yleensä ajateltu olevan arvokonservatiivista. Siksi oli yllättävää lukea, että muutamat seurakunnat ovat päättäneet demonstroida Suomen islamisoitumiskehityksen puolesta lukemalla kielteiset turvapaikkapäätökset iltapäiväjumalanpalveluksissaan.

Jään odottamaan suurella mielenkiinnolla miten kirkkokansa reagoi näihin päätöksiin, joiden taustalla asiasta kertoneen uutisen mukaan on lähinnä naispappeja. Onnistuvatko he muuttamaan lampaidensa ajattelua arvoliberaalimpaan suuntaan vai syntyykö kirkkokansan piirissä jonkinlainen kapina.

Joka tapauksessa on selvää, että maamme evankelis-luterilainen kirkko on suuren murroksen edessä. Se lienee päässyt yli naispappeuden aiheuttamista ristiriidoista, mutta edessä ovat homoliittokysymykset ja nyt ilmeisesti myös lähinnä muslimien maahanmuuttokysymykset. Jopa naispappeus saattaa palata asialistalle.

Jos merkittävä osa seurakunnista suhtautuu näihin asioihin liberaalisti - ja etenkin jos naispapit ovat siinä johtavassa roolissa - saattaa valtionkirkon konservatiivinen siipi lähteä omille teilleen. Siinäkin tapauksessa kirkon katto saattaa olla korkea, mutta seinien väliin saattaa syntyä ylipääsemätön railo.

Kirkon hajoamista ehkäisee myös kirkon valtava omaisuus eli seurakuntatoiminnan keskiössä olevat kirkkorakennukset. Lisäksi sen verotusoikeus saattaa jarruttaa opetuksiin pettyneiden uskovaisten halua jättää seurakuntansa.

Kirkon tulevaisuuden kannalta pappien liberalisoitumisella voi olla kahdenlaisia seurauksia. Niistä ensimmäinen on jäsenkato konservatiivisimpien - ja usein seurakuntien palveluja aktiivisimmin käyttävien - ihmisten jättäessä oman katsomuksensa mukaan kerettiläisen kirkon. Jos tunne on voimakas, eivät edes kirkkorakennukset ja verotusoikeus kykene estämään heidän lähtemistään.

Toinen vaihtoehto on, että seurakunnat onnistuvat liberalisoituessaan haalimaan toimintaansa uusia aktiivisia jäseniä, jolloin kirkon vuosia jatkunut jäsenkato lopulta päättyy. En tiedä pyrkivätkö liberaalit papit tähän, mutta joka tapauksessa he ovat lähteneet uhkapeliin, jossa panokset ovat kovat, mutta niin myös mahdollinen voitto.

Lopuksi on huomautettava, ettei kenenkään pidä aliarvioida kirkon kykyä selvitä ongelmistaan. Sillä on kahdentuhannen vuoden värikäs - mutta menestyksellinen - historia. Siltä pohjalta voitaneen ammentaa keinoja myös nykyisen tilanteen ratkaisemiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luterilainen kulttuurivaikutus Suomessa
Miksei perustuslaki suojele islamista eronneita
Uskonnon, uskontotiedon vai logiikan opetusta?

Terhi Kiemunki haitanaiheuttajana

Kansanedustaja Lea Mäkipään (ps) avustaja Terhi Kiemunki on erotettu puolueensa jäsenyydestä. Syynä ovat median mukaan useaan kertaan haetut matkakulut.

Kiemunki sai aiemmin 450 euron sakot kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, koska oli tullut kirjoittaneeksi kaikkien Euroopan terroristien olevan muslimeja. Väite ei tietenkään pidä paikkaansa, koska eurooppalainen terrorismi ei rajoitu pelkkiin islaminuskoisiin, vaikka nämä muodostavatkin ylivoimaisen enemmistön maanosamme terrorismista nykyaikana.

Kiemungin rikosta ei voi pitää kovin vakavana. Ensinnäkin hänen näkemyksensä muslimeista eurooppalaisen terrorismin suurimpana ongelmana oli oikea, joskin sanamuoto asian ilmaisemiseksi oli liioiteltu. Toiseksi 450 euroa kertyi Kiemungille 30 päiväsakosta, jollaisen voi saada esimerkiksi huomattavasta ylinopeudesta, näpistyksestä tai ilkivallasta.

Siksi oli oikein, että myöskään Perussuomalaiset eivät erottaneet Kiemunkia tämän kirjoitteluiden takia. Mielipiderikoksen tehneiden tuomitseminen tai armahtaminen kuuluu politiikassa äänestäjien tehtäviin. Lisäksi oikeusvaltiossa tuomionsa suorittaneen katsotaan sovittaneen rikoksensa ja olevan sen jälkeen tasavertainen muiden ihmisten joukossa.

Sen sijaan yhteisten varojen väärinkäyttö on asia, jota minkään puolueen ei voi olettaa hyväksyvän. Siinä on kyse luottamuksen pettämisestä ammatissa, jossa pyritään hoitamaan luottamustehtäviä - erityisesti verovaroja.

Siten rahojen käytössä epäluotettavaksi osoittautuneelle henkilölle ei voi olla käyttöä missään vakavasti otettavassa poliittisessa liikkeessä. Ei edes siinä tapauksessa, että äänestäjä armahtaisi hänet.

Tätä taustaa vastaan on outoa, että Tampereen Perussuomalaiset ovat päättäneet säilyttää Kiemungin aseman yhdistyksensä johdossa. Asiaa perusteltiin vaalien läheisyyden aiheuttamilla käytännön syillä.

Perussuomalaisten politiikkaa monissa suhteissa ymmärtävänä henkilönä ilmaisen pettymykseni tamperelaisten toiminnasta. Tekemällään ratkaisulla he heikentävät puolueensa julkisuuskuvaa, joka muutenkin on aivan liian monien heidän potentiaalisten kannattajiensa mielestä este sen äänestämiselle.

Tämä on vahingollista maamme talouspolitiikalle, sillä se vahvistaa taloudellisesti tuhoisaa jakopolitiikkaa ajavien vihervasemmistopuolueiden asemaa heikentämällä niiden kanssa osittain samoista äänestäjistä kilpailevien Perussuomalaisten vetovoimaa.

Tämä on vahingollista myös maamme maahanmuuttopolitiikalle, jonka suhteen Perussuomalaiset ovat ainoa edes suhteellisen järjellistä linjaa ajava poliittinen voima.

Lisäksi tämä on vahingollista maamme demokratiakehitykselle, koska Perussuomalaiset ovat onnistuneet kanavoimaan suomalaisen "eliitinvastaisuuden" poliittisesti rakentavaksi voimaksi sen sijaan, että se olisi radikalisoitunut mittavassa määrin ulkoparlamentaariseksi tai jopa väkivaltaiseksi toiminnaksi.

Tässä tilanteessa Perussuomalaisten johto on hankalassa välikädessä. Puuttuminen paikallisyhdistyksen toimintaan saattaa osoittautua kaksiteräiseksi miekaksi, vaikka Kiemungin asema onkin selvästi puolueen omien sääntöjen vastainen.

Onhan selvää, että suomalainen vastuullinen media ei jätä käyttämättä ainuttakaan mahdollisuutta kiilojen lyömiselle heidän valtaansa uhkaavaa poliittista liikettä vastaan. Eikä sen valtaa kannata aliarvioida.

Kuntavaalit järjestetään huhtikuussa. Tässä tilanteessa on vaikea sanoa, mikä olisi järkevintä Perussuomalaille. Ehkä yksinkertaisinta olisi kaikesta huolimatta antaa asian toistaiseksi olla ja palata siihen vasta vaalien jälkeen. Ellei Kiemunki sitten ota järkeä käteen ja lopeta ihan itse lisävahingon aiheuttamista entiselle puolueelleen.

Samalla on kysyttävä kansanedustaja Lea Mäkipään arviointikyvyn perään. Voiko todellakin olla niin, että hän haluaa pitää avustajanaan henkilön, jonka moraali ei estä edes matkalaskuvilppiä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Spekulointia ja luottamusta
Demokratian ongelmista afrikkalaisen syrjähypyn valossa
Yllätysloikkari kohti uusia seikkailuja

HS maahanmuuttajien kokemuksista

Tämän aamun Helsingin Sanomissa nostettiin suurennuslasin alle humanitaarisiin maahanmuuttajiin kohdistuva häirintä ja rikollisuus. Suomessa ääneen pääsi tummahipiäinen nainen, joka kertoi joutuneensa yli viisikymmentä kertaa erilaisen häirinnän ja muun muassa sylkemisen kohteeksi.

Hänen väittämiensä häirintätapausten määrä on uskomattoman suuri. Näin etenkin siksi, etten ole itse havainnut kertaakaan maahanmuuttajiin kohdistuvaa häirintää liikkuessani julkisessa liikenteessä enkä missään muuallakaan. Kantasuomalaisiin kohdistuvaa (ja sellaisen tekemää) häirintää olen sen sijaan vuosien kuluessa havainnut useammankin kerran, myös itseeni kohdistuvaa.

Ovat tummahipiäisen naisen kokemien tapausten määrät totta tai ei, pitäisi kaikille suomalaisille olla itsestäänselvyys, ettei minkäänlainen häirintä ole asiallista. Ei myöskään maahanmuuttajiin tai tummaihoisiin kohdistuva.

Olisi myös hyvä, että maahanmuuttajia häiritsevät ihmiset ymmärtäisivät, ettei heidän toiminnallaan ole positiivisia vaikutuksia maahanmuuttokriittisen ajattelun leviämisen kannalta, vaan asiaton käyttäytyminen pikemminkin vaikeuttaa siitä käytävää yhteiskunnallista keskustelua ja maahanmuuton hallintaan tähtäävää poliittista päätöksentekoa. Jos häiriköiden tavoitteena on siis tiukka maahanmuuttopolitiikka, olisi syytä pitää mölyt mahassa ja käyttäytyä ihmisiksi.

* * *

Lehden toisessa jutussa kerrottiin että Saksassa hyökättiin viime vuonna melkein kymmenen kertaa päivässä siirtolaisia vastaan. Tiedon lähteenä on uutistoimisto, joka kertoo saaneensa tiedon maan sisäministeriön tekemästä selvityksestä. Siten lukua ei ole syytä epäillä.

Tämän jutun osalta olisin kuitenkin kaivannut tietoa hyökkääjien etnisestä taustasta. Kysymys on aivan oleellinen, sillä ainakin Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan "maahanmuuttajaryhmien sisäinen rikollisuus selitti merkittävän osan siitä, että eräiden maahanmuuttajaryhmien keskuudessa riski joutua väkivaltarikosten kohteeksi oli niin korkea".

Suomalaisen selvityksen valossa onkin syytä epäillä, että myös Saksassa huomattava osa siirtolaisia vastaan tehdyistä hyökkäyksistä on muiden kuin kantasaksalaisten tekemiä. Olisi hienoa, jos Helsingin Sanomat olisi valaissut uutisessaan myös asian tätä puolta, sillä voisihan sellaisen olettaa kuuluvan itsestäänselvyytenä objektiivisuuteen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen tähtäävän vastuullisen median agendaan.

* * *

Samassa uutisessa kerrottiin myös ruotsalaisessa vastaanottokeskuksessa sattuneesta tulipalosta. Blogisti Rähmis kertoi, että ruotsalaisen poliisin mukaan "murhapoltoksi tämä kirjattiin. Epäiltyjä ei ole tiedossa ja teemme tutkimuksia selvittääksemme miten palo on alkanut." Blogisti ei ole linkittänyt lähdettä, mutta yleensä hänen kirjoituksensa ovat perustuneet valtamediaan tai muihin luotettaviin lähteisiin. Oli sittenkin linkki.

Ruotsalaisen tulipalon osalta jää siis arvoitukseksi myös se, onko kyseessä hyökkäys vastaanottokeskusta ja sen asukkaita vastaan, vai onko kyseessä tekninen vika, asukkaiden oma vahinko tai suorastaan heidän itse tekemänsä tuhopoltto. Näiden vaihtoehtojen todennäköisyyksiä voi pohtia blogisti Paavo Tajukankaan vuonna 2015 tekemän (alkuperäisuutisten linkit sisältävän) listauksen mukaan.

Tässä tilanteessa on siis ainakin toistaiseksi jäätävä odottelemaan Helsingin Sanomien uutista vastaanottokeskuksen tulipalon syystä. Onhan selvää, että vastuullisesti toimiva lehti uutisoi myös tulipalon syyn otettuaan sen esille maahanmuuttajiin kohdistuvien hyökkäysten yhteydessä. Onhan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi mediaan ei luoteta?
Kajaanin ja Itäkeskuksen tapaukset on tutkittava ja uutisoitava näyttävästi
Yle uutisoi vajavaisesti maahanmuuttajanuorten peloista

Ruotsalainen politiikka ajatumassa järisyttäviin muutoksiin

Suomessakin kehuttiin joitain vuosia sitten, että Ruotsin politiikassa puoluekentän jakautuminen porvarilliseen ja punavihreään blokkiin olisi hieno juttu. Sen sanottiin muun muassa takaavan äänestäjälle ennakkotiedon siitä, minkälaista politiikkaa hänen valinnastaan seuraisi, mikäli se päätyisi hallitusvastuuseen.

Suomessa tällaista äänestäjäturvaa ei ole. Sen sijaan meillä on perinteisesti ollut kolme tai neljä keskisuurta puoluetta, joiden ennalta arvaamattomana kombinaationa on syntynyt uusi hallitus. Siten myös hallitusohjelma on ollut kompromissi hallituspuolueiden vaalien aikana ilmaisemista tavoitteista.

Uusien poliittisten voimien nousu on aiheuttanut sekä Suomessa että Ruotsissa poliittisen järjestelmän muutoksia. Suomessa vuoden 2011 jytkyvaalien jälkeen vaalien suurvoittajaa Perussuomalaisia houkuteltiin kyllä hallitukseen, mutta sen tärkeimmät vaalilupaukset haluttiin jättää ulos hallitusohjelmasta. Timo Soini ei siihen suostunut.

Tuloksena oli Suomen historian huonoin hallitus, koska myös rökäletappion kärsinyt Keskusta oli haluton hallitusyhteistyöhön. Niinpä maata hallitsi ensin Jyrki Kataisen ja sittemmin Alexander Stubbin johtama äärivasemmistosta kristillisdemokraatteihin ulottunut porukka, joka ei käytännössä pystynyt tekemään yhtäkään merkittävää päätöstä tilanteessa, jossa esimerkiksi maan talous oli ajautumassa ongelmiin.

Hallitustaipaleen loppuvaiheessa tilanne ajautui suoranaiseksi farssiksi jopa pääministerin äänestäessä hallituksen esitystä vastaan eduskunnassa. Myös äärivasemmisto (ensin Vasemmistoliitto ja myöhemmin myös Vihreät) jätti hallitusvastuun julki lausumattomana - mutta ilmeisenä - tavoitteenaan oman kannatuksen nostaminen.

Vuoden 2015 vaaleissa Perussuomalaiset uusivat kannatuksensa ja pääministeripuolue vaihtui. Nyt myös Perussuomalaiset saivat hallitusohjelmaan omia tärkeinä pitämiään asioita ja Suomeen syntyi kolmen suurimman puolueen oikeistohallitus. Sen toiminta on takkuillut, mutta joka tapauksessa myös tärkeitä päätöksiä on saatu syntymään ja maan talous on lähtenyt lopulta nousuun.

Mutta palataan Ruotsiin. Siellä vuoden 2014 vaalit johtivat jonkinlaiseen pattitilanteeseen, jossa sen enempää punavihreä kuin porvarillinenkaan blokki ei saanut enemmistöä parlamenttiin. Hallitusvastuun otti punavihreä "feministihallitus", joka joutuu tukeutumaan politiikassaan keskustaoikeistolaiseen oppositioon.

Hallitus on sen seurauksena ollut ymmärrettävästi äärimmäisen heikko, ja kaadettavissa milloin tahansa. Siten feministihallituksen päätöksentekokyky on ollut lähes yhtä heikko kuin Kataisen/Stubbin hallituksella.

Tässä tilanteessa Ruotsin Kokoomus on alkanut vilkuilla vuosikaudet täydellisessä pannassa olleisiin Ruotsidemokraatteihin päin. Syitä lienee kaksi: puolueen kannatusta on valunut Ruotsidemokraateille kasvaneen maahanmuuttokriittisyyden seurauksena ja toisaalta on selvää, ettei maahan synny jatkossakaan vanhojen blokkirajojen mukaisia enemmistöhallituksia. Siten "jotain tarttis tehrä".

Vilkuilulla on kuitenkin ollut yllättävä seuraus; ainakin gallupien perusteella. Kokoomuksen kannatus on nimittäin laskenut ja Keskustan vastaavasti noussut.

Syynä  kannatuksen laskuun lienee, ettei maahanmuuttopolitiikan äkkikäännös ole vakuuttanut niitä, jotka ovat pääseet yli sen korkean kynnyksen, joka länsinaapurissa liittyy Ruotsidemokraatteihin. Toisaalta näihin päin vilkuilu on kauhistuttanut kansankodin kuplaan vielä uskovia. Myös jälkimmäinen johtunee Ruotsidemokraatteihin liittyvästä stigmasta.

Ruotsalaisen politiikan uudet käänteet ovat merkittävämpiä kuin äkkiseltään voisi arvata. Sanoisin, että ne ovat suorastaan järisyttäviä, sillä juuri nyt näyttäisi siltä, että ruotsalaisen politiikan perustukset ovat murtumassa. Tarkoitan tällä meille suomalaisille käsittämättömän syvää erottelua punavihreiden ja porvarillisten puolueiden välillä.

Ruotsalaisen hallituspolitiikan vaikeuksista seuraava toinen, ja ainakin lyhyemmällä tähtäimellä kokoomuksen ja Ruotsidemokraattien flirttailua paljon merkittävämpi muutos nimittäin liittyy ruotsalaisen politiikan vasemmalle laidalle. Maan demareissa on oivallettu, että enemmistöhallituksen voi muodostaa muutenkin kuin yhteistyössä Ruotsidemokraattien kanssa. Eli astumalla yli vanhan blokkijaon ottamalla suosiotaan kasvattaneet keskustalaiset mukaan hallitusyhteistyöhön.

Käytännössä blokkirajat ylittävä hallitus ohjaisi Ruotsin vuoden 2018 jälkeisenä aikana kohti Suomelle tyypillistä koalitiopolitiikkaa, jossa äänestäjillä ei olisi takuuta tulevasta hallitusohjelmasta. Samalla Ruotsidemokraatit jatkaisivat kannatuksensa nostamista - ellei hallitus sitten onnistu tekemään runsaasta maahanmuuttajaväestöstä menestystarinaa.

Edelle kirjoitetusta huolimatta lienee selvää, että vuoden 2018 parlamenttivaalit käydään Ruotsissa edelleen perinteisen blokkijaon merkeissä. Jos vaalitulos on nykyisen kaltainen, tai Ruotsidemokraattien kannatus nykyistäkin suurempi, ovat edessä hallitusneuvottelut, joiden lopputuloksena on joko ruotsalainen punamulta tai nykyisen kaltainen - joko porvarillinen tai punavihreä, mutta joka tapauksessa heikko - vähemmistöhallitus.

Näin siksi, ettei edes Kokoomus ole ehdottanut Ruotsidemokraatien ottamista mukaan hallitusvastuuseen. Ainoastaan puhunut keskusteluyhteydestä ja yhteistyöstä yksittäisissä asioissa heidän kanssaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Feministipuolue ja inhimillinen turvallisuus
Ruotsin Kokoomus katuu - mutta miten korjata tehdyt virheet?
Halveksiiko Anu Vehviläinen demokratiaa?

Lahden kisaennakko

Viikonloppuna hiihdettiin Viron Otepäässä viimeiset näytöt ennen Lahden MM-kisoja. Suomalaisittain jäi monenlaista mietittävää. Siitä huolimatta on tullut aika tehdä perinteinen Professorin MM-kisaveikkaus. Tällä kertaa en käsittele hiihtäjiä erikseen vaan listaan matkoittain ne hiihtäjät, joihin kohdistan suurimmat odotukset.

Sprintin osalta suurimmat suomalaistoiveet Lahdessa kohdistuvat ampumahiihtäjä Mari Laukkaseen. Hän on kauden aikana osoittanut, että suksi kulkee liukkaasti myös sprintin karsinnassa, mutta erähiihto tuottaa vaikeuksia. Toivottavasti ryhmähiihdon taktiikka on Lahdessa kohdillaan ja meno kauden parasta. Professorin veikkaus sprintistä on Laukkaselle välieräpaikka eli sijat 7-12.

Miesten puolella Ristomatti Hakola on ollut tällä kaudella varmin hiihtäjä, vaikka onkin kärsinyt pystyssä pysymisen vaikeudesta. Otepäässä myös Martti Jylhä selvisi välieriin. Kummallakaan ei kuitenkaan näyttäisi olevan asiaa finaaliin. Professorin optimistinen veikkaus on molemmille välieräpaikka eli sijat 7-12.

Toinen Lahdessa hiihdettävä kilpailumatka on skiathlon eli yhdistelmähiihto, joka myös takaa-ajona tunnetaan. Naisten puolella Krista Pärmäkoskella on mahdollisuus jopa mitaliin. Miesten puolella tämä saattaa hyvinkin olla Matti Heikkisen paras matka.

Molemmat osaavat tasavahvasti sekä perinteisen että vapaan hiihtotavan ja myös kunto-ominaisuudet ovat tänä vuonna olleet kohdallaan. Otepäästä parivaljakko saalisti perinteisellä hiihtotavalla viidennen ja kuudennen sijan. Professorin eritäin optimistinen veikkaus on Pärmäkoskelle pronssia Charlotte Kallan ja Marit Björgenin jälkeen sekä "Happo" Heikkiselle hopeaa Sundbyn jälkeen.

Sunnuntaina hiihdetään parisprintit perinteisellä hiihtotavalla. Tämä olisi suomalaisten etukäteen varmin mitalipäivä, mikäli viivalle saataisiin parhaat mahdolliset joukkueet. Näin tuskin kuitenkaan käy, vaan sekä Heikkinen että Pärmäkoski jättänevät tämän arvokisaohjelman vähiten arvostetun kilpailumuodon väliin.

Professorin veikkaus on, että naisista hiihtävät Aino-Kaisa Saarinen ja Kerttu Niskanen. Sillä kokoonpanolla joukkue selviää kolmanneksi Norjan ja Ruotsin jälkeen. Miehissä matkaan lähtevät olympiavoittajat Jauhojärvi/Niskanen, jotka jäävät neljänneksi Norjan, Ruotsin ja Venäjän jälkeen.

Tiistaina on suomalaisten naisten päämatka eli perinteisen kymppi. Kauden alkaessa odoteltiin, että Suomi ottaisi varmasti mitalin ja ainakin itse toivoin vielä joulukuussa, että saataisiin jopa kaksi suomalaisnaista palkintopallille.

Otepään perusteella kuitenkin vain Krista Pärmäkoskella on asiaa kärkihiihtäjien vauhtiin, mutta sekin edellyttää suksihuollolta merkittävästi parempaa onnistumista kuin Otepäässä. Professorin ylioptimistinen veikkaus on, että Pärmäkoski saa kuin saakin pronssilätkän. Edellä ovat Marit Björgen ja Heidi Weng.

Keskiviikkona hiihdetään miesten 15 kilometriä jota aiemmin kutsuttiin pikamatkaksi. Koko kauden perusteella Iivo Niskanen on vahvassa mitalikunnossa. Edes voitto ei ole mahdoton, vaikka vaatiikin venymistä ja huollon huippu-onnistumista.

Matti Heikkinen ei Otepään perusteella näyttäisi juuri nyt olevan mitalikunnossa, mutta hänen päivittäiset suorituksensa ovat tunnetusti kovin vaihtelevia. Professorin veikkaus on, että toinen mitalitoivoistamme onnistuu ja Suomi saa hopeaa. Kulta jää saalistamatta, koska Martin Sundby näyttäisi juuri nyt olevan voittamaton - vaikka toki hänkin voi sortua huollon virheisiin.

Torstai on sitten viestipäivä. Sen suhteen puhetta on herättänyt eniten naisten viestijoukkueen koostumus. Professorin veikkaus joukkueeksi on Kerttu Niskanen, Krista Pärmäkoski, Kaisa Mäkäräinen (tai Laura Mononen) ja Mari Laukkanen.

Valitettavasti Norja karkaa kolmannella osuudella Ruotsin kanssa ja Neljännellä osuudella myös Yhdysvallat hiihtää Suomen kiinni ja ratkaisee kilpailun viimeisessä nousussa. Suomen viestinaisten tuloksena on siten Professorin vähän negatiivissävyisen arvauksen mukaan neljäs sija.

Perjantaina ottavat toisistaan mittaa miehiset viestijoukkueet. Suomen joukkue lienee ensimmäisessä vaihdossa kärjen mukana Sami Jauhojärven tuomana. Toiselta osuudelta Iivo Niskanen tuo Suomen vaihtoon yhdessä Norjan ja Ruotsin kanssa. Tilanne näyttää erittäin hyvältä.

Kolmannella osuudella hiihtää luultavasti Lari Lehtonen, joka jää lopussa joitain kymmeniä metrejä Norjasta ja Ruotsista, mutta pitää silti muut takanaan. Ankkuriosuudella Matti Heikkisen tehtäväksi jää varmistaa Suomen pronssimitali, joka on siis Professorin varsin realistinen veikkaus.

Lauantaina naiset lopettavat kisaurakkansa hiihtämällä vapaalla hiihtotavalla 30 kilometriä. Tässä vaiheessa kilpailijat ovat varsin väsyneitä, niin myös Krista Pärmäkoski.

Mikäli Kaisa Mäkäräinen ei ole hiihtänyt viestiä, saattaa hän tällä matkalla olla levänneenä yllättävän vahva. Professorin reallistinen veikkaus on, että mainitut kaksi naista sijoittuvat kymmenen joukkoon. Voitoin vie kisojen hiihtokuningatar Marit Björgen.

Sunnuntaina on vuorossa miesten viisikymppinen. Siitä tulee Norjan suurta juhlaa. Näin siksi, että vuonomaalla riittää asettaa peliin muita levänneempiä kovia miehiä ja tuloslistasta tulee sen mukainen.

Suomalaisista parhaaksi noussee Matti Heikkinen tai Iivo Niskanen. Heikkinen taistelee voitosta kärjen mukana 40 kilometriin asti, mutta sitten tulee noutaja. Sisu vie "Hapon" kuitenkin kelvollisesti maaliin. Niskanen saa tässä vaiheessa Heikkisen kiinni. Professori veikkaa realistisesti, että molemmat sijoittuvat lopputuloksissa kymmenen joukkoon.

Kokonaisuutena on selvää, etteivät kaikki suomalaiset tule onnistumaan toiveideni mukaan. Siten Suomi saanee Lahden maastohiihtokilpailuista lopulta "vain" viisi mitalia. Samalla muistutan, etteivät aiemmat ennustukseni ole juurikaan osuneet kohdalleen. Saa siis nähdä joko nyt osuisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Falunin lumikarkeloista
Hiihtäjät on valittu Sotshiin - vaan miten käy itse kisoissa
MM-kilpailut pohjoismaisten hiihtolajien Mekassa - Holmenkollenilla!

Turvapaikanhakijat ovat islamilaisen terrorismin rahoituskeino

Luultavasti kaikki suomalaiset ovat jo pitkään tienneet, että subjektiivinen oikeus turvapaikan hakemiseen EU:n alueelta on johtanut laajamittaiseen ihmissalakuljetukseen kehitysmaista Eurooppaan. Harvempi lienee sen sijaan ennen tätä aamua tiedostanut, että bisneksessä ovat vahvasti mukana myös ISIS:in terroristit, joiden toimintaa rahoitetaan sen kautta. 

Asiaa on tutkinut italialainen Loretta Napoleoni, jolla on myös hyviä neuvoja asian hoitamiseksi. Toistettakoon nuo neuvot myös tässä blogissa.

"Jos olisi Pohjoismaista, panisin rajanne kiinni. Italialla ei ole rahaa ja halua tukkia siirtolaisvirtaa."

"Rajojen avaaminen on väärin. Ei voi ajatella, että kaikki avoimuus on hyväksi. Täytyy löytää tasapaino."

Napoleonin mielestä ihmisiä tulisi auttaa ensisijaisesti Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Perinteisen kehitysavun lisäksi voi kokeilla uusia keinoja: "kun tulijoita lähetetään takaisin, heille voisi antaa esimerkiksi mikrolainan oman yrityksen perustamiseksi."

Tuosta viimeisestä todettakoon, että esimerkiksi Homma-foorumilla toimivat henkilöt ovat jo pitkään antaneet mikrolainoja kehitysmaalaisille. Toimintaan voi käsittääkseni osallistua kuka tahansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ihmissalakuljetus Välimerellä

Halla-aho vaati EU:ta puuttumaan kansalaisjärjestöjen rikolliseen toimintaan

Media ja pahuuden ilmentymät 

Ihmissalakuljetus Välimerellä

Tämän aamun Helsingin Sanomat oli koonnut surullisen tarinan Välimereen hukkuvista pakolaisista. Heidän määränsä oli jutun mukaan viime vuonna korkeampi kuin koskaan ennen.

Kirjoituksen aluksi "Lääkärit ilman rajoja" -järjestöön kuuluva ruotsalainen kertoi kokemuksistaan Välimerellä ja otti kantaa siellä näkemäänsä. Lopussa oli puolestaan Välimeren tilanteeseen liittyvää taustatietoa.

Jutussa kerrottiin heti kärkeen, että "Eurooppaan yrittävät siirtolaiset pakenevat sotaa, vainoa ja köyhyyttä."

Tästä täytyy huomauttaa, että näistä ainakaan viimeinen ei ole legitiimi syy pyrkiä Eurooppaan, vaikka se lieneekin tulijoiden tavallisin motiivi. HS:n jutun taustaosuudessa nimittäin mainittiin, että "YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan... oikeus varsinaiseen turvapaikkaan täyttyy vain noin joka kymmenennellä."

Lehdessä kirjoitettiin myös, että "ihmissalakuljetus kukkii Libyan rannikolla, koska palveluille on kysyntää: maasta yritetään pois hinnalla millä hyvänsä."

Tämän väitteen osalta on todettava, ettei kyse ole ihmisten spontaaneista lähtöhaluista, vaan ihmissalakuljettajat ylläpitävät kysyntää kertomalla kehitysmaalaisille Euroopassa odottavista lihapadoista ja auliista naisista. Tämän vahvistaa myös Suomen ulkoministeriön lähtömaihin kohdistama tiedotuskampanja, jolla ihmissalakuljettajien bisnestä pyritään suitsimaan antamalla heidän potentiaalisille uhreilleen oikeaa tietoa.

Jutun henkilötarinaosuudessa ruotsalaislääkäri "kertoo 16-vuotiaasta bangladeshilaispojasta, joka oli jättänyt kotinsa tarttuakseen Libyasta tulleeseen työtarjoukseen. Vasta perillä hänelle oli selvinnyt, ettei mitään työtä ollut vaan hänet siepattiin ja vietiin paikalliseen vankilaan rikollisten kidutettavaksi."

Lienee selvää, ettei tällä pojalla ole turvapaikkaoikeutta Euroopassa. Sen sijaan Bangladeshin viranomaisten pitäisi järjestää hänelle kotiinkuljetus kotimaahansa, joka on tiettävästi täysin turvallinen. Koska hänet kuitenkin ongittiin Välimerestä, herää kysymys, miksei hän ollut lähtenyt pohjoisen sijasta kohti itää?

Lääkäri kertoi myös kauhutarinan: "näin heidän kuolevan jalkojeni juuressa. Heidän keuhkoissaan oli luultavasti merivettä ja veneen bensiiniä. Se oli järkyttävää."

On tosiaan varmaa, että ihmisten kuoleminen jalkojen juuressa on erittäin järkyttävää. Koska nämä ihmiset olivat kuitenkin lähteneet Välimerelle omasta halustaan ja todennäköisesti ilman turvapaikkaan oikeuttavaa henkilöhistoriaa olisi pohdittava heidän kuolemansa perimmäisiä syitä.

Itse näen niitä kolme. Ensimmäinen on edellä mainittu ihmissalakuljettajien bisneksensä edistämiseksi levittämä propaganda mahdollisuuksista Euroopassa, toinen ihmissalakuljettajien liiketoimintaa tukeva eurooppalainen turvapaikkapolitiikka, joka mahdollistaa hyvälle ja loogiselle tarinankertojalle pääsyn kotimaataan merkittävästi vauraampiin oloihin.

Kolmas - ja erityisesti Välimereen liittyvä - syy on eurooppalaisten järjestöjen ja viranomaisten Libyan rannikolle järjestämä meripelastuspalvelu, joka houkuttaa ihmisiä hakeutumaan merihätään. Tämä järjestely on erinomainen erityisesti ihmissalakuljettajien kannalta, koska hengenvaarallisissa aluksissa matkaan lähetetyt tulevat joko ongituksi Eurooppaan tai vaihtoehtoisesti hukkuvat purtiloidensa upotessa. Varmaa on vain, että näiden vaihtoehtojen vallitessa kukaan ei tule valittamaan saamastaan palvelusta eikä siten vaatimaan rahojaan takaisin.

Ruotsalaislääkäriltä löytyi myös ratkaisuehdotus ongelmaan. Hänen mukaansa "pitäisi joko kohentaa siirtolaisten lähtömaiden oloja tai parantaa heidän mahdollisuuksiaan siirtyä Eurooppaan laillisia ja turvallisempia reittejä".

Ensimmäisen ratkaisuehdotuksen toteuttamiseksi Eurooppa käyttää jo nyt varsin paljon rahaa. Esimerkiksi Suomessa kehitysyhteistyöhön käytetään lähes kaksi prosenttia valtion budjetista. Edellisen hallituksen aikana rahaa poltettiin nykyistäkin enemmän. Tulokset ovat kuitenkin ainakin Välimeren tilanteesta katsoen olleet heikkoja.

Mitä tulee ruotsalaislääkärin ehdottamiin laillisiin ja turvallisempiin reitteihin, on ensin todettava sellaisia jo olevan mikäli maahantulon perusteena on työnteko. Toki sen osalta sovelletaan tarveharkintaa, jotta työmarkkinoitamme ei sotkettaisi kokonaan halpatyövoimalla.

Jos laillisella reitillä kuitenkin tarkoitetaan sitä, kuten ymmärsin, että kehitysmaalaisilla tulisi olla subjektiivinen oikeus asettua EU:n alueelle, on todettava sille olevan kaksi käytännön estettä. Ensinnäkin lähtömaiden väestö kasvaa vuosittain kymmenillä miljoonilla ihmisillä. On selvää, ettei sellaisen väestönkasvun vallitessa Eurooppaan haluavien tulijoiden määrälle olisi kattoa eikä Unioni kestäisi syntyvää kansainvaellusta muuttumatta itse sekasortoiseksi.

Siksi on selvää, ettei nyt nähdyn surullisen tarinan johtopäätöksenä voi olla Euroopan rajojen avaaminen tulijoille. Sen sijaan ongelmaa voidaan vähentää lyhyellä aikavälillä lopettamalla Välimerelle pelastettavaksi hakeutuvien ihmisten kalastaminen ja kuljettaminen EU:n alueelle sekä tutkimalla mahdollisimman tarkasti tulijoiden turvapaikan tarvetta ja siirtämällä tarpeen osoittamisen tulijalle. Eurooppalaispoliitikkojen suunnitelma Libyaan perustettavasta vastaanottokeskuksesta näyttäisi olevan myös toimiva idea, ainakin jos Australian vastaavasta järjestelystä on opittavissa jotain.

Pidemmällä aikavälillä olisi pyrittävä vaikuttamaan lähtömaiden väestönkasvuun ja niiden taloudellisen kehityksen edellytyksiin. Siinä tehokkain keino olisi luultavasti taloudellinen yhteistyö lähtömaiden kanssa. Valitettavasti monissa noista maista uskonnollinen ja etninen monikulttuurisuus tekevät rauhallisen kehityksen kohti hyvinvointia lähes mahdottomaksi.

Uskonnollisten ja kulttuuristen tekijöiden poistaminen ei kuitenkaan ole meidän eurooppalaisten syy eikä myöskään meidän ratkaistavissamme. Ei ainakaan niin kauan, kun katsomme noille maille kuuluvan suvereenin itsemääräämisoikeuden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Humanitaarinen maahanmuutto ja sammakko kattilassa
Halla-aho vaati EU:ta puuttumaan kansalaisjärjestöjen rikolliseen toimintaan
Turvapaikkatalouden monet kasvot

Humanitaarinen maahanmuutto ja sammakko kattilassa

Ranskalainen terrorismi sai jatko-osan kun viidakkoveitsellä aseistautunut mies yritti iskeä Louvreen, mutta joutui poliisin ampumaksi. Miehen unelmissa luultavasti välkkyneet 72 neitsyttä tosin jäivät realisoitumatta, koska luodit eivät saattaneet "Allahu akbaria" huudellutta haaveilijaa paratiisiin.

Tapaus osoitti ennen kaikkea sen, että eurooppalaiset tai ainakin suomalainen lehdistö alkaa turtua islamistien terroritekoihin: tapaus uutisoitiin varsin pieni otsikoin ja palstatiloin. Tämä herättää kysymyksen siitä, että onko usein esitetty hypoteesi sammakosta kattilassa sittenkin länsimaiden ja terrorismin suhdetta hyvin kuvaava hypoteesi.

Vertailun sammakkoon tekee mielenkiintoiseksi se, että teoriaan sisältyvä oletus katilaan pannun eläimen käytöksestä on tosiasioiden vastainen: kyllä se havaitsee lämpötilan nousun ja loikkaa pois mikäli vain siihen pystyy. Mutta entä me länsimaiset ihmiset? Osaammeko me loikata, kun rikollisuutta mukanaan tuova humanitaarinen maahanmuutto muuttaa yhteiskuntaamme yhä sietämättömämmäksi?

* * *

EU:n valtiojohtajat kokoontuivat viikolla Maltalle. Siellä keskusteltiin monenlaisista asioista, joista yksi liittyi edellä kuvattuun sammakkokattilahypoteesiin. Esille nimittäin nousi pyrkimys lopettaa Välimeren taksiliikenne kohdentamalla ongelman ratkaisemiseksi Libyaan 200 miljoonaa euroa, jotta Unioni kykenisi "rikkomaan ihmissalakuljettajien bisnesmallin".

Valtiomiesten aloite oli siis verhottu Välimereen hukkuvien ihmisten pelastamiseksi. Tosiasia kuitenkin lienee, ettei poliitikkoihin kohdistuva poliittinen paine johdu Välimereen hukkuvista turvapaikanhakijoista vaan useiden maiden kansalaisten vastustuksesta EU-maiden liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa ja erityisesti sen mukanaan tuomia lieveilmiöitä kohtaan. 

Tarkoitan lieveilmiöillä terroritekoja, raiskauksia ja muuta sellaista rikollisuutta, jossa humanitaarisin syin maahan tulleilla on huomattava yliedustus. Niiden seurauksena on syntynyt joukoittain inhimillisiä tragedioita, mutta myös volyymiltaan paljon suurempana vaikutuksena ihmisten, etenkin naisten, elintilan kapeneminen näiden välttäessä tiettyjä käyttäytymistyyppejä kuten öiseen aikaan yksin kulkemista tai tietyille alueille menemistä.

Lisäksi monet kansalaiset ovat tyytymättömiä humanitaaristen maahanmuuttajien elättämisen aiheuttamiin valtaviin kuluihin ja heidän terrorismimyönteisiin asenteisiinsa. Talousasioista arvoisan lukijani on hyvä tiedostaa, että Libyaan sijoitettu 200 miljoonaa euroa on melkein kuin hiekanjyvä Saharassa verrattuna humanitaarisen maahanmuuton EU-maille aiheuttamiin kuluihin: pelkästään Suomessa laskettiin sen kustannuksiksi jo ennen vuoden 2015 ryntäystä vähintään 700 miljoonaa euroa.

Yhteenvetona edellisestä voitaneen todeta, että siinä missä eurooppalainen lehdistö on alkanut turtua liberaalin maahanmuuttopolitiikan kauheuksiin, eivät poliitikot ole voineet olla immuuneja kansalaistensa näkemyksille. Tämä johtuu demokratian luonteesta, jonka mukaan vallassa istuu aina se poliitikko, joka on saanut vaaleissa siihen oikeuttavan kannatuksen. 

* * *

Kattilassa istuvan sammakon hypoteesin seuraavia mittareita ovat Hollannin ja Ranskan vaalit. Niistä ensimmäisessä vaalivoittajaksi odotetaan Vapauspuoluetta, joka on luvannut sulkea moskeijat. Ranskassa presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen voittajaksi taas arvellaan Marine Le Peniä, joka haluaa seisauttaa humanitaarisen maahanmuuton käytännössä kokonaan.

Mikäli näiden vaalien gallupkannatus realisoituu äänestystulokseksi, viittaa se kattilasammakkohypoteesin olevan väärä paitsi oikeiden sammakoiden, niin myös poliittisen teorian osalta. Tämä olisi luonnollisesti hyvä uutinen kaikkien maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien; ja tosiasioiden valossa myös koko Euroopan Unionin tulevaisuuden kannalta.

Jatko-osista yksi näytellään Suomessa kevään kuntavaalien yhteydessä. Siihen liittyvä puolueiden gallupkannatus viittaa kattilasammakkohypoteesin olevan sittenkin tosiasioiden mukainen: maan ainoa kriittisesti humanitaariseen maahanmuuttoon suhtautuva eduskuntapuolue (PS) matelee vuosiin alhaisimmissa kannatusluvuissa ja maahamme pyrkiviin kehitysmaalaisiin täysin kritiikittömästi suhtautuvien puolueiden (SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP) yhteinen kannatus nousee jo lähes 50 prosenttiin.

Kuntavaalit eivät tietenkään ratkaise valtakunnanpolitiikkaa, mutta siitä huolimatta niiden tulos vaikuttaa myös hallituksen ja eduskunnan toimintaan. Siksi päätän tämän kirjoituksen muistuttamalla aiemmasta kirjoituksestani, jossa kuvailin mitä suomalaiselle yhteiskunnalle seuraisi vasemmiston valtaannoususta. 

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Oikeassa Mediassa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Mitä vasemmiston vaalivoitosta seuraisi?

96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa

Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia

Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu

Helsingissä kulki torstain vastaisena yönä kaksi miesjoukkoa sotkemassa paikkoja. Heidät saatiin kuitenkin kiinni maalit mukanaan. Yhdeltä löytyi myös marihuanaa. Töhrimisen laatua ei uutisessa kerrottu, joten suuri yleisö ei voi tietää oliko nyt kiinni jääneillä poliittis- vai taiteellisluonteinen tavoite.

Asiasta kertoneen lehden mukaan miehiä epäillään vahingonteosta ja marihuanaa mukanaan kuljettanutta lisäksi huumausaineen käyttörikoksesta. Uutisessa käytetty sana "miehiä" puolestaan tuntuisi osoittavan, etteivät kyseessä ole lapset, vaan teoistaan vastuussa olevat aikuiset.

Uutista lukiessani jäin miettimään sitä, kuinka erilaisessa todellisuudessa nyt kiinni jääneet porukat elävät. Itselleni, aikuisille lapsilleni tai ystäväpiirilleni ei voisi missään tilanteessa edes juolahtaa mieleen toisten tai julkisen omaisuuden töhriminen nyt nähdyllä tavalla. Eikä ainakaan siihen etukäteen valmistautuminen ostamalla tai muuten hankkimalla töhrimistarvikkeet töhrimistarkoitusta varten.

Jäin tapauksesta luettuani miettimään minkälaisten ajatusten varassa nyt kiinni jääneet tekevät poliittisia päätöksiään kuten valitessaan ehdokasta ja puoluetta vaaleissa. Vai ajattelevatko he lainkaan asiaa eli jättävät vaikutusmahdollisuutensa kokonaan käyttämättä?

Joka tapauksessa paikkojen töhriminen osoittaa, ettei näiltä ihmisiltä voi odottaa kovin rationaalista ajatuksenjuoksua poliittisia tai muita ratkaisuja tehdessään. Mieleen tulee lähinnä sanonta siitä, ettei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu.

Läntisessä demokratiassa näilläkin miehillä on kuitenkin äänioikeus - ja jopa oikeus asettua ehdolle vaaleissa. Onko siis ihme, etteivät kaikki kansanedustajat kunnanvaltuutetuista puhumattakaan tunnu aina hallitsevan asioita, joista he tekevät päätöksiä. Tai edes osaavan käyttäytyä.

Tämä on kuitenkin demokratian luonne: päätöksiä meidän puolestamme tekevät ihmiset, jotka tavalla tai toisella saavat riittävän kannatuksen. Missään ei järjestetä älykkyystestiä tai muuta soveltuvuusarviointia päätöksentekijöille.

Demokraattisen päätöksenteon dilemma löytyykin juuri tästä: miten on mahdollista, että kansanvaltainen päätöksentekojärjestelmä on kaikesta edelle kirjoittamastani huolimatta onnistunut luomaan kaikki ne yhteiskunnat, joissa eläminen on vaurainta, turvallisinta ja suhteellisen tasa-arvoista. Jopa tämän jutun synnyttäneistä... hmm... haasteellisista henkilöistä pidetään huoli.

Tähän eivät ole pystyneet teokratiat, diktatuurit tai sosialistiset valtiot. Ei siitäkään huolimatta, että ainakin diktatuurien ja sosialismin luonne varmistaa sen, että vallanpitäjä on varmuudella yhteiskunnan eliittiä. Niissä järjestelmissä kun johtajiksi ei valikoiduta katuvarsia tai liikennevälineitä töhrimällä.

Olisiko siis kuitenkin niin, että demokratian voima ei ole parhaiden yksilöiden valtaan nostamisessa vaan moraalisesti ja motiiveiltaan ongelmallisimpien henkilöiden ja ideologioiden valtaannousun estämisessä. Siis sellaisten, joista vallankumousten ja sisällissotien kautta valikoituu diktaattoreita tai valistuneita etujoukkoja?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rationaalinen päätöksenteko tuottaa ennustettavuutta
Kyllä kansa tietää
Älytöntä ilkivaltaa

Kaksoiskansalaisuuskeskustelu on hyväksi lakimuutokselle

Yleisradion sekä puolustusministeriön ja puolustusvoimien välille on syntynyt merkillinen kiista kaksoiskansalaisista. Yle on väittänyt näitä syrjityn, kun taas sekä ministeri että puolustusvoimat ovat kiistäneet asian - tai ainakin ne ovat syyttäneet mahdollisen syrjimisohjeen antajaa omavaltaisuudesta mikäli Ylen uutinen olisi totta.

Ulkopuolisella ei tietenkään ole mahdollisuutta tietää, kumpi kiistan osapuolista on oikeassa. Tämä ei kuitenkaan ole lopultakaan oleellista, sillä pelkästään asian esille nouseminen ja siitä Venäjällä syntynyt keskustelu on ongelmallista.

Lisäksi Suomen ja Venäjän varusmiespalvelun suorittanut kaksoiskansalainen osoittaa lojaalisuusongelman olemassaolon. Hänen mukaansa: "teoriassa jos Venäjä hyökkäisi Suomeen, olisin velvollinen puolustamaan Suomea. Olen vannonut valan. Mutta jos Suomi hyökkäisi Venäjälle, en tulisi."

Vaikka Suomi tuskin tulee hyökkäämään Venäjälle, saattaa päinvastainen olla joskus mahdollista. Siksi varuusmiehen asenne tarjoaa pohjan venäläisten kaksoiskansalaisiin kohdistettavalle propagandalle. Näin siksi, että pelkkä väite Suomen aggressiosta saattaa riittää näiden taistelumoraalin laskemiseen. Kaikkihan muistamme Mainilan laukaukset.

* * *

Kaksoiskansalaisuus tuli Suomen lainsäädäntöön kesäkuussa 2003. Kyse ei siis ole ikiaikaisesta oikeudesta, vaan melko uudesta muutoksesta maamme käytäntöihin.

Siten edes kaksoiskansalaisuusmahdollisuuden poistaminen ei palauttaisi Suomea kivikauteen, vaan ainoastaan neljäntoista vuoden takaiseen tilanteeseen. Samalla tietenkin menetettäisiin kaksoiskansalaisuudesta mahdollisesti koituvat hyödyt suomalaiselle yhteiskunnalle.

Sellaisia voivat olla esimerkiksi maahanmuuttajan sitominen tiukemmin suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen arvoihin sekä myöskin suomalaisen maastamuuttajan jonkinasteisen Suomeen kohdistuvan lojaliteetin säilyttäminen ulkomailla. Mikäli kaksoiskansalaisuus haluttaisiin poistaa, tulisi miettiä kumpi on merkittävämpi: kaksoiskansalaisuuden riski vai siitä saatava hyöty.

Joka tapauksessa on selvää, että kaksoiskansalaisuutta voidaan käyttää myös väärin. Sen suomien oikeuksien avulla vieraan vallan tiedustelu tai muu Suomen kannalta haitallinen toiminta käy helpommin. Siksi on hyvä, että lainsäätäjä on parhaillaan pohtimassa rajoituksia kaksoiskansalaisten oikeuteen sijoittua turvallisuuden kannalta merkittäviin yhteiskunnan tehtäviin.

Nyt esille nousseen keskustelun ja sen Venäjällä saaman huomion seurauksena on selvää, että nyt pohdittavana olevat lainmuutokset on tehtävä sekä huolellisesti, että myös kohtuullisen nopealla aikavälillä. Syntynyt keskustelu on sikäli hyvä, että se lienee tuulettanut lainsäätäjien ja heitä avustavien virkamiesten ajattelua. Toivottavasti se osaltaan auttaa heitä valmistelemaan hyvin toimivan lakiuudistukseen, jossa minimoidaan kaksoiskansalaisuuden riskit mutta maksimoidaan siitä saatavat hyödyt.

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Oikeassa Mediassa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kannatatko vakaviin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamista?
Tuen Alexander Stubbia ja Jussi Niinistöä
Haluaako sisäasiainministeriö rikolliset Suomen kansalaisiksi?

Miksi euromaiden talous lähti nousuun?

Helsingin Sanomat kertoi tänään euroalueen talouskasvun nopeutuneen, työttömyyden vähentyneen ja inflaation kiihtyneen. Nämä uutiset ovat Suomen talouden kannalta erittäin positiivisia, sillä maamme viennistä noin 40 prosenttia suuntautuu euroalueelle.

Helsingin Sanomat ei kuitenkaan maininnut jutussaan ehkä tärkeintä syytä euroalueen talouden vahvistumiselle. Se on euron kurssin nopea lasku viime aikoina. Se on ollut erittäin merkittävää, sillä esimerkiksi dollariin nähden euron kurssi oli huippuvuonna 2008 lähes 1,6-kertainen kun sen arvo on tällä hetkellä vain hieman yli yhden dollarin. Euro on viime aikoina vahvistunut myös Japanin jeniin nähden noin kymmenellä prosentilla.

Näin suuret valuuttakurssin heikkenemiset eivät voi olla näkymättä kaupassa, jota käydään euroalueen rajojen yli. Siksi kysymys kuuluu pikemminkin, että miksi euroalueen talouskasvu ei ryöpsähtänyt liikkeelle jo aiemmin?

Itse totesin vuonna 2012, että "Euroopan poliittisten ja taloudellisten johtajien pelko Kreikan euroeron seurauksista perustuu puutteelliseen analyysiin, jossa romahduksen seurauksia on tarkasteltu yksipuolisesti ja liian lyhyellä aikavälillä. Sen seurauksena Etelä-Euroopan maiden luoma talouden epävarmuus mitä luultavimmin näivettää eurooppalaista taloutta vielä vuosikymmeniä eteenpäin."

Nyt tarkasteltuna näyttää siltä, että ennusteeni osui oikeaan. On tarvittu suhteellisen rahan arvon putoaminen melkein kolmanneksella ennen kuin talouselämän luottamus Eurooppaan on palautunut. Parempi tietenkin tämäkin kuin ikuinen lama.

Nousu olisi kuitenkin melkein varmasti käynnistynyt jo vuosia sitten, mikäli Kreikan ja muun Etelä-Euroopan ongelmat olisi hoidettu leikkaamalla mädät palaset irti kokonaisuudesta. Nyt alkanut talouskasvu kuitenkin huolehtinee siitä, ettei uusia yllätyksiä ole tulossa edes Etelä-Euroopasta ennen seuraavaa talouden laskukautta.

* * *

Euron lasku näkyy myös Suomen taloudessa. Teknologiateollisuus on saanut kiihtyvässä määrin uusia tilauksia ja metsäteollisuus porskuttaa jälleen. Uudeksi tulonlähteeksi on taantuman aikana syntynyt peliteollisuus, joka tahkoaa suuria voittoja, vaikka sen kansantaloudellinen hyöty ei vastaakaan perinteisempiä tuotannonaloja.

Kaiken tämän seurauksena myös ekonomistien näkemys Suomen talouskasvusta on muuttunut positiivisemmaksi. Esimerkiksi OP:n ekonomistit arvelivat viime viikolla Suomen talouden kasvavan tänä vuonna 1,8 prosenttia.

Minä puolestani veikkasin viime marraskuussa, etteivät ekonomistit osaa ennustaa talouden muutoksen rajuutta, vaan se toteutuu ennustettua nopeamapana talouskasvuna - keskimäärin kahtena prosenttina tulevien viiden vuoden aikana. Perustelin näkemystäni Suomen talouden pienellä koolla, mikä aiheuttaa sen, että talouden nousut ja laskut ovat merkittävästi suurempia kuin isoissa maissa.

Kaiken tämän hyvän uhkana ovat kuitenkin yllättävät muutokset. Yksi sellainen saattaa olla Yhdysvaltain uuden presidentin arvaamattomuus. Mikäli hän todella ajaa maailman kauppasotaan ja tullimuurien maailmaan menevät toiveet paremmasta tulevaisuudesta roskakoppaan.

Tätä tuntuu pelkäävän ainakin HS:n pääkirjoittaja. Toisaalta tuntuisi omituiselta, mikäli bisnesmaailmasta tuleva presidentti olisi niin lyhytnäköinen, että tuhoaisi omat ja lähipiirinsä bisnekset. Ehkäpä viime aikojen nousseet pörssikurssit ammentavat kehityssuuntansa luottamuksesta Trumpin taustaan - en tiedä.

Suomen kannalta tässä tilanteessa pääasiana tulee joka tapausessa olla raudan takominen silloin kun se on kuumaa  eli talouskasvusta hyödyn ottaminen nyt kun se on mahdollista.

Tämä kirjoitus on julkaistu myös Oikeassa Mediassa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talous kasvaa ennusteita nopeammin vuosina 2017-2021
Näkymiä lähitulevaisuuteen
Mitäs minä sanoin?

Helsingin Sanomat Vihreiden ja Vasemmistoliiton asialla

Tänä aamuna Helsingin Sanomat sortui jälleen politiikan tekemiseen. Aiheena oli eutanasian kannatus eduskunnassa.

Jutun otsikko kuului: "Eutanasia saa eniten kannatusta vihreiltä ja vasemmistoliitolta – selvä enemmistö HS:lle vastanneista kansanedustajista puoltaa aloitetta".

Politiikan tekemiseksi otsikon teki se, että eutanasia saa erittäin korkean kannatuksen kansalaisten parissa. Siten sen liittäminen johonkin puolueeseen antaa poliittista nostetta.

Sekä tietenkin se, että kymmenen yhdestätoista kokoomuslaisesta ja yksitoista viidestätoista demarista kannatti eutanasiaa. Myös perussuomalaisista kahdeksan kolmestatoista ilmoitti kannattavansa sitä.

Sekä Vihreistä että vasemmistoliittolaisista eutanasiaa ilmoitti kannattavansa kahdeksan kahdeksasta kansanedustajasta. Näistä puolueista ei kyselyssä siis löytynyt asian vastustajia.

Nyt nähdyllä otsikoinnilla HS ei siis varsinaisesti valehdellut, mutta antoi ymmärtää, että mikäli kansalainen kannattaa eutanasiaa, hänen kannattaisi äänestää seuraavissa vaaleissa Vihreitä tai Vasemmistoliittoa. Näin siitä huolimatta, että myös Kokoomuksessa eutanasian kannatus oli lähes yksimielistä ja itse asiassa eutanasiaa kannattaneita oli määrällisesti enemmän kuin otsikossa mainituissa puolueissa.

Määrällisesti Vihreitä ja Vasemmistoliittoa enemmän eutanasian kannattajiksi ilmoittautuneita oli myös demareissa. Perussuomalaisissakin yhtä monta.

Käytännössä lienee niin, että eutanasiaa vastustavat ainoastaan erittäin uskonnolliset kansanedustajat. Niitä ei luonnollisesti löydy Vihreistä tai Vasemmistoliitosta, mutta muista puolueista kyllä. Äänestäjän kannalta eutanasiaa voi edistää äänestämällä minkä tahansa puolueen sellaista ehdokasta, joka ei ole syvässä uskossa.

Poliittisesti neutraali otsikko olisi voinut olla esimerkiksi tällainen: "eutanasiaa kannattavat lähes kaikkien puolueiden kansanedustajat – vain kristillisdemokraattien ja keskustan enemmistö vastustaa sitä". Sellainen vain ei olisi tukenut HS:n toimittajan suosikkipuolueita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat vasemmiston puolesta
Kuinka haluaisit kuolla?
Armokuolema ja kansanvalta

Rasismin määrä julkisessa liikenteessä on nyt mitattu

Silloin tällöin näkee väitettävän, että julkisissa liikennevälineissä esiintyisi yleisesti rasistista käytöstä. Minkäänlaista kvantitatiivista dataa en ole asiasta kuitenkaan havainnut.

Länsiväylä kertoi, että espoonunkarilainen insinööri olisi saanut rasistiset haukut bussissa. Väite perustui insinöörin omaan kertomukseen, eikä sitä ole vahvistettu esimerkiksi silminnäkijähavainnoin. Uskon väitteen kuitenkin olevan tositapahtumiin perustuva.

Tavallista mielenkiintoisemmaksi jutun teki se, että Länsiväylä oli liittänyt siihen mielipidetiedustelun, jonka aiheena oli rasistiseen käytökseen törmääminen liikennevälineissä. Tätä kirjoitettaessa 57% eli 836 vastannutta ei ollut sellaista havainnut kun taas 43% eli 621 oli törmännyt rasismiin.

Kyselyssä ei oltu asetettu aikarajaa "rasismiin törmäämiselle", joten vastaukset perustuvat koko eletyn elämän ajalle. Siten kyselyn tulos osoittaa selvästi rasismin olevan kohtuullisen (ellei suorastaan erittäin) harvinaista julkisissa liikennevälineissä.

Tätä johtopäätöstä tukevat sekä omat, että insinöörin havainnot. Itse en ole törmännyt julkisessa liikenteessä kertaakaan rasismiin. Eikä ollut myöskään Länsiväylän jutun lähteenä ollut espoonunkarilainenkaan ennen jutussa kerrottua tapahtumaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Räp-artistin äidin uhriutumiskohtaus osoittautui valheeksi
Karin Creutz ja rasistinen huutelu
Vähäinen viharikos Ranskassa

Toimitusjohtaja Pauli Salminen afgaanipoikien asialla

Tämän aamun Helsingin Sanomissa oli kaksi mielenkiintoista mielipidekirjoitusta. Niistä ensimmäisessä loimaalainen toimitusjohtaja Pauli Salminen kertoi joukon turvapaikkaa hakeneita afgaanipoikia kotoutuneen hyvin ja löytäneen työtä elintarviketuotannon ja metalliteollisuuden piiristä.

Hänen mukaansa Afganistaniin palauttaminen olisi katastrofi pojille, joista ainakin osa kirjoituksesta päätellen saapunut Iranista asuttuaan siellä pitkään. Kirjoittajan mukaan palautus olisi myös suuri menetys suomalaiselle yhteiskunnalle, koska "juuri tällaisia työteliäitä nuoria teollistunut ja harmaantunut maaseutumme kaipaa".

Loimaalaisen toimitusjohtajan kirjoitus osoittaa, ettei hän ymmärrä lainkaan turvapaikkapolitiikan perusteita. Itse asiassa epäilen vahvasti, etteivät sitä ymmärrä kovin monet muutkaan sellaiset, jotka puhuvat ja toimivat maahan saapuneiden turvapaikanhakijoiden Suomeen jäämisen puolesta.

Asiasta on kuitenkin saatavilla tietoa - ja vieläpä helposti. Tänään asiasta kertoi Maahanmuuttoviraston Esko Repo aamun toisessa mielipidekirjoituksessa.

Hänen mukaansa "halu jäädä Suomeen tai motivaatio tehdä työtä ei riitä oleskeluluvan saamiseksi kansainvälisen suojelun perusteella... työperusteiselle maahanmuutolle on erillinen menettely, ja oleskelulupaa työnteon perusteella voi hakea jo kesken turvapaikkaprosessin".

Jos loimaalainen toimitusjohtaja siis haluaa pitää afgaanipoikansa, on hänen vain ohjattava heidät hakemaan oleskelulupaa työnteon perusteella. Mikäli työntekijöiden tarve Loimaalla on todellinen eli täyttää lain määräykset ulkomaisen työvoiman käytölle, ei asiassa pitäisi syntyä ongelmia.

* * *

Loimaalaisen kirjoituksessa oli vielä toinenkin kommenttia kaipaava näkökulma. Hän ei nimitäin "näe yhtäkään syytä, miksi meidän pitäisi lähettää tänne kotiutuneita ihmisiä kuolemanvaaraan, kun järkisyyt puoltavat oleskelua Suomessa". Hän myös totesi, että "yhteiskunta, joka ei pysty erottelemaan jyviä akanoista puolessatoista vuodessa, on epäonnistunut tehtävässään".

Olen hänen kanssaan samaa mieltä tuosta jälkimmäisestä: suomalaisen yhteiskunnan kannalta on ensiarvoisen tärkeää erottaa potentiaaliset terroristit, raiskaajat ja muut rikolliset harmittomista tai jopa yhteiskunnan kannalta hyödyllisistä turvapaikanhakijoista. Pelkään pahoin, ettei meidän turvapaikkaprosessimme kuitenkaan kykene tähän, joten ainoa keino säilyttää suomalainen yhteiskunta toimivana on rajata humanitaarinen maahanmuutto käytettävissä olevien resurssien mukaisesti siten, että ne riittävät kaikkien tulijoiden tehokkaaseen kotouttamiseen - juuri nyt olemme käsittääkseni ylittäneet tämän rajan selvästi.

Lopuksi totean, että loimaalaisen ehdotuksesta voisi johtaa ajatuksen, että turvapaikan saaneiden tilanteita tarkasteltaisiin säännöllisesti myös myönteisen oleskeluluvan jälkeen ja pidempiaikainen oleskelu Suomessa sallittaisiin vain, mikäli henkilö on päässyt omilleen, eli on löytänyt työpaikan tai perustanut yrityksen jonka kautta hän saa toimeentulonsa. Keskeistä olisi siis vapautuminen yhteiskunnan tuesta jokapäiväisessä elämässä.

Tällainen menettely epäilemättä motivoisi turvapaikanhakijoiden kotoutumista tai ainakin työllistymistä. Ikävänä kääntöpuolena se saattaisi kelvottomien yrittäjien omistamissa firmoissa johtaa humanitaaristen pakolaisten väärinkäyttöön eli työehtojen polkemiseen tai kelvottomien palkkojen maksamiseen. Tämä heijastuisi ennemmin tai myöhemmin myös kantasuomalaisten työntekijöiden työehtoihin.

Menettely olisi myös varsin raaka esimerkiksi vammaisia tai lukutaidottomia kohtaan: heidän mahdollisuutensa työllistymiseen kun ovat hyvin heikot. Lisäksi on muistettava, ettei edes akateeminen menestys takaa ihmisen olevan yhteiskunnan kannalta turvallinen. Tämän osoittavat viime vuosien menestyneimmät terroristit, joita ei millään kriteereillä voi pitää syrjäytyneinä.

Tosiasia lienee, että nykyinen järjestelmä, jossa Suomen kannalta hyödylliselle maahanmuutolle on omat reittinsä ja maailmanparantamiselle siitä erillinen turvapaikkaprosessi, on kohtuullisen hyvin toimiva ja inhimillinen järjestelmä. Näin myös maahanmuuttajien puolesta puhuvien kannalta, mikäli he vaivautuisivat ajattelemaan humanitaarista maahanmuuttoa tosiasioiden valossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hussein Al-Taee ja yhteiskunnallinen omistajuudentunne
Turvapaikanhakijat ovat rationaalisesti toimivia ihmisiä
Poliitikkomme osoittivat jälleen kuinka viisas mies oli Axel Oxenstierna

Ilmastotilastoon ilmaantui piikki

Iltalehti kertoi tänään, että ilmastonmuutos kuumentaa Australiaa ja sen ekosysteemit ovat vaarassa maalla ja merellä. Jutun mukaan sään ääri-ilmiöt johtuvat fossiilisten polttoaineiden käytöstä sekä erityisen voimakkaasta El Niño -ilmiöstä.

Kuten monet arvostetuista lukijoistani muistanevat, olen jo vuosien ajan dokumentoinut tähän blogiin GISS:in sivuilla julkaistuja tietoja Australian keskellä sijaitsevan Alice Springsin lämpötiloista. Niinpä Iltalehden uutisen nähtyäni riensin katsomaan miltä tilasto tällä hetkellä näyttää.

Ennen kuin menen itse asiaan, muistutan siitä, että Alice Springsin lämpötilatilastojen kehitystä viime syyskuuhun asti pääsee katsomaan täältä ja sieltä eteenpäin johtavista linkeistä (merkittävin vanhoista jutuistani lienee tämä). Ellei arvoisa lukijani ole aiemmin katsonut niitä, kannattaa käydä vilkaisemassa, sillä vain siten voi ymmärtää tämän kirjoituksen koko merkityksen.

Tätä kirjoittaessani GISS:in tilastot Alice Springsistä näyttivät tällaiselta.

Viime syyskuussa tallentamani kuva oli puolestaan tällainen.

Kuvaparista huomaa ensi silmäyksellä, että syyskuussa GISS:in sivuilla olleessa tilastossa ilmeinen lämpenemisen taittuminen ei enää näykään nykyisessä tilastossa. Minun on tietenkin mahdotonta tietää onko kyseessä joukko mittausvirheitä, tylsistyneen mittarinlukijan pila vai suoranainen tieteellinen epärehellisyys. Edelle linkittämäni aineisto kuitenkin viittaa vahvasti viimeiseen mahdollisuuteen.

Pyydän arvoisaa lukijaani vielä huomaamaan, että sadan vuoden takaiset lämpötilat olivat nykytilaston mukaan noin asteen kylmempiä kuin vielä viime syyskuussa luultiin. Mutta viileämmiksi ovat muuttuneet myös viimeisten tilastojen korkeimmat lämpötilat.

Jos kuvia nimittäin katsoo tarkasti, huomaa kaikista korkeimpien lämpötilojen (alkaen vuoden 1942 piikistä) nousseen yli 22 asteen viime syyskuun tilastossa. Tämänhetkisessä tilastossa siihen yltää kuitenkin vain tilaston kolmanneksi viimeinen eli kaikista korkein lämpötila.

Vielä hämmästyttävämmäksi tämä GISS:in julkaisema ennätyslämpö muuttuu, kun huomaa sen olevan kokonaan uusi Alice Springsin tilastoon ilmestynyt mittaustulos, sillä sen kohdalla on syyskuussa esillä olleen tilastokuvan kohdalla aukko. Eli ensin ei ollut mittaustulosta lainkaan, mutta sitten se olikin koko sarjan korkein ja sellaisena epäilemättä erittäin vahva "todiste" ilmaston lämpenemisestä.

Minun on tietenkin mahdotonta sanoa, onko kyseessä mittarinlukijan jäynä, taskuun unohtunut muistilappu, kyberhyökkäyksen seuraus vai tahallinen tieteellinen epärehellisyys. Edellä linkittämäni aineisto viittaa kuitenkin vahvasti viimeiseen mahdollisuuteen.

Jokainen voi tietenkin itse katsoa, löytyisikö noista kuvioista vielä muutakin ihmeteltävää. Itse olen ällikällä lyöty jo näistäkin muutoksista. Siis en Australian ilmaston vaan siitä tehtyjen tilastojen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Globaalin lämpötilan nousuvauhti El Niño-piikistä laskettuna
Australian ilmasto edelleen eläväisenä
Ajaako ilmasto Suomeen yli 100 miljoonaa pakolaista

Järjetöntä väkivaltaa ja sikailua

Tänä aamuna nettilehtiä lueskellessani kiinnitin huomiota sikamaiseen käytökseen kanssaihmisiä kohtaan. Siis järjettömään kiusaamiseen tai hyväksikäyttöön, jota etenkin jotkut nuoret ihmiset näyttävät kohdistavan toisiinsa.

Yhdysvalloissa on huomiota herättänyt vastenmielinen tapaus, jossa neljä tummaihoista nuorta on rääkännyt valkoista, kuvannut tapahtumat ja jakanut suorana lähetyksenä internetissä. Kiduttajat ovat tekoja tehdessään käyttäneet rasistisia ilmauksia ja pakottaneet myös uhria sanomaan kiduttajiensa näkemyksiä myötäileviä lauseita. 

Rasistiset pahoinpitelyt tai ylipäänsä nuorten välinen väkivalta ei tietenkään ole millään tavalla uutta. On kuitenkin hätkähdyttävää, että nykyisin on ihmisiä, jotka haluavat näyttää iljettävät tekonsa koko maailmalle. Eivätkä nämä ihmiset ilmeisesti toimi edes minkään poliittisen tavoitteen innoittamina kuten vielä raaempia tekoja maailmalle jakavat islamistiterroristit.

* * *

Narsistinen internetjakaminen on rantautunut myös Suomeen. Siitä esimerkkinä tunnettu mediajulkkis, monietnisen ja -kulttuurisen taustan omaava Axl Smith, on joutumassa oikeuteen kuvattuaan seksikumppaneitaan videolle ja jaettuaan otoksia internetissä. 

Epäiltyjen rikosten uhreja on yhteensä 32, mikä osoittanee sekä julkisuuden, että eksoottisen taustan vetovoiman monien suomalaisten naisten parissa. Mutta on ehkä samalla johtanut myös sairaalloiseen ylemmyydentunteeseen, joka sitten purkautui kaveripiirille suunnattujen videoiden jakamisena.

* * *

Kolmas juttu koski alaikäisen suomalaistytön raiskausta. Tyttö oli päihteistä sekaisin, jolloin juuri täysi-ikäisyyden saavuttanut Pasi Petteri Kokkonen käytti hänen tilaansa seksuaalisesti hyväkseen. 

Tässä tapauksessa tilaisuus siis teki varkaan - tai oikeammin seksuaalirikollisen. Tapahtumaa ei estänyt edes se, että kolmas porukassa mukana ollut henkilö oli Kokkosen kihlattu. Uutinen ei kerro sitä, havaitsiko tämä tapahtumat. 

Tapauksesta annettu käräjäoikeuden langettava päätös ei ole vielä lainvoimainen. Siten on mahdollista, että hovioikeus uskoo Kokkosta ja tulkitsee kaiken tapahtuneen yhteisymmärryksessä. Sellainenkaan käänne ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Kokkonen syyllistyi sukupuoliyhteyteen alaikäisen kanssa.

* * *

Neljäs aamulla silmiini sattunut sikamaisuus tapahtui Helsingin Itäkeskuksesta. Asia selvisi mielipidekirjoituksesta, jossa helsinkiläinen Jarmo Kelo -niminen henkilö kertoi pelastaneensa kaksi noin kymmenvuotiasta tyttöä tilanteesta, jossa kahdeksan vanhempaa neitokaista oli kiusannut heitä julkisella paikalla kaikkien ohikulkijoiden nähden.

Jarmo Kelo toimi tilanteessa kuten voisi kuvitella kaikkien tekevän. Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärtti, sillä joukoittain aikuisia kulki tapahtuman ohi korvaansa lotkauttamatta. Jälleen kerran yksi esimerkki suomalaisen yhtenäiskulttuurin rappiotilasta - jokainen huolehtikoon itse asioistaan, vaikka olisi vain kymmenvuotias.

Jarmo Kelon kirjoituksen loppukaneetti on siksi suorastaan pysäyttävä: "ikävintä tässä kaikessa oli se, että kiusatut tytöt olivat noin 10-vuotiaita, eikä kukaan välittänyt. Miltä aikuisten välinpitämättömyys mahtoi pienistä tytöistä tuntua?"

JK kello 10.05. Lisää uutisia lukiessani huomasin Ylen jutusta, että yllä käsittelemässäni ensimmäisessä tapauksessa väkivallan kohteeksi joutunut valkoinen nuori oli kehitysvammainen. Sairasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Oululainen väkivalta herätti ajatuksia

Onko oikeus väkivaltaan Suomessa suurempi kuin oikeus turvallisuuteen?

Etnistä väkivaltaa joulun pyhinä

Löyhästi toisiinsa liittyviä uutisia - Halla-aho ehdokkaaksi Perussuomalaisten johtoon

Aamun lehdessä oli joukko toisiinsa löyhästi liittyviä uutisia. Yhdessä niistä pohdittiin viime uudenvuoden tapahtumien merkitystä eurooppalaiseen politiikkaan. Avainsana oli Köln.

Jutun lopuksi toimittaja kertoi oman mielipiteensä ongelmasta. "Jos lähtee äärioikeiston kanssa kilpaan siitä, kellä on kovin linja, voi vain hävitä. Siksi silmät kannattaisi hetkeksi sulkea ja miettiä, miten kuvata asiat totuudenmukaisesti. Turvapaikkapolitiikalla todella on yhteys Euroopan turvallisuuteen, mutta tarjolla ei ole helppoja ratkaisuja."

Mutta kyllä asialle on helppo ratkaisu. Ainakin meidän eurooppalaisten kannalta. Lopetetaan vain subjektiivinen oikeus turvapaikanhakuun ja siirretään hädänalaisten auttamiseen käytettävissä olevan resurssit hätää kärsivien kotiseudulle. Yksinkertaista ja hädänalaistenkin kannalta tehokasta - ainakin jos verrataan muutamien onnekkaiden elättämiseen Euroopassa.

* * *

Toisessa jutussa kerrottiin 14-vuotiaan suomalaistytön törkeästä raiskauksesta Raumalla. Tekijä oli vuonna 1983 syntynyt turvapaikanhakija nimeltään Yasser Jawad Tuma Bahadri ja tapahtumapaikka vastaanottokeskus. Saman tytön ahdistelusta tuomittiin myös toinen - vuonna 1972 syntynyt - irakilainen, mutta hänen nimeään ei kerrottu.

Tapaus herättää ensinnäkin kysymyksen siitä, mitä 14-vuotias suomalaistyttö teki vastaanottokeskuksessa. Ei siksi, että tyttöä pitäisi syyllistää, vaan koko suomalaisen yhteiskunnan pitäisi tutkiskella toimintaansa, mikäli tyttö oli julkisuuden tai lähipiirinsä kautta saanut todellisuuden kanssa ristiriidassa olevan käsityksen turvapaikanhakijoihin liittyvistä seksuaalirikosriskeistä.

Toiseksi tapaus herättää kysymyksen siitä, miksi me sallimme turvapaikanhakijoiden elää avoimessa vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. Heistä ei usein tiedetä juuri mitään - ei edes nimeä, saati henkilöhistoriaa. Ja heidän joukossaan tiedetään olevan vakaviin rikoksiin syyllistyneitä ja siksi vaarallisia ihmisiä.

Sellaisilla ihmisillä ei tulisi olla mitään vuorovaikutusta 14-vuotiaiden tyttöjen kanssa - ei vastaanottokeskuksissa sen enempää kuin niiden ulkopuolellakaan.

* * *

Kolmas juttu kertoi, että turvapaikanhakijoiden pakkopalautukset Irakiin maksaisivat miljoonia euroja. Siinäkin siis hyvä syy lopettaa spontaani turvapaikanhakemisoikeus.

Jutussa oli yksi erityisen mielenkiintoinen virke. Sen mukaan "palautusjärjestelyn kustannuksia pitää punnita Suomeen mahdollisesti jäävien paperittomien irakilaisten kustannuksia vasten." Kysymys oli oikea, mutta siihen jätettiin kuitenkin vastaamatta.

Omalta osaltani olen kysymykseen jo vastannut esimerkiksi täällä. Suomeen jäävän irakilaisen välitön kustannus suomalaisille on keskimäärin yli 700 000 euroa, mutta sen päälle tulevat esimerkiksi edellä mainitun 14-vuotiaan tytön kärsimyksistä aiheutuneet kustannukset. Siten kustannusten kokonaissumma noussee yli miljoonan euron per henki. Se on hyvin linjassa norjalaisten maahan jääneistä somaleista jo vuosia sitten tekemän selvityksen kanssa.

Vastatakseni Helsingin Sanomien kysymykseen totean, että irakilaisten pakkopalautukset ovat kannattavia, vaikka niiden kustannus nousisi mainittuun 700 000 euroon per henki. Mutta tietenkin vain sillä edellytyksellä, ettei palautuksiin liitetä etuja, jotka houkuttelisivat lisäväkeä maahamme.

* * *

Neljäs asiaan liittyvä juttu koski Perussuomalaisten puheenjohtajavaalia. Maahanmuuttokriittisyyden johtohahmona pidetty Jussi Halla-aho on ilmoittanut mitä todennäköisimmin pyrkivänsä Perussuomalaisten puheenjohtajaksi.

Ilmoituksen taustalla on tämänkin blogin keskusteluosioissa ajoittain vilahtanut Soini-kritiikki. Halla-ahon mukaan "äänestäjille tärkeät asiat eivät korostu perussuomalaisten politiikassa ja ulostuloissa riittävästi."

On hyvä, että myös Perussuomalaisissa toteutuu normaali puoluedemokratia. Sehän on siinä suhteessa ollut kummajainen Timo Soinin istuttua puolueen johdossa jo vuosikymmeniä. Toki hyvällä menestyksellä.

Halla-ahon ilmoitus tarkoittaa sitä, että Perussuomalaisessa puolueessa tulee mitatuksi ns. maahanmuuttokriittisen siiven suosio. Jos se osoittautuu vanhavennamolaisuutta ja soinilaisuutta suuremmaksi, siirtyy Halla-aho Soinin tilalle. Jos ei, on vaarana puolueen hajoaminen.

Jälkimmäisestä olisi mitä todennäköisimmin seurauksena suomalaisen humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan liberalisoituminen ja maamme astuminen kohti ruotsalaisia käytäntöjä. Siitä tarjosi aamun lehdessä pelottavan esimerkin entinen RKP:n presidenttiehdokas Elisabeth Rehn, joka ei näytä oppineen mitään Kölnin, Rauman tai Otanmäen tapauksista, vaan moittii Suomen tiukentunutta linjaa turvapaikkapolitiikassa.

Rehnin omin sanoin: "Kaiken kaikkiaan asenteet ovat koventuneet Suomessa. Se ei ole meille kunniaksi... koventunut asenneilmasto näkyy suhtautumisessa... erityisesti turvapaikanhakijoihin. Määräyksiä on tiukennettu niin, että jopa ihmisoikeudet ovat joutuneet osittain loukatuiksi... onneksi tavallisten ihmisten keskuudessa auttamishaluja ja rakkautta on yhä paljon. Tavalliset ihmiset osoittavat, että kun on itse käytännön kohtaamisissa suvaitsevainen, saa myös suvaitsevaisuutta ja rakkautta yllin kyllin takaisin.”

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ehdotan, että luovumme Geneven pako­lais­so­pi­muk­sesta
Suomen Perustan laskelman puutteet vähättelevät somalien ja irakilaisten aiheuttamia kustannuksia
Halla-aho-sitaatteja Husulle ja muille kiinnostuneille

Minkälainen on tunisialainen ongelmanuori?

MTV3 uutisoi tänään, että Berliinin tänään ammuttu kuorma-autoterroristi oli tavallinen nuori, joka radikalisoitui vankilassa. Jutun perusteella voimme siis muodostaa kuvan siitä, minkälainen on tunisialainen tavallinen teini. Seuraavassa muutama suora lainaus MTV3:n jutusta.

"Amrilla oli rikostaustaa jo Tunisian ajoilta, kun hän oli varastanut auton, ja jo samana vuonna, kun hän asettui Italiaan, hänet tuomittiin neljäksi vuodeksi vankilaan. Syynä olivat vahingonteko, uhkailu ja tuhopoltto. Paikallisen lehdistön mukaan hän oli sytyttänyt palon turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa protestina turvapaikanhakijoiden huonoa kohtelua vastaan."

MTV3 kuuluu suomalaiseen ns. vastuulliseen mediaan. Niinpä sen uutisia ei ole syytä epäillä. Jutun perusteella kuitenkin ainakin itselleni heräsi kysymys siitä, minkälainen on tunisialainen ongelmanuori, jos tavallinen on kuvatun kaltainen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Voidaanko terrorismi lopettaa?
Angela Merkelin suru muistuttaa krokotiilin kyynelistä
Kolaroiva bussikuski lisäsi rasimia ja vaikeutti kaltaistensa työllistymistä