perjantai 22. huhtikuuta 2011

Suomalaisuusko vain lainaa?

Aina silloin tällöin kuulee väitettävän että koko suomalaisuus on vain lainaa. Tarkastellaanpa hiukan tätä väitettä.

Totta on etteivät suomalaiset vielä 1700-luvulla tunteneet olevansa suomalaisia. He olivat omasta mielestään lähinnä kristittyjä ja ehkäpä myös ruotsalaisia. Suomalaisten identiteetti nousi ja nostettiin vasta 1800-luvulla kun huomattiin, että tällä niemellä asuu omaleimainen, omaa kieltä puhuva ja rikkaan kansanperinteen omaava kansa.

Tämä tarkoitti siis sitä, että Suomen ruotsinkielinen sivistyneistö äkkäsi antaa nimen niille ilmiöille, joita ei aiemmin oltu ymmärretty pitää suomalaisuutena. Silti ne piirteet olivat olleet olemassa jo tuhansia vuosia - sitkeys, rehellisyys, uppiniskaisuus, hiljaisuus ja niin edelleen. Ja niiden piirteiden pohjalle olivat syntyneet tämän päivän suomalaiset tavat, ne jotka edelleenkin toimivat suomalaisen yhteiskunnan vankkana perustana.

Yksi hienoimmista suomalaisuuden piirteistä on käytännöllinen ja terve järki, jonka yhtenä ilmentymänä vieraaseen suhtaudutaan aluksi kohteliaasti mutta pidättyvästi. Kun vieras sitten omilla teoillaan on osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen, saa hän suomalaisesta luotettavan ystävän. Jos taas ei - niin sitten ei.

Sama terve järki on näkynyt siinä, että Suomi oli yksi 1900-luvun talousihmeistä, joka sadassa vuodessa nousi takapajuisesta Venäjän alusmaasta yhdeksi maailman vauraimmista ja parhaista itsenäisistä valtioista. Tämän se teki huolimatta neljästä verisestä sodasta (sisällis-, talvi-, jatko- ja Lapin sota), kohtuuttomista sotakorvauksista, karjalaisten asuttamisesta ja kahdesta kansalliskielestä. Näitä paljon paremmistakin lähtökohdista on maailmalla päädytty melkoiseen taloudelliseen alamäkeen. Suomalaisten salaisuutena on ollut ahkeruus, koulutus, oikeudenmukaisuus, parhaiden esimerkkien ottaminen muista maista sekä ihmisten välinen tasa-arvo. Viimemainittu lienee perua Suomen ankarista luonnonoloista, joissa ei koskaan ole ollut varaa halveksua kummankaan sukupuolen työtä yhteiseksi hyväksi.

Suomalaisuus tänä päivänä näkyy paitsi elintasona, niin myös ihmisten lukutaitona, teknisenä osaamisena, elämisen laadukkuutena, laadukkaana kulttuurina tai vaikkapa loistavana urheilumenestyksenä. Ja hyvin hoidettuna puhtaana luontona, joka on vuosisatojen kuluessa luonut raamit omalle kulttuurillemme.

Olkaamme siis ylpeitä suomalaisuudestamme: vaikka se onkin vain osaltaan kansanluonteesta nousevaa,  paljolti itse keksittyä ja toisilta lainattua, opittua tai pakon sanelemaa, on se tänä päivänä ainutlaatuista. Samalla tavalla ainutlaatuisia ja arvokkaita ovat myös kaikki muut maailman suuret ja pienet kulttuurit - myös niissä on jotain omaa, jotain lainattua, jotain varastettua ja ehkäpä myös jotain sinistä.

Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Alexander Stubb ja 1970-luvun Suomi
Miksi media vaikenee tieteen menestyjistä?
Ovatko suomalaiset sisäsiittoisia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!