Uutistietojen perusteella Turkissa on jo neljä miljoonaa Syyriasta pakoon lähtenyttä ihmistä ja matkalla sinne ja kohti Eurooppaa on lisäksi lähes miljoona. Suuri osa heistä on islamistijärjestöihin tavalla tai toisella kytkeytyneitä, koska tapahtumien keskipiste on juuri se alue, jonne maan sisällissodan mm. Al-Qaidaan liityksissä olevat kapinalliset ovat vetäytyneet.
Tässä tilanteessa oleellista on, että toistuvatko vuoden 2015 tapahtumat ensi kesänä. Eli saattaako Turkin sulttaani miljoonapäisen turvapaikanhakijajoukon matkalle kohti Europpaa päästäkseen heistä eroon tai vaihtoehtoisesti kiristääkseen EU:lta lisää rahaa.
Minulla ei ole tähän vastausta. Sen sijaan on selvää, ettei EU ole sen enempää kuin viisi vuotta sitten valmis ottamaan haastetta kunnialla vastaan. Edelleen pitäydytään ns. kansainvälisissä sopimuksissa, vaikka niiden noudattaminen on jo nyt saanut koko Unionin sekaisin, kuten Thüringenin tapahtumat Saksassa tai sodanomaiset lähiöt Ruotsissa ovat osoittaneet.
Suomessakin Aamulehden vitsikäs pilapiirtäjä osoitti olevansa ymmärrystä vailla sen sijaan, että olisi ymmärtänyt piirrokseensa kuvaamiensa henkilöiden ajavan sellaista politiikkaa, jonka seurauksena hallitsemattomia kansainvaellusten motiivitekijöitä voitaisiin aidosti vähentää. Siis pienentämään EU:n vetovoimaa kehitysmaalaisten parissa.
Tuosta vetovoimasta antoi todistuksen Ylen jutussa haastateltu elintasopakolainen. Hän kertoi vilpittömästi lähteneensä kohti pohjoista, koska "meille ei ole Guineassa mitään tekemistä. Päätimme lähteä, koska haluamme paremman tulevaisuuden". Jutun otsikon mukaan näiden "Lomasaarille laittomasti Afrikasta saapuneiden ihmisten määrä moninkertaistui tammikuussa".
Edelle kirjoitetun perusteella olisi äärimmäisen tärkeää, että maassamme ainoana puolueena kehitysmaalaisten kansainvaelluksen aiheuttamaan uhkaan todellisia ratkaisuja hakeva puolue saisi mahdollisimman suuren kannatuksen sekä kannatuskyselyissä että aikanaan varsinaisissa vaaleissa.
Valitettavasti tuoreen gallupin mukaan SDP:n ja Keskustan kannatus on kääntynyt kasvuun ja samaan aikaan Perussuomalaisten suosio on hitaassa luisussa. Jälkimmäisen osalta syynä saattaa olla median järjestelmällinen mustamaalaus, johon puolueen edustajat ovat valitettavasti edelleen antaneet aineksia harkitsemattomilla kannanotoillaan.
Viimeisin tapaus nousi julkisuuteen eilen kun varapuhemies Juho Eerola (ps) vitsaili "Soldiers of Oodista" ja "romaanien" kuulumisesta kirjastoon. Vaikka kyse olikin sinänsä viattomasta sanaleikistä, olisi hänelle pitänyt jo ennakolta olla selvää, että maamme vihervasemmisto ja jopa romanit sai jälleen aiheen pöyristyä ja aineksia omaan perussuomalaisten mustamaalaamiskampanjaansa, jolla he pyrkivät nostamaan äänestäjien kynnystä näiden äänestämiselle.
Toisin sanoen varapuhemies ikään kuin syötti suoraan vihervasemmiston lapaan. Ja samalla vahvisti erityisesti Kokoomuksen äänestämistä epäröivien koulutettujen ihmisten pysymistä vanhalla kannallaan. Tämä on harmillista juuri nyt kun perussuomalaisia tai edes heidän kannatuksensa nousun uhkaa tarvittaisiin enemmän kuin moneen vuoteen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisten tiedekritiikistä
Taposen ja Turtiaisen Twitter-sanailu on vietävä oikeuteen
Perussuomalaisten ennennäkemätön kannatus vaikuttaa politiikkaan
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juho Eerola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juho Eerola. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 19. helmikuuta 2020
lauantai 26. elokuuta 2017
Juho Eerolan tutkintapyynnöstä
Juho Eerolasta (ps) on tehty tutkintapyyntö poliisille. pyynnön mukaan hän oli tuominnut kaikki kerjäläisromanit rikollisiksi ja
pillerikauppiaiksi. Eerolan väitettiin myös kirjoittaneen, että hän oli
joskus sylkäissyt halveksivasti nähdessään romanikerjäläisiä.
Eerolan itsensä mukaan hän ei ole sylkäissyt romanikerjäläisiä kohti eikä kehottanut ketään muutakaan tekemään niin. Hänen mukaansa kannanotossa oli kyse Romanian romanien käymän huumekaupan vastustamisesta. Taustalla oli Ylen uutinen, jossa kerrottiin yli 20 romanialaistaustaisen romanin jääneen kiinni Iso Numero -lehden myymistilanteessa tapahtuneesta pillerikaupasta Helsingin keskustassa.
Edelle kirjoitetun perusteella tutkintapyyntö on aiheeton olettaen ettei Eerola valehtele. Aikanaan näemme tuleeko poliisi samaan johtopäätökseen.
Tässä vaiheessa voidaan kuitenkin todeta, että romanian romanien kerjäämisen ja rikollisuuden välinen yhteys vastannee suomalaisten parissa yleistä näkemystä. Sitä tukevat myös rikostilastot ja olen itsekin tullut maininneeksi asiasta.
Tästä huolimatta tapauksella lienee poliittista merkitystä, koska suomalaiset puoluekannasta riippumatta eivät hyväksy ihmisiä kohti sylkemistä. Siten pelkkä tutkintapyynnön tekeminen menee lopputuloksesta riippumatta kansan tajuntaan ja osaltaan vahvistaa median luomaa kuvaa Perussuomalaisista rasisteina ja sananvapauden väärinkäyttäjänä. Tämä lienee myös tutkintapyynnön tekijöiden motiivina.
Ellei sitten tutkintapyyntö käänny itseään vastaan ja johda suomalaisen sananvapauslainsäädännön muuttamiseen. Eli mikäli Eerolan kertoma pitää paikkansa ja tutkintapyyntö raukeaa, syntyy malliesimerkki muutenkin epämääräisen lain väärinkäytöstä poliittisiin tarkoituksiin.
Siksi lakia on syytä täsmentää ja poistaa siitä sananvapautta aiheetta rajoittavat ainekset. Tätä ovat vaatineet mm. Jussi Halla-aho (ps), joka itse tuli aikanaan tuomituksi faktojen ja niiden loogisten seurausten esittämisestä julkisuudessa sekä myös Kokoomuksen nuoret.
Joka tapauksessa on selvää, että ilmeisen aiheettomat tutkintapyynnöt kuormittavat poliisia tilanteessa, jossa Suomessa toimii ilmeisen organisoitunut kiihottajajoukko kantaväestöä kohtaan ja vankiloissamme istuu lähes sata radikalisoitunutta jihadistia. Eivätkö poliisin tutkintaresurssit olisi paremmassa käytössä heidän toimintansa selvittämisessä tai vaikkapa Romanian romanien huumekaupan selvittelyssä ja estämisessä kuin poliittisena keppihevosena?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Stigma tarttui kaikkiin romanialaisiin
Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys
Romaneille parempi tulevaisuus Euroopassa
Eerolan itsensä mukaan hän ei ole sylkäissyt romanikerjäläisiä kohti eikä kehottanut ketään muutakaan tekemään niin. Hänen mukaansa kannanotossa oli kyse Romanian romanien käymän huumekaupan vastustamisesta. Taustalla oli Ylen uutinen, jossa kerrottiin yli 20 romanialaistaustaisen romanin jääneen kiinni Iso Numero -lehden myymistilanteessa tapahtuneesta pillerikaupasta Helsingin keskustassa.
Edelle kirjoitetun perusteella tutkintapyyntö on aiheeton olettaen ettei Eerola valehtele. Aikanaan näemme tuleeko poliisi samaan johtopäätökseen.
Tässä vaiheessa voidaan kuitenkin todeta, että romanian romanien kerjäämisen ja rikollisuuden välinen yhteys vastannee suomalaisten parissa yleistä näkemystä. Sitä tukevat myös rikostilastot ja olen itsekin tullut maininneeksi asiasta.
Tästä huolimatta tapauksella lienee poliittista merkitystä, koska suomalaiset puoluekannasta riippumatta eivät hyväksy ihmisiä kohti sylkemistä. Siten pelkkä tutkintapyynnön tekeminen menee lopputuloksesta riippumatta kansan tajuntaan ja osaltaan vahvistaa median luomaa kuvaa Perussuomalaisista rasisteina ja sananvapauden väärinkäyttäjänä. Tämä lienee myös tutkintapyynnön tekijöiden motiivina.
Ellei sitten tutkintapyyntö käänny itseään vastaan ja johda suomalaisen sananvapauslainsäädännön muuttamiseen. Eli mikäli Eerolan kertoma pitää paikkansa ja tutkintapyyntö raukeaa, syntyy malliesimerkki muutenkin epämääräisen lain väärinkäytöstä poliittisiin tarkoituksiin.
Siksi lakia on syytä täsmentää ja poistaa siitä sananvapautta aiheetta rajoittavat ainekset. Tätä ovat vaatineet mm. Jussi Halla-aho (ps), joka itse tuli aikanaan tuomituksi faktojen ja niiden loogisten seurausten esittämisestä julkisuudessa sekä myös Kokoomuksen nuoret.
Joka tapauksessa on selvää, että ilmeisen aiheettomat tutkintapyynnöt kuormittavat poliisia tilanteessa, jossa Suomessa toimii ilmeisen organisoitunut kiihottajajoukko kantaväestöä kohtaan ja vankiloissamme istuu lähes sata radikalisoitunutta jihadistia. Eivätkö poliisin tutkintaresurssit olisi paremmassa käytössä heidän toimintansa selvittämisessä tai vaikkapa Romanian romanien huumekaupan selvittelyssä ja estämisessä kuin poliittisena keppihevosena?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Stigma tarttui kaikkiin romanialaisiin
Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys
Romaneille parempi tulevaisuus Euroopassa
keskiviikko 7. syyskuuta 2016
Juho Eerolan ajatuksia ja realismi
Perussuomalaisten Juho Eerola nousee hallintovaliokunnan johtoon. Paikka on ollut jo pitkään perussuomalaisilla, joten katsotaanpa mitä uudella puheenjohtajalla on sanottavaa.
"Maahanmuuttoasioita on esityslistalla eniten. Työn alla on myös sisäisen turvallisuuden selonteko." Hallintovaliokunta näyttäisi siis olevan yhden Suomen tulevaisuuden kannalta merkittävimmän kansainvälisen kehityskulun portinvartijana.
Edelleen Eerolan mukaan maahanmuutto "ei ikinä ennen ole ollut näin tiukka. Hyvällä tiellä ollaan. Ainoa kritiikin aihe on se, että muutkin Euroopan maat ovat kiristäneet lakejaan, ja nyt pitää huolehtia, ettemme jää jälkeen."
Tässä on kuvattu keskeinen tilannekuva mielestäni aivan oikein. Suomessa on lainsäädäntöä ja käytäntöjä viety oikeaan suuntaan, mutta niin on tehty myös muualla. Molemmat ovat eurooppalaisuuden kannalta hyviä asioita.
Keskeistä pitkän ajan tulevaisuuden kannalta on, ovatko nämä toimet kokonaisuutena vähentäneet Euroopan vetovoimaa kehitysmaalaisten parissa. Ja että Suomen houkuttelevuus pysyy muiden alapuolella - aivan kuten Eerola antoi ymmärtää.
Valiokunnan puheenjohtaja jatkaa realistisella linjalla todeten, että "Irak, Afganistan ja Somalia ovat osittain turvallisia maita. Useita Suomessa asuvia, oleskeluluvalla olevia henkilöitä käy niissä lomailemassa ja viettämässä aikaa, ja he lähettävät sinne lapsiaankin. Toki niissä on vaarallisia alueita, mutta se ei tarkoita, että ne maat joka puolelta ovat vaarallisia. Sisäisen paon mahdollisuutta pitää kehittää ja viedä eteenpäin."
Tässä on siis sarkaa suomalaiselle ulkopolitiikalle eli Timo Soinille (ps). Kannattaisiko Suomen ryhtyä aktiivisiin toimiin kriisialueiden sisäisen paon kehittämiseksi?
Jos asia saataisiin kuntoon ja sille maailmanlaajuinen hyväksyntä ensisijaisena pakolaisongelmien ratkaisukeinoina, voitaisiin käytännössä kaikkien Suomeen pyrkivien suurimpiin turvapaikanhakijaryhmiin kuuluvien ihmisten hakemukset hylätä. Tämä suojaisi suomalaista yhteiskuntaa sellaisena kuin sen nyt tunnemme ja samalla säästäisi rahaa maamme omien talousongelmien tilkitsemiseksi.
Lopuksi Eerola ottaa kantaa nykyisiin pakolaisongelman ratkaisuvaihtoehtoihin. Omien sanojensa mukaan hän on "kiintiöpakolaisjärjestelmän kannattaja enemmän kuin näiden maankiertäjien."
Tästäkin voin olla samaa mieltä, mutta vain sillä ehdolla, että kiintiöiden koko ja valittujen pakolaisten laatu säilyvät suomalaisen omissa käsissä. Muussa tapauksessa tukkisin koko reitin.
Katsahdetaanpa vielä Ranskaan, josta HS välitti myös "Viidakoksi" tunnetulta alueelta tunnelmia. Pari suoraa lainausta riittänee kertomaan mistä siellä on oikein kyse.
Ensin afganistanilainen englanninkielen opettaja "tiedän, että on rikos pysäyttää autoja. Mutta haluan päästä Englantiin." Laki on siis toissijainen tämän opettajan maailmankuvassa. Ainakin silloin, kun hän itse tahtoo jotain.
Sitten ranskalainen monikulttuurista unelmoiva nuori nainen: "nämä ihmiset ovat paenneet sotaa. Ja tällaisilla olosuhteilla me toivotamme heidät tervetulleiksi. He ovat lääkäreitä, asianajajia ja sähkömiehiä, mutta täällä ei ole heille mitään tekemistä. He tulevat hulluiksi, ei tämä ole inhimillistä."
Nainen suhtautuu pakolaisongelmaan siis vahvasti tunteella ja on nielaissut legendan heidän korkeasta sivistyksestään. Tunteen pohjalta hän arvelee, että leirin purkamista vaativille ranskalaisille riittäisi, kun tulisivat päiväksi tutustumaan leiriläisten kurjuuteen. Ikään kuin kaikki eivät muutenkin tietäisi, ettei Viidakon kaltaisilla laittomien maahantunkeutujien leireillä ole kenelläkään kivaa.
Mutta miksi sinne sitten tullaan? Vastauksen saamme intialaiselta muurarilta, jonka mukaan "minä olen täällä tyttöjen takia. Haluan heille paremman tulevaisuuden."
Tarkemmin sanottuna hän haluaa muutamaksi kuukaudeksi töihin, jotta voisi maksaa kahden tyttärensä 18 000 euron myötäjäiset. Näyttäisi siis arvelevan saavansa kovaa palkaa brittien palkkalistoilla.
Eikä hän ainakaan sotaa tai vainoa ole pakenemassa, vaan mitä ilmeisimmin pyrkimässä osaksi brittiläistä harmaata taloutta. Muussa tapauksessahan hän olisi pyrkinyt laillista tietä työperäiseksi maahanmuuttajaksi.
Tätä taustaa vastaan ei voi kuin toivoa, että Suomen eduskunta ja sen hallintovaliokunta saa Juho Eerolan johdolla suomalaisen maahanmuuttopolitiikan sellaiseen kuntoon, ettei kukaan kehitysmaalainen kuvittele, että täällä Pohjantähden alla voisi hankkia muutamassa kuukaudessa 18 000 euroa puhtaana käteen. Tai että kotimaansa kurjaan elintasoon kyllästynyt voisi Suomessa elellä koko ikänsä sosiaaliturvan varassa.
Toivotan siis onnea Juho Eerolalle uuden tehtävän johdosta. Ja viisautta koko valiokunnalle sen tärkeässä työssä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuka valittaisi maahanmuuttoviraston myönteisistä päätöksistä?
Suomen tuleva maahanmuuttopolitiikka
Mitä pitää tehdä pysyäkseen vallassa?
"Maahanmuuttoasioita on esityslistalla eniten. Työn alla on myös sisäisen turvallisuuden selonteko." Hallintovaliokunta näyttäisi siis olevan yhden Suomen tulevaisuuden kannalta merkittävimmän kansainvälisen kehityskulun portinvartijana.
Edelleen Eerolan mukaan maahanmuutto "ei ikinä ennen ole ollut näin tiukka. Hyvällä tiellä ollaan. Ainoa kritiikin aihe on se, että muutkin Euroopan maat ovat kiristäneet lakejaan, ja nyt pitää huolehtia, ettemme jää jälkeen."
Tässä on kuvattu keskeinen tilannekuva mielestäni aivan oikein. Suomessa on lainsäädäntöä ja käytäntöjä viety oikeaan suuntaan, mutta niin on tehty myös muualla. Molemmat ovat eurooppalaisuuden kannalta hyviä asioita.
Keskeistä pitkän ajan tulevaisuuden kannalta on, ovatko nämä toimet kokonaisuutena vähentäneet Euroopan vetovoimaa kehitysmaalaisten parissa. Ja että Suomen houkuttelevuus pysyy muiden alapuolella - aivan kuten Eerola antoi ymmärtää.
Valiokunnan puheenjohtaja jatkaa realistisella linjalla todeten, että "Irak, Afganistan ja Somalia ovat osittain turvallisia maita. Useita Suomessa asuvia, oleskeluluvalla olevia henkilöitä käy niissä lomailemassa ja viettämässä aikaa, ja he lähettävät sinne lapsiaankin. Toki niissä on vaarallisia alueita, mutta se ei tarkoita, että ne maat joka puolelta ovat vaarallisia. Sisäisen paon mahdollisuutta pitää kehittää ja viedä eteenpäin."
Tässä on siis sarkaa suomalaiselle ulkopolitiikalle eli Timo Soinille (ps). Kannattaisiko Suomen ryhtyä aktiivisiin toimiin kriisialueiden sisäisen paon kehittämiseksi?
Jos asia saataisiin kuntoon ja sille maailmanlaajuinen hyväksyntä ensisijaisena pakolaisongelmien ratkaisukeinoina, voitaisiin käytännössä kaikkien Suomeen pyrkivien suurimpiin turvapaikanhakijaryhmiin kuuluvien ihmisten hakemukset hylätä. Tämä suojaisi suomalaista yhteiskuntaa sellaisena kuin sen nyt tunnemme ja samalla säästäisi rahaa maamme omien talousongelmien tilkitsemiseksi.
Lopuksi Eerola ottaa kantaa nykyisiin pakolaisongelman ratkaisuvaihtoehtoihin. Omien sanojensa mukaan hän on "kiintiöpakolaisjärjestelmän kannattaja enemmän kuin näiden maankiertäjien."
Tästäkin voin olla samaa mieltä, mutta vain sillä ehdolla, että kiintiöiden koko ja valittujen pakolaisten laatu säilyvät suomalaisen omissa käsissä. Muussa tapauksessa tukkisin koko reitin.
* * *
Katsahdetaanpa vielä Ranskaan, josta HS välitti myös "Viidakoksi" tunnetulta alueelta tunnelmia. Pari suoraa lainausta riittänee kertomaan mistä siellä on oikein kyse.
Ensin afganistanilainen englanninkielen opettaja "tiedän, että on rikos pysäyttää autoja. Mutta haluan päästä Englantiin." Laki on siis toissijainen tämän opettajan maailmankuvassa. Ainakin silloin, kun hän itse tahtoo jotain.
Sitten ranskalainen monikulttuurista unelmoiva nuori nainen: "nämä ihmiset ovat paenneet sotaa. Ja tällaisilla olosuhteilla me toivotamme heidät tervetulleiksi. He ovat lääkäreitä, asianajajia ja sähkömiehiä, mutta täällä ei ole heille mitään tekemistä. He tulevat hulluiksi, ei tämä ole inhimillistä."
Nainen suhtautuu pakolaisongelmaan siis vahvasti tunteella ja on nielaissut legendan heidän korkeasta sivistyksestään. Tunteen pohjalta hän arvelee, että leirin purkamista vaativille ranskalaisille riittäisi, kun tulisivat päiväksi tutustumaan leiriläisten kurjuuteen. Ikään kuin kaikki eivät muutenkin tietäisi, ettei Viidakon kaltaisilla laittomien maahantunkeutujien leireillä ole kenelläkään kivaa.
Mutta miksi sinne sitten tullaan? Vastauksen saamme intialaiselta muurarilta, jonka mukaan "minä olen täällä tyttöjen takia. Haluan heille paremman tulevaisuuden."
Tarkemmin sanottuna hän haluaa muutamaksi kuukaudeksi töihin, jotta voisi maksaa kahden tyttärensä 18 000 euron myötäjäiset. Näyttäisi siis arvelevan saavansa kovaa palkaa brittien palkkalistoilla.
Eikä hän ainakaan sotaa tai vainoa ole pakenemassa, vaan mitä ilmeisimmin pyrkimässä osaksi brittiläistä harmaata taloutta. Muussa tapauksessahan hän olisi pyrkinyt laillista tietä työperäiseksi maahanmuuttajaksi.
Tätä taustaa vastaan ei voi kuin toivoa, että Suomen eduskunta ja sen hallintovaliokunta saa Juho Eerolan johdolla suomalaisen maahanmuuttopolitiikan sellaiseen kuntoon, ettei kukaan kehitysmaalainen kuvittele, että täällä Pohjantähden alla voisi hankkia muutamassa kuukaudessa 18 000 euroa puhtaana käteen. Tai että kotimaansa kurjaan elintasoon kyllästynyt voisi Suomessa elellä koko ikänsä sosiaaliturvan varassa.
Toivotan siis onnea Juho Eerolalle uuden tehtävän johdosta. Ja viisautta koko valiokunnalle sen tärkeässä työssä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuka valittaisi maahanmuuttoviraston myönteisistä päätöksistä?
Suomen tuleva maahanmuuttopolitiikka
Mitä pitää tehdä pysyäkseen vallassa?
tiistai 22. maaliskuuta 2016
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä
Ottaen huomioon Euroopan väestökehityksen viimeisten kymmenien vuosien aikana, on todettava että vähemmän yllättävä tai suorastaan väistämätön tapahtui jälleen: Brysselissä räjähti ja tekijät olivat islamisteja. Tapahtuma oli erittäin ikävä uhrien, kaikkien belgialaisten, muiden euroopanunionilaisten sekä ihon väriin tai uskontoon katsomatta kaikkien terrorismia inhoavien ihmisten kannalta. Osanottoni heille (ja meille) kaikille.
Yllättävää oli sen sijaan se, että kun Jussi Halla-aho kirjoitti tapahtumien jälkeen "jahas, täälläkin juhlitaan rasisminvastaista viikkoa", siitä syntyi sosiaalisessa mediassa tarve vastakommenteille. Samoin kävi Juho Eerolan kirjoittaessa "ei tarvitse toisaalta olla huolissaan, tai toisaalta juhliakaan sitä, että olisin saanut ansioni mukaan rasismin vastaisen päivän after partyssa."
Minä en valitettavasti näe syytä kauhistella kumpaakaan noista kommenteista. Ensimmäinen on ilmiselvää sarkasmia. Jälkimmäinen taas mustaa huumoria. Molemmissa tapauksissa varsinainen pahantekijä on islaminuskoinen, joka ei kunnioita sen enempää uhrejaan kuin hänelle turvallisen asuinympäristön antanutta kantaväestöäkään.
Koska teolla on käsittämättömän laaja kannatus Euroopan islaminuskoisten parissa, minusta sosiaalisen median vastaväitteiden tulisi sarkasmin tai mustan huumorin esittäjien sijasta kohdistua siihen yhteisöön, joka ei pysty tai halua lopettaa piirissään esiintyvää terrorismiaaltoa. Ongelman on kuvaillut esimerkiksi ranskalainen muslimi Samia Aouad, joka on lausunut, että "näin tämän kaiken jo Algeriassa, sisällissodan aikaan. Siksi lähdin. Terrorismi seuraa minua kaikkialle."
Haluan lopuksi palauttaa lukijoideni mieliin tämän päivän ikävän episodin prologin, joka tapahtui Pariisissa. Tarkemmin sanottuna kopioin tähän sellaisen pätkän 14.11.2015 otsikolla "Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä" kirjoittamastani tekstistä, jota ei tarvitse tämän tapahtuman jälkeen muuttaa.
"Olisiko nyt nähtyjen... tapahtumien jälkeen lopultakin syytä unohtaa sinisilmäisyys... Suomessakin. Ja todeta, että vaikka turvapaikanhakijoista suurin osa epäilemättä onkin kunnon ihmisiä, on heidän joukossaan riittävän paljon kiihkoilijoita, jotta lopputuloksena on pohjoismaisen yhteiskunnan peruuttamaton muuttuminen sellaiseksi, jota kukaan pohjoismaiset arvot omaava ei halua.
Suomeksi ja rautalangasta vääntäen: turvapaikkoja ei ole syytä myöntää vuosittain kuin niille aivan muutamille, jotka pystyvät todistamaan joutuneensa henkilökohtaisen vainon kohteeksi toimittuaan demokratian puolesta ja demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvin keinoin hirmuhallintoja vastaan. Perheenyhdistämisiä tehtäköön vain, mikäli yhdistäjä kykenee elättämään läheisensä. Ja turvapaikanhakijat pidettäköön erillään muusta yhteiskunnasta, kunnes heidän tapauksensa on tutkittu."
Yllättävää oli sen sijaan se, että kun Jussi Halla-aho kirjoitti tapahtumien jälkeen "jahas, täälläkin juhlitaan rasisminvastaista viikkoa", siitä syntyi sosiaalisessa mediassa tarve vastakommenteille. Samoin kävi Juho Eerolan kirjoittaessa "ei tarvitse toisaalta olla huolissaan, tai toisaalta juhliakaan sitä, että olisin saanut ansioni mukaan rasismin vastaisen päivän after partyssa."
Minä en valitettavasti näe syytä kauhistella kumpaakaan noista kommenteista. Ensimmäinen on ilmiselvää sarkasmia. Jälkimmäinen taas mustaa huumoria. Molemmissa tapauksissa varsinainen pahantekijä on islaminuskoinen, joka ei kunnioita sen enempää uhrejaan kuin hänelle turvallisen asuinympäristön antanutta kantaväestöäkään.
Koska teolla on käsittämättömän laaja kannatus Euroopan islaminuskoisten parissa, minusta sosiaalisen median vastaväitteiden tulisi sarkasmin tai mustan huumorin esittäjien sijasta kohdistua siihen yhteisöön, joka ei pysty tai halua lopettaa piirissään esiintyvää terrorismiaaltoa. Ongelman on kuvaillut esimerkiksi ranskalainen muslimi Samia Aouad, joka on lausunut, että "näin tämän kaiken jo Algeriassa, sisällissodan aikaan. Siksi lähdin. Terrorismi seuraa minua kaikkialle."
* * *
Haluan lopuksi palauttaa lukijoideni mieliin tämän päivän ikävän episodin prologin, joka tapahtui Pariisissa. Tarkemmin sanottuna kopioin tähän sellaisen pätkän 14.11.2015 otsikolla "Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä" kirjoittamastani tekstistä, jota ei tarvitse tämän tapahtuman jälkeen muuttaa.
"Olisiko nyt nähtyjen... tapahtumien jälkeen lopultakin syytä unohtaa sinisilmäisyys... Suomessakin. Ja todeta, että vaikka turvapaikanhakijoista suurin osa epäilemättä onkin kunnon ihmisiä, on heidän joukossaan riittävän paljon kiihkoilijoita, jotta lopputuloksena on pohjoismaisen yhteiskunnan peruuttamaton muuttuminen sellaiseksi, jota kukaan pohjoismaiset arvot omaava ei halua.
Suomeksi ja rautalangasta vääntäen: turvapaikkoja ei ole syytä myöntää vuosittain kuin niille aivan muutamille, jotka pystyvät todistamaan joutuneensa henkilökohtaisen vainon kohteeksi toimittuaan demokratian puolesta ja demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvin keinoin hirmuhallintoja vastaan. Perheenyhdistämisiä tehtäköön vain, mikäli yhdistäjä kykenee elättämään läheisensä. Ja turvapaikanhakijat pidettäköön erillään muusta yhteiskunnasta, kunnes heidän tapauksensa on tutkittu."
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
maanantai 25. tammikuuta 2016
Mitä pitää tehdä pysyäkseen vallassa?
Juho Eerola (ps) vaatii humanitaaristen maahanmuuttajien perheenyhdistämisen edellytykseksi kykyä elättää perheensä sekä kykyä viestiä maan virallisilla kielillä. Hänen kertomansa mukaan myös hallitus suunnittelee samaa. Tämä on tietenkin järkevää nykyisessä tilanteessa kun vaarana on lähtömaiden ihmisten hallitsematon muuttoliike kevään aikana.
Samassa uutisessa sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Jorma Vuorio kuitenkin kertoo, ettei perheenjäsenien yhdistämistä voida estää, mikäli se tapahtuu kolmen kuukauden kuluessa turvapaikan myöntämisestä. Syytä hän ei tähän kerro.
Mikäli kyse on Suomen tekemistä kansainvälisistä sopimuksista on tässä tilanteessa syytä ryhtyä toimiin sellaisten nykyiseen maailmaan sopimattomien ja siksi järjettömien sopimusten irtisanomiseksi. Tai jos kyse on muualla Suomen tai EU:n lainsäädännössä esiintyvistä rajoitteista on ryhdyttävä toimiin niiden pikaiseksi muuttamiseksi. Sitä vartenhan politiikka ja poliitikot ovat olemassa.
Samalla löytyisi ratkaisu siihenkin ongelmaan, jonka Helsingin Sanomat nosti esille pääkirjoituksessaan: "Ranskan presidentti François Hollande todistaa jälleen kerran oikeaksi EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin tulkinnan: kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tiedä, miten tulee valituksi uudelleen, jos näin tekee".
Näin siksi että nykyisen maahanmuuttopolitiikan kiristämistä kannattaa selvä enemmistö suomalaisista. Sen sijaan kehitysmaalaisten nykyisen kaltaista kansainvaellusta maahamme kannattaa vain parikymmentä prosenttia.
Ei sellaisella vähemmistöllä voi olla koko kansan asioihin määräysvaltaa, eikä sellaisen joukon äänillä myöskään pysy vallassa. Sen sijaan siihen tarvitaan maahamme 1990-luvulta alkaen tulvineisiin kehitysmaalaisiin kyllästyneiden suomalaisten enemmistön kannatus.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö uskoa irakilaisia?
Vuoden 2015 turvapaikkaruljanssi johtanee noin 8000 kehitysmaalaisen oleskeluun maassamme
Maahanmuuton aiheuttama turvattomuuden tunne ei näy puolueiden kannatuksessa
Samassa uutisessa sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja Jorma Vuorio kuitenkin kertoo, ettei perheenjäsenien yhdistämistä voida estää, mikäli se tapahtuu kolmen kuukauden kuluessa turvapaikan myöntämisestä. Syytä hän ei tähän kerro.
Mikäli kyse on Suomen tekemistä kansainvälisistä sopimuksista on tässä tilanteessa syytä ryhtyä toimiin sellaisten nykyiseen maailmaan sopimattomien ja siksi järjettömien sopimusten irtisanomiseksi. Tai jos kyse on muualla Suomen tai EU:n lainsäädännössä esiintyvistä rajoitteista on ryhdyttävä toimiin niiden pikaiseksi muuttamiseksi. Sitä vartenhan politiikka ja poliitikot ovat olemassa.
Samalla löytyisi ratkaisu siihenkin ongelmaan, jonka Helsingin Sanomat nosti esille pääkirjoituksessaan: "Ranskan presidentti François Hollande todistaa jälleen kerran oikeaksi EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin tulkinnan: kaikki tietävät, mitä pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tiedä, miten tulee valituksi uudelleen, jos näin tekee".
Näin siksi että nykyisen maahanmuuttopolitiikan kiristämistä kannattaa selvä enemmistö suomalaisista. Sen sijaan kehitysmaalaisten nykyisen kaltaista kansainvaellusta maahamme kannattaa vain parikymmentä prosenttia.
Ei sellaisella vähemmistöllä voi olla koko kansan asioihin määräysvaltaa, eikä sellaisen joukon äänillä myöskään pysy vallassa. Sen sijaan siihen tarvitaan maahamme 1990-luvulta alkaen tulvineisiin kehitysmaalaisiin kyllästyneiden suomalaisten enemmistön kannatus.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö uskoa irakilaisia?
Vuoden 2015 turvapaikkaruljanssi johtanee noin 8000 kehitysmaalaisen oleskeluun maassamme
Maahanmuuton aiheuttama turvattomuuden tunne ei näy puolueiden kannatuksessa
keskiviikko 9. joulukuuta 2015
Hätää ja vainoa pakenevien asema paranee maahanmuuttopolitiikan muutosten seurauksena
Helsingin Sanomat kirjoitti aamulla laajasti hallituksen päätöksistä muuttaa turvapaikkapolitiikkaa. Lainsäädäntöön tehdään kaikkiaan noin 80 muutosta, joiden yhteisenä tarkoituksena on vähentää Suomen houkuttelevuutta niiden parissa, jotka käyttävät turvapaikkajärjestelmää vain etsiäkseen parempaa elintasoa.
Muutoksista keskusteltaessa on syytä huomata, etteivät ne heikennä miltään osalta sitä suojaa, jota Suomi tarjoaa uhkaa tai todellista hätää tarvitseville. Heidän osaltaan tarjotaan mahdollisuus jäädä turvalliseen Suomeen tarvittavaksi ajaksi: turvapaikan tarve tarkastetaan kahdesti vuodessa, jotta kotiolojen muututtua turvalliseksi ihmiset voivat palata kotiinsa rakentamaan omaa yhteiskuntaansa.
Näin rajalliset resurssimme voidaan käyttää uusien turvaa tarvitsevien auttamiseen sen sijaan, että ne kuluisivat turvapaikan tarvetta vailla olevien elättämiseen verovaroilla. Muutosten yhtenä tärkeänä seurauksena on siis todellisessa hädässä olevien ihmisten aseman paraneminen, mikä on jäänyt täysin huomaamatta mediassa näkemiltäni ensimmäisiltä kommentaattoreilta.
Poliittisen keskustelun osalta on syytä huomata myös se, että monet nyt esille tulleista toimenpiteistä sisältyivät jo Juho Eerolan (ps) johdolla keväällä valmisteltuun hallituksen maahanmuuttopoliittiseen ohjelmaan. Siten loppuvuoden hallitsemattoman maahanmuuton takia Perussuomalaisiin uskonsa menettäneiden äänestäjien reaktio puolueen toimintaan hallituksessa ansainnee tulla arvioiduksi uudelleen. Erityisesti olisi pohdittava, tapahtuisivatko nyt tekeillä olevat muutokset ilman soinilaisia.
Turvapaikanhakijoiden määrä on edelleen valtava, vaikka huippuviikon 39 lähes 4000 hakijan määrästä onkin pudonnut noin 80% pois: viikolla 48 Suomesta haki turvapaikkaa 637 ihmistä. Nyt saavutettu taso tarkoittaisi koko vuodelle ekstrapoloituna noin 33 000 turvapaikanhakijaa, joka on resursseihimme ja suomalaisten sietokykyyn nähden edelleen ainakin kertaluokkaa liian paljon.
Toisaalta viime aikoina monien parempaa elintasoa maastamme hakeneiden kiinnostus Suomea kohtaan on lopahtanut, minkä seurauksena yhä useampi haluaa palata kotiinsa. Marraskuussa heitä oli 72 - vuositasolle ekstrapoloituna 3744. Sivumennen sanoen, tämä on ilmiselvä merkki näiden ihmisten Suomeen saapumisen motiiveista, joka ei aivan varmasti ole turvapaikan tarve.
Turvapaikanhakijoiden käytöksen muutoksessa oleellista lienee ollut vapaan rahan korvaaminen heille räätälöidyillä palveluilla kuten ruokailun järjestämisellä. Lisäksi uskoisin vastaanottokeskusten hajasijoittamisen maaseudulle tai ainakin taajamien syrjäalueille toimineen kotiinpaluuta edesauttavana tekijänä - irakilaisten kaupunkien sykkeestä tulleille suomalainen syrjäseutu ei tarjoa sellaista elämää, johon hän on tottunut. Eikä hänen ole tietenkään syytä sietää syrjäseudun rauhallista elämää, ellei Suomeen ole saavuttu turvaan hädältä ja vainolta.
Kaiken kaikkiaan on siis syytä olla tyytyväinen niihin linjauksiin, joihin maan hallitus on ryhtynyt. Ne parantavat kansainvälistä suojaa tarvitsevien asemaa suuntaamalla käytettävissä olevat resurssit entistä tarkemmin heidän hyväkseen.
Samalla on kuitenkin syytä tiedostaa, ettei vielä kannata riemuita onnistuneen turvapaikkapolitiikan suunnanmuutoksen takia, sillä todellinen testi sille koittaa vasta talven jälkeen säiden lämmettyä. On nimittäin mahdollista, että muun kuin hädän ja vainon takia Suomeen tulleiden ihmisten määrien laskun taustalla ovat ainakin osittain myös pohjoisen syksyn kylmyys ja pimeys.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lepsu maahanmuuttopolitiikka tuhosi Perussuomalaisten kannatuksen
Ministeri Lindström: tässä lisää keinoja maahanmuuttajien kotouttamiseen
Hätää pakenevat herättivät pääministerin
Muutoksista keskusteltaessa on syytä huomata, etteivät ne heikennä miltään osalta sitä suojaa, jota Suomi tarjoaa uhkaa tai todellista hätää tarvitseville. Heidän osaltaan tarjotaan mahdollisuus jäädä turvalliseen Suomeen tarvittavaksi ajaksi: turvapaikan tarve tarkastetaan kahdesti vuodessa, jotta kotiolojen muututtua turvalliseksi ihmiset voivat palata kotiinsa rakentamaan omaa yhteiskuntaansa.
Näin rajalliset resurssimme voidaan käyttää uusien turvaa tarvitsevien auttamiseen sen sijaan, että ne kuluisivat turvapaikan tarvetta vailla olevien elättämiseen verovaroilla. Muutosten yhtenä tärkeänä seurauksena on siis todellisessa hädässä olevien ihmisten aseman paraneminen, mikä on jäänyt täysin huomaamatta mediassa näkemiltäni ensimmäisiltä kommentaattoreilta.
Poliittisen keskustelun osalta on syytä huomata myös se, että monet nyt esille tulleista toimenpiteistä sisältyivät jo Juho Eerolan (ps) johdolla keväällä valmisteltuun hallituksen maahanmuuttopoliittiseen ohjelmaan. Siten loppuvuoden hallitsemattoman maahanmuuton takia Perussuomalaisiin uskonsa menettäneiden äänestäjien reaktio puolueen toimintaan hallituksessa ansainnee tulla arvioiduksi uudelleen. Erityisesti olisi pohdittava, tapahtuisivatko nyt tekeillä olevat muutokset ilman soinilaisia.
Turvapaikanhakijoiden määrä on edelleen valtava, vaikka huippuviikon 39 lähes 4000 hakijan määrästä onkin pudonnut noin 80% pois: viikolla 48 Suomesta haki turvapaikkaa 637 ihmistä. Nyt saavutettu taso tarkoittaisi koko vuodelle ekstrapoloituna noin 33 000 turvapaikanhakijaa, joka on resursseihimme ja suomalaisten sietokykyyn nähden edelleen ainakin kertaluokkaa liian paljon.
Toisaalta viime aikoina monien parempaa elintasoa maastamme hakeneiden kiinnostus Suomea kohtaan on lopahtanut, minkä seurauksena yhä useampi haluaa palata kotiinsa. Marraskuussa heitä oli 72 - vuositasolle ekstrapoloituna 3744. Sivumennen sanoen, tämä on ilmiselvä merkki näiden ihmisten Suomeen saapumisen motiiveista, joka ei aivan varmasti ole turvapaikan tarve.
Turvapaikanhakijoiden käytöksen muutoksessa oleellista lienee ollut vapaan rahan korvaaminen heille räätälöidyillä palveluilla kuten ruokailun järjestämisellä. Lisäksi uskoisin vastaanottokeskusten hajasijoittamisen maaseudulle tai ainakin taajamien syrjäalueille toimineen kotiinpaluuta edesauttavana tekijänä - irakilaisten kaupunkien sykkeestä tulleille suomalainen syrjäseutu ei tarjoa sellaista elämää, johon hän on tottunut. Eikä hänen ole tietenkään syytä sietää syrjäseudun rauhallista elämää, ellei Suomeen ole saavuttu turvaan hädältä ja vainolta.
Kaiken kaikkiaan on siis syytä olla tyytyväinen niihin linjauksiin, joihin maan hallitus on ryhtynyt. Ne parantavat kansainvälistä suojaa tarvitsevien asemaa suuntaamalla käytettävissä olevat resurssit entistä tarkemmin heidän hyväkseen.
Samalla on kuitenkin syytä tiedostaa, ettei vielä kannata riemuita onnistuneen turvapaikkapolitiikan suunnanmuutoksen takia, sillä todellinen testi sille koittaa vasta talven jälkeen säiden lämmettyä. On nimittäin mahdollista, että muun kuin hädän ja vainon takia Suomeen tulleiden ihmisten määrien laskun taustalla ovat ainakin osittain myös pohjoisen syksyn kylmyys ja pimeys.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lepsu maahanmuuttopolitiikka tuhosi Perussuomalaisten kannatuksen
Ministeri Lindström: tässä lisää keinoja maahanmuuttajien kotouttamiseen
Hätää pakenevat herättivät pääministerin
tiistai 6. lokakuuta 2015
Yle ei halua käydä yhteiskunnallista keskustelua maahanmuutosta
Kello on nyt 21.36. Katselin äsken Ylen maahanmuuttoiltaa, mutta suljin TV:n todettuani, ettei tänä iltana ole luvassa keskustelua vaan silkkaa yksipuolista propagandaa.
Minusta on merkillistä, että Yle verovaroin kustannettuna valtamediana lähettää ohjelman, johon on kutsuttu salillinen maahanmuuttoon kritiikittä suhtautuvia ihmisiä. Sekä maahanmuuttajatoteemeja ja muodon vuoksi tai vain altavastaajiksi kaksi aiheeseen kriittisesti suhtautuvaa.
Heistäkin naispuolinen toimittaja Kati Leskinen näytti ottaneen tehtäväkseen kauhavalaisen sitoutumattoman demarivaltuutetun Mika Kankaansyrjän keskeyttämisen melkein aina tämän puheenvuoron aikana. Kansanedustaja Juho Eerola sai sentään sanoa sanottavansa loppuun silloin harvoin kun hän puheenvuoron sai.
Enimmäkseen minun katseluni aikana äänessä oli kuitenkin yksimielinen kuoro, joka koostui pitkälti maahanmuuton tai siihen liittyvän bisneksen edunsaajista. Oli SPR:n edustaja, oli joukko maahanmuuttajia ja edunsaajien lisäksi vihreä maahanmuuttoasioilla profiloitunut kuvankaunis naispoliitikko Emma Kari.
Jos Yleisradio olisi halunnut tuottaa ohjelman, jossa maahanmuuttoon liittyvistä asioista olisi keskusteltu monipuolisesti, se olisi luonnollisesti kutsunut keskusteluryhmän, jossa eri mielipiteet olisivat olleet tasaisesti edustettuina. Koska se ei kuitenkaan tehnyt näin, on pakko kysyä miksi ihmeessä minutkin on pakotettu kustantamaan erillisellä verolla pelkkää propagandatuuttia?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Media-analyysi Narinkkatorin eilisistä laittomuuksista
Yle kaalimaan vartijana
Yle uutisoi vajavaisesti maahanmuuttajanuorten peloista
Minusta on merkillistä, että Yle verovaroin kustannettuna valtamediana lähettää ohjelman, johon on kutsuttu salillinen maahanmuuttoon kritiikittä suhtautuvia ihmisiä. Sekä maahanmuuttajatoteemeja ja muodon vuoksi tai vain altavastaajiksi kaksi aiheeseen kriittisesti suhtautuvaa.
Heistäkin naispuolinen toimittaja Kati Leskinen näytti ottaneen tehtäväkseen kauhavalaisen sitoutumattoman demarivaltuutetun Mika Kankaansyrjän keskeyttämisen melkein aina tämän puheenvuoron aikana. Kansanedustaja Juho Eerola sai sentään sanoa sanottavansa loppuun silloin harvoin kun hän puheenvuoron sai.
Enimmäkseen minun katseluni aikana äänessä oli kuitenkin yksimielinen kuoro, joka koostui pitkälti maahanmuuton tai siihen liittyvän bisneksen edunsaajista. Oli SPR:n edustaja, oli joukko maahanmuuttajia ja edunsaajien lisäksi vihreä maahanmuuttoasioilla profiloitunut kuvankaunis naispoliitikko Emma Kari.
Jos Yleisradio olisi halunnut tuottaa ohjelman, jossa maahanmuuttoon liittyvistä asioista olisi keskusteltu monipuolisesti, se olisi luonnollisesti kutsunut keskusteluryhmän, jossa eri mielipiteet olisivat olleet tasaisesti edustettuina. Koska se ei kuitenkaan tehnyt näin, on pakko kysyä miksi ihmeessä minutkin on pakotettu kustantamaan erillisellä verolla pelkkää propagandatuuttia?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Media-analyysi Narinkkatorin eilisistä laittomuuksista
Yle kaalimaan vartijana
Yle uutisoi vajavaisesti maahanmuuttajanuorten peloista
keskiviikko 13. toukokuuta 2015
Suomen tuleva maahanmuuttopolitiikka
Tulevan hallituksen maahanmuuttolinjaukset on tuotu julkisuuteen. Kokonaisuutena minusta näyttää, että kansa sai vastinetta äänilleen. Mutta sallittakoon minullekin muutama kommentti.
Hallitus sanoo edistävänsä Suomen työllisyyttä ja julkistaloutta vahvistavaa, huoltosuhdetta kohentavaa sekä talouden kansainvälistymistä edistävää työperäistä maahanmuuttoa. Näin pitääkin olla.
Minusta oli yllättävää, että hallitus heti aluksi mainitsee kannustavansa avointa keskustelua maahanmuuttopolitiikasta. Oletan, että se tässä yhteydessä poistaa myös Ylen toimintaperiaatteista siellä olleen pölyttyneen vaatimuksen "tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta".
Hallitus sanoo edistävänsä Suomen työllisyyttä ja julkistaloutta vahvistavaa, huoltosuhdetta kohentavaa sekä talouden kansainvälistymistä edistävää työperäistä maahanmuuttoa. Näin pitääkin olla.
Minusta oli yllättävää, että hallitus heti aluksi mainitsee kannustavansa avointa keskustelua maahanmuuttopolitiikasta. Oletan, että se tässä yhteydessä poistaa myös Ylen toimintaperiaatteista siellä olleen pölyttyneen vaatimuksen "tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta".
Hauska oli myös huomata, että maahanmuuton kustannukset ja vaikutukset yhteiskuntaamme lopultakin selvitetään kunnolla. Tämä on välttämätöntä, jotta jatkossa maamme maahanmuuttopolitiikasta voidaan muotoilla koko kansan edun mukaista.
Humanitaarisen maahanmuuton osalta oli hiukan yllättävää, että kiintiöpakolaisten määrää ei palautettu paria viime vuotta edeltävälle tasolle. Toisaalta rikollisista ja turvapaikkaa tarvitsemattomista luvataan hankkiutua eroon nopeasti sekä turvapaikanhakijoiden hakemusten käsittelyssä pyritään ehkäisemään väärinkäytöksiä. Mikäli näissä onnistutaan, tulee myös tänne pyrkijöiden määrä todennäköisesti supistumaan huomattavasti nykyisestä.
Työperäistä maahanmuuttoa edistetään ja paljon puhetta aiheuttanutta työvoiman tarveharkintaa jatketaan pääsääntöisesti nykykäytännön mukaisesti, joskin työvoimatarpeita nykyistä paremmin ymmärtäen. Työehtosopimusten noudattaminen mainitaan erikseen, mikä toivottavasti vähentää halpatyövoiman virtaa maahamme.
Kotoutuskäytäntöihinkin halutaan lisää tehoa. Erityisesti on mainittu kielitaito ja lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen. Jälkimmäinen on näistä tärkein, sillä sen seurauksena vältettäneen monen tiettyihin uskonnollis-etnisiin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvien nuorten syrjäytymistä ja pienennetään heidän radikalisoitumisriskiänsä. Samojen maahanmuuttajaryhmien kannalta on tärkeää, että kouluttamattomien naisten kotouttamiseen kiinnitetään huomiota - tällä tulee olemaan valtava merkitys heidän perheidensä integroitumiselle.
Opiskelijoiden osalta lopetetaan ilmainen palvelu ulkomaisille ja otetaan käyttöön lukukausimaksut EU‐ ja ETA –alueiden ulkopuolelta tuleville. Samalla pyritään täällä opiskelleita houkuttelemaan maahan jäämiseen. Tämä on sinänsä oikein, mutta aivan kaikkien ulkomailta tulleiden Suomeen työllistymiselle ei taida olla edellytyksiä - ainakin oman kokemukseni mukaan nykyisin ulkomailta tulleiden opiskelijoiden laatu on huomattavan vaihteleva ulottuen huippuälykkäistä ja päätyen täysin toivottomiin tapauksiin.
Minusta Juho Eerolan johdolla tehty linjauspaperi on siis kokonaisuutena aivan erinomainen. Mikä parasta, siinä esiintyy erittäin oivaltavia ideoita, joiden toteutuessa käytännön tasolla saattaa maahanmuuttokin tulevaisuudessa jakaa suomalaisia nykyistä vähemmän. Se jos mikä parantaa myös maahanmuuttajien tilannetta maassamme.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Yhteiskuntamme kipupisteet on etsittävä ja poistettava!
Yhtenä Hyvinkään ikävien tapahtumien seuraksena on ollut keskustelu yhteiskunnan arvoista. Eniten huomiota on saanut sisäasiainministeri Päivi Räsänen, joka ilmaisi käsityksenään, että "Kristittynä ajattelen, että kyllä me tarvitaan tässä yhteiskunnassa paljon rukousta esivallan puolesta, tämän yhteiskunnan puolesta, toinen toistemme puolesta" sekä "on ihan selvää, että totta kai ne arvot vaikuttavat."
Räsäsen kommentti on herättänyt keskustelua: esimerkiksi vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki hyökkäsi Räsästä vastaan väittämällä, että "Päivi Räsänen on sekoittanut uskonnon ja politiikan". Olen Paavon kanssa pitkälti samaa mieltä siitä, ettei politiikan ja uskonnon sekoittaminen hallintotoimenpiteissä ole mitenkään hyväksyttävää. Esimerkiksi erilaiset lait tai käytännöt johonkin uskontoryhmään kuulumisen tai kuulumattomuuden perusteella olisivat kerta kaikkiaan mahdoton ajatus hyväksyttäväksi.
Edelle kirjoittamastani huolimatta olen kokonaisuuden osalta jyrkästi eri mieltä Arhinmäen kanssa: eihän Räsänen tehnyt mitään hallintotoimenpidettä, vaan toi ainoastaan esille mielipiteensä ongelman syistä ja mahdollisesta ratkaisusta. Minusta Räsäsellä on tähän täysi oikeus, ja poliitikkona jopa lähes velvollisuus, enkä mitenkään voi hyväksyä sitä, että hänen pitäisi salata mielipiteensä uskonnollisen maailmankuvan yhteiskunnallisesta merkityksestä. Päin vastoin - puolustan ehdottomasti ministerin oikeutta tuoda esiin mikä tahansa mielipiteensä, kunhan se ei ole solvaava, syrjivä tai muuten selvästi laiton.
Arhinmäkeä älyllisemmin Räsäsen väitteeseen otti kantaa tiedemies ja tieteen ansioitunut popularisoija professori Esko Valtaoja, joka totesi, että tilastojen valossa ihmisten uskonnollisuus pikemminkin lisää kuin vähentää yhteiskunnan väkivaltaisuutta. Tai suoraan lainaten: "yhtä hyvin voisin heittää asian päälaelleen ja sanoa, että jos kaikki luopuisivat uskonnosta, väkivalta katoaisi maailmasta".
Valtaojan näkemykseen on aika helppo yhtyä, sillä hänen esille tuomansa puhtaan tilastotiedon lisäksi konkretiaa tarjoaa vaikkapa se, että kristinusko on länsimaisittain poikkeuksellisen vankalla pohjalla väkivaltaisuudestaan tunnetussa Yhdysvalloissa. Ja eihän kansan uskonnollisuus ole vuosisatojen kuluessa estänyt Italian mafiankaan toimintaa.
Laajemmin uskonnollisuuden merkitystä voidaan tarkastella vaikkapa teokraattisen Iranin väkivaltatilanteella tai kaikilla niillä konflikteilla, joiden yhtenä taustatekijänä on eri väestöryhmien toisistaan poikkeava uskonto (Jugoslavia, Nigeria, Irakin valtapolitiikka jne..).
Hyvinkään murhien jälkeen perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola puolestaan nosti esiin, että tällaisten nuorten ihmisten tekemien hirmutekojen taustalla ovat riittämättömät resurssit koululaisten mielenterveysongelmien huolehtimiseksi ja että vastuu pahoinvoinnin lopettamisesta kuuluu eduskunnalle. Mielestäni hän saattaa hyvinkin olla oikeassa, mutta vain puolimatkassa sillä akuutin kriisin korjauskeinot eivät nyt riitä, vaan väkivallantekoihin johtavat yhteiskunnan pohjavireet on kaivettava esille.
Kestävien ratkaisujen etsimiseksi kaivataan rehellistä keskustelua siitä, mikä muutos yhteiskunnassamme on johtanut näihin tekoihin. Eli mistä nämä kauhutapahtumat pohjimmiltaan nousevat. Siinä mielessä niin Päivi Räsäsen kuin myös Timo Soinin virtuaalimaailman merkitystä pohtivat esiintulot ovat tervetulleita vaikka ei niiden johtopäätöksiä hyväksyisikään.
Tässä tilanteessa yksi erittäin oleellinen toimenpide olisi puolueettoman tutkimustiedon hankkiminen. Ehdotankin niin sisäasiainministeri Räsäselle, puheenjohtaja Arhinmäelle, oppositiojohtaja Soinille kuin muillekin asiasta kiinnostuneille päättäjillemme vähintään viiden miljoonan euron tutkimusohjelman perustamista Suomen Akatemian kautta. Ohjelman ainoana tarkoituksena olisi selvittää avoimin mielin, ilman minkäänlaisia ennakkoasenteita ja perin pohjin suomalaisen nuorison nykytilanne sekä heidän hyvin- ja pahoinvointinsa edellytykset.
Tutkimusohjelman jälkeen kehotan poliitikkoja edelleenkin tutustumaan saavutettuihin tuloksiin ja päättävän vielä suuremmasta rahallisesta investoinnista, jolla havaitut kipupisteet ja ongelmat poistetaan - olivat ne kuinka yllättäviä, poliittisesti epäkorrekteja tai hankalia tahansa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demarinuorten jäsenrekisterissä ilmaa
Lapsille parempi tulevaisuus!
Integrointi ja rangaistukset - niistäkö apu toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan luomiseksi?
Räsäsen kommentti on herättänyt keskustelua: esimerkiksi vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki hyökkäsi Räsästä vastaan väittämällä, että "Päivi Räsänen on sekoittanut uskonnon ja politiikan". Olen Paavon kanssa pitkälti samaa mieltä siitä, ettei politiikan ja uskonnon sekoittaminen hallintotoimenpiteissä ole mitenkään hyväksyttävää. Esimerkiksi erilaiset lait tai käytännöt johonkin uskontoryhmään kuulumisen tai kuulumattomuuden perusteella olisivat kerta kaikkiaan mahdoton ajatus hyväksyttäväksi.
Edelle kirjoittamastani huolimatta olen kokonaisuuden osalta jyrkästi eri mieltä Arhinmäen kanssa: eihän Räsänen tehnyt mitään hallintotoimenpidettä, vaan toi ainoastaan esille mielipiteensä ongelman syistä ja mahdollisesta ratkaisusta. Minusta Räsäsellä on tähän täysi oikeus, ja poliitikkona jopa lähes velvollisuus, enkä mitenkään voi hyväksyä sitä, että hänen pitäisi salata mielipiteensä uskonnollisen maailmankuvan yhteiskunnallisesta merkityksestä. Päin vastoin - puolustan ehdottomasti ministerin oikeutta tuoda esiin mikä tahansa mielipiteensä, kunhan se ei ole solvaava, syrjivä tai muuten selvästi laiton.
Arhinmäkeä älyllisemmin Räsäsen väitteeseen otti kantaa tiedemies ja tieteen ansioitunut popularisoija professori Esko Valtaoja, joka totesi, että tilastojen valossa ihmisten uskonnollisuus pikemminkin lisää kuin vähentää yhteiskunnan väkivaltaisuutta. Tai suoraan lainaten: "yhtä hyvin voisin heittää asian päälaelleen ja sanoa, että jos kaikki luopuisivat uskonnosta, väkivalta katoaisi maailmasta".
Valtaojan näkemykseen on aika helppo yhtyä, sillä hänen esille tuomansa puhtaan tilastotiedon lisäksi konkretiaa tarjoaa vaikkapa se, että kristinusko on länsimaisittain poikkeuksellisen vankalla pohjalla väkivaltaisuudestaan tunnetussa Yhdysvalloissa. Ja eihän kansan uskonnollisuus ole vuosisatojen kuluessa estänyt Italian mafiankaan toimintaa.
Laajemmin uskonnollisuuden merkitystä voidaan tarkastella vaikkapa teokraattisen Iranin väkivaltatilanteella tai kaikilla niillä konflikteilla, joiden yhtenä taustatekijänä on eri väestöryhmien toisistaan poikkeava uskonto (Jugoslavia, Nigeria, Irakin valtapolitiikka jne..).
Hyvinkään murhien jälkeen perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola puolestaan nosti esiin, että tällaisten nuorten ihmisten tekemien hirmutekojen taustalla ovat riittämättömät resurssit koululaisten mielenterveysongelmien huolehtimiseksi ja että vastuu pahoinvoinnin lopettamisesta kuuluu eduskunnalle. Mielestäni hän saattaa hyvinkin olla oikeassa, mutta vain puolimatkassa sillä akuutin kriisin korjauskeinot eivät nyt riitä, vaan väkivallantekoihin johtavat yhteiskunnan pohjavireet on kaivettava esille.
Kestävien ratkaisujen etsimiseksi kaivataan rehellistä keskustelua siitä, mikä muutos yhteiskunnassamme on johtanut näihin tekoihin. Eli mistä nämä kauhutapahtumat pohjimmiltaan nousevat. Siinä mielessä niin Päivi Räsäsen kuin myös Timo Soinin virtuaalimaailman merkitystä pohtivat esiintulot ovat tervetulleita vaikka ei niiden johtopäätöksiä hyväksyisikään.
Tässä tilanteessa yksi erittäin oleellinen toimenpide olisi puolueettoman tutkimustiedon hankkiminen. Ehdotankin niin sisäasiainministeri Räsäselle, puheenjohtaja Arhinmäelle, oppositiojohtaja Soinille kuin muillekin asiasta kiinnostuneille päättäjillemme vähintään viiden miljoonan euron tutkimusohjelman perustamista Suomen Akatemian kautta. Ohjelman ainoana tarkoituksena olisi selvittää avoimin mielin, ilman minkäänlaisia ennakkoasenteita ja perin pohjin suomalaisen nuorison nykytilanne sekä heidän hyvin- ja pahoinvointinsa edellytykset.
Tutkimusohjelman jälkeen kehotan poliitikkoja edelleenkin tutustumaan saavutettuihin tuloksiin ja päättävän vielä suuremmasta rahallisesta investoinnista, jolla havaitut kipupisteet ja ongelmat poistetaan - olivat ne kuinka yllättäviä, poliittisesti epäkorrekteja tai hankalia tahansa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demarinuorten jäsenrekisterissä ilmaa
Lapsille parempi tulevaisuus!
Integrointi ja rangaistukset - niistäkö apu toimivan monikulttuurisen yhteiskunnan luomiseksi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
