maanantai 16. syyskuuta 2024

Työpaikka, jossa väkivalta, kiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja syrjintä ovat jokapäiväistä arkea?

Etelä-Suomen sanomat kertoi, että "Suomessa lähes joka kolmas väitöskirjatutkija tai vastikään väitellyt kertoo kohdanneensa kiusaamista tai väkivaltaa akateemisessa työympäristössä vähintään joskus". 

Eikä siinä kaikki, sillä saman jutun mukaan "yhtä moni väitöskirjatutkija tai vastikään väitellyt kertoi kohdanneensa syrjintää. Seksuaalisesta häirinnästä kertoi hieman yli kymmenesosa vastaajista. Lisäksi useampi kuin joka viides koki joutuneensa esihenkilön, ohjaajan tai muun vanhemman henkilön syrjinnän, kiusaamisen tai väkivallan kohteeksi."

Tämä kaikki kuulostaa enemmän kuin huolestuttavalta, ellei suorastaan järkyttävältä. Eikä vastaa lainkaan omaa käsitystäni ja kokemustani tiedemaailmasta.

Siksi päätin katsoa asiaa tiedon sylttytehtaalta eli Tieteentekijöiden liiton kotisivuilta. Sieltä löytyikin nettisivu, jolla kerrottiin tästä kyselystä hiukan pidemmin. 

Ja löytyihän sieltä myös se mitä etsinkin. Nimittäin selvitys siitä minkälaiseen kyselyyn uutinen perustui. 

Sen mukaan "tiedot kerättiin helmi–maaliskuussa 2024 sähköisellä lomakekyselyllä". Tästä voidaan päätellä - kuten arvelinkin - että lehtijutussa ilmaistut väkivallan, syrjinnän, seksuaalisen häirinnän ja kiusaamisen määrät ovat todellisuutta suurempia. 

Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin epäasialliseen kohteluun liittyvään sähköinen kyselylomake täytetään ja palautetaan epäilemättä todennäköisemmin silloin, kun ihminen on joutunut sellaisen kohteeksi. Ja päinvastoin, mikäli kohtelu on ollut asiallista, jäävät tuollaiset kyselyt vastaamatta. 

Toiseksi kyselyyn vastaajat ilmaisivat omia tulkintojaan ja tuntojaan saamastaan kohtelusta. Uskon toki, että väkivallan osalta ilmoitukset ovat hyvinkin luotettavia, mutta varsinkin syrjinnän ja todennäköisesti myös seksuaalisen häirinnän osalta joukossa on paljon ihmisten kanssakäymiseen liittyviä väärinkäsityksiä. 

Tällä en tarkoita sitä, etteikö tiedeyhteisössä esiintyisi mainittuja ongelmia tai etteivät sellaisen tapaukset olisi vakavia. Enkä myöskään sitä, ettei sellaisiin pitäisi puuttua silloin kun niitä havaitaan. 

Sen sijaan tartuin tähän asiaan siksi, että uutinen perustui nimenomaisesti tieteentekijöiden etujärjestön tiedotteeseen. Siis viestiin, jonka on laatinut juuri se ihmisryhmä, jonka pitäisi ymmärtää kyselytutkimusten sudenkuopat paremmin kuin muiden ihmisten. Ja osata tuoda ne selkeästi esiin uutisoinnissaan.

Näin ei kuitenkaan ollut, vaan tutkijoiden edunvalvojat syöksyivät sudenkuopan pohjalla olleeseen seipääseen suorastaan päätä pahkaa. Ja tulivat samalla tahranneeksi koko tutkijakunnan maineen muuta yhteiskuntaa luotettavampana tiedontuottajana. 

Ja samalla leimanneeksi heikoin perustein koko tiedeyhteisön hirvittäväksi työpaikaksi, jossa väkivalta, kiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja syrjintä ovat jokapäiväistä arkea. 

sunnuntai 15. syyskuuta 2024

Maahanmuuttospesifinen väkivaltarikollisuus kasvaa humanitaarisen maahanmuuton jatkuessa

Suomen uusi poliisiylijohtaja, Ilkka Koskimäki, kertoi MTV3:lle, että suomalainen väkivaltarikollisuus on muuttunut. Hänen mukaansa "koko väkivaltarikollisuuden kuva Suomessa on murrosvaiheessa ja muuttumassa. Perinteisesti meillä vuosikymmenten takaa tyypillinen henkirikos oli alkoholistien keskinäinen välienselvittely, mutta niitä ei juurikaan enää ole." 

Sen sijaan - edelleen hänen mukaansa - "meille on tullut päihteiden sekakäyttöä, huumeet merkittävissä määrin, rikollisten välienselvittelyt ja uudentyyppisiä ilmiöitä, kuten katujengi-ilmiöt ja kunniaväkivaltaan liittyvät tapaukset. Rikollisuuden kuva on jollain tavalla murroksessa."

Poliisiylijohtaja kertoi myös, että "määrällisesti eniten törkeitä väkivaltarikoksia, eli henkirikoksia ja niiden yrityksiä, on...Tampereen ja Vantaan seuduilla". Sitä hän ei kuitenkaan tiennyt, miksi juuri näissä kaupungeissa. 

* * *

Nähtäväksi jää, millä tavalla väkivaltarikollisuus ja sen jakautuminen suomalaisten kaupunkien välillä kehittyy tulevina vuosina. Selvää on kuitenkin, että tässä asiassa yksi keskeisimmistä seikoista on suomalaiseen yhteiskuntaan heikosti integroituneiden humanitaaristen maahanmuuttajien määrä. 

Tapahtuuhan poliisiylijohtajan mainitsemista kasvavista ilmiöistä katujengi- ja kunniaväkivalta tunnetusti lähes kokonaan heidän parissaan. Eikä huumetilanteen muutoskaan ole riippumaton suomalaisen väestön muutoksesta, koska laittomien päihteiden maahantuonti ja kauppa ovat siirtyneet jo vuosia sitten maahanmuuttajille. 

Nähtäväksi siis jää, miten tilanne kehittyy Suomessa. Maahamme saapuu joka tapauksessa edelleen väestöä sellaisista maista, joista tulevat henkilöt integroituvat heikosti: kuluvan vuoden aikana on Maahanmuuttovirastolle jättänyt ensimmäisen oleskelulupahakemuksensa muun muassa 1 897 bangladeshilaista, 1 445 pakistanilaista, 1 120 nigerialaista, 1 048 turkkilaista ja 923 iranilaista. Lisäksi uusintahakemuksia on vielä monin verroin enemmän. 


lauantai 14. syyskuuta 2024

Tekoäly voi parantaa salaliittoteoreetikon

Salaliittoteoriaksi kutsutaan sellaisia yleisestä käsityksestä poikkeavia väitteitä, joiden mukaan jonkin asian takana on epädemokraattinen salaliitto, vaikkei tämän tueksi ole kunnollisia perusteita tai tieteellisiä todisteita, vaan korkeintaan jonkinlaisia hämäräperäisiä anekdootteja. Niihin uskovilla ihmisillä on usein muitakin epätavallisia käsityksiä, jotka voivat liittyä esimerkiksi uskomuslääkintään, yliluonnollisiin ilmiöihin tai taikauskoisuuteen.

Vaikka monet näistä salaliitoista ovat usein varsin epäuskottavia, niihin uskotaan silti laajalti. Syyksi on esitetty, että monet ihmiset yksinkertaisesti vain haluavat omaksua salaliittoteorioita tyydyttääkseen piileviä psyykkisiä tarpeitaan tai motiivejaan, minkä vuoksi heitä ei voitaisi saada luopumaan niistä faktoilla tai vastatodisteilla. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata amerikkalaisen Thomas Costellon ja hänen tutkijatovereidensa julkaisema tutkimusraportti, jossa oli tutkittu voisiko tekoälyllä vaikuttaa sosiaalisessa mediassa salaliittoon uskoviin ihmisiin esittämällä perusteltuja tosiasioita, jotka osoittavat näiden käsitykset vääriksi. Tekijät nimittäin olettivat faktapohjaiseen korjaavaan tietoon perustuvien väliintulojen vaikuttavan tehottomilta yksinkertaisesti siksi, että niistä tavallisesti puuttuu riittävä syvyys ja henkilökohtaisuus. 

Tutkimuksessa käytettiin kehittyneitä suuria kielimalleja (LLM), jotka ovat yksi tekoälyn muoto ja joilla on pääsy valtaviin tietomääriin sekä kyky luoda yksilöllisiä argumentteja. LLM-mallit voivat näin ollen kumota tai kyseenalaistaa suoraan jokaisen henkilön mainitsemat todisteet, joita he pitävät salaliittouskomuksiaan tukevina.

Kahdessa kokeessa 2190 amerikkalaista esitti omilla sanoillaan salaliittoteorian, johon he uskoivat, sekä todisteet, joiden he arvelivat tukevan näkemystään. Tämän jälkeen he osallistuivat kolmen kierroksen keskusteluun GPT-4 Turbo -kielimallin kanssa, jota ohjeistettiin vastaamaan näihin erityisiin todisteisiin ja yrittämään vähentää osallistujien uskoa kyseiseen salaliittoteoriaan. Verrokkiryhmän kanssa tekoäly keskusteli salaliittoon uskovien ihmisten kanssa jostain muusta aiheesta.

Tekoälyn kanssa keskustelu vähensi osallistujien uskoa valitsemaansa salaliittoteoriaan keskimäärin viidenneksellä. Tämä vaikutus säilyi vähintään kahden kuukauden ajan ja havaittiin johdonmukaisesti monenlaisissa salaliittoteorioissa John F. Kennedyn murhasta, avaruusolennoista ja illuminatista aina koronapandemiaan ja vuoden 2020 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. 

Vähennystä tapahtui myös niiden osallistujien kohdalla, joiden salaliittouskomukset olivat syvään juurtuneita ja identiteetille tärkeitä. Samalla tekoälyn kanssa käydyt keskustelut vähensivät myös uskoa muihin - keskustelunaiheeseen liittymättömiin - salaliittoihin, minkä voi tulkita salaliittoteorioiden uskottavuuden vähentyneen näiden henkilöiden maailmankuvassa yleisestikin.

Tutkijat tekivät tästä kaikesta sen johtopäätöksen, että monet ihmiset, jotka vahvasti uskovat tosiasioiden vastaisiin salaliittoteorioihin, voivat muuttaa mielensä, kun heille vain esitetään riittävän vakuuttavia todisteita niiden virheellisyydestä. Samalla se osoittaa, etteivät näiden ihmisten aiemmat käsitykset, mahdolliset psykologiset tarpeet tai motivaatiot estä heitä ymmärtämästä tosiasioiden ja salaliittoteorioiden välisiä ristiriitoja, kunhan ne vain tuodaan riittävän selkeästi heidän nähtäväkseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat sepitti salaliittoteorian
Purra paljasti älyllistä epärehellisyyttä
Nobelistin ja salaliittogurun elämä: Luc Montagnierin tarina

perjantai 13. syyskuuta 2024

Merja Ylä-Anttila käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi ja on siksi erotettava

Yleisradion budjetin leikkaukset ovat johtaneet verorahoitteisessa mediayhtiössämme lapselliseen kiukutteluun. Niistä ensimmäinen oli ilmoitus somali- ja arabiankielisistä uutisista, josta kirjoitin eilen illalla.

Toistakaan kiukuttelukohtausta ei tarvinnut odottaa kovin kauaa, sillä yhtiön toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila kertoi tänään julkaistussa haastattelussa, että seuraavaksi yhtiön kanavilta saattavat kadota hiihdon MM-kilpailut. 

Isku on sikäli taitavasti kohdistettu, että se kohdistuu luultavasti juuri arvokonservatiivisiin suomalaisiin eli Kokoomuksen, Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten kannattajiin, jotka todennäköisimmin ovat näistä kilpailuista kiinnostuneimpia. 

Kyse ei kuitenkaan ole mistä tahansa urheilulähetyksistä, vaan puhumme lajista, joka on lähes ainoana perinteisenä yksilöurheilun lajina tuottanut kutakuinkin säännöllisesti mitalitason menestystä suomalaisille - mikä on näkynyt myös Vuoden urheilija -nimityksissä. Tämän seurauksena myös maastohiihdon arvokilpailujen katsojamäärät ovat olleet miljoonaluokkaa - eli kyse on Ylen asiakaskunnalle poikkeuksellisen tärkeistä urheilulähetyksistä. 

Edellä mainitsemani kaksi kiukuttelu-uutista ovatkin minun silmissäni varmistaneet sen - jo aiemminkin näkyneen (esimerkki ja toinen) - tosiasian, ettei Merja Ylä-Anttila ole tehtäviensä tasalla ammatillisesti eikä etenkään henkisesti, vaan muistuttaa käytökseltään lähinnä uhmaikäistä pikkulasta. 

Siksi hänet on mitä pikimmin vaihdettava Ylen johdosta henkisesti aikuiseen henkilöön. Siis sellaiseen, joka ymmärtää tehtävänsä olevan siitä huolehtimisen, että verovaroilla tuotetaan poliittisesti neutraalia uutisointia ja maksajan - siis Suomen kansan - tahdon mukaista muuta ohjelmistoa.  

torstai 12. syyskuuta 2024

Arabian- ja somalinkieliset uutiset

Näin kotimatkalla huomasin, että tämä päivä toi mukanaan kaksi Yle-uutista, joita en voi olla kommentomatta, vaikka aamulla kirjoitinkin jo yhden tekstin

Yle-uutisista ensimmäinen nimittäin kertoi, että omalla verollaan toimivan mediamme rahoitukseen on saatu parlamentaarinen sopu. Vain Harry Harkimo (liik) on jäämässä siitä ulos katsottuaan, että leikkaukset ovat riittämättömät.

Toisena Yle-uutisena Yle ilmoitti itse, että se aikoo jatkossa käyttää suomalaisilta kerättyjä verovaroja arabian- ja somaliankielisiin uutislähetyksiin. Nähtäväksi jää, millä tavalla ne edistävät kielitaidottomien maahanmuuttajien integroitumista uuden kotimaansa suomen- ja ruotsinkieliseen ympäristöön. Ja sensuroimattomia sosiaalisia medioita seuraamalla havaita, mitä veroja maksavat kansalaiset ajattelevat asiasta.

JK kello 21.20. Kansanedustaja Sanna Antikainen (ps) näkee tämän asian kutakuinkin samalla tavalla kuin minäkin. Eli vaikka on totta, että arabian- tai somalikieliset uutiset voivat lisätä tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta - mikä sinänsä on positiivista - ne samalla heikentävät näitä kieliä puhuvien ihmisten motivaatiota opiskella Suomen virallisia kieliä. Ja lopputuloksena on pahimmillaan jopa entistä tiukempi eristäytyminen muusta yhteiskunnasta.

Työmarkkinasyksy alkaa pessimistisissä merkeissä

Tänään on tärkeän prosessin aloituspävä, sillä teknologiateollisuuden työnantajat ja työntekijöitä edustava Teollisuusliitto istuvat neuvottelupöytään sopimaan tulevista työehdoista ja palkoista. Lähtökohta on kuitenkin huono, sillä - Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aallon mukaan - neuvottelutilannetta mutkistavat hallituksen jo toteuttamat ja parhaillaan tekeillä olevat lait, joilla muutetaan sosiaaliturvaa ja työlainsäädäntöä.

Myös Teknologiateollisuuden Jarkko Ruohoniemi on pessimistinen, sillä hänen mukaansa alan taloustilanne vaikeuttaa neuvotteluita. Näin siksi, että hänen mukaansa alan yritysten talous ei ole odotuksista huolimatta kääntynyt kasvuun, joten Suomessa on edelleen tarve maltillisille palkkaratkaisuille, jotta yritysten kilpailukyky suhteessa eurooppalaisiin verrokkeihin säilyisi.

Nähtäväksi siis jää, millainen työmarkkinasyksy meille suomalaisille avautuu tänä syksynä. On selvää, että edellä mainitut johtajat pyrkivät puheillaan asemoimaan jo etukäteen omiensa neuvotteluasemia mahdollisimman vahvoiksi. Ja yhtä lailla pelaavat julkisuuspeliä, jolla tavoitellaan meidän suomalaisten hyväksyntää heidän omille vaatimuksilleen. 

Tosiasia kuitenkin on, että Suomen talous on ollut rähmällään jo yli puolitoista vuosikymmentä, eikä siitä kuopasta nouseminen onnistu ilman työnantajien kustannuskilpailukykyä ja työntekijöiden vahvaa motivaatiota. Ja tästä syystä pitää toivoa, että nyt alkavien neuvotteluiden lopputuloksena on molempia osapuolia tyydyttävä suomalaisen teknologiateollisuuden toimintaedellytyksiä tukeva loppuratkaisu.

Erityisen typerää tässä tilanteessa olisi, mikäli nyt käynnistyvissä neuvotteluissa ryhdyttäisiin politikoimaan hallituksen Suomen talouden kasvuun tähtääviä työmarkkinauudistuksia vastaan. Tai tekemään jonkinlaista protestia sellaisista päätöksistä, jotka eivät varsinaisesti koske töiden tekemistä vaan esimerkiksi oikeutta poliittisiin lakkoihin tai työttömyyskorvauksiin. 

Näin jo siitäkin syystä, ettei Suomen suurin työntekijöiden puolue löydy suinkaan poliittisesta vasemmistosta tai edes oppositiosta, vaan Petteri Orpon (kok) porvarihallituksesta. Ja tämän puolueen puheenjohtaja istuu sen valtiovarainministerinä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus toimii ja oppositio räksyttää
Ay-liike alleviivaa työelämäuudistusten tarpeellisuutta
Demokratian vastainen korporaatio







keskiviikko 11. syyskuuta 2024

Lisää yhteisvelkaa ja veroja Euroopan Unionin käytettäväksi?

Meillä suomalaisilla on hyvässä muistissa EU-tasoisesen velkarahan jakaminen. Kirjoitin aiheesta esimerkiksi vuonna 2015 seuraavasti.

"Käytännössä Kataisen/Stubbin hallitusten merkittävin läpi mennyt päätös on ollut suomalaisen rahan riskeeraaminen Kreikan tukipaketteihin, tai oikeammin saksalaisten ja ranskalaisten pankkien pelastamiseen. Tämä päätös on minun nähdäkseni johtanut  käsillä olevaan Euroopan pidentyneeseen taantumaan, jonka seurauksena EU on lopulta joutunut turvautumaan eräänlaiseen setelirahoitukseen."

Sen jälkeen Unioni on selvinnyt miten kuten, niin kuin Suomikin, mutta nyt on jälleen noussut esille ajatus yhteisen velan ottamisesta sekä bonuksena EU-tasoisen verotuksen luominen. Tällä kertaa sillä verukkeella, että Unioni tarvitsee parempaa kilpailukykyä ja lisää turvallisuutta

Italialaisen Mario Draghin mukaan EU tarvitsee näitä asioita edistäviin investointeihin vuosittain lisää 750–800 miljardia euroa. Ja mistäpä muusta tuo raha olisi saatavissa kuin ottamalla yhteistä velkaa, jota sitten jaettaisiin jollain perusteella takaisin jäsenmaille.

Suomessa on tällä kertaa onneksi hallitus, jolla on vastuullinen johto. Valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) mukaan "Draghin paperissa ei juuri ole yllätyksiä – tiesimme tämän tulevan, sanoo Purra viestissään. Taantuvan Euroopan taudinkuvaus on oikea, mutta esitetty lääke – yhteisvelkaan perustuva elpymispaketti 2 – täysin väärä. Emme tarvitse EU:hun lisää suunnitelmataloutta, vaan vähemmän."

Hänen mukaansa EU:n yhteisillä ratkaisuilla voidaan toki tehdä paljon, esimerkiksi pääomamarkkinoiden kehittämisen ja sääntelyn purkamisen ja järkevöittämisen kautta, mutta julkinen pumpattu raha ei ole se keino, jolla Unioni selviää ongelmistaan. 

Myös pääministeri Petteri Orpo (kok) tyrmäsi Draghin ehdotuksen. Ja kauhisteli, että "Draghi puhui vieläpä pysyvästä, toistuvasta järjestelystä". Niinpä Suomen hallituksen kanta yhteisvelkainstrumentteihin on yksisellitteisen kielteinen Draghin ehdotukseen. 

Onneksi - ainakin toistaiseksi - Suomi ei ole ainoa Draghin toivoman velkavetoisen EU:n vastustaja, vaan myös Saksa ja Hollanti ovat ilmoittaneet vastustavansa sellaista. Toivon mukaan joukko kasvaa edelleen, mikäli tuleva komission ryhtyy ajamaan tosissaan EU:ta kohti velkaunionia, jossa kaikille valtiolle on määritetty omat tehtävänsä: yhdet jäsenet toimivat maksumiehinä ja toiset kuluttajina.

tiistai 10. syyskuuta 2024

Ruotsalainen veroale ja argentiinalainen inflaatio

Elinkienoelämän keskusliiton pääekonomisti Penna Urrila kertoi sosiaalisessa mediassa, että "Ruotsin sosiaalidemokraattihallitus kevensi hyvätuloisten verotusta reilusti poistamalla tuloveroasteikon ylimmän portaan v. 2020. Yli 65000€ vuositulojen vero aleni 5 %-yksikköä."

Sekä edelleen, että "Ruotsin valtiontalouden tarkastusvirasto Riksrevisionen on julkaissut analyysin tuloksista. Sen mukaan veronkevennyksen myönteiset vaikutukset toteutuivat hienosti: uudistus rahoittaa itsensä pitkällä aikavälillä 120-prosenttisesti."

Ja jatkoi, että "Ruotsin tarkastusviraston mukaan julkinen talous on pitkällä aikavälillä yli miljardi kruunua vuodessa VAHVEMPI, kun ylimpiä marginaaliveroja alennettiin tuntuvasti."

Viestiketjunsa lopuksi Urrila teki johtopäätöksen, jonka mukaan "Suomenkin verokeskustelussa kannattaisi siis muistaa dynamiikka. Kaikilla veroilla on käyttäytymisvaikutuksensa, ja oikein valitut veronkevennykset voivat rahoittaa itseään merkittävästi: 🇸🇪 viranomaisarvion mukaan ylimpien marginaaliverojen lasku jopa >100-prosenttisesti."

Nähtäväksi jää, millä tavoin ruotsalaisten rikkaiden veroalen erinomaiset tulokset vaikuttavat suomalaiseen verotuspolitiikkaan. Itse toteaisin ihan suoralta kädeltä, että Petteri Orpon (kok) johtaman porvarihallituksen kannattaisi ainakin kokeilla, toimisiko ruotsalaisdemareiden esimerkin mukainen hyvätuloisten veroalennus myös meillä. 

Ja mikäli näin tapahtuisi, voisivat myös Antti Lindtmanin johtamat demarit elvistellä, kuinka heitä lämmittää, kun porvaritkin noudattavat veroasioissa sosiaalidemokraattien esimerkkiä. Tosin ruotsalaisten sellaisten.

* * *

Kun nyt taloudesta innostuin kirjoittamaan, niin päätin katsoa mitä talousliberaalin presidentin, joulukuussa 2023 - eli vajaa vuosi sitten - valtaan nousseen Javier Milein, talouspolitiikka on saanut tapahtumaan Argentiinassa. Suomalaismediathan eivät juuri puhu aiheesta, mutta minäpä etsinkin espanjankielisen lehtijutun, jossa kerrottiin seuraavaa.

"Vuokrien hinnat ovat laskeneet Buenos Airesissa ja sen ympäristössä 26,6 %. Tämä päätti vuosien 2021 ja 2023 nähdyn nousutrendin, jolloin neliöhinta jopa kaksinkertaistui. Vuokralain" - siis vuokrien säännöstelyn - "kumoaminen vuoden 2024 alussa on mainittu käännekohtana".

"Vaikutus oli välitön. Joulukuun 2023 ja tammikuun 2024 välisenä aikana vuokrahinnat laskivat jo keskimäärin 6,7 %, ja laskusuunta jatkui kunnes hinnat vakautuivat tämän vuoden puolivälissä. Tähän hintojen alenemiseen liittyi kiinteistönvälitysliiton tietojen mukaan myös ennennäkemätön kiinteistöjen tarjonnan kasvu peräti 195 prosentilla."

Samalla "inflaatio, joka on ollut yksi Argentiinan suurimmista ongelmista, on alkanut hidastua, ja kuluttajahintaindeksi nousee nyt 90 prosenttia hitaammin kuin ennen Milein valtaantuloa. Tarjonnan kasvun ja alhaisempien hintojen yhdistelmä on auttanut vakauttamaan taloutta ja parantamaan argentiinalaisten ostovoimaa."

Näyttäisi siis tämänkin perusteella siltä, ettei sosialistinen säätelytalous tuota edes Etelä-Amerikassa niitä hyötyjä, joita siltä toivotaan. Tosin - toisin kuin Ruotsissa - siellä tässä puheena olleen taloutta korjaavan muutoksen teki oikeistopoliitikko eivätkä sosiaalidemokraatit. 

Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - myös meillä kannattaisi poliitikkojen oikealta vasemmalle muistaa tämäkin esimerkki tehdessään ihmisten asioihin vaikuttavia päätöksiä. Etenkin nyt, kun valtiovarainministerinä on poikkeuksellisen jämäkkä nainen.

maanantai 9. syyskuuta 2024

Humanitaarinen maahanmuutto on taakka ja rikollisuuden lähde

Olin eilisen kiireisen päivän jälkeen Ylen uutisia Areenasta katsellessani perin hämmästynyt siitä asenteesta, jolla kunnissa on otettu vastaan hallituksen päätös maahanmuuton kustannusten leikkaamisesta valtion budjetissa. Ja samalla tulijoiden kotouttamisvastuun siirtämisestä kunnille. 

Kyse on siitä, että valtion kunnille ja hyvinvointialueille maksamia kotoutumiskorvauksia vähennetään suoraan 58 miljoonalla eurolla ja lisäksi supistetaan myös joitakin muita palveluita, jotka koskevat maahanmuuttajia. Sellainen on esimerkiksi tulkkauskustannukset, joista valtio aikoo säästää hieman yli kolme miljoonaa euroa.

Samalla nykyinen kiintiöpakolaisista kunnille maksettava neljän vuoden korvausaika lyhenee kolmeen ja muista pakolaistaustaisista käytössä oleva kolmen vuoden korvausaika kahteen vuoteen. Toisin sanoen näitä toimintoja on syytä tehostaa nykyisestä. 

Ylen uutisissa Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä kuitenkin valitti, "että me ei pystyttäis niitä velvotteita mitä uusi laki meille asettaa.. ei pystyttäis toteuttamaan sitä sillä tavalla kuin laki vaatii". Tämä ei voi pitää paikkaansa, sillä kunnilla on verotusoikeus eli tarvittaessa jokainen kunta saa rahaa nostamalla asukkaidensa äyritaakkaa. 

Jos ja kun tilanne kuitenkin on kunnille vaikea, eikä niillä ole halua nostaa kuntaveroa, kannattaisi paikallispoliitikkojen puolueeseen katsomatta ryhtyä vaatimaan kiintiöpakolaisten määrän laskemista sellaiseksi, että heidän kotouttamisestaan selvitään ilman kuntalaisten kukkarolla käymistä. Lisäksi heille ja yhtä lailla omasta tahdostaan maahan saapuville tulisi myös asettaa nykyistä parempia kannusteita kotoutumiselle, kuten esimerkiksi tarjottavien palveluiden - kuten ruuan, asumisen, taskurahan ja vaatteiden - laadun ja määrän porrastaminen edistymisen mukaan.

Jos sitten kävisi niin, että tämä olisi luku- ja kirjoitustaidottomille maahanmuuttajille liian vaativaa, kannattaisi kannustaa heitä viestittämään lähtömaihinsa siitä, ettei Suomeen enää kannata tulla. Ja ehdottaa, että he itsekin tekisivät päätöksen kotiin paluusta.

Itse asiassa Suomen ja koko Euroopan Unionin houkuttelevuuden vähentäminen afrikkalaisten parissa olisi - tuoreen Ylen uutisen mukaan - suuri humanitaarinen palvelus kehitysmaiden ihmisille, sillä heitä kuolee kuin kärpäsiä Välimeren lisäksi matkalla Kanarian saarille sekä etenkin Saharan autiomaahan. Lisäksi heitä raiskataan, orjuutetaan ja pidätetään laittomasti viimeksi mainitulla seudulla. 

Suurin tappaja Saharassa on kuitenkin liikenne, sillä ihmisiä - edelleen saman Ylen uutisen mukaan - kuolee suorastaan kuorma-autolasteittain. Ja ovatpa aavikon asukkaat keksineet myös siepata Eurooppaan matkaajia ja vaatia heidän sukulaisiltaan lunnasrahoja vapauttamisen ehdoksi. Viimeksi mainittua tuskin tapahtuisi ilman, että siepattujen sukulaisilta löytyisi myös maksuhalua ja -varoja.

Edelle lyhyesti referoimani uutiset vahvistivat omaa käsitystäni siitä, että EU:ssa tulisi suhtautua kielteisesti koko humanitaariseen maahanmuuttoon. Se on pelkkä taakka vastaanottajille - kuten vaikkapa oululaisen sivistys- ja kulttuurijohtajan lausunto osoitti - sekä on - maan luotettavimman uutiskanavan mukaan - johtanut suunnattomaan inhimilliseen kärsimykseen ja omaperäiseen rikollisuuteen pohjoisessa Afrikassa. 

Lisäksi - kuten olen monissa yhteyksissä todennut - se johtaa rikollisuuteen (esimerkki ja toinen) myös tulijoita vastaanottavissa maissa. Myös Suomessa. 



sunnuntai 8. syyskuuta 2024

Luontoarvojen mittaustulos

Luonnonsuojelijat ajattelevat yleensä, että luonnolla on jonkinlainen itseisarvo, mutta silloin tällöin näkyy myös väitteitä siitä, että biodiversiteetin väheneminen ja/tai ekosysteemien toiminnan heikkeneminen johtaisivat taloudellisiin tai terveydellisiin kustannuksiin. Nämä näkemykset eivät perustu juurikaan mitattuun tutkimustietoon, vaan parhaimmillaankin lähinnä teoreettisiin malleihin.

Science-lehdessä julkaistiin kuitenkin viime perjantaina amerikkalaisen Eyal G. Frankin tutkimus, joka tarjosi edelle kuvaamalleni väitteelle ensimmäisen empiirisen todisteen. Kyseessä on lepakoille valkokuonotaudin aiheuttavan sienen leviämisen ja maataloudessa käytettävien hyönteismyrkkyjen käytön välisten suhteen mittaaminen. 

Jo aiemmin oli tiedossa, että hyönteisiä syövät lepakot voivat rajoittaa viljelykasvien tuholaispopulaatioita. Yhdysvaltoihin vuonna 2006 levinnyt valkokuonotauti puolestaan aiheuttaa lepakoille yli 70 prosentin kuolleisuuden. 

Siten taudin leviäminen maakunnasta toiseen tarjosi luonnollisen koeasetelman, joka antoi mahdollisuuden arvioida, miten maatilat reagoivat lepakoiden katoamiseen ja sen seurauksena lisääntyviin tuhohyönteisiin. Ja mitä seurauksia sillä on.

Tutkimus osoitti, että maanviljelijät lisäsivät hyönteismyrkkyjen käyttöä lähes kolmanneksella lepakoiden joukkokuolemien alkamisen jälkeen. Lisäksi tulokset osoittivat, että imeväisikäisten vauvojen kuolleisuus - muiden kuin onnettomuuksien tai henkirikosten seurauksena - kasvoi keskimäärin 7,9 % lepakkokadosta kärsineissä maakunnissa. Tutkijan mukaan tämä tapahtui hyönteismyrkkyjen lisääntyneen käytön seurauksena. 

Edellä lyhyesti kuvaamani tulokset olivat lievästi sanottuna hätkähdyttäviä ja osoittivat lepakoilla olevan suuri merkitys tuhohyönteisten torjuntaan käytettyjen torjunta-aineiden määriin. Ja sitä kautta sekä taloudellisia että ihmisten terveyteen liittyviä seurauksia. 

Tutkimusraportin mukaan nämä "havainnot tukevat käynnissä olevia ponnisteluja, kuten kunnianhimoista tavoitetta suojella 30 % maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä, ja korostavat biodiversiteettitasojen jatkuvan seurannan merkitystä". 

Tämä tietenkin pitää paikkansa, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, ettei meillä ole - ainakaan toistaiseksi - käytettävissä enempää samansuuntaista empiiristä dataa, joka vahvistaisi tässä käsitellyn tutkimuksen tulokset yleispäteväksi tieteelliseksi lainalaisuudeksi. Ja siksi tarvitaan lisätutkimuksia ekosysteemien hyvän/heikon kunnon vaikutuksesta ihmisyhteisöihin ennen kuin ryhdytään ajamaan laajamittaisesti alas vaikkapa suomalaista maa- tai metsätaloutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Geenieditoitu tomaatti
Russakan ihmeelliset seikkailut
Luonnonsuojelubiologian perusteet horjahtivat

lauantai 7. syyskuuta 2024

Ukrainan sodassa nähtiin jälleen käänne

Ukrainan sodassa oli jonkin aikaa sikäli mielenkiintoinen tilanne, että venäläiset etenivät maan itäosissa samaan aikaan kun Ukrainan hyökkäys Kurskin suuntaan eteni yhä syvemmälle Putinin valtakuntaan. Vaikka jälkimmäinen sotatoimi onkin osoittautunut menestykseksi - ja on sitä edelleen - on venäläisten etenemistä itäukrainalaiseen liikenteen solmukohtaan, Pokrovskiin, pidetty erittäin huolestuttavana Ukrainan kannalta.

Näin on ollut ilmeisesti myös ukrainalaisten mielestä, koska he ovat siirtäneet alueelle pienehkön valiojoukon, joka näyttää kyenneen vastahyökkäyksellään pysäyttämään venäläisten etenemisen - tai jopa työntämään näitä takaisin. Nähtäväksi jää, pystyvätkö venäläiset jatkamaan etenemistään, vai oliko se tällä kertaa tässä.

Toinen uutinen Ukrainasta koskee Zelenskiyn armeijan käyttöönsä saamia uudenlaisia aseita. Niistä ensimmäinen on pitkän kantaman ohjus/drooni, jota seurannee piakkoin myös ballistinen ohjus. Nähtäväksi jää, miten Ukraina hyödyntää näitä aseitaan. 

Toinen ukrainalaisten uusi ase on lohikäärmedrooni, joka pystyy polttamaan pitkän pätkän maastoa pudottamalla vihollisen niskaan palavaa ainetta kuin liekinheittimet. Voi vain kuvitella, miltä venäläissotilaista tuntuu taisteluhaudassa sellaisen hyökätessä.

Nähtäväksi tietenkin jää, minkälainen vaikutus näillä uusilla asejärjestelmillä on sodan kulkuun. Ja missä vaiheessa venäläiset kehittävät oman lohikäärmedrooninsa, jolloin taistelu muuttuvat myös ukrainalaisten puolella entistä helvetillisemmiksi. 

* * *

Oma kysymyksensä on sitten se, että kuinka sota etenee. Juuri nyt näyttää siltä, ettei sille ole näköpiirissä nopeaa ratkaisua suuntaan eikä toiseen. Ja siksi sodan kitaan syötetään myös jatkossa sekä venäläisiä että ukrainalaisia sotilaita - ja lisäksi Putinin armeija jatkaa terroristisia hyökkäyksiään siviilikohteisiin.

Kaiken kaikkiaan sota osoittaa kaikelle maailmalle, kuinka järjetöntä on venäläinen imperialismi, jonka takia tätä idioottimaista sotaa käydään. Peiliin katsomisen paikka on myös Yhdysvalloilla ja Iso-Britannialla, jotka yhdessä venäläisten kanssa uskottelivat ukrainalaisille näiden itsenäistyessä, että ne takaavat sille itsenäisyyden ilman ydinaseitakin. 

Tätä ne eivät ole tehneet, vaan ovat antaneet venäläisten harjoittaa vapaasti omaa terroristista valtapolitiikkaansa Ukrainaa kohtaan. Ja osoittaneet, etteivät kansainväliset sopimukset ole juuri sen arvokkaampia kuin se paperi - tai nykyisin kai tietokoneen muisti - jolle ne on kirjoitettu. Tämä on lievästi sanottuna häpeällistä. 

perjantai 6. syyskuuta 2024

Synnyttääkö maahanmuutto Suomeen kansallisen sosialistipuolueen?

Saksassa ihmiset ovat tympääntyneet Berliinin maahanmuuttopolitiikkaan, kuten saimme havaita äskeisistä osavaltiovaaleista. Tämä johtuu tiettyjen maahanmuuttajaryhmien aiheuttamista ongelmista. 

Nämä ongelmat saivat jatkoa, kun ilmeisesti Israelin suurlähetystöön pyrkinyt itävaltalainen islamisti ammuskeli Münchenissä sillä seurauksella, että poliisi lopetti hänen kiihkoilunsa. Miehen yhtenä motiivina lienee ollut Münchenin verilöylyn vuosipäivä, jolloin palestiinalaisterroristit surmasivat yksitoista Israelin urheilijaa.

Tapaus tuskin vähentää Saksan maahanmuuttokriittisten puolueiden suosiota, vaan pikemminkin syventää entisestään liittokansleri Olaf Scholzin ongelmia maan johdossa. Ja tämä saattaa puolestaan johtaa ensi vuoden liittopäivävaaleissa maan sosiaalidemokraattien (SPD) todelliseen romahdukseen. 

Toistaiseksi tällaisesta ei kuitenkaan ole selviä merkkejä, vaikka SPD:n kannatus onkin gallupien mukaan laskenut vuoden 2021 liittopäivävaalien 24,1 prosentista noin 15 prosenttiin. Samaan aikaan erityisesti Sahra Wagenknechtin lähinnä kansallista sosialismia edustava ja maahanmuuttokriittinen BSW-puolue on nostanut kannatustaan tyhjästä kahdeksaan prosenttiin - eli toisin sanoen syönyt osan SPD:n kannatuksesta.

* * *

Saksan sosiaalidemokraattien tilanne herätti mielessäni ajatuksen siitä, että voisiko myös Suomeen syntyä jossain vaiheessa kansallismielinen vasemmistopuolue. Toistaiseksihan etenkin Vasemmistoliitto ja Vihreät, mutta myös SDP, ovat noudattaneet kansainvälisen sosialismin perinteitä - vaikka eivät enää kehtaakaan kutsua sitä internationalismiksi - eikä Suomessa siten ole lainkaan poliittista kotia kansallismielisille vasemmistolaisille. 

Toki on ilmeistä, ettei tällaiselle puolueelle ole juuri nyt kysyntää, mutta mikäli Suomen lisääntyvä maahanmuuttajaväestö profiloituu saksalaisten kollegoidensa tavoin entistä vahvemmin ongelmien aiheuttajaksi, saattaa tämän suuntaista liikehdintää syntyä myös meidän poliittiseen vasemmistoomme. 

Onhan kiistaton tosiasia, että juuri pienituloisempi - ja siksi sosialismiin usein myönteisesti suhtautuva - osa kantaväestöstä joutuu eniten kosketuksiin kehitysmaista tulleen väestönosan kanssa. Ja siten kärsii myös eniten maahanmuuton lieveilmiöistä. 

torstai 5. syyskuuta 2024

Hallitus toimii ja oppositio räksyttää

Petteri Orpon (kok) hallitus sai vuoden 2025 talousarvioesityksensä valmiiksi. Siinä oli ehkä mielenkiintoisinta se, että itse budjettiriihi kesti suunnitellun kahden päivän sijasta vain yhden vuorokauden.

Tämä kertoo nähdäkseni kahdesta asiasta. Niistä ensimmäinen on ilman muuta se, että budjetin valmistelutyö oli valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) johdolla tehty poikkeuksellisen huolellisesti. Ja toinen se, että kaikesta medioissa näkyneestä pintakuohusta huolimatta maamme valtioneuvosto on poikkeuksellisen toimintakykyinen.  

Toivoa sopii, että budjetista seuraa niitä asioita, joita hallitus siltä toivoo. Eli "vahvistaa talouden kasvuedellytyksiä". Ja "yksityisen sektorin vetämä talouskasvu turvaa myös julkisen talouden rahoituspohjan". Sekä "julkisen talouden vaikean tilanteen vuoksi päätetyt nopeavaikutteiset velkaantumista hillitsevät toimet etenevät".

* * *

Yle puolestaan julkaisi uuden puoluekannatusmittauksensa. Sen mukaan Antti Lindtmanin johtama SDP on noussut Suomen suosituimmaksi puolueeksi syömällä laitavasemmiston kannatusta: sekä Vihreät että Vasemmistoliitto supistuivat selvästi edellisestä puoluekannatusmittauksesta. Tämä on luonnollisesti erinomainen muutos, vaikka taitaakin perustua paljolti demareiden näkyvimpien edustajien hallituksenvastaiselle räksyttämiselle

Samaan aikaan päähallituspuolueiden eli Kokoomuksen ja Perussuomalaisten - mutta myös Kritillisdemokraattien - kannatus oli niin ikään kasvussa. Tämä osoittaa, että yhä suurempi suomalaisista on ymmärtänyt maan vaikean taloudellisen tilanteen ja hyväksyy siksi hallituksen julkiseen talouteen kohdistamat leikkaukset ja muut päätökset. Sekä ehkäpä myös sen, että kansa on huolissaan valtiontalouden edelleen järkyttävän suuresta alijäämästä.

Ylen kannatusmittauksen ehkäpä huvittavin muutos oli se, että Perussuomalaiset nousi jälleen suurimmaksi työntekijäpuolueeksi huolimatta SDP:n kannatuksen lähes kahden prosenttiyksikön noususta. Tämä jos joku alleviivaa sitä, että maata työnteollaan pystyssä pitävät ihmiset ymmärtävät päivä päivältä paremmin sen, ettei poliittinen vasemmisto suinkaan aja heidän kannaltaan järkeviä asioita, vaan jotain aivan muuta.  

Lopuksi kiinnitän teidän - arvoisat lukijani - huomionne RKP:n kannatuksen matamiseen vain 3,6 prosenttiyksikössä. Tämä tosiasia lienee taustalla niissä ulostuloissa, joita puolueen piiristä on nähty julkisuudessa. Budjetin nopea valmistuminen on kuitenkin merkki siitä, että puolueen johto on reaalipolitiikassaan vastuullinen ja huolehtii omasta hallitusvastuustaan asianmukaisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisten laimea äänestysaktiivisuus antaisi SDP:lle, Vihreille tai RKP:lle lisäpaikan europarlamenttiin
Ylen toimitus näytti keskisormea
Gallupdemokratian vastainen päätös

keskiviikko 4. syyskuuta 2024

Eläimiksi identifioituvat koululaiset ja koko maailman järki

Suomalaiskouluihin on ilmaantunut uusi vitsaus, kun lapset ovat alkaneet identifioitua erilaisiksi eläimiksi. Ja käyttäytyä sen mukaisesti niin tunneilla kuin niiden välilläkin, mikä on aiheuttanut ongelmia sekä yleisesti että oppimisen suhteen. 

Tilanteeseen on oululaisessa opinahjossa tartuttu kieltämällä roolipelien leikkiminen koulutunneilla. Tämä on tietenkin järkevää, mutta tulin sitten miettineeksi sitä, että kannattaisiko ilmiötä käyttää hyödyksi. Siis ei itse eläinten larppausta vaan nykyisten lasten ja nuorten yleistä intoa kaikenlaisiin roolileikkeihin.

Eli millä ihmeellä nuorison saisi identifioitumaan joksikin sellaiseksi, josta olisi hyötyä myöhemminkin elämässä. Siis rooliin, jossa keskeistä olisivat uusien asioiden oppiminen, omasta fyysisestä kunnosta huolehtiminen, muiden koulurauhan kunnioittaminen ja loogisen ajattelun, yleissivistyksen sekä kielitaidon kehittäminen. 

En tällaisena vanhana homekorvana valitettavasti pysty tekemään yksityiskohtaista ehdotusta siitä kuinka tämä voitaisiin tehdä. Siitä huolimatta - tai juuri siksi - ehdotan kuitenkin, että ajatusta alettaisiin pohdiskella opetusministeriössä ja/tai kouluhallituksessa. Sekä paikallisesti ainakin opettajanhuoneissa, joissa pesii koko maailman järki - kuten Junnu Vainiokin aikanaan tiesi

Jos sitten kuitenkin käy niin, ettei koko maailman järkikään keksisi keinoa, niin onhan meillä vielä kaikenlaisia aikuisia roolimalleja ja influenssereita. Löytyisiköhän sellaisista apua ja kykyä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Shampanjasosialismia kannattava yhteiskunnallinen nyyhkyluokka
Kympin oppilas osasi ennen enemmän kuin nyt
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

tiistai 3. syyskuuta 2024

Rasismia vai ei, kas siinäpä vasta vihreä kysymys!

Suomen Vihreät on linjannut käsityksiään rasismista. Sitä ovat heidän mukaansa seuraavat asiat: 1. pakolaiskiintiö on laskettu alhaisimmalle tasolle mitä koko 2000-luvulla on nähty, 2. vastaanottoraha on pienennetty minimiin, vaikka YK on suositellut sen nostamista ja 3. hallitus rajoittaa paperittomien oikeutta välttämättömään terveydenhuoltoon.

Wikipedian mukaan "rasismi on syrjintää ihmisen etnisen ryhmän tai muun syntyperään liittyvän seikan perusteella. Rasismi voi olla ajattelutapa tai toimintaa – ihmisryhmä voidaan arvottaa ihonvärin tai kansalaisuuden perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ryhmät, tai häneen kohdistetaan rotusyrjintää."

Kun nyt tarkastellaan Vihreiden näkemyksiä Wikipediasta löytyneen määritelmän valossa, voidaan todeta, ettei yksikään heidän listansa kohdista ole rasismia. Kyse ei nimittäin ole syntyperään liittyvästä syrjinnästä, eikä ihonvärin tai kansalaisuuden perusteella ihmisryhmien asettamisesta alempiarvoiseksi, eikä etenkään ihmisiin kohdistetusta rotusyrjinnästä. 

Sen sijaan kyse on ennen kaikkea taloudellisissa vaikeuksissa olevan julkisen sektorin menojen hallinnasta nyt ja pidemmällä aikavälillä. Ensimmäisessä kohdassa tämä tarkoittaa vastaanotettavien kiintiöpakolaisten määrän suhteuttamista tähän tarkoitukseen käytettävissä olevaan rahamäärään, ja toisessa sekä kolmannessa kohdassa kyse on liian suureksi osoittautuneiden houkutustekijöiden supistamisesta, jotta Suomen vetovoima suuria kuluja aiheuttavalle sosiaaliturvaperusteiselle spontaanille elintasomaahanmuutolle pienenisi.

* * *

On vaikea ymmärtää, mihin Vihreiden ajattelu perustuu. Ja vielä vaikeampaa on käsittää, miksi he haluavat - jopa keksittyä rasismia tekosyynä käyttäen - lisätä Suomeen suuntautuvaa humanitaarista maahanmuuttoa. 

Suurten kustannusten lisäksihän sitä kautta tulleisiin maahanmuuttajiin liittyy ja on liittynyt Suomessa ja muualla Euroopassa niin paljon negatiivisia asioita (esimerkki, toinen ja kolmas). Siis sellaisia kuin seksuaali- ja väkivaltarikosten sekä suoranaisen terrorismin lisääntyminen. Ja siksi sen volyymiin on syytä kiinnittää huomiota, mikäli haluamme pitää kiinni yhteiskuntamme keskeisistä piirteistä. 

Tästä syystä on kysyttävä, että eivätkö Vihreät puolueena tai edes yksittäiset vihreät ihmiset ole huomanneet näitä seikkoja. Siis sitä, että Iso-Britanniassa osa kansasta on noussut tätä kehitystä vastaan? Ja itäisessä Saksassa koko poliittinen kenttä meni juuri viikonloppuna uusiksi kansan vastustaessa yhteiskuntansa maahanmuutosta johtunutta nopeaa muutosta? Tai että Tanskassa ja Ruotsissa jopa sosiaalidemokraatit ovat ymmärtäneet aiemmin harjoitetun maahanmuuttopolitiikkansa olleen järjetöntä. 

Jos kyse tosiaan on ymmärryksen puutteesta, niin mikä ihme estää suomalaisia vihreitä ymmärtämästä. Sekö, että heille ideologia on todellisuutta tärkeämpää? Vai ovatko he älyllisesti epärehellisiä tai yksinkertaisesti vain tyhmiä? 

maanantai 2. syyskuuta 2024

Maahanmuutto ja Ukrainan sota järisyttivät Saksan valtapolitiikkaa

Saksan Thüringenin osavaltion vaaleissa kansa protestoi valtapuolueiden epäonnistunutta maahanmuuttopolitiikkaa ja myös Ukrainan tukemista vastaan. Sen seurauksena Vaihtoehto Saksalle eli AfD sai yli 32 prosenttia ja laitavasemmistolainen sekä niin ikään maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuva arvokonservatiivinen BSW-puoluekin lähes 16 prosenttia annetuista äänistä.  

Vanhoista valtapuolueista Kristillisdemokraatit eli CDU sai vajaat 24, vasemmistopuolue Linke noin 13, Sosiaalidemokraatit SPD vain kuusi ja Vihreät vaivaiset kolme prosenttia äänistä. Siten ne kokivat melkoisen romahduksen ja viimeksi mainittu jopa putosi maapäiviltä eli osavaltioparlamentista samoin kuin Vapaat Demokraatit eli FDP. 

Saksin osavaltiossa CDU menetti jonkin verran ääniä, mutta säilytti asemansa suurimpana puolueena lähes 32 prosentin äänisaaliilla. Toiseksi nousi kuitenkin AfD, joka niin ikään keräsi yli 30 prosenttia äänistä. Kolmanneksi eniten kannatusta keräsi BSW vajaan 12 prosentin äänisaaliillaan. 

Sen sijaan SPD suorastaan romahti Saksissa ja sai vain seitsemän prosenttia äänistä. Vihreät saivat hiukan yli ja  Linke alle viisi prosenttia äänistä. Myös Saksissa Vapaat Demokraatit putosivat osavaltioparlamentista. 

Nähtäväksi jää, miten osavaltiovaalien tulos vaikuttaa koko Saksan tulevaan politiikkaan. Ehdimmehän juuri ennen käytyjä osavaltiovaaleja nähdä maan sosiaalidemokraattisvetoisen hallituksen päättäneen radikaalista maahanmuuttopolitiikan kiristyksestä. Toisaalta ainakin CDU on ilmoittanut, ettei se ryhdy yhteistyöhön uusien puolueiden kanssa. 

* * *

Jos tästä vaalituloksesta voi jotain oppia niin sen, että demokratiassa kannattaisi kuunnella kansaa. Eli tehdä sellaista politiikkaa, jolle on edes jonkinlainen hyväksyntä tavallisten ihmisten keskuudessa eikä ainakaan pyrkiä heikentämään heidän jokapäiväistä elämäänsä, kuten viimeisten vuosikymmenten aikana on tehty kautta Länsi-Euroopan sallimalla kehitysmaalaisten kansainvaellus.

Saksassa ei myöskään kannattaisi sulkea ainakaan molempia uusia puolueita ulos valtapolitiikasta, vaan antaa niille vastuuta. Näin kansa saisi katetta vaatimuksilleen ja tehtyjä virheitä tulisi korjatuksi. Ja samalla testatuksi onko uusilla puolueilla kykyä viedä maata parempaan suuntaan.

Näin ei kuitenkaan ole ilmeisesti tarkoitus tehdä varsinkaan koko liittotasavallan alueella, vaan vanha valta haluaa jatkaa hallitsemista. Toivon mukaan se ottaa kuitenkin kopin asiakysymyksistä ja toteuttaa ainakin lupauksensa tehtyjen maahanmuuttopoliittisten virheiden korjaamisesta. 

Ukrainan tukikysymys onkin sitten meidän suomalaisten kannalta hankalampi asia. Venäjän rajavaltiona Suomi on sellaisessa tilanteessa, että mikä tahansa etu, jonka Venäjä saavuttaa hyökkäyssodassaan, heikentää meidän turvallisuuttamme. Näin siitä huolimatta, että liityimme NATO:on, joka toki antaa tukea mahdollisen hyökkäyksen sattuessa. 

Siksi uusien Ukrainan tukeen negatiivisesti suhtautuvien puolueiden menestys saattaa heikentää myös meidän turvallisuustilannettamme, mikäli myös Saksan vanhat valtapuolueet rupeavat vielä nykyistäkin nihkeämmiksi sen tukemisessa. Valitettavasti tämäkin lienee odotettavissa ennemmin tai myöhemmin.  Ainakin, mikäli germaanien uusien puolueiden suosio saa itäisen Saksan vaaleista nostetta myös maan läntisissä osavaltioissa, joissa niiden kannatus on tähän asti ollut merkittävästi vähäisempää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Afghans Had to Go
Saksan sosiaalidemokraatit Putinin tukena

sunnuntai 1. syyskuuta 2024

Suomalaisen yhteiskunnan on ryhdistäydyttävä

Suomen hallitus on ollut julkisuudessa monenlaisten asioiden yhteydessä. Viimeksi suurta huomiota sai Petteri Orpon (kok) kabinetin viime vuonna lupaama kuuden miljoonan euron rasisminvastainen koulutuspaketti, jolla tyynnyteltiin vuoden 2023 kesällä järkensä menettänyttä vihervasemmistoa. 

Samalla hallitus kuitenkin tekee hartiavoimin työtä sen eteen, että Suomen julkinen talous saataisiin palautettua kestävälle uralle. Ja juuri tämä päivä näkee yhden sen ikävimmistä seurauksista, sillä yleinen arvonlisävero nousee 25,5 prosenttiin. 

Se tarkoittaa, että valtio rouhaisee jatkossa 25,5 prosentin veron kaikista niistä ostoksista, joista se aiemmin otti 24 prosenttia. Eikä siinä kysellä sen enempää maksavan asiakkaan kuin myyvän yrityksenkään tuntoja. 

Käytännössä muutos tarkoittaa, että lompakossa olevan tai kortilta virtaavan rahan käypä arvo alenee. Eli meistä jokainen saa palkallaan alv:n noston verran vähemmän ostovoimaa - tai vaihtoehtoisesti sitä myyvän yrityksen voittomarginaali supistuu saman verran. Eikä kumpikaan näistä vaikutuksista edistä Suomen talouden elpymistä. 

Samaan aikaan valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) kuitenkin ilmoitti, että hallitus aikoo aloittaa valtionhallinnon supistamisen. Se tarkoittaa vähemmän rahanjakoa erilaisille edunsaajille sekä pienempää henkilöstöä hoitamaan kansalaisten yhteisiä asioita. 

Myös tämä on sellainen päätös, joka näyttäytyy ikävänä tavallisille kansalaisille. Mutta myös se on pakko tehdä, koska ilman julkisen talouden korjaustoimia Suomi ajautuisi vuosi vuodelta entistä syvempään velkaloukkuun, jossa sitä lopulta rangaistaisiin holtittomuudesta entistä suuremmilla koroilla. Ja ne leikkaisivat aikanaan vieläkin suuremman osan julkisesta taloudesta kun valtion nykyisillä lainaehdoilla.

* * *

Edellä kuvaamani ikävät päätökset korostavat suomalaisen yhteiskunnan ryhdistäytymisen tarvetta. Se tarvitsee enemmän osaamista, kekseliäisyyttä, rohkeutta, yrittäjyyttä ja työntekoa. Eli suurempaa kykyä tuottaa arvonlisää tehdylle työlle. 

Selkokielellä sanottuna Suomi tarvitsee siis uusia innovaatioita, joille on kysyntää meillä ja etenkin muualla. Siksi oli mukava lukea artikkeli, jossa MTV3 kertoi espoolaisesta yrityksestä - Varjo Technologies - joka tuottaa muun muassa hävittäjälentäjien koulutukseen soveltuvaa virtuaaliteknologiaa.

Tämän - itselleni aiemmin täysin tuntemattoman - yrityksen tuotteita käyttävät lähes kaikki maailman suurimmat ilmailu- ja puolustusteollisuuden toimijat sekä merkittävimmät autonvalmistajat kuten Volvo, Volkswagen, BMW, General Motors, Lockheed Martin, Airbus, Boeing, BAE Systems sekä Yhdysvaltain armeija ja usean Nato-maan puolustusvoimat. Enkä epäile yhtään, etteikö yrityksen työntekijöillä olisi mukavan elämän tarjoava palkkataso tai etteikö sen liikevoittoprosentti olisi vähintäänkin riittävä. 

Toinen viime aikojen esimerkki suomalaisen yrityksen läpimurrosta on lääkeyhtiö Orionin kehittämä uusi eturauhassyöpälääke. Yhtiön yhteistyökumppanin Bayerin tekemän arvion mukaan lääkkeen vuotuinen maailmanlaajuinen myynti voisi parhaimmillaan ylittää kolme miljardia euroa. 

Salaisuudeksi kuitenkin on jäänyt, kuinka suuri osa siitä virtaa liikevoittona suomalaisyhtiön osakkeenomistajille. Jotain kai kuitenkin kertoo se, että Orionin osakekurssi on viimeisen vuoden kuluessa noussut melko tarkalleen neljänneksellä. 

* * *

On tietenkin selvää, ettei kumpikaan edellä mainituista suomalaisyrityksistä tule työllistämään valtavia ihmisjoukkoja. Mutta ne jotka työllistyvät, käyttävät elämiseensä rahaa ja mahdollistavat sitä kautta osaltaan rahoituspohjan erilaisille palveluntarjoajille ruokakaupoista taidegallerioihin.

Ja samalla kilahtelee lantteja myös verokarhun usein kovin pohjattomaan pussiin, jota nykyinen hallituksemme näyttäisi kuitenkin yrittävän tosissaan paikata edellisten vuosikymmenten valtioneuvostojen leväperäisyyden jäljiltä. Toivon mukaan se myös onnistuu siinä.

Samoin on toivottava, että suomalaisilta löytyy rohkeutta ja osaamista synnyttää uusia pieniä yrityksiä, joiden osaaminen riittää kasvuun ja menestymiseen maailmalla. Ja että jo olemassa olevista yrityksistä mahdollisimman moni onnistuu alallaan ja jopa kasvaa. Ja että ne kaikki tarjoavat menestyksensä kautta kasvualustaa palvelusektorille sekä verotettavaa rahaa julkiselle hallinnolle. 

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!