Tilastot Pariisin mielenosoitusten takana

Ranskassa eli viime vuonna 12 miljoonaa ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajaa. Lisäksi siellä asui 19,2 miljoonaa maahanmuuttajataustaista henkilöä. Se tarkoittaa, että peräti 30,2 prosenttia koko maan 69,4 miljoonaisesta väestöstä oli muita kuin etnisiä ranskalaisia.

Ranskan suurimmat maahanmuuttajaryhmät ovat Algeriassa ja Marokossa syntyneet, joista ensimmäisiä on noin 1,6 miljoonaa ja jälkimmäisiäkin yli miljoona. Niiden jälkeen eniten on portugalilaisia, tunisialaisia ja turkkilaisia, joita on yhteensä noin 1,4 miljoonaa.

* * *

Pariisin kaduilla oli eilen tuhansia mielenosoittajia, jotka vaativat toimia ja varoja naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi. Mielenosoitukseen osallistui järjestäjien mukaan 50 000 ja poliisin mukaan 17 000 ihmistä, jotka tanssivat, lauloivat ja heiluttivat kylttejä kulkiessaan kaupungin läpi. Vastaavia mielenosoituksia järjestettiin myös muissa ranskalaiskaupungeissa. 

Virallisten lukujen mukaan Ranskassa kuoli vuonna 2024 peräti 107 naista entisen tai nykyisen kumppaninsa surmaamana. Kasvua oli noin kymmenen prosenttia edellisvuoteen verrattuna.

Parisuhdeväkivallan lisäksi myös seksuaalinen väkivalta on yleistä, sillä maassa joutuu naisia raiskauksen, raiskauksen yrityksen tai seksuaalisen ahdistelun uhriksi kahden minuutin välein. Puhumattakaan siitä, että vielä paljon useammin joku kokee seksuaalista häirintää, todistaa itsensäpaljastelua tai saa pyytämättä lähetettyä seksuaalista sisältöä.

Nähtäväksi siis jää, onko pariisilaisten mielenosoituksilla vaikutusta naisiin kohdistuvan väkivallan määrään tai laatuun. Tai sen juurisyihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomessa on noin 150 000 muslimia ja 19 000 afrikkalaista, entä sitten?
Ennuste seuraavasta eurooppalaisesta sisällissodasta
Syyrialaista, algerialaista ja mustaa väkivaltaa Euroopassa

Työpaikka, jossa väkivalta, kiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja syrjintä ovat jokapäiväistä arkea?

Etelä-Suomen sanomat kertoi, että "Suomessa lähes joka kolmas väitöskirjatutkija tai vastikään väitellyt kertoo kohdanneensa kiusaamista tai väkivaltaa akateemisessa työympäristössä vähintään joskus". 

Eikä siinä kaikki, sillä saman jutun mukaan "yhtä moni väitöskirjatutkija tai vastikään väitellyt kertoi kohdanneensa syrjintää. Seksuaalisesta häirinnästä kertoi hieman yli kymmenesosa vastaajista. Lisäksi useampi kuin joka viides koki joutuneensa esihenkilön, ohjaajan tai muun vanhemman henkilön syrjinnän, kiusaamisen tai väkivallan kohteeksi."

Tämä kaikki kuulostaa enemmän kuin huolestuttavalta, ellei suorastaan järkyttävältä. Eikä vastaa lainkaan omaa käsitystäni ja kokemustani tiedemaailmasta.

Siksi päätin katsoa asiaa tiedon sylttytehtaalta eli Tieteentekijöiden liiton kotisivuilta. Sieltä löytyikin nettisivu, jolla kerrottiin tästä kyselystä hiukan pidemmin. 

Ja löytyihän sieltä myös se mitä etsinkin. Nimittäin selvitys siitä minkälaiseen kyselyyn uutinen perustui. 

Sen mukaan "tiedot kerättiin helmi–maaliskuussa 2024 sähköisellä lomakekyselyllä". Tästä voidaan päätellä - kuten arvelinkin - että lehtijutussa ilmaistut väkivallan, syrjinnän, seksuaalisen häirinnän ja kiusaamisen määrät ovat todellisuutta suurempia. 

Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin epäasialliseen kohteluun liittyvään sähköinen kyselylomake täytetään ja palautetaan epäilemättä todennäköisemmin silloin, kun ihminen on joutunut sellaisen kohteeksi. Ja päinvastoin, mikäli kohtelu on ollut asiallista, jäävät tuollaiset kyselyt vastaamatta. 

Toiseksi kyselyyn vastaajat ilmaisivat omia tulkintojaan ja tuntojaan saamastaan kohtelusta. Uskon toki, että väkivallan osalta ilmoitukset ovat hyvinkin luotettavia, mutta varsinkin syrjinnän ja todennäköisesti myös seksuaalisen häirinnän osalta joukossa on paljon ihmisten kanssakäymiseen liittyviä väärinkäsityksiä. 

Tällä en tarkoita sitä, etteikö tiedeyhteisössä esiintyisi mainittuja ongelmia tai etteivät sellaisen tapaukset olisi vakavia. Enkä myöskään sitä, ettei sellaisiin pitäisi puuttua silloin kun niitä havaitaan. 

Sen sijaan tartuin tähän asiaan siksi, että uutinen perustui nimenomaisesti tieteentekijöiden etujärjestön tiedotteeseen. Siis viestiin, jonka on laatinut juuri se ihmisryhmä, jonka pitäisi ymmärtää kyselytutkimusten sudenkuopat paremmin kuin muiden ihmisten. Ja osata tuoda ne selkeästi esiin uutisoinnissaan.

Näin ei kuitenkaan ollut, vaan tutkijoiden edunvalvojat syöksyivät sudenkuopan pohjalla olleeseen seipääseen suorastaan päätä pahkaa. Ja tulivat samalla tahranneeksi koko tutkijakunnan maineen muuta yhteiskuntaa luotettavampana tiedontuottajana. 

Ja samalla leimanneeksi heikoin perustein koko tiedeyhteisön hirvittäväksi työpaikaksi, jossa väkivalta, kiusaaminen, seksuaalinen ahdistelu ja syrjintä ovat jokapäiväistä arkea. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa
Wokeltajat harhateillä

Suuseksiä lesbonaiselta

Nuori lesbonainen kohtasi Helsingin hämärtyvässä illassa seksinkipeän miehen, joka pysäytti hänet. Syynä siihen oli se, että mies  lausui: "Terve! Sinä näytät naiselta, joka antaa kunnon suihinottoja". "Ei pidä paikkaansa", nainen vastasi. "Voitko kuitenkin näyttää, mitä osaat", mies kysyi.

Nainen koki tilanteessa voimakkaita tunteita, mutta sitä tarina ei kerro, miten tilanne päättyi tai mitä lesbonainen ajatteli tapahtuman aikana tai heti sen jälkeen. Ehkäpä hän hyvänä ihmisenä tunsi miestä kohtaan sääliä ja ilmoitti toteuttavansa tämä toiveen mielellään. 

Ellei sitten käynyt siten, että nainen järkyttyi ja lähti juoksemaan pois toivoen samalla, että seksiä pyytävä mies kuolisi siihen paikkaan. Tai elokuvatyyliin läpsäissyt avokämmenellä miestä kasvoihin alkaen samalla huutaa apua. Vai jäykistyikö nainen vain kauhusta paikalleen toivoen salaman iskevän mieheen. 

* * *

Edellä kirjoittamani tarina on voinut joskus tapahtua tai olla tapahtumatta. Joka tapauksessa kirjoitin sen omasta päästäni siksi, että vihervasemmisto on sosiaalisessa mediassa toistellut Jussi Halla-ahon aikanaan Scriptaan kirjaama tapausta ja siinä hänen mieleensä tulleita ajatuksia (esimerkki). 

Ylle kirjoittamani kohtaaminen on nähdäkseni analoginen sen kanssa, mitä Halla-aho oli kertomansa mukaan kokenut. Ja siksi pyydänkin arvoisaa lukijaani pohtimaan edelle kirjoittamaani jutunpätkää, jossa tarinan sukupuoliroolit on muutettu siten, että ehdotuksen vastaanottaja on miehen sijaan lesbonainen, jota seksi miehen kanssa kiinnostaa yhtä vähän kuin heteromiestä. 

Erityisesti pyydän arvoisaa lukijaani pohtimaan, olisiko hänen mielestään naisen toive miehen kuolemisesta jyrkästi tuomittava? Tai avokämmenen käyttö tilanteessa suorastaan tuomittava rikos ilman lieventäviä asianhaaroja?  

Ja lopuksi ehdotan hänen pohtivan, että olisivatko naisen ajatukset ja teot - mitä ne sitten olisivatkaan - sellaisia seikkoja, jotka tulisi huomioida negatiivisina asioina, mikäli tilanteessa oleva lesbonainen olisi kaksikymmentä vuotta myöhemmin asettunut presidenttiehdokkaaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS katkeroituneen naisen työkaluna
HS:n uutistuottaja Jukka Huusko twiittasi Jussi ´ihmissaasta´ Halla-ahosta bunkkerissaan
Al-Taeen ja Halla-ahon kirjoitusten "pieni" ero

 

Ikuinen stigma ja Tshekin tiedeakatemia

Länsimaisen - tai ainakin suomalaisen - oikeuskäytännön taustalla vaikuttaa vahvasti niin sanottu terapeuttinen rangaistusteoria eli ajatus siitä, että kiinni jääneiden saaman tuomion aikana heidät opastetaan elämään ihmisiksi. Eli rikoksen tehneelle pitää antaa mahdollisuus oppia tekosistaan. 

Tämän seurauksena meillä jopa muilta ihmisiltä hengen riistäneet murhaajat pääsevät lähes aina vapaalle jalalle ennemmin tai myöhemmin. Puhumattakaan vähäisempiä rikoksia tehneistä.   

Tästä asiasta näyttäisi olevan yksi poikkeus. Se on rikokset, joissa mies on syyllistynyt naisten epäasialliseen kohteluun. Ei toki juridisesti, mutta käytännössä nämä ihmiset saavat stigman, joka ei poistu heistä edes silloin, kun syytös on todettu perusteettomaksi (esimerkki ja toinen). 

Tässä mielessä on ollut erityisen mielenkiintoista seurata amerikkalaisen biologin ja syöpätutkijan David Sabatinin kohtaloa sen jälkeen, kun hänen on väitetty kohdelleen naisia moitittavasti. Kirjoitin aiheesta vajaa vuosi sitten, ja tänään tulin lukeneeksi tapauksen uudemmista vaiheista. 

On nimittäin käynyt niin, että Sabatini on aloittanut uuden työn arvostetussa ja varakkaassa Institute of Organic Chemistry and Biochemistry Prague (IOCB) -laitoksessa, joka on osa Tshekin tiedeakatemiaa (CAS). Hänen palkkauksensa on jakanut tshekkiläiset tutkijoiden mielipiteitä ja herättänyt keskustelua siitä, pitäisikö seksuaalisesta häirinnästä kiinni jääneille antaa uutta mahdollisuutta.

Laitoksen miespuolisen johtajan mukaan "Sabatinia on rangaistu tarpeeksi aiemmista teoistaan... tutkimusyhteisö hyötyy siitä, jos tämä lahjakas tiedemies palaa tutkimuksen pariin." Myös hänen Tsekin tiedeakatemiassa työskentelevä entinen naispuolinen oppilaansa totesi, "ettei usko Sabatinin poistamisen niiden henkilöiden listalta, jotka eivät voi koskaan enää saada työpaikkaa, auttaisi ratkaisemaan naisiin liittyviä rakenteellisia ongelmia". Ja toivotti hänet tervetulleeksi joukkoon.

Sen sijaan kaksi muuta jutussa haastateltua naispuolista tutkijaa vastusti Sabatinin rekrytointia. Yhden mielestä "se lähetti viestin, jonka mukaan laitos ei haluaisi luoda turvallista tilaa työntekijöille ja opiskelijoille" ja toinen arveli ettei Sabatini menneisyytensä takia sopisi tutkijankoulutettavien ohjaajaksi. 

Jutun lopuksi Sabatini sanoi hakevansa laitoksen lupaaman starttirahan lisäksi rahoitusta Tshekin hallitukselta ja Euroopan tutkimusneuvostolta. Sekä mainitsi, ettei hänen saamansa - jo aiemmassa kirjoituksessani mainitsemani - lupaus 25 miljoonan dollarin rahoituksesta New Yorkin sijoitusrahastonhoitaja Bill Ackmanilta ja nimettömältä lahjoittajalta sisälly tähän rahoitukseen. Kaiken kaikkiaan hän arveli pystyvänsä rahoittamaan 12–15 henkilön tutkimusryhmän Tshekin tasavallassa.

Nähtäväksi jää, kuinka tämä saaga lopulta päätyy. Selvää kuitenkin on, että Tshekin tiedeakatemia on saanut palkkalistoilleen todellisen huippututkijan, jonka tutkimustoimintaa kuitenkin varjostaa menneisyydessä lyöty ja vaikeasti pois pestävä stigma. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Positiivinen syrjintä tiedeakatemioissa
Wokeltamallako Suomen asiat kuntoon?
Takaisku amerikkalaiselle woke-kulttuurille

Wokeltajat harhateillä

Helsingin sanomat julkaisi lauantaina artikkelin, jossa se kertoi wokelluksen tuhonneen joidenkin Helsingin yliopiston laitosten ilmapiirin. Koska kyse ei ole ns. kovien tieteiden yhteisöistä vaan pikemminkin humanistiseen opetukseen liittyvästä ongelmasta, saattaa ilmiö johtaa näillä aloilla tehtävän suomalaisen riippumattoman tutkimuksen ja opetuksen lopulliseen tuhoutumiseen.  

Suomi ei kuitenkaan ole wokelluksen suurvalta, vaan Yhdysvalloissa ja muualla anglosaksisissa maissa tämä fanaattinen ajatussuunta on paljon keskeisempi yhteiskunnallinen piirre kuin meillä Suomessa. Ja aivan erityisesti asia on ollut esillä sikäläisissä yliopistoissa. 

Siksi ajattelin tänään kertoa teille - arvoisat lukijani - parista tuoreesta uutisesta, jotka olen lukenut arvovaltaisesta tieteellisestä julkaisusta. Tapaukset ovat mielestäni varsin mielenkiintoisia. 

Ensimmäinen uutinen kertoi arvostetusta perulaissyntyisestä amerikkalaisprofessorista, joka erotettiin vuonna 2019 USA:n tiedeakatemiasta jouduttuaan syytetyksi seksuaalisesta häirinnästä. Perulainen oikeus kuitenkin ratkaisi asian professorin eduksi ja määräsi väärän ilmiannon tehneen naisen 48 400 dollarin sakkoihin sekä langetti tälle vuoden ja kahdeksan kuukauden mittaisen ehdonalaisen vankeustuomion.

Professori ei kuitenkaan ole jättänyt asiaa, vaan on viemässä USA:n tiedeakatemian oikeuteen, koska "he osoittavat edelleen piittaamattomuutta olemalla julkisesti kääntämättä kurssia" hänen julkisessa kohtelussaan. Amerikkalaiseen tyyliin perulaisprofessorilla on myös merkittävä vahingonkorvausvaatimus: peräti viisi miljoonaa dollaria. 

Nähtäväksi jää, kuinka asia ratkeaa. Jotain wokelluskulttuurin lonkeroiden ulottumisesta ympäri maailman kertoo kuitenkin se, että YK julkaisi näkemyksen, jonka mukaan "olemme huolissamme siitä, että häirintäilmoituksen tehneen naisen tuomitsevaan alemman oikeuden tuomioon ei sisältynyt uhrikeskeistä ja sukupuolisensitiivistä lähestymistapaa". 

Ja jatkoi edelleen, että "jos tuomioistuimen päätös pysyy voimassa, se voi vaientaa muut seksuaalisen väkivallan uhrit ja eloonjääneet sekä estää heitä puhumasta hyökkääjiään vastaan". Näin siis siitä huolimatta, ettei - oikeuden mukaan - tapaukseen liittynyt lainkaan seksuaalisen väkivallan uhreja, saati eloonjääneitä tai hyökkääjiä. 

Nähtäväksi jää, kuinka tapaus etenee. Toivottavaa tietenkin on, että 1) perulaisoikeus olisi alun perin ratkaissut asian oikein - eli mitään väärää ilmiantoa pahempaa laittomuutta ei olisi tapahtunut - ja että 2) professorin ja USA:n tiedeakatemian välisen oikeustapaukseen saataisiin oikeudenmukainen tai ainakin lakiin perustuva ratkaisu.

Toinen tapaus liittyi siihen, että NASA kieltäytyi aikanaan muuttamasta avaruuteen sijoitetun teleskoopin - James Webb Space Telescope - nimeä, vaikka sitä vaadittiin. Vaatimukset perustuivat siihen, että James Webb oli mahdollisesti auttanut homomiesten puhdistamisessa liittovaltion työvoimasta.

Tästä on nyt saanut itkupotkuraivarin The Royal Astronomical Society - eli Britannian kuninkaallinen tähtitieteen seura. Se on nimittäin päättänyt, ettei sen kustantamissa sarjoissa julkaistuissa tiederaporteissa saa enää käyttää teleskoopista sen oikeaa nimeä, vaan sitä on kutsuttava JWST:ksi. 

Tapauksen tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että NASA:n virallinen historioitsija yhdessä ulkopuolisen asiantuntijan kanssa oli selvittänyt Webbin roolia koskevia arkistoja, mutta ei ollut löytänyt nimen vaihtamista edellyttäviä todisteita. Tätä taustaa vastaan Brittien päätös ei näyttäisi olevan kunniaksi tieteelliselle seuralle, jollaisen luulisi toimivan pikemminkin tosiasioiden kuin muodissa olevien poliittisen aatteiden perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellistä fanatismia ja diktatuurin kaipuuta
Tunkkainen tuulahdus menneisyydestä
Tyttöjen katselu ennen ja nyt

Juhannusuutisia Ruotsista ja Suomesta

Helsingin sanomat tarjosi juhannusaaton kunniaksi mielenkiintoisen uutisen Ruotsista. Sen mukaan "eräs ruotsalainen uintiseura on kieltänyt naispuolisilta uimareiltaan bikinien käytön harjoituksissa... Sanotaan, että näyttää epäammattimaiselta ja että tyttöjä ei kunnioiteta, jos he uivat bikineissä. Lisäksi poikien väitetään olevan vaikea keskittyä".

Jutussa kerrottiin myös, että samaisessa seurassa on ollut jo aiemmin ongelmia, sillä seuran 19-vuotias miesuimari sai tuomion alaikäisen seksuaalisesta häirinnästä. Lopputuloksena häiritty tyttö vaihtoi seuraa 19-vuotiaan jatkaessa molskimistaan vanhan tiiminsä väreissä. 

Kertomatta kuitenkin jäi mistä uimaseurasta on kysymys. Ja jopa se, missä päin Ruotsia seura toimii. Niinpä itse kukin voinee pohtia omassa mielessään, mistä seikasta tässä uutisessa on syvimmältään kysymys.     

* * *

HS julkaisi juhannusaaton kunniaksi toisenkin mielenkiintoisen uutisen. Sen mukaan kaikkien aikojen lämpimintä juhannusta vietettiin 87 vuotta sitten Ähtärissä. Tuolloin lämpötila kohosi peräti 33,8 asteeseen. 

Nyt saamme siis jännittää johtaako tälle juhannukselle ennustettu helle uuteen ennätykseen. Ja antaako se samalla pontta ennusteille, joiden mukaan maapallomme ilmasto on lämpenemässä peruuttamattomasti. 

Outoa on vain se, että vuoden 1935 ennätyksen lyömistä on jouduttu odottamaan näinkin kauan. Onhan maapallon keskilämpö kohonnut jo keskimäärin 1,1 astetta esiteollisen ajan lämpötiloista - ja Suomessa tuon muutoksen suuruus on vieläkin suurempi. 

Näillä juhannusjuttujen kera - tai niistä huolimatta - toivotan hyvää juhannusta kaikille lukijoilleni! Nauttikaa helteistä ja uikaa minun puolestani bikinit, uimahousut tai kokonaan peittävä uimapuku päällä - tai vaikka ilman rihman kiertämää, jos siltä tuntuu. 

Miehet kuitenkin varokoon veneilyä sepalus avoimena ja naimattomat naiset katselkoot alastomina kaivoihin, lampiin tai lähteisiin nähdäkseen sulhaskandidaattien kuvia - mutta suhtautukoon siellä näkyviin tyyppeihin kuitenkin epäillen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaativatko poikkeukselliset helteet puuenergiasta luopumista?
Juhannuskauheuksia
Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu

Käräjäoikeus ratkaisi Räsäsen tapauksen, mutta Lehtimäen kiirastuli jatkuu

Syyttäjänviraston ristiretkeläiset hävisivät käräjäoikeusessa taistelunsa Päivi Räsäsen (krist) tuomitsemiseksi kiihottamisesta kansanryhmää varten. Asiassa oli oudointa ehkä se, että yksi syyttäjän syytteistä todettiin jopa valhelliseksi - asia, jonka merkitystä ei voi yliarvioida pohdittaessa syyttäjän ammattipätevyyttä. 

Kuten olen jo aiemmin tähdentänyt, tämä farssi käytiin maassa, jossa valtio on oikein erikseen ohjeistanut, että luterilaisen seurakunnan tulee perustaa oppinsa Raamattuun. Tarkalleen ottaen se on todennut, että "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa".

Asiassa ei siis pitäisi olla mitään epäselvää: Räsänen on Suomen lain valossa ollut oikeutettu lainaamaan Raamatun jakeita arvostellessaan kirkon toimintaa, vaikka siitä tulisikin jollekin paha mieli. Siksi on järjetöntä, että valtionsyyttäjä on päättänyt lähteä ruuhkauttamaan oikeuslaitosta entisestään.

Eikä syyttäjän järki näytä palanneen edes käräjäoikeuden opastamana, vaan hän aikoo viedä tapauksen korkeampiin oikeusasteisiin. Näin siitä huolimatta, että nyt kuullussa ratkaisussa todettiin, etteivät Räsäsen esittämät mielipiteet ole olleet vihapuhetta, eikä hänellä ole ollut tarkoitus solvata homoseksuaaleja.  

* * *

Eilen saatiin hiukan lisävaloa myös Mika Lehtimäen tapaukseen. Sehän johti lopulta hänen itse pyytämäänsä eroon olympiakomiteasta, mikä ei kuitenkaan riittänyt miehisen veren makuun päässyttä Yleisradion toimitusta, vaan se jatkoi hänen kiirastultaan jatkamalla asian pöyhimistä väittämällä, että tapaukseen on liittynyt myös Lehtimäen aiemmin kiistämää fyysistä kontaktia.

Tämän Lehtimäki kuitenkin kiisti asianajajansa välityksellä uudemman kerran ja väitti edelleen, että kyse on ollut vain liian kaverillisista tekstiviesteistä öiseen aikaan. On siis syntynyt tilanne, jossa on sana sanaa vastaan - eli Ylen lähteen väite Lehtimäen omaa väitettä vastaan. 

Tapaus on nyt lähtenyt myös paisumaan, koska Olympiakomitean puheenjohtajan Jan Vapaavuoren (kok) epäillään hyssytelleen Lehtimäen tekoja ja häntä vaaditaan siksi eroamaan. Sitä hän ei kuitenkaan aio tehdä. 

Nähtäväksi siis jää, jääkö asia tähän, vai jatkaako se paisumistaan kuin pullataikina. Veripaltun ystäville jää tässä tilanteessa kuitenkin ainoaksi mahdollisuudeksi vain seurata vesi kielellä, kuinka paljon verta vielä roiskuu ennen kuin tapaus on loppuun taputeltu. 

Tosiasia kuitenkin on, että Mika Lehtimäen olisi kannattanut ymmärtää nykyajan feministinen henki ja jättää yölliset viestinsä lähettämättä - puhumattakaan siitä, jos hän on syyllistynyt Ylen väittämiin lähentelyihin. Tässä vaiheessa hänellä on joka tapauksessa vain huonoja vaihtoehtoja: maine on pilalla riippumatta siitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut, eikä asiaa saa enää millään keinoin kokonaan korjatuksi. 

  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raija Toiviaisen ristiretki ajoi karille - ja eläkeikäkin lähestyy
Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?
#Metoo-henkiset haistoivat Mika Lehtimäen veren

#Metoo-henkiset haistoivat Mika Lehtimäen veren

Urheilujohtaja Mika Lehtimäki valittiin jatkokaudelle sen jälkeen kun hän oli saanut varoituksen naisiin kohdistuneesta epäasiallisesta käytöksestä. Hän ei ole puolustellut käytöstään, vaan on nöyrästi luvannut parantaa käytöstään ja sopinut asiasta häirittyjen kanssa.

Olympiakomitea lupaa tarvittaessa tarkemman selvityksen tapahtuneesta, mutta prosessista ei ole tiedotettu häirinnän kohteena olleiden henkilöiden pyynnöstä. Siten mahdollinen tarkempikaan raportti ei tule kertomaan tarkalleen mitä on tapahtunut. 

Sen verran kuitenkin tiedämme, ettei kysymyksessä ole ollut fyysinen kanssakäyminen. Siten varoituksen syynä ei ole raiskaus, väkisin suuteleminen, luvattomista paikoista hipelöinti eikä edes takapuolelle taputtelu, vaan jokin muunlainen teko - todennäköisesti asiaton verbaalinen lausahdus tai työtehtävien jakoon syrjivästi liittyvä. 

Häirinnän suhteelliseen vähäisyyteen viittaa myös se, että Olympiakomiteasta kerrottiin varoituksen olleen juridisesti kovin mahdollinen seuraus. Sitä paitsi teko olisi tullut käsitellä oikeudessa, mikäli se olisi ollut rikoslain piiriin kuuluva. Näin ei kuitenkaan ole tehty.

* * *

Joka tapauksessa näyttää siltä, että monet #metoo-henkiset tahot ovat haistaneet veren ja lähteneet kaatamaan Lehtimäkeä. Edelle linkittämissäni jutuissa mainitaan naisjärjestöjen keskusliiton pääsihteeri Terhi Heinilä ja Twitteristä löytyy myös Lehtimäen potkuilla herkuttelevia miesoletettuja. Nähtäväksi jää, saavatko he paineen kasvamaan niin suureksi, että Lehtimäki joutuu jättämään tehtävänsä.

On tietenkin selvää, ettei työpaikoilla tapahtuvaa epäasiallista käytöstä voi tänä päivänä jättää rankaisematta. Tämän ymmärsi myös olympiakomitea, joka langetti Lehtimäelle varoituksen. 

Sen arvioimisen, että olisiko lisärangaistuksena pitänyt olla jatkokaudelle valitsematta jättäminen, tulisi kuitenkin perustua tietoon siitä, mitä Lehtimäki on todellisuudessa tehnyt. Etenkin kun huomioidaan, että hänen näyttönsä tuloksenteosta ovat varsin kovat, eikä hänen jatkokautensa estämistä olisi siten voinut perustella saavutuksiin perustuvilla argumenteilla. 

Selvää kuitenkin on, ettei tämä tapaus mene ohi jälkiä jättämättä. Työpaikkojen ilmapiirit muuttuvat näiden tapausten myötä, ja kaikenlainen flirttailu jää epäilemättä entistäkin vähäisemmäksi. Jopa arkisissa sanavalinnoissa on itse kunkin oltava varuillaan. 

Nähtäväksi sitten jää, seuraako näistä muutoksista korkeampi työtyytyväisyys, vai käykö pikemminkin niin, että ilmapiiri muuttuu entistä totisemmaksi ja siten myös ankeammaksi. Toivoa sopii, että ensimmäinen vaihtoehto toteutuisi, mutta jos rahaa pitäisi laittaa vedonlyöntiin, sijoittaisin pelimerkkini kyllä jälkimmäiselle. 

Näin siitä huolimatta, etten missään tapauksessa hyväksy epäasiallista työpakkakäyttäytymistä kummaltakaan sukupuolelta. Ja ymmärrän, että häirintätapausten esilletulon myötä naisiin kohdistuva alentava käytös sekä heihin suuntautuva seksuaalissävytteinen arviointi vähenevät, mikä on sinänsä hyvä asia. 

Mutta muistan hyvin myös ajan, jolloin iltapäivälehdissä oli varsin usein kirjoituksia, joissa ylistettiin työpaikoilla tapahtuva pientä flirttiä päivien piristyksenä, eikä siitä ole edes kovin kauan. Eivätkä näitä lausuntoja suinkaan antaneet vain miehet, vaan etupäässä naiset. 

Mutta niin se maailma muuttuu. Ja siihen on myös itseensä kohdistuneet ammatilliset odotukset täyttäneiden urheilujohtajien alistuttava. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen
Vihervasemmistolaista sananvapautta Tanskassa
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä

Ranskalaispappien pedofilia ei ole ainutkertaista - ja siksi siitä on syytä oppia

Viime päivien aikana on kauhisteltu ranskalaisten pappien ja kirkon työntekijöiden pedofiilisia toimia. Hehän ovat uutisten mukaan käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen peräti 216 000 ranskalaista lasta ja nuorta. Lisäksi kirkon piirissä toimineet maallikot ovat tehneet samaa yli 100 000 elämänsä alussa olleelle ihmiselle. 

Syyllisiä on ollut selvästi vähemmän mutta silti ainakin 2 900 – 3 200 pedofiiliä. Ja mikä ikävintä, Ranskan katolinen kirkko on aktiivisesti suojellut heitä. 

Tämä kaikki on tietenkin normaalia ihmistä järkyttävää. Ja niiin sen kuuluu ollakin.

Samalla on kuitenkin ymmärrettävä, ettei kyse liene varsinaisesti katolisesta uskosta, kristinuskosta tai edes uskonnosta yleensä. Niiden sijaan kyse on siitä, että osa seksuaalisesti sairaista ihmisistä toteuttaa intohimojaan silloin kun siihen avautuu tilaisuus - eli nuori on tavalla tai toisella aikuisesta riippuvainen - ja jopa aktiivisesti hakeutuu sellaisiin asemiin. 

Sama ilmiöhän on havaittu esimerkiksi urheiluseuroissa - myös Suomessa - joissa valmentajat ovat hankkiutuneet nuorten kanssa luvattomiin seksuaalisiin suhteisiin. Myös näissä yhteyksissä on jouduttu toteamaan hyväksikäyttäjän saaneen ainakin passiivista suojelua muilta samoissa piireissä pyöriviltä aikuisilta. 

On tietenkin selvää, että kaikki normaalit ihmiset kauhistelevat näitä esimerkkejä, ja ehkäpä lasten vanhemmat harkitsevat aiempaa tarkemmin lähettävätkö lapsensa sellaisiin tilanteisiin ja harrastuksiin, joissa näiden hyväksikäyttö on mahdollista. Valitettavasti näin toimien seksuaaliset hyväksikäyttäjät eivät kuitenkaan katoa maailmasta, vaan joutuvat etsimään uusia keinoja tyydyttääkseen himojaan - ja epäilemättä myös onnistuvat siinä. 

Koska yhteiskunnan sulkeminen edes lapsilta ei pitkällä aikavälillä johda mihinkään hyvään, ei sellainen ole hyvä tai edes kelvollinen ratkaisu. Sen sijaan pitäisi huolehtia siitä, että hyväksikäyttäjien saama hiljainen vertaistuki - esimerkiksi muilta papeilta tai urheiluseurojen parissa toimivilta - saataisiin loppumaan. 

Siksi on hyvä, että näitä asioita on nostettu julkisuuteen. Mutta yhtä tärkeää on myös se, että lasten kasvatuksessa jälkikasvumme opetetaan tunnistamaan väärinkäytökset ja reagoimaan niihin oikealla tavalla eli ilmoittamalla asiasta eteenpäin. 

Tämä onnistuu tietenkin monissa perheissä jo nyt. Mutta yhtä totta on se, että nuoruuteen kuuluu irrottautuminen kodista, mikä näkyy kapinointina vanhempien asettamia rajoja ja sääntöjä vastaan - jos sellaisia on siis edes ollut tässä yhä asenneliberaalimmaksi muuttuneessa yhteiskunnassamme.

Samalla on syytä huolehtia siitä, että yhteiskuntamme rakenteet tarkkailevat aktiivisesti tilannetta siellä, missä aikuisten ja nuorten välisiä riippuvuussuhteita esiintyy. Ja että poliisi ja oikeuslaitos ovat hereillä silloin, kun niiden palveluksia tarvitaan. 

Eli pedofiilien kiinnijäämisriski ja sen seuraukset ovat sellaisella tasolla, että he harkitsevat vakaasti lasten rauhaan jättämistä silloinkin, kun sellaiseen näyttäisi olevan tilaisuus. Ja että heidän hoitoon hakeutumiselleen on mahdollisimman alhainen kynnys silloin, kun omat asenteet arveluttavat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreää kauhukomediaa
Ovatko pedofiilin vai lasten ihmisoikeudet tärkeämpiä?
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?

Mistä ja millä hinnalla päihteitä Tikkurilan varhaisteineille ja tyttölapsille?

Silmiini sattui paikallislehdestä juttu, jonka mukaan Vantaan Tikkurilan asemanseudulla on jo yli vuoden liikuskellut päihteitä käyttävä varhaisteinijoukko, jossa on mukana jopa kymmenvuotiaita lapsia. Näin naistenpäivänä oli erityisen ikävä lukea, että tämä joukko koostuu lähinnä tytöistä.

Jutussa haastatellun Itä-Vantaan lastensuojelun sosiaalityön esimiehen Saana Pukkion mukaan "lapsia yhdistää se, että heidän vanhemmilla vanhemmuus on hukassa. Vanhemmat eivät kykene asettamaan rajoja, kuten kotiintuloaikoja."

En epäile Pukkion huomiota, mutta jään odottamaan suurella mielenkiinnolla löytyykö joukon taustalta vielä jotain muutakin. Avoin kysymys on erityisesti se, mistä he ovat saaneet päihteitä ja mitä he ovat tarjonneet niistä vastapalvelukseksi.

Tuohon jälkimmäiseen tarjoaa pienen vihjeen se, että Pukkion mukaan "muut lapset olivat ilmeisesti houkutelleet kaverinsa ottamaan seksuaalissävytteisen kuvan ja jakaneet kuvan somessa. Tätä asiaa tutkitaan."

Itse epäilen vahvasti, etteivät seksuaalissävytteinen kuva ja sen jakaminen ole syntynyt lasten ja varhaisteinien omassa päässä, vaan ovat liityksissä päihteiden saatavuuteen. Onni tässä onnettomuudessa on se, että poliisi tutkii asiaa: se on pyytänyt ilmiöstä jotain tietäviä ottamaan yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen ennaltaestavatoiminta.ita-uusimaa@poliisi.fi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Ei tarvitse olla vihainen maahanmuuttajille, vaikka he välillä raiskaavat yhden tai kaksi pikkutyttöä"
Rasisminpelko vaarantaa lapset myös Suomessa
Tuhannen uhrin pedofiilirinki

#metoo-uutisointi ja sen seuraukset

Yle kertoi, että Ruotsin lehdistökomitea PON eli meidän julkisen sanan neuvostoamme vastaava omavalvontaelin on todennut lehdistön #metoo-kirjoittelun olleen kymmenessä tapauksessa yhdestätoista asiatonta. Tämä on yllättävää.

Tosin ei siksi, etteikö kirjoitteluun olisi voinut arvata sisältyneen epäasiallista ainesta, vaan siksi, että Ruotsin PON tunnusti asian. Ja että Suomen Yle uutisoi sen.

Asiasta luettuani en voinut muuta kuin todeta, että räikeimmät meille kerrotut tapaukset ovat karvoja nostattavia. Ylen mukaan ruotsalaisen tv-juontajan ohjelma TV4:ssä lopetettiin, kun entinen kollega syytti häntä seksuaalisesta ahdistelusta ja raiskauksesta.

Käräjäoikeus kuitenkin vapautti tv-juontajan syytteistä. Sen sijaan Ylen uutinen ei kerro mitä perättömän ilmoituksen tehneelle kollegalle tapahtui.

Yleensä Yleä vastuullisemmin uutisoiva Iltalehti kertoi toisestakin tapauksesta. Sen mukaan suomenruotsalainen Aftonbladetin toimittaja joutui eroamaan työstään perättömien ahdistelusyytösten vuoksi. Tässäkään tapauksessa meille ei kerrota mitä tapahtui ilmoituksen tehneelle henkilölle.

Eikä kummassakaan jutussa kerrota millä tavoin asiattomasta ja kohtuuttomat seuraukset saaneesta uutisoinnista vastuussa olevat toimittajat ja päätoimittajat kantoivat vastuunsa tapahtuneesta. Eihän Ruotsin kaltaisessa oikeusvaltiossa varmaankaan voinut olla niin, että he vain kohauttivat olkapäitään ja jatkoivat tehtävissään aivan kuin mitään sen kummempaa ei olisi tapahtunut?

Tällä en tarkoita, etteikö naisten ahdistelusta pitäisi kirjoittaa. Enkä tietenkään hyväksy sellaista millään tavalla. Mutta tarkoitan kuitenkin sitä, että kirjoittamisen pitää perustua tosiasioihin ja - mikäli siitä on lipsuttu - perättömistä syytöksistä syntynyt haitta on sekä sovitettava että korvattava.

Seuraavaksi jään odottamaan mitä tapahtuu täällä Pohjantähden alla Tomi Metsäkedolle, joka on nostanut oikeuskanteen häirintäsyytteiden takia työsuhteensa purkanutta entistä työnantajaansa vastaan. Hänen tapauksessaan ei ole epäilystä huonosta käytöksestä, mutta oikeuden tehtävänä onkin tässä tapauksessa arvioida ovatko sen seuraukset olleet kohtuuttomat entistä suosikkilaulajaa kohtaan.

Toivottavasti oikeus on tehtäviensä tasalla ja sekä ratkaisee että perustelee kantansa oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti - oli loppuratkaisu sitten mikä tahansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaatiiko vuoden 2018 kenttäoikeus uhrin?
#metoon erot Ruotsissa ja Suomessa
Poliisi varoitti ulkomaalaismiehistä

Luovan ajattelun kurssi

Ruotsin Malmössä jatkuvat joukkoraiskaukset. Nyt on tullut ilmi jo viides tapaus lyhyen ajan sisällä.

Ruotsalaisille raiskauksille tyypillisesti yhtäkään epäiltyä ei ole otettu kiinni. Eikä poliisi ole tälläkään kertaa antanut julkisuuteen minkäänlaisia tuntomerkkejä. Virkavallan mukaan tutkinnassa on kuitenkin kiinnitetty huomiota oikeisiin asioihin - mitä ne sitten lienevätkään.

Suomen Leppävaarassa on edetty pidemmälle. Poliisi on nimittäin kahteen tammikuiseen ahdistelutapaukseen liittyen antanut lehdistölle julkaistavaksi valvontakamerakuvan. Siinä kävelee punatakkinen ja tummahousuinen mies valkoinen pipo päässään. Toivottavasti joku tunnistaa hänet.

Tanskassa taas sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Mette Frederiksen on ilmoittanut, ettei pakolaisten ole tulevaisuudessa mahdollista saada turvapaikkaa Tanskasta YK:n kiintiöiden ulkopuolelta. Spontaanit turvapaikanhakijat sijoitetaan maan rajojen ulkopuolelle, ja mikäli pakolaisstatus myönnetään, heistä pidetään huolta maan rajojen ulkopuolella sijaitsevilla leireillä.

En tiedä liittyvätkö edelle linkittämäni uutiset yhteen - ja jos liittyvätkin, niin millä tavalla. Uutiset luettuani tuli kuitenkin mieleeni, että niistä on kaiken varalta hyvä kertoa yhdessä ja samassa blogimerkinnässä, koska sellainen saattaa herättää luovaa ajattelua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Göteborgin murhapolttoyritys
Ruotsi on eriytymässä skandinaavisista veljeskansoistaan
Luonnollinen innovaattori

Turvallisuuskysymyksiä ja seurauksia

Helsingin Sanomat kertoi muiden lehtien tavoin, että presidenttiehdokas Laura Huhtasaaren (ps) kodin ikkunoita oli rikottu hänen lomansa aikana. Tekoa ei tietenkään voi ymmärtää muuten kuin tekijän fanaattisella äärimmäisestä tyhmyydestä nousevalla poliittisella viha-agendalla ja hänen kieroutuneista arvoistansa nousevalla ihmisoikeuksien kieltämisellä.

Toisessa HS:n turvallisuuteen liittyvässä uutisessa kerrottiin, että Berliinissä on uudenvuoden yleisötilaisuutta varten varattu naisille oma turva-alue. On tietenkin hyvä, että toisin kuin muutama vuosi sitten, nyt ahdistelun kohteeksi joutuneiden on mahdollista päästä karvaisia ressukkamiesten ruumiinosia pakoon.

Tosin samaa ajatusmallia soveltaen voidaan nähdä myös niin, että jos saksalaisnaiset haluaisivat olla aivan varmasti turvassa, he voisivat asettua alun alkaen turva-alueelle, jonne ahdistelijoilla - tai muillakaan miehillä - ei ole pääsyä. Silloinhan olo olisi vähän kuin naisten vessassa tai moskeijassa.

Berliinin uutinen on merkittävä ennen kaikkea siksi, että se kertoo kuinka tasa-arvoinen länsi on muuttumassa. Olemme antamassa periksi kaikkien oikeudesta liikkua missä tahansa, milloin tahansa ja miten tahansa.

Toki emme kutsu Berliinissä tehtävää järjestelyä tasa-arvosta luopumiseksi vaan turvallisuusjärjestelyksi. Enkä missään tapauksessa kiellä, etteikö järjestely lisäisi berliiniläisnaisten turvallisuutta vuodenvaihteen tienoilla. Kyllä se lisää, aivan varmasti.

Tosin vieläkin paremmin turvallisuus voitaisiin taata, mikäli naiset jäisivät kotiinsa tai liikkuisivat pelkästään kokovartalohuntuun verhottuina ja sukulaismiehen saattelemana. Niin pitkällä emme kuitenkaan ole vielä yhteiskuntamme muutoksessa, paitsi mahdollisesti joidenkin maahanmuuttajaryhmien osalta, mutta siitähän me emme halua julkisesti diskuteerata.

Diskuteeraus viekin meidät lopuksi HS:n kolmanteen ja neljänteen uutiseen. Niiden mukaan diskuteerauksen mallimaan monikulttuurisimmassa kaupungissa, Malmössä, on nähty lyhyen ajan sisällä jo neljäs joukkoraiskaus ja poliisiauton räjäytys. Jälkimmäisen osalta epäilty tekijä on saatu kiinni, mutta raiskaajien olemuksesta ei kukaan tunnu tietävän mitään.

Kaupungin poliisin edustaja totesi, että "poliisi tai mikään muukaan viranomainen ei pysty takaamaan turvallisuutta täydellisesti. Mutta ohjeistamme kansalaisia liikkumaan kuten tavallisesti. Se on myös tapa ehkäistä rikoksia."

Kaikkien HS:n tänään julkaisemien - ja edellä referoimieni - uutisten taustalla on nähdäkseni yksi ainoa syy. Enkä tarkoita tällä syyllä maahanmuuttoa, vaan niiden ihmisten välinpitämättömyyttä, joiden seurauksena yhteiskunnan viimeaikainen kehitys - maahanmuuton lieveilmiöineen - on käynyt mahdolliseksi.

Selvemmin sanottuna kaikki edelle kirjoitettu on seurausta niiden ihmisten vaikutusvallasta, jotka jakavat samankaltaisen maailmankuvan kuin Huhtasaaren kotia tuhonneet henkilöt. Juuri he - vieläpä suvaitsevaisuuteen vedoten - ovat aiheuttaneet sen yhteiskunnallisen muutoksen, joka lienee peruuttamaton.

Heidän aloittamansa yhteiskunnan muutosprosessin päästä löytyy voimakkaasti segregoitunut yhteiskunta, jossa etnisesti leimautuneet ylä- ja alaluokka asuvat erillisillä asuinalueilla, käyvät erilaisia kouluja, saavat erilaiset terveyspalvelut, elävät vastakkaisissa taloudellisissa realiteeteissa ja pelkäävät toisiaan.

Toivottavasti kyseiset ihmiset ymmärtävät itse, mihin he ovat de facto pyrkimässä, jotta lopputulos ei sitten aikanaan olisi yllätys. Minulle se ei ole - mutta toki toivon kuin lottovoittoa, että olen itse väärässä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Äänestäjien näkemykset käyvät parhaiten yhteen Laura Huhtasaaren kanssa
Äärivasemmisto ja islamistit, kuin kaksi marjaa?
Media vaikenee Saksan Kölnin uudenvuodenaatosta 

Teuvo Hakkainen ja ihmisarvot

Kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (ps) on joutunut julkisen lynkkauksen kohteeksi käyttäydyttyään äärimmäisen huonosti ja rikottuaan kollegansa ihmisarvoa vastaan puolueensa pikkujoulujen yhteydessä. Asialla ovat herkutelleet niin lehtimiehet kirjoituksissaan kuin tavalliset kansalaisetkin keskusteluissaan.

Myös Perussuomalaisten eduskuntaryhmä reagoi Hakkaraisen käytökseen. Seksuaalisen häirinnän uhriksi joutunut kansanedustajakollega, Veera Ruoho (kok), puolestaan teki kollegansa toimista rikosilmoituksen kuten pitääkin. Hakkaraisen tilanteen vakavuutta korostaa, että hän on jo aiemminkin käyttäytynyt kansanedustajakollegoitansa kohtaan sikamaisesti.

Hakkaraisen suurin ongelma on epäilemättä hänen kyvyttömyytensä hallita alkoholinkäyttöään. Sen seurauksena hän on tehnyt typeryyksiä kansanedustajauransa alkuajoista lähtien, eikä näytä oppineen niistä juuri mitään. Siksi on erinomainen asia, että edustaja on julkisesti ilmaissut hakevansa apua ongelmaansa - toivottavasti hän on tässä asiassa niin vakavissaan, että nyt esillä olevan kaltaiset uutiset siirtyvät tulevaisuudessa pois päiväjärjestyksestä.

Kuten me kaikki tiedämme, alkoholi liittyy Suomessa erittäin usein kaikenlaiseen väkivaltaan ja huonoon käytökseen. Tässä mielessä Hakkaraisen toiminta juovuspäissään ei ole mikään yllätys. Onhan meillä lähes kaikilla sukulaisissa tai lähipiirissä alkoholiongelmaisia ihmisiä, myös minulla. Heillä on aivan sama ihmisarvo kuin meillä muillakin siitä huolimatta, etteivät he ole osanneet hallita ryyppäämistään.

Tämän on todennut myös Hakkaraisen uhriksi joutunut Päivi Räsänen (kd). Hänen mukaansa Hakkaraisen "kuoren sisällä voi olla aika herkkä ihminen". Lisäksi tämä on todennut, että "täytyy muistaa, että hänelläkin on läheisiä ja sukulaisia". Viisaasti sanottu.

Hakkaraisella on ihmisarvo myös minun mielestäni. Näin siitä huolimatta, ettei hän ole osannut kunnioittaa kollegoidensa ihmisarvoa. Sen mukaisesti hänen toimiensa jatkotuomitseminen ei ole bloggareiden, katukäräjien tai toimittajien, vaan ensin oikeuden ja myöhemmin hänen äänestäjiensä tehtävä.

Niiden osalta on toivottava, että kumpikin ymmärtää suorittaa tehtävänsä kuten pitääkin: oikeus Suomen lakiin ja äänioikeutetut Hakkaraisen koko poliittiseen toimintaan nojautuen. Niitä molempia tärkeämpää on kuitenkin se, että Hakkaraisen suurin tuomari - hänen oma järkensä - pysyy voitolla viinan himosta ja torjuu sitä kautta hänen elämäänsä ja poliittista uraansa varjostavat ongelmat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hakkaraisen tuomio osoittaa oikeuslaitoksemme etääntyneen periaatteistaan
Kissa hyppäsi jälleen pöydälle
Sukulaiseni on alkoholisti

#metoon erot Ruotsissa ja Suomessa

#metoo on keskusteluttanut ihmisiä ympäri maailman. Ja muita maita enemmän kaikesta mahdollisesta diskuteeraavassa Ruotsissa, missä on viime aikoina väitetty tapahtuneen kerrassaan hirveitä.

Itse asiassa en ole perehtynyt siihen, mitä ruotsalaisissa lehdissä on kirjoitettu näistä tapahtumista. On kuitenkin ollut jotenkin silmiinpistävää, että ainakaan meillä seksuaaliseen härintään Ruotsissa syyllistyneitä ei ole identifioitu muuten kuin julkisen ammattinsa tai harrastuksensa perusteella.

Tämän aamun Helsingin Sanomista löytyi kaksi esimerkkiä tästä käytännöstä. Ensimmäisessä kerrottiin, että entisen korkeushyppymestarin, Patrik Sjöbergin, mukaan aitajuoksijatähti Moa Hjelmerin raiskaukseen syyllistyneen joukkuetoverin nimen selvittämiseen meni puoli tuntia. Ja ettei maan yleisurheiluliitto ole pannut tikkuakaan ristiin tapauksen ilmitulon seurauksena.

Toinen HS:n mainitsema tapaus liittyi ruotsalaiseen "kulttuuripersoonaan", joka oli jo pitkään toiminut sikamaisesti naisia kohtaan. Uutisen mukaan Ruotsin Akatemia on katkaissut hänen kanssaan yhteistyön - mutta vasta kaikkien kulttuurialalla tunteman salaisuuden tultua julkisuuteen.

HS:n Ruotsin tapahtumien esille nostamisen yhtenä tarkoituksena lienee halu nostaa #metoo kampanjaan liittyvät asiat tapetille myös Suomessa. Tämä käy selvästi ilmi lehden tämän aamun pääkirjoituksesta, jonka mukaan "vaikeneminen ahdistelusta ei ole noussut Suomessa lähimainkaan samanlaisen julkisen arvosteluvyöryn kohteeksi kuin Ruotsissa. On vaikea uskoa, että Suo­messa ahdistelua olisi lähtökohtaisesti vähemmän kuin Ruotsissa. Keskustelukulttuureissa sen sijaan on eroja."

Jaan HS:n näkemyksen suomalaisen ja ruotsalaisen keskustelukulttuurin eroista. Toisaalta pidän varsin selvänä, että myös suomalaisen ja ruotsalaisen ahdistelukulttuurin välillä on erittäin merkittävä ero - ja mahdollisesti jopa suurempi kuin keskustelukulttuureissa.

Vahvin todiste tuon eron puolesta on se, että äskettäisen selvityksen mukaan yli 95% Ruotsissa pahoinpitelyraiskauksista tuomituista on maahanmuuttajia. Tämä selittynee lähinnä sillä, että Ruotsissa seksuaalirikosten suhteen erityisen riskialttiin muslimiväestön määrä on noin 700 000 henkilöä, kun se jäänee Suomessa alle sadan tuhannen.

Lisäksi jo aiemmin on käynyt selväksi, että Ruotsissa seksuaalirikoksista on ilmoitettu vieläkin harvemmin kuin Suomessa. Minun nähdäkseni tämä tosiasia yhdistettynä maahanmuuttajien korkeaan raiskausaktiivisuuteen ja heidän suureen määräänsä Ruotsissa osoittaa kiistatta, että seksuaalisten ahdistelujen määrä on Suomessa oleellisesti pienempi kuin länsinaapurissa.

Tämä saattaisi olla osasyy #metoo-kampanjan saamasta poikkeuksellisen suuresta huomiosta Ruotsissa. Toinen osasyy saattaisi olla ruotsalaisten vielä suomalaisiakin suurempi kyvyttömyys puhua maahanmuuton ongelmista ja kääntää huomio niistä (myös) kantaväestön parissa esiintyviin epäkohtiin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei kyseessä olisi vakava asia myös Suomessa. Jokainen häirintätapaus, joka tapahtuu vastoin uhrin tahtoa ja varsinkin sen eväämisen jälkeen on liikaa. Ja sitä suuremmassa määrin, mitä vakavammasta tapauksesta on kyse.

Samalla on ymmärrettävä, ettei #metoo saa johtaa miehen ja naisen välisen luonnollisen seksuaalisen jännitteen ja iholle pyrkimisen tai vonkaamisen stigmatisointiin. Sellainen kuuluu ihmislajin luonteeseen, eikä sen rajalle ole muuta oikeaa kohtaa kuin molemminpuolinen suostumus - ja mahdollisen virhearvioinnin jälkeen ihon jättäminen rauhaan sekä painostavan vonkaamisen keskeyttäminen siihen asti kunnes lupa annetaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Törkeä seksuallinen hyväksikäyttö
Seksuaalirikosten yllättäviä käänteitä
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja

Seksuaalirikosten yllättäviä käänteitä

Yleisradio julkaisi eilen erittäin yllättäviä THL:n kyselytuloksia. Niiden mukaan lukioissa henkilökunnan häirintää on kokenut yli kaksi kertaa enemmän poikia kuin tyttöjä. Ammatillisissa oppilaitoksissa ja peruskouluissa seksuaalisesti häirittyjä poikia oli peräti nelinkertainen määrä.

Oleellista kyselyn tuloksissa on se, että siinä puhuttiin koulujen henkilökunnan tekemästä ahdistelusta. Ei nuorten yleisesti kohtaamasta häirinnästä, jota tytöt joutuvat kokemaan paljon poikia enemmän.

Seuraavaksi olisi mielenkiintoista kuulla ketkä koulun henkilökuntaan kuuluvat poikia häiritsevät. Onko kyse naisopettajista vai homomiehistä? Entä ovatko kiusaajat opettajia vai muuta henkilökuntaa? Ja ennen kaikkea: miksi näin suuri ero on pysynyt täysin huomaamattomana eiliseen saakka.

Vai onko tutkimuksessa sittenkin kyse vain poikien pilailuvastauksista? Lopultahan seksuaalisesti häirittyjä oli tutkimuksessa "vain" satoja, mikä on valtava luku mikäli henkilökunnan tekemä ahdistelu on todellista, mutta häviävän pieni suhteessa kaikkien koulua käyvien määrään - ja siten mahdollista saavuttaa pilailuvastausten perusteella.

Tässä vaiheessa on tietenkin selvitettävä onko esitetty luku todellinen ja mikäli näin on, saatava asiaan korjaus. Samaan aikaan on huolehdittava siitä, ettei myöskään tyttöjen kokemaa seksuaalissävytteistä ahdistelua esiinny jatkossa kouluissamme.

Samalla on muistettava, etteivät seksuaaliset ahdistelut rajoitu pelkästään koulujen piiriin. Niiden määrähän on kasvanut maassamme räjähdysmäisesti: vuonna 2004 poliisin tietoon tuli yhteensä 1765 seksuaalirikosta kun vuonna 2016 niitä oli jo yli 3300.

Vaikka osa kasvusta selittyneekin ilmoitusinnokkuuden kasvamisella, taustalla on epäilemättä myös määrän lisääntyminen. Onhan hyvin tiedossa, että tiettyihin suuriin maahanmuuttajaryhmiin kuuluvat miehet ovat erityisen riskialttiita raiskaamaan.

Viime vuonna nopeasti maassamme lisääntyneiden ulkomaalaisten osuus kaikista seksuaalirikoksista oli noin viidennes. Mikäli ulkomaalaisten osuus lasketaan sellaisista rikoksista joissa epäilty on tiedossa, oli heidän osuutensa peräti 29 prosenttia - eli selvästi yli neljännes. Lisäksi on syytä olettaa, että monet jo kansalaisuuden saaneet ulkomaalaistaustaiset ovat syyllistyneet seksuaalirikoksiin siinä kuin vanhaa kansalaisuutta kantavat heimolaisensakin.

Siten maahanmuuttajien vaikutus seksuaalirikoksiin on merkittävä ja todennäköisesti merkittävä syy koko kansakunnan seksuaalirikollisuuden kasvuun. Siksi sen pitäisi olla ensisijainen viranomaistoiminnan ja julkisen keskustelun kohde.

Siitä huolimatta #metoo kampanjan yhteydessä on puhuttu lähinnä esimiesten ja työtovereiden tekemästä seksuaalissävytteisestä tyttöjen ja naisten ahdistelusta. Nyt esille tullut kyselytutkimus nosti esiin myös muut seksuaalisen häirinnän harrastajat. Siksi koko tämä aihepiiri olisi hyvä harjata läpi, ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin kaikkien maassamme elävien ihmisten seksuaaliturvallisuuden takaamiseksi.

Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, ettei normaalin ihmisten välisen seksuaalisen kiinnostuksen päälle lankea synnin varjoa. Emmehän varmaankaan halua palata ajassa takaisin sadan vuoden taakse kokemaan synnintuntoja jokaisesta partnerimme kanssa yhteistuumin ja vapaaehtoisesti toteutetusta seksuaalisesta teosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen Yle
Naiset maahanmuuttopolitiikkamme uhreina, joista kukaan ei tunnu välittävän
Jyväskylän dosentti ehdottaa suomalaisten aivopesua