Malttaako Madagaskar olla seuraamatta Haitin tietä?

Tuoreiden tietojen perusteella näyttäisi siltä, että Madagaskarissa olisi valta vaihtumassa ilman demokraattista prosessia. Tai ainakin sellaista yrittää Capsat-niminen osasto, joka koostuu hallinnollisissa ja teknisissä tehtävissä toimivista upseereista.

Taustalla ovat jo jonkin aikaa jatkuneet nuorten johtamat väkivaltaiset presidentin vastaiset mielenosoitukset, joissa on kuollut useita ihmisiä. Presidentti Andry Rajoelina on asiasta kertoneen uutisen mukaan edelleen maassa ja on valmis yhteistyöhön kapinallisten kanssa. 

Madagaskar on monikulttuurinen yhteiskunta, jonka väestö polveutuu malaji-indonesialaisista, arabeista, afrikkalaisista, intialaisista ja ranskalaisista. Heistä 52 prosenttia harjoittaa luonnonuskontoja, 41 prosenttia kristittyjä ja seitsemän prosenttia muslimeita. Maan viralliset kielet ovat ranska ja malagassi.

Vuoden 2003 arvion mukaan maan väestöstä väestöstä vajaa 70 prosenttia osaa lukea, mutta Wikipedian mukaan se kuuluu silti maailman köyhimpiin valtioihin sijoittuessaan henkeä kohden lasketun bruttokansantuotteen perusteella Sudanin ja Malawin väliin sijalle 186. Eikä asiaa ole ainakaan auttanut se, että sen maanviljelijöitä ovat viime vuosina kiusanneet toistuvat kuivuuskaudet. 

Toivoa tietenkin sopii, ettei Madagaskar ajaudu veriseen sisällissotaan, vaan kapinalliset ottavat presidentin ehdotuksen yhteistyöstä vastaan ja pyrkivät sitä kautta saamaan valtionsa kasvu-uralle sen sijaan, että siellä toistuisi toisen köyhän saarivaltion – Haitin – synkkä kohtalo. 

Jäädään siis seuraamaan tilanteen kehittymistä. Ja toivotaan parasta.

Päivän aiempi merkintä:

Hiiriä ja maahanmuuttajia

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä on Haitin satoja vuosia jatkuneen kurjuuden perimmäinen syy?
Murheellinen kujanjuoksu jatkuu
Arabialaistaustaiset villikissat

Mitäpä yhdestä kolmijalkaisesta jakkarasta?

Suomi palautti Beniniin yhdestä puupalasta valmistetun kolmijalkaisen jakkaran, koska sitä oli sieltä pyydetty. Ilmeisesti tämä asia koettiin suomalaisessa lehdistössä varsin merkittäväksi asiaksi, koska siitä on kirjoitettu varsin monta artikkelia eri lehtiin ja nettisivuille. 

Niinpä ajattelin, että miksen sitten minäkin voisi liittyä joukkoon ja tempaista blogimerkinnän kolmijalkaisesta jakkarasta ja samalla tarkastella sen kotimaan tulevaisuudennäkymiä. Onhan tapaus sellaiseen tarkoitukseen kerrassaan oiva keppihevonen.

* * *

Palautettava esine on beniniläiseltä nimeltään Kataklé. Sellaisia on aikanaan käytetty Dahomeyn kuningaskunnassa muun muassa kuninkaan kruunajaisissa, joissa jakkara symboloi yhteistyötä, vakautta, johtajuutta ja voimaa ja sillä oli voimakas rituaalinen ja seremoniaalinen merkitys.

Lisäksi pappi saattoi istua hallitsijoille omistetuissa seremonioissa kuninkaallisella djande-valtaistuimella, jollon hänen jalkansa lepäsivät pienellä kataklé-tuolilla. Tuolia säilytettiin pääkaupungin Abomeyn ulkopuolella olevassa kylässä, jossa kuninkaan veistäjät asuivat. 

Sieltä se tuotiin kuninkaan palatsiin jokaisen uuden hallitsijan kruunajaisiin. Tuolien merkitystä korostaa se, että johtajaa kutsuttiin nimellä zinkponon, ”tuolin omistaja”. Vastaavia istuimia saattoivat käyttää kuninkaan hovin naiset, papit ja alueelliset päälliköt.

Nyt palautettu Kataklé ei siis ollut ainut laatuaan, vaan niitä on olemassa useampia. Mutta hyvä kuitenkin, että se on nyt saatu palautetuksi sinne, missä ihmiset pitävät sitä arvokkaana. 

* * *

Benin sijaitsee Afrikassa Guineanlahden pohjoisrannalla. Sen itsenäistyi Ranskan alaisuudesta vuonna 1960, minkä jälkeen siellä tehtiin lukuisia vallankaappauksia. Vuosina 1975–1989 se ehti olla myös marxilainen valtio eli niin sanottu kansantasavalta. 

Maan noin viisitoistamiljoonainen väestö koostuu 42 etnisestä ryhmästä, joissa syntyvyys on korkealla tasolla. Sen seurauksena maassa elävien ihmisten määrä kasvaa vuosittain yli kolmella prosentilla, mutta siitä huolimatta maan bruttokansantuote kasvaa - jopa asukasta kohden laskettuna - nopeasti. Tosin siitä huolimatta maa oli vuonna 2023 tässä suhteessa valtioiden vertailussa vasta sijalla 156.

Talouden nopeaan kasvuun vaikuttanee se tosiasia, että kansantasavallan kukistumisen - eli sosialistisille maille tyypillisen kurjistumisvaiheen - jälkeen maa oli afrikkalaisittain varsin vakaa demokratia. Tosin nykyinen - vuodesta 2016 hallinnut - presidentti Patrice Talon on heikentänyt kansalaisvapauksia ja poliittisten kilpailijoiden toimintamahdollisuuksia. 

Viimeisimpänä merkittävänä käänteenä nähtiin kuluvan vuoden tammikuussa Talonin entisten liittolaisten Olivier Bokon ja Oswald Homekyn tuomitseminen kahdeksikymmeneksi vuodeksi vankeuteen. 

* * *

Nähtäväksi siis jää, jatkaako pallinsa takaisin saanut valtio tulevina vuosina kehityksen tiellä, vai johtaako nopea väestönkasvu, asukkaiden etninen kirjavuus ja presidentin itsevaltisuuspyrkimykset Beninin afrikkalaisille tyypilliseen sekasortoon. 

Sellaiseen saattaa viitata myös beniniläisten uskonnollinen kirjavuus. Maan väestöstä oli nimittäin - vuonna 2013 - kristittyjä noin 48,5 prosenttia, muslimeja 27,7 %, voodoo- ja muihin perinteisiin uskontoihin uskovia 14,2 %, muihin vieraisiin uskontoihin uskovia 2,6 % ja uskonnottomia 5,8 %. 

Toivoa tietenkin sopii, että beniniläiset edellä mainituista seikoista huolimatta jatkaisivat positiivisen kehityksen polulla. Ja että Suomesta palautettu kolmijalkainen jakkara auttaisi heitä siinä! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin taskussa ja sveitsiläisellä pankkitilillä
Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla
Maailmanjärjestyksen uusiminen on aloitettu

Kirkon muuttaminen moskeijaksi olisi käännekohta suomalaisessa yhteiskunnassa

Ylen uutinen kertoi, että Vaasassa on muslimeita niin paljon, että he haluaisivat ostaa kirkon muuttaakseen sen moskeijaksi. Yhteisön johtajan mukaan "tärkeintä olisi saada tarpeeksi suuri keskus, sillä yhteisö kasvaa jatkuvasti. Tarvitsemme rukoussalin, luokkahuoneita ja tilan kulttuurisille ja perheiden toiminnoille."

Jutun mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 140 000 muslimia. Se on varsin tarkasti 2,5 prosenttia kaikista maamme asukkaista ja kasvaa - edelleen saman jutun mukaan - noin 10 000 hengellä eli  seitsemällä prosentilla vuodessa. 

Siksi vaasalaismuslimien toive on hyvin ymmärrettävä. Heidän toivomansa kirkko ei kuitenkaan ole tällä hetkellä myynnissä, mutta - sen omistavan säätiön puheenjohtajan mukaan - "jos nykyinen vuokrasuhde päättyisi, saattaisi kirkko hyvinkin tulla uudestaan myyntiin. Silloin kaikki olisivat periaatteessa samalla viivalla."

Jos Vaasassa käy lähiaikoina niin, että luterilainen kirkko tosiaan muutetaan moskeijaksi, on tapaus luonnollisesti merkittävä käännekohta suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi sillä on symbolinen merkitys, koska sen voi halutessaan nähdä merkkinä kristinuskon taipumisesta islamille. 

On myös huomattava, että sellaisessa tapauksessa olisi mielenkiintoista nähdä naapuruston reaktio tapahtuneeseen. Kertoihan tuore tutkimus, että suomalaisten suhtautuminen moskeijan ilmaantumiseen omaan naapurustoon on jakautunutta: yli kolmannes suomalaisista suhtautuu sellaiseen kielteisesti ja viidennes myönteisesti. Lopuille asialla ei ole sen kummempaa merkitystä.

Jääkäämme siis seuraamaan ruotsinkielisen Pohjanmaan suurimman kaupungin 68 000 asukkaan suhtautumista tilanteen kehittymiseen. Heistä on suomenkielisiä 64,7 %, ruotsinkielisiä 23,2 % ja muita kieliä puhuvia 12,1 %. 

Tässä yhteydessä myös sillä saattaa olla merkitystä, ettei kaupungin asukasluku ole kasvanut juuri lainkaan enää moneen vuoteen, minkä seurauksena Vaasa on jäämässä lähivuosina nopeasti kasvavan Etelä-Pohjanmaan vahvasti suomenkielisen Seinäjoen varjoon alueen johtavana keskuksena. Myös tällä saattaa olla ainakin psykologista merkitystä vaasalaisten identiteettiin.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Tolppanen syyllisti raiskauksista väärää tahoa
Yle ja viharikos
Oulun demari-imaami kiistää oikeuden näkemyksen lapsiraiskausasiassa

Hamasin johtajakysymys: riittävätkö luvassa olevat neitsyet?

Israelin puolustusvoimat otti hengiltä Khan Younisin teurastajana tunnetun Yahya Sinwarin. Samalla palestiinalaisterroristit menettivät jälleen johtajansa. 

Kyseessä on epäilemättä kuluneen viikon paras uutinen, mitä osoittaa sekin, että Israelin ulkoministerin mukaan Sinwarin kuolema mahdollistaa panttivankien välittömän vapauttamisen ja avaa tien Hamasin ja Iranin hallinnasta vapaalle Gazalle. Näin sopii tietenkin toivoa. 

Selvää on kuitenkin, että johtajan kuolema yhdistettynä kuluneen vuoden aikana henkensä menettäneiden muiden terroristijohtajien kuolemaan - Al-Aruri, Nasrallah, Haniyeh, Aqil ja Wahbi - nostaa vähänkään ajattelukykyisten ihmisten rimaa ryhtyä johtamaan Hamasia. 

Tähän tuskin auttaa edes muslimien tarina paratiisissa odottavista 72 neitsyestä, sillä se on tarkoitettu ymmärtämättömälle rahvaalle, eikä osaavien ja pätevien ihmisten usko siihen ole todennäköistä. Niinpä järjestön johtoon pyrkinee ykkösluokan johtajakandidaattien sijaan kolmannen luokan tunareita, joita ajaa puhdas fanatismi. 

Siten Sinwarin kuoleman välittömänä seurauksena lienee Hamasin terrorististen ja sotilaallisten kykyjen heikkeneminen entisestään. Tai vaihtoehtoisesti sellaisen henkilön valtaan nouseminen, joka tunnustaa tosiasiat ja pyrkii normalisoimaan palestiinalaisten suhteet Israeliin. 

Jälkimmäinen lienee Israelin ulkoministerin toiveissa - hänen lausuntonsakin perusteella - mutta nähtäväksi jää, ovatko palestiinalaiset kypsyneet siihen. Vai vieläkö heillä on intoa jatkaa oman ja lastensa tulevaisuuden tuhoamista. 

Itse en olisi valmis lyömään vetoa rauhantahtoisen henkilön puolesta, vaan veikkaan Hamasin seuraavaksi johtajaksi jonkinlaista äärimmäistä idioottia, joka menettää henkensä - edeltäjänsä tapaan - muutaman seuraavan kuukauden kuluessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Viesti palestiinalaisille, jotka haluavat kuormittaa Suomen terveydenhuoltoa
Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo
SDP vaati Suomea tunnustamaan olemattoman terroristivaltion

Hassan Nasrallah tapettiin, mutta Libanonista tuskin tulee uudelleen Lähi-idän Sveitsiä

Israel kertoi eilen tappaneensa Hizbollahin johtajan Hassan Nasrallahin Libanonin Beirutissa. Näin paha sai jälleen kerran palkkansa, mikäli tieto pitää paikkansa.

Valitettavasti taitaa olla niin, ettei tämä tarkoita koko Hizbollahin tuhoutumista, vaikka saattaakin johtaa sen neuvottomuuteen ja sisäiseen valtataisteluun joksikin aikaa. Ja tässä tapauksessa ehkä pitkäänkin sellaiseen, koska juutalaisvaltion asevoimat ovat eliminoineet jo aiemmin suuren osan Hizbollahin johdosta. 

On selvää, että tämä kaikki heijastuu koko Libanoniin. Eikä suinkaan positiivisesti ainakaan siinä tapauksessa, että maan historia jatkaa entisillä urillaan.

Libanonilla on nimittäin Israelin tavoin pitkä historia alkaen foinikialaisesta merenkulkukansasta ja sen jälkeisestä eri valtioiden miehityksistä toisen maailmansodan jälkeiseen itsenäistymiseen. Alku näyttikin hyvältä, sillä uuden valtion talous kasvoi toisen maailmansodan jälkeen voimakkaasti arabimaiden kasvavan öljykaupan ja maksunvälitystoiminnan ansiosta. 

Vielä 1960-luvulla etenkin Beirut ja sen ympäristö rikastuivat matkailun ja pankkitoiminnan ansiosta ja Libanon tuli tunnetuksi ”Lähi-idän Sveitsinä” ja Beirut ”Lähi-idän Pariisina”. Mutta sitten aivan vuosikymmenen lopulla tapahtui maan kohtalon muuttanut äärimmäinen virhe, kun marraskuussa Libanonin armeijan komentaja Emile Boustany ja Palestiinan vapautusjärjestö PLO:n puheenjohtaja Jasser Arafat sopivat, että palestiinalaiset voivat perustaa leirejä Libanoniin. 

Siitä eteenpäin on menty pelkkää alamäkeä, joka kulminoitui täysimittaiseen sisällissotaan keväällä 1975. Siinä olivat vastakkain kristittyjen falangistit ja maahan muuttaneet - Jordaniasta vähän aiemmin pois ajettujen - palestiinalaiset välillä. 

Taistelut levisivät koko maahan, jolloin palestiinalaiset joukot liittyivät libanonilaisiin vasemmistomuslimeihin. Lopulta kesäkuussa 1976 maahan kutsuttiin syyrialaisia sotilaita, mikä rauhoitti Beirutin. Sotiminen kuitenkin jatkui Etelä-Libanonissa, josta palestiinalaiset ammuskelivat rakettejaan Pohjois-Israeliin provosoiden nämä ensin vuonna 1978 ja uudelleen siitä neljän vuoden kuluttua sotilaallisiin hyökkäyksiin, joissa se sai tukea Libanonin kristityiltä. 

Kaiken tämän seurauksena Libanonin oma armeija lopulta romahti ja maa on siitä alkaen ollut sekavassa tilassa, jossa Syyria on keitellyt omia soppiaan. Samalla Libanon on lähentynyt myös Irania, jonka etäohjaamasta Hizbollahista on viimeisen kymmenen vuoden kuluessa kasvanut merkittävä ja suosittu organisaatio, joka on pitänyt huolen sekasorron säilymisestä ja Israelin ärsyttänisestä.

Kaiken tämän ajurina on ollut muslimiväestön määrän kasvu ohi kristittyjen. Nykyisin maan asukkaista on 32 % kristittyjä, 32 % sunnilaisia, 31 % šiialaisia, viisi prosenttia muita Islamin suuntauksia ja loput monia muita uskontoja tunnustavia. Eikä paluuta Lähi-idän Sveitsiksi ole odotettavissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen taitavaa propagandaa
Ei turvapaikkaa terroristeille
Maailmanpolitiikan pilkkeitä

Oikeuttaako Päivi Räsäsen tapaus vääräuskoisten veren vuodattamisen?

Valtakunnansyyttäjä ei anna periksi, vaan haluaa Päivi Räsäsen (kd) muinaisista kirjoituksistaan korkeimpaan oikeuteen. Näin siitä huolimatta, että sekä käräjä- että hovioikeus totesivat Räsäsen kirjoitukset ja niiden tarkoituksen lainsäädäntömme mukaiseksi. 

Syyttäjän mukaan korkeimman oikeuden päätöksen saaminen on kuitenkin tärkeää, koska "kyse on etenkin siitä, mikä on uskonnon- ja sananvapauden suhde syrjinnän kieltoon sekä milloin ilmaisuja on pidettävä rangaistavuuden alarajan ylittävänä rangaistavana vihapuheena". Perustelu on sikäli hyvä, että tämän jälkeen oikeus kirjoittaa kristinuskon opinkappaleista tulee mitä todennäköisimmin vahvistetuksi kaikissa kotimaisissa oikeusasteissa.

Toisaalta tapausta pitää pohtia myös hiukan pidemmälle. Erityisesti siksi, että maamme uskontojen kirjo on kasvamassa jatkuvan maahanmuuton myötä - ja esimerkiksi islamin pyhä kirja sisältää suoria kehotuksia vakavaan väkivaltaan.

Esimerkkinä tästä toimikoon Koraanin katumuksen suura, jossa sanotaan, että "mutta kun pyhät kuukaudet ovat kuluneet, niin vuodattakaa pakanain verta missä tahansa heitä tapaattekin. Ahdistakaa ja piirittäkää heitä ja väijykää heitä kaikkialla, mutta jos he kääntyvät (oikeaan Jumalan uskoon), rukoilevat ja antavat almut, niin päästäkää heidät menemään. Jumala on totisesti anteeksiantava ja armollinen."

Jos korkein oikeus nyt toteaa Räsäsen odotetusti syyttömäksi, syntyy luonnollisesti kysymys siitä, tulkitaanko päätöksen koskevan myös Koraanin tekstien lainaamista. Sekä käytetäänkö niitä esimerkiksi ei-islamilaisiin ihmisiin kohdistuvaan väkivaltaan - tai jopa terrorismiin - yllyttämiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Käräjäoikeus ratkaisi Räsäsen tapauksen, mutta Lehtimäen kiirastuli jatkuu
Omituista
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle

Etninen puhdistus - alaviite

Armenialla on ollut pitkään lämpimät välit Venäjään. Ja huonot toiseen naapurimaahansa eli Azerbaidžaniin. 

Tämän kaksijakoisuuden taustalla ovat luonnollisesti etnis-uskonnolliset syyt, mutta myös se, että etnisiä armenialaisia on asunut iät ja ajat keskellä Azerbaidžania sijaitsevassa Vuoristo-Karabahissa, jonka Stalin liitti aikanaan ympärillä olevan neuvostotasavallan osaksi. Ja joka myöhemmin hakeutui väkivaltaisten yhteenottojen kautta Armenian yhteyteen.

Armenialaisten menestys on ainakin osin perustunut hyviin väleihin venäläisten kanssa. Nyt on kuitenkin käynyt siten, että Venäjä on sitonut itsensä tappiolliseksi kääntyneeseen sotaan Ukrainassa, eikä pysty toimimaan armenialaisten takuumiehenä.

Niinpä azerit päättivät hyödyntää tilanteen ja käynnistivät raa´an hyökkäyksen Vuoriso-Karabahiin. Paikalliset armenialaiset lopettivat toivottoman vastarinnan lyhyeen ja lähtevät joukoittain kotiseudultaan kohti varsinaista Armeniaa. Eivätkä azerit uutistarjonnan mukaan ole pidättäytyneet vauhdittamasta heidän menoaan julmuuksilla.

Tämän kaiken lopputuloksena lienee Vuoristo-Karabahin etninen puhdistus, jonka maailma tulee hyväksymään kutakuinkin korvaansa lotkauttamatta. Onhan länsimailla riittävästi tekemistä Ukrainan tukemisessa ja venäläisillä - kuten todettu - menossa oma waterloonsa Ukrainassa. 

Kiinalla taas ei liene suurempia intressejä hankkia muslimimaista vihamiehiä puolustamalla vanhakantaisia kristittyjä etniseltä puhdistukselta. Etenkään, kun Itä-Aasian suurvallan piirissä sellaisiin ei muutenkaan suhtauduta kovin kielteisesti. 

Niinpä maailmahistoria tulee saamaan uuden alaviitteen, joka saatetaan mainita kohdassa "Armenia" heti turkkilaisten 1900-luvun alussa toimittaman armenialaisten kansanmurhan yhteydessä. Jos sielläkään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen lapsiin kohdistuva väkivalta ja sen kieltäminen
Eskaloituuko mediaspektaakkeli todellisuudeksi Euroopassa?
The main consequence of Putin´s attack to Ukraine

Tieteellis-tekninen kehitys ja taide

Huomasin tänään otsikon, jonka mukaan "taide menee tänä kesänä komeasti metsään, joka onkin nerokas paikka esittää ympäristökriittistä nykytaidetta". Näin varmasti onkin, mutta sen luettuani jäin pohtimaan taiteen syvintä olemusta. 

Nähdäkseni sen tarkoituksena on synnyttää oivalluksia ja ehkäpä myös esteettistä nautintoa kohteensa mielissä. Ja näin se varmasti tekeekin - viime aikoina yhä useammin poliittisen punavihreyden viitekehyksessä. 

Näin ollen taide luo ihmisille vääristynyttä kuvaa, josta puuttuu paljolti viime vuosisatojen tieteellis-teknologisen kehityksen luoma hyvä. Me länsimaiset ihmisethän emme enää elä äärimmäisessä köyhyydessä eivätkä katovuodet aiheuta väestöjen huomattavien osien kuolemista 1600-luvun suurten kuolonvuosien tapaan. Näin ei käy edes heikoimmin asiansa hoitaneissa kehitysmaissa, joiden väestö pelastetaan katastrofiavun kautta. 

Tieteellis-teknisen kehityksen seurauksena me länsimaalaiset emme myöskään elä kummallisten henkiolentojen pelossa, eikä ihmisen elämä määräydy siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan hän sattuu syntymään. Saati että vanhemmat määräisivät lapsilleen puolison näiltä kysymättä tai taudit tappaisivat neljätoista prosenttia syntyvistä pikkulapsista.

Eikö siis olisi vähintäänkin kohtuullista ja oivaltavaa, että tätä tieteellis-teknistä muutosta juhlistettaisiin myös taiteen kautta? Ja sitä kautta muistutettaisiin ihmisille, että juuri nykyisin elävät ihmiset saavat nauttia koko maailmanhistorian parhaasta ajasta elää elämäänsä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vain Perussuomalaiset ja Liike Nyt ovat kansan linjoilla kulttuurikysymyksessä
Pienten kansojen luonnollisesti alisteisesta asemasta suhteessa suurvaltoihin
Suomen historian kurjin aika