Yhteiskunnallisen keskustelun sävy

Tilastokeskus kertoi eilen, että kuluttajien luottamus on pudonnut entistäkin alemmaksi, koska sodat nakertavat odotuksia omasta ja Suomen taloudesta. Tästä Yleisradio teki jutun, jossa kerrottiin monen asiantuntijan suulla, että luottamuksen puutteeseen ovat vaikuttaneet sekä maailmanpolitiikan ikävät uutiset, hallituksen julkisten menojen leikkaukset että niistä käydyn yhteiskunnallisen keskustelun luomat negatiiviset mielikuvat. 

Tämä kaikki lienee sinänsä totta, mutta tilanne ei kuitenkaan ole niin heikko kuin Ylen jutusta voisi ymmärtää. Esimerkiksi tammikuussa Helsingin sanomat uutisoi, että "kotitalouksien talletukset nousivat kaikkien aikojen korkeimmalle tasolleen marraskuussa 2025" eli suomalaisille on kertynyt varallisuutta – jota kuluttamalla ainakin kotimarkkinatalous voisi lähteä hyvinkin nopeasti kasvuun, mikäli säästössä oleva raha lähtisi liikkeelle. 

* * *

Näinä päivinä pörssiyritykset julkaisevat kvartaalituloksiaan. Suurimmista yrityksistä Nesteeltä odotetaan selvää tulosparannusta verrattuna vuoden 2025 ensimmäiseen kvartaaliin, Nokian tulos oli selvästi positiivinen, Nordealla liikuttiin viime vuoden tasolla, Keskon tuloksen arvellaan nousevan, Koneen liikevoiton ennakoidaan paranevan hiukan edellisestä vuodesta ja UPM:n liikevoiton pohditaan pienenevän liikevaihdon kasvusta huolimatta.  

Toisin sanoen suurimpien yritystemme tämän vuoden ensimmäinen neljännes näyttäisi keskimäärin hyvinkin lupaavalta. Siten kotitalouksien luottamuspula Suomen talouteen ei perustu ainakaan suuryritystemme tuloskehitykseen, vaan pikemminkin yhteiskunnallisen keskustelun luomiin negatiivisiin mielikuviin. 

Siksi olisi erinomaista, mikäli suomalaiset poliitikot ja lehdistö lopettaisivat kauhukuvien luomisen. Enkä tarkoita tällä perusteetonta optimismia, vaan neutraalia tiedottamista ja keskustelua maan taloustilanteesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Himoverotus huolettaa suomalaisia

Oliko Laboren ennuste hyvä vai huono uutinen?

Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan

Lastenkasvatus ennen ja nyt

Yleisradio kertoi, että lukiolaiset tarvitsevat yhä enemmän tukea, koska heistä osa on niin ahdistuneita, ettei opiskelu luokassa onnistu. Jutun mukaan tämä johtuu siitä, että lukioihin otetaan aiempaa enemmän nuoria, jotka tarvitsevat nykyistä enemmän tukea opinnoissa pärjäämiseen.

Erityistä tukea ei lukiossa kuitenkaan pystytä tarjoamaan samalla tavalla kuin peruskoulussa. Lisäksi koulun aikana kaikkien on saavutettava samat minimioppimäärät, eli niistä ei voi – eikä pidäkään – tinkiä: jokaisen tulisi pystyä läpäisemään ylioppilaskirjoitukset koulunkäynnin lopuksi. 

Eikä siinä kaikki, vaan juuri lukion käyneiden pitäisi aikuisena ottaa tämän maan tulevaisuus käsiinsä. Eli opiskella korkeakoulututkintoja ja asettua niiden mukaisesti asiantuntija- ja tuotekehitystehtäviin sekä nousta päättäviin asemiin yrityksissä ja yhteiskunnassa. Sekä kestää niissä mitä erilaisimpia stressejä ilman, että se vaikuttaa tehtävän työn tuloksiin.

* * *

Minun mielestäni tämä kuulostaa hurjalta. Ja siksi on kysyttävä, että mistä tällainen muutos johtuu. 

Ovatko nuorten mielenterveysongelmien syinä jutussa mainitut koronapandemia tai oppivelvollisuuden laajentuminen Sanna Marinin (sd) hallituksen päätöksellä? Vai kenties medioissa jo pitkään vellonut negativistinen maailmankäsitys, jonka mukaan ihmiskunta on menossa kohti tuhoaan ilmastonmuutoksen, luontokadon tai jonkin muun syyn takia? Ellei sitten suorastaan digitaalisten pelien ja sosiaalisen median mieltä rappeuttava vaikutus?

Tähän liittyen selvä fakta on se, että jo pari vuotta sitten Lääkärilehti kirjoitti erityisesti teini-ikäisten tyttöjen ahdistuneisuuden räjähdymäisestä kasvusta. Sen mukaan "nuorista 78 prosenttia koki huolta sodan, 76 prosenttia ilmastonmuutoksen, 65 prosenttia luonnonkatastrofien ja 47 prosenttia pandemioiden uhkiin liittyen. 

Nämä syyt osoittavat lasten mielenterveysongelmiin syyllisiksi erityisesti suomalaista toimittajakuntaa, jonka sensaatiohakuinen ja yksipuolinen uutisointi erityisesti kolmen ensimmäisen aiheen – sotien, ilmaston ja luonnon – kohdalta näyttäisi ottaneen täydellisen niskalenkin nuorten terveestä ja kriittisestä ajattelusta. Pahinta tässä on se, että – Lääkärilehden haastatteleman asiantuntijan mukaan – "kysymys ei ole pelkästään nuorten tai perheiden tarpeista. Nuorten hoitamattomien ongelmien hintalappu yhteiskunnalle ja kansantaloudelle on todella korkea."

* * *

Itse nostaisin näiden ongelmien yhteydessä esille myös toisen – yhteiskunnassamme lähes vaietun – mahdollisuuden. Se on lastenkasvatuksen muutos viimeisten vuosikymmenien aikana. 

Omassa lapsuudessani lapsilta vaadittiin jo varsin pienenä omatoimisuutta ja selviytymistä tavallisista arjen askareista – ja myös osallistumista niihin. Siten minäkin kuljin kuusivuotiaana aamuisin parin kilometrin matkan leikkikouluuni ja illalla takaisin. Ja kotona tehtäväni oli siivota leikkikalut joka ilta paikalleen sekä viedä tarvittaessa roskat roskikseen.

Seuraavasta vuodesta lähtien kuljin myös kouluun ensimmäisestä luokasta lähtien ilman saattajia sekä huolehdin – tai jätin huolehtimatta – läksyni itsenäisesti. Kävin myös lähikaupassa tekemässä äidin antaman listan mukaan pikkuostoksia eli maitoa, perunoita ynnä muuta tarpeellista. Yhdeksän- tai kymmenvuotiaasta lähtien tehtäviini kuului myös siivomiseen osallistuminen – mukaan lukien mattojen tamppaaminen muutaman kerran vuodessa.

Kaupassa käyminen ja etenkin mattojen tamppaaminen harmittivat syvästi, mutta niiden tekemättä jättämisellä olisi ollut seurauksia, jotka ovat nykyisin laittomia – ja saattoivat olla jo silloin. Samalla kuitenkin sisu kasvoi ja kyky kestää ikäviä asioita kehittyi.

* * *

Minulla on sellainen käsitys, ettei tällaisten asioiden vaatiminen lapsilta tai nuorilta ole enää nykyisin kovinkaan yleistä. Itse asiassa luulen, että esimerkiksi lasten itsenäinen kulkeminen kuusivuotiaana kaupungin keskustan läpi esikouluun – saati sieltä kotiin lähteminen ilman noutajaa – ei olisi edes mahdollista, vaan johtaisi vanhempien syytteeseen lapsen heitteille jättämisestä.

Samalla on kuitenkin käynyt niin, että edellytykset suomalaisten lasten omatoimisuuden ja itsenäisyyden kehittymiselle ovat heikentyneet. Eikä mielestäni olisi kummoinenkaan ihme, ellei tämä heijastuisi yhä useamman nuoren elämässä kyvyttömyytenä selviytyä yhteiskunnan vaatimuksista ilman tukea – ja vaikeutena suhtautua vuosi vuodelta yhä hirvittävämmiltä kuulostaviin ilmasto- ja sotauutisiin realistisesti. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Peruskoulu 2045 – sanahelinää vai perustaitoja?
Nuorten naisten mielenterveys
Suomen tulevaisuus on mielenterveysongelmaisten käsissä

Havaintoja sukupuolten välisistä eroista ja Ylen katsojiin vaikuttamisesta

Helsingin yliopiston tutkija Harry Lunabba nosti esille syrjinnän – infantilisoinnin – joka kohtaa poikia heidän tyttöjä hitaamman kehityksensä takia. Sen seurauksena pojat menestyvät kouluissa tyttöjä heikommin ja päätyvät kauniimpaa sukupuolta harvemmin lukioon ja yliopistoihin, vaikka heidän kykynsä vain vuotta tai kahta myöhemmin riittäisivät mainiosti korkeimpaan opetukseen ja älyllisesti vaativaan työhön. 

Minusta on erinomaista, että Lunabban ajatukset saivat palstatilaa, sillä Suomella ei ole varaa heittää hukkaan sen enempää naisten kuin miestenkään lahjakkuutta. Sellaisen sijaan pienen maan pienet resurssit – niin nnaisten kuin miestenkin – on syytä hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti.

* * *

Edelle kirjoittamani uutinen toi mieleeni uudistetun Yleisradion TV-uutisten tunnuksen. Menin siis ohjelman nettisivuille ja käynnistin eilisen pääuutislähetyksen.

Kuten arvoisa lukijani saattaa hyvinkin muistaa, totesin viime keväänä kantasuomalaisten nuorten miesten ja poikien puuttuvan kokonaan uutisten tunnuksesta, mutta siihen sijoitettujen nopeasti ohi vilahtavien pikakuvien sisältävän otoksia nuorista maahanmuuttajamiehistä. 

Ylen uutisten nykyisessä tunnuksessa on videoita. Niistä ensimmäisessä vanha mies kahlaa loikkivan koiran kanssa vedessä. Toisessa on lentokonetta ohjaava nuorelta aikuiselta vaikuttava henkilö, jonka kasvot peittää hengityssuojain: hänen sukupuoltansa ei pysty tunnistamaan varmuudella, mutta sekä minä että myös puolisoni arvelimme hänen olevan naisen. 

Kolmannessa videossa kävelevät kameraa kohti Zelenskyi, Stubb ja Trump takanaan muutama mies ja Stubbin taakse jäävä nainen. Neljännessä vilahtaa hymyilevä pikkutyttö.

Sitten seuraa video, jonka sisältöä katsoja tuskin ehtii tunnistaa, ainakaan tietoisesti. Siinä näkyy valoa vasten esiintymislavalla oleva vähäpukeinen nainen edessään pystyssä olevia käsiä. 

Tämän jälkeen katsoja ehtii huomata kaksi juhlatunnelmissa olevaa nuorta naista, mutta tuskin tiedostaa, että toisella on koru nenässään ja (koru tai siltä näyttävä meikkaus) silmäkulmassaan sekä toisella musta tukka ja violettia väriä (tai koristeita) kasvoillaan. Sen jälkeen kuvissa vilahtaa perunoita, joskin pahvilaatikko ja vanhan miehen käsi jäänevät katsojalta huomaamatta. Tämän jälkeen kuviin tulee ensin jäänmurtaja ja sitten turvavarusteisiin pukeutunut henkilö tekemässä työtä. 

Näitä seuraa toimittaja Ilmari Reunamäki ja hänen vierellään takaa päin kuvattuna kaksi kännykkää pitelevää naista, joista toisella on pitkät, vaaleanpunaiset, kynnet. Viimeisessä videossa on drooni. 

Sen enempää kantaa ottamatta totean ainoastaan, että minusta tämä on mielenkiintoista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Yle vaikenee Iranin kansannoususta?
Ylen toimittaja tyrkytti mielipiteitään Brigitte Bardot´n nekrologissa
Etnisesti suomalaisen näköisiä poikia ei löytynyt edes piilokuvista

Miksi Yle vaikenee Iranin kansannoususta?

Toisin kuin suomalaisesta uutisvirrasta voisi kuvitella, on Iranissa parhaillaan käynnissä kansannousu, joka haastaa maan islamistihallinnon vakavammin (yksi, kaksi, kolme lähdettä) kuin kertaakaan sitten mullahien valtaannousun. Tästä huolimatta verorahoitteinen Yleisradio ei – esimerkiksi – eilisessä pääuutislähetyksessään maininnut asiasta sanaakaan (ja tämän päivän Helsingin sanomissakin kerrottiin lähinnä maanpaossa elävästä prinssistä). 

Myös britit ovat ihmetelleet, miksei BBC uutisoi kattavasti Iranin tapahtumista. Yksi sille esitetty selitys on se, että BBC News ei haluaisi "loukata" islamisteja Isossa-Britanniassa tai muualla. 

Tämän näkemyksen puolesta puhuu se, että saarivaltiossa asuu miljoonia muslimeja – heidän joukossaan myös islamisteja – joiden reaktiot Iranin tapahtumien uutisointiin voisivat olla hyvinkin väkivaltaisia. Eikä liene BBC:n toimituskunnan tai edes Keir Starmerin hallituksen intresseissä joutua heidän hampaisiinsa – puhumattakaan siitä, että uutisointi johtaisi tuhoisiin mielenosoituksiin. 

* * *

Suomessa tilanne on kuitenkin toinen, eikä meille ole vielä muodostunut samanlaisia isoja islamistisisia rinnakkaisyhteiskuntia kuin Englannin suuriin kaupunkeihin. Siten en usko, että suomalaismediat – kuten Yle – pyrkisivät varjelemaan Suomea islamistisilta väkivaltaisuuksilta. Sen sijaan selitys voi löytyä verorahoitteisen mediamme laskuun työskentelevien toimittajien poliittisesta vinoutumasta. 

Onhan esimerkiksi Gazan taannoisen uutisinnin valossa jokaiselle vähänkään ajattelukykyiselle suomalaiselle epäilemättä selvää, että Ylen – samoin kuin Helsingin sanomienkin – toimituskunnat ovat äärimmäisen antisemitistisiä. Ja siten varsin vahvasti sitoutuneita tukemaan palestiinalaisten taistelua Israelin hallintoa vastaan.

* * *

Miten tämä sitten liittyy Iranin tapahtumien salailuun? 

Iran on sekä Hamasin että Hizbollahin tärkein tukija. Ja jopa niin merkittävä, että molemmat järjestöt tulisivat käytännössä menettämään merkityksensä, mikäli Iranin islamistihallinto romahtaisi. 

Jos näin kävisi, nousisi voittajaksi erityisesti Israel. Ja siksi epäilen vahvasti, että Ylen toimittajat tuntevat juuri tästä syystä vastenmielisyyttä Iranin kansannousua kohtaan. Ja toivovat vallankumousyrityksen sittenkin epäonnistuvan, jotta Israelin vastainen terroristijärjestöjen rintama voisi jatkaa kuten ennenkin.

Jos olen oikeassa, olisi varsin hyvin ymmärrettävää, ettei verorahoitteinen mediamme halua tarttua asiaan, vaan välttelee toimituskunnalleen epämiellyttävästä asiasta uutisointia. Ja tulee samalla pitäneeksi suomalaiset pimennossa Iranin tapahtumista toivoen, että kapina kukistettaisiin tavalla tai toisella ja Israelia vastaan toimivien terroristijärjestöjen toiminta voisi jatkua kuten ennenkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansainvälinen laki kaipaa uudistamista
Kapina fanatismia vastaan
Ylen eilinen pääuutislähetys oli ala-arvoinen

Ylen toimittaja tyrkytti mielipiteitään Brigitte Bardot´n nekrologissa

Hyviin tapoihin kuuluu, ettei kuolleista ihmisistä puhuta pahaa, vaan heitä muistetaan tuomalla esille positiivisia asioita. Valitettavasti eiliseen Ylen pääuutislähetykseen ranskalaisen näyttelijä Brigitte Bardot´n kuolemasta jutun tehnyt  toimittaja Heikki Heiskanen ei ymmärtänyt tätä.

Lyhyessä nekrologissaan hän kävi lyhyesti läpi ne asiat, joista vainaja muistetaan. Siinä yhteydessä hän sanoi – sanatarkasti – että "poliittisesti äärioikealle ajautunut Bardot aiheutti skandaaleja jyrkillä lausunnoillaan muslimeista, maahanmuutosta ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä, mutta sitä puolta ei tänään Ranskassa muistella..."

En tarkoita, etteikö Bardot´n kannanottoja ja näkemyksiä tai niiden aiheuttamia reaktioita olisi saanut mainita. Sen sijaan totean, että se olisi pitänyt tehdä vainajaa arvostaen tai ainakin neutraalisti eikä – kuten nyt – lievästi sanottuna tahdittomasti ja omia mielipiteitä tyrkyttäen. 

Näin siksi, että toimittaja loi sanoilla "äärioikea ja skandaali" negatiivisen viitekehyksen vainajan näkemyksiin. Ja pyrki siten leimaamaan Bardot´n aiheellisia ja vuosi vuodelta yhä enemmän eurooppalaisten parissa kannatusta saavia näkemyksiä. 

* * *

Vahinko on tietenkin jo tapahtunut, mutta vastaisuuden varalle kehotan Heiskasta ja muita mediatoimittajia lukemaan aiheesta kirjoitetun Wikipedia-artikkelin ennen nekrologin laatimista. Siinä kerrotaan, että muistokirjoitus "antaa yleisesityksen henkilön elämänvaiheista ja pyrkii asettamaan oikeisiin mittasuhteisiin tämän merkityksen sillä elämänalueella tai niillä elämänalueilla, joilla tämä on varsinaisesti merkittävimmän elämäntyönsä tehnyt. Nekrologit kirjoitetaan yleensä kunnioittavassa sävyssä."

Esimerkin tällaisesta muistokirjoituksesta voi lukea Bardot´n kuolemaa käsitelleestä Uutissuomalaisen artikkelista, jossa todettiin – samoista aiheista mihin tartuin – asiallisesti ja vainajaa kunnioittaen, että "Bardot antoi vuosien varrella lausuntoja, joissa hän moitti Ranskan maahanmuuttopolitiikkaa ja vastusti muslimien rituaaliteurastusperinnettä". Siinä todettiin myös, että yksi Bardot´n aviopuolisoista oli Kansallinen liittouma -puolueen entinen neuvonantaja, minkä vuoksi häntä epäiltiin puolueen kannattajaksi, vaikka vainaja oli kertonut, ettei ollut koskaan kuulunut mihinkään puolueeseen. 

Tällä asialla ei tietenkään olisi mitään merkitystä muuten kuin Ylen ja sen toimittajan käyttäytymiskyvyttömyyden demonstraationa, ellei yhtiön toimintaa rahoittaisi koko kansa. Siksi varsinkin nähdyn kaltainen toimittajan oman poliittisen kannan tyrkyttäminen Heiskasen nekrologissa oli suorastaan epäasiallisesta vainajan haudalla hyppimistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
James Watson – yksi aikamme suurimmista tiedemiehistä on kuollut
Ahtisaari kuoli ja terroristi murhasi ruotsalaisia
Minä ja Pentti Linkola

Ylen eilinen pääuutislähetys oli ala-arvoinen

Eilen tuli kuluneeksi tasan kaksi vuotta Hamasin tekemästä poikkeuksellisen verisestä terrori-iskusta. Siksi aihe oli odotetusti esillä myös Ylen eilisillan TV-uutisissa.  

Valitettavasti asian käsittely oli ala-arvoista. Ensin toki kerrottiin parilla virkkeellä kahden vuoden takaisista tapahtumista, mutta sen jälkeen piehtaroitiin pitkään terrori-iskua seuranneen sodan aiheuttamista kärsimyksistä gazalaisten elämään sekä spekuloitiin pääministeri Netanyahun mahdollisten sotarikosten ja korruptioepäilyiden yhteydellä sodan jatkumiseen.

Tämän jälkeen kerrottiin kaksi vuotta sitten terrori-iskun tehneen Hamasin vaatimuksista rauhanneuvotteluissa ja kuvattiin Greta Thunbergin tovereiden kotiinpaluuta sekä Israelin puolesta Suomessa pidettyjä mielenosoituksia. Lopuksi kuvattiin vielä Israelissa Gazan sodan päättämistä vaativia mielenosoituksia ja päästettiin ääneen myös israelilainen aseistakieltäytyjä. 

Huomattavaa on myös se, ettei uutisessa mainittu lainkaan sitä, kuinka Hamasin kahden vuoden takaista iskua juhlittiin estottomasti pitkin maailmaa. Materiaalista ei ainakaan olisi ollut puute, kuten esimerkiksi tämä, tämä ja tämä sosiaalisen median viesti osoittavat. Televisiossa ei nähty myöskään mainintaa siitä, että jopa Suomessa esiintyi epäasiallista käytöstä, kuten arvoisa lukijani voi itse todeta painamalla tästä ja vaikka Ylen toimituksessa oli asiasta tieto.

Ylen toimituksella on toki vapaus tehdä sellaista journalismia kuin se haluaa. Toisaalta suomalaisilla poliitikoilla on yhtä lailla oikeus päättää, kuinka suurella summalla he haluavat sitä rahoittaa – ja viime kädessä meillä äänestäjillä on oikeus vaatia asiallista – poliittisesti neutraalia – uutisiointia Suomen ja maailman tapahtumista. 

Niinpä esitän tässä maamme hallitukselle ja eduskunnalle kiitoksen siitä, että ne ovat jäädyttäneet Yleisradion budjetin vuosille 2025-2027. Ja toivon, ettei sille allokoitua rahoitusta nostettaisi ennen kuin yhtiön työntekijät ymmärtävät, että koko kansan rahoittaman mediayhtiön tulee olla poliittisesti neutraali. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Terroristinen hyökkäys moskeijaan sekä harhaanjohtava Ylen uutinen

Poliittisesti oikeaoppinen blogimerkintä
Terrorismin uhri olikin syyllinen

Puukotus Salpausselän koulussa

Tuore uutinen kertoi, että Lahden Salpausselän koulun 15-vuotias oppilas oli puukottanut toista samanikäistä. Poliisin mukaan tekijä on kadoksissa, mutta hänen henkilöllisyytensä on tiedossa. Puukottajan tuntomerkkejä ei siten ole kerrottu asiaan liittyvissä uutisissa, joten katsoin, minkälaisessa koulussa tapaus oli sattunut.  

Kouluista kertovilla nettisivulla kerrotaan, että koulussa opiskelee tutkintovaatimus-opiskelijoiden lisäksi yläkouluikäisiä 7.-9. luokan oppilaita, joustavan perusopetuksen oppilaita ja maahanmuuttajien valmistavan opetuksen oppilaita. Oppilaita on yhteensä noin 660 ja koulussa annetaan painotettua opetusta liikunnassa ja luma-aineissa. 

Kyseinen Salpausselän peruskoulu on perustettu vuonna 1957 ja laaja peruskorjaus valmistui vuonna 2017. Tilat ovat nykyaikaiset ja monikäyttöiset. Opettajia ja koulunkäynninohjaajia ja muuta henkilöstöä on yhteensä noin 60. Koulussa tehdään kansainvälistä yhteistyötä ulkomaisten kumppanikoulujen kanssa sekä laajaa kummiyritysyhteistyötä paikallisten yritysten kanssa.

Tutkintovaatimuskoulutus on tarkoitettu oppijoille, jolla ei ole toisen asteen tutkintoa ja jotka syystä tai toisesta tarvitsevat valmentavaa koulutusta. Siis käytännössä maahanmuuttajille tai koulunsa kesken jättäneille suomalaisille. 

Nähtäväksi jää, mitä uutismediat kertovat koulusta ja sen oppilaista, puukottajasta ja hänen uhristaan. Tai väkivaltaan johtaneesta tilanteesta.

Päivän aiempi merkintä:
Syömälakko Hamasin puolesta

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suojelupoliisin Juha Marteliuksen mukaan lapsia radikalisoidaan kotiopetuksessa
Pojat seksuaalisen väkivallan kohteena
Kouluväkivallan syyt on tutkittava ennakkoluulottomasti, arvovapaasti ja objektiivisesti

Ylen kehitysvammainen

Yle julkaisi eilen tiedon, jonka mukaan vuonna 2001 syntynyt mies sai kuuden vuoden vankeusrangaistuksen raiskattuaan ja yritettyään huumepäissään tappaa naisen lenkkipolun varrella Jyväskylässä. Verorahoitteinen valtionradiomme ei kuitenkaan kertonut miehen nimeä tai edes etnistä taustaa, koska tämä oli lievästi kehitysvammainen.

Tosiasia kuitenkin on, ettei rikollisten koko nimi sinänsä kiinnosta juuri ketään. Sen sijaan tieto kaikenlaisten roistojen etnisestä taustasta olisi tärkeä tieto, jotta suomalaiset saisivat oikean käsityksen maassamme harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksia. 

Yleisesti ottaen olisi paras, jos esimerkiksi raiskaajista kerrottaisiin vaikkapa hänen etnisen taustansa tyyliin suomalaistaustainen, ukrainalaistaustainen tai somalitaustainen. Vaihtoehtona kävisi tietenkin esimerkiksi pelkän etunimen (oikean) mainitseminen, koska myös siitä voisi päätellä riittävällä tarkkuudella, liittyikö puheena oleva tapaus maassamme harjoitettuun maahanmuuttopolitiikkaan.

Jos ja kun näin ei kuitenkaan tehdä, lienee valtamedioidemme toimittajien tarkoituksena pitää maahanmuuton negatiivisia seurauksia pimennossa tavallisilta kansalaisilta. Tämä ei tietenkään ole kiellettyä yksityisrahoitteisten medioiden tapauksessa, mutta verovaroista kustannetun Ylen toimituskunnan kohdalla kyse on yksiselitteisesti aseman väärinkäyttämisestä oman agendan ajamiseksi.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
Kielitilastot paljastavat positiivisen yllätyksen, mutta alleviivaavat tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kelvottomuutta
Serge Mballa Assolon ja Jacob Donner-Amnellin oppitunti Minja Koskelalle

Etnisesti suomalaisen näköisiä poikia ei löytynyt edes piilokuvista

Kirjoitin eilen suomalaisten poikien ja nuorukaisten tekemistä väkivallanteoista peräten asian selvittämiseksi ennakkoluulotonta, arvovapaata ja objektiivista tutkimusta. Sitä odotellessa ajattelin vielä nostaa yhden esimerkin siitä, kuinka suomalainen yhteiskunta ohittaa kuin huomaamattaan etnisesti suomalaiset pojat. 

Olen nimittäin jo pidempään katsellut ihmetellen Ylen uutisten tunnusta, jossa kuvat vaihtuvat aiheesta toiseen. Mutta niistä näyttävät puuttuvan kokonaan teini- ja leikki-ikäiset pojat. 

Niinpä lähdin asian varmistaakseni katsomaan tunnusta pysäyttämällä sen hetki hetkeltä tarkastelua varten. Ja koin sitä tehdessäni melkoisen yllätyksen, joka sai minut jopa epäilemään itseäni!

* * *

Mutta enpäs tällä kertaa menekään asioiden edelle, vaan kerron ensin havaintoni ja palaan vasta sitten tuohon yllätykseeni, jonka uskon olevan uutinen myös teille, arvoisat lukijani. 

Ensimäisessä kuvassa on esitetty nuori neitokainen nojaamassa rikkinäiseltä näyttävään seinään. Toisena aiheena on hylkeitä kurkistelemassa jään reunalla ja kolmantena näemme Alexander Stubbin mikrofoni edessään. Neljännessä kuvassa on äiti ja vauva. 

Viidennessä kuvassa vilahtaa metrojuna ja sen edessä kännykkää tuijottava - etnisesti eteläiseltä näyttävä - mieshenkilö. Tämä pika- tai sanoisinko piilokuva on kuitenkin näkyvissä niin lyhyen ajan, ettei TV:n katsoja ehdi missään tapauksessa tiedostaa sen sisältöä. Tai ainakaan itse en ollut aiemmin havainnut siihen sisältyvää tummanpuhuvaa miestä enkä oikein metrojunaakaan.

Kuudennessa kuvassa on maatalon keski-ikäinen isäntä ja osia kahdesta lehmästä. Seitsemäntenä on vielä viidettäkin kuvaa paljon nopeammin pois vaihtuva piilokuva, jonka sain - ilmeisesti sattumalta - näkyviin eilen illalla kokonaisena, mutta tänä aamuna kymmenistä yrityksistä huolimatta vain pieneltä osin vasemmasta reunasta. 

Tämä oli kiusallisen merkillistä ja sai minut jopa epäilemään itseäni. Koska kuitenkin olin kirjoittanut kuvan sisällön muistiin jo eilen illalla - sen yllättäen osuttua kokonaisena tietokoneeni näyttöön - uskon nähneeni sen oikeasti, eikä kyse ole esimerkiksi unesta. 

Muistiinpanoni takia osaan myös kertoa, että kyseisessä kuvassa on ruskeasilmäinen, vahvat kulmakarvat omaava, mustaviiksinen ja pienellä mustalla leukaparralla varustettu, mutta vaaleaihoinen, miespuolinen ylioppilas. Lisäksi taustalla vasemmalla on epätarkasti kuvattuna ulkoisesti viehättävältä vaikuttava nainen, josta sain osan näkyviin myös tänä aamuna. 

Kahdeksannessa kuvassa nähdään takaa kuvattuna megafonin kanssa kulkeva suomalaisneitokainen, joka on ilmeisesti myös yhdeksännessä kuvassa, mutta kuvattuna edestä. Yhdeksännessä kuvassa on Volodymyr Zelenskyi mikrofonin takana ja kymmenennessä toimittaja Antti Kuronen työtehtävässään. 

Näiden kuvien jälkeen nähdään yhdennessätoista kuvassa sotilasta halava mustahiuksinen ja lyhyttukkainen - siis ei suomalaisen eikä oikein ukrainalaisenkaan näköinen - nainen halaamassa sotilasta. Sen jälkeen kuvat ja tunnus loppuvat.

* * *

Alkuperäinen syyni näiden kuvien tarkasteluun oli siis se, että ajattelin kirjoittaa tähän blogiin siitä, mitä Ylen kuvavalinnat kertovat etnisesti suomalaisten poikien ja nuorten miesten asemasta yhtiön uutistoimituksen piirissä. Se ei liene hääppöinen, koska kuvasarjassa ei näkynyt ensimmäistäkään ulkonäöltään helposti suomalaiseksi tunnistettavaa miespuolista teini- tai leikki-ikäistä poikaa. Sen sijaan niissä oli suomalaisia naisia ja miehiä, vauva, maahanmuuttajan näköisiä nuoria miehiä, poliitikkoja, toimittaja sekä useita neitokaisia.

Toinen kysymykseni syntyi vasta kuvia tarkastellessani - eli huomattuani viidennen ja seitsemännen kuvan olevan piilokuvia, joita ei liene edes tarkoitettu tarkasti havaittaviksi. Niistä ensimmäisessä näkyy stereotyyppinen humanitaarinen maahanmuuttaja ja toisessa ulkonäöltään mihinkään etniseen ryhmään vaikeasti luokiteltava nuorehko - siis ei tyypillisen suomalaisen näköinen - ruskeasilmäinen ja tummapartainen ylioppilasmies, jota taustalla katselee viehättävä naishenkilö. 

Minä en itse keksi näiden kuvien sisällyttämiselle uutisten tunnukseen muuta syytä kuin sen, että Ylen toimitus pyrkisi vaikuttamaan niillä katsojiensa alitajuntaan samaan tapaan kuin James Vicary väitti aikanaan tehneensä lisätäkseen popcornin ostamista elokuvissa. Siksi kysyn teiltä - arvoisat lukijani - että osaisitteko te antaa minulle jonkin järkevämmän motiivin? 

Jos tämä teksti taas tavalla tai toisella välittyy Yleisradion uutistoimitukselle, niin pyydän sitä kertomaan asiasta koko Suomen kansalle - missäpä muuallakaan - kuin illan pääuutislähetyksessä ja lisäksi nettisivuillaan. Onhan kyseessä kuitenkin kaikkien suomalaisten kustantama media, joten olisi moraalisesti kestämätöntä olla antamatta yhtiön omistajille ja rahoittajille selitystä erittelemistäni uutislähetyksen tunnuksen kuvavalintojen - ja erityisesti niiden esitystavan - omituisuuksista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päätoimittaja Erja Yläjärvi ja yllytyshullu
Journalistit kaivavat Ylen hautaa olemalla vihervasemmiston asialla
Ylen päätoimittajan luottamus tulisi mitata

Romaniuutisia

Wikipedian mukaan "romanit ovat pohjoisen Intian alueelta noin vuosien 400–1100 välillä lähtenyt kansa, joka on levittäytynyt eri puolille maapalloa. Kaakkois-Eurooppaan romanit tulivat 1300-luvulla. 1400-luvulla heitä alkoi siirtyä Länsi-Eurooppaan ja myöhemmin myös Suomeen. Romanien tarkkaa kokonaismäärää on vaikea arvioida, sillä he eivät aina näy väestönlaskennoissa, mutta Euroopan unionin alueella heitä elää arvioiden mukaan yli 10 miljoonaa ja Amerikassakin noin kaksi miljoonaa."

Tuoreen rikosuutisen mukaan käräjäoikeus on tuominnut vartiointiliikkeen toimitusjohtajan torstaina Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Syynä oli se, että hän oli julkaissut julkisella Tiktok-tilillään helmikuussa 2023 videon.

Tässä sosiaalisen median päivityksessä mies oli vartijan asuun pukeutuneena varastavinaan tuotteita. Lisäksi videoon oli liitetty teksti, jossa luki, että "Mää näytän ihan kanttihousulta (nauruemoji)". Mies oli kirjoittanut videon yhteyteen myös kommentin "!!!VITSI!!! Muistutan ihan kanttihousua, ni heti alkoi tehdä mieli varastaa jotain (kolme nauruemojia)".

* * *

Toisen tuoreen rikosuutisen mukaan syyttäjä vaatii Terno Alkki Rikhard Hedmanille ehdotonta vankeusrangaistusta törkeästä petoksesta. Syyttäjän mukaan mies huijasi iäkkäältä naiselta yli 20 000 euroa. 

Tämä oli tapahtunut juuri ennen henkirikosta, josta Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi samaisen Ternon elinkautiseen vankeuteen avopuolisonsa kuoliaaksi ampumisesta. Tämä oli ammuttaessa raskaana ja hänellä oli mukanaan nelivuotias lapsi, joka ei kuitenkaan haavoittunut ampumisessa.

Eräs vanhempi uutinen puolestaan kertoi, että Terno sai suljetussa vankilassa neljättä kertaa tekosiaan sovitellessaan vaimoltaan viestin aina iltaisin. Jutun mukaan se lämmitti hänen sydäntään.

* * *

Vielä tätäkin aiemman Ylen uutisen mukaan Helsingin yliopiston alainen Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Krimo, on julkaissut tilaston, jonka mukaan romanit syyllistyvät henkirikoksiin kuusitoista kertaa useammin kuin muut suomalaiset. Romanijärjestöt olivat loukkaantuneita tilaston esilletuomisesta sekä pitivät sen julkaisemista epäreiluna ja jopa rasismina. 

Minä puolestani totean, että romanien olisi helppo välttää edelle kokoamani kaltaisia uutisia. Itse asiassa se olisi täsmälleen yhtä helppoa kuin kaikilla muillakin väestöryhmillä. Jätän kuitenkin romanien itsensä arvattavaksi, mikä tuo keino mahtaisi olla. 

* * *

Noin muuten olen sitä mieltä, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, eikä ole peilin vika jos naama on vino. Nämä faktat pätevät myös romanien kohdalla. 

Sitä paitsi niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus. 

Noin muuten olen sitä mieltä, että olisi yleisen yhteiskunnallisen kehityksen kannalta positiivista, mikäli oikeusistuimet välttäisivät jakamasta rikostuomioita tilastollisen tosiasioiden esille tuomisesta. Näin siinäkin tapauksessa, että siihen käytetty keino osoittaisi hienotunteisuuden puuttumista ja huonoa tyylitajua. Tai sisältäisi huonon vitsin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantasella on kolme kuukautta aikaa
Kulttuuripositiivinen ehdotus
Baltzarin vapauttava tuomio ei puhdista demareita

Ylen työntekijät kritisoivat johdon niskurointia

Yleisradion budjetin indeksikorotusten peruutusten on väitetty johtaneen niin sanottuun Washington Monument -ilmiöön (esimerkki, toinen ja kolmas). Se tarkoittaa sitä, että julkisesti rahoitettu organisaatio aloittaa menojensa supistamisen tärkeimmistä tehtävistä sen sijaan, että se pyrkisi kohdistamaan ne vähiten vahinkoa aiheuttaviin toimintoihin. Ja toivoo näin kiristävänsä poliitikkoja perumaan päätöksensä.

Tänä aamuna saimme sitten kuulla hätkähdyttävän uutisen, jonka mukaan Ylen työntekijöiden ammattijärjestö (YOT) kritisoi kovasanaisesti yhtiön johdon toimintaa muutosneuvottelujen jälkeisissä toimissa. Sen mukaan "valheet ovat ilmaisia, uutisten teko maksaa... Yhtiö, jonka arvoihin on aina kuulunut ihmisten arvostaminen, ei toimi nyt arvojensa mukaisesti".

Kritiikin kohteena on Ylen johdon päätös maakunnallisten toimitusten kutistamisesta, joka on YOT:n mukaan tekemässä mahdottomaksi yhteiskunnallisten asioiden seuraamisen aluetasolla. Lisäksi kritisoitiin myös johdon digitaalisuuteen keskittyvää visiota, jonka ammattijärjestö sanoo palvelevan vain osaa suomalaisista.

YOT:n mukaan "kaikilla ei ole pääsyä saati kykyä käyttää pelkästään verkossa julkaistavaa sisältöä. Lisäksi maakunnallisten radiolähetysten alasajo heikentää huoltovarmuutta".

* * *

Nämä ovat luonnollisesti kovia syytöksiä, joten on syytä katsoa, mitä kaikista muista puolueista kuin Liike Nytistä koostunut parlamentaarinen työryhmä on linjannut Yle-päätöksessään. Seuraavassa on otteita siitä.

Yksi. "Työryhmä pitää tärkeänä, että julkisen palvelun tehtävää toteuttaessaan Yle ottaisi huomioon toimintansa vaikutukset median moniäänisyyteen ja kaupallisten toimijoiden kilpailuedellytyksiin mediamarkkinoilla."

Kaksi. "Työryhmä esittää, että Ylen tulisi lisätä kotimaisten tuotantojen ostoja riippumattomilta tuottajilta, sekä tuotantopalveluiden ja kotimaisten muiden esitys- ja käyttökorvausten hankintoja 15–20 prosentilla vuoteen 2030 mennessä."

Kolme. "Työryhmä pitää myös ensisijaisen tärkeänä, että Ylen valtakunnallinen ja maakunnallinen uutistoiminta ja lähetykset turvataan monimuotoisen tiedonvälityksen varmistamiseksi."

Näistä kohta yksi tarkoittaa selkosuomeksi sitä, että Yle kohdistaa säästötoimensa kaupallisen median kanssa kilpailevaan toimintaan. Siis sellaisiin tuotantoihin kuin "Pillupäiväkirjat" tai "Sohvaperunat" - sikäli kuin niille ylipäänsä löytyy katsojia.

Kohta kaksi taas linjaa selkeästi, että yhtiön tulee ohjelmistossaan suosia kotimaista tuotantoa. Eli kohdistaa säästötoimensa kussakin ohjelmistolajissa ulkomaisiin ohjelmiin, jotka näin jäisivät kaupallisen median hyödynnettäväksi ilman resursseiltaan ylivoimaisen kotimaisen valtionyhtiön kilpailua.

Kohta kolme on selkeästi ristiriidassa sen kuvan kanssa, jonka yleläisten ammattijärjestö on antanut. Eikä siten missään tapauksessa linjassa parlamentaarisen työryhmän linjauksen kanssa.

* * *

Varsinainen syy tälle kirjoitukselle oli kuitenkin se, että sain lukea yleläisten ammattijärjestön kannanotosta Ylen oman uutistoimituksen sijaan kaupallisen median sivustolta. Näin siitä huolimatta, että parlamentaarinen työryhmä linjasi välttämättömäksi sen, "että Yle yhteiskunnallisesti merkittävänä toimijana, julkisen palvelun tuottajana ja verovaroin rahoitettuna yhtiönä näyttää esimerkkiä rahankäytön avoimuudessa ja läpinäkyvyydessä. Työryhmä esittää, että Yle avaisi aktiivisesti omaa toimintaansa ja talouttaan mahdollisimman laajasti."

Ylen toiminta tässä asiassa on lievästi sanottuna käsittämätöntä niskurointia eduskuntaa vastaan. Ja osaltaan vahvistaa sitä, ettei yhtiön johto edes aio hoitaa tehtäväänsä eli Ylen toiminnan ohjaamista omistajan tahdon mukaisesti.

On selvää, että pörssiyrityksessä tällainen toiminta johtaisi välittömiin irtisanomisiin. Vieläpä ilman irtisanomisajan työvelvoitetta. Ylen johdon kohdalla tällaista riskiä ei ilmeisesti ole?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtamediat mainitsivat SDP:n ja Keskustan otsikoissaan - ymmärtääkö Donald Trump Vladimir Putinia
Journalistit kaivavat Ylen hautaa olemalla vihervasemmiston asialla
Onko BBC:n rasistis-feministinen henkilöstöpolitiikka leviämässä Yleisradioon?

Miksi suomalainen lehdistö vaikenee muslimien kristittyihin kohdistamasta vainosta?

Syyrian uuden hallinnon kuherruskuukausi muun maailman kanssa on ilmeisesti päättynyt, sillä suomalaismedioiden uutiset kertoivat sen surmanneen aiemman hallitsijan Bashar al-Assadin heimoveljiä eli alaviittejä summittaisissa teloituksissa. Lisäksi Eija-Riikka Korhola kertoi myös kristittyjä tapetun joukoittain. Asian vahvistaa Newsweekin tuore artikkeli.

Sinänsä tämän ei tietenkään pitäisi yllättää ketään, sillä valtaa pitävällä Hayat Tahrir al-Šamilla on juuret terroriteoistaan tunnettuun Al-Qaidaan. Sen sijaan on outoa, että suomalaiset valtamediat - kuten Yle ja Helsingin sanomat - ovat vaienneet kokonaan kristittyjen vainosta. 

Asia liittyy muutaman päivän takaiseen yhdenvertaisuusvaltuutetun vaatimukseen siitä, ettei kristinuskon takia vainoamista saisi käyttää kriteerinä valittaessa Suomeen otettavia kiintiöpakolaisia. Tästä syystä on tärkeää, että kristittyihin kohdistuvat vainot Syyriassa tuodaan esille edes sosiaalisessa mediassa - jollaiseksi kai blogitkin luetaan. 

Sama koskee toki myös esimerkiksi Afganistania, missä Open doors -järjestön mukaan maata hallitsevan Talebanin murhaajat kulkevat ihmisten ovelta ovelle löytääkseen ja tappaakseen maassaan elävät kristityt. Tai Kongoa, missä islamistit ovat viime viikkoina - saman järjestön mukaan - tappaneet joukoittain ihmisiä näiden kristinuskon takia. 

Tästä syystä voi vain ihmetellä suomalaisen lehdistön harjoittamaa tiedon pimittämistä, joka näyttää sikäli tarkoitukselliselta, että esimerkiksi edelle linkittämässäni Newsweekin artikkelissa on käsitelty sekä Syyrian alaviittien että kristittyjen kokemaa vainoa. Eli tieto tästä asiasta on ollut journalisteille helposti saatavissa. 

Siksi voidaan vain toivoa, etteivät suomalaisten valtamedioidenkin toimituskunnat ole - yhdenvertaisuusvaltuutetun tavoin - muslimikiimassa, vaan kertovat lukijoilleen jo tänään myös muslimien kristittyihin kohdistamasta vainosta. 

Sinänsä en kaipaa Suomeen ensimmäistäkään kiintiöpakolaista, mutta jos sellaisia otetaan tänne, tulisi - jo pelkästään terveen järjenkäytön perusteella - valita ensisijaisesti ihmisiä, joita vainotaan heidän henkilökohtaisen poliittisen ja/tai uskonnollisen vakaumuksensa takia ja joilla on mahdollisimman hyvät edellytykset sopeutua Suomeen. Muslimien vainoamat kristityt täyttävät molemmat mainitsemani vaatimukset keskimäärin merkittävästi paremmin kuin aiemmin Suomen kiintiöpakolaisvalinnoissa korostuneet Allahin seuraajat. Ja siksi heillä tulisi olla etusija näihin nähden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla muslimikiima?
Elon Musk palautti mieleemme sen, että joka 72. vastaan kävelevä afgaani on tuomittu seksuaalirikoksesta
Avasiko New Orleansin ISIS-lippumies vasemmiston silmät?

Ylen uutistoimituksen kehityshanke

Vasemmisto-oppositio ja erityisesti Yleisradion uutistoimittajat yrittivät hyödyntää Krista Kiuruun (sd) kohdistunutta väkivaltaa Perussuomalaisia vastaan. Viimeisenä keinona - josta blogistikollega Yrjöperskeles jo eilen kirjoittikin -  käytettiin tahallista väärinymmärrystä vielä senkin jälkeen kun oli selvinnyt, ettei Kiurun kohtaamalla väkivallalla ollut mitään tekemistä politiikan kanssa. 

Nähdyn kaltainen uutisointi ei ole hyvää journalismia saati puolueetonta tiedonvälitystä. Sen sijaan se on verovaroin rahoitetun mediayhtiölle sopimatonta poliittista propagandaa, johon Ylen uuden uutispomon Panu Pokkisen on syytä puuttua.

Tapaus nimittäin osoitti Ylen toimittajilta jääneen huomaamatta hyvän journalismin olevan demokratian kulmakivi. Näin siksi, että tässä valtiomuodossa kansa äänestää joukon poliitikkoja tekemään päätöksiä puolestaan. Se taas on mahdollista vain silloin, kun äänestäjät tietävät eri poliitikkojen suhtautumisen erilaisiin asioihin ja käsittävät mitä näiden valtaan pääsemisestä seuraa. 

Ensimmäinen vaatimus on suhteellisen helppo rasti, sillä mediat tarjoavat nykyisin vaalikoneita, joista löytää vaivattomasti ehdokkaiden näkemyksiä ajankohtaisiin asioihin. Sen sijaan toinen kohta on vaikeammin saavutettavissa ja siksi on lähtökohtaisesti hyvä, että Suomeen on aikanaan perustettu verorahoilla toimiva - lähtökohtaisesti puolueeton, luotettava ja monipuolinen Yleisradio. 

Valitettavasti se kuitenkin epäonnistuu näiden vaatimusten täyttämisessä varsin usein, kuten muun muassa alussa mainitsemani Krista Kiurun Kaisaniemessä kohtaaman väkivallan ennenaikaisia johtopäätöksiä korostava ja poliittinen - virheellisen kannan vielä jälkikäteenkin ottanut - uutisointi osoitti.

Onneksi Yle ei ole maan ainoa media, vaan myös kaupallisilla ja avoimesti poliittisesti sitoutuneilla medioilla toimivilla journalisteilla on sanavapaus, jota hyödyntämällä kansalaisilla on - tai ainakin pitäisi olla - käytettävissään erilaisia näkemyksiä kuhunkin yhteiskunnalliseen asiaan. Näin heillä oli mahdollisuus saada oikeaa tietoa myös Kiurun kokeman väkivallan syistä. 

Vapaan median onnistuminen Ylen uutisoinnin paikkaamisessa on sinänsä hyvä asia, mutta samalla se osoitti, että verorahoitteisen mediamme on syytä ryhdistäytyä. Ja siksi sen uutistoimituksen johdon tulee huolehtia siitä, että yhtiön journalistit ottavat vakavasti vaatimuksen poliittisesta puolueettomuudesta.  

* * *

Saksan hallitus joutuu eroamaan ja maassa järjestetään vaalit helmikuun 23. päivänä. Kyse ei ole mistään pienestä uutisesta, sillä tosiasiassa kahden kuukauden kuluttua ratkaistaan suurelta osin koko Euroopan tulevaisuus. 

Osatakseen äänestää vaaleissa järkevästi, tulisi saksalaisten saada sikäläisiltä mediataloilta tietoa siitä, mitä kukin puolue - ja äänestettäväksi valittava ehdokas - aikoo tehdä esimerkiksi talouden kääntämiseksi, Ukrainan sodan suhteen, energian varmistamiseksi ja maahanmuuton suhteen. 

Sen lisäksi hänen täytyisi ymmärtää vielä mitä mistäkin poliittisten puolueiden tarjoamista talouteen vaikuttavista ratkaisuista seuraisi saksalaisten elinolosuhteille, mitä Ukrainan voitto tai tappio sodassaan tarkoittaisi saksalaisten turvallisuudelle ja valtioiden koskemattomuudelle tai kuinka saksalaisten poskettomiksi muodostuneet energiakustannukset saataisiin taltutetuksi sekä miten maahanmuuton hyödyt saataisiin maksimoitua ja samalla sen haitat minimoitua.  

* * *

Tässä tilanteessa esitän - juuri valtakunnan ylivoimaisesti luotettavimmaksi mediaksi valitun Yleisradion uutistoimitukselle - että he hyödyntäisivät Saksan vaaleja omana kehityshankkeenaan. Eli kiinnittäsivät erityistä huomiota siihen, että saksalaisten vaalikampanjat ja itse vaalien tulos ja sen merkitys uutisoitaisiin mahdollisimman luotettavasti, puolueettomasti ja monipuolisesti myös meille suomalaisille.  

Sen jälkeen suosittelen Ylen johdolle, että se selvityttäisi ulkopuolisella ja riippumattomalla taholla toimittajakuntansa onnistumisen. Eli kykenivätkö he välittämään luotettavasti, puolueettomasti ja monipuolisesti EU:n suurimman talousmahdin vaaleihin liittyvät tapahtumat, taustat ja todennäköiset seuraukset. 

Mikäli selvitys osoittaa onnistumista, on Ylen johdon syytä onnitella itseään ja jatkaa samalla linjalla myös suomalaisen yhteiskunnan tapahtumia uutisoidessaan. Sen sijaan, mikäli Ylen johto ja journalistin epäonnistuvat kokonaan tai joiltain osin, kannattaa selvittää syyt sille, miksi niin pääsi käymään sekä ryhtyä toimiin havaittujen virheiden korjaamiseksi.

Lopullisena tavoitteena tulee luonnollisesti olla Saksan vaaleista saadun opin hyödyntäminen kaikkeen Ylen uutisointiin. Ja samalla asettaa tosiasioihin perustuva tiedonvälitys yleläisen journalismin johtotähdeksi myös tulevaisuudessa, jotta vältyttäisiin Kiurun tapauksen uutisoinnin kaltaisilta veronmaksajien rahoilla tehdyiltä - lievästikin sanoen noloilta - kömmähdyksiltä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen lehdistö on unohtanut, että vaihtoehto olisi hirveä
Onko Ylen toimittaja narsisti?
Ehdotus poliitikoille Arto Nybergin ohjelman lopettamisen johdosta

Merja Ylä-Anttila käyttäytyy kuin uhmaikäinen lapsi ja on siksi erotettava

Yleisradion budjetin leikkaukset ovat johtaneet verorahoitteisessa mediayhtiössämme lapselliseen kiukutteluun. Niistä ensimmäinen oli ilmoitus somali- ja arabiankielisistä uutisista, josta kirjoitin eilen illalla.

Toistakaan kiukuttelukohtausta ei tarvinnut odottaa kovin kauaa, sillä yhtiön toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila kertoi tänään julkaistussa haastattelussa, että seuraavaksi yhtiön kanavilta saattavat kadota hiihdon MM-kilpailut. 

Isku on sikäli taitavasti kohdistettu, että se kohdistuu luultavasti juuri arvokonservatiivisiin suomalaisiin eli Kokoomuksen, Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten kannattajiin, jotka todennäköisimmin ovat näistä kilpailuista kiinnostuneimpia. 

Kyse ei kuitenkaan ole mistä tahansa urheilulähetyksistä, vaan puhumme lajista, joka on lähes ainoana perinteisenä yksilöurheilun lajina tuottanut kutakuinkin säännöllisesti mitalitason menestystä suomalaisille - mikä on näkynyt myös Vuoden urheilija -nimityksissä. Tämän seurauksena myös maastohiihdon arvokilpailujen katsojamäärät ovat olleet miljoonaluokkaa - eli kyse on Ylen asiakaskunnalle poikkeuksellisen tärkeistä urheilulähetyksistä. 

Edellä mainitsemani kaksi kiukuttelu-uutista ovatkin minun silmissäni varmistaneet sen - jo aiemminkin näkyneen (esimerkki ja toinen) - tosiasian, ettei Merja Ylä-Anttila ole tehtäviensä tasalla ammatillisesti eikä etenkään henkisesti, vaan muistuttaa käytökseltään lähinnä uhmaikäistä pikkulasta. 

Siksi hänet on mitä pikimmin vaihdettava Ylen johdosta henkisesti aikuiseen henkilöön. Siis sellaiseen, joka ymmärtää tehtävänsä olevan siitä huolehtimisen, että verovaroilla tuotetaan poliittisesti neutraalia uutisointia ja maksajan - siis Suomen kansan - tahdon mukaista muuta ohjelmistoa.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arabian- ja somalinkieliset uutiset
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Yle, yhdenvertaisuuslaki ja perussuomalaisia kannattavat työntekijät