Mafiamaista ammuntaa ja ymmärtämättömyyttä Ruotsissa ja Suomessa

Ruotsin ja pohjoismaiden vanhin yliopistokaupunki - muun muassa Carl von Linnén ja Anders Celsiuksen Uppsala - sai eilen maistaa uusruotsalaista kulttuuria, kun sähkölaudalla paennut hoikka, täysin mustiin pukeutunut ja naamioitunut miesampuja tappoi kolme ihmistä keskellä kaupunkia. Ainakin yksi ammutuista oli ollut tutkittavana mafiapomo Ismail Abdon sukulaiseen kohdistuneesta hyökkäyksestä. 

Tapaus osoittaa jälleen kerran ruotsalaisen yhteiskunnan muutoksesta pumpulinpehmeästä kansankodista kohti väkivaltaista kehitysmaalaista yhteiskuntaa. Ainakaan vielä länsinaapuriamme ei kuitenkaan voi verrata vaikkapa Kongon demokraattiseen tasavaltaan, jossa on käynnissä krooninen ja jatkuvasti uhreja vaativa etnisesti rajautuneiden rikollisjärjestöjen välinen sisällissota, jossa armoa ei pyydetä tai ainakaan anneta. 

Onneksi Suomessa ei olla samassa tilanteessa, vaikka eiliseen uutiskokelmaan kuuluikin espoolainen ampumistapaus, jossa kaksi katujengiä - espoolainen ja keravalainen - ottivat yhteen Espoon Puustellinmäessä. Asiasta kertoneen MTV3:n mukaan Helsingin poliisin katujengirikosten tutkintaryhmä on saamassa valmiiksi esitutkinnan tapauksesta, jossa keravalaiset käyttivät tuliaseita. 

* * *

Hallituksen äskettäisistä veronalennuspäätöksistä käyty keskustelu on jostain syystä jumittunut siihen, tulevatko hyvätuloiset vajaata työviikkoa tekevät julkisen sektorin lääkärit jatkossa tekemään enemmän töitä, jos palkasta jää käteen suurempi osa. Tämä on absurdia, sillä vastaus on varsin yksiselitteinen: eivät tule, kuten  Lääkäriliiton tutkimuspäällikkö Jukka Vänskä ja taloustieteilijä Mauri Kotamäki eilen totesivat. 

Siitä pitää huolen lääkäreiden koulutuspolitiikka, jonka tarkoituksena on jo vuosikymmeniä ollut tuottaa mahdollisimman vähän lääkäreitä, jotta näiden palkkataso saataisiin epäluonnollisen korkeaksi. Tässä yliopistojen lääkärimafia on myös onnistunut. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että veronalennukset olisivat olleet turhia. Niiden suurin vaikutus nimittäin syntyy vasta pidemmällä aikavälillä, kun ahkeruudesta, yritteliäisyydestä ja koulutuksesta syntyvästä tulonlisästä jää käteen enemmän kuin nykyisin. 

Lisäksi yhteisöveron alennuksen seurauksena kasvava yrittäjätulon kasvu motivoi yritystoimintaan sellaisia ihmisiä, joilla olisi siihen intoa ja osaamista, mutta jotka eivät ota ensimmäistä askelta siksi, että palkkatyön ja käteen jäävän yrittäjätulon ero on heistä liian pieni, jotta epäonnistumisen riskiä kannattaisi ottaa. 

Eniten hämmästelen tässä asiassa sitä, että pääministeri Petteri Orpo (kok) on itse puhunut tässä yhteydessä lääkäreistä. Eikö hän tosiaan ymmärrä tätä asiaa, jonka korjaamiseksi helppo ja tehokas keino olisi lääkärinkoulutuksen lisääminen ja sitä kautta julkisella sektorilla toimivien lääkäreiden palkkatason laskeminen aikakin isoissa kaupungeissa? 

Lisäbonuksena saataisiin myös täytettyä nykyistä paremmin maaseudun lääkärinvirat tarjoamalla palkkaporkkanaa eli säilyttämällä nykyinen tulotaso suurten asutuskeskusten ulkopuolella. 

* * *

Lopuksi nostan esille Helsingin sanomien jutun automaattisesti tarkentuvista silmälaseista. Sellaiset on jutun mukaan kehitetty Suomessa Ixi-nimisessä huipputeknolgisessa startup-yrityksessä, josta odotetaan Ouran kaltaista miljardiyhtiötä. 

Toivoa sopii, että Ixi ja sen omistajat saavat kerättyä riittävän pääoman nopeaa kasvua ja maailmanmarkkinoiden valtaamista varten - ja sitä kautta tuottamaan rahavirtaa myös suomalaiselle verokarhulle, jotta sekin pääsisi tasapainoon. Alku on ainakin ollut lupaava, sillä rahaa ovat tarjonneet virolainen Plural-rahasto, Suomen valtion pääomasijoitusyhtiö Tesi, ranskalainen jättirahasto Eurazeo sekä yhdysvaltalainen teknologiajätti Amazon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysmaalaisten ammuskelua ja veneilyä
Hallitusohjelman toteuttaminen on äärimmäisen tärkeää
SDP:n kateudesta ja vastakkainasettelusta ponnistava retoriikka myrkyttää yhteiskunnallisen ilmapiirin

Uhkaus, josta ei voi kieltäytyä

Norjalaiset ekofasistit aikovat häiritä Trondheimin MM-hiihtojen niin sanottua kuninkuusmatkaa eli 50 kilometrin hiihtoa. Uhkaus on varteenotettava, sillä nämä niin sanotut aktivistit ovat aiemminkin pyrkineet sabotoimaan hiihtokilpailuja.

Uhkauksen tehnyt Folk mot fossilmakta on kertonut aiheuttavansa ongelmia, ellei heidän kahteen ehtoonsa suostuta. Ne ovat seuraavat: 1. kaikki fossiilisten polttoaineiden yritysten näkyvät logot ja mainokset on poistettava sekä 2. koko MM-kisojen aikana on toistettava suurilla näytöillä lyhyttä tiedotusvideota fossiilisten polttoaineiden leviämisen estämistä koskevasta sopimuksesta.

Toisin sanoen kyse ei ole pelkästään vaatimuksesta, vaan Folk mot fossilmakta on tehnyt mafiaympyröistä tunnetun "tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä". Eli se kiristää MM-hiihtojen järjestäjiä tottelemaan uhkaamalla tuhota heidät - tai siis tässä tapauksessa kilpailun, johon niin järjestäjät kuin maailman parhaat hiihtäjätkin ovat valmistautuneet vaivaa ja kustannuksia säästämättä. 

Nähtäväksi jää, kuinka MM-hiihtojen järjestäjät suhtautuvat nyt nähtyyn kiristykseen. Järjestäjien kannalta helpointa olisi tietenkin suostua uhkaukseen ja toteuttaa ympäristöfasistien toiveet. Siinä olisi vain se ongelma, että näin toimien mafiamainen toimintatapa johtaisi suureen näkyvyyteen ja sen seurauksena vastaavia uhkauksia tultaisiin jatkossa näkemään yhä enemmän, mitä erilaisimmissa tapahtumissa sekä mitä kummallisimmista syistä. 

* * *

Kilpailujen järjestäjien harmaita hiuksia lisää myös se, että maastohiihdon kuninkuusmatkalla on tarkoitus kilpailla pitkällä - 8,3 kilometrin mittaisella - ladulla, jonka aukoton vartioiminen olisi lähes mahdotonta. Näin siitäkin huolimatta, että ekofasistit pyrkivät mitä todennäköisimmin maksimoimaan näkyvyytensä tekemällä hyökkäyksensä TV-kameroiden läheisyydessä. 

Tämä johtuu siitä, että yhteislähtökilpailuissa kamerat asetetaan siten, että koko latu tulee kuvatuksi, eli sabotaasi voidaan toteuttaa käytännössä lähes missä tahansa. Eikä asiaa helpota se, että 50 km kilpailut järjestetään Trondheimissa kahdesti eli sekä miehille että naisille.

Nähtäväksi siis jää, miten kansainvälinen hiihtoliitto ja norjalaiset kisajärjestäjät suhtautuvat ekofasistisen mafian uhkaukseen. Suostuvatko he näiden kiristykseen varmistaakseen sen, etteivät kilpailut päädy katastrofiin? Vai luottavatko siihen, että virkavalta - jolle järjestyksen pitäminen kuningaskunnassa viime kädessä kuuluu - huolehtii siitä, ettei Folk mot fossilmakta pääse sotkemaan tapahtumaa. 

* * *

Pidemmällä aikavälillä ekofasistien sabotaasin onnistuminen tai sen vaatimuksiin suostuminen tarkoittaisi kannustetta vastaaviin vaatimuksiin ja häiriköintiin myös tulevaisuudessa. Eikä pelkästään urheilukilpailuissa vaan kaikenlaisissa tapahtumissa, joissa voi saada näkyvyyttä häiritsemällä suuria ihmisjoukkoja tai aiheuttamalla muuta vahinkoa. 

Siksi olisi erinomaista, mikäli norjalainen yhteiskunta huolehtisi siitä, ettei kiristäjille annettaisi minkäänlaisia mahdollisuuksia tulkita MM-hiihtojen aikaisia tapahtumia omaksi edukseen. Eli 1. estäisi sabotaasin, 2. huolehtisi, ettei sen mahdollista yritystä esitettäisi julkisuudessa mainintaa suuremmalla palstatilalla, eikä 3. etenkään millään lailla positiivisessa valossa. Siis huolehtisi siitä, ettei "uhkaus, josta ei voi kieltäytyä" kuulu nykyaikaan, eikä sen käyttäminen edistä mitään asiaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elokapinan vandalismi aiheutti vahinkoa eduskuntatalolle, demokratialle, Koneelle ja omalle asialleen
Vasemmisto ja anarkistit tekivät 85 prosenttia vuoden 2022 terrori-iskuista
Mytologisia tapahtumia

Ensin hutkitaan ja sitten tutkitaan - jos tutkitaan

Tämän aamun Helsingin sanomissa kerrottiin kahdesta tapauksesta, joita yhdistää hutkimisen ja tutkimisen problematiikka. Tarkoitan eduskunnan puhemiehen valinnasta kertovaa uutista, jonka mukaan oppositio suunnittelee protestoivansa Jussi Halla-ahon (ps) uudelleenvalintaa vastaan sekä toista uutista, jossa kerrotaan Donald Trumpin aikovan lopettaa USA:n taloudellisen tuen Etelä-Afrikalle.

Puhemiehen valinnan osalta opposition edustajat ovat valittaneet siitä, että Halla-aho jakaisi puheenvuoroja epäreilusti. Väite voi olla tai voi olla olematta totta, mutta mikäli puheenvuorojen jakamisessa on puolueellisuutta, on asia helppo tarkistaa eduskunnan pöytäkirjoista. 

Tämä tehtävä kuuluisi vääryyttä mielestään kärsineille tai vaihtoehtoisesti puheenvuorojen jakamisesta huolestuneelle lehdistölle. En kuitenkaan ole havainnut, että kukaan olisi ryhtynyt siihen. Eikä ehkä ryhdykään, koska jo itse HS:n uutisessakin kerrottiin, että Halla-aho jakaa puheenvuoroja matemaattisen tasapuolisesti.

Donald Trumpin päätös tuen lopettamiseksi taas perustui HS:n mukaan siihen tosiasiaan, että Etelä-Afrikan presidentti Cyril Ramaphosa allekirjoitti tammikuussa lain, joka sallii valtion tietyissä tapauksissa pakkolunastaa maata julkisen edun nimissä ilman mitään korvauksia. Jutun mukaan maan "hallitus korostaa, että uusi laki ei oikeuta mielivaltaisia pakkolunastuksia vaan edellyttää ensi sijassa pyrkimistä neuvotteluratkaisuun maanomistajan kanssa".

Siis ihan oikeasti. Miten tämä neuvotteluratkaisu saavutettaisiin? Sitenkö, että poliittinen päättäjä kysyy omistajalta, että annatko omaisuutesi pois niillä ehdoilla, jotka minä kerron, vai lunastanko sen ilmaiseksi?

Minusta tämä kuulostaa mafian - tai ainakin Leninin tai Stalinin - toiminnalta. Enkä siksi näe syytä moittia Trumpin hallintoa sen ratkaisusta lopettaa tuki Etelä-Afrikan hallinnolle ainakin siksi aikaa, että käytettävissä on tutkittua tai ainakin käytännön tietoa siitä, miten se aikoo käyttää pakkokollektivisointioikeuttaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mustaa hallintoa
Jussi Halla-aho Juho Kustin linjoilla
Jaakko Lehmusvesi: valkoista ihmistä ei sorreta maailmassa

Yle myötäili mafiamaista valtaa Pohjois-Suomessa käyttäviä ympäristöjärjestöjä

Kuluneella viikolla Yleisradio kertoi, että "Rovaniemeläinen energiayhtiö Napapiirin Energia ja Vesi Oy (Neve Oy) on ostanut puuta kiistellystä Värriön yhteismetsästä Sallassa". Näin on tehty siksi, että kyseessä on yksityinen talousmetsä, josta isot metsäyhtiöt ovat kieltäytyneet ostamasta puuta Greenpeacen ja muiden ympäristöorganisaatioiden vientimaissa harjoittaman propagandan pelossa.

Metsää ei syystä tai toisesta ole suojeltu myöskään reilun suomalaisen käytännön mukaisesti eli maksamalla omistajalle täysi korvaus sosialisoidusta omaisuudesta. Voidaan tietenkin kysyä, että miksei näin ole tehty. Ovatko metsän luontoarvot siihen nähden liian vähäiset vai onko samanlaisia luontotyyppejä jo suojeltu riittävästi?

Jälkimmäiseen selitykseen viittaa vahvasti se, että esimerkiksi Sallaa hiukan pohjoisemmassa, mutta luonnoltaan Värriön alueen kaltaisessa Inarissa on suojeltu peräti 72,2 prosenttia kunnan pinta-alasta. Lisäksi itse Värriössäkin sijaitsee jo nyt Venäjään rajautuva Värriön luonnonpuisto.

Jos ja kun tilanne on tämä, on Ylen uutisessa puheena ollut yhteismetsä omistajineen ikään kuin puun ja kuoren välissä. Sillä on pääomaa kiinni metsäomaisuudessa, jota sen enempää valtio kuin suuret metsäfirmatkaan ei suostu vaihtamaan rahaksi. Jäljelle on jäänyt puiden myynti energiaksi. 

Tämäkin on todennäköisesti tapahtunut kalliin tukkipuun hinnan sijasta halvalla. Onhan kuutiohinnan ero tukilla ja energiapuulla yli kaksinkertainen metsänomistajan tappioksi  - linkissä mainittu kuitupuun hinta on nykyisin kutakuinkin sama kuin energiapuun. 

Ylessä nyt yksisilmäisesti - luontojärjestöjen agendaa mukaillen - kirjoitettu juttu saattaakin johtaa siihen, että myös Neve Oy lopettaa puun ostamisen Värriön yhteismetsästä, jolloin sen vaihtoehdot käyvät entistäkin vähäisemmiksi. Pahimmassa tapauksessa saattaa käydä jopa niin, että heidän omaisuutensa menettäisi kotitarvepuu- ja virkistyskäyttöä lukuun ottamatta kokonaan arvonsa. 

* * *

Tapaus ei ole Suomessa ensimmäinen laatuaan, sillä Inarin yhteismetsä ajettiin pari vuotta sitten samanlaiseen tilanteeseen. Ratkaisu löytyi kaivosyhtiöstä, joka osti silloin Värriön yhteismetsän tapaan kaupalliseen paitsioon joutuneen metsän - josta yritykset eivät uskaltaneet ostaa puuta, ja jota valtio ei nähnyt tarpeelliseksi suojella - viherpestäkseen toisaalla tapahtuvaa ympäristöä rasittavaa toimintaansa. 

Nähtäväksi siis jää, syntyykö myös Värriöön samankaltainen älyllisesti epärehellinen, ympäristönsuojelun kannalta kyseenalainen ja oikeusvaltioperiaatteen vastainen ratkaisu. Siis ratkaisu, jossa ei de facto tunnusteta sitä, että "jokaisella on yhdenvertainen oikeussuoja lain edessä". 

Oikeussuojan puuttuminen tarkoittaa Värriön metsänomistajien tapauksessa sitä, että heidän omaisuutensa taloudellinen arvo on hävitetty ympäristöjärjestöjen tehokkaalla propagandalla ja teollisuuden painostamisella tilanteessa, jossa omaisuuden luontoarvot - mitä ilmeisemmin - eivät oikeuta suojelua valtion rahoilla. Eikä omistajille siten jää tosiasiallista mahdollisuutta käyttää omaisuuttaan lain sallimissa rajoissa. 

Tämän asian ymmärtää, kun katsoo Luonnonvarakeskuksen tuottamia tietoja, joiden mukaan Lapin metsistä oli vuonna 2019 suojeltu jo lähes kolmannes kun taas eteläisen Suomen maakunnissa metsistä on suojeltu vain 3,3 - 7,7 prosenttia. Siten metsiensuojelun tarve on Etelä-Suomessa monin verroin suurempi kuin pohjoisessa - ja tarkoitukseen käytettävissä olevat varat on järkevää käyttää pohjoisen ihmisten omistusten sosialisoinnin sijaan etelän vauraissa maakunnissa. 

Tästä syystä olisin mielelläni nähnyt verovaroin toimivan Yleisradion uutisoivan aiheesta nyt nähdyn jutun sijaan sellaisella analyysillä, jossa olisi käsitelty asiaa rehellisesti eli huomioiden edelle kirjoittamani näkökohdat. Ja nyt nähdyn ympäristöjärjestöjen myötäilyn sijaan kyseenalaistettu se mafiamainen valta, joka niillä on nykyisin pohjoisessa Suomessa. Ja jota ne näyttävät käyttävän täysin paikallisten ihmisten elämisen mahdollisuuksien tuhoutumisesta piittaamatta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Muutama kommentti Teemu Keskisarjan listaan
Suomalaisten selvä enemmistö vastustaa komission metsäpolitiikka
Suojelutoimien kustannuslaskelmista puuttuu 90 prosenttia

Silmiä avaava keskustelu

Eilisessä Ylen keskusteluohjelmassa käyty keskustelu oli silmiä avaava. Tarkoitan tällä erityisesti kahta asiaa.

Niistä ensimmäinen on se, että hallituspuolueita edustaneiden Ben Zyskowiczin (kok) ja Jani Mäkelän (ps) puheenvuorot viestivät kerta toisensa jälkeen tarvetta löytää keinoja Suomen taloudellisen tilanteen korjaamiseksi. Tämä ei kuitenkaan kiinnostanut millään tavalla oppositiota edustaneita Tytti Tuppuraista (sd) ja Li Anderssonia (vas), jotka talouden korjaamisen sijaan korostivat puheenvuoroissaan tulonjakokysymyksiä. 

Tätä jakoa voidaan havainnollistaa esimerkillä, jossa hallituksen tavoitteena on kasvattaa kakkua, jotta siitä riittäisi enemmän jaettavaa kaikille suomalaisille. Oppositiota sen sijaan ei kiinnosta niinkään jaettavan kakun koko, vaan sen mittaaminen viivottimella ja analyysivaa´alla, jotta joikaiselle voitaisiin leikata mahdollisimman samankokoinen pala.

Toinen silmiä avaava seikka oli poliittisen vasemmiston kyvyttömyys tehdä rakentavia esityksiä. Se saavutti huippunsa keskustelun loppupuolella, kun Zyskowicz tämän tallenteen kohdassa 34 min 11 sekuntia osoitti sanansa Tuppuraiselle: "te teitte oman vaihtoehtobudjetin, pyysitte eduskunnan tietopalvelua laskemaan sen työllisyysvaikutukset. Se laski ne, ne oli negatiiviset. Sen jälkeen te piilotitte sen. Te salasitte sen. Milloin se tulee julkisuuteen? Se laskelma, jossa on laskettu tiedän vaihtoehtobudjetin työllisyysvaikutukset."

Zyskowiczin esille nostamassa seikassa on kyse tässä tilanteessa aivan äärimmäisen keskeisestä asiasta eli siitä, onko maan suurimmalla oppositiopuolueella tarjottavanaan vaihtoehtoa hallituksen toimia. Tuppurainen kuitenkin kiersi kysymyksen - ilmeisesti liian kiusallisena - sanomalla "ei nyt saivarrella siitä, koska teidän tavoitteenne oli sata tuhatta työllistä ja nyt itse asiassa siitä ollaan yli kakskyt tuhatta jäljessä.

Toisin sanoen Tuppurainen tunnusti epäsuorasti, ettei maan suurimmalla oppositiopuolueella - tai ylipäänsä vasemmistolla - ole tarjota edes teoriassa toimivaa keinoa korjata Suomen taloudellista tilannetta. Siitä huolimatta se vastustaa kynsin ja hampain valtioneuvoston suunnittelemia toimenpiteitä ja on valjastanut käsikassaransa eli ay-liikkeen tekemään maan hallitukselle ja elinkeinoelämälle tarjousta, josta ei voi kieltäytyä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jarkko Elorannan alleviivaus 
Velkakatto vai neliraajajarrutus: siinäpä vasta kysymys vihervasemistolle
Jarkko Eloranta alleviivasi hallitusohjelman toteuttamisen tärkeyttä

Jarkko Eloranta alleviivasi hallitusohjelman toteuttamisen tärkeyttä

Suomen talous on ajettu viimeisen 15 vuoden aikana velkaantumiskierteeseen, joka on saatava pysähtymään tällä vuosikymmenellä. Asiaa ei ainakaan helpota se, että suomalaisnuoria ei juurikaan kiinnosta lasten tekeminen eikä sekään, että maahan on otettu joukoittain väkeä, joille ajatus itsensä elättämisestä työtä tekemällä näyttäisi olevan outo ajatus.  

Tästä syystä maan nykyisen hallitus ja vielä sen seuraajakin joutuvat vähentämään aivan oleellisesti julkista rahankäyttöä ja samaan aikaan huolehtimaan suomalaisten yritysten toimintaedellytysten parantamisesta. Tämä ei näytä käyvän vasemmiston hallitsemalle ammattiyhdistysliikkeelle. 

Tässä esimerkkiä näytti eilen SAK, jonka puheenjohtaja Jarkko Eloranta uhosi valtakunnan pelastamisen sijaan pysäyttävänsä maan teollisuuden. Hän käytti suorastaan mafiamaista kieltä kertoessaan, että "olemme valmiit tuntuviin toimiin, että hallituksen linja muuttuu oikeudenmukaisemmaksi. Voiko sanoa, että tämä on viimeinen varoitus? En lähde spekuloimaan sillä, mitä tämän jälkeen voi tapahtua."

Kyseessä on selkeästi ulkoparlamentaarinen hallitusta ja sen ohjelmaa vastaan suunnattu eli poliittinen painostus, jossa ajetaan vasemmiston agendaa keinoilla, joista joutuvat viime kädessä kärsimään tavalliset kansalaiset ja erityisesti heikoimmassa asemassa olevat eli julkisista palveluista riippuvaiset - lapset, sairaat ja vanhukset - ihmiset. Siten Elorannan käytös suorastaan alleviivaa sitä, että hallituksen on vietävä läpi aikomuksensa poliittisten lakkojen rajaamisesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset eivät halua sosialismia - eivätkä vasemmiston eduskuntaperformansseja
Ruotsin kruunu ajaa hallituksen ja ay-liikkeen vastakkain
Karu kommentti

Kehitysmaalais-tyyppinen nuorisokulttuuri vaatii keskustelun lisäksi tekoja

Helsingin Uutiset julkaisi päätoimittajan kirjoituksen, joka sisälsi runsaasti tietoa helsinkiläisnuorison edesottamuksista viime aikoina. Sen mukaan kuluvan vuoden ensimmäisen kahden ja puolen kuukauden aikana alaikäisten tekemien epäiltyjen ryöstöjen tai ryöstön yritysten määrä kasvoi noin 40 prosentilla edellisvuoden vastaavasta ajankohdasta. 

Jutun mukaan poliisi on kertonut, että tietoa näistä tapahtumista on vaikea saada, koska nuoret vaikenevat pelätessään kostoa, mikäli he "vasikoivat" virkavallalle. Toimintatavat muistuttavat siten klassisia mafian menetelmiä.

Päätoimittajan jutussa kerrottiin myös, että katuryöstöjen määrä on sitten maaliskuun vain kiihtynyt: alkuvuoden aikana poliisi on kirjannut Helsingin alueella jo 110 alaikäisten tekemää katuryöstöä, kun niitä oli koko viime vuoden aikana 160. Toisin sanoen maahanmuuttajiin vahvasti kytköksissä olevaa ryöstelyä ei ole saatu millään lailla kuriin.

Tätä kokonaiskuvaa täydensi Helsingin sanomien tämän aamun mielipidekirjoitus, jossa kerrottiin pääkaupunkimme nuorten varastelevan nykyisin myös kavereiltaan. Kirjoituksessa ei mainittu mitään varkaiden taustasta, joten en pane tätä ilmiötä suoraan maahanmuuton piikkiin. 

On kuitenkin selvää, että vaikka kavereiltaan varastelevat nuoret olisivat etnisesti suomalaisiakin, on ilmiöllä taustansa maahanmuuton muuttamassa uudenlaisessa kehitysmaalais-tyyppisessä nuorisokulttuurissa. Eikä liene epäselvää, että osia sen mukaisesta käyttäytymiskoodista siirtyy myös sitä noudattavien henkilöiden aikuisuuteen. 

Siksi on hyvä toistaa myös tässä HU:n päätoimittajan kirjoituksen loppukaneetti, jonka mukaan "asiaan pitää puuttua riittävällä vakavuudella ja siitä tulee voida myös keskustella useista eri näkökulmista, ilman, että keskustelija leimataan tai keskustelu vaiennetaan, vaikka näkemys olisikin eri kuin oma. Keskustelun lisäksi on tekojen aika."

Toivottavasti tämä viesti menee perille myös hallitusneuvotteluja käyville poliitikoillemme. Ja avaa heidän silmänsä, mikäli ne ovat tähän asti olleet tiukasti kiinni - ja korvat tosiasioiden kuulemisen estämiseksi tiukasti luimussa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta
Hallitusneuvotteluissa on torjuttava RKP:n pyrkimykset heikentää naisten ja lasten turvallisuutta
Siis miksi Oulussa murhataan, Riika Nykänen?