Suomalaisten siniset silmät tulevat kalliiksi
Tanskalainen maahanmuuttajatilasto avaa kansanryhmien eroja
Paljonko kolmen viikon ja 1300 turvapaikanhakijan tahti maksaa?
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Helsingin sanomien Erja Yläjärvi kirjoitteli taannoin tekoälystä ja toimittajan työstä. Hän kertoi kolumnissaan, että tekoälyä voi käyttää esimerkiksi sen tutkimiseen, onko lehden uutisointi johonkin suuntaan kallellaan.
Minä kun olen yllytyshullu niin tartuin riemusta kiljahdellen ideaan ja esitin ChatGPT:lle kysymyksen "kerropa minulle miten Helsingin sanomat, Uutissuomalainen, Yle, Iltalehti ja MTV3 sijoittuvat toisiinsa nähden oikeisto-vasemmisto ja arvoliberaali-arvokonservatiiviasteikolla".
Tekoäly teki työtä käskettyä, enkä ala sitä sensuroimaan eli jätän tekoälyn vastauksen sellaisenaan teidän pohdittavaksenne, arvoisat lukijani. Olkaapa siis hyvät, katsokaa, ihmetelkää ja - jos siltä tuntuu - kommentoikaa!
Ja miettikää samalla, miten nämä vastaukset auttaisivat päätoimittaja Erja Yläjärveä hänen työssään. Eikä pelkästään häntä, vaan erityisesti meidän kaikkien pakkokustantaman Yleisradion päätoimittajaa Panu Pokkista poliittista neutraaliutta edellyttävässä työssään.
Helsingin Sanomat (HS)
Oikeisto–vasemmisto: Keskivasemmalla, ehkä lievästi keskellä. Historiallisesti liberaalikeskustalainen, nykyään yleisesti maltillinen, mutta moni lukee HS:n talousnäkemyksiä hieman oikealle kallellaan.
Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Selvästi arvoliberaali. Korostaa yksilönvapauksia, ihmisoikeuksia, monikulttuurisuutta.
Uutissuomalainen
Oikeisto–vasemmisto: Keskellä, ehkä aavistus oikealle. Muistetaan, että Uutissuomalainen kokoaa uutisia maakuntalehdille, joten sävy on "kansanläheinen" ja tasapainotettu.
Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Hieman konservatiivisempaan suuntaan verrattuna pääkaupunkiseudun mediaan, mutta ei erityisen jyrkkä. Eli lievästi arvokonservatiivinen.
Yleisradio (Yle)
Oikeisto–vasemmisto: Keskellä tai vasemmalla (monien mielestä enemmän vasemmalla etenkin kulttuuri- ja sosiaaliasioissa).
Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Erittäin arvoliberaali, painottaa moninaisuutta, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia.
Iltalehti
Oikeisto–vasemmisto: Oikealla, etenkin talous- ja yhteiskuntapoliittisissa kysymyksissä. Nostaa usein esiin kriittisiä näkökulmia julkiseen sektoriin ja maahanmuuttoon.
Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Arvokonservatiivinen. Näkyy erityisesti kolumneissa ja uutisotsikoinnissa.
MTV3 (Uutiset)
Oikeisto–vasemmisto: Keskellä, ehkä hieman oikealle (mutta vähemmän selvästi kuin Iltalehti). Haluaa säilyttää laajan katsojakunnan, joten välttää äärilaitoja.
Arvoliberaali–arvokonservatiivi: Kevyen arvoliberaali, mutta pyrkii olemaan "turvallinen" ja varovainen isoissa kysymyksissä, eli neutraaliuteen tähtäävä linja.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiirissä:
Hiilinieluja vai veroeuroja?
Sensuuria, tekoälyä, moraalia ja eurooppalaista kyvyttömyyttä
"Täysin riippumattoman tahon" analyysi
Arvoisa lukijani on varmaankin kuullut jonkin version seuraavasta anekdootista.
"Kun kainuulainen näkee, että naapuri onnistuu vaurastumaan, hän tulee kateelliseksi ja ryhtyy heti pohtimaan miten saisi palautettua tämän yhtä köyhäksi kuin itsensä. Jos joku taas rikastuu Etelä-Pohjanmaalla, tulee naapuri niin ikään kateelliseksi ja rupeaa kuumeisesti miettimään kuinka pystyisi itsekin samaan."
Anekdootin sanotaan kuvaavan hyvin mainittujen maakuntien väestön kulttuurista eroa. Samaa tarinaa kuitenkin kuulee kerrottavan myös siten, että kainuulainen vaihtuu suomalaiseen ja eteläpohjanmaalainen amerikkalaiseen. Tällöin tarinan sanotaan kuvaavan kahden valtion asukkaiden välistä kulttuurista eroa.
Todellisuudessa tarina kuvaa parhaiten poliittisen oikeiston ja vasemmiston välistä eroa. Sosialistihan pyrkii aina tasaamaan ihmisten välisiä tuloja, joten hän ryhtyy tietenkin pohtimaan, miten saisi verotettua rikkaampien tuloja ja omaisuutta mahdollisimman tehokkaasti. Vastaavasti talousliberaali näkee menestyneissä ihmisissä esikuvan, joista hänenkin kannattaa ottaa mallia.
Tämä pätee niin Suomen poliittisen oikeiston vankimmalla tukialueella Etelä-Pohjanmaalla kuiin poliittisesti enemmän vasemmalle kallellaan olevassa Kainuussa. Ja yhtä hyvin sosiaalidemokraattisessa Suomessa kuin markkinatalouden varassa menestyvässä Yhdysvalloissakin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mätä järjestelmä
Vantaalaiset saavat reilun kahden miljoonan euron savusaunan
Kansan uutisten vieras valaisi vasemmiston maailmankuvaa
MTV3 kertoi, että Irlannin hallitus aikoo ruveta palauttamaan turvapaikanhakijoita Britanniaan. Lyhyessä ja varsin hämärässä uutisessa kerrottiin, että Iso-Britannian pääministerin mukaan tämä osoittaa maan niin sanotun Ruanda-lain toimivan.
Lyhyt juttu jätti paljon kysymysmerkkejä ja siksi turvauduin google-hakuun löytäen artikkelin, jossa kerrottiin lain säätämisen johtaneen siihen, että parempaa elintasoa hakevien turvapaikanhakijoiden virta kääntyi kuin taikaiskusta Britanniasta Irlantiin. Niinpä lain läpimenon jälkeen Irlantiin saapuneista turvapaikanhakijoista peräti neljä viidestä on tullut Pohjois-Irlannista.
Suomessa on jäänyt uutispimentoon myös se, että irlantilaiset ovat muutenkin perin kyllästyneitä turvapaikkasirkukseen. Sikäläinen maahanmuuttokeskustelu on muuttunut ajoittain väkivallaksi ja ihmiset ovat pystyttäneet mielenosoituksellisia leirejä, joiden tarkoituksena on osoittaa irlantilaisten saaneen tarpeekseen.
Viimeksi linkittämässäni jutussa yksi leiriläisistä kertoi, että "kyse ei ole rasismista. Kyse on siitä, millaisen rasituksen se aiheuttaa yhteisölle ja paikallisille palveluille tässä paikassa. Sitä se kaikki on, vanhempien huolestumista."
Jutussa mainitaan myös, että ihmiset pelkäävät poliisin käyttävän väkivaltaa heitä kohtaan. Huoli ei ole aiheeton, sillä näin on käynyt joissain muissa paikoissa, joissa ihmiset ovat protestoineet maassa tähän asti harjoitettua turvapaikkapolitiikkaa vastaan.
Irlantilaisten mielenosoitukset ovat siitä huolimatta keränneet runsaasti osallistujia, kuten tämä video osoittaa. Se herättää kysymyksen siitä, että voisiko Eurooppa sittenkin herätä ja alkaa lopulta puolustamaan omaa sekä lastensa tulevaisuutta ja länsimaista kulttuuriaan? Niin Suomessa kuin muuallakin.
Sivistynein tapa puolustautua on vaaleisssa äänestäminen. Siltä osin seuraava mahdollisuus on eurovaaleissa, joissa äänensä voi antaa joko elintasopakolais- tai eurooppalaismyönteiselle ehdokkaalle.
Irlannin osalta on huomattava, että maan johtava konservatiivipuolue Fine Gael on vaatinut eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan muuttamista samaan suuntaan kuin Iso-Britannia on juuri tekemässä. Tosin sillä erolla, ettei Irlanti aio brittien tapaan päättää yksinään, mikä maa on turvallinen käytettäväksi turvapaikanhakijoiden säilyttämiseksi.
Fine Gael kuuluu EU-parlamentissa samaan EPP-ryhmään kuin Suomen Kokoomus ja Kritillisdemokraatit. Mutta turvapaikkapolitiikassa se on lähempänä meidän Perussuomalaisiamme kuin muita suomalaispuolueita. Ja tullee siten vaikuttamaan tulevan EU:n maahanmuuttopoliittisiin linjauksiin merkittävästi, koska EPP lienee parlamentin suurin ryhmä myös vaalien jälkeen.
Toisin sanoen eurovaalien tulos on tänä vuonna tärkeämpi kuin ehkä koskaan ennen. Ja siksi olisi tärkeää, että kaikki suomalaiset käyttäisivät äänioikeuttaan - siis myös ne, jotka eivät ole sitä syystä tai toisesta sitä tehneet.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijoiden lennätyksiä Euroopasta Afrikkaan
Euroopan siirtyminen oikealle jatkui
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun
Helsingin sanomien tuore puoluekannatuskysely oli mielenkiintoista luettavaa, sillä se osoitti hallituspuolueiden harjoittaman politiikan saavan yhä vahvemman kannatuksen suomalaisilta. Tämän voi päätellä siitä, että Kokoomuksen kannatus oli noussut 0,8, Perussuomalaisten 0,7 ja Kristillisdemokraattien 0,1 prosenttiyksikköä verrattuna kuukauden takaiseen mittaukseen. Kun vielä Ruotsalaisen kansanpuolueenkin kannatus oli pysynyt entisellään, voivat kaikki hallituspuolueiden puheenjohtajat olla tyytyväisiä.
Saman asian kääntöpuolena voidaan todeta vihervasemmisto-opposition epäonnistuneen uskottavan vaihtoehdon tarjoamisessa. Sosialidemokraatit olivat menettäneet kuukauden takaisesta kannatuksestaan 0,7 sekä Keskusta ja Vihreät - molemmat - 0,3 prosenttiyksikköä. Vasemmistoliiton kannatus oli entisellään ja vain vihervasemmisto-oppositioon kuulumattoman - mutta silti oppositiossa istuvan - Liike Nytin kannatus oli noussut 0,1 prosenttiyksiköllä.
* * *
Edelle kirjoittamani perusteella on helppo todeta, että ay-liikkeen huomiseksi suunniteltu oppositiota tukeva poliittinen lakko ei vastaa kansan näkemystä maassa harjoitettavasta politiikasta. Samaan asiaan viittasi tuore mielipidekysely, jonka mukaan peräti 46 prosenttia suomalaisista haluaisi lopettaa kokonaan maahan suuntautuvan humanitaarisen maahanmuuton - mukaan lukien ns. kiintiöpakolaiset.
Ajatusta vastusti vain 41 prosenttia, joten 13 prosentilla ei ollut mielipidettä. Asian voi ilmaista sitenkin, että mielipiteen omaavista suomalaisista 53 prosenttia ei haluaisi sekoittaa yhteiskuntaamme hädänalaisilla vaan auttaisi heitä esimerkiksi pakolaisleireillä. Ehkäpä demareiden olisi syytä huomata sekin, että heidän kannattajistaan 36 prosenttia oli tällä kannalla huolimatta puolueen politrukkien päinvastaisesta näkemyksestä.
* * *
Kun nyt kerran pääsin mielipidetiedusteluita ruotimaan, niin otanpa vielä yhden näkemyksen myös EU:n suurimmasta valtiosta eli Saksasta. Siellä mielipidetiedustelut ovat osoittaneet jo pitkään, että maan vihervasemmistohallituksen suosio on katoamassa. Tällä hetkellä Sosiaalidemokraattien kannatus on vajonnut noin 15,1, Vihreiden 13,5 ja Liberaalidemokraattien 5,6 prosenttiin.
Samaan aikaan Saksan Kristillisdemokraatit on noussut 30 ja Vaihtoehto Saksalle 21,5 prosenttiyksikön kannatukseen. Toisin sanoen ne voisivat muodostaa kahdestaan uuden hallituksen, mikäli nyt käytäisiin liittopäivävaalit, joiden tulos vastaisi kannatusmittauksia.
Tämä tarkoittaa, että noin kaksi vuotta maatansa johtaneen Olof Scholzin Saksan vihervasemmistolaisen hallituksen aikaansaannoksiin on tyytyväisiä vain noin kolmannes maan kansalaisista. Ja vastaavasti selvästi suurin osa on niihin tyytymättömiä.
Suomessa Orpon hallitus on vasta aloittanut, joten sen vaikutukset suomalaiseen yhteiskuntaan eivät vielä näy. Toisaalta hallitusohjelman linjaukset esimerkiksi talous-, työllisyys-, koulutus- ja maahanmuuttopolitiikassa ovat olleet kaiken kansan nähtävillä jo pitkään. Ja siksi voisi ainakin kuvitella, etteivät sen toimet tule aiheuttamaan suurta hämmennystä.
* * *
Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon oikeuden ja hallitusvallan välisistä suhteista. Tässä suhteessa Iso-Britannia näytti eilisiltana mielenkiintoista esimerkkiä.
Sen tarkoituksenahan on jo pidempään ollut lähettää turvapaikanhakijoita Ruandaan saamaan suojelua hätää ja vainoa vastaan, mutta esteeksi on noussut oikeusviranomaisten laintulkinta, jonka mukaan afrikkalaisvaltio ei olisi turvallinen maa.
Nyt ovat Rishi Sunakin (Konservatiivit) hallitus ja parlamentti kuitenkin ratkaisseet ongelman hyväksymällä lain, jonka mukaan Ruanda on turvallinen maa eikä sen suhteen ole tarvetta noudattaa kansainvälisiä sopimuksia. Mikäli myös parlamentin ylähuone hyväksyy lain, muuttuu oikeusoppineiden tulkinta - de jure - virheelliseksi.
Jos ja kun Sunak ryhtyy lakimuutoksen seurauksena siirtämään turvapaikanhakijoita Afrikkaan, tulee olemaan mielenkiintoista seurata sen vaikutusta Britannian vetovoimaan turvapaikanhakijoiden parissa. Eli ehtyykö kehitysmaalaisten virta päätöksen seurauksena, mikä osoittaisi, että kyseessä on ollut pikemminkin elintasopakolaisuus kuin hädältä ja vainolta pakeneminen?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttoidealismi karilla Suomessa ja Ruotsissa
Riikka Purra loi toivoa paremmasta tulevaisuudesta
Kuinka sukupuolet eroavat toisistaan?
Vihreiden politiikka on käytännössä vasemmistolaista tai jopa äärivasemmistolaista ja johtaisi ilman muiden puolueiden vastavoimaa sosialistiseen sääntely-yhteiskuntaan. Ja sen seurauksena puolueen rajattomasta vallasta seuraisi - mikäli muun maailman tapahtumista (historiallinen ja nykyinen esimerkki) on jotain opittavissa - Suomen korruptoituminen ja talouden romahtaminen.
Siksi oli varsin mielenkiintoista, että Ylen uutisen mukaan puolueen kannattajista vain 60 prosenttia katsoi tuoreessa tutkimuksessa olevansa poliittisesti vasemmistolaisia. Toisin sanoen peräti 40 prosenttia vihreiden äänestäjistä - joista suurin osa on naisia - ei ymmärrä minkälaisen tulevaisuuden puolesta he äänensä antavat.
Ylen uutinen perustui kunnallisen kehittämissäätiön tutkimukselle. Sen mukaan Vasemmistoliiton kannattajat ovat kohtuullisen hyvin perusteella puolueensa tavoitteista - jotka eivät juurikaan poikkea Vihreiden ajamista asioista - koska heistä 90 prosenttia katsoi olevansa vasemmistolaisia.
Itseään oikeistolaisena pitävien yhden prosentin osuus Vasemmistoliiton kannattajista kertonee pikemminkin jotain tällaisten kyselytutkimusten ongelmista kuin puolueen äänestäjien todellisista näkemyksistä. Tämän vahvistaa samansuuruinen Kokoomusta äänestävien yhden prosentin osuus, joka kertoi olevansa vasemmistoon kallellaan.
Vihreiden ja Vasemmistoliiton lisäksi myös Sosialidemokraattien kannattajat asemoivat itsensä yli 60-prosentisesti vasemmistoon, mutta heidän joukossaan oli paljon myös itsensä poliittiseen keskustaan sijoittavia - lieneekö tähän vaikuttanut puolueen tannerilainen perintö, vaikkei se enää nykyisin näykään demareiden vasemmistosiipeen lukeutuvan Sanna Marinin johtaman puolueen politiikassa.
Keskustan ja RKP:n äänestäjistä suurin osa sijoitti itsensä odotetusti poliittiseen keskustaan. Sen sijaan Kokoomuksen ja Perussuomalaisten vertailu on tässä suhteessa erityisen mielenkiintoista, koska eduskunta päätti taannoin sijoittaa jälkimmäisen istumajärjestyksessä Suomen oikeistolaisimmaksi puolueeksi.
Päätös oli puolueiden äänestäjäkunnan valossa vilpillinen eli väärä. Perussuomalaisten kannattajista nimittäin vain 51 prosenttia sijoitti itsensä poliittiseen oikeistoon, kun taas kokoomuslaisista näin teki peräti 83 prosenttia. Olisiko siis tullut aika eduskunnassakin tunnustaa tosiasiat ja vaihtaa puolueiden suuren salin paikat vastaamaan tosiasioita?
* * *
Kuten kaikki tiedämme, on huomenna aluevaalien varsinainen äänestyspäivä. Tässä mielessä Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimus sattui juuri sopivaan aikaan, vaikka sillä tuskin onkaan sen suurempaa merkitystä vaalien lopputulokseen.
Siitä huolimatta olisi hyvä, jos äänestäjät jäisivät hetkeksi pohtimaan tutkimuksen sisältöä. Ja erityisesti sitä, että antavatko he lopulta äänensä sellaiselle ehdokkaalle ja puolueelle, jotka tosiasiallisesti ajavat heidän omaa näkemystään hyvinvointialueiden kehittämisestä.
Vai ovatko he sittenkin joidenkin puolueiden propagandan uhreja ja tulevat vaaleissa tukeneeksi sellaista yhteiskunnallista kehitystä, joka ei vastaa heidän omaa maailmankatsomustaan?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät ovat saaneet ylivoimaisesti eniten verorahoitteista näkyvyyttä loppuvuonna 2021
Tarkoittaako vihreä verouudistus sitä, etteivät ohisalolaiset olisi sosialisteja?
Kansan uutisten vieras valaisi vasemmiston maailmankuvaa
Valtio-opin professori Kimmo Grönlundin mukaan oikeistopopulististen liikkeiden kasvu tekee hallitusyhteistyöstä vaikeampaa Suomessa ja Ruotsissa. Sen seurauksena poliittinen kenttä on pirstaloitunut entisestään, jolloin puolueet joutuvat hallitusneuvotteluissa taipumaan aiempaa enemmän kompromisseihin.
Kollegan näkemys lienee sinänsä oikea, mutta ei ulotu kuin puolitiehen. Kannatusvaihteluiden sijaan kannattaisi kysyä niitä syitä, jotka ovat johtaneet oikeistopopulismin nousuun. Eli ehdotan professorille analyysin tekemistä siitä, minkä takia uudenlaiset poliittiset liikkeet ovat saaneet kannatusta.
Minulla itselläni on sellainen käsitys, että kyse on ruotsalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan poliittisen eliitin viime vuosina ja vuosikymmeninä harjoittamasta politiikasta, jonka seurauksena yhä useammat ihmiset ovat alkaneet tuntea kotimaansa vieraaksi ja jopa vastenmieliseksi. Ja vieläpä siten, että he ovat joutuneet tämän muutoksen maksumiehiksi ja -naisiksi.
Jos ja kun tämä pitää paikkansa, on vain terveen demokratian merkki, että syntyy uusia poliittisia liikkeitä, jotka ajavat yhä suuremman väestönosan kaipaamia muutoksia harjoitettuun politiikkaan. Sen sijaan ei ole terveen demokratian merkki, että vanhaa politiikkaa harjoittaneet puolueet sulkevat jo periaatteellisella tasolla vallan ulkopuolelle liikkeitä, joiden kannatuksen suuruus on noussut viidennekseen koko äänestysikäisestä väestöstä.
Siksi ongelma ei viime kädessä ole oikeistopopulismin nousu, vaan vanhojen vallanpitäjien epäonnistunut hallinto ja siitä huolimatta jatkuva vallanhimo, joka estää jouhevan siirtymisen kohti uutta poliittista todellisuutta. Omalta osaltaan tätä ehkäisevät myös vallanpitäjien ja vanhan politiikan tueksi yhä vahvemmin sitoutuneet lehdistö ja oikeuslaitos.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikan suhde oikeusvaltioon on selvitettävä puolin ja toisin
Valehtelevat pormestarit menestyvät
Suuret uudistukset eivät saa johtaa alueiden väliseen polarisoitumiseen