Miksi Nedic Stevo tappoi vaimonsa?

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi espoolaismies Nedic Stevon taposta 10 vuoden ja kahden kuukauden pituiseen vankeuteen. Syynä oli tämän vaimon kuolemaan johtanut pahoinpitely. 

Asiasta kertonut uutinen ei kerro syytä pahoinpitelyyn tai siihen, ettei mies ollut toimittanut uhriaan ajoissa hoitoon, vaan pakottanut tämän makaamaan kotonaan. Tämä oli kuitenkin ollut elossa vielä ambulanssiin ja sairaalaan päästyään sekä kertonut tuomioon johtaneista tapahtumista ennen kuolemaansa. 

* * *

Skupollin teko oli yksiselitteisesti mustasukkaisuuden motivoima, mutta Stevon toiminnan motiiveja ei ole uutisoitu. Hän oli oman kertomansa mukaan tullut Suomeen vuonna 1996 "naisen perässä", ja oli elellyt viimeiset vuodet työttömänä sekä hassannut rahaa uhkapeliin. Lisäksi hän vakuutti rakastaneensa tappamaansa naista.

Stevon teko on kokonaisuutena poikkeuksellisen järjetön, ja toi sellaisena mieleeni vuonna 2009 tapahtuneen kunniamurhan. Silloinen murhaaja Ibrahim Skupolli oli Kosovon albaani ja Nedic Stevon sukujuuret ovat nimestä päätellen niin ikään entisen Jugoslavian alueella, mutta – toisin kuin Skupollin – ilmeisesti sen kristityssä väestössä. 

* * *

Naisen kuolemaan johtaneen väkivallan todellinen syy tuskin selviää koskaan. Eikä sillä tietenkään ole sen suurempaa merkitystään meille tavallisille suomalaisille. 

Suomalaisnaisille merkittävää on kuitenkin tieto siitä, että entisen Jugoslavian alueelta tulleet miehet ovat tehneet maassamme kaksi poikkeuksellisen puistattavaa puolisoonsa kohdistunutta henkirikosta. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, että sellainen johtuisi tavalla tai toisella entisen Jugoslavian alueen kulttuurista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raiskaus, tilastot ja naisten suosikit
Epäillyn kunniamurhan tulkkauskulut
Pari sanaa naismurhista ja turvapaikkatilastoista

Libanonilaiskristityt osoittivat suomalaisen palestiinalaisaktivismin virheen

MTV3 julkaisi pikku-uutisen, jonka mukaan muutamat libanonilaiset kylät haluaisivat tulla liitetyksi Israeliin. Tiedon lähde on pääministeri Benjamin Netanjahu.

Jos ja kun uutinen pitää paikkansa, on kyse merkittävästä asiasta. Näin siksi, että se liittyy aluella viimeisen sadan vuoden aikana nähtyyn väestön muutokseen.

Libanonin asukkaiden asukkaiden enemmistö oli vuonna 1932 kristittyjä, mutta vuonna 2023 muslimeita arvioitiin olevan 64 ja kristittyjä 31 prosenttia maassa elävistä. Toisin sanoen Libanon on muuttunut muslimienemmistöiseksi samalla kun se oli vaipunut sekasortoon Iranin ohjauksessa olleen Hizbollah-terroristijärjestön toiminnan seurauksena. 

* * *

Tämä kehitys on epäilemättä perimmäinen syy sille, että libanonilaiskristityt haluaisivat liittää kotiseutunsa eteläiseen naapurimaahansa. Näin siitä huolimatta, että Israel on perustuslakinsa mukaan juutalaisvaltio. 

Kuten muistamme, on samankaltaisia pyrkimyksiä ollut myös Syyrian druuseilla, joita Damaskoksen hallinto on aika ajoin vainonnut. Näin siitä huolimatta, että he ovat uskonnollisesti muslimeja. 

* * *

Sekä Libanonin kristittyjen ja Syyrian druusien pyrkimykset liittyvät siihen, että heidän kotimaansa ovat epävakaita. Sen seurauksena Israel näyttää heidän silmissään lähes paratiisilta – tai ainakin paremmalta vaihtoehdolta – huolimatta palestiinalaisten tunnetuista ongelmista. 

Toisaalta ainakin Libanonissa lienee kaikille selvää, että heidän omat ongelmansa liittyvät islamistiseen terrorismiin eli Hizbollahiin. Ja siksi saattaa hyvinkin olla niin, että sikäläiset kristityt vetävät yhtäläisyysmerkin Hizbollahin ja Israelin palestiinalaisten parissa toimivan Hamasin välille. 

Ja katsovat siten myös Israelin muslimien ongelmien johtuvan pikemminkin islamilaisesta terrorismista kuin juutalaisvaltion hallinnosta. 

* * *

Jos näin on – mitä pidän todennäköisenä – olisi hyvä, että asia huomioitaisiin myös Suomessa. Ja erilaisten kansalaisjärjestöjen parissa palestiinalaisten tukemisessa keskityttäisiin toimiin, jotka olisi suunnattu Israeliin sijasta alueen terroristijärjestöjä vastaan. 

Avain tähän muutokseen on Hannu Juusolan ja Timo Stewartin kaltaisilla Lähi-idän asiantuntijoilla, joista varsinkin jälkimmäisellä näyttäisi olevan jonkinlainen sokea piste islamilaisen terrorismin kohdalla. He luovat omilla analyyseillään sen julkisen kuvan, jonka pohjalta myös Suomessa nähdään jopa aseellista kapinaa tukevia banderolleja. 

Toki on selvää, ettei suomalaisissa mielenosoituksissa näkyvillä kannanotoilla ole sinänsä mitään merkitystä Lähi-idän tapahtumille. Parhaimmillaankin se voi tuottaa vain näkyvyyttä ja tuloja länsimaiselle konfliktiteollisuudelle. 

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että – libanonilaiskristittyjen pyrkimystenkin perusteella –  Lähi-idän ongelmien ratkaisun kannalta olisi tärkeintä vetää kaikki tuki pois Hamasin ja Hizbollahin kaltaisilta jatkuvan konfliktin ylläpitäjiltä. Ja siksi olisi erinomaista ja älyllisesti rehellistä, jos myös suomalaiset palestiinalaisaktivistit suuntaisivat toimintansa Israelin sijasta niitä vastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tosiasiat eivät puolla Timo Stewartin kovaa väitettä
Haluaako Libanon itselleen Gazan kohtalon?
Greta Thunberg and Renaz Ebrahimi in Search of Publicity

Miksi Espanjan pääministerin suositus Suomelle on huono

Helsingin sanomat julkaisi jutun, jonka mukaan Espanjan pääministeri Pedro Sánchez on suositellut Suomelle maahanmuuton lisäämistä. Näin siksi, että Espanjan talous on lähtenyt – BKT:n perusteella – nopeaan 2,9 prosentin kasvuun samalla kun muualla syntyneiden osuus sen  50-miljoonaisesta väestöstä on kasvanut peräti kymmeneen miljoonaan. Siten Espanjan BKT ei ole juurikaan kasvanut henkeä kohti laskettuna. 

Näin siitä huolimatta, että Espanjaan asettuneet maahanmuuttajat ovat pääosin espanjankielisiä ja kristittyjä, mikä on helpottanut oleellisesti heidän integroitumistaan yhteiskuntaan. Tosin heidänkin osaltaan ongelmia muodostaa asuntojen tarve, mikä nosti viime vuonna – yhdessä turismiin liittyvän käytön kanssa – niiden hintoja peräti 12,9 prosentilla. 

Espanjalaisten talouskasvua on lisännyt myös koronapandemian aikana sille EU:n  elpymisvälineestä suunnattu tuki, jota meillä suomalaisillakin on ollut ilo maksaa samalla kun oma taloutemme on sakannut. Lisäksi HS:n jutussa jäi mainitsematta, että Espanjan viennin ja tuonnin välinen negatiivinen ero on kasvamaan päin, mikä tuskin lupaa hyvää tuleville vuosille. 

* * *

Edellä kirjoittamani perusteella on selvää, ettei Sánchezin suositusta kannata ottaa kovin vakavasti täällä Pohjantähden alla. Pikemminkin päinvastoin, sillä viime vuoden tilastot osoittavat vientimme lähteneen kasvuun, joka jatkuessaan auttaa vetämään myös maamme julkisen sektorin siitä suosta, johon se ajettiin viimeistään Sanna Marinin (sd) kaudella.

Toki tasapainon saavuttaminen edellyttää viennin kasvun lisäksi myös valtion budjetin supistamista esimerkiksi – Sánchezin hehkuttaman – maahanmuuton kulujen osalta. Mutta se ei yksin riitä, vaan myös kaikkia muita Suomen julkisia palveluita on supistettava seuraavissa hallitusneuvotteluissa sillä ajatuksella, että niiden mitoitus olisi linjassa taloutemme kantokyvyn kanssa. 

Tässä yhteydessä on oleellista huomata, että kotimainen talouskasvu on käytännössä rahan kierrättämistä suomalaisten kesken, kun taas vienti on suomalaisessa yhteiskunnassa pyörivän varallisuuden lisäämistä – ja tuonti puolestaan sen vähentämistä. 

Siksi Espanjan tilanne ei BKT:n kasvusta huolimatta ole pidemmällä aikavälillä kovin auvoinen. Sen sijaan Suomessa viennin kasvu tarjoaa mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen – edellyttäen, että aiemmin aiheutetut julkisten palveluiden ylimitoitusongelmat saadaan ratkaistuksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suattaapi olla, vuan suattaapa olla olemattakin
Afrikasta Albaniaan ja chileläisistä jengiväkivaltaan
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?

SS-ryhmä

S-ryhmän osuuskaupoilla oli vuonna 2024 yhteensä 2 653 671 jäsentä eli asiakasomistajaa. Tämä määrä on niin suuri, että se sisältää epäilemättä kaikenlaisia ihmisiä rikkaista renttuihin ja äärimmäisistä oikeistolaisista vallankumouksesta haaveileviin kommunisteihin.

Tästä syystä on selvää, ettei S-ryhmän kannattaisi missään tilanteessa ryhtyä politikoimaan – ei ainakaan ketään tai mitään vastaan. Ja kuitenkin tämän osuusliikkeen piirissä on tehty syyskuussa päätös, jonka mukaan israelilaista alkuperää olevien tuotteiden hankinta lopetetaan toistaiseksi.

Päätöksen sanotaan olevan – älyllisen epärehellisyyden antamalla varmuudella –  epäpoliittinen. Ja siksi sitä perustellaan Euroopan komission näkemyksellä Israelin ihmisoikeustilanteesta – mitä ikinä jälkimmäinen sitten tarkoittaakaan nyt, kun palestiinalaisterroristien terrori-iskusta alkanut Gazan sotakin on edennyt tulitaukoon ja rauhanneuvotteluihin. 

* * *

 

On kuitenkin tosiasia, että S-ryhmän päätös on provokaatio Suomen juutalaisia ja Israelia Jumalan valittuna kansana pitäviä fundamentalistikristittyjä vastaan. Lisäksi se on tuen osoitus palestiinalaisten tekemälle terroriteolle, jolla oli yli tuhat tapettua, raiskattua ja kidutettua uhria ja joka oli jatkoa kymmeniä vuosia harjoitetulle pienimuotoisemmalle terrorismille (esimerkki ja toinen). Ja siksi puheena olevalle osuuskaupalle annettu pilkkanimi "SS-ryhmä" on kaikessa mustassa huumorissaan surullisen osuva.

* * *

Meille muille osuuskaupan asianomistajille tällä päätöksellä ei liene sen suurempaa merkitystä kuin ärtymys siitä, että käyttämämme kotimainen kauppaliike on ehdoin tahdoin halunnut ottaa kantaa politiikkaan – ja vieläpä valehtelee, ettei olisi muka tehnyt näin. Tätä alleviivaa se, että politiikka boikotin perusteena kielletään, vaikka siinä vedotaan EU:n komissioon, joka on nimenomaisesti Unionin poliittiset päätökset toimeenpaneva elin.

Siksi on erinomaista, että perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen ja Wille Rydman sekä kristillisdemokraattien Päivi Räsänen ovat nostaneet asian esille. Ja toivottavaa, että S-ryhmän päättäjät ymmärtäisivät tehneensä boikotilla itsestään idiootteja ja saaneet monien ihmisten mielissä jopa antisemitistisen "SS"-leiman.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomi ulos Euroviisuista!
Kumpi pitäisi sulkea olympialaisista?
Edistyksellinen osuuskauppa kompastui punavihreään kuplaan

Malttaako Madagaskar olla seuraamatta Haitin tietä?

Tuoreiden tietojen perusteella näyttäisi siltä, että Madagaskarissa olisi valta vaihtumassa ilman demokraattista prosessia. Tai ainakin sellaista yrittää Capsat-niminen osasto, joka koostuu hallinnollisissa ja teknisissä tehtävissä toimivista upseereista.

Taustalla ovat jo jonkin aikaa jatkuneet nuorten johtamat väkivaltaiset presidentin vastaiset mielenosoitukset, joissa on kuollut useita ihmisiä. Presidentti Andry Rajoelina on asiasta kertoneen uutisen mukaan edelleen maassa ja on valmis yhteistyöhön kapinallisten kanssa. 

Madagaskar on monikulttuurinen yhteiskunta, jonka väestö polveutuu malaji-indonesialaisista, arabeista, afrikkalaisista, intialaisista ja ranskalaisista. Heistä 52 prosenttia harjoittaa luonnonuskontoja, 41 prosenttia kristittyjä ja seitsemän prosenttia muslimeita. Maan viralliset kielet ovat ranska ja malagassi.

Vuoden 2003 arvion mukaan maan väestöstä väestöstä vajaa 70 prosenttia osaa lukea, mutta Wikipedian mukaan se kuuluu silti maailman köyhimpiin valtioihin sijoittuessaan henkeä kohden lasketun bruttokansantuotteen perusteella Sudanin ja Malawin väliin sijalle 186. Eikä asiaa ole ainakaan auttanut se, että sen maanviljelijöitä ovat viime vuosina kiusanneet toistuvat kuivuuskaudet. 

Toivoa tietenkin sopii, ettei Madagaskar ajaudu veriseen sisällissotaan, vaan kapinalliset ottavat presidentin ehdotuksen yhteistyöstä vastaan ja pyrkivät sitä kautta saamaan valtionsa kasvu-uralle sen sijaan, että siellä toistuisi toisen köyhän saarivaltion – Haitin – synkkä kohtalo. 

Jäädään siis seuraamaan tilanteen kehittymistä. Ja toivotaan parasta.

Päivän aiempi merkintä:

Hiiriä ja maahanmuuttajia

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä on Haitin satoja vuosia jatkuneen kurjuuden perimmäinen syy?
Murheellinen kujanjuoksu jatkuu
Arabialaistaustaiset villikissat

Tapaus Charlie Kirk

Kuten arvoisa lukijani varmasti tietää, ammuttiin keskiviikkona Yhdysvalloissa konserva­tiivisen nuoriso­järjestön Turning Point USA:n perustaja Charlie Kirk. Ampujan henkilöllisyys ei toistaiseksi ole tiedossa, mutta hän vaikuttaisi julkisuuteen saatettujen kuvien perusteella olevan valkoihoinen nuori mies. 

Murhaan käytetty ase on ilmeisesti löydetty, mutta ampujan henkilöllisyyttä ei ole saatu selville – tai ainakaan sitä ei ole julkistettu. Sen sijaan aseessa olleista ammuksista löytyi kaiverruksia, jotka ilmentävät transseksuaalista ja antifasistista ideologiaa. 

Tällä perusteella on epäilty, että ampujan motiivi olisi vasemmistoliberaalinen tai ainakin maailmankatsomukseen liittyvä. Tästä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – presidentti Donald Trump on toivonut tunnetusti oikeistokonservatiivisia kannattajiaan reagoimaan rauhanomaisesti.

* * *

Omalta osaltani näen, että vaikka ihmiselämän väkivaltainen päättäminen on jo itsessäänkin äärimmäisen vakava rikos, on murhan ikävin seuraus pidemmällä aikavälillä sen vaikutus sananvapauteen ja sitä kautta amerikkalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen. Näin siksi, että Charlie Kirk tunnettiin henkilönä, joka oli valmis julkiseen väittelyyn sellaisten ihmisten kanssa, joiden maailmankuva poikkesi radikaalisti hänen omastaan. 

Näin hän piti – siitä huolimatta, että sijoittui näkemyksineen poliitiikan konservatiivisimpaan laitaan – yllä puoluerajat ylittävää debattia maassa, jossa ihmisten välisen polarisaation linjat ovat viime vuosina kiristyneet huomattavasti. Ja tuli tämän toimintansa seurauksena tapetuksi sen sijaan, että olisi noussut valtakunnantason poliittiseksi vaikuttajaksi. 

Riskinä tässä tilanteessa on se, että murhan seurauksena myös muut rohkeasti näkemyksiään esille tuovat – eli yhteiskunnallista keskustelua käyvät – ihmiset vaikenevat peloissaan, jolloin ääripäiden dialogi supistuu entisestään. Samalla amerikkalaisen yhteiskunnan polarisoituminen syvenee ja pahimmassa tapauksessa päädytään tilanteeseen, jossa kulloinkin vallassa oleva poliittinen liike – tai ainakin sen kannattajat – jää vaille tervehdyttävää yhteiskunnallista kritiikkiä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pelko ajoi Josifinsa lukeneen Putinin murhaamaan Aleksei Navalnyin
Ylen toimittaja ja USA:n rasistinen poliisiväkivalta
Sananvapaus ja fasistinen ideologia

Seksuaalivähemmistöjen performanssit

Suomessa on viime päivinä nähty kaksi seksuaalivähemmistöjen performanssia. Niistä molempien tarkoitus oli hankkia osallistujilleen ympäröivän yhteiskunnan huomiota.

Tarkoitaan ensimmäisellä performanssilla sitä, kun kaksi lestadiolaisuudesta eronnutta lesboa halusi ja sai julkisuutta liimailemalla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä esille tuovia tarroja Suviseuroissa. Palstatilaa tuli jo etukäteen ja vielä enemmän sen jälkeen, kun - toisen lesbon mukaan - "teltan ympärille tultiin huutamaan kuorossa minuutin ajaksi, että homot hirteen. Kaikki on koettu kävyistä, kepeistä ja laudoista aina kananmuniin ja jäätelöön."

Omalta osaltani totean tapauksesta, että näiden lesbojen toiminta oli yksiselitteisesti väärin ja huonoa käytöstä. Mutta niin oli myös suviseuralaisten lainvastainen reaktio siihen. Toivon mukaan molemmat osaavat näin jälkikäteen hävetä noloa toimintaansa. 

* * *

Toinen suuri kansanjuhla oli seksuaalivähemmistöjen suurperformanssi eli Pride-paraati. Siellä ei tiettävästi nähty erityisiä häiriöitä, mutta omalta osaltani kummastelin vaatimusta siitä, että presidentin olisi pitänyt erikseen perustella osallistumattomuuttaan kyseiseen tapahtumaan. Ei tarvitse - ei edes siksi, että hän oli lupautunut tilaisuuden suojelijaksi.

Ehkä oudoin asia Pridessa olivat kuitenkiin palestiinalaisliput. Näin siksi, ettei Palestiinan arabeilla liene sen positiivisempi suhde seksuaalivähemmistöihin kuin muillakaan muslimeilla - toisin kuin Palestiinan juutalaisilla. 

Lisäksi täytyi ihmetellä, etteivät seksuaalivähemmistöt näytä osaavan roskisten käyttöä. Se näkyi siinä, että he jättivät käytössään olleen Kaivopuiston ruokottomaan tilaan poistuttuaan paikalta. 

Toki heidän edustajansa lupasivat, että asiaan palataan seuraavana päivänä. Hyvä näin, mutta siitä huolimatta on syytä ihmetellä, etteivät juhlijat itse vieneet roskiaan asianmukaiseen paikkaan.

Toki taitaa olla niin, etteivät tätä asiaa osaa monet muutkaan suomalaiset. Onhan Kaivopuisto samanlaisessa kunnossa vuosittain myös Vapun jälkeen. Mutta silloin roskaajat ovatkin pääosin nuorisoa, kun taas Pridessa juhlivat lähinnä aikuiset, joille siisteyden voisi kuvitella olevan itsestäänselvyys. Ei näköjään ole.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin kaupungin työntekijät varkaissa
Helsinki Pride ja suvaitsevaisuus
Helsinki painostaa henkilöstöään pride-karnevaaliin

Palestiinalaiset ovat kyllästyneet Hamasiin - suurmielenosoitus Khan Younisissa

Viime sunnuntaina nähtiin jälleen uusi käänne Gazassa kun Israelin armeija aloitti operaation, jonka tarkoituksena on ottaa haltuun koko alue ja  - ainakin maan valtiovarainministerin mukaan - siirtää sen väestö jonnekin muualle. Jälkimmäinen toimenpide olisi yksinkertaisesti sotarikos, enkä muutenkaan usko, että Israel löytäisi jostain valtion, joka ottaisi noin kaksi miljoonaa palestiinalaista vastaan.

Asiasta on uutisoitu näyttävästi suomalaisissa medioissa, ja esimerkiksi Ylen erinomainen kriisialueiden toimittaja Antti Kuronen kirjoitti aiheesta pitkän raportin. Sen mukaan Israelilla on kolme vaihtoehtoa.

Niistä ensimmäinen on se, että Israel jakaa Gazan osiin, joiden välillä ihmiset eivät voi liikkua. Toisen mukaan palestiinalaiset ajettaisiin kokonaan pois Gazasta. Lisäksi saattaa käydä niin, että USA kyllästyy ja painostaa Israelin aselepoon ja tilanne jää enemmän tai vähemmän ennalleen. 

* * *

Vähemmälle huomiolle suomalaismedioissa on jäänyt se, että yhä suurempi osa Gazan alueella elävistä ihmisistä on kyllästynyt Hamasin toimintaan. Sen merkkinä palestiinalainen kristitty jakoi eilen sosiaalisessa mediassa videon, jossa kymmenet tuhannet palestiinalaiset osoittivat mieltään gazalaisen Khan Yunisin kaduilla huutaen "halusimme elää" ja "Hamas ulos, ulos!"

Omalta osaltani ihmettelen syytä sille, että suomalaisten veronmaksajien kustantama mediatalo on jättänyt runsaasta aiheeseen liittyvästä uutisoinnistaan pois tämän aspektin. Päinvastoin, ihmisten kyllästyminen Hamasiin voisi lopulta olla se tie, joka johtaisi pysyvään rauhaan myös palestiinalaisalueilla. 

Näin toki vain siinä tapauksessa, että sekä palestiinalaiset että Israelin juutalaiset pystyisivät kohtuullisessa ajassa rakentamaan toimivat välit, jossa molemmat osapuolet tunnustaisivat toistensa oikeudet ja pyrkisivät rauhanomaiseen yhteiseloon. Nähtäväksi kuitenkin jää, onko tämä liikaa vaadittu nyt, kun väestöryhmien välistä akuuttia vihanpitoa on kestänyt jo lähes 80 vuotta - ja sillä on lisäksi tuhansien vuosien tausta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingissä nähtiin egotrippailua vakavan asian varjolla
Palestiinalaiset ovat kyvyttömiä oppimaan
Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa

EU myönsi 2,5 miljardin tukipaketin Syyrian islamistitaustaiselle hallinnolle

Euroopan unioni on luvannut syyrialaisille noin 2,5 miljardin euron tukipaketin. Belgianalgerialaisen tasa-arvo-, valmius- ja kriisinhallintakomissaari Hadja Lahbibin mukaan "kansainvälinen yhteisö on tänään vahvistanut vahvan solidaarisuutensa Syyrian kansaa kohtaan sen kaikessa moninaisuudessa... Euroopan unioni seisoo jatkossakin Syyrian kansan rinnalla, ei ainoastaan ​​kiireellisiin humanitaarisiin tarpeisiin vastaamisessa, vaan myös oikeudenmukaisen, osallistavan ja vakaan tulevaisuuden rakentamisessa. Yhdessä emme tarjoa vain apua – investoimme toivoon, kestävyyteen ja tielle kohti kestävää rauhaa."

Toivoa tietenkin sopii, että islamistitaustainen Syyrian johto on komissaarin kanssa samaa mieltä EU:n - eli myös suomalaisten veronmaksajien - antaman rahan käytöstä, eikä ryhdy alistamaan mitään maan monista kansallisuuksista tai uskonnollisista ryhmistä. Hallinnon alku ei kuitenkaan ole ollut kovin lupaava, koska maassa ryhdyttiin pian vallanvaihdon jälkeen tappamaan sekä alaviittejä että kristittyjä.

Toinen asia on, että monen EU-maan talous on melkoisissa vaikeuksissa. Ja surkeinta sen kehitys on viime vuosina ollut - missäpä muuallakaan kuin - Suomessa. 

Samaan aikaan Venäjän uhka on pakottanut eurooppalaisia nostamaan omaa sotilaallista kykyään nopeasti ja aivan uudelle tasolle. Eikä se tapahdu ilmaiseksi, vaan esimerkiksi Saksa on juuri tänään muuttamassa jopa perustuslakiaan löytääkseen rahaa oman turvallisuutensa varmistamiseen.

Siksi on kysyttävä, että onko 2,5 miljardin eurooppalaisilta kerätyn euron lahjoittaminen Syyriaan ihan varmasti järkevää rahankäyttöä? Vai voisivatko syyrialaiset itse ottaa vastuun tulevaisuudestaan siten kuin suomalaisetkin ottivat toisen maailmansodan jälkeen? Tai jo sitä aiemmin vuosien 1917 ja 1918 tapahtumien jälkeen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suomalainen lehdistö vaikenee muslimien kristittyihin kohdistamasta vainosta?
Trump säätää maahanmuuttoa, mutta joutuuko EU maksamaan?
Syyriaan vallankumous, entä sitten?

Miksi suomalainen lehdistö vaikenee muslimien kristittyihin kohdistamasta vainosta?

Syyrian uuden hallinnon kuherruskuukausi muun maailman kanssa on ilmeisesti päättynyt, sillä suomalaismedioiden uutiset kertoivat sen surmanneen aiemman hallitsijan Bashar al-Assadin heimoveljiä eli alaviittejä summittaisissa teloituksissa. Lisäksi Eija-Riikka Korhola kertoi myös kristittyjä tapetun joukoittain. Asian vahvistaa Newsweekin tuore artikkeli.

Sinänsä tämän ei tietenkään pitäisi yllättää ketään, sillä valtaa pitävällä Hayat Tahrir al-Šamilla on juuret terroriteoistaan tunnettuun Al-Qaidaan. Sen sijaan on outoa, että suomalaiset valtamediat - kuten Yle ja Helsingin sanomat - ovat vaienneet kokonaan kristittyjen vainosta. 

Asia liittyy muutaman päivän takaiseen yhdenvertaisuusvaltuutetun vaatimukseen siitä, ettei kristinuskon takia vainoamista saisi käyttää kriteerinä valittaessa Suomeen otettavia kiintiöpakolaisia. Tästä syystä on tärkeää, että kristittyihin kohdistuvat vainot Syyriassa tuodaan esille edes sosiaalisessa mediassa - jollaiseksi kai blogitkin luetaan. 

Sama koskee toki myös esimerkiksi Afganistania, missä Open doors -järjestön mukaan maata hallitsevan Talebanin murhaajat kulkevat ihmisten ovelta ovelle löytääkseen ja tappaakseen maassaan elävät kristityt. Tai Kongoa, missä islamistit ovat viime viikkoina - saman järjestön mukaan - tappaneet joukoittain ihmisiä näiden kristinuskon takia. 

Tästä syystä voi vain ihmetellä suomalaisen lehdistön harjoittamaa tiedon pimittämistä, joka näyttää sikäli tarkoitukselliselta, että esimerkiksi edelle linkittämässäni Newsweekin artikkelissa on käsitelty sekä Syyrian alaviittien että kristittyjen kokemaa vainoa. Eli tieto tästä asiasta on ollut journalisteille helposti saatavissa. 

Siksi voidaan vain toivoa, etteivät suomalaisten valtamedioidenkin toimituskunnat ole - yhdenvertaisuusvaltuutetun tavoin - muslimikiimassa, vaan kertovat lukijoilleen jo tänään myös muslimien kristittyihin kohdistamasta vainosta. 

Sinänsä en kaipaa Suomeen ensimmäistäkään kiintiöpakolaista, mutta jos sellaisia otetaan tänne, tulisi - jo pelkästään terveen järjenkäytön perusteella - valita ensisijaisesti ihmisiä, joita vainotaan heidän henkilökohtaisen poliittisen ja/tai uskonnollisen vakaumuksensa takia ja joilla on mahdollisimman hyvät edellytykset sopeutua Suomeen. Muslimien vainoamat kristityt täyttävät molemmat mainitsemani vaatimukset keskimäärin merkittävästi paremmin kuin aiemmin Suomen kiintiöpakolaisvalinnoissa korostuneet Allahin seuraajat. Ja siksi heillä tulisi olla etusija näihin nähden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla muslimikiima?
Elon Musk palautti mieleemme sen, että joka 72. vastaan kävelevä afgaani on tuomittu seksuaalirikoksesta
Avasiko New Orleansin ISIS-lippumies vasemmiston silmät?

Onko Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla muslimikiima?

Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla, Kristina Stenmanilla, vaikuttaisi olevan jonkinlainen muslimikiima. Hän nimittäin julisti torstaina, että sisäministeri Mari Rantasen (ps) johtamassa pakolaiskiintiön valmistelussa on annettu syrjivää ohjeistusta. Valtuutetun mukaan poliittinen johto on pyrkinyt suosimaan kristittyjä pakolaisia muslimimaista tulevien kustannuksella.

Lisäksi valtuutetun kannanotossa mainittiin perussuomalaisen puolueen tavoitteet ja käytettiin sanoja "avoin islamofobia". Stenmanin mielestä ministerin ja erityisavustajan toiminta vaikuttaa johdonmukaiselta suhteessa niihin.

Viralliset ohjeet suomalaiselle virkamiehelle sanovat kuitenkin yksiselitteisesti, että "koska virkamies käyttää työssään julkista valtaa, hänen tulee ehdottomasti noudattaa lakia sekä toimia puolueettomasti, riippumattomasti ja tasapuolisesti". Lisäksi niissä sanotaan - edelleen sanatarkasti, että "virkamies ei saa käyttää valtaansa väärin". 

* * *

Valtiovarainministeri ja Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra totesi yhdenvertaisuusvatuutetun lausunnon olevan vakava asia, sillä "syrjintähän on rikosnimike". Sen seurauksena hän sanoi sisäministerin ja -ministeriön perehtyvän kannanottoon ja kertoi myös oikeuskanslerin odottavan näkemystä asiasta.

Purran oman näkemyksen mukaan pakolaiskiintiön kohdentamispäätöksessä on kuitenkin toimittu normaalisti. Sen sijaan - hänen mukaansa - on omituista, että yhdenvertaisuus­valtuutettu tekee virallisia päätelmiä poliittisten puolueiden ohjelmien perusteella.

Lisäksi hän huomautti, että "toisaalta muutama päivä sitten yhdenvertaisuusvaltuutettu viesti myös yleisesti hallituksen tekemien maahanmuuttopoliittisten muutosten vaikutuksista. Joten ei tämä ole ensimmäinen kerta."

* * *

Asiaan ottivat kantaa myös monet muut perussuomalaiset. Heistä eduskuntaryhmän johtaja Jani Mäkelä totesi, että "erityisesti tämä termi islamofobia ja se, että hän siinä lausunnossaan hyökkää avoimesti perussuomalaisia vastaan puolueena ja analysoi meidän ohjelmiamme, se ei mielestäni kuulu hänen tehtäviinsä ollenkaan".

Puoluesihteeri Harri Vuorenpää puolestaan huomautti - aivan oikein - että on "järkyttävää, että viranomainen, jonka tehtävä on nimenomaan yhdenvertaisuus, hyökkää yksittäistä puoluetta kohtaa näin avoimen vihamielisesti ja yleistäen. Pidämme tätä todella epäasiallisena ja kahtiajakoa lisäävänä ulostulona."

Lisäksi hän ihmetteli, että virkamies kutsuu islamin ongelmista puhuvia ihmisiä islamofobeiksi. Ja jatkoi, että "tälläisten keinojen käyttö mielipiteiden hiljentäjänä on tavallista sosiaalisessa mediassa, mutta kai yhdenvertaisuudesta vastaavan viranomaisen tulisi hillitä itsensä... Herää kysymys, miksi yhdenvertaisuusvaltuutettu tulkitsee perussuomalaisten ohjelmia näin negatiivisesti. Kärsiikö hän persufobiasta?"

Poliittinen vasemmisto ja vihreät luonnollisesti olivat täysin toista mieltä ja vaativat pääministeri Petteri Orpolta (kok) kannanottoa. Sen he myös saivat, sillä hän totesi sisäministeri Mari Rantasen nauttivan hänen luottamustaan, ja kertoi oikeuskanlerin tekevän lopullisen ratkaisun hallituksen kiintiöpakolaispäätösten laillisuudesta.

* * *

Yhdenvertaisuusvaltuutettu yritti eilen vielä oikoa omia puheitaan väittämällä, että "ei tämä ole hyökkäys perussuomalaista puoluetta vastaan, vaan kysymys on siitä, minkälaista ohjausta sisäministeriössä on annettu pakolaiskiintiön valmisteluun. Ja meidän kantamme on, että siinä on ollut syrjivää ohjeistusta". 

Näin varmasti onkin silloin, kun näkemystä ohjaavat persufobia ja muslimikiima. Onhan perussuomalaisten ohjelmassa teksti, jonka mukaan "kiintiöön tulee valita vainottuja kristittyjä ja muita kotoutumisennusteeltaan positiivisia ryhmiä". Lisäksi siinä sanotaan todenmukaisesti, että "Suomessa monet kotouttamisen ongelmat liittyvät islamilaiseen kulttuurivaikutukseen".

* * *

Omalta osaltani kannatan ehdottomasti kiintiöpakolaisten valitsemista siten, että heillä olisi mahdollisimman hyvät edellytykset sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämä perustelu ei ole syrjintää, vaan myös kiintiöpakolaisten kannalta järkevä linjaus - onhan hänen kannaltaan parempi joutua sellaiseen ympäristöön, jossa menestyminen on mahdollista, kuin yhteiskuntaan, jossa hän syrjäytyy suurella todennäkäisyydellä. 

Sen mukaisesti kannatan myös sisäministeriön eli hallituksen linjausta, jonka mukaan kristinusko tulisi katsoa yhdeksi kriteeriksi valittaessa Suomeen otettavia pakolaisia. Tällaista linjausta tukee myös se tosiasia, että kristityt ovat maailman ylivoimaisesti vainotuin ihmisryhmä.

Perusteena näkemykselleni ei siten ole itse uskonto, vaan käytännössä havaitut järkyttävät erot kristittyjen ja muslimien välillä rikostilastoissa ja työllistymisessä suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi lienee selvää, että perussuomalaisten ohjelmatekstit perustuvat täsmälleen samoihin faktoihin, eivätkä fobioihin tai kiimaan, kuten yhdenvertaisuusvaltuutetulla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhdenvertaisuusvaltuutettu äärivasemmiston asialla ja perustuslakia vastaan
Maahanmuuttouutiset täyttivät median
Yhdenvertaisuusvaltuutettu ja laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta

Kehitysmaalaisten ammuskelua ja veneilyä

Jouluaattona luetaan perinteinen joulurauhan julistus, jossa sanotaan muun muassa, että "se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät".

Tämä teksti on kuitenkin vain puhetta, eikä jouluna tapahtuvista rikoksista tule niiden tekijöille sen kummempia rangaistuksia kuin muulloinkaan. 

Tämä tuli mieleeni, kun luin uutista siitä, kuinka Espoon Puustellinmäessä oli myöhään jouluaattona ammuskeltu tarkoituksena ihmisten tappaminen. Poliisi pyytää ihmisiä kertomaan siihen liittyviä havaintojaan sekä lähettämään mahdollisia kuvia ja videoita tapauksen selvittämiseksi.

Tähän ammuskeluun saattaa liittyä jengirikollisia, mutta tutkinta on edelleen kesken. Poliisi ei ole tarkentanut sen tapahtumapaikkaa, koska sen mukaan tilanne on ollut "osittain liikkuva", mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Joka tapauksessa virkavalta näyttäisi pitävän mahdollisena rikoksen liittymistä muutama viikko sitten Espoon Suvelassa tapahtuneeseen ampumiseen, jossa murhattiin 20-vuotias mies.

Edelle kirjoittamieni tietojen perusteella näyttää joka tapauksessa vahvasti siltä, että kyse on maahanmuuttajiin kytkeytyvästä rikoksesta. Eli Suomessa vuodesta 1990 alkaen harjoitetun löperön maahanmuuttopolitiikan seurauksista. 

* * *

Sellaisesta on kyse myös Iso-Britanniassa, jonne pyrkii edelleen joukoittain kehitysmaalaisia. Tuoreen tiedon mukaan ranskalaisviranomaiset ovat ottaneet joulupäivänä mereltä kiinni yli sata Englantiin pyrkinyttä tummahipiäistä kehitysmaalaista. 

Brittien kannalta on ikävää, että uutinen jatkuu tiedolla, jonka mukaan kuluvana vuonna "kymmenettuhannet ovat myös onnistuneet kanaalin ylityksessä". Näin siitä huolimatta, että maan hallitus on vannonut pyrkivänsä estämään ihmisiä salakuljettavien rikollisjärjestöjen toiminnan.

Suomessa kehitysmaalaisten tulijamäärät ovat onneksi pienempiä. Tilastojen mukaan suurin tänä vuonna turvapaikkaa hakeneiden kehitysmaalaisten ryhmä on ollut somalit, joiden hakemuksia on jätetty arvioitavaksi 362. 

Seuraavina tulevat irakilaiset (272) afgaanit (245), syyrialaiset (191) ja nigerialaiset (185). Näistä ainakaan somaleilla tai syyrialaisilla ei liene enää minkäänlaista perustetta turvapaikalle ja nigerialaisistakin sellainen saattaa olla vain kristityillä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Saksassa ajettiin autolla torille?
Pukinmäen koulusta ja väestön vaihtumisesta
Juutalaisia, homoja, nuoria ja lapsia monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Lapsiavioliitot ja islam

Suomalaisessa yhteiskunnassa on selvää, että ihmiset asettuvat pysyvään parisuhteeseen vasta aikuisena. Ja jo pelkälle seksisuhteellekin on olemassa alaikäraja. 

Näin ei ole kuitenkaan kaikkialle, vaan monissa maissa tyttöjä naitetaan miehille jo lapsina. Pelastakaa lapset -järjestön mukaan "noin 32 miljoonaa 10–17-vuotiasta tyttöä elää niissä kymmenessä maassa, joissa lapsiavioliittojen tilanne on pahin. Siis Keski-Afrikan tasavallassa, Tshadissa, Etelä-Sudanissa, Somaliassa, Eritreassa Jemenissä ja Afganistanissa.

Koska suomalaisilla - ja itsellänikin - lienee sellainen käsitys, että lapsiavioliitot on lähinnä islamilainen perinne, jonka profeetta Muhammedin esimerkki pyhittää, katsoin mitä näiden maiden uskonnollisesta tilanteesta kerrotaan Wikipediassa. 

Keski-Afrikan väestöstä 35 % tunnustaa paikallisia uskontoja, 25 % on protestanttisia kristittyjä, 25 % katolisia kristittyjä ja 15 % islamia. 

Tshadin pohjois- ja itäosan väestö on pääasiassa muslimeja ja etelässä kristittyjä tai perinteisiä animisteja. Kristittyjen määräksi on eri lähteissä arvioitu 5–35 prosenttia.

Etelä-Sudanin väestöstä väestöstä 37,2% on roomalaiskatolisia kristittyjä ja 36,5% episkopaalisiin kirkkoihin tai muihin kristillisiin ryhmiin kuuluvia. 19,7% väestöstä on animisteja tai perinteisiä uskontoja harjoittavia ja 6,25 % muslimeja.

Somaliassa asuvat ovat lähes yksinomaan sunni-muslimeja.

Eritrean väestöstä on kristittyjä noin 50 %, muslimeja 48 % ja heimouskontojen harjoittajia kaksi prosenttia. 

Jemenin väestö koostuu lähes kokonaan muslimeista.

Afganistanin väestöstä 99,7 % on muslimeita.

Näyttää siis siltä, että pahimmat lapsiavioliittohelvetit eivät ole pelkästään islamilaisia yhteiskuntia, vaikka toki muslimeilla on ilmiselvästi suhteellinen yliedustus tämän vastenmielisen perinteen harjoittajana. 

Arvoisan lukijani on tässä mielessä hyvä huomata, ettei Wikipediatieto kerro minkä uskontojen harjoittajat syyllistyvät lasten naimiseen sellaisissa valtioissa, joissa väestö ei ole puhtaasti islamilaista. Ja että listalla mukana olevista maista etenkin Etelä-Sudanissa muslimien osuus on varsin pieni.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kiitokset Turun hovioikeudelle
Sairas sulttaani
Onko lapsimorsian pöyristyttävämpi kuin kulttuurirasisti?

Hassan Nasrallah tapettiin, mutta Libanonista tuskin tulee uudelleen Lähi-idän Sveitsiä

Israel kertoi eilen tappaneensa Hizbollahin johtajan Hassan Nasrallahin Libanonin Beirutissa. Näin paha sai jälleen kerran palkkansa, mikäli tieto pitää paikkansa.

Valitettavasti taitaa olla niin, ettei tämä tarkoita koko Hizbollahin tuhoutumista, vaikka saattaakin johtaa sen neuvottomuuteen ja sisäiseen valtataisteluun joksikin aikaa. Ja tässä tapauksessa ehkä pitkäänkin sellaiseen, koska juutalaisvaltion asevoimat ovat eliminoineet jo aiemmin suuren osan Hizbollahin johdosta. 

On selvää, että tämä kaikki heijastuu koko Libanoniin. Eikä suinkaan positiivisesti ainakaan siinä tapauksessa, että maan historia jatkaa entisillä urillaan.

Libanonilla on nimittäin Israelin tavoin pitkä historia alkaen foinikialaisesta merenkulkukansasta ja sen jälkeisestä eri valtioiden miehityksistä toisen maailmansodan jälkeiseen itsenäistymiseen. Alku näyttikin hyvältä, sillä uuden valtion talous kasvoi toisen maailmansodan jälkeen voimakkaasti arabimaiden kasvavan öljykaupan ja maksunvälitystoiminnan ansiosta. 

Vielä 1960-luvulla etenkin Beirut ja sen ympäristö rikastuivat matkailun ja pankkitoiminnan ansiosta ja Libanon tuli tunnetuksi ”Lähi-idän Sveitsinä” ja Beirut ”Lähi-idän Pariisina”. Mutta sitten aivan vuosikymmenen lopulla tapahtui maan kohtalon muuttanut äärimmäinen virhe, kun marraskuussa Libanonin armeijan komentaja Emile Boustany ja Palestiinan vapautusjärjestö PLO:n puheenjohtaja Jasser Arafat sopivat, että palestiinalaiset voivat perustaa leirejä Libanoniin. 

Siitä eteenpäin on menty pelkkää alamäkeä, joka kulminoitui täysimittaiseen sisällissotaan keväällä 1975. Siinä olivat vastakkain kristittyjen falangistit ja maahan muuttaneet - Jordaniasta vähän aiemmin pois ajettujen - palestiinalaiset välillä. 

Taistelut levisivät koko maahan, jolloin palestiinalaiset joukot liittyivät libanonilaisiin vasemmistomuslimeihin. Lopulta kesäkuussa 1976 maahan kutsuttiin syyrialaisia sotilaita, mikä rauhoitti Beirutin. Sotiminen kuitenkin jatkui Etelä-Libanonissa, josta palestiinalaiset ammuskelivat rakettejaan Pohjois-Israeliin provosoiden nämä ensin vuonna 1978 ja uudelleen siitä neljän vuoden kuluttua sotilaallisiin hyökkäyksiin, joissa se sai tukea Libanonin kristityiltä. 

Kaiken tämän seurauksena Libanonin oma armeija lopulta romahti ja maa on siitä alkaen ollut sekavassa tilassa, jossa Syyria on keitellyt omia soppiaan. Samalla Libanon on lähentynyt myös Irania, jonka etäohjaamasta Hizbollahista on viimeisen kymmenen vuoden kuluessa kasvanut merkittävä ja suosittu organisaatio, joka on pitänyt huolen sekasorron säilymisestä ja Israelin ärsyttänisestä.

Kaiken tämän ajurina on ollut muslimiväestön määrän kasvu ohi kristittyjen. Nykyisin maan asukkaista on 32 % kristittyjä, 32 % sunnilaisia, 31 % šiialaisia, viisi prosenttia muita Islamin suuntauksia ja loput monia muita uskontoja tunnustavia. Eikä paluuta Lähi-idän Sveitsiksi ole odotettavissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen taitavaa propagandaa
Ei turvapaikkaa terroristeille
Maailmanpolitiikan pilkkeitä

Maailmanpolitiikan pilkkeitä

Venezuelan vaalit päättyivät odotetusti. Opposition mukaan ääniä sai eniten heidän ehdokkaansa, mutta voiton vei maan istuva presidentti Nicolas Maduro. Näin olleen maan asukkaat jatkavat elämäänsä sosialistisessa helvetissä myös tulevina vuosina.

Sivuhuomautuksena todettakoon, että meillä Suomessa noin kaksi viidestä äänestysikäisestä ihmisestä tahtoisi samaa. Erona Venezuelaan on kuitenkin se, että ainakin toistaiseksi hallitus muodostetaan meillä annettujen äänien perusteella. 

* * *

Viime aikoina on nähty outoja tapahtumia monissa maissa. Saksassa kemikaalitehtaassa, Ranskassa rautateillä ja Suomessa matkapuhelinverkostossa. Lieneekö kyseessä sattumien summa vai Putinin Venäjän organisoima matalan intensiteetin sota?

Jälkimmäinen vaihtoehto on asia, josta europarlamentaarikko ja kenraali Pekka Toveri on muistuttanut meitä. Ja josta kirjoitetaan myös kansainvälisessä sosiaalisessa mediassa. Ja joka toivottavasti otetaan vakavasti myös Suomen poliittisessa johdossa.

* * *

Tämän viikon jännitysnäytelmä nähdään kuitenkin mitä todennäköisimmin Libanonissa. Sikäläinen Iranin islamistihallinnon haarakonttori eli Hizbollah on ärsyttänyt Israelia - viimeksi tappamalla Golanissa israelilaisia lapsia ja nuoria.

Vaikka iranilaisten haarakonttori onkin maailman vahvimmin aseistettu terroristijärjestö, se jää täysimittaisessa sodassa juutalaisvaltion armeijan jalkoihin. Valitettavasti sodan jalkoihin jäävät myös aikanaan maan enemmistön muodostaneet libanonilaiset kristityt, joilla ei ollut järkeä huolehtia siitä, ettei sen maaperää käytettäisi terroristiseen toimintaan. 

Nykyisin Libanonin väestöstä 32 prosenttia on kristittyjä ja 68 prosenttia muslimeita. Eikä maan tulevaisuus näytä sen valoisammalta kuin minkään muunkaan muslimienemmistöisen valtion. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Will Russia Test NATO's Article Five?
Vasemmistolaisia vaalikiemuroita
Uusia "palestiinalaisia"

Uutta tietoa kristittyjen ja muslimien välisistä eroista

Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin uskontojen merkitystä vanhempien ja lasten välisiin koulutuksellisiin eroihin Afrikassa. Tätä varten tutkijat keräsivät tietoja sukupolvien välisistä muutoksista käyttäen väestönlaskennan tietoja 2 286 alueelta 21 maasta. Aineisto oli siten hyvin laaja ja edustava.

Tulokset osoittivat, että kristityt lapset nostavat koulutuksellista asemaansa perinteisiin uskontoihin kuuluvia tai muslimeja useammin. Tämä tarkoittaa sitä, että peruskouluttamattomien kristittyjen vanhempien lapset suorittivat perusopetuksen oppimäärän useammin kuin kaksi muuta ryhmää. Ja lisäksi myös sitä, että peruskoulutettujen kristittyjen lapset jättivät perusopetuksen kesken harvemmin kuin muiden ryhmien koulutettujen vanhempien jälkeläiset.

Tutkijat havaitsivat myös, että sukupolvien välinen koulutuksellinen liikkuvuusero kristittyjen ja muslimien välillä esiintyi myös niiden keskuudessa, jotka asuivat samalla alueella ja joiden taloudelliset ja perhetaustat olivat vertailukelpoiset. Toisin sanoen lapsiryhmien välinen ero ei selittynyt asuinalueella tai perheiden taloudellisilla eroilla.   

Kolmanneksi tulokset osoittivat, että vaikka muslimit hyötyvät yhtä paljon kuin kristityt muuttamisesta elämänsä varhaisessa vaiheessa korkean liikkuvuuden alueille, he eivät ole yhtä innokkaita kuin kristityt tekemään sitä. Tämä korostaa muslimien koulutusvajetta, koska he asuvat keskimääräistä harvemmin kaupunkimaisilla alueilla - eli muita useammin syrjäisemmillä seuduilla, joilla on rajallinen infrastruktuuri mukaan lukien koulutusmahdollisuus. 

Neljänneksi tutkimuksesta selvisi, että kristittyjen ja muslimien väliset erot ovat selvimmät alueilla, joilla on suuria muslimiyhteisöjä. Ja joista muslimit eivät halua muuttaa muualle yhtä innokkaasti kuin muut kansanryhmät.

Tutkijat esittivät monia erilaisia arveluja saamiensa tulosten syistä ja seurauksista. Lopulta he päätyivät kuitenkin toteamaan, että heidän havaintonsa herättivät enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. 

Näin voi hyvinkin olla, mutta minulla on jotenkin sellainen aavistus, että nyt saatu aineisto saattaa ajan myötä nousta hyvinkin merkittäväksi silloin, kun pohdimme islamin ja siihen liittyvän kulttuurin vaikutusta eri ihmisyhteisöjen asemaan ja menestykseen monikulttuurin edistyessä  eri puolella maailmaa nykyaikaisten kansainvaellusten seurauksena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten musliminaisten kouluttaminen ja työllistäminen pelastaisi kulttuurimme?
Muslimimaahanmuuttajat ajautumassa ylisukupolviseksi etnis-uskonnollisesti leimautuneeksi alaluokaksi
Uskonnollis-kulttuurinen perimä tunisialais-ruotsalaisessa viitekehyksessä

Mistä ruotsalaisegyptiläisen tapaus kertoo?

Yleisradio ja MTV3 kertoivat, että ruotsalaisegyptiläinen mies on suunnitellut polttavansa Raamatun ja Tooran. Ja on hakenut oikein poliisilta lupaa tehdäkseen sen. 

Miehen mukaan "pyhien kirjojen polttaminen on jokseenkin inhottavaa, mutta olen vihainen ja teen sen saadakseni aikaan keskustelua". Nähtäväksi jää, syntyykö sitä. Ja jos syntyy, niin mistä aiheesta. 

Jutun luettuani jäin miettimään, että millähän tavalla kristityt tai juutalaiset suhtautuvat Raamatun tai Tooran polttamiseen. Syntyykö jumalattomia mellakoita pitkin maailmaa, uhataanko kirjanpolttaja tappaa vai ryhdytäänkö jossain päin maailmaa polttelemaan Ruotsin lippuja - mikäli tuhansista huutavista suista roiskuvan kuolan kastelemat kansallistunnukset vain saadaan palamaan?

Vai jääkö näiden pyhien kirjojen polttaminen sittenkin vähäisemmälle vastareaktiolle. Ja jos ja kun näin käy, minkälaisiin huomioihin se johtaa - ei kristityistä ja juutalaisista vaan - oman pyhän kirjansa polttamisesta kerta toisensa jälkeen raivostuvista muslimeista. 

Ei siis ihme, että ruotsalaisegyptiläisen miehen moskeijassa kirjanpolttajakandidaattia oli kehotettu olemaan tekemättä tekoaan. Pyyntö, joka sinänsä yllätti - ainakin minut - selväjärkisyydellään. 

Oma mielenkiintonsa on silläkin antaako poliisi luvan mainittujen kirjojen polttamiselle. Ainakaan tällaisen päätöksen tekemiselle ei Ruotsin laissa liene lakipykälää, johon tukeutua. Eikä ruotsalaisegyptiläiselle liene siten tulossa minkäänlaisia seurauksia, vaikka hän polttaisi mainitut pyhät kirjat ilman poliisin lupaakin. 

Lopuksi on todettava, että kaikenlaisten pyhien kirjojen polttaminen on sinänsä tyhmää. Eikä niitä - edes Koraaneja - polttaisi kukaan, ellei maailmassa eläisi miljardia ihmistä, joiden uskonnon piirissä on valtavasti ihmisiä, jotka reagoivat pyhän kirjansa polttamiseen riehumalla ja raivoamalla. Ellei näin olisi, ei edes Rasmus Paludan jaksaisi pitää yllä koraaninpolttamisperformanssejaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko muslimit koiria?
Ranskalaisen teinitytön tapaus
Kuin aivottomat eläimet