Vaihtoehto maahanmuuttajille

Tuoreen uutisen mukaan hallitus teki eilen päätöksen, joka on tulevaisuuden kannalta käänteentekevä. Se nimittäin ryhtyi valmistelemaan sisäministerin johdolla rikoksiin syyllistyneiden maahanmuuttajien palauttamista kotimaihinsa. 

Tämä on uutinen erityisesti siksi, että sekä pakolaisvaltuutettu että tunnetuimmat ihmisoikeusjuristit ovat siunanneet hallituksen pyrkimyksen jo etukäteen. Näin siksi, ettei maahanmuuttajien palautusta tehdä väkivalloin, vaan sitä tarjotaan vaihtoehtona vankilatuomiolle. 

* * *

Suomessa aika pieni osa rikoksista on niin vakavia, että niiden seurauksena olisi vapauden menetys. Tästä syystä rikoslakiin tullaan lisäämään maahanmuuttajia koskeva niin sanottu motivaationvahvistuskerroin, jonka tarkoituksen on kotiinpaluu-valinnan suosion kohottaminen. Sen perusteena on rikollisen oma asenne. 

Mikäli lakia rikkonut maahanmuuttaja ilmoittautuu viranomaisille itse rikoksensa jälkeen ja tekee tunnustuksen, hän selviää samanlaisella rangaituksella kuin kuka tahansa muukin Suomessa asuva. 

Sen sijaan, mikäli hän kieltäytyy yhteistyöstä, tullaan rangaistusta tehostamaan ylimääräisellä maahanmuuttolisällä, joka tarkoittaa käytännössä sakon muuntamista vapausrangaistukseksi periaatteella päivä per euro. Ja vastaavasti vapausrangaistuksen pidentämistä lisäämällä oikeuden päätökseen niiden päivien lukumäärä, jotka ehtivät kulua rikoksesta tuomioistuimen antamaan rangaistukseen. 

Siten esimeriksi vuoden piileskelleelle maahanmuuttajaraiskaajalle, kaksi vuotta hänen kiinni ottamisensa jälkeen, annettavan – nykyisen käytännön mukaisen – tyypillisesti kahden-kolmen vuoden rangaistuksen sijaan määrättäisiin yhteensä viiden-kuuden vuoden kakku. Ja sen rikollinen voisi halutessaan vaihtaa vapauteen kotimaassaan. 

* * *

Hallituksen suunnitelma tulee toteutumaan käytännössä varmasti, sillä sille on haettu tuki myös poliittisesta vasemmistosta. Se on myyty lakiuudistukseen myönteisesti suhtautuville SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton kansanedustajille ja puoluejohtojen jäsenille päättämällä antaa heille oikeus ostaa alennettuun hintaan helsinkiläisiä hintasäädeltyjä asuntoja vuokrattavaksi eteenpäin. 

Lisäksi heille on tarjottu hyväpalkkaista sivutyötä sitä varten perustettavassa kansalaisjärjestössä, jonka toimialana on poliittinen valmistelu henkisesti köyhien aseman parantamiseksi. Järjestön rahoitusta varten säädetään uusi progressiivinen vero, joka kerätään kaikilta yli 20 000 euroa vuodessa ansaitsevilta. 

Näyttää siis siltä, että tämän vuoden huhtikuu alkaa positiivisissa merkeissä!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Xi Jinpin ja Donald Trump sopivat yhteistyöstä rauhan viemiseksi Ukrainaan
Hallitus ottaa 5,5 miljardin lainan alkoholismisäätiön perustamiseksi
Vaalien ennakkoäänissä muhii iso yllätys

Espoon Finnoossa on asuntoja, jotka kaipaavat asukkaita

Helsingin sanomat kertoi, että Espoon Finnooseen on rakentumassa uusi tiiviisti rakennettu asuinalue, jossa on runsaasti vuokra-asuntoja, mutta myös omistusasuntoja. Jälkimmäisten joukossa on juuri nyt myös paljon sellaisia, joita ei ole vielä myyty, joten Finnoon taloihin kaivataan uusia asukkaita.

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten alue lopulta asutetaan ja millaisia ihmisiä sinne muuttaa. Eli tuleeko espoolaisperheitä vai "espoolaisperheitä". Vai kenties molempia, ensin mainittuja kenties runsaammin omistus- ja jälkimmäisiä vuokra-asuntoihin. 

Joka tapauksessa Ukrainan sota on saanut aikaan sen, että rakennustyöt ovat pahasti myöhässä ja alue valmistuu vasta 2040-luvulla. Siis noin 15-20 vuoden päästä, jolloin kantaväestön heikko lisääntyminen ja maahanmuutto yhdistettynä kehitysmaalaistaustausten ihmisten korkeampaan lapsilukuun on ehtinyt muuttaa myös Suomen – ja erityisesti pääkaupunkiseudun – väestörakennetta huomattavasti. 

Siksi olisin valmis veikkaamaan, että tulemme vielä kuulemaan Finnoosta monenlaisia tarinoita. Erityisesti sellaisia, joita jotkut ovat tottuneet jo nyt liittämään tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin. 

Jääkäämme siis odottamaan, miten kehitys kehittyy. 

Päivän aiempi merkiintä:
Ilmastopaneelin toive toteutumassa

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arvoituksellisia väkivallan tekijöitä
Myyrmäki poliisin erityisvalvontaan
Sofia Virta linjasi Vihreiden tavoitteet ja maahanmuuttajakysymyksen typeryyden

Ehdotus poliitikoille Arto Nybergin ohjelman lopettamisen johdosta

Yle on päättänyt lopettaa suositun Arto Nybergin keskusteluohjelman. Katsojia sillä oli lähes puoli miljoonaa vuodesta toiseen, joten kyse ei missään tapauksessa ollut niin sanotusta kansan tahdosta. 

Ehkä enemmänkin siitä, ettei Nyberg ole tuputtanut haastatteluissa omia tai vasemmalle kallellaan olevia poliittisia näkemyksiä, vaan on antanut jokaisen studioon kutsutun vieraan tuoda esille oman tarinansa.

Nyberg voi tietenkin halutessaan vaihtaa kanavaa - uskon, että kaikilla kilpailijoilla on halu ottaa hänet ja lähes puoli miljoonaa katsojaa siipiensä suojaan. Enkä siksi tässä pohdi asian tätä puolta.

Sen sijaan teen ehdotuksen siitä, että Ylen rahoitus sidottaisiin jatkossa eli vuoden 2027 jälkeen ainakin osittain kanavan katsojamääriin. Näin voitaisiin varmistaa, ettei Yle toimitus irtaudu kokonaan suomalaisten todellisuudesta täyttäessään sille kuuluvia velvollisuuksia ja toteuttaessaan toimittajiensa intohimoja. 

Jätän ehdotukseni vapaasti hyödynnettäväksi kaikille suomalaisille poliitikoille - puolueeseen katsomatta.

* * *

Noin muuten olen sitä mieltä, että eräät irakilaiskaksoset olisi palautettava takaisin sinne, mistä he aikanaan tulivatkin. Tätä mielipidettäni vahvistivat uutiset ruotsinlaivalla tapahtuneesta raiskauksesta, Ranskalaisista ampumistapauksista sekä vantaalaisesta kunniamurhasta. Eikä itähelsinkiläinen ohjetaulukaan varsinaisesti puhu heidän maassaolonsa puolesta

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ylen taitavaa propagandaa

Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta
Yle myötäili mafiamaista valtaa Pohjois-Suomessa käyttäviä ympäristöjärjestöjä

Käsikranaatti räjähti Puistolassa - poliisi hukassa

Käsikranaatti räjähti yöllä kerrostalon pihalla Helsingin Puistolassa, Tapulikaupungissa. Kukaan ei loukkaantunut tapauksen seurauksena, eikä poliisilla ole aavistustakaan kranaatin heittäjästä. Eikä käsitystä siitä, liittyikö se aiemmin Espoon Suvelassa ja Vantaan Hakunilassa tapahtuneisiin ampumisiin.

Nämä tapahtumat kuulostavat uskomattomalta ja sitä ne ovatkin. Tosiasiassa kuvaamani tapahtumat sattuivat nimittäin Tukholman kaupunginosissa, eivätkä Suomen pääkaupunkiseudulla. Toivottavasti arvoisan lukijani verenpaine ei kuitenkaan ehtinyt nousta vaarallisen korkeaksi. 

* * *

Päätin sijoittaa Ruotsin tapahtumat Suomeen siksi, että se tekee niistä ikään kuin omakohtaisempia ja herättää siksi voimakkaampia tunteita. Ja sitä kautta auttaa meitä ymmärtämään paremmin naapurimaamme nykyistä tilannetta. Sekä selittää sitä, miksi ruotsalaispoliisit ovat jo ajat sitten varoittaneet suomalaisia toistamasta omia maahanmuuttopoliittisia virheitään.

Naapurin tilanteesta esimerkkinä toimii myös eilinen uutinen siitä, kuinka "ruotsalaiset" ovat ammuskelleet Ruotsin ja heitelleet käsikranaatteja Tanskan Israelin suurlähetystön läheisyydessä. Tanskan poliisi on toki jo suorittanut kiinniottoja, mutta Tukholmassa ei ollut eiliseen iltapäivään mennessä tietenkään pidätetty ketään.

Toisin sanoen ruotsalainen yhteiskunta on päätynyt tilanteeseen, jossa väkivalta on jatkuvasti läsnä ja saattaa leimahtaa missä tahansa - jopa naapurimaissa. Eikä tilanteeseen ole ainakaan Itämeren tältä puolelta nähtävissä muutosta ilman radikaaleja toimenpiteitä. 

Nähtäväksi siis jää, tapahtuuko Ruotsissa jossain vaiheessa maahanmuuttopoliittinen täyskäännös. Tai tullaanko Suomessa ottamaan käyttöön radikaaleja toimenpiteitä ennen kuin olemme samassa tilanteessa kuin naapurimme. Vai voisivatko suomalaiset poliitikot viheltää pelin poikki jo nyt, kun oma yhteiskuntarauhamme on vielä pääosin kohtuullisessa jamassa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalaiset rikolliskasvattamot ja Lassilan ampuminen
Monenlaista väkivaltaa ja terrori-iskujen torjuntaa
Sitä saa, mitä tilaa

Sosialistinen ja kapitalistinen kateus

Arvoisa lukijani on varmaankin kuullut jonkin version seuraavasta anekdootista.

"Kun kainuulainen näkee, että naapuri onnistuu vaurastumaan, hän tulee kateelliseksi ja ryhtyy heti pohtimaan miten saisi palautettua tämän yhtä köyhäksi kuin itsensä. Jos joku taas rikastuu Etelä-Pohjanmaalla, tulee naapuri niin ikään kateelliseksi ja rupeaa kuumeisesti miettimään kuinka pystyisi itsekin samaan." 

Anekdootin sanotaan kuvaavan hyvin mainittujen maakuntien väestön kulttuurista eroa. Samaa tarinaa kuitenkin kuulee kerrottavan myös siten, että kainuulainen vaihtuu suomalaiseen ja eteläpohjanmaalainen amerikkalaiseen. Tällöin tarinan sanotaan kuvaavan kahden valtion asukkaiden välistä kulttuurista eroa. 

Todellisuudessa tarina kuvaa parhaiten poliittisen oikeiston ja vasemmiston välistä eroa. Sosialistihan pyrkii aina tasaamaan ihmisten välisiä tuloja, joten hän ryhtyy tietenkin pohtimaan, miten saisi verotettua rikkaampien tuloja ja omaisuutta mahdollisimman tehokkaasti. Vastaavasti talousliberaali näkee menestyneissä ihmisissä esikuvan, joista hänenkin kannattaa ottaa mallia. 

Tämä pätee niin Suomen poliittisen oikeiston vankimmalla tukialueella Etelä-Pohjanmaalla kuiin poliittisesti enemmän vasemmalle kallellaan olevassa Kainuussa. Ja yhtä hyvin sosiaalidemokraattisessa Suomessa kuin markkinatalouden varassa menestyvässä Yhdysvalloissakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mätä järjestelmä
Vantaalaiset saavat reilun kahden miljoonan euron savusaunan
Kansan uutisten vieras valaisi vasemmiston maailmankuvaa

Vladimir-karhu ja rohkea kettu

Olipa kerran kaukaisessa maassa, missä metsät olivat synkkiä ja joet virtaavia, mahtava karhu nimeltä Vladimir. Tämä karhu oli hallinnut metsää jo vuosikymmeniä, ja hänen valtakuntansa ulottui laaksojen poikki aina lumihuippuisille vuorille asti.

Vladimir-karhu oli voimakas ja älykäs. Hänellä oli terävät kynnet ja pelottava karjunta, jota metsän kaikki asukkaat kunnioittivat – tai oikeastaan pelkäsivät. Hän tiesi, miten pysyä vallassa: joskus hän antoi metsäeläimille mettä ja marjoja, toisinaan hän taas murahti uhkaavasti, kun joku uskalsi kyseenalaistaa hänen tahtonsa.

Vladimirilla oli tapana pelata shakkia, ei vain muiden eläinten kanssa, vaan myös itsensä kanssa. Tämä ei ollut tavallinen peli, vaan symboli siitä, miten hän ajatteli politiikkaa. Jokainen siirto oli tarkoin laskelmoitu, jokainen uhraus harkittu. Hän oli mestari luomaan harhautuksia ja vedättämään vastustajiaan ansaan, samalla kun hän vahvisti omaa asemaansa. Tämä teki hänestä arvaamattoman, mutta samalla myös pelottavan vahvan.

Metsän toisella laidalla, suurten vesien takana, oli toinen valtava karhu, jolla oli erilainen tapa hallita – hän piti kokouksia ja kysyi neuvoja muilta metsän eläimiltä ennen suuria päätöksiä. Häntä kutsuttiin Demokratian Karhuksi. Hänen valtakuntansa perusti voimansa yhteisymmärrykseen ja liittoihin muiden metsien eläinten kanssa.

Vladimir-karhu ei luottanut tähän demokratian peliin. Hänen mielestään se oli heikkoutta, merkki siitä, ettei karhu itse osannut päättää. Hän uskoi, että metsässä tarvittiin yhtä vahvaa johtajaa, ei kompromisseja ja keskusteluja.

Eräänä päivänä, pieni mutta rohkea kettu, joka asui itäisessä metsässä, päätti yrittää paeta Vladimirin valtakunnasta. Tämä kettu halusi liittyä Demokratian Karhun metsään, missä hänen ei tarvitsisi pelätä hallitsijansa kynsiä ja karjuntaa. Vladimir-karhu huomasi ketun yrityksen ja karjui niin, että koko metsä tärisi.

Mutta kettu ei pysähtynyt. Hän juoksi ja juoksi, ja monet muut eläimet alkoivat seurata hänen esimerkkiään, toivoen saavuttavansa paikan, jossa vapaus kukoisti. Vladimir-karhu ei voinut sietää tätä kapinaa. Hän lähetti sudet ja ilvekset pysäyttämään pakolaiset, ja hän päätti näyttää koko metsälle, että hänen valtakunnastaan ei noin vain lähdetty.

Samalla kun Vladimir käytti kaiken voimansa pitääkseen otteensa metsässä, Demokratian Karhu ja hänen liittolaisensa seurasivat tilannetta. He lähettivät varoituksia ja kehoituksia rauhaan, mutta samalla he varustautuivat, jos tilanne kärjistyisi. He tiesivät, että Vladimir-karhu oli arvaamaton ja ettei häntä voinut aliarvioida.

Vladimir-karhu tiesi myös tämän. Hän pelasi edelleen shakkiaan, siirrellen nappuloita, käyttäen valheita ja harhautuksia, manipuloiden toisia eläimiä omaksi edukseen. Mutta vaikka hän oli voimakas, hän ei ollut kaikkivaltias. Ajan myötä, kun hänen valtakuntansa eläimet alkoivat nähdä hänen pelinsä läpi, hänen valtansa alkoi rapistua. Yhä useammat eläimet alkoivat kysyä itseltään, voisiko metsässä olla toisenlainen tulevaisuus, yksi ilman pelkoa ja jatkuvaa varuillaan oloa.

Lopulta Vladimir-karhu ymmärsi, että hänen hallintatapansa ei voinut kestää ikuisesti. Metsä, jonka hän kerran hallitsi rautaisin ottein, alkoi muuttua hänen käsissään. Hänen kerran niin vahva otteensa ei ollut enää sama, ja hän joutui kohtaamaan sen tosiasian, että jopa suurimmat karhut eivät voi hallita metsää ikuisesti ilman eläinten suostumusta ja luottamusta.

Ja niin Vladimirin metsässä alkoi uusi aika, täynnä epävarmuutta mutta myös toivoa, että ehkä – aivan kuten shakkipelissä – joskus voi tulla aika, jolloin on viisaampaa asettua uuteen peliin, uusilla säännöillä.

Ja näin metsässä kaikui vielä pitkään Vladimir-karhun karjunta, mutta yhä useammat eläimet uskalsivat jo kuvitella metsän, jossa kaikille olisi tilaa ja ääni.

* * *

Edellä oleva tarina ei ole minun sepittämäni. Sen sijaan pyysin eilen ChatGPT:tä kertomaan sadun, joka kertoo Vladimir Putinin luonteesta ja maailmanpolitiikasta! Tekoälyn vastaus oli sen verran mielenkiintoinen, että päätin jakaa sen kanssanne - arvoisat lukijiani. 

Toivottavasti tarina oli teidänkin mielestänne lukemisen arvoinen, vaikka sen loppu lieneekin turhan optimistinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suuseksiä lesbonaiselta
Tekoäly vastasi kuopiolaiselle aineenopettaja Tomi Nissiselle
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?

Hallitus ottaa 5,5 miljardin lainan alkoholismisäätiön perustamiseksi

Suomalaisilla alkoholismi on valtava ongelma ja sen rinnalle ovat viime aikoina tulleet myös huumeet. Näin siksi, että päihdeongelmat johtavat usein taloudellisiin vaikeuksiin ja siitä syystä eduskunta hyväksyi vähin äänin kansalaisaloitteen, jossa esitettiin erityisen päihdeongelmaisten tukisäätiön perustamista ja rahoittamista. 

Säätiön kertaluonteiseksi peruspääomaksi on kaavailtu tuhat euroa jokaista suomalaista kohden. Näin kertyvä kokonaissumma - noin 5,5 miljardia - joudutaan Suomen vaikean taloustilanteen takia kattamaan valtion velanotolla. Asiaa ei kuitenkaan koettu ongelmaksi, koska julkinen velka on joka tapauksessa niin suuri, että kyse on vain pisarasta meressä. 

Alustavan suunnitelman mukaan säätiön varat sijoitettaisiin tuottavasti sähkönsiirtomaksuihin, joihin lisättäisiin lakisääteinen lisämaksu, joka menisi lyhentämättömän säätiön rahoitukseen. Säätiön varallisuuden kertyessä päihdeongelmaiset voisivat tehdä säätiölle hakemuksia taloudellisen tuen saamiseksi. Lisätukea voisi saada myös Alkon tai huumekauppiaiden antamia kuitteja vastaan.

Hallitus on edellä kuvaamaani alkoholipoliittista muutosta varten perustanut työryhmän, johon alkoholistien näkemyksiä tuovat keskustalainen ja perussuomalainen poliitikko sekä erilaisten muiden päihteiden asiantuntijoina yksi vihreä ja yksi vasemmistoliittolainen kansanedustaja. Työryhmää johtaa säätiörahoitukseen erikoistunut RKP:n edustaja, jota avustaa kokoomustaustainen kokemusasiantuntija. 

Työryhmää kutsutaan nimellä "Huhtikuu ensin", lisääntyvästä kansainvälisyydestä johtuen tosin yleensä nimen englanninkielisellä käännöksellä: "April first".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vaalien ennakkoäänissä muhii iso yllätys
Neiti huhtikuu
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä? 

Suuseksiä lesbonaiselta

Nuori lesbonainen kohtasi Helsingin hämärtyvässä illassa seksinkipeän miehen, joka pysäytti hänet. Syynä siihen oli se, että mies  lausui: "Terve! Sinä näytät naiselta, joka antaa kunnon suihinottoja". "Ei pidä paikkaansa", nainen vastasi. "Voitko kuitenkin näyttää, mitä osaat", mies kysyi.

Nainen koki tilanteessa voimakkaita tunteita, mutta sitä tarina ei kerro, miten tilanne päättyi tai mitä lesbonainen ajatteli tapahtuman aikana tai heti sen jälkeen. Ehkäpä hän hyvänä ihmisenä tunsi miestä kohtaan sääliä ja ilmoitti toteuttavansa tämä toiveen mielellään. 

Ellei sitten käynyt siten, että nainen järkyttyi ja lähti juoksemaan pois toivoen samalla, että seksiä pyytävä mies kuolisi siihen paikkaan. Tai elokuvatyyliin läpsäissyt avokämmenellä miestä kasvoihin alkaen samalla huutaa apua. Vai jäykistyikö nainen vain kauhusta paikalleen toivoen salaman iskevän mieheen. 

* * *

Edellä kirjoittamani tarina on voinut joskus tapahtua tai olla tapahtumatta. Joka tapauksessa kirjoitin sen omasta päästäni siksi, että vihervasemmisto on sosiaalisessa mediassa toistellut Jussi Halla-ahon aikanaan Scriptaan kirjaama tapausta ja siinä hänen mieleensä tulleita ajatuksia (esimerkki). 

Ylle kirjoittamani kohtaaminen on nähdäkseni analoginen sen kanssa, mitä Halla-aho oli kertomansa mukaan kokenut. Ja siksi pyydänkin arvoisaa lukijaani pohtimaan edelle kirjoittamaani jutunpätkää, jossa tarinan sukupuoliroolit on muutettu siten, että ehdotuksen vastaanottaja on miehen sijaan lesbonainen, jota seksi miehen kanssa kiinnostaa yhtä vähän kuin heteromiestä. 

Erityisesti pyydän arvoisaa lukijaani pohtimaan, olisiko hänen mielestään naisen toive miehen kuolemisesta jyrkästi tuomittava? Tai avokämmenen käyttö tilanteessa suorastaan tuomittava rikos ilman lieventäviä asianhaaroja?  

Ja lopuksi ehdotan hänen pohtivan, että olisivatko naisen ajatukset ja teot - mitä ne sitten olisivatkaan - sellaisia seikkoja, jotka tulisi huomioida negatiivisina asioina, mikäli tilanteessa oleva lesbonainen olisi kaksikymmentä vuotta myöhemmin asettunut presidenttiehdokkaaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS katkeroituneen naisen työkaluna
HS:n uutistuottaja Jukka Huusko twiittasi Jussi ´ihmissaasta´ Halla-ahosta bunkkerissaan
Al-Taeen ja Halla-ahon kirjoitusten "pieni" ero

 

Oikeus osoitti maahanmuuttopolitiikan järjettömyyden

MTV3 kertoi tapauksesta, jossa irakilaismiehiä oli pidetty Suomessa vangittuna pitkän aikaa, koska heitä epäiltiin kotimaassaan tehdyn joukkomurhan osasyyllisiksi. Tutkinnan aikana miehiä vastaan todisti anonyymejä henkilöitä ja miesten omista puheista oli saatu dokumentoitua yksityiskohtia, joissa he kertoivat halukkuudestaan tappaa hiukan eri tavalla Allahiin uskovia.

Näyttö ei kuitenkaan riittänyt ja oikeus totesi yksimielisesti miehet syyttömiksi. Joukkomurhaan osallistumisen sijaan miehet olisivat oman kertomansa mukaan joutuneet suomalaisessa vastaanottokeskuksessa olleiden toisten asukkien uhreiksi, koska nämä olivat siellä käydyn riidan jälkeen esittäneet väitteen heidän osallistumisestaan joukkomurhaan. 

Kaiken lopputuloksena nyt riidellään siitä, kuinka suuret korvaukset meidän veronmaksajien tulisi maksaa irakilaismiehille heidän istuttuaan syyttömänä vankilassa. Miesten - epäilemättä suomalaisjuristien neuvosta esitetty - vaatimus perustuu Anneli Auerin saamiin yli 400 000 euron korvauksiin. 

Nähtäväksi jää, saavatko miehet rahansa vai jäävätkö ne saamatta. Omalta osaltani tämäkin tapaus on kuitenkin selvä osoitus siitä, että nykyisen kaltainen turvapaikkapolitiikka on järjetöntä ja meille suomalaisille haitallista. Tämä siis täysin riippumatta siitä, vastasiko oikeuden joukkomurhapäätös tosiasioita vai ei.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nokkelia ja kyvykkäitä irakilaisia 
Moni ihminen on oikeutettu turvapaikkaan Suomesta?
Nigerialaisnainen sai jäädä lapsensa kanssa Suomeen

Venäläiset sotarikokset perustuvat älylliseen epärehellisyyteen

Olen monien muiden ihmisten tavoin ihmetellyt Venäjän armeijan raakoja toimia Ukrainassa. Ja erityisesti sitä, miksi etniset venäläiset niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin niin usein tuntuvat hyväksyvän ne. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata Twitterissä Kanadassa toimivan, mutta etnisesti venäläisen, professori Olga Chyzhin viestiketju, jossa tämä selitti maanmiestensä toimintaa. Sen tähden jaan sen myös teidän - arvoisat lukijani - omin silmin luettavaksi. 

* * *

"Kun venäläiset ohjukset osuivat kotikaupunkiini Odessaan 24. helmikuuta, äitini hyppäsi ensimmäiseen maasta pois menevään bussiin. Hänen ilmeisenä päämääränään oli Moldova johtuen sen maantieteellisestä läheisyydestä, mutta myös siksi, että perheeni oli asunuut siellä vuoteen 1995 asti, jolloin muutimme Ukrainaan. 

Äidilläni on siellä ystäväverkosto, johon kuuluu venäjää puhuvia ihmisiä. Toisin kuin oma perheeni, he elävät edelleen siellä. Bussissa istuessaan hän soitti vanhalle ystävälleen - kutsuttakoon häntä tässä Tanjaksi - joka elää edelleen Moldovassa. Ja kysyi voisikö hän viettää tämän luona yön, koska oli löytänyt hotellihuoneen vasta seuraavaksi päiväksi. 

Tanja oli ärtynyt. Oli nimittäin hänen syntymäpäivänsä ja äidin odottamaton vierailu osui huonoon aikaan. Venäjän invaasio ravisteli koko maailmaa pakottaen miljoonat ukrainalaiset kävelemään yli Modovan rajan keskellä talvea - ja Tanjalla oli juhlat!

Tanja ei ole hirviö (ei ainakaan täysiaikainen). Hän on korkeasti koulutettu nainen, joka osaa soittaa pianoa ja lainaa venäläistä kirjallisuutta jokapäiväisissä keskusteluissaan. Mutta jos kysyt häneltä Butshan joukkomurhasta, hän vastaa, ettei sitä ole tapahtunut. 

Moldovassa, Ukrainassa, itse Venäjällä ja jopa länsimaissa, kuten Saksa, Kanada ja USA, on miljoonia hänen kaltaisiaan. Me kutsumme heitä "harhaanjohdetuksi sukupolveksi" - viimeisiksi neuvostopropagandan uhreiksi. 

Neuvostoliitoon hajoaminen tarkoitti alkua kansakuntien rakentamiselle (itse asiassa uudelleenrakentamiselle), joka ajoi Venäjänmaan kansalliset vähemmistöt sen enemmistöä vastaan. Yli 50 vuoden tukahduttamisen jälkeen (ajattele Butshaa), etniset enemmistöt saivat lopulta sananvaltaa omien valtioidensa politiikkaan.  

Tämä kansakunnan rakentaminen koostui kaiken neuvostoliittolaisen (lue venäläisen) vähättelystä tai suorastaan kieltämisestä kansallisen (moldovalainen, ukrainalainen) eduksi, sekä vastaavasta muutoksesta voiman ja hyvinvoinnin jakautumisessa.

Yht´äkkiä kansallisten kielten opettelemisesta kieltäytyvien venäläisten ylennykset jäivät väliin niiden eduksi (mukaan lukien etniset venäläiset), jotka osasivat kansallisia kieliä. Ja minun silloisessa kotimaassani Moldovassa kaikki - TV ohjelmat, kauppojen kyltit, liikennemerkit ja jopa katujen nimet - muuttuivat venäjästä romaniankielisiksi. 

Muita muutoksia olivat kouluissa lisääntyneet romanian kielen tunnit (venäläisissä kouluissa, jollaista minäkin kävin), sekä kirjallisuuden ja historian opetuksen sisältöjen muutokset. Itse olin lapsi, joten minulle kyse ei ollut isosta asiasta. 

Opin helposti romanian, kuten lapsilla on tapana. Venäjänkielisille aikuisille se ei kuitenkaan ollut helppoa, koska kokonaan uuden kielen oppiminen aikuisena on vaikeaa. Todellinen este oli kuitenkin etnisten venäläisten ylimielisyys.

Vuosikymmenien neuvostopropaganda (ja alistaminen) opetti etnisten venäläisten olevan kiistatta ylivertaisia muihin nähden. Miksi heidän siis pitäisi opetella jotain takaperoista kieltä kuten romaniaa tai ukrainaa jos venäjä kerran on "puhtain ja kaunein kaikista kielistä"?

Kuinka ja miksi heidän pitäisi hyväksyä hallitus, joka koostuu muista kuin venäläisistä? Eikä sellaiseen ollut edes syytä, koska Venäjä tulisi joka tapauksessa takaisin ja alistaisi uudelleen entiset satelliitit - palauttaen asiat samaan mallin kuin ne olivat olleet aiemminkin. 

Minä en vitsaile, sillä tällaisia keskusteluita kuuntelin lapsena venäjänkielisessä ystäväpiirissäni. Vielä yllättävämpää, kuulen tällaisia keskusteluita edelleen (jopa omilta sukulaisiltani), 30 vuotta myöhemmin 

Nämä ihmiset toivovat edelleen, että Venäjä tulee ja pelastaa heidät "alempien" kansojen enemmistöiltä JA antaa heille heidän himoitsemansa venäläiset eläkkeet. Nämä ihmiset odottavat edelleen Venäjän antavan takaisin sen rahan, jonka he menettivät (na knijke) silloin kun Neuvostoliitto hajosi. 

Nämä ihmiset eivät aiheuttaneet Venäjän hyökkäystä - ja toisin kuin he ajattelevat, heidän suojelemisensa on viimeinen asia Putinin mielessä (hän ei itse asiassa halua maksaa heidän eläkkeitään). Mutta nämä ihmiset ovat osallisia niihin rikoksiin, joita on tehty ukrainalaisia vastaan.

Syvällä sisimmässään he tietävät, että Butshan joukkomurhat ovat tapahtuneet - mutta he eivät välitä, koska heidän uhrinsa ovat "alempia". Kysy heiltä vaikkapa venäläisten rikoksista Tshetseniassa.

Pyydän teitä harkitsemaan tätä kirjepohjaa, kun pyydätte maanne hallintoa lähettämään lisää apua ukrainalaisille."

* * *

Edelle kääntämäni kirjoitus vaikutti minuun syvästi, enkä epäile etteikö siihen sisältyisi paljon enemmän kuin pelkkä puolitotuus. Näin siitä huolimatta, että ainakin oman kasvatukseni perusteella ei mieleeni ole koskaan aiemmin edes juolahtanut, että venäläiset voisivat pitää itseään jollain tavoin muita ihmisiä ylempinä olentoina. 

Sitä vastaanhan puhuu aivan liian monta seikkaa, joista tulisi pitkä lista. Mainittakoon tässä vain maan kunnia olla ensimäinen eurooppalainen suurvalta, joka kärsi tappion etnisesti ei-eurooppalaiselle kansakunnalle, venäläisten alhainen elintaso niin Neuvostoliiton kuin itsenäisen Venäjänkin aikana, Venäjän valtavat tappiot talvisodassa ja nyt myöhemmin myös Ukrainassa. Sekä onneton tieteen taso viimeistään sen jälkeen, kun neuvostojärjestelmä tuhosi sen perusteet sotilasteknologiaan liittyviä aloja lukuun ottamatta.

Ilmeisesti on kuitenkin niin, että yhdessä asiassa venäläiset ovat meitä muita parempia. Se on itselleen valehtelun kulttuuri eli älyllinen epärehellisyys, joka kukoistaa niin yliopistoissa kuin Ukrainaan hyökkäyksen epäonnistumiseen johtaneissa seikoissakin sekä tietenkin kaikkialle levinneenä korruptiona. Ja ilmeisesti myös syy sille, että Venäjä on kerta toisensa jälkeen epäonnistunut pyrkimyksissään saavuttaa länsimaat inhimillisen kehityksen saralla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suhtautuminen yhtä vakaviin sotarikoksiin on erilaista?
Tietämättömyys mahdollistaa propagandan - ja propaganda estää hyvän elämän
Älyllistä epärehellisyyttä

Neiti huhtikuu

Afrikkalaisessa Moswanan valtiossa on tuoreiden sosiaalisen median tietojen mukaan syntynyt pienimuotoinen kriisi, sillä siellä valittiin viime yönä vuorokauden vaihtuessa - pitkän perinteen mukaisesti - valtakunnan kaunein nainen, eli neiti huhtikuu. Kalabaliikki syntyi siitä, että sysimustan väestön asuttaman maan kauneimmaksi neidoksi valittiin vaaleaihoinen irakilaistaustainen maahanmuuttajatyttö.  

Suurin osa maan poikkeuksellisen liberaalista väestöstä riemuitsi asiasta, sillä se katsoi valinnan osoittavan maan oloihin erinomaisesti sopeutuneen irakilainen maahanmuuttajayhteisön saavuttaneen tasa-arvon ja valtaväestön luottamisen. Poikkeuksen muodosti pieni joukko moswanalaisia intersektionaalisia feministejä. 

He nimittäin ryhtyivät - maan parlamentin edustalla rinnat paljaana - protestoimaan tehtyä valintaa, koska heidän mukaansa valittu tyttö on niin sanotussa globaalissa uhrihierarkiassa korkeammalla kuin maan alkuperäisväestö. Ja siten hänen valintaansa oli heidän mukaansa sekä natsihenkinen, rasistinen että sovinistinen teko, eikä sitä olisi missään tapauksessa pitänyt tehdä. 

Irakilaisneidon sijaan valituksi olisi intersektionaalisten feministien mukaan pitänyt tulla ehdokkaana ollut tummaihoinen transnainen, joka oli viime keväänä voittanut ylivoimaiseen tapaan maan mestaruuden painin naisten välisarjassa. 

Tapaus jakoi silmänräpäyksessä demokraattiset arvot syvästi sisäistäneet moswanalaiset, mikä näkyi esimerkiksi siinä, että intersektionaaliset feministit saivat jopa yöaikaan vastaansa miss huhtikuuta puolustavan puolen tuhannen osallistujan vastamielenosoituksen. En kuitenkaan ole edellä linkittämäni sosiaalisen median perusteella päässyt vielä kunnolliseen käsitykseen siitä, miksi tämä kaikki tapahtui juuri huhtikuun ensimmäisenä päivänä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?
Geenieditoitu kotka
Pieni Moswana on Afrikan helmi

Sata vuotta metsätietoa on tarua ihmeellisempää

Suomalaiset - tai ainakin kaikki punavihreät sellaiset - taitavat luulla, että Suomen metsät ovat surkeassa kunnossa tai jopa katoamassa ylisuurten hakkuiden takia. Tämä on kuitenkin väärinkäsitys, kuten Taloussanomien vuodelta 2019 peräisin olevassa jutussa todettiin.

Tämä tuli mieleeni, kun törmäsin Twitterissä tietoon valtakunnallisen metsien inventoinnin 100-vuotisjuhlasta. Ja etsin sen jälkeen asiaan liittyneen tiedotteen, jonka mukaan suomalaisten metsien puumäärän kasvu on hidastunut, mutta siitä huolimatta meillä on vihreää kultaa enemmän kuin koskaan kuluneen sadan vuoden aikana. Tai kuten edelle linkitetty Taloussanomien juttu kertoi, enemmän kuin satoihin vuosiin.

Tiedote sisälsi muitakin mielenkiintoisia tietoja. Punavihreäthän ovat väittäneet, että esimerkiksi monimuotoisuuden kannalta tärkeän lahopuun määrä olisi romahtanut ja vanhat järeät puut ja lehtipuut olisivat vähentyneet.

No, totuus on näidenkin seikkojen valossa tarua ihmeellisempää. Valtakunnallisen inventoinnin mukaan monimuotoisuuden kannalta tärkeän kuolleen puun määrä on edelleen lisääntynyt Etelä-Suomessa ja Pohjois-Suomessakin sen aiemmin havaittu väheneminen on pysähtynyt.

Vanhojen puiden määrä on puolestaan pysynyt viimeiset vuosikymmenet aika lailla ennallaan, mutta järeiden yli 40 cm läpimittaisten puiden määrä on kasvanut inventoinnin 100 vuoden aikana eteläisimmässä Suomessa peräti 20-kertaiseksi. 

Edellä kuvaamani totuus ja taru suomalaismetsien tilasta kertoo kouriintuntuvasti siitä kuinka likaisilla korteilla erilaiset poliittiset kansalaisjärjestöt pelaavat mediapeliä. Ja poliittisesti samansuuntainen media viestii tämän sellaisenaan ihmisille niin metsien kuin muidenkin asioiden suhteen. 

Vai olisinko sittenkin väärässä tämän kirjoituksen ensimmäisen kappaleen osalta. Eli olisiko kuitenkin niin, että punavihreän kuplan ulkopuolella elävät suomalaiset ovat perillä metsiemme tilasta paremmin kuin mediasta voisi päätellä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kalajoen metsäpalojen historiallinen viitekehys
Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
Maapallon metsäpinta-ala kasvaa vauhdikkaasti

Joulumuisto

Elettiin kylmää 1960-lukua ja maassa lienee ollut lunta. Pientilan keski-ikäinen emäntä oli noussut ylös jo ennen viittä ehtiäkseen navettaan ja siellä lehmät lypsettyään hääräili ja puuhaili keittiössään erilaisia jouluherkkuja. Olivathan lapset jälkeläisineen tulossa viettämään talven suurta juhlaa. 

Välillä tuntui väsyttävän ja ehkä rinnassakin tuntui pahalta, mutta periksi antaminen ei kuulunut tämän naisen tapoihin, sillä maittavat jouluherkut olivat hänen erityisalaansa. Eikä niistä sopinut tinkiä eikä varsinkaan kysellä kaupoista, että olisiko niistä kenties saatavissa jotain valmiina.  

Aikanaan saapuivat lapset puolisoineen ja jälkeläisineen sukunsa kotitilalle. Aikuiset juttelivat kuulumisiaan ja teini-ikäiset touhusivat omiaan. Miehet juoksuttivat minua ikkunaan väittäen nähneensä ulkona tonttuja. Vähän ihmettelin, kun itse en nähnyt ainuttakaan punalakkista, vaikka taisin kyllä lopulta harmistuneena väittää sellaisen havainneeni - ja melkein uskoin itseäni. 

Kertalämmitteisen joulusaunan korkeilla lauteilla istuvat miehet heittivät kilpaa löylyä ja minä kärvistelin pää polvia vasten, mutta antamatta periksi. Lämmön lopulta noustua sietämättömäksi käytiin kieriskelemässä pehmeässä lumihangessa ja palattiin taas lauteille. Lopulta pestiin hiet ja liat pois ja lähdettiin puhtaina syömään jouluruokaa. 

Evankeliumit luettiin ja pöydässä oli perunoita, silliä, lohta ja lipeäkalaa sekä rosollia ja monenlaista laatikkoa. Suurimpana herkkuna pöydän keskellä seisoi kinkku. Jälkiruuaksi tarjottiin riisipuuroa ja sekametelisoppaa. 

Pöydän pääherkku ei siihen aikaan ollutkaan mikään nykypäivän kuiva korppu, vaan lihan päällä oli paksu silavakerros, joka oli pitänyt yön yli leivinuunissa paistetun kymmenkiloisen kinkun kostean herkullisena ja rasvaisena. Itse kyllä jätin läskit lautasen reunalle syömättä, mutta isoisäni - sodan käynyt mies - piti sitä koko pöydän suurimpana herkkuna. Hän ei olisi ymmärtänyt nykypäivän ruokarasisteja.

Ruokailuani häiritsi se, että ajatukseni olivat jo illassa ja joulupukissa - ja miten hitaasti kello kävikään. Sitten isovanhemmat lähtivät navettaan, sillä eläinten tarpeista ei voinut joulunakaan livetä, vaan lehmät odottivat utareet pullottavina lypsäjäänsä ja hevosellakin oli taas nälkä. 

Sitä en sitten muistakaan, että jäikö isoisä navettaan vähän pidemmäksi aikaa vai menikö isäni ulos toimittamaan jotain asiaa. Niin kuitenkin kävi, että oveen koputettiin ja hetken kuluttua punanuttuinen vanha äijä kyseli kilttien lapsien perään. 

Lahjat jaettiin, piirileikit leikittiin ja pukille laulettiin. Mutta pian pukin piti kiiruhtaa viemään ilosanomaansa myös maailman muille lapsille. Minua se ei tosin enää paljonkaan liikuttanut, sillä kiinnostukseni suuntautui kaikkiin niihin paketteihin, jotka tuo karvaturri oli minulle onneksi tuonut, vaikka en nyt niin kiltti ollut aina jaksanutkaan olla. 

Pehmeät paketit avasin ja heitin sisällöt nopeasti syrjempään. Onneksi joukossa oli muutama kovempikin paketti ja niissä leluja. Ja olisikohan lahjojen joukossa ollut myös uudet sukset - puiset ja mäystimillä varustetut?

Jonkinlainen juhlahetki oli, kun joulukuusen kynttilöihin sytytetiin tuli. Niitä vahdittiin tarkasti, ettei kuusi vain pääsisi syttymään ja tuli tuhoamaan koko taloa. Silloin en sitä tiennyt, mutta sen jälkeen en koskaan enää nähnyt kuusen oksilla poltettavan oikeita kynttilöitä. Isovanhemmillekin hankittiin sähkökynttilät.

Lopulta päättyi oma iltani ja minut komennettiin nukkumaan. Yön aikana isoäiti sai tietämättäni jonkinlaisen kohtauksen ja hänet vietiin ensin kauppalan lääkärille, mistä matka taisi jatkua Helsinkiin. Tai en minä niin tarkasti muista, mutta aamulla hän oli poissa ja me lähdimme kotiin. Onneksi isoäiti aikanaan parani ja elämä jatkui kuten ennenkin. 

Paitsi että tuon joulun jälkeen talven suurta juhlaa ei enää vietetty maaseudulla isovanhemmillani, vaan äitini vanhemman sisaren luona kaupungissa. Olin siitä vähän harmissani, koska olisin itse aina halunnut jouluksi maalle. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, ettei vanhenevan naisen terveyttä haluttu enää riskeerata muiden passaamisella.  

Näiden haikeiden lapsuudenmuistojeni kera toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää joulua! Muistakaa olla kilttejä ja kunnioittaa joulurauhaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Joulusatu
Pari ajatusta jouluksi

Geenieditoitu kotka

Yleisradio kertoi, että maailman maat yrittävät saada lajien sukupuutot loppumaan kansainvälisellä sopimuksella. Tämä on tietenkin hyvä asia, vaikka juttu unohtikin sen, että jokainen sukupuuttoon kuoleva laji tarjoaa evoluutiolle mahdollisuuden kehittää sen tilalle uuden lajin.

Tai ihmiselle. Eilisessä Scinence-lehdessä oli nimittäin juttu siitä, kuinka kiinalaisen He Jiankuin johtama tutkijaryhmä oli vertaillut lintujen ja krokotiilien eli muinaisten dinosaurusten jälkeläisten sekä niiden sukupuusta viimeksi eronneen lajiryhmän geenejä. Näiden vertailujen perusteella he onnistuivat päättelemään useista sadoista geeneistä minkälaisia dinosaurusten vastaavat geenit ovat todennäköisesti olleet.

Seuraavaksi tutkijat käyttivät uutta CRISPR-geenieditointitekniikkaa muokatakseen kotkan vastaavista geeneistä samanlaisia kuin dinosauruksilla oli aikanaan ollut. Professori Hen mukaan työ oli vaatinut viisi vuotta hänen kymmenhenkiseltä tutkimusryhmältään, mutta vaikeuksista huolimatta se saatiin tehdyksi ja geenieditoidusta kotkanmunasta kuoriutui aikanaan poikanen.

Lopputuloksena oli vahvasti höyhenpeitteinen eläin, jonka siivet olivat surkastuneet lyhyiksi sormiin päättyviksi raajoiksi. Takajalat sen sijaan olivat vielä vahvemmat kuin kotka-emolla ja niiden varpaissa oli tanakat kynnet. Nokan sijalla oli puolestaan jonkinlainen kuono, josta  pilkistivät neulanterävät hampaat. Eläimen takapäässä oli pyrstön sijasta jäntevä häntä.

Eläin oli alusta alkaen mieltynyt liharuokaan ja ensin sitä ruokittiinkin laboratoriohiirillä. Poikasen nopean kasvun takia jouduttiin niistä kuitenkin vaihtamaan pian laboratoriorottiin ja lopulta kaneihin. Siinä vaiheessa tuli ilmi professori Hen toinen projekti, eli ihmisalkioiden muokkaus, minkä takia hän joutui vaikeuksiin.

Tällöin professori Hen luotettu apulainen vei jo kaksimetriseksi venähtäneen geenieditoidun kotkanpoikasen piiloon Hubein maakuntaan, missä hän myi sen paikalliselle oligarkille elävien eläinten torilla. Valitettavasti myyty eläin sai torin muilta eläimiltä - lepakoilta tai muurahaiskävyiltä - tartunnan. Kyse oli aiemmin tuntemattomasta koronaviruskannasta, joka siirtyi kotkanpojasta oligarkkiin ja hänestä edelleen kaikkialle maailmaan.

Myös kotkanpoikasella oli yhä enemmän vaikeuksia. Sen paksua höyhenpeitettä piti koko ajan harventaa, sillä erinomaisesti lämpöä eristävinä ne aiheuttivat poikaselle tuskallisen kuumuuden. Eläimen kasvaessa se kuitenkin muuttui vaaralliseksi sulkien kynijää kohtaan ja lopulta nokkaisi häneltä silmän päästä.

Niinpä edelleen kasvava kotkanpoikanen toimitettiin viileämpiin olosuhteisiin Himalajan vuoristoon. Siellä sen on havaittu viihtyvän hyvin, sillä aiemmin huomaamatta jääneen erikoistarkan vainunsa avulla jo viisimetriseksi kasvanut peto löysi kauan kadoksissa olleen lumimiesten eli jetien salaisen valtakunnan, jonka asukkaita se käyttää nykyisin ravinnokseen.

Näillä sanoilla toivotan arvoisalle lukijalleni hyvää juuri alkanutta huhtikuuta!

Aiempia ajatuksia samasta  aihepiiristä:
Joulusatu
Pieni Moswana on Afrikan helmi
Osallistu maahanmuuton rahoittamiseen

Joulusatu

Leijonat kävivät lampaiden kanssa kedolla, halasivat ja telmivät. Siellä ei kenelläkään ollut nälkä, eikä kuolemasta ollut kuullut kukaan.

Tuloneuvotteluissa porvari tarjosi työläiselle oikein mahtikorotusta, mutta tämä kieltäytyi. Halusi mieluummin säilyttää työpaikan ja palkkaa siksi lisää vain kohtuuden.

Niin tajusi myös ahneempikin johtaja ja yritys nostaa tulonsa kotimaassa. Siitä kiitollisena nuori kaunis demari antoi hallituksensa veroruuvia löysätä.

Punavihreä poliitikko taas tunnusti eduskunnassa, ettei maailma pelastu uhraamalla meidän talous. Eikä varsinkaan vaihtamalla pois koko kansa - täältä Pohjantähden alta.

Siitä liikuttui jo myös porvari ja persukin, nyt tehdään hyvää yhdessä. Suomi kantaa kortensa, muttei tilkkaakaan enempää - sillä vain kaikkien yhdessä niin tehdessä voi koko maailman pelastaa.

Kaupungin kadulla anarkisti paiskasi kättä natsin kanssa ja mannaa satoi taivaalta. Näin kaikki saivat tarpeensa mukaan ja onni täytti kaupungin ja maailman.

Näin pimeällä kujalla koraanikoululainen auttoi nuorta rippityttöä kantamaan kassinsa ja tyttö kiitti kauniisti turvallisesta kotimatkastaan. Samaan aikaan somalineiti löysi ateistipoikaystävän ja jätti koko islamin - siitä äiti, isä ja velikin onnellisena Allahia aikanaan kiittivät.

Niin myös juutalainen ja muslimi yhdessä ryhtyivät rakentamaan pyhää maata. Eikä edes synagooga Rosengårdin tarvinnut suojaa vastaan terrorin.

Syyriassa ja Irakissa ISIS laski aseensa. Ja ihmiset Euroopasta tahtoivat palata kotiin rakentamaan omaa maatansa. Niin nousi uuteen kukoistukseen maa kahden virran mahtavan, kun shiiat, sunnit, kurdit, kritityt ja jesidit kävivät yhdessä ahertamaan.

Ja onni oli melkein täydellinen kun vielä Afrikassakin päättivät vanhat naiset yhdessä jättää tytöt silpomatta. Ja nuoremmat miehet kertoivat vaimoillensa, että nyt tehdään vain kaksi lasta.

Tämä kaikki voisi olla totta, jos vain kaikilla ihmisillä olisi hyvä tahto ja ymmärrys. Vaan missä olisi se tonttu, joka ihmisluonnon toiseksi muuttaisi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pieni Moswana on Afrikan helmi
Pari ajatusta jouluksi
Kun minä kuolen...

Ovatko hallituksen ilmastopuheet vain poliittista agitatsioonia

Ranskassa taannoin velloneet keltaliivien mielenosoitukset osoittivat, etteivät ilmastonmuutoksen torjumiseksi vaaditut toimenpiteet tapahdu helposti. Toki suomalaiset ovat olleet johtajien edessä nöyriä, kuten kansamme tapoihin on kuulunut niin pitkään kunnes kamelin selkä on katkennut - siinä tilanteessa on sitten pantu pystyyn sisällissota, joita viimeisen 500 vuoden aikana on Suomessa käyty peräti kaksi.

Tässä suhteessa mielenkiintoisia ovat myös Chilen käynnissä olevat sotatilaa muistuttavat mielenosoitukset. Ne lähtivät liikkeelle metrolippujen muutaman prosentin hinnankorostuksesta, jolla ei ollut mitään tekemistä ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa. Nämä mielenosoitukset kuitenkin osoittivat, ettei myöskään chileläisillä ole valmiuksia likimainkaan sellaisiin uhrauksiin kuin ilmastonmuutoksen torjumiseksi on yleisesti vaadittu.

Kolmas tuore esimerkki löytyi Libanonista, jossa hallitus on kaatunut veronkorotuksia vaativiin mielenosoituksiin. Asiasta kertonut uutinen ei kertonut veronkorotusten suuruudesta, mutta on selvää, etteivät myöskään sikäläiset ihmiset ole valmiita laskemaan elintasoaan kovin merkittävästi torjuakseen ilmastomallien ennustamia uhkakuvia.

Kolme maata on tietenkin vain kolme maata maailman lähes 200 itsenäisestä valtiosta, mutta niiden tapahtumat kertovat joka tapauksessa siitä, ettei maailman ja jääkarhujen pelastamistoimenpiteitä tule olemaan helppoa toteuttaa. Lienee myös syytä olettaa, ettei Suomen toimiminen hyvänä esimerkkinä saa ranskalaisia, chileläisiä tai libanonilaisia seuraamaan sitä elinkeinoelämän ja oman elintason alasajoa, jota meidän hallituksemme on ajamassa ainakin julkipuheiden vaan ei tekojen perusteella.

Kysymys kuuluukin, että onko edellisen virkkeeni - siihen sisältyvästä hyperlinkistä löytyvän asiantuntijalausunnon perusteella muotoiltu - loppuosa tulkittava siten, ettei meidän punavihreä hallituksemme uskalla ihmisten reaktioiden pelossa lähteä kovin radikaaleihin muutoksiin ilmaston muuttumista torjuakseen? Ja jos näin on, niin miksi heidän puheensa ovat kuitenkin niin kovia ja ehdottomia kuin ovat?

Blogin kirjoittajana joudunkin kysymään, että onko asia sittenkin niin, että punavihreiden hallitsijoidemme ilmastonmuutospuhe on vain poliittista agitatsioonia, jolla on tarkoitus ohjata vaalikarjaa äänestämään agitaattoreiden kannalta oikein? Eli eivätkö poliitikkomme puoluekentän vihervasemmalta laidalta edes itse usko väkevän retorisesti ajamiinsa asioihin ja niiden taustalla oleviin IPCC:n raportteihin?

Olemmehan me IPCC:n mukaan äärimmäisen vakavassa uhkatilanteessa, josta ulospääsy on mahdollista vain lopettamalla ilmastopäästöt seuraavan 30 vuoden kuluessa. Tämän narratiivin mukaan epäonnistumisen johtaisi ennennäkemättömään katastrofiin, josta kärsisivät kaikki maailman ihmiset ja suuret rantakaupungit sekä saarivaltiot hukkuisivat meriin. Ja jääkarhut kuolisivat sukupuuttoon.

Tällaisen uhkakuvan omaksuneen rehellisen poliitikon voisi siis olettaa ryhtyvän valtaan päästyään pikaisiin ja rajuihin toimenpiteisiin omasta suosiostaan välittämättä. Kaikki muuhan olisi vastuutonta. Näin siitä huolimatta, että on olemassa myös toisenlaisia satojen tiedemiesten jakamia tieteellisiä näkemyksiä, joita valtamediamme on parhaansa mukaan pyrkinyt pimittämään asiakkailtaan.

Siksi toistan, että onko asia sittenkin niin, että hallituksemme kovat ilmastonmuutospuheet ovat vain poliittista agitatsioonia, jolla on tarkoitus ohjata vaalikarjaa äänestämään pelon voimalla agitaattoreiden kannalta oikein?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina
Demokratiavaje syö kansanvallan pohjaa
Globaalin lämpötilan nousun pysähtyminen ei ole tärkeää

Sebastian Tynkkynen joutui fantasian uhriksi

Perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen sai rangaistuksen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan julkaistuaan twiitin, jossa oli muslimiterroristien kuvia ja maininta siitä, että kaikki kuvissa olevat "palvelevat Allahia". Tuomio on lievästi sanottuna käsittämätön, sillä sen perusteluna todettiin, että "teksti on kohdistunut yleisesti islaminuskoa tunnustaviin, ja siinä yleistäen tosiasiassa väitetään islaminuskoa tunnustavia rikollisiksi. Tynkkysen päivityksessä näin ollen panetellaan tai solvataan islaminuskoa tunnustavaa ihmisryhmää".

Asiaa voi tarkastella analogian kautta. Kuvitellaanpa, että Tynkkynen olisi tehnyt kuvakollaasin Utøyan saaren, El Pason, Christchurchin ja Hallen äärioikeistolaisista terroristeista ja kirjoittanut siihen totuudenmukaisesti, että "nämä kaikki henkilöt ovat länsimaalaisia".

Ja kysytään sitten, että olisiko hänet siinä tapauksessa tuomittu siitä, että "teksti on kohdistunut yleisesti länsimaisiin ihmisiin, ja siinä yleistäen tosiasiassa väitetään länsimaisia ihmisiä rikollisiksi. Tynkkysen päivityksessä näin ollen panetellaan tai solvataan länsimaiseen kulttuuriin kuuluvaa ihmisryhmää"?

En siis oikein osaa tulkita oikeuden ajatuskulkua, koska twiitissä puhuttiin eksplisiittisesti kuvassa olleista muslimeista, eikä missään kohdassa puhuttu kaikista muslimeista. Sen sijaan siinä kyllä annettiin tosiasioiden mukaisesti ymmärtää, että suuri osa tämän päivän terroriteoista liittyy islamiin toisin kuin Tynkkynen oli kuullut yleisesti väitettävän.

Kuten jo tuomiolauselman sanoista "yleistäen tosiasiassa väitetään" selvästi nähdään, on tuomioistuin antanut tuomionsa oman tulkintansa eli kuvitelmansa - ellei suorastaan fantasiansa - perusteella sen sijaan, että se olisi pitäytynyt tosiasioissa. Tämä on yksiselitteisesti kelvotonta logiikkaa ja oikeudenkäyttöä, ja siksi on tärkeää, että Tynkkynen valittaa tuomiosta.

On mielenkiintoista nähdä, millä tavalla hovioikeus suhtautuu asiaan. Toivottavasti se välttää käräjäoikeudessa nyt toteutuneen kuvittelun twiitin sisällöistä, vaan sen sijaan perustaa päätöksensä tosiasioihin ja niistä tehtäviin loogisiin päätelmiin. Eli että islamia tunnustavat terroristit tosiaankin "palvelevat Allahia", vaikka kaikki islamia tunnustavat ihmiset eivät olekaan terroristeja.

Aivan lopuksi haluan muistuttaa suomalaista oikeuslaitosta siitä, että niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus. Tämä olisi hyvä muistaa myös silloin kun tulkitaan poliitikkojen puheita yhteiskunnan kannalta merkittävistä asioista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Husu ei kiihottanut
Sebastian Tynkkysen oikeudenkäynti rajaa sananvapautta
Tynkkynen ulos, entä sitten?

"Pikkupuolueen poliitikko": ´olen eduskunnan ainoa kansallissosialisti´"

Kuvitellaanpa, että jonkun alle 10 prosentin kannatuksen omaavan pikkupuolueen kansanedustaja kutsuisi itseään ”eduskunnan ainoaksi kansallissosialistiksi” ja jatkaisi että ”vasemmisto on yleisnimike, joka yhdistää marxilaiseen traditioon kiinnittyviä suuntauksia. Kansallissosialismi on yksi alaosa siitä".

Minkälaisen pöyristyksen tuollainen väite herättäisi eduskunnassa, lehdistössä ja kansalaisjärjestöissä? Ja ehkä myös kilpailevissa poliitikoissa sekä jopa oikeusoppineiden parissa.

Entä jos hän vielä kummeksuisi ”kansallissosialismiin kiinnittyviä ennakkoluuloja" ja väittäisi, että "ihmiset eivät tule ajatelleeksi, että he elävät koko ajan keskellä eri tavoin järjestettyjä yhteisöjä. Lähikauppa on kapitalistinen, lähikirjasto sosialistinen ja kotona ollaan kansallissosialisteja".

Riittäisikö tämä selittämään pois kaiken sen pahan, jota viime vuosisadan kansallissosialistit saivat aikaan?

Tai jos hän kertoisi tämän jälkeen, että "kaikkiin ismeihin liittyy ikkuna hyvään ja pahaan" ja kertoisi kirjoittavansa kirjaa ”pikkuporvarillisuudesta aikamme vitsauksena” ja määrittelisi sen "elämäntavaksi, jossa on tärkeämpää miltä asiat näyttävät kuin miten ne todellisuudessa ovat".

Auttaisiko tämä ymmärtämään kansallissosialismiin hurahtanutta poliitikkoa? Vai vaadittaisiinko häntä oikeuteen ties millä vihapuheväitteillä?

Entäpä jos hän vielä vastaisi kysymykseen siitä, miksei kansallissosialismi voittanut viime vuosisadan aatteellista kilpailua, että "peli on kesken, joten eipä nyt vielä julisteta voittajia". Ja ennakoivansa, ettei kapitalismin ja kansallissosialismin välinen aatteellinen kilpailu lopu "ihan pian, mutta kun päättyy, todennäköisesti kukaan ei enää muista meidän nykyisen parlamentin paikkamääriä sen kummemmin kuin me muistamme Rooman senaatin istumajärjestystä. Vain hölmö kuvittelee oman aikansa olevan historian loppu".

Herättäisikö tämä kiljuvaa raivoa, vai toteaisivatko maamme mediakenttä, kansalaisjärjestöt, kilpailevat poliitikot ja oikeusoppineet, että äänessä on yksittäinen hörhö, jolta on todellisuudentaju kadoksissa? Ja joka siksi ansaitsee korkeintaan ymmärtäväisiä katseita ja vaalikauden jälkeen putoamisen eduskunnasta? Vakavasti otettavana eli vaaliuurnilla äänen ansaitsevana poliitikkona häntä ei kai kuitenkaan juuri kukaan pitäisi?

* * *

Edelle hahmottelemaani pikkupuolueen poliitikkoa ei todellisuudessa ole. Sen sijaan viime vuosisadalla vaikuttaneen toisen brutaalin ja kansallissosialismin lailla miljoonia ihmishenkiä vaatineen, kokonaisia kansoja tuhonneen ja sotia synnyttäneen aatteen eli kommunismin kannattaja meillä on.

Vasemmistoliiton Anna Kontula nimittäin ilmoitti olevansa eduskunnan ainoa kommunisti. Ja juuri hänen kannanottojaan mukaillen kirjoitin edellä olevan tarinan (lähde ja toinen). Kysymys tässä tietenkin kuuluu, että miksi meillä hyväksytään kritiikittä eduskunnassamme toimiva kommunisti, mutta kansallissosialismia käyetään leimakirveenä jopa sellaisia poliitikkoja ja puolueita vastaan, jotka ovat yksiselitteisesti ilmoittaneet olevansa länsimaisen demokratian ja hyvinvointivaltion asialla.

Eli mikä ihme tekee kommunismista hyväksyttävän aatesuunnan - toisin kuin kansallissosialismista - jos ja kun näiden kahden aatteen nimissä tehdyt hirmuteot ovat täysin verrattavissa toisiinsa? Pelkästäänkö se, että kommunistinen Neuvostoliitto sattui olemaan toisen maailmansodan voittajien puolella ja saattoi toteuttaa ihmisiin kohdistuvaa terroriaan paljon pidempään kuin natsien johtama Saksa?

Vai onko kyse siitä, että kommunistien - toisin kuin kansallissosialistien - suosio oli Suomessa suuri ja heidän vaikutusvaltansa todellinen uhka maallemme aina 1980-luvun lopulle asti, joten aatteen vanhoja kannattajia elää joukossamme edelleen satoja tuhansia? Pelkäämmekö me heitä vieläkin niin paljon, että jopa kansanedustaja katsoo saavansa etua siitä, että ilmoittautuu marxilais-leninismin verisen perinteen jatkajaksi armon vuonna 2019?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistonaiset upottavalla suolla
Kommunistinatsit
Veronkierto on vasemmiston mielestä hyväksyttävää

Perussuomalaisilla 23 prosentin etumatka seuraavaan

Helsingin Sanomat julkaisi uuden gallupinsa tulokset. Niiden mukaan perussuomalaiset kasvattaa jatkuvasti suosiotaan ja oli mittauksen ajankohtana ylivoimaisesti maan suurimman kannatuksen saava puolue: sen kannatus oli neljä prosenttiyksikköä eli noin 23 prosenttia suurempi kuin seuraavaksi suurimman puolueen.

Tämä tilanne on poliittisen teatterin ja viihteen kannalta tietenkin hienoa Perussuomalaisten osalta. Sen sijaan puolueen 20,7 prosentin kannatus ei välttämättä vaikuta suomalaisten yhteisten asioiden hoitoon sitä eikä tätä - elleivät kilpailevat puolueet sitten hermostu halla-aholaisten kannatuksen jatkuvasta kasvusta ja reivaa sen seurauksena omaa politiikkaansa samaan suuntaan.

Jälkimmäistä ei kuitenkaan ole odotettavissa, koska maamme viherpunamultahallituksen taloudellista ja kulttuurista uhkapeliä muistuttava poliittinen linja on niin kaukana perussuomalaisesta politiikasta. Tilanne antaa kuitenkin aiheen muutamaan jos-pohdintaan.

Eli ajatelkaapa jos eduskuntavaalien jälkeen Kokoomuksella olisi ollut markkinataloutta ja kansallista taloudellista hyvinvointia ajava johto eikä suomalaisten kokonaisetua karsastavia arvopohjamiehiä. Silloin maahamme olisi syntynyt äänestäjien tahtoa vastaava porvarihallitus eikä kansan epärealistisimman kolmanneksen märkiä päiväunia toteuttava Rinteen kabinetti.

Siinä tilanteessa maamme toimisi EU:n puheenjohtajana hakien aktiivisesti ratkaisua Välimeren meritaksiliikenteen ja siitä aiheutuneiden kuolemantapausten lopettamiseksi sen sijaan, että se tukee näyttävästi ihmissalakuljettajien toimintaa.

Myös maamme talouselämän toiminta pyrittäisiin varmistamaan huomioiden asiallisesti EU:n yleiset ympäristötavoitteet sen sijaan että jälkimmäisten osalta pyrittäisiin sosiaaliposeeraamaan maailman kärkimaana. Julkisen sektorin toiminta ja maailmanparantaminen mitoitettaisiin käytettävissä oleviin tuloihin sen sijaan, että nyt rakennamme hyvien tarkoitusten hetteikköä, jonka lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat aikanaan maksamaan korkojen kera.

Niin, tai ajatelkaapa mikäli Perussuomalaisten kannatus olisi nyt 30 prosentin tietämillä ja ottaisi joka kuukausi muutaman prosenttiyksikön lisän. Kuinka sellainen vaikuttaisi maamme viherpunamultahallituksen politiikkaan? Ja etenkin punavihreiden "takuumies" Keskustaan, jonka kannatus sulaisi vieläkin nopeammin kuin nyt näyttää käyvän.

Valitettavasti jos-pohdinnat ovat vain poliittista viihdettä. Tosiasia on, ettei Perussuomalaisten kannatus ole 30 prosenttia eikä Kokoomuksen johdossa ole kansallisesta hyvinvoinnista kiinnostuneita markkinatalousmiehiä. Siksi joudumme tyytymään poliittisessa päätöksenteossa nykytilaan ja toivomaan - sekä uskonnolliset ihmiset ehkäpä rukoilemaan - ettei maamme talous ole neljän vuoden kuluttua aivan kokonaan raunioina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalainen politiikka on rikki
Pieni Moswana on Afrikan helmi
Kun minä kuolen...

Rasisteja, sanoi Husu

Tunnettu somalimme Abdirahim "Husu" Hussein (sd) kertoi mielipiteensä perussuomalaisista ja heitä äänestäneistä. Se oli lyhyt ja ytimekäs: rasisteja kaikki tyynni.

Iltalehti sai Husun kiinni ja varmisti tämän tarkoittaneen juuri sitä mitä sanoi. Siis että perussuomalaiset ja heitä äänestäneet ovat rasisteja. Samalla hän kertoi, että hänellä on "oikeus ilmaista mielipiteeni, jos olen jotain mieltä jostain asiasta". Tästä on helppo olla samaa mieltä.

Minullakin on mielipiteitä somaleista. Lienee kuitenkin parasta, etten kirjoita niitä tähän, koska arvelen, etteivät kaikki somalit ole yhdenlaisia, vaan heidän joukossaan on monenlaisia ihmisiä. Siten muutaman sanan mittainen luonnehdinta ei antaisi oikeaa kuvaa mainitusta ihmisryhmästä.

Sen sijaan ajattelin kirjoittaa tähän parilla sanalla sellaisista ihmisistä, joiden toivoisin kiertävän Suomen kaukaa. Siis ei-toivotun maahanmuuttajan yhdenlaisen karikatyyrin.

Kuvitelmani kaltainen henkilö ottaisi tosissaan ikivanhat kirjoitukset, jotka on laatinut lapsiseksistä nautiskellut maallis-uskonnollinen johtaja, ja joissa naisen asema on niin alisteinen miehelle, että tämän on kesähelteelläkin kuljettava mustaan kaapuun pukeutuneena. Ellei kulje, käy kuvittelemani henkilö huomauttamassa asiasta.

Kuvittelemani henkilön olisi myös vaikea löytää töitä, ja sellaiseen päästessään hän olisi merkillepantavan aloitekyvytön. Yrittäjyys olisi vierasta sekä hänelle, että hänen etniselle viiteryhmälleen. Siis sellaiselle ryhmälle, joka on erinomaisen tunnettu aktiivisuudestaan huumekaupassa ja seksuaalirikosten saralla.

Vaikeasti työllistyvänä ja yrittäjyyteen haluttomana tai kykenemättömänä kuvittelemani henkilö eläisi sosiaaliturvan varassa. Hän myös solmisi useita uskonnollisin menoin pyhitettyjä avioliittoja maksimoidakseen tukirahansa. Ja tahtoisi silpoa lastensa alapäät.

Kuvittelemani henkilö saisi tarvittaessa apua sukulaisuussuhteisiin perustuvilta klaaneilta. Tarvittaessa hän olisi valmis auttamaan myös tuota klaania esimerkiksi silloin, kun tarvitaan voimaa välienselvittelyihin muiden klaanien tai muiden klaanin ulkopuolisten kanssa.

Lisäksi kuvittelemani henkilö olisi herkästi näkemässä rasismia sellaisissakin tilanteissa, joissa sitä ei ole ilmennyt. Ja yhdistämällä tuon epäreiluuden tunteen uskontoonsa (jonka hän siis ottaisi kuolemanvakavasti) hän olisi altis terrorismin houkutukselle.

Tässä yhteydessä lienee vielä erikseen syytä painottaa, ettei kuvittelemani henkilön ihonvärillä, uskonnolla tai alkuperämaalla ole sinänsä mitään merkitystä. Vain sillä, mitä hän toimissaan tekee ja millä tavalla hän ja hänen lähipiirinsä suhtautuvat ympäröivään yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin.

Koska aloitin tämän kirjoituksen Husu Husseinin sanomisista, tahdon myös korostaa, ettei hän ole käytettävissä olevien tietojeni perusteella lainkaan kuvittelemani kaltainen henkilö. Hänhän on sosiaalidemokraattinen kunnallisvaltuutettu, kielitaitoinen ja Ylen toimittajana palkkaa nauttiva henkilö eli erinomaisesti Suomeen integroitunut viiteryhmänsä edustaja.

Niinpä olen Husun kanssa samaa mieltä hänen sananvapaudestaan ja siitä, että hänellä "on samanlaiset oikeudet sanoa ääneen mitä ajattelen asiasta kuin muut. Muut saavat itse päättää, onko se asiallinen vai asiaton."

Ja juuri siksi on erinomaista, että Perussuomalaisten Nurmijärven valtuustoryhmän puheenjohtaja Maiju Tapiolinna on kertonut tehneensä rikosilmoituksen hänen puheistaan ja ne tulevat siksi punnituksi suomalaisessa oikeusjärjestelmässä. Sen mukaanhan ainakin somaleihin liitettyjen ikävien erityispiirteiden arvuutteleminen on rikollista, joten tulee olemaan jännittävää nähdä koskeeko sama rikollisuus myös Husun perussuomalaisiin liittämien erityispiirteiden arvuuttelemista.

Tosin tuo edellä puheena ollut oikeustapaus taisi jo itsessään osoittaa maamme oikeusjärjestelmästä todeksi sen orwellismin, jonka mukaan "kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset". Nähtäväksi siis jää, kumpaan ryhmään maamme oikeusjärjestelmä sijoittaa Husun.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IS:n pääkirjoitus oli harhaanjohtava ja loukkaava
Al-Taeen ja Halla-ahon kirjoitusten "pieni" ero
Halla-aho-sitaatteja Husulle ja muille kiinnostuneille