Hyvältä näyttää, mutta näyttäköön

Huomasin vasta nyt Tilastokeskuksen tiedotteen, jonka mukaan Suomen kansantalouden "kausitasoitetun bruttokansantuotteen ennakoidaan kasvaneen vuoden 2026 tammi-maaliskuussa 0,9 % edellisestä neljänneksestä. Työpäiväkorjatun sarjan mukaan bkt kasvoi 1,3 % vuoden 2025 ensimmäisestä neljänneksestä. Työllisten määrän ennakoidaan kasvaneen työpäiväkorjattuna 0,1 % vuodentakaisesta. Tehtyjen työtuntien määrän ennakoidaan laskeneen 0,1 % vastaavasta vuodentakaisesta neljänneksestä."

Saman päivän toinen tiedote puolestaan kertoi, että "kaupan työpäiväkorjattu liikevaihto kasvoi vuoden 2026 maaliskuussa 4,9 % vuoden takaisesta. Koko kaupan työpäiväkorjattu myynnin määrä, josta hintojen muutoksen vaikutus on poistettu, nousi 3,6 %."

Kolmas – edelleen samana päivänä julkaistu – tiedote totesi samansuuntaisesti, että "palvelualojen työpäiväkorjattu liikevaihto nousi vuoden 2026 maaliskuussa 5,4 % vuoden 2025 maaliskuusta. Palvelutuotanto eli volyymi, josta hintojen muutosten vaikutus on poistettu, nousi vastaavasti 3,5 %. Vuoden 2026 helmikuussa liikevaihto kasvoi 4,3 % ja volyymi 3,2 %. 

* * *

Näyttää siis hyvältä, mutta näyttäköön. Näin siitä huolimatta, ettei tämä mitä ilmeisimmin olekaan mieluinen uutinen talouselämämme vaikeuksien varaan ensi vuoden vaalikampanjaansa rakentavalle nykyiselle SDP-johtoiselle oppositiolle.  

Kaikille muille suomalaisille talouden kääntyminen sen sijaan on tietenkin hyvä uutinen. Eikä ainakaan hallituspuolueiden piirissä ole pantu pahaksi uutista, jonka mukaan Meyerin Turun telakka ilmoitti kahden jättimäisen risteilijäaluksen tilausvahvistuksesta. 

Puhumattakaan Koneen aikomuksesta nousta maailman suurimmaksi hissiyhtiöksi. Tai Nokian vuoden ensimmäisen neljännesvuoden vertailukelpoisen liikevoiton lähes käsittämättömästä 54 prosentin lukemasta ja AI- ja pilvimyynnin peräti 49 prosentin kasvusta. 

* * *

Ei kuitenkaan pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ei sen enempää Suomen talouden pysyvästä käänteestä kuin maan poliittisen tilanteen muutoksestakaan. 

Siitä huolimatta on todettava, että edelle kirjaamani talousluvut ovat viime vuosiin verrattuna aivan poikkeuksellisia. Ja siksi jään ainakin itse odottamaan – niin sanotusti kieli pitkällä – mitä Tilastokeskuksetn seuraavat talousraportit ja pörssiyhtiöiden toisen neljänneksen tulokset kertovat. 

Ja ennen kaikkea, näkyykö tämä muutos jollain tavalla tulevien poliittisten mielipidemittausten tuloksissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallisen keskustelun sävy
Himoverotus huolettaa suomalaisia
Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan

Yhteiskunnallisen keskustelun sävy

Tilastokeskus kertoi eilen, että kuluttajien luottamus on pudonnut entistäkin alemmaksi, koska sodat nakertavat odotuksia omasta ja Suomen taloudesta. Tästä Yleisradio teki jutun, jossa kerrottiin monen asiantuntijan suulla, että luottamuksen puutteeseen ovat vaikuttaneet sekä maailmanpolitiikan ikävät uutiset, hallituksen julkisten menojen leikkaukset että niistä käydyn yhteiskunnallisen keskustelun luomat negatiiviset mielikuvat. 

Tämä kaikki lienee sinänsä totta, mutta tilanne ei kuitenkaan ole niin heikko kuin Ylen jutusta voisi ymmärtää. Esimerkiksi tammikuussa Helsingin sanomat uutisoi, että "kotitalouksien talletukset nousivat kaikkien aikojen korkeimmalle tasolleen marraskuussa 2025" eli suomalaisille on kertynyt varallisuutta – jota kuluttamalla ainakin kotimarkkinatalous voisi lähteä hyvinkin nopeasti kasvuun, mikäli säästössä oleva raha lähtisi liikkeelle. 

* * *

Näinä päivinä pörssiyritykset julkaisevat kvartaalituloksiaan. Suurimmista yrityksistä Nesteeltä odotetaan selvää tulosparannusta verrattuna vuoden 2025 ensimmäiseen kvartaaliin, Nokian tulos oli selvästi positiivinen, Nordealla liikuttiin viime vuoden tasolla, Keskon tuloksen arvellaan nousevan, Koneen liikevoiton ennakoidaan paranevan hiukan edellisestä vuodesta ja UPM:n liikevoiton pohditaan pienenevän liikevaihdon kasvusta huolimatta.  

Toisin sanoen suurimpien yritystemme tämän vuoden ensimmäinen neljännes näyttäisi keskimäärin hyvinkin lupaavalta. Siten kotitalouksien luottamuspula Suomen talouteen ei perustu ainakaan suuryritystemme tuloskehitykseen, vaan pikemminkin yhteiskunnallisen keskustelun luomiin negatiivisiin mielikuviin. 

Siksi olisi erinomaista, mikäli suomalaiset poliitikot ja lehdistö lopettaisivat kauhukuvien luomisen. Enkä tarkoita tällä perusteetonta optimismia, vaan neutraalia tiedottamista ja keskustelua maan taloustilanteesta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Himoverotus huolettaa suomalaisia

Oliko Laboren ennuste hyvä vai huono uutinen?

Yle levitti disinformaatiota hallitusta vastaan

Positiivisia uutisia

EU ja USA ovat pääsemässä yhteisymmärrykseen kaupankäynnin tulleista. Tuoreen tiedon mukaan nämä talousmahdit poistaisivat keskinäisen kauppansa tullimaksut muun muassa lentokoneilta, alkoholijuomilta ja lääkinnällisiltä laitteilta. 

Jos ja kun tällainen sopimus saadaan aikaan, on uutinen erityisen hyvä ulkomaankaupasta riippuvaiselle Suomelle. Näin etenkin, jos tilannetta verrataan vaihtoehtona olevaan tullisotaan, jollainen syöksisi muutenkin jo vuodesta 2008 alkaneeseen nollakasvuun juuttuneen taloutemme uuteen pudotukseen. 

* * *

Talouteen liittyen elämme juuri nyt jännittäviä aikoja, sillä pörssiyhtiöt julkaisevat yksi kerrallaan puolivuotiskatsauksiaan. Niistä Nokia on jo ennakkoon kertonut huonoista tuloksista, mutta esimerkiksi Nesteeltä odotetaan selvää tulosparannusta. 

Kovin hyvin ei ole pyyhkinyt myöskään metsäteollisuusyhtiö Stora Ensolla, joka ei häikäissyt, vaikka yhtiö itse katsookin saaneensa jonkinlaisen torjuntavoiton. Toisen suuren metsäkonsernin eli UPM:n tulosraporttia odotetaan tänään. 

Wärtsilällä sen sijaan on sujunut hienosti ja mikä parasta, yhtiö ennakoi tulevaisuutensa olevan vieläkin ruusuisempi. Eikä Valmetillakaan mene huonosti. Ja lääketeollisuutemme lippulaiva Orion - uutisen mukaan - suorastaan "jyräsi analyytikkoennusteet... niin liikevaihdon kuin liikevoiton osalta".

Pankkisektorilla Nordea teki erinomaisen tuloksen ja hissiyhtiö Koneellakin pyyhki ihan mukiinmenevästi. Eikä Kesko jättänyt asiakkailleen tai tuottajille turhaan ylimääräistä rahaa, vaan teki mukavan tuloksen. Sama koskee mitä todennäköisimmin myös S-ryhmää, jonka puolivuotistulosta vielä odotellaan.

* * *

Nähtäväksi kuitenkin jää, miten tämä positiivisen oloinen talousvuosi jatkuu. Ja ennen kaikkea se, että kääntyvätkö Suomen surkeat työllisyys- ja työttömyysluvut positiivisemmiksi siten, että myös kehitysmaalaistaustaiset maahanmuuttajat pääsisivät töihin elättääkseen itsensä. 

Tämä olisi tärkeää jo siitäkin syystä, että Suomen heikko talous on antanut vihervasemmisto-oppositiolle vahvan aseen lyödä hallitusta kuin vierasta sikaa. Sekä myös horjuttaa sen yhtenäisyyttä lyömällä kiilaa kahden suurimman porvaripuolueen väliin. 

Tosiasia kuitenkin on, että hallituksen toimet ovat olleet oikean suuntaisia pyrkiessään supistamaan julkista ja elvyttämään yksityistä sektoria. Valitettavasti kuoppa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kaivettu niin syväksi, ettei sieltä nousta nopeasti ilman radikaaleja toimia. Eivätkä suomalaiset liene valmiita samantapaisiin moottorisaha-uudistuksiin kuin Javier Milei teki Argentiinassa kääntäen sen umpisurkean talouskehityksen lähes yhdessä yössä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen vastuuttomuus ja kansan ymmärrys 
Ylen kateusjournalismia
Ennustajaeukot ja katteettomat lupaukset

Elokapinan vandalismi aiheutti vahinkoa eduskuntatalolle, demokratialle, Koneelle ja omalle asialleen

Eilisaamuna Elokapina vandalisoi yhdessä ruotsalaisen Återställ Våtmarker -ryhmän kanssa Suomen historiallisesti arvokasta eduskuntataloa saadakseen näkyvyyttä poliittisille näkemyksilleen. Tämän takia en käsittele heidän tavoitteitaan tässä kirjoituksessa, vaan esitän lyhyesti oman mielipiteeni heidän toiminnastaan.

Eduskuntatalon vahingoittaminen oli suora hyökkäys Suomen demokratiaa vastaan, koska elokapinalaiset halusivat teollaan ohittaa kansan valitsemien edustajien tekemät päätökset asiassa, jossa heidän poliittinen näkemyksensä edustaa vain pienen kansanosan näkemystä. Toisin sanoen, he harjoittivat vandalismia, koska eivät hyväksyneet demokraattisen päätöksenteon lopputulosta. 

Tällainen ei ole hyväksyttävää edes Elokapinan aktivisteille tai heidän mukanaan olleille ruotsalaisille, eikä heillä ole - eikä pidä olla - diktatorista oikeutta päättää kansakunnan yhteisistä asioista. Sen sijaan heidän vandalisminsa tekee heistä rikollisia vallananastajia, jotka tulee tuomita teoistaan ankarimpien lain sallimien rangaistusten mukaan - jopa vankeuteen - sekä asettaa taloudellisesti vastuuseen vahingoista, joiden kustannusten on arvioitu ylittävän 10 000 euroa.

Tässä yhteydessä Kone Oyj:n perustama Koneen säätiö on joutunut kummalliseen tilanteeseen. Se on rahoittanut Elokapinan toimintaa 200 000 eurolla, mikä ainakin julkisen mielipiteen silmissä tekee siitä osittain vastuullisen tapahtuneesta. Eikä tässä suhteessa tilannetta auta - vaan pahentaa - se, että säätiö pyrki väistämään vastuunsa virheestään kertoessaan myöntämänsä rahoituksen olevan tarkoitettu muuhun kuin eduskuntatalon vahingoittamiseen.

Siksi odotan säätiön pahoittelevan eilistä ulostuloaan ja ottavan vastuun virheellisestä rahoituspäätöksestään edes tänään. Lisäksi sen tulisi julkisesti ilmoittaa lopettavansa Elokapinan rahoitus välittömästi, kieltäytyä osallistumasta aktivistien aiheuttamien vahinkojen maksamiseen ja tuomita heidän harjoittamansa vandalismi yksiselitteisesti.

Katseeni kohdistuu myös Kone Oyj:hin, vaikka se ei olekaan suoraan vastuussa säätiönsä toimista. Olisi nimittäin hyvä, jos yhtiökin tuomitsisi tapauksen ja tavalla tai toisella nuhtelisi säätiötään sen holtittomasta varojen käytöstä. Tämä tietenkin vain siinä tapauksessa, että yhtiö tukee edustuksellista demokratiaa eikä tunne sympatiaa rikollisia kohtaan – kuten oletan - ja silloinkin vain, jos yritys pitää kansainvälisestä mainettaan arvossa.

Lopuksi totean, etten usko eilisen teon lisäävän elokapinalaisten tavoitteiden hyväksyttävyyttä tavallisen kansan keskuudessa. Sen sijaan luulen – ja jopa toivon – että se kääntyy heitä itseään vastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Professorin ja Teemu Selänteen välinen suhde
Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?
Elokapinalaiset osoittivat, etteivät he hyväksy ihmisten tasa-arvoa

Nyhtökauran surullisen kohtalon opetus

Nyhtökaura oli yksi niistä tuotteista, jotka lanseerattiin markkinoille suurin toivein ihmisten tunteman ilmastohuolen ja veganismin siivillä. Se saavuttikin huiman alkumenestyksen: tuote valittiin viisi vuotta sitten vuoden suomalaiseksi elintarvikkeeksi ja jopa minä kirjoitin siitä positiiviseen sävyyn.

Alkuun nyhtökaura oli keksijänsä pienyrityksen Gold & Green Foodsin tuote, jolla oli tarkoitus täyttää kasvavan kasvissyöjäjoukon proteiinitarve. Firma myytiin sittemmin Pauligille ja noin kuukausi sitten Gold & Green Foodsin aineeton omaisuus sekä tutkimus- ja kehitystoiminta siirtyivät Valiolle.

Yhtiö päätti myös lopettaa tuotannon ja sen seurauksena käydyissä YT-neuvotteluissa jouduttiin päättämään 57 ihmisen työsuhde. Tapaus on tietenkin suomalaisittain surullinen tapaus. 

Olihan nyhtökauraan investoitu pelkästään veronmaksajan euroja seitsennumeroinen summa ja lisäksi yksityistä rahaa. Ja olisihan se ollut koko kansakunnan kannalta hienoa, mikäli suomalainen innovaatio olisi valloittanut elintarvikkeiden maailmanmarkkinat ja sitä kautta tuonut maahamme hyvinvointia valmistajan liikevoiton, kauranviljelijöiden maataloustulon, työntekijöiden palkanmaksun ja kaikkeen tähän kohdistetun verotuksen kautta.  

Tapaus ei tietenkään ole mitenkään ainutlaatuinen. Eikä se poista sitä tosiasiaa, että nykyaikana maailmanlaajuiset menestystuotteet perustuvat tieteeseen ja tutkimukseen. Mutta se ei yksin riitä: niille pitää olla myös kuluttajien parissa tilaus, joka tuotteen on täytettävä.

Nyhtökaura siis perustui Suomessa tehtyyn tutkimukseen ja sille oli ilmastonmuutoksen luoma tilaus. Valitettavasti sen kohtalosta päätellen tuote ei kuitenkaan täyttänyt kohderyhmänsä odotuksia. Syytä en osaa sanoa, koska en tullut koskaan itse maistaneeksi sitä, vaikka asia kävi kaupan hyllyjen välissä mielessäni muutamankin kerran. Päädyin kuitenkin aina aitoon lihaan tai kalaan.

Ei kuitenkaan niin pahaa, ettei jotain hyvää. Tästäkin tapauksesta on Suomessa otettava opiksi eli nähtävä se, ettei tuotanto kannata pelkän yhteiskunnallisen tilauksen takia. Eikä yksistään tieteellisen innovaation varassa. Eikäpä ehkä edes ainoastaan korkean laatunsa takia. 

Yksittäisten asioiden sijaan menestystuotteen pitää olla muista erottuva kokonaisuus, jolla on sekä yhteiskunnallinen tilaus, selvä uutuusarvo, erinomainen laatu että kaiken kukkuraksi sopiva hinta. Siis jotain sellaista kun vaikkapa suomalaisissa metsäkoneissa tai Vaisalan mittauslaitteissa on ollut jo vuosikymmenten ajan. 

Seuraavaksi jännitämme, käykö Stora Enson hiiliakuille, UPM:n puupohjaisille täyteaineille tai Metsä Groupin ja/tai Spinnovan puukuiduille paremmin kuin nyhtökauralle. Onnistuminen on näillä kaikilla yhtä epävarmaa kuin nyhtökaurallakin, mutta mikäli tuotteiden laatu riittää, on niistä jokaisella valloitettavanaan valtavat maailmanmarkkinat, joille tunkeutumisessa ilmastonmuutoksen torjunta antaa vipuvarren.

Eikä periksi kannata antaa myöskään ruokasektorilla, vaan ottaa tarkasti opiksi aiemmasta. Mämmistä tuskin tulee maailmanmenestystä, vaikka sen myynnissä onkin kuluvalla viikolla havaittavissa huima nousu verrattuna edellisiin 11 kuukauteen. Mutta onnistuminen jonkin muun tuotteen kohdalla on - nyhtökauran kohtalosta huolimatta - mahdollista myös elintarviketeollisuuden puolella.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Spinnova ja UPM vihreässä Suomessa
Suomalaisen vihreän talouden nykytila ja tulevaisuus
Nyhtökauran äiti puhuu viisaita

Tekeekö muutama lintu kesän?

Viime vuoden aikana ja myös tämän vuoden alussa on puhuttu yhä enemmän Suomen ja maailmantalouden sakkaamisesta (esimerkki). Tai ainakin kasvun vakavasta hidastumisesta. Vaarana tällaisesta puheesta on se, että ne kääntyvät itse itseään ruokkiviksi ennusteiksi.

Tässä mielessä oli mukava lukea kolmen suomalaisen suuryrityksen viime vuoden tuloksista ja näkymistä ensi vuodelle. Tarkoitan verkkoyhtiö Nokiaa, metsäjätti UPM:ää ja hissien rakentaja Konetta.

Nokian tulos ylitti analyytikkojen odotukset - talous- ja rahoitusjohtaja Kristian Pullolan mukaan "tämän vuoden tuloskehityksemme on samankaltainen kuin viime vuonna: alkuvuosi on heikohko, mutta toinen vuosipuolisko on sitten selvästi parempi". Nokialla ei siten olla valmistautumassa tulokselliseen maailmanloppuun, vaan kovaan tuloksentekoon.

UPM puolestaan teki kuluneena vuonna - ei enempää eikä vähempää kuin - historiansa parhaan liiketuloksen. Sen sisällä erityisen merkittävää oli yhtiön tulevaisuuden kannalta tärkeimmän Biorefining-yksikön käsittämätön tuloksenteko 33,5 prosentin käyttökatteella.

Tulevaisuudestaan yhtiön toimitusjohtaja Jussi Pesonen totesi, että "kaiken kaikkiaan liiketoimintojemme pitkän ajan näkymät ovat vahvemmat kuin koskaan". Ihme ja kumma, puheessa ei ollut viime ajoille tunnusomaista synkistelyä.

Hieman maltillisemmin oli liikkeellä hissiyhtiö Kone, jonka viime vuoden tulos laski hieman edellisvuodesta, vaikka liikevaihto kasvoi. Yhtiöstä myös varoitettiin kasvun vaimenevan tänä vuonna talouskasvun hidastuessa ja geopoliittisen epävarmuuden jatkuessa, mutta samaan aikaan Kone arvioi vuoden 2019 liikevaihtonsa kasvavan 2–7 prosenttia.

Yleisen talouskasvun kannalta Koneenkaan viesti ei siten ole huono, vaan pikemminkin aivan kohtuullinen. Epävarmuutta kuitenkin luo se, että yhtiö kärsii USA:n ja Kiinan kauppasodasta sitä enemmän, mitä vakavammaksi se käy. Näin siksi, että sillä on paljon tuotantoa jälkimmäisessä suurvallassa.

Nähtäväksi jää, mitä muut suuryrityksemme kertovat tuloksistaan ja tulevaisuudennäkymistään. Eihän pari lintua tee kesää, mutta toisaalta ei myöskään savua ilman tulta.

Toisaalta on totta sekin, että ilmassa on myös todellisia uhkia. Uusvanhana mainittakoon vain Italian surkea talouskehitys. Vastineeksi voimme vain hämmästellä sitä, että Wall Streetillä nähtiin paras tammikuu 30 vuoteen. Siten Euroopalle näyttäisi olevan tarjolla Atlantin takaista vetovoimaa.

Tässä tilanteessa onkin hyvä todeta OP:n ekonomistien näkevän alkaneen vuoden Suomen talouden kannalta varsin kohtuulliseksi. Hyvä näin, sillä talous ei ole pelkkiä tosiasioita, vaan myöskin psykologiaa. Siksi myös analyytikkojen linjausten on syytä pitäytyä realismissa, eikä maalata sen enempää ylipositiivisia kuin varsinkaan tarpeettoman negatiivisia näkymiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tiede kustannustalojen uhrina
Italian talous- ja muut opit
Metsä hyötykäytössä

Eroon työn yksikkökustannusten pohtimisesta

Viime aikoina on Suomessa kohistu yhteiskuntasopimuksen epäonnistumisesta ja hallituksen tekeillä olevista pakkolaeista. Niiden tarkoituksena on ollut nostaa Suomen talouden kilpailukykyä alentamalla suomalaisen työn yksikkökustannuksia. Näin erityisesti kansainvälisen kilpailun kohteeksi joutuvalla vientisektorilla.

Ajatuksen taustalla on se, että juuri tällä hetkellä suomalainen työ on niin kallista, etteivät sen tuotteet käy maailmalla kaupaksi. Syvimmältään kyse on siis siitä, että joku muu tekee samanlaisia tuotteita halvemmalla. Silpilän hallituksen ratkaisun ja logiikan mukaan alhaisemmat tuotantokustannukset alentaisivat Suomessa tehtyjen tuotteiden hintaa ja ne kävisivät jälleen kaupaksi. Ja Suomi pelastuisi.

Hallituksen logiikassa ei ole sinänsä mitään väärää. Jos ja kun suomalainen tuote ei käy maailmalla kaupaksi, asiaa voidaan tosiaan helpottaa alentamalla sen hintaa. On kuitenkin olemassa myös toinen ja paljon parempi tie, mutta sillä ei saada aikaiseksi nopeita muutoksia.

Se on tutkimuksen ja tuotekehityksen tie. Siksi Suomessa ja muualla länsimaissa sijoitetaan julkisia varoja yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin, jotta ne voisivat selvittää mitä erilaisimpia asioita. Siis kaikenlaista avaruuden rakenteista ja solujen toiminnasta aina ihmisten käyttäytymiseen ja elämänmuotojen monimuotoisuuteen.

Tämän perustutkimuksen seurauksena syntyy tasaisesti havaintoja, joiden pohjalta näyttäisi olevan mahdollista kehittää aiempaa tehokkaampia ratkaisuja vanhoihin ongelmiin tai jopa aivan uudenlaisia keksintöjä. Jos ja kun yritykset tarttuvat niihin kiinni, syntyy tuotekehitystä, jonka seurauksena syntyy uusia tuotteita, joita voi vakavasti otettavien kilpailijoiden puuttuessa myydä kovaan hintaan ympäri maailmaa.

Helsingin Sanomissa kerrottiin tänään yksi malliesimerkki suomalaisen tuotekehityksen kilpailukyvystä. Jutun mukaan Saudi-Arabiaan rakennetaan kilometrin korkuinen pilvenpiirtäjä. Luin jutun, koska arvelin otsikon nähtyäni talon hissien toimittajaksi Kone Oy:n. Oletukseni vahvistettiin jutun lopussa.

Syynä ennakko-oletukseeni oli luonnollisesti tieto Koneen kehittämästä aivan uudenlaisesta hissiköydestä, joka mahdollistaa merkittävästi pidempien hissimatkojen tekemisen kuin kilpailijoiden ratkaisut. Näin Kone on päässyt kilpailukykynsä suhteen tilanteeseen, jossa työn yksikkökustannukset ovat käytännössä merkityksettömiä.

Koneen hissit eivät ole syntyneet tyhjästä. Se on solminut "läheiset suhteet monien maailmankuulujen yliopistojen tiedekuntien... kanssa.... Koneen tutkimus- ja kehityskeskukset sijaitsevat Suomessa, Italiassa, Saksassa, Kiinassa, Intiassa sekä Yhdysvalloissa. Yhteistyössä huippuoppilaitosten kanssa Koneen T&K-keskukset etsivät jatkuvasti uusia ratkaisuja ja sovelluksia perustutkimuksen ja tuotekehityksen kautta."

Valitettavasti kaikki suomalaiset yritykset eivät ole yhtä rohkeita ja ennakkoluulottomia kuin Kone, eivätkä ne ole luoneet maailmanlaajuista tutkimusyhteistyötä saadakseen hyötyä niissä tehtävistä tieteellisistä havainnoista. Niinpä myöskään niiden tuotteet eivät ole samassa asemassa kuin Koneen hissit, vaan ovat myynnissään riippuvaisia sellaisista tekijöistä kuin työntekijöiden palkat.

Edelle kirjoitetun perusteella ehdotankin, että suomalaiset yritykset harkitsisivat yhteistyönsä syventämistä maailmanlaajuisen tutkimusyhteisön kanssa. Tämän päivän maailmassa ei riitä, että sitä tehdään pelkästään omista intresseistä käsin, vaan silmät on syytä pitää auki myös laajemmin. Avainhavaintoja voi löytyä aivan odottamattomilta tahoilta - kuten vaikkapa suomalaisen soveltavan robottitutkimuksen saama inspiraatio sosiaalisten hyönteisten käyttäytymisen tutkimuksista osoittaa.

Olenkin vahvasti  sitä mieltä, että todennäköisesti yksi maailman alihyödynnetyin resurssi on tieteellinen tieto, jonka vieminen käytännön tuotteiksi laahaa jopa vuosikymmeniä tutkimuksen jäljessä. Toisin sanoen myös suomalaisille yrityksille on jatkuvasti tarjolla tietoa, jota hyödyntämällä ne voisivat hankkia Koneen kaltaisen etulyöntiaseman kilpailijoihinsa. Sen saavuttamiseksi niiden tulee olla vain aktiivisia, yhteistyökykyisiä, rohkeita ja nopeita olemassaolevan tiedon etsimisessä ja hyödyntämisessä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tyytyväisyys parantaa tulosta
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan
Onko ruotsalainen oikeassa?

Tyytyväisyys parantaa tulosta

Tämän päivän Helsingin Sanomissa kerrotaan Kone-yhtiön jälleen kerran loistavasta kvartaalituloksesta ja sen ohella monista muistakin asioista. Niistä silmiini pisti henkilöstötutkimmus, johon oli vastannut 93% työntekijöistä ja joka kertoi yrityksen työntekijöiden työtyytyväisyyden kasvaneen. Tarkkoja lukuja juttu ei sisältänyt, mutta siitä huolimatta pidän uutista tärkeänä.

Se nimittäin toi mieleeni reilun kuukauden takaisen uutisen menestyneestä naissijoittaja Marika af Enehjelmistä, jonka mukaan yrityksen arvo sijoittajalle näkyy yhtiön työilmapiiristä. Esimerkiksi jatkuvia organisaatiomuutoksia hän pitää hälytysmerkkinä.

Ja kuinka ollakaan: Enehjelm mainitsee kiinnostavana yhtiönä Koneen. Näin siksi, että sitä tukee maailmanlaajuinen megatrendi, sillä on hyvät tuotteet sekä vahva oma tutkimus- ja tuotekehitysohjelma. Ja kuten tänään opimme: tyytyväinen työväki.

Kun Suomen seuraava hallitus siis ryhtyy korjaamaan taloutemme tilaa, tulisi sen miettiä ensisijaisesti sitä, kuinka Suomesta tehtäisiin parempi paikka työn tekemiselle. Onko siinä ensisijaista hyvän turvaverkon ylläpitäminen ja erilaisten sääntöviidakoiden rakentaminen, vai olisiko sittenkin parempi pyrkiä parantamaan yritysten ja julkisten virastojen toimintaedellytyksiä.

Taustatietona on niin hallituksen kuin varsinaisten yrittäjienkin hyvä muistaa, että työilmapiirin ja -motivaation välillä on suora yhteys ja niiden kannalta merkittäviä seikkoja ovat työn riittävä haastavuus, sen sisällön mielekkyys ja merkittävyys, mahdollisuus itsenäiseen toimintaan sekä myös työstä saatava palaute.

Kun Keskusta nyt tulee varmasti ajamaan voimakkaasti aluepolitiikkaa, on sen hyvä huomata mitä esimerkiksi lääketurvallisuusvirasto Fimean siirtäminen Kuopioon sai aikaiseksi. Ei ainakaan työtyytyväisyyden kasvua.

Kannattaisiko Sipilänkin siis tässä vaikeassa taloustilanteessa keskittyä myös julkisen sektorin toiminnan tehostamiseen rajaamalla puolueensa hinkua muuttaa eri virastojen organisaation alueellisiksi? Tai kannattaisiko hänen vaikkapa tutkimuksen osalta miettiä tiukan poliittisen ohjauksen mielekkyyttä tieteellisen tiedon tuottamisen kannalta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toiveet kohdistuvat Juha Sipilään ja muihin hallitusneuvottelijoihin
Keynesiläisyyden dilemma
Kuinka julkisista menoista vähennetään kuusi miljardia?

Toistaako historia itseään?

Tänään silmiini sattui pieni uutinen, jonka mukaan suomalaisten kuntoilijoiden ja urheilijoiden elektronisiin laitteisiin erikoistuneiden yhtiöiden johtajat eivät hätkähdä Applen uutta älykelloa. Tästä tuli valitettavasti mieleen se, ettei Nokiakaan aikanaan ottanut vakavasti sen enempää simpukkapuhelinta kuin kosketusnäyttöäkään, vaan luotti omaan markkinaylivoimaansa ja keskittyi supistamaan tuotekehitys- ja tuotantokulujaan.

Toivottavasti historia ei toista itseään.

Samassa uutisessa mainitaan, että Nokialta on myös jo pidempään odotettu älykelloa, jota voi ohjata kääntelemällä ja vääntelemällä. No jaa, olihan Nokialla valmiina myös kännykkä, jossa oli kosketusnäyttö ja siihen sopiva käyttöjärjestelmä jo paljon ennen kuin Apple toi markkinoile oman kosketusnäyttönsä.

Toivottavasti historia ei toista itseään tässäkään asiassa.

On nimittäin niin, että Suomessa on aivan liian usein tuotettu loistavia ja aikaansa edellä olevia tuotteita, joilla on valtava markkinapotentiaali, mutta nämä innovaatiot on onnistuttu sössimään milloin mistäkin syystä.

No, onneksi on toisenlaisiakin esimerkkejä, kuten Koneen hissit, Ponssen metsäkoneet ja vaikkapa Supercellin pelit osoittavat.

Toivottavasti tämä toisenlainen historia ryhtyy toistamaan itseään kerta toisensa jälkeen!

Jos niin käy, saatamme vielä selvitä ehjin nahoin ovista ja ikkunoista sisään tunkevasta taloudellisesta katastrofista. Jos ei, niin edessä on kovimmat ajat sitten 1990-luvun laman - ellei sitten vieläkin kovemmat.

Toivotaan siis parasta - ja tehdään oikeita asioita!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kasvoiko vai heikkenikö Nokian tulos?
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Valtavalo Oy palautti tuotannon Kiinasta Suomeen - mutta mitä sanoo laki julkisista hankinnoista