Venäjän haasteisiin vastaaminen on tärkeää

Tämä aamun uutiset kertoivat Puolan ilmapuolustuksen tuhonneen venäläisiä lennokkeja. Eikä tämä tapahtunut Ukrainan vaan NATO:n jäsenmaan Puolan ilmatilassa. 

Ottaen huomioon vähän aikaa sitten tapahtuneen komission puheenjohtajaa kuljettaneen lentokoneen häirinnän sekä aiemmin tapahtuneet amerikkalaisten Ukrainassa omistaman tehtaan pommituksen sekä EU:n ja Iso-Britannian rakennusten vaurioittamisen, alkaa olla selvää, ettei kyse ole vahingoista, vaan tahallisesta toiminnasta. Eikä sellaiselle voi olla muuta tarkoitusta kuin eurooppalaisten ja etenkin NATO:n yhtenäisyyden ja taisteluvalmiuden testaaminen. 

Samalla on selvää, että mitä löperömmin länsimaat vastaavat venäläisten toimiin, sitä varmemmin venäläiset jatkavat niiden haastamista. Kyse on vain siitä, että missä ja millä tavalla. 

Tässä tilanteessa suurimmassa vaarassa ovat pienimmät rajavaltiot eli Baltian maat. Niistä Viro on joutunut viime aikoina useiden ilmatilaloukkausten kohteeksi, viimeksi vain pari päivää sitten. 

Niinpä kysymys kuuluu, että mikäli länsi vastaa veltosti tai jättää kokonaan vastaamatta venäläisten Ukrainan sotaan liittyviin provokaatioihin, voisiko edessä olla yllätyshyökkäys? Eli esimerkiksi johonkin Baltian maahan suuntautuva salamasota, jolla koko maa pyrittäisiin miehittämään niin lyhyessä ajassa, ettei taistelemaan haluton NATO ehtisi mukaan tilanteeseen? 

Tämän tilanteen estämiseksi olisi tärkeää, että länsimaat ryhdistäytyisivät, tunnustaisivat ilmeiset tosiasiat ja vastaisivat voimalla venäläisten Ukrainassa ja sen rajojen välittömässä läheisyydessä tekemiin provokaatioihin. Ja osoittaisivat näin mahdollisimman selkeästi Vladimir Putinille, ettei hänelle ole tarjolla EU- ja NATO-maissa helppoja voittoja, vaan ainoastaan karvas tappio.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ukrainan rintamilta ei mitään uutta, mutta taustalla tapahtuu
Moraaliposeerauksen sijaan rautaa rajalle
Venäjän hyökkäyskiilan tuhoutuminen edistäisi rauhaa Ukrainassa

Gazalaisten kärsimyksille on sekä ultimaattinen että proksimaattinen syy

Helsingin yliopiston avajaisissa oli paikalla häiriköitä, jotka huutelivat rehtorin puheen aikana omia mielipiteitään. Sen lisäksi, että tuollainen käytös on hyvien tapojen vastaista, osoittivat näiden henkilöiden puheet osoittivat heidän esille nostamastaan aiheesta. 

Ensinnäkin Helsingin yliopisto on jo ajat sitten tuominnut väkivallan Palestiinan alueella. Eivätkö avajaisten huutelijat olleet tästä tietoisia, vai huutelivatko he muuten vain?

Toiseksi Gazan tilanne ei ole sikäli yksioikoinen, että sillä on sekä proksimaattinen että ultimaattinen syy. Nyt huutelijat näkevät vain ensimmäisen eli Israelin – sinänsä monessa suhteessa moitittavan – toiminnan alueella. 

Ultimaattinen eli perimmäinen syy Gazan väestön ahdingolle on kuitenkin ennen kaikkea palestiinalaisten oma toiminta: heille ei ole kelvannut rauha vuonna 1947, eikä se kelvannut myöskään vuonna 2000, vaan he päättivät jatkaa terrori-iskujen tiellä. Osana tätä toimintaa Hamas aloitti nyt käynnissä olevan Gazan sodan tekemällä yli tuhat henkeä vaatineen terrori-iskun Israelin puolelle ja lisäksi pitää edelleen hallussaan tuolloin ottamiaan panttivankeja. Se ei ole myöskään suostunut tulitaukoon kieltäytymällä luovuttamasta aseitaan. 

Itse kukin voi tietenkin pohtia sitä, kumpi on tuomittavampaa – ultimaattinen vai proksimaattinen. Omalta kohdaltani asiassa ei ole epäselvää, sillä jälkimmäistä ei olisi ilman ensimmäistä. Ja siksi tämänpäiväisten yliopistohäiriköiden toiminta ei osoita muuta kuin käyttäytymistapojen puutetta ja ymmärtämättömyyttä. 

Päivän aiempi merkintä:
Orpon, Keskisarjan ja koko hallituksen on syytä rauhoittua

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palestiinalaisvaltion syntymisen edellytykset ovat katoamassa
Joukossa tyhmyys tiivistyy
Säälittävää aktivismia Suomessa ja Kaliforniassa

Kantaväestön luuserit on nyt tutkittu, mutta entä maahanmuuttajat?

Helsingin sanomat julkaisi kouluelämään liittyvän väitöskirjan tehneen Leea Lakan havainnoista mielenkiintoisen artikkelin. Siinä kuvattiin sellaisten takapenkin luusereita, joiden ymmärrys ei riittänyt siihen, että he olisivat käsittäneet koulussa menestymisen olevan tie kohti parempaa tulevaisuutta. 

Jutun alussa painotettiin, että "koulut olivat ´ihan tavallisia yläkouluja´, joissa maahanmuuttajataustaisia oli vähän". Siitä huolimatta takapenkkiläisten kiinnostus koulunkäyntiin oli kollektiivisesti olematonta ja suurelta osin luokkakavereiden työskentelyä häiritsevää. 

Aamulla jutun luettuani jäin miettimään, että olisi hienoa, mikäli joku toinen leealakka tekisi väitöskirjan seuraamalla sellaisia "ihan tavallisia yläkouluja", joissa - kehnosti opintiellään menestyviä - maahanmuuttajataustaisia on paljon. Ja HS tai joku muu media julkaisisi samankaltaisen artikkelin hänen havainnoistaan. 

Uskon, että tällainen vertaileva tutkimus tarjoaisi paljon eväitä ja erityisesti aineksia johtopäätöksiin siitä, miten suomalaista koulujärjestelmää ja sen käytänteitä olisi kehitettävä, jotta mahdollisimman moni oppilas - niin kanta- kuin maahanmuuttajaväestöönkin kuuluva - saisi opintieltään sellaiset tiedot ja taidot, joilla hän voisi vaikuttaa positiivisesti sekä omaan elämäänsä että koko yhteiskuntaan.

Päivän aiempi merkintä:
Anders Adlercreutzin miljoonat ja vanhempien vastuut

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Luokalle jättäminen lisää motivaatiota, mutta ylikulutuspäivä johtaa harhaan
Lumikokkare, koira ja väestötieto
Kohutun koulututkimuksen tekijöiden kehno tutkimusetiikka

Vastuullista vai vastuutonta maahanmuuttojournalismia?

Aloitin tämän aamun lukemalla Israelin odotetusta iskusta Iraniin. Se oli ilmeisesti vähäisempi kuin yleisesti odotettiin ja siksi en kirjoita siitä tämän enempää, vaan kiinnitän huomioni kotimaiseen uutiseen, jonka mukaan nykyisin taksikuskina toiminut Ismail Mohamed Jeelen sai vuonna 2020 tehdystä raiskauksesta kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion.

Jeeleen ei oman kertomansa mukaan kuitenkaan toiminut taksikuskina raiskausta tehdessään, vaan on siirtynyt ammattiin vasta myöhemmin. Nainen oli puolestaan ollut tolkuttomassa kännissä ja joutunut siitä syystä miehen viemänä tuntemattomaan osoitteeseen, missä itse raiskaus oli tapahtunut. 

Raiskatuksi joutunut nainen on tietenkin syytön tapahtuneeseen, enkä sinänsä halua syyllistää häntä. Ihmettelen kuitenkin sitä, että suomalainen nainen edelleenkin suostuu astumaan aamuyöstä autoon - oli se sitten taksi tai ei - jossa hän joutuu olemaan yksin niin sanotuista MENA-maista tulevan miespuolisen henkilön kanssa. 

Ja siksi on syytä kysyä, että johtuuko tämä siitä, ettei suomalainen media ole kirjoittanut riittävästi - tai oikeastaan lainkaan - tällaisen teon aina sisältämästä kohonnesta riskistä joutua seksuaalirikollisen uhriksi. Ja tästä syystä pyydän arvoisaa lukijaani - etenkin naispuolisia - pohtimaan myös sitä, että tulisiko suomalaista valtamediaa syyllistää tapahtuneesta, koska se ei ole huolehtinut asiallisesti sille kuuluvasta tehtävästä tiedottaa merkittävästä naisiin kohdistuvasta vaarasta. 

* * *

Tämän aamun uutiset kertoivat myös varsin oudon uutisen Paraisilta, missä arabiankielinen maahanmuuttajaperhe on joutunut naapurinsa vihatekojen kohteeksi. Tapahtumat olivat alkaneet heti, kun maahanmuuttajaperhe oli muuttanut omakotitaloon.

Naapuri oli syyllistynyt muun muassa perheen auton töhrimiseen ulosteella ja sen renkaiden puhkomiseen, huudellut maahanmuuttajaperheen lapsille sekä hyökännyt perheen 17-vuotiaan pojan kimppuun. Tämän kaiken naapuri tosin kiisti oikeudessa, mutta hänelle määrättiin siitä huolimatta lähestymiskielto.

Ulkopuolisen on tietenkin mahdotonta sanoa, mikä oli johtanut naapurin oikeudessa todettuihin järjettömiin tekoihin. Asiasta kertoneen uutisen mukaan kyseessä olisi kuitenkin puhdas rasismi, jossa ei ole järjen häivää. 

Siksi huomautan tässä, ettei maahanmuuton seurauksia ainakaan vähennetä tällaisella toiminnalla, vaan pikemminkin päinvastoin. Näin etenkin siinä tapauksessa, että arabiankielinen perhe olisi Suomeen hyvin integroitunut ja siten hankkinut asuntonsa omakotialueelta omilla ansioillaan. 

Tällaisissa yhteyksissä on yleisellä tasolla syytä ymmärtää, että tähän mennessä maahamme saapuneet maahanmuuttajat tulevat olemaan pysyvästi osana yhteiskuntaamme. Ja siksi olisi tärkeää, että heidän joukostaan nousisi henkilöitä, jotka menestyvät suomalaisessa yhteiskunnassa ja toimivat siten positiivisina esimerkkeinä myös muille samasta kulttuuritaustasta tuleville. 

Ja huomata, ettei naapurin vihanpito ainakaan edistä tällaista kehitystä, vaan ainoastaan lisää polarisaatiota maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä. 

* * *

Edellä käsittelemäni kaksi tapausta kertovat siitä vaikeudesta, johon suomalainen yhteiskunta on joutunut maassamme harjoitetun harkitsemattoman maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Eivätkä nämä ongelmat ratkea ilman, että tunnustetaan tosiasiat ja tehdään niistä oikeat johtopäätökset.

Tämän soisi tulevan ymmärretyksi myös suomalaisten poliitikkojen ja muiden yhteiskunnallisten vaikuttajien - kuten journalistien - parissa. Ja tietenkin heidän esimerkkinsä ohjaamana myös ihan tavallisen kansan keskuudessa, sillä vain sitä kautta voimme minimoida tehdyistä päätöksistä juontuvat ongelmat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisen logiikka, Putin ja hollantilainen maahanmuuttopolitiikka
Ismaelin ensimmäinen kiinnijääminen rikoksesta ei ollut sattuma
Vihapuhetutkimus ja empatia

Henkisesti alakouluikäiset joutuivat hyökkäyksen kohteeksi, mutta tuleeko Iran apuun?

Yleisradion rohkea toimittaja Antti Kuronen - jota minäkin arvostan korkealle - joutui eilen illalla suorassa lähetyksessä libanonilaisnuorten ja hetken kuluttua myös Hizbollahin miesten häiritsemäksi. Tapaus oli tietenkin ikävä, mutta myöskin kuvaava. 

Näin siksi, että välikohtaus osoitti paremmin kuin tuhat sanaa, minkälaisesta porukasta on kyse. Ensin lähetystä häirinneet nuoret aikuiset käyttäytyivät kuin päiväkoti- tai korkeintaan alakouluikäiset lapset pyrkimällä saamaan naamansa - ja innokkaimman myös äänensä - TV-lähetykseen. 

Hetken kuluttua - Kurosen mainittua taikasanan Hizbollah - varttuneemmat Hamasin terroristit pyrkivät varastamaan Kuroselta kameran varusteineen - ja onnistuivat myös rikkomaan sitä jonkin verran. Näin he osoittivat vastustavansa puolueetonta uutisointia Libanonista tilanteessa, jossa koko muslimimaailma suoltaa kaikissa mahdollisissa medioissa Hizbollahin propagandaa (esimerkki ja toinen).

* * *

Saa siis nähdä, miten tämä porukka selviää Israelin viime yönä alkaneesta hyökkäyksestä. Selviävätkö juutalaisvaltion sotilaat helposti Hizbollahin työntämisestä kauemmas rajalta, vai pystyvätkö henkisesti lasten tasolla olevat shiialaistaistelijat tekemään tehokasta vastarintaa? Ja onnistuuko Israelin armeija tavoitteessaan lopettaa rakettituli Libanonsta Pohjois-Israeliin?

Nähtäväksi jää myös muiden valtioiden suhtautuminen Israelin hyökkäykseen. Selvää lienee, että alakoulun tasolle jääneet toivovat saavansa apua ainakin Iranilta. 

Vetoja voi siten lyödä myös siitä, että uskaltavatko maata hallitsevat mullahit vaarantaa oman asemansa auttaakseen terroristiliittolaisiaan. Ja jos uskaltavat, niin käyttääkö Israel tilannetta hyväkseen siirtääkseen Iranin ydinaseohjelman saavutukset historiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hassan Nasrallah tapettiin, mutta Libanonista tuskin tulee uudelleen Lähi-idän Sveitsiä
Ylen taitavaa propagandaa
Varastelevat apinat käyvät vaihtokauppaa temppelissä

 

Kansalaisaloite Elokapinan lakkauttamiseksi johtaa mielenkiintoisen parlamentaarisen keskusteluun

Toissapäivänä toimitettiin kansalaisaloite.fi sivustolle kansalaisaloite, jonka mukaan "ympäristöjärjestö Elokapina tulee määrätä välittömästi lakkautettavaksi ja Elokapina tulee määritellä järjestäytyneeksi rikollisryhmäksi tuomioistuimen toimesta. Myös Elonvaalijat Ry tulee lakkauttaa välittömästi ja poistaa yhdistysrekisteristä... Rikoslakiin tulee lisätä pykälä, jossa rikollisen toiminnan rahoittaminen on kriminalisoitavaa."

Tämä kansalaisaloite saikin huomattavan nopeasti eli jo eilen riittävän määrän - yli 50 000 - allekirjoituksia, joten aloite etenee eduskuntaan käsiteltäväksi. Itse asiassa allekirjoituksia tuli vielä paljon enemmänkin - juuri nyt jonkin verran yli 73 000 - mikä kertoo siitä, että Suomessa on varsin paljon ihmisiä, jotka pitävät ekofasistisen liikehdinnän kriminalisoimista erittäin tärkeänä.

Tämä johtunee siitä, että nämä ihmiset pitävät sananvapautta ja sen osana mielenosoitusoikeutta tärkeänä. Mutta ymmärtävät, ettei sanavapauteen kuulu muiden kohtuuton häirintä, toisten omaisuuden tärveleminen tai muu rikollinen toiminta, jollaiset ovat keskeinen osa Ekokapinan toimintaa - ja jollaisten takia sitä voi hyvällä syyllä kutsua ekofasistiseksi järjestöksi. 

Nähtäväksi siis jää, miten aloitteen käy eduskuntakäsittelyssä kun se sinne aikanaan etenee. Ja minkälaisilla argumenteilla sitä puolustetaan tai vastustetaan. 

Itse olen erityisen kiinnostunut jälkimmäisistä - siis ekofasismia puolustavista - argumenteista. Näin siksi, että arvelen niiden joukossa olevan erityiseen paljon erilaisiksi argumentointivirheiksi luokiteltavia näkemyksiä, jotka eivät ole kunniaksi esittäjälleen. Lisäksi minua kiinnostaa nähdä, onnistuvatko elokapinalaisten puolustajan keksimään myös järkeviä kannanottoja vai jäävätkö sellaiset puuttumaan kokonaan.

* * *

Noin muuten olen sitä mieltä, että olisi hyvä, jos kannattajia kertyisi yli 50 000 myös kansalaisaloitteelle, jonka mukaan "vaadimme, että Yleisradio osallistuu tiukempiin taloudellisiin sopeutustoimiin ja sen lakisääteiset tehtävät rajataan tarkemmin vastaamaan kansalaisten tahtoa ja yhteiskunnan tarpeita. Ylen on osoitettava vastuullisuutta verovarojen käytössä ja sopeuduttava julkisen talouden realiteetteihin kuten muidenkin julkisten toimijoiden. On myös varmistettava, ettei Yle-veroa koroteta sopeutustoimien seurauksena, vaan Yle ohjataan tarkkarajaisemmilla tehtävillä ja tiukemmalla rahoituksella keskittymään vain tärkeimpiin ydintehtäviinsä: tiedonvälitykseen, ajankohtaisohjelmiin, kansalliskulttuurin tukemiseen ja kriisiajan viestintään."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta
Kanslaisaloite oikeusvaltion rikkomiseksi
Bunkkerimiehen huolet johtivat suomalaiseen kansalaisaloitteeseen

Yle antoi palstatilaa Elokapinalle, mutta olisiko sitä tarjolla myös Uusheräykselle tai Suomen sisulle?

Koneen säätiön tukema ääriliike Elokapina rikkoi eilen Helsingin Kaisaniemenkadulla poliisin antamaa määräystä häiritsemällä pääkaupungin liikennettä. Sen seurauksena virkavalta otti kiinni lähes sata mielenosoittajaa.

Yleisradion uutistoimitus kertoi tapahtuneesta sinänsä neutraalisti, mutta antoi samalla lainrikkojien edustajalle hänen kaipaamaansa näkyvyyttä. Tämä käytti sen kertomalla, että "meidän on aiheutettava kohtuullista häiriötä, että saamme julkiseen keskusteluun ja päättäjien tietoon..." omat kaikkien tuntemat pelkonsa, joita en tässä viitsi toistaa.

* * *

Jäin Ylen uutisen luettuani pohtimaan, että tarjoaisikohan verorahoitteinen mediamme samalla tavalla palstatilaa myös siinä tapauksessa, että vaikkapa Uusheräyksen tai Suomen sisun jäsenet tukkisivat Helsingin keskustan liikenteen poliisin kielloista huolimatta päästäkseen kertomaan valtakunnan laajuisessa mediassa itselleen tärkeitä asioita? 

Onhan ensin mainitsemani järjestön jäsenillä sentään tavoitteena pelastaa ihmisiä kadotuksesta ikuiseen elämään ja jälkimmäisellä suomalaisen kulttuurin säilyttäminen muuttuvassa maailmassa. Äärimmäisen tärkeitä asioita molemmat - ainakin näiden järjestöjen jäsenten oman käsityksen mukaan. 

Ylen toimituksen vastausta en tietenkään tiedä, mutta esitän tässä toiveen kaikkien lainrikkojien samanlaisesta kohtelusta verovaroin rahoitetussa mediassa. Ja ettei tuo kohtelu sisältäisi jatkossa pääsyä esittelemään omaa fanaattista sanomaansa kaikelle kansalle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistolainen poliittinen väkivalta
Elokapinalaiset osoittivat, etteivät he hyväksy ihmisten tasa-arvoa
Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta

Stalinismia kirkossa ja torilla

Poliittisen äärivasemmisto demonstroi eilen jälleen kerran ääretöntä typeryyttään. Se teki näin jopa kahteen kertaan. 

Ensimmäinen performanssi tapahtui Helsingin tuomiokirkossa järjestetyn juhlajumalanpalveluksen aikana. Siellä punikit heiluttelivat banderollia ja örisivät jotain omia höpinöitä. 

Toivoa sopii, että tällaiseen käytökseen liittyvä laki pannaan toimeen asianmukaisesti. Sen mukaanhan se, joka meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta, on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Toinen äärivasemmiston oman typeryyden demonstraatio tapahtui Töölöntorilla, missä natseja vastustaviksi itseään kutsuvat typerykset häiritsivät noin viidensadan osallistujan kansallismielistä kulkuetta. Poliisi puuttui asiaan ja toimitti 54 rettelöitsijää putkan pahnoille. 

Kuten aiemmin kirjoitin, oli poliisilla jo etukäteen tieto äärivasemmiston aikeista häiritä kulkuetta. Siksi tässä tapauksessa olisi syytä soveltaa rikoslain kohtaa, jossa todetaan, että se, joka jättää noudattamatta poliisimiehen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi taikka tehtävän suorittamiseksi toimivaltansa rajoissa antaman käskyn tai kiellon, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, niskoittelusta poliisia vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi. 

* * *

Edelle kuvaamani tapahtumat ovat erityisen surullisia siksi, että ne kertovat siitä, kuinka suomalainen äärivasemmisto ei kunnioita laissa säädettyjä suomalaisten oikeuksia. Tässä suhteessa oleellista on huomata, että tämä tarkoittaa kyseisten henkilöiden vastustavan demokraattista yhteiskuntaa ja sen takaamia kaikkia koskevia oikeuksia. Ja sen sijaan he kaipaavat totalitarismia. 

Toisin sanoen on nähtävä, että meillä on keskuudessamme henkilöitä, joiden ajatusmaailma ei viime kädessä eroa periaatteiltaan Stalinin, Hitlerin tai Pol Potin ajatusmaailmasta. Heidän kohdallaanhan poliittinen aate oikeutti erimielisten oikeuksien kaventamisen, häiritsemisen ja - kuten viime vuosisadalla nähtiin myös Suomessa - lopulta myös murhaamisen. 

Jollain lailla lohdullista tässä asiassa on kuitenkin se, ettei suomalaisten stalinistien määrä ole kovin suuri. Jokaisen suomalaisen sopii toivoa, ettei se sellaiseksi myöskään kasva.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Itsenäisyyspäivän tapahtumia ja niskurointia
Verinen sisällissota
Pitäisikö väkivaltainen vasemmisto kieltää?

Kolmen lampaan luokka

Iltalehti on suurten jääkiekkokilpailuiden yhteydessä jakanut pelaajia leijoniin ja lampaisiin (esimerkki). Ensin mainittuun kastiin on nostettu peleissä onnistuneet ja jälkimmäiseen vaisusti kiekkoilleet. 

Tämä tuli mieleeni uutisesta, jossa kerrottiin Vantaan Seutulan kotieläinpihan lampaita häirityn öiseen aikaan. Lampaiden häirintä alkoi koronakesänä 2020 huutelulla, ja kiusanteko on sen jälkeen lisääntynyt vuosi vuodelta. 

Jutun mukaan vainoajat ovat nuorisoa, josta on tallessa valvontakameran kuvamateriaalia. Siten lampaita häiritsevien kiinnijääminen lienee vain ajan kysymys. 

Tyhmyys on tietenkin hyvin tavallista - ja siitähän tässäkin tapauksessa on kyse. Niinpä sijoitan Iltalehden luokittelua noudattaakseni kaikki lampaiden kiusaajat kolmen lampaan luokkaan. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole tiedossa, ovatko kyseessä mustat vai valkoiset lampaat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta
Hakunilan tapaus alleviivasi poliitikkojemme epäonnistumista
Kesän tulo sai tummat pojat touhuamaan vallattomasti

Uussuomalaiset kouluhäiriköt heikentävät myös kantaväestön oppimistuloksia

Arvoisa lukijani varmasti muistaa Ruotsin ihmeen. Siis sen, kun ruotsalaislasten sijoitus PISA-testeissä lähti nousuun - kunnes paljastui, että heidän testinsä ei kuvannutkaan koko ikäluokan osaamista. Niistä oli nimittäin jätetty surkeimmat yksilöt eli osa maahanmuuttajalapsista pois. 

Tänään saimme sitten luettavaksemme väsyneen suomalaisopettajan mielipidekirjoituksen, jonka mukaan meno hänen matematiikan tunneillaan on kuin sirkuksessa. Hänen mukaansa "jokaisen tunnin alusta vähintään kymmenen minuuttia kuluu siihen, että kaikki ovat tulleet paikalle, kirjat ovat esillä ja kännykät poissa".

"Yksi oppilas ei osaa suomen kieltä... Pari ylivilkasta oppilasta kulkee jatkuvasti ympäri luokkaa häiriten muiden oppilaiden työskentelyä huomautuksista huolimatta", mutta "ylivilkkaita lapsia ei voi päästää yksin valvomatta käytävään häiritsemään muiden oppitunteja".

Ja edelleen "valitsen auttamisen kohteeksi tällä kertaa erityisen tuen oppilaat. Neuvominen on hidasta, ja suurella vaivalla saamme käytyä opittavan asian läpi rautalangasta vääntäen ja laskettua kaksi tehtävää. Etevimmät oppilaat ovat oman onnensa nojassa... pyytää apua ja ihmettelee ääneen, miksi ohjaan aina samoja oppilaita".

Ei siis ihme, että Suomen aiemmin loistava PISA-menestys kääntyi laskuun samaan aikaan, kun maahamme alettiin ottaa vastaan suuria laumoja kehitysmaista saapuneita ja parempaa elintasoa etsiviä ihmisiä. Jos edellä linkittämästäni opettajan mielipiteestä voi jotain päätellä, niin ainakin sen, ettei tällainen maahanmuutto ole rikkaus eikä voimavara. 

Sen sijaan opettajan kannanotto osoittaa, etteivät ongelmana ole pelkästään uussuomalaisten jälkikasvun heikot oppimistulokset. Sen lisäksi myös kantaväestöön kuuluvien lasten osaaminen jää heikommaksi kuin se olisi ilman oppimista häiriköiviä kehitysmaalaistaustaisia nuoria. 

Siksi poliitikkojen tulisi ymmärtää, että myös koulujen työrauhan takia on syytä olla lanseeraamatta kehitysmaalaisten maahanmuuton helpotukseksi ja uudeksi reitiksi viime aikoina esillä ollutta humanitaarista viisumia. Päinvastoin - pitäisi harkita keinoja, joiden avulla elintasopakolaiset voitaisiin pitää mahdollisimman tarkoin maamme rajojen ulkopuolella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat terrorisoivat espoolaiskoululaisia, mutta valtamedia vaikenee
Suomalaiskoulujen karu todellisuus: 15-vuotialla voi olla 9-vuotiaan osaaminen
Liiankin ruotsalaista

Maahanmuuttajat terrorisoivat espoolaiskoululaisia, mutta valtamedia vaikenee

Sananvapaus on äärimmäisen tärkeä ihmisoikeus, koska niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus.

Siksi yksi kuluneen viikon merkittävimmistä uutisista julkaistiin Länsiväylä-lehdessä, joka kertoi espoolaisvanhempien huolesta liittyen lähinnä maahanmuuttajataustaisten koululaisten muita oppilaita kohtaan harjoittamaan kovaan väkivaltaan, häiriköimiseen ja muita syyllistävään uhriutumiseen, johon opettajat eivät puutu riittävästi. Sen seurauksena normaalisti käyttäytyvän oppilaiden enemmistön koulunkäynti on häiriintynyt vakavasti. 

Tilannetta kuvaa se, että toisen kirjoituksen laatineen isän poikaa oli koulussa lyöty syyttä keskelle kasvoja, mutta opettajat olivat olleet haluttomia selvittämään asiaa. Ja mikä pahinta, isän mukaan "valvoja näki kaiken, mutta koulua kiinnosti ainoastaan selvittää, onko poika jotenkin provosoinut lyöjää. Asioita käsitellään ainoastaan siltä kulmalta, mitä kantasuomalainen on tehnyt."

Tässä on syytä kysyä mistä opettajien käytös johtuu. Pelkäävätkö he joko oppilaiden, näiden vanhempien tai kouluviranomaisten kohdistavan heihin kostotoimia, mikäli he nostavat häirikköoppilaidensa etniskulttuuriset taustat esille? 

Lisäksi on syytä huomata, että espoolaisopettajat ovat näin välinpitämättömiä vielä senkin jälkeen, kun saimme viime vuonna lukea vantaalaiskouluissa tapahtuneista maahanmuuttajanuorten äärimmäisistä väkivallanteoista (ensimmäinen ja toinen tapaus). Eikö tieto niistä ollut kantautunut espoolaiseen koulutoimeen - vaikka siitä alkukankeuksien jälkeen uutisoitiin jopa maamme valtamediassa - vai eiväkö he vain välitä oppilaidensa kärsimyksistä? 

* * *

Sananvapauteen edellä käsitelty uutinen liittyy kahdesta syystä. Ensinnäkin Länsiväylän toimitus katsoi tarpeelliseksi perustella erikseen sen, miksi lehti julkaisi edellä lyhyesti referoimani jutun - vieläpä ilman haastateltujen tunnistustietoja. Kirjoitus on hyvä, joten arvoisan lukijani kannattaa lukea se ajatuksella läpi. 

Mutta itse kysymys kuuluu, että minkä ihmeen takia tällainen puolustelukirjoitus oli tarpeellinen? Ja mitä se kertoo maamme sananvapauden tilasta?

Vielä suurempi ongelma sananvapauden ja sitä kautta koko suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvon kannalta on kuitenkin se, ettei suomalainen valtamedia ole lotkauttanut korvaansakaan espoolaislehden uutiselle - saati välittänyt sitä laajempaan tietoisuuteen. Tietääkseni vain Suomen uutiset on tehnyt siitä jutun. 

Tältä osin kysymys kuuluu, että miksi suomalainen media salailee kerta toisensa jälkeen maahanmuuttajiin liittyviä ongelmia? Onko sen tarkoituksena ohjata Suomi samalle tielle, joka on jo tehnyt osasta länsinaapuriamme maahanmuuttajejengien temmellyskenttää, jossa etenkään nainen ei voi kuvitellakaan liikkuvansa öiseen aikaan? Ja jossa jopa täysin sivulliset kuolevat maahanmuuttajagangstereiden tulitaisteluissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat ja Suvela Warriors
Matinkylässä roihuaa edelleen
Havukosken uusi kouluväkivaltatapaus haastaa Vantaan kaupungin

Kiihkofeministinen vasemmistopuolue

Sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) tuki Helsingin liikennettä vaikeuttavan Elokapina-ryhmälle sai eilen osakseen raskasta arvostelua hänen johtamansa ministeriön entiseltä maahanmuutto-osaston johtajalta Jorma Vuoriolta. Tämän mukaan "ministeri voi julkisesti irtisanoutua kansalaistottelemattomuudesta ja poliisi kyllä miettii jatkoa sen pohjalta. Jos ministeri kuitenkin julkisesti tukee tätä anarkistista toimintaa niin poliisi tietysti suunnittelee jatkon tämän pohjalta".

Samalla Vuorio totesi elokapinalaisten motiiviksi - ei enempää eikä vähempää kuin - mahdollisimman suuren häiriön aiheuttamisen. Tässä hän viittasi entisen sisäministeri Paula Riskon (kok) näkemykseen. 

Myös linkolalaiseksi tunnustautunut ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr) on ilmaissut tukensa Elokapinalle. Hän on tavannut heidän edustajiaan ja luvannut viedä heidän vaatimuksensa hallitukselle - missä ei sinänsä ole mitään väärää - mutta ottanut samalla vahvasti kantaa niiden puolesta vaatien hallitusta nopeuttamaan ilmastotoimia, vaikka Suomi on jo nyt tehnyt päätöksen muita EU-maita nopeammasta etenemisestä hiilineutraaliuden saavuttamiseksi.

Edellä mainitsemani seikat tukevat vahvasti sitä, mitä konkarikansanedustaja Ben Zyskowicz (kok) sanoi Vihreistä puolueena. Hänen mukaansa "tämän päivän vihreät on kiihkofeministinen puolue, joka on sijoittanut itsensä erittäin vasemmalle". 

Zyskowicz veti myös saman johtopäätöksen, jonka itsekin olen aiemmin tehnyt. Eli etteivät vihreitä äänestäneet talouspoliittisesti oikealla olevat henkilöt "jotka tunsivat ennen viehtymistä vihreisiin" enää tunne puolueeseen kiinnostusta. Ja että juuri tämä oli yhtenä syynä siihen, että puolue kärsi kunnallisvaaleissa rökeletappion.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pääministeri Marin otti sulan hattuunsa, mutta vihreät nikottelevat 
Yle johti kuulijoitaan harhaan
Onko Elokapina menossa kohti poliittista väkivaltaa?

 

Karjalan liitto astui tielle, joka on vieras suomalaiselle kulttuurille

Yksi Suomen historian suurista saavutuksista oli karjalaisten asuttaminen toisen maailmansodan ankarien rauhanehtojen jälkeen. Suurponnistuksen kautta löydettiin uusi koti peräti 11 prosentille suomalaisista. Heidän perintöään jatkaa maassamme Karjalan liitto.

Nyt tuo liitto on astunut askeleen, jonka esikuvat tulevat meistä tekopyhyydessään oleellisesti poikkeavista kulttuureista. Tarkoitan Evakkoäiti-patsaaseen liittyvän tekstin peittämistä siksi, että sen muotoilija Lauri Törhönen on syyllistynyt epämiellyttäviin tekoihin.

Esikuvilla tarkoitan maita ja hallitsijoita, joissa vallan vaihtuessa aiemmista hallitsijoista tai kulttuurista muistuttavat rakenteet tuhotaan silmittömän vihan vallassa. Siis sellaisista kuin kansojen vankilana tunnettu Neuvostoliitto, islamistinen ISIS-järjestö tai myös Afganistania hallinnut uskonkiihkoinen Taleban.

Suomessa ei ole totuttu tekemään näin. V.I. Lenin oli Neuvostoliiton ensimmäinen johtaja ja sellaisena kymmenien miljoonien ihmisten murhaamiseen syyllistyneen hirmuhallinnon perustaja. Kuitenkin maassamme on lukuisia häneen liittyviä muistomerkkejä patsaista ja puistosta muistolaattoihin.

Meillä on myös imperialististen hallitsijoidemme muistomerkkejä. Näkyvimpinä niistä Venäjän vallan aikaisten keisarisuvun jäsenten muistoksi pystytetyt patsaat Helsingin senaatin- ja kauppatorilla. Samoin Turusta löytyy Kustaa II Aadolfin patsas, vaikka miehen pystyttämän suurvallan aikana tavallisen kansan asema maassamme oli heikompi kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen.

Siksi on hyvä, että Karjalan liitto on palauttanut patsaalleen siihen kuuluvan tekstin: "vaikka kotimme taakse jäi, jäi eteemme elämä". Se kuvaa kauniisti sitä taivalta, jonka karjalaiset ovat joutuneet Suomessa kulkemaan. Eikä tekstin laatijan myöhemmin paljastunut törttöily heikennä tuota sanomaa tai leimaa Karjalan liittoa, vaan on pelkästään hänen oma häpeänsä.

Sen sijaan on selvää, että tekstin peittäneen laatan asentaminen mietelauselman päälle osoittaa Karjalan liiton johdon kyvyttömyyttä erottaa toisistaan sanat ja teot; sekä vieraantumisen suomalaisesta kulttuuriperimästä, jossa tosiasioiden tunnustamisella, historian eri vaiheiden tuntemuksella sekä oleellisen erottamisella epäoleellisesta on vahva asema.  

Hyvä kuitenkin, että liiton hallituksen puheenjohtaja on todennut että "Karjalan Liitto ei missään tapauksessa hyväksy mitään asiatonta käytöstä”. Tosin pitäisi tuon nyt muutenkin olla kaikille itsestään selvää riippumatta siitä puhutaanko seksuaalisesta häirinnästä tai kulttuuriarvojen tallomisesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Lenin-puistoon on koottava Leninin ajatuksia kaiken kansan nähtäväksi

Ottaisimmeko mallia keskiaikaisesta naisrauhasta?

Palmyran valloitus ja sen seuraukset

Yhteiskunnassamme on muutoksen merkkejä ilmassa

Iltalehti kertoi, että joissakin Helsingin päiväkodeissa isänpäivä muutetaan läheistenpäiväksi. Näin lasten ei tarvitse joutua ikävään tilanteeseen silloin, kun heillä ei ole isää. Sellainen tilannehan voi syntyä esimerkiksi isän kuoleman tai riitaisan eron takia. Eikä isää tietenkään ole myöskään silloin, jossa lapsi elää naisparin kasvattamana.

Tapaus kertoo paljon yhteiskuntamme muutoksesta. Perinteiset - jopa itsestäänselvyyksiltä vaikuttavat - tavat saavat antaa tilaa pienten vähemmistöjen tarpeille. Tosiasiahan kuitenkin on, että ylivoimainen enemmistö lapsista elää isän kanssa, tai ainakin heidän isänsä on muuten mukana heidän elämässään.

#metoo-kampanja on osaltaan tuonut esille naisten kokemia ongelmia meillä ja muualla. Niiden yhteydessä ei kuitenkaan ole puhuttu varsinaisista raiskauksista vaan vähäisemmistä - sinänsä tuomittavista - tapauksista.

Varsinaiset raiskaukset ovat yhä useammin maahanmuuttajamiesten tekemiä. Äskettäin Ruotsissa tehdyn selvityksen mukaan peräti 95,6% siellä tehdyistä raiskauksista on heidän tekemiään. Meilläkin he ovat rajusti yliedustettuina kaikissa seksuaalirikosten lajeissa.

Raiskauksista vaikeneminen #metoon yhteydessä saattaakin johtua tästä tosiasiasta, koska seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajajat jostain minulle käsittämättömästä syystä ovat myös kritiikittömän maahanmuuttopolitiikan kannattajia.

Mutta toki myös eurooppalainen kantaväestö osaa edelleen tehdä seksuaalirikoksia. Helsingin Sanomat nimittäin uutisoi aamun lehdessä, että 33-vuotias Petri Aukusti Laine saalisti 10–15-vuotiaita lapsia netin keskustelupalstoilla ja sosiaalisessa mediassa, minkä seurauksena käräjäoikeus tuomitsi hänet yli kolmeksi vuodeksi vankeuteen.

On tietenkin sinänsä hienoa, että Laine pääsi kaltereiden taakse. Valitettavasti hänen uhrinsa - tai ainakin osa heistä - tulee kantamaan sisällään hänen tekojaan koko loppuikänsä aivan samoin kuin maahanmuuttajamiesten tekemien puskaraiskausten uhrit. Toivotan heille kaikille voimia omaan selviytymisprosessiinsa, ja minunkin maksamieni verovarojen käyttöä mahdollisesti tarvittavan hoidon järjestämiseen.

Lopuksi hiukan erilaisista yhteiskunnallisen muutoksen merkeistä. Ruotsissa ovat viime aikoina herättäneet huomiota poliiseihin kohdistuneet iskut.

Toinen muutoksen merkki saatiin eilen kun Skavstan lentokenttä Tukholman ulkopuolella tyhjennettiin epäillyn räjähteen vuoksi. Räjähteitä ei löytynyt, mutta on selvää, että tapahtunut kertoo omaa karua kieltään ruotsalaisten turvallisuudentunteen katoamisesta.

Kolmas muutoksen tuuli kertoi Helsingin yliopiston perutusta islamin seurausten torjuntaan liittyvästä keskustelutapahtumasta. Tilaisuuteen ei haluttu alun perin kutsuttua sveitsiläissyntyistä islamtutkijaa, professori Tariq Ramadania, koska häntä epäillään kahden ranskalaisnaisen raiskauksesta. Korostan kuitenkin, että kyse on vasta epäilystä.

Kun koko edellä olevaa listaa katsoo, ei voi kuin todeta, että yhteiskunnassamme on tosiaankin vahvoja muutoksen merkkejä ilmassa. Aika näyttää mihin ne johtavat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallinen muutos peruutti festivaalin
"Oikeusvaltion puolesta" -vetoomuksesta
Feministipuolue ja inhimillinen turvallisuus