Anemialääkettä

Suomen talous on kyntänyt anemian suossa jo yli puolitoista vuosikymmentä. Juuri nyt näyttää kuitenkin hiukan valoisammalta, ainakin valtiovarainministeriön muutaman päivän takaisen ennusteen mukaan. 

Talous toki supistuu vielä tänäkin vuonna, mutta rahaministeriö arvelee kuitenkin, että ensi vuonna pääsemme nauttimaan 1,7 prosentin kasvusta ja seuraavanakin vuonna lähes samanlaisesta. Tämä tulisi suureen tarpeeseen, mutta ei kuitenkaan ole syytä nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä VM odotti jo kuluvalle kuluvalle vuodelle kasvua, vaikkei sellaista olekaan ollut.

Tällä kertaa on kuitenkin syytä optimismiin, sillä kuluneella viikolla olemme saaneet kuulla kahdesta erinomaisesta uutisesta. Niistä ensimmäisen mukaan konepajayhtiö Valmet on sopinut chileläisen metsätalousjätin, Araucon, kanssa kokonaisen sellutehtaan toimittamisesta Brasiliaan. 

Valmetin edustajan mukaan "Suomen osuus työstä on arviolta 300 000–400 000 tuntia, joka vastaa 250 henkilötyövuotta. Tämän lisäksi valmistusyksiköt Jyväskylässä, Tampereella ja Lapualla hyötyvät tilauksesta seuraavat pari-kolme vuotta". Itse tilauksen arvo on Valmetille yli miljardi euroa.

Toinen erinomainen uutinen kuultiin eilen, kun lääkeyhtiö Orion julkaisi tiedon, jonka mukaan sen kehittämän Nubeqa-eturauhassyöpälääkkeen kuluvan vuoden markkinamyynti yhteistyökumppani Bayerin kautta ylitti miljardin euron rajan. Tätä rajaa ei mikään Orionin kehittämä tuote ole ennen saavuttanut. 

Eikä tässä kaikki, sillä yhtiön toimitusjohtajan mukaan "sekä kliininen kehitysputkemme että tutkimusputkemme ovat myös vahvistuneet viime aikoina. Tämän kehityksen myötä parannamme todennäköisyyksiä sille, että pystymme vastaamaan potilaiden moninaisiin tarpeisiin ja tuomaan uusia innovatiivisia lääkkeitä markkinalle tulevaisuudessa."

On kuitenkin selvää, etteivät kahden suomalaisen pörssiyhtiön - edes suuren sellaisen - hyvät tulokset vielä nosta koko maan taloutta, vaikka niiden voitot levittävätkin hyvinvointia myös yhtiöiden ulkopuolelle palkkoina ja sijoitusvoittoina, jotka valuvat palvelusektorilla toimiville yrityksille ja niiden työntekijöille. Hyvän signaalin ja lisäluottamusta Suomen talouden tulevaisuuteen ne kuitenkin tarjoavat. 

Ja sitä Suomessa todella tarvitaan, sillä eduskunta on parhaillaan käsittelemässä budjettiesitystä, jonka lopputulema on peräti 12,2 miljardia alijäämäinen. Toisin sanoen Petteri Orpon (kok) hallitus on ottamassa jokaista suomalaista - vauvasta vaariin - kohti yli 2 200 euroa lisävelkaa, josta on vuosittain maksettava muutaman prosentin korkoa aina siihen asti, kunnes laina on maksettu pois ilman, että sitä varten on otettu uutta lainaa. 

Näin siitäkin huolimatta, että jakopolitiikastaan tunnettu oppositiomme - eli poliitinen keskusta ja vihervasemmisto - on huutanut suoraa huutoa niistä pienehköistä julkisten menojen leikkauksista, joista hallitus on saanut päätettyä. Eikä se mitä todennäköisimmin tule vaikenemaan jatkossakaan pyrkiessään nostamaan suosiotaan kansan parissa populistisella huutelullaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus toimii ja oppositio räksyttää
Suomalaisen yhteiskunnan on ryhdistäydyttävä
Viipalointia vai kasvatusta?

Vasemmiston suosikki vaati länsimaita lopettamaan Ukrainan kannustaminen sotaan

Eurooppalainen vasemmisto iloitsi kovasti silloin kun korruptiomyönteinen Luiz Inacio Lula da Silva syrjäytti Brasilian presidentinvaaleissa konservatiivisen vastaehdokkaansa Jair Bolsonaron. Jälkimmäisen synneiksi luettiin länsimaissa erityisesti seksuaalisten vähemmistöjen ja värillisten vastaiset kannanotot, mutta myös talouteen uutta tuulta puhaltamaan tarkoitetut markkinatalousmyönteiset uudistukset. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata, että presidentti Lula on ottanut kantaa Venäjän Ukrainaan kohdistamaan laajamittaiseen sotaan. Hänen mukaansa "Yhdysvaltojen on lopetettava sodan kannustaminen ja aloitettava puhuminen rauhasta; Euroopan unionin on aloitettava puhuminen rauhasta, jotta voimme vakuuttaa Putinin ja Zelenskyn siitä, että rauha on kaikkien etujen mukaista ja että sota on toistaiseksi mielenkiintoista vain heidän kahden kannalta".

Lula vetosi kannanotossaan myös jonkinlaiseen teoriaan, josta hän väitti keskustelleensa Ranskan Emanuel Macronin, Kiinan Xi Jinpingin ja Saksan Olaf Scholzin kanssa. Sen mukaan "on tarpeen perustaa sellainen valtioryhmä, joka haluaa löytää tavan saada aikaiseksi rauha".

Nähtäväksi jää, kuinka Lulan kannanotto otetaan vastaan Euroopassa. Ilahtuvatko saksalaiset ja ranskalaiset johtomiestensä mainitsemisesta tämän asian yhteydessä? Entä kuinka asia otetaan vastaan Suomen kaltaisissa Venäjän rajavaltiossa, jotka ovat vetäneen kovaa linjaa suhteessa Putinin aggressiiviseen Venäjään? 

Odotan myös uteliaana sitä, riemuitsevatko suomalaiset vasemmistopoliitikot ja maan toimittajakunta brasilialaissuosikkinsa suusta kuullusta rauhanehdotuksesta. Vai toimittavatko julkisuuteen kriittisiä kannanottoja hänen ulkopoliittisista puheistaan?

Selvää kai kuitenkin on, että niin Suomessa kuin koko EU:ssakin kansa näkee Ukrainan taistelevan oman itsenäisyytensä lisäksi myös maailmanrauhan puolesta, eikä rauhaa voi siksi tulla ilman, että venäläiset sotilasosastot sijoitetaan Ukrainan laillisten rajojen ulkopuolelle. Näin siksi, että jos Putinin aggressio johtaisi menestykseen - edes vähäiseen - voisi se yllyttää häntä tai hänen seuraajiaan ryhtymään samankaltaiseen aggressiiviseen seikkailuun myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Vasemmiston blokkiutumispyrkimykseen ei pidä suostua
Sademetsätuhon syyt
Akanoita

Vasemmiston blokkiutumispyrkimykseen ei pidä suostua

Poliittinen kaksipuoluejärjestelmä johtaa helposti kansakunnan jakautumiseen kahteen toisilleen enemmän tai vähemmän vihamieliseen leiriin. Tästä olemme saaneet viime vuosina parikin mielenkiintoista esimerkkiä. 

Niistä merkittävämpi on yhdysvaltalaisten yhä syvempi jakaantuminen pääpuolueiden mukaisesti, joka on viime vuosina johtanut molempien puolueiden sisäiseen polarisoitumiseen, jota republikaanit juuri demonstroivat maan edustajainhuoneen puheenjohtajaa valitessaan. Demokraattien puolella vastaava kehitys on jo aiemmin johtanut äärimmäisen vasemmiston nousuun, joka näkyy meille suomalaisillekin muun muassa ns. woke-kulttuurina. 

Toinen esimerkki näkyy latinalaisen Amerikan suurimmassa maassa eli Brasiliassa, missä oikeiston Jair Bosonaro hävisi presidentinvaalin ja valtaan nousi vasemmiston syvästi korruptoitunut Luiz Inácio Lula da Silva. Tämä johti mielenosoitukseen, jossa hävinneen presidentin kannattajat tunkeutuivat mm. maan kongressitaloon. 

Länsinaapurissamme Ruotsissa on useita puolueita, mutta sielläkin on vallinnut syvällinen jako oikeiston ja vasemmiston välillä eli tosiasiallinen kaksipuoluejärjestelmä. Niinpä maan vaaleissa äänestettiin vuosikymmenien ajan joko oikeisto- tai vasemmistoblokkia. 

Länsinaapurin molempien blokkien harjoittama holtiton maahanmuuttopolitiikka on kuitenkin johtanut kolmannen poliittisen voiman eli Ruotsidemokraattien nousuun, minkä seurauksena maata hallitsee tällä hetkellä sen tukema vähemmistöhallitus. Näin siksi, ettei maan kokoomuslainen johto suostu samaan hallitukseen uuden voiman kanssa, vaikka joutuukin noudattamaan erityisesti maahanmuuttopolitiikassa ruotsidemokraattien linjauksia.  

Meillä Suomessa hallitusten rakentaminen on ollut suhteellisen helppoa, eikä maassa ole ikiaikoihin nähty myöskään kovin jyrkkää poliittisten liikkeiden välistä tai sisäistä polarisoitumista. Eilisen Ilta-Sanomien vaalitentin perusteella nyt näyttää kuitenkin siltä, että myös Suomen poliittinen vasemmisto vihjailee haluavansa meille blokkiutumiseen perustuvan järjestelmän. 

Tai näin voidaan ainakin tulkita sen perusteella, että kaikki kolme maamme merkittävää vasemmistopuoluetta eli SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto ilmoittivat, etteivät ne lähde samaan hallitukseen Perussuomalaisten kanssa. Näiden puolueiden tämänhetkinen kannatus on noin 37 prosenttia. 

Maamme oikeistopuolueiden yhteenlaskettu kannatus ilman Perussuomalaisa on puolestaan noin 38 prosenttia. Siten on selvää, ettei enemmistöhallitusta ole vaalien jälkeenkään mahdollista muodostaa pelkän vasemmisto- tai oikeistoblokin varaan ilman Perussuomalaisia. 

Siten hallitusneuvotteluissa on lähtökohtaisesti kaksi vaihtoehtoa. Valtaan nousee joko vasemmiston haikaileman blokkirajan yli ulottuva koalitio ilman Perussuomalaisia tai oikeistopuolueet muodostavat hallituksen, johon kuuluu myös Perussuomalaiset. 

Siten meillä ei ole näköpiirissä - eikä ainakaan toivottavaa - että valtapolitiikka voisi blokkiutua Ruotsin tapaan. Eikä myöskään ole toivottavaa, että vasemmistoblokki voisi pakottaa maatamme jatkamaan äänestäjien tahdon vastaisesti Sanna Marinin (sd) harjoittamaa katastrofaalista talous- ja maahanmuuttopolitiikkaa. 

Siksi on tärkeää, että Kokoomus ymmärtää hallitusneuvotteluissa torjua vasemmistopuolueiden pyrkimykset. Ja vaalien jälkeen muodostetaan hallitus, jolla on tosiasialliset edellytykset nostaa Suomi siitä suosta, joka on johtanut mm. valtionvelan ennakoituihin 2,4 miljardin euron korkoihin ensi vuodelle. 

Siihen tarvitaan Kokoomusta ja Perussuomalaisia, mutta lisäksi ainakin yhtä muuta puoluetta, koska Kokoomuksen ja Perussuomalaisten yhteenlaskettu kannatus on tällä hetkellä "vain" hiukan yli 42 prosenttia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset eivät kannata verohelvettiä
Petteri Orpon naisvalinta
Puoluebaromeri toi toivoa suomalaisille

Spinnova ja UPM vihreässä Suomessa

Aalto-yliopiston hallituksen jäsen Ilkka Kivimäki totesi mielipidekirjoituksessaan, että "suuri osa menestyvistä yrityksistä saa alkunsa maailman parhaasta tutkimuksesta ja ovat maailman parhaiden osaajien rakentamia". Tämä pitää tietenkin paikkansa ja on yksi tärkeimmistä - ellei tärkein - syy sille, että kaikissa länsimaissa tutkimusta tuetaan julkisin varoin.

Kirjoittaja mainitsee listan tämän väitteen todeksi osoittavia suomalaisyrityksiä Nokiasta ja Vaisalasta aina Ponsseen ja UPM:ään. Näistä viimeisen osalta ajankohtaista juuri nyt on se, että vanhan metsäyhtiön kannattavin osa on Biorefining-yksikkö, jossa rahaa tahkotaan mm. uudenlaisilla biopolttoaineilla lähes 40 prosentin liikevoitolla. 

Tämä osoittaa, että maamme bulkkituotannosta syytetty metsäteollisuus elää ja hengittää edelleen vahvasti. Ja pystyy myös uudistumaan muuttuvassa maailmassa.

Sen sijaan on epävarmaa pysyykö se suomalaisen yhteiskunnan tukipilarina. Uhkatekijöitä sille riittää alkaen Suomen syrjäisestä sijainnista, ammattiliittojen palkankorotustoiveisiin ja luonnonsuojelijoiden vaatimuksiin. 

Jälkimmäisistä viimeinen tuli luontopaneelilta, joka haluaisi suojella kymmenen prosenttia Suomen metsistä - ja vieläpä siis juuri niistä, jotka ovat hakkuuikäisiä eli sitä raaka-ainetta, jota teollisuus tarvitsisi juuri tällä hetkellä. Hinnankin - 6,8 miljardia euroa - luontopaneeli ilmoitti, mutta unohti tai jätti tarkoituksella siitä pois teollisuudelle koituvat kulut ja liikevoiton menetykset.

Suurten metsäyritysten rinnalle on kasvanut myös pienyrityksiä. Yksi niistä on puusta tekstiilejä valmistava Spinnova, joka tosin tuo raaka-aineensa Brasiliasta. Tehtaansa se on kuitenkin on rakentamassa Suomeen, koska "Spinnova on suomalainen ja tuotekehitys sijaitsee Jyväskylässä".

Yhtiön viestintäpäällikön mukaan jatkossa ei kuitenkaan ole poissuljettu mahdollisuutta siirtyä Suomesta Etelä-Amerikkaan, jolloin raaka-ainetta ei enää tarvitsisi tuoda Atlantin yli. Ja juuri tässä kohtaa astuu kuvaa politiikka. 

Näin siksi, että juuri poliitikot päättävät siitä, kuinka hyvä teollisuuden on sijaita Suomessa. Onko maassamme sitä tukevaa julkista perustutkimusta ja tarvittavan työvoiman osaamisen varmistavaa koulutusta, minkälainen kustannustaso - kuten raaka-aineet, palkat, sivukulut, verot - vallitsee juoksevien kulujen suhteen ja onko yhteiskunta - esimerkiksi asenteet, infrastruktuuri - yrittämistä ylipäänsä suosiva? 

Kuten olen jo aiemmin todennut, on esimerkiksi edellä mainittu UPM aidosti kansainvälinen yritys, jolla ei ole estoja siirtää tuotantoaan Suomesta muualle, mikäli sen toiminta Suomessa käy vaikeaksi ja/tai huonosti kannattavaksi. Sama koskee Spinnovaa, vaikka juuri nyt kasvuyhtiö on riippuvainen sen synnyttäneestä yliopistosta. Pidemmällä aikavälillä myös tämän yrityksen tarvitsema tiedon tuotanto on kuitenkin siirrettävissä muualle. 

Nähtäväksi siis jää, pystyykö Sanna Marinin hallitus todellisuudesta vieraantuneine Krista Mikkosen tapaisine vihreine ministerineen ylläpitämään suomalaista metsäalan yritystoimintaa. Ja jos ei, löytyykö maamme korkeaa elintasoa turvaamaan tulevaisuudessa metsien sijaan muihin raaka-aineisiin perustuvia taloudellisia ratkaisuja, jotka olisivat elinkelpoisia vihreiden aatteiden muokkaamassa ympäristössä?   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomi päätti äänestää omien etujensa puolesta - mutta turhaan
Verohelvetti hidastaa kehitystä
Hyviä metsäuutisia

Karvasta oppia Uruguaysta

Uruguay oli yksi niistä maista, jotka näyttivät pääsevän SARS-CoV2-viruksen (tässä jutussa on kuva eristetystä viruksesta) aiheuttamasta COVID-19-pandemiasta kuin koira veräjästä. Ilo oli kuitenkin ennenaikainen, koska pandemia räjähti siellä tänä keväänä käsiin. Vuoden 2020 19 100 tartunnan ja 180 kuolleen sijaan kuluvana vuonna on 3,5 miljoonaisen kansan parissa ollut tartuntoja jo nyt noin 350 000 ja kuolleita sen seurauksena peräti 5 300.  

Tätä kehitystä analysoitiin Nature-lehdessä. Sen mukaan maan hallitus noudatti heti viruksen ilmaannuttua tieteellisen ohjausryhmän neuvoja ajaen alas liiketoimintaa ja kouluja sekä rajoittaen matkustamista viime vuoden aikana. Uruguayssa kehitettiin myös oma testi SARS-CoV2:n tunnistamiseksi ja sitä käytettiin runsaasti, jolloin uudet tartuntaketjun saatiin nopeasti hallintaan.

Vuoden 2020 joulukuussa Uruguayn tautitilanne alkoi jälleen pahentua. Tälläkin kertaa tieteellinen ohjausryhmä antoi hallitukselle ohjeita, mutta nyt niitä ei noudatettu ja esimerkiksi ravintolat pidettiin taloudellisista syistä vapaasti auki. Niinpä tartuntaluvut nousivat nopeasti saavuttaen ajoittain maailman kärkitilan. 

Uruguayn ongelma ei kuitenkaan liittynyt pelkästään yhteiskunnan avaamiseen, vaan myös maantieteellä oli osansa pelissä. Maa rajoittuu Brasiliaan ja Argentiinaan ja monin paikoin näiden valtioiden välillä on Suomen ja skandinaavisten maiden rajojen tapaan vain veteen piirretty viiva. 

Tämä ei ollut suuri ongelma ennen kuin naapurimaissa yleistyi uusi aiempaa tarttuvampi viruksen gammamuunnos juuri silloin kun eteläisen pallonpuoliskon Uruguayssa alkoivat kesälomat, joiden aikana perheet ja tuttavat kerääntyivät ylläpitämään kulttuurinsa mukaisia tiiviitä sosiaalisia kontakteja. 

Lisäksi Uruguayn tilanteeseen vaikutti vielä se, että maan hallitus uskoi menestyksellisen vuoden 2020 jälkeen, että ongelma oli ohi. Niinpä se ehti julistaa voiton viruksista, joka heikensi oleellisesti kansalaisten halua noudattaa viruksen tartuntaa vähentäviä varotoimia.

Huvittavaa kyllä, Uruguayn hallituslähteet kieltäytyivät kommentoimasta Naturelle epäonnistumistaan. Pandemian loppu on nyt kuitenkin häämöttämässä, sillä hallitus on onnistunut rokottamaan väestöään erittäin tehokkaasti ja sen seurauksena tartuntaluvut ovat kääntyneet nopeaan laskuun samoin kuin koronakuolemat, joiden määrä on pudonnut peräti 95 prosentilla vain muutaman viikon takaisesta.

Suomessahan koronan torjunnassa on onnistuttu kohtuullisesti, eikä Uruguayn kaltaista katastrofia ole päässyt tapahtumaan. Lisäksi rokotekattavuus suomalaisten parissa nousee ripeästi, joten COVID-19-ongelma poistunee päiväjärjestyksestä tämän vuoden aikana olettaen ettei virus onnistu muuntautumaan siten, että käytössä olevat rokotteet muuttuvat sitä vastaan tehottomaksi. 

Tästä huolimatta Suomessakin on syytä ottaa oppia uruguaylaisten epäonnistumisesta siltä varalta, että maailmaan ilmaantuu jälleen uusi tartuttava eläinperäinen taudinaiheuttaja. Eikä se oppi ole siinä, että tehdään kuten tälläkin kerralla, vaan että noudatetaan niitä ohjeita, jotka voidaan johtaa asiaan liittyvästä parhaasta mahdollisesta käytössä olevasta tieteellisestä tiedosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tyhmiä ja vastuuttomia, mutta ei syyllisiä
Hallituksen on kannettava poliittinen vastuunsa ryhtymällä toimitusministeristöksi
Jälkiviisautta

Brexit uudessa valossa

Helsingin sanomat kumosi tänään aiemman juttunsa, jonka perusteella Britannian EU-ero olisi johtanut taloudelliseen katastrofiin. Näin ei siis ole käynyt.

HS:n uudemman jutun mukaan "tavaravienti EU:hun lisääntyi edelliskuukauteen eli tammikuuhun verrattuna peräti 46,6 prosenttia. Taustalla oli etenkin koneiden, liikennevälineiden kuten autojen sekä kemian alan tuotteiden kuten lääkkeiden vienti."

Sen sijaan EU:lle Britannian lähtö näyttäisi edelleen aiheuttavan harmaita hiuksia, sillä "tuonti EU:sta Britanniaan toipui lievemmin eli 7,3 prosenttia tammikuusta. Tuonti kasvoi 1,2 miljardia puntaa eli 1,4 miljardia euroa". Näin Britannian ja EU:n kauppatase muuttui yhdessä kuukaudessa varsin paljon.

Viime aikoina olemme saaneet lukea toisestakin Brexitin aiheuttamasta erosta EU:n ja Britannian välillä. Saarivaltio on nimittäin koronarokotusten edistymisessä aivan eri tasolla kuin Unioni - siis jälkimmäisen tappioksi. 

Näistä Britannian kannalta hyvistä uutisista huolimatta emme vielä pysty sanomaan oliko EU-ero maalle hyvä vai huono toimi. Iso kysymys sen kannalta on varsinkin maan yhtenäisyyden säilyminen uudessa tilanteessa: lähteekö Skotlanti omille teilleen ja ratkeaako Pohjois-Irlannin tilanne rauhanomaisesti?

Jo tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, ettei Brexit ollut Britanniassa asuville sellainen katastrofi kuin suomalaisessa mediassa ennen EU-eroa annettiin toisinaan ymmärtää. Niinpä jää nähtäväksi millä tavoin Brexit vaikuttaa jatkossa EU:n yhtenäisyyteen.

* * *

Helsingin sanomat uutisoi myös tropiikin metsäkadosta. Sen mukaan EU:ssa on nyt pyrkimys kieltää metsiä tuhoavien tuotteiden myynti.

Ensinnäkin EU:n huoli on aiheellinen siinä mielessä, että tropiikin metsäkato on todellinen ongelma sekä maapallon hiilinielun että monimuotoisuuden katoamisen kannalta. Ja juuri siihen keskittyvillä toimilla on suurin vaikutus pyrittäessä tasapainoon talouden, ilmastotoimien ja biodiversiteetin kesken.

Toiseksi, tässä maailmanparantajien ajassa oli mielenkiintoista huomata, kuinka ongelma halutaan ratkaista. Suunnitelmissa on nimittäin - ei enempää eikä vähempää kuin - brasilialaisen lihan ja soijan, indonesialaisen palmuöljyn sekä länsiafrikkalaisen kaakaon tuontikielto Euroopan Unioniin.

Avoimeksi kuitenkin jäi, että miten noiden maiden ja alueiden nopeasti kasvavan väestön muutenkin hauraasta taloudesta sen jälkeen huolehdittaisiin. Lisättäisiinkö kenties noihin maailmankolkkiin menevää kehitysapua vai kutsuttaisiinko sieltä kenties leivättömiksi jääneitä maanviljelijöitä elintasopakolaisiksi Eurooppaan?

Ratkaisujen osalta lienee selvää, etteivät ne enää koskisi Britanniaa. Ellei mukaan lasketa sitä, että se hyötyisi edellä mainittujen tuotteiden ylitarjonnasta aiheutuvasta hintojen pudotuksesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi
EU:n hyödyllisyydestä suomalaisille
Wille Rydman paljasti ja Britannia erosi

  

Ilmastolakkopäivä ja biotalous

Toimin tässä tiedonvälittäjänä ja kerron arvoisille lukijoilleni, että juuri nyt on kansainvälinen ilmastolakkopäivä. Ei siitä sen enempää, sillä en aio osallistua lakkoiluun sen kummemmin. 

Itse aihe on kuitenkin itselleni tärkeä, kuten lukuisista ilmastoaiheisista kirjoituksistani voi päätellä. Siksipä tuon tässä kirjoituksessa esille myös toisenlaisen näkökulman ilmastokriisiin - toimien siis toisenkin kerran tiedonvälittäjänä tai ainakin tärkeästä asiasta muistuttajana. 

Välitettävä tieto tulee MTK:n metsäjohtaja Juha Hakkaraiselta, jonka mukaan "Suomen metsät tulevat sitomaan tänä vuonna yli 80 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistämme. Tai itse asiassa metsät sitovat yli kaksinkertaisesti sen, mitä päästömme ovat. Mutta hakkuiden jälkeenkin metsät hoitavat päästöistä neljä viidesosaa."

Hakkarainen korosti kirjoituksessaan, ettei tuo sidonta tule ilmaiseksi, vaan on seurausta panostuksista hyvään metsänhoitoon. Panostus kuitenkin kannattaa, koska se "on erittäin kustannustehokasta ilmastopolitiikkaa. Se on yhteiskunnalle kymmeniä kertoja kustannustehokkaampaa kuin hakkuiden vähentäminen: euro metsään tuo kymmeniä takaisin!"

Samalla hän moittii hallitustamme siitä, että "samaan aikaan, kun kaikista tuuteista tulee taukoamatta hiilineutraalisuutta ja ilmasto­talkoita, biotaloutta ei mainita missään. Sanaa tai mitään siihen liittyvää saa turhaan hakea myös budjettiesityksestä."

Tässä yhteydessä on ymmärrettävä, ettei kukaan investoi metsiin, ellei oleta saavansa rahojaan aikanaan takaisin korkojen kera. Ja jos metsiin sijoittaminen ei kannata, syntyy paineita niiden peittämän pinta-alan vaihtoehtoiseen käyttöön. Ja se ei pitkällä aikavälillä johda ilmastonielun kasvamiseen vaan sen alasajoon kuten parhaillaan on käymässä esimerkiksi Brasiliassa. 

Nähtäväksi siis jää, palaako biotalous suomalaiseen ilmastopolitiikkaan Marinin kabinetin menossa olevien kauhuvuosien jälkeen, vai unohdammeko merkittävimmän uusiutuvan luonnonvaramme hyödyntämisen ilmastokiihkon syövereihin. Ainakaan vielä näin ei ole tapahtunut, koska kuluva viikko on kertonut kahdesta pienehköstä investoinnista alalle. 

Niistä ensimmäinen oli Kaskisten jatkojalostustehdas ja toinen Stora Enson sahainvestointi Uimaharjulle. Siten hallitus ei ole vielä saanut kokonaan kitketyksi biotalousalan toimijoiden uskoa järjen voittoon suomalaisessa ilmastopolitiikassa. 

Toivottavasti näin on jatkossakin. Siihen ainakin viittaa tuoreehko tutkimus, jonka huonosti vihreään narratiiviin ja median luomaan kuvaan sopivien tulosten mukaan metsänomistukseen liittyvät tavoitteet näyttävät kymmenessä vuodessa muuttuneen enemmän taloudellisia arvoja painottavaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaipolan paperitehtaan lopettaminen toimikoon vakavana varoituksena hallitukselle ja medialle
Sademetsätuhon syyt
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko

Miksi Yle syyllisti suomalaisia, vaikka olisi pitänyt kehua?

Yle teki joitakin aikoja sitten lanseeraamallaan rasittavalla tavalla luettavan jutun maailmaa riivaavien metsäpalojen syistä. Niissä se löysi kaksi jo annalta arvattavaa syytä: ilmastonmuutoksen ja eurooppalaisten lihanhimon. 

En kiistä lämpenevän ilmaston enkä brasilialaislihan himon osuutta metsäpaloissa, mutta muistelin aiemmin kuulleeni samoille asioille muitakin selityksiä kuin Ylen jutussa mainitut. Niinpä tein muutaman google-haun saadakseni paremman käsityksen metsäpalojen syistä.

Ihan ensiksi törmäsin suomalaisten asiantuntijoiden näkemyksiin. Metsäntutkimuslaitoksen tutkijaa Ilkka Vanha-Majamaata muutama vuosi sitten haastatellut Kaleva nimittäin kommentoi lisääntyvää metsäpalotrendiä ja totesi, että erityisesti Afrikassa, Australiassa, Etelä- ja Pohjois-Amerikassa sekä Pohjois-Venäjällä palojen syynä on yleensä ihmisen toiminta: tupakka, huonosti sammutetut nuotiot ja metsätyökoneet. 

Samassa jutussa Suomen Ympäristökeskuksen Heikki Toivonen totesi, että "Venäjän ja Kanadan pohjoisissa havumetsissä on hyvin suuria paloja, joita ei teiden ja kaluston puuttuessa pystytä sammuttamaan". Yle itse teki viime vuonna jutun Ruotsin metsäpaloista, joissa se nimesi syyksi ihmisten huolimattoman grillaamiskulttuurin (enkä tarkoita tällä sikäläisiä autojen tuhopolttoja).

Lisäksi Ilta-Sanomat totesi, että Ruotsissa alkavat metsäpalot karkaavat Suomea helpommin käsistä, koska siellä ei ole samanlaista metsäautotieverkostoa eikä vapaapalokuntatoimintaa kuin meillä. Niinpä metsäpalojen alkuja ei saada kiinni eikä sammutuskalustoa paikalle yhtä nopeasti kuin meillä.

Oli myös mielenkiintoista huomata, että jutussa mainittiin pohjoisamerikkalaisten arvioineen, että "he voisivat pienentää metsäpalojen riskiä, ja monet keinoista ovat olleet sellaisia, jotka ovat toteutuneet Suomessa sotien jälkeisen metsänhoidon tuloksena".

Eikä tässä kaikki. Jutusta löytyi myös oikein todellinen helmi. Siinä sanottiin, että "avohakkuualueet estävätkin metsäpalon leviämisen laajemmalle". Tämä ei kaivanne kommenttia - ottaen huomioon minkälaisen kritiikin kohteeksi avohakkuisiin perustuva suomalainen metsätalous on viime vuosina joutunut - vaan ainoastaan syvän huokauksen siitä älyllisestä epärehellisyydestä, joka vallitsee suomalaisessa metsäkeskustelussa.

Vielä yhdenlaisen näkökulman toi samoilla google-hauilla löytynyt Tekniikan Maailman anonyymi kommentoija, joka esitti, että "sata vuotta sitten paloi pohjoisella pallonpuoliskolla vuosittain huomattavasti enemmän metsää kuin nykyisin! Nykyisten pienien metsäpalojen aika alkoi vasta palojen sammutuksen ja havaitsemisen kaikinpuolisen tehostumisen myötä."  Wikipedian mukaan kommentoija oli oikeassa.

Tämän kaiken siis löysin pienellä googletuksella. Ja sen tehtyäni meni sormi suuhun.

Sormi suussani jäin sitten ihmettelemään, että miksi tästä sinänsä äärimmäisen vakavasta asiasta uutisoitaessa halutaan veronmaksajien rahoilla toimittaessa ilmiselvästi unohtaa kaikki neutraalit selitykset? Sekä ylikorostaa ilmaston lämpenemistä ja tehdä eurooppalaisista ja siis myös meistä suomalaisista syyllisiä niihinkin asioihin, joihin meillä ei ole osaa eikä arpaa. Ja joissa erityisesti meillä suomalaisilla on sellaisia ansioita, joista kannattaisi ottaa mallia muuallakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sademetsätuhon syyt
Se mikä on Afrikassa hyvä, halutaan lopettaa Suomesta
Suomen metsäpolitiikka on kohdallaan

Sademetsätuhon syyt

Aamun lehti päivitteli Amazonian sademetsien tuhoutumisella. Jutun mukaan "yhden sademetsähehtaarin polttamisesta vapautuu saman verran hiilidioksidia kuin 250 suomalaisen vuoden autoiluista tai 250 000 kasvihuonetomaattikilon tuottamisesta".

Kun huomioidaan, että Amazonian sademetsistä katoaa joka vuosi vähintään Pirkanmaan kokoinen alue ymmärtää, ettei kyse ole pikkuasiasta maailman hiilinielujen kannalta. Siksi oli hienoa, että lehti tarjosi meille aineksia sen pohtimiseen, mistä ongelma johtuu ja mitä sille voisi tehdä.

Jutun mukaan suurin syyllinen sademetsien katoamiseen on ihmisten lihansyönti. Näin siksi, että hävitettävästä sademetsästä noin 80 prosenttia raivataan laitumeksi.

Toki Brasiliassa on myös metsänhakkuita. Niistä suuri osa on laittomia - monesti meilläkin jatkuvan kasvatuksen nimellä uutta tuloaan tekeviä arvokkaimpien puiden poimintahakkuita - eikä hakattuja metsiä kunnosteta uudelleen kasvukuntoon kuten Suomessa.

Jutussa todettiin myös metsäkadon todellinen syy: nykyisin sademetsien ylläpito ei mahdollista ihmisten elämää. Eli paikallinen väestö ei saa siitä rahaa - toisin kuin maataloudesta.

Tämän muuttamiseksi toimittaja suositteli, ettei suomalainen kuluttaja ostaisi brasilialaista naudanlihaa eikä edes kanaa, jonka rehu on tuotettu siellä. Niiden sijaan kannattaisi käyttää brasilialaisia tuotteita, joita voidaan tuottaa sademetsien siimeksessä.

Alussa linkittämässäni jutussa kerrottiin, että sademetsistä huolissaan olevat voisivat alkaa maksaa niiden pystyssä pitämisestä hiiliveroa. Näin metsästä syntyisi paikalliselle omistajalleen arvo - olettaen etteivät rahat päädy korruption ammottavaan kitaan.

Lisäksi jutun lopussa arvellaan, että "loppujen lopuksi sademetsien suojelu on silkkaa politiikkaa: lakeja, asetuksia sekä ennen kaikkea niiden valvontaa ja rangaistusten jakamista". Lisäksi koko tarinan viimeinen virke kuuluu, että "oikeastaan vaikein kysymys onkin, miten sillä voi tienata, että on kaatamatta puun".

* * *

Suomessa metsäpuiden yhteenlaskettu tilavuus - hiilivarasto - on kasvanut jatkuvasti jo kymmeniä vuosia. Siihen on syynä se, että meillä omistaja saa metsistään puuta myymällä rahaa. Ja hänet on velvoitettu hakkuiden jälkeen saattamaan metsänsä uuteen kasvuun.

Omistajan kannalta tulevien puukauppojen tili on tehnyt myös metsien kasvua ja tukkipuun osuutta lisäävästä metsänhoidosta kannattavaa - etenkin kun sitä on osittain tuettu julkisista varoista. Ilman metsien hakkuiden jälkeistä uudistamista ja metsänhoitoa kasvaisivat metsämme aivan oleellisesti vähemmän kuin nykyisin - näin vaikka metsiä ei olisikaan raivattu pelloiksi paremman taloudellisen tuoton toivossa.

Järkevän metsäpolitiikan ja metsänkäytön ansiosta Suomen metsien sisältämä hiilivarasto on kasvanut jo vuosikymmeniä, vaikka samalla puiden varassa on syntynyt maailmanluokan metsäteollisuus. Ei siis voi kylliksi alleviivata metsien omistajalleen antaman arvon merkitystä metsien hiilivarastoille meillä ja muualla - ja ihmetellä aamun lehden loppukaneettia puiden kaatamatta jättämisestä.

Kirjoitin tämän tekstin siksi, että myös meillä Suomessa on päätään nostanut ja asiaa ymmärtämättömien poliitikkojen ja kansalaisten suosiota saanut metsien talouskäytön vaikeuttaminen tai palaaminen jatkuvaan kasvatukseen. Sellaisen politiikan loogisia seurauksia voimme ihailla tämän aamun sademetsäjutusta: ellei metsällä ole arvoa omistajalleen, ei siitä pidetä myöskään huolta.

Samalla on todettava aamun lehdessä mainitusta hiilinielukorvauksesta, että sen jatkuvuuden edellytyksenä on irtorahan löytyminen ja poliittinen suuntaaminen kyseiseen tarkoitukseen, kun taas metsien vastuullisesta talouskäytöstä hiilinielujen säilyttämiseen tarvittavat varat syntyvät normaalin liiketoiminnan tuloksena. Arvoisa lukijani voinee itse päätellä, kumpi vaihtoehto tarjoaa pysyvämmän ratkaisun hiilinielujen kasvattamiselle tässä poliittisten muotivirtausten maailmassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Akanoita
Miksi enää ei ole varaa piikoihin?

Akanoita

Suomen Kuvalehti julkaisee "Jyviä ja akanoita" -palstallaan kaikenlaisia mielenkiintoisia otteita muista lehdistä. Joskus niissä on mainioita oivalluksia eli jyviä ja joskus taas erityisen huvittavia lapsuksia tai kirjoitusvirheitä eli akanoita.

Kun tänä aamuna luin Helsingin Sanomat törmäsin kolmeen varsin merkittävään akanaan. Koska ne olivat hyvin hämmästyttäviä ja paljon sanojastaan kertovia, päätin jakaa löydökseni arvoisan lukijani kanssa.

Ensimmäinen kuuluu näin: "Latinalaisessa Amerikassa hallitusten vasemmistolaisuudella tai oikeistolaisuudella on viime vuosina ollut vähemmän merkitystä kuin sillä, valitsevatko ne linjakseen sääntelyn vai kaupan vapauttamisen. Vapaakaupan valinneissa maissa kasvu on jatkunut samalla, kun Brasilia on sukeltanut taantumaan."

Ja toinen puolestaan menee tähän tapaan: "saapuvan sähköpostin määrästä ja siihen muka liittyvästä stressistä on hyväksyttyä valittaa, mutta tulosten mukaan saapuva posti ei aiheuta stressiä. Sitä aiheuttaa ennemminkin vastaamiseen käytetty aika."

Eikä siis kahta ilman kolmatta: "EU:n rajoja vahtivan Frontexin mukaan peräti 107 500 siirtolaista ylitti Euroopan unionin rajan heinäkuussa. Ennätysluku vahvistaa käsitystä siitä, että siirtolaisten määrän aiheuttama humanitaarinen kriisi on nopeasti voimistumassa." 

Näiden myötä toivotan kaikille mukavaa ja akanoista vapaata torstaita!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyllyttikö Ruotsi sensuroidun kuunnelman mellakoinnin pelossa
Paavo Rautio osoittaa syvällistä ymmärtämättömyyttä
Ruotsin eilisiltaiset maahanmuuttajamellakat mediassa

Miksi enää ei ole varaa piikoihin?

Brasiliassa on meneillään korruptioskandaali, jossa maan työväenpuolueen varainkeruu on osoittautunut lahjoitusperusteiseksi. Helsingin Sanomien uutisen mukaan väestön kaduille tulon taustalla on itse korruption lisäksi keskiluokan elintason putoaminen aivan viime aikoina: lehden mukaan keskiluokalla ei ole enää entiseen tapaan varaa palkata kotiapulaisia.

Uutinen toi mieleeni erään ikääntyneen akateemisesta ammatista eläkkeelle jääneen naisen puuskahduksen noin kymmenen vuoden takaa. Hän nimittäin ilmaisi minun kuulteni asian näin: "kauheaa kuinka elintaso Suomessa on pudonnut. Eihän kenelläkään ole enää varaa palkata edes kotiapulaisia."

Suomessa tiedämme piikojen palkkaamisen liittyvän väestön tuloerojen pienenemiseen 1960-luvun puolivälistä 1970-luvun loppupuolelle. Brasiliassakin elintaso on aivan viime aikoja lukuun ottamatta noussut nopeasti ja samalla tuloerot ovat pienentyneet.

Niinpä piikalikan palkkaaminen tulee myös siellä aiempaa kalliimmaksi - aivan samoin kuin meillä Suomessa kävi puolensataa vuotta sitten. Tätä kehitystä kutsutaan ihmisten tasa-arvoistumiseksi.

En puolustele tällä kirjoituksella brasilialaista korruptiota, sillä se joutaakin saada selvityksensä ja syylliset rangaistuksensa. Sen sijaan hämmästelen sinänsä älykkäiden ja koulutettujen ihmisten ajattelun subjektiivisuutta kun ei osata erottaa toisistaan edes muutoksia tasa-arvossa ja elintasossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koiralle ei saa antaa valtaa yli kamelikaravaanin
Antti Lindtman väärällä asialla
Hunnutetun naisen ja juutalaisgynekologin vakava suhde