Libanonilaiskristityt osoittivat suomalaisen palestiinalaisaktivismin virheen

MTV3 julkaisi pikku-uutisen, jonka mukaan muutamat libanonilaiset kylät haluaisivat tulla liitetyksi Israeliin. Tiedon lähde on pääministeri Benjamin Netanjahu.

Jos ja kun uutinen pitää paikkansa, on kyse merkittävästä asiasta. Näin siksi, että se liittyy aluella viimeisen sadan vuoden aikana nähtyyn väestön muutokseen.

Libanonin asukkaiden asukkaiden enemmistö oli vuonna 1932 kristittyjä, mutta vuonna 2023 muslimeita arvioitiin olevan 64 ja kristittyjä 31 prosenttia maassa elävistä. Toisin sanoen Libanon on muuttunut muslimienemmistöiseksi samalla kun se oli vaipunut sekasortoon Iranin ohjauksessa olleen Hizbollah-terroristijärjestön toiminnan seurauksena. 

* * *

Tämä kehitys on epäilemättä perimmäinen syy sille, että libanonilaiskristityt haluaisivat liittää kotiseutunsa eteläiseen naapurimaahansa. Näin siitä huolimatta, että Israel on perustuslakinsa mukaan juutalaisvaltio. 

Kuten muistamme, on samankaltaisia pyrkimyksiä ollut myös Syyrian druuseilla, joita Damaskoksen hallinto on aika ajoin vainonnut. Näin siitä huolimatta, että he ovat uskonnollisesti muslimeja. 

* * *

Sekä Libanonin kristittyjen ja Syyrian druusien pyrkimykset liittyvät siihen, että heidän kotimaansa ovat epävakaita. Sen seurauksena Israel näyttää heidän silmissään lähes paratiisilta – tai ainakin paremmalta vaihtoehdolta – huolimatta palestiinalaisten tunnetuista ongelmista. 

Toisaalta ainakin Libanonissa lienee kaikille selvää, että heidän omat ongelmansa liittyvät islamistiseen terrorismiin eli Hizbollahiin. Ja siksi saattaa hyvinkin olla niin, että sikäläiset kristityt vetävät yhtäläisyysmerkin Hizbollahin ja Israelin palestiinalaisten parissa toimivan Hamasin välille. 

Ja katsovat siten myös Israelin muslimien ongelmien johtuvan pikemminkin islamilaisesta terrorismista kuin juutalaisvaltion hallinnosta. 

* * *

Jos näin on – mitä pidän todennäköisenä – olisi hyvä, että asia huomioitaisiin myös Suomessa. Ja erilaisten kansalaisjärjestöjen parissa palestiinalaisten tukemisessa keskityttäisiin toimiin, jotka olisi suunnattu Israeliin sijasta alueen terroristijärjestöjä vastaan. 

Avain tähän muutokseen on Hannu Juusolan ja Timo Stewartin kaltaisilla Lähi-idän asiantuntijoilla, joista varsinkin jälkimmäisellä näyttäisi olevan jonkinlainen sokea piste islamilaisen terrorismin kohdalla. He luovat omilla analyyseillään sen julkisen kuvan, jonka pohjalta myös Suomessa nähdään jopa aseellista kapinaa tukevia banderolleja. 

Toki on selvää, ettei suomalaisissa mielenosoituksissa näkyvillä kannanotoilla ole sinänsä mitään merkitystä Lähi-idän tapahtumille. Parhaimmillaankin se voi tuottaa vain näkyvyyttä ja tuloja länsimaiselle konfliktiteollisuudelle. 

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että – libanonilaiskristittyjen pyrkimystenkin perusteella –  Lähi-idän ongelmien ratkaisun kannalta olisi tärkeintä vetää kaikki tuki pois Hamasin ja Hizbollahin kaltaisilta jatkuvan konfliktin ylläpitäjiltä. Ja siksi olisi erinomaista ja älyllisesti rehellistä, jos myös suomalaiset palestiinalaisaktivistit suuntaisivat toimintansa Israelin sijasta niitä vastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tosiasiat eivät puolla Timo Stewartin kovaa väitettä
Haluaako Libanon itselleen Gazan kohtalon?
Greta Thunberg and Renaz Ebrahimi in Search of Publicity

Donald Trumpin ulkopoliittiset haasteet

USA:n presidentti Donald Trump on monella tavalla poikkeuksellinen poliitikko. Eniten julkisuutta ovat saaneet hänen monet oudolta kuulostaneet puheensa – jopa höpötyksensä (esimerkki). 

Yksi asia näyttää kuitenkin onnistuneen hienosti. Tarkoitan sitä, kun Yhdysvaltain joukot poistivat Venezuelan diktaattorin Nicholas Maduron lähes kirurgisella operaatiolla vallasta, minkä jälkeen Trump on painostanut tämän sijaisen Delcy Rodríguezin lupaamaan maahan vapaat vaalit ja tuoreimman tiedon mukaan myös vapauttamaan edeltäjänsä vangitsemat poliittiset vangit. 

Toisin sanoen näyttäisi siltä, että Trump onnistui operaatiollaan ja sitä seurannella painostuksella pakottamaan Venezuelan hallinnon demokratiaan. Ja jos näin todella tapahtuu, on maan tulevaisuus jälleen sen kansan käsissä – kuten olla pitääkin.

* * *

Presidentti Trumpilla on kuitenkin edessään jatkuvia haasteita. Yksi niistä liittyy Iraniin, jonka liepeille hän on komentanut huomattavan määrän amerikkalaista sotavoimaa. 

Mahdollisen Iran-USA-sodan lopputuloksesta ei ole epäselvyyttä, sillä jo Yhdysvaltain ja Israelin aiempi isku osoitti, ettei islamistivaltiolla ole tehokkaita puolustautumiskeinoja. Sen sijaan me emme tiedä, aikooko Trump "vain" tuhota iranilaisten ydinohjelmaan liittyvää infrastruktuuria, vai tähtääkö hän myös Iranin pappisvallan syrjäyttämiseen ja sitä kautta iranilaisten – etenkin naisten – vapauttamiseen uskonnollisesta helvetistään. 

Jos Khamenei ja kumppanit syrjäytettäisiin Iranin johdosta, olisi koko maailman syytä huokaista helpotuksesta. Samalla nimittäin poistuisi islamilaisten terroristijärjestöjen – Hamas, Hizbollah, Huthit – voimakkain ja tärkein tukija.  

Joidenkin arveluiden mukaan Yhdysvallat iskisi tulevan viikonlopun aikana. Toisaalta Trumpin on kerrottu puhuneen kymmenestä päivästä, joiden aikana nähdään, syntyykö Iranin kanssa sopimus – mutta minkälainen, se on suuri arvoitus. 

* * *

Tosiasia kuitenkin on, että ainakin täällä Euroopassa Trumpin historiallinen arvo määritellään Ukrainan sodan rauhanprosessissa. Onhan eurooppalaisille demokraattisille voimille selvää, ettei Venäjän voi antaa hyötyä hyökkäyksestään. Eikä edes antaa sen diktaattorille Vladimir Putinille mahdollisuutta väittää sotaretkensä lopputulosta menestykseksi. 

Siksi Trumpin rauhanprosessi Ukraina-painostuksineen ja Venäjä-myötäilyineen on kuulostanut oudolta. Syitä siihen voimme vain arvailla, mutta itse epäilen erittäin vahvasti, että Putin kiristää USA:n presidenttiä tavalla tai toisella – todennäköisesti salaa kuvatulla arkaluontaisella kuvamateriaalilla. 

Siksi pidän todennäköisenä, etä Ukrainan rauhanneuvottelut eivät tuota tulosta ennen kuin hyökkääjän armeija on työnnetty pois Ukrainasta. Aivan viime aikoina tällaisesta on saatu myös viitteitä, sillä Starlink-yhteyden poistaminen venäläisiltä on johtanut aloitteen siirtymiseen ukrainalaisille, jotka ovat monin paikoin valloittaneet takaisin menettämiään alueita (esimerkki, toinen). 

Tosiasia kuitenkin on, etteivät muutokset ole olleet kovin suuria, joten ainakaan toistaiseksi Putinilla ei ole voittamisen pakkoa. Sitä paitsi, hänelle saattaa riittää sodan jatkuminen koko hänen loppuikänsä ajan, koska näin hän välttyy niiltä seurauksilta, joihin satojen tuhansien sodassa raaistuneiden miesten palaaminen siviiliyhteiskuntaan johtaisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Taiwanin kysymys uuteen vaiheeseen?
Kansainvälinen laki kaipaa uudistamista
Maduron kausi loppu, eikä sen perään jäänyt haikailemaan kuin YK:n Antonio Guterrez

YK:n pääsihteeri onnitteli Iranin islamistihallintoa

Kuten me kaikki tiedämme, on Iranin islamistinen hallinto tappanut brutaalilla tavalla tuhansia mielensoittajia viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa. Lisäksi se on rahoittanut ja tukenut Lähi-idässä toimivia terroristijärjestöjä kuten Hamasia ja Hizbollahia, jotka ovat omalta osaltaan tappaneet siviilejä Israelissa. Eikä tietenkään sovi väheksyä maan johdon ansioita iranilaisten naisten pakkosäkittämisessä ja sen aiheuttamassa jokapäiväisessä kärsimyksessä.

Tämä kaikki ei ole estänyt Iranin jäsenyyttä Yhdistyneissä Kansakunnissa. Eikä se estänyt YK:n pääsihteeriä Antonio Guterrezia lähettämästä Iranin hallinnolle onnittelukirjettä eilen, islamilaisen vallankumouksen voiton vuosipäivänä. Kirjeessään maailmanjärjestön pääsihteeri onnitteli nimeltä Iranin presidentti Masoud Pezeshkiania. 

Kirjeessään Guterrez kuvaili päivää myös tilaisuudeksi pohtia maan polkua, roolia ja panosta kansainväliselle yhteisölle ja kutsui iranilaiset globaaliin yhteistyöhön rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi sekä ihmisoikeuksien puolustamiseksi. Ja osoitti näin täydellistä kyvyttömyyttä maailmanjärjestön johtajana.

Tokihan Antonio Guterrez on jo aiemmin osoittautunut kelvottomaksi, mutta juuri omaa kansalaisiaan joukoittain teloittaneen terroristihallinoon onnitteleminen on suorastaan hävytön teko. Ja samalla se vie viimeisenkin rippeen YK:n uskottavuudesta maailmanpolitiikan toimijana. 

Aiemopia ajatuksia samasta aihepiiristä:
YK:sta ei ole rauhan, turvallisuuden, oikeudenmukaisuuden tai ihmisoikeuksien edistäjäksi
Kansainvälinen laki kaipaa uudistamista
Maduron kausi loppu, eikä sen perään jäänyt haikailemaan kuin YK:n Antonio Guterrez

Miksi Yle vaikenee Iranin kansannoususta?

Toisin kuin suomalaisesta uutisvirrasta voisi kuvitella, on Iranissa parhaillaan käynnissä kansannousu, joka haastaa maan islamistihallinnon vakavammin (yksi, kaksi, kolme lähdettä) kuin kertaakaan sitten mullahien valtaannousun. Tästä huolimatta verorahoitteinen Yleisradio ei – esimerkiksi – eilisessä pääuutislähetyksessään maininnut asiasta sanaakaan (ja tämän päivän Helsingin sanomissakin kerrottiin lähinnä maanpaossa elävästä prinssistä). 

Myös britit ovat ihmetelleet, miksei BBC uutisoi kattavasti Iranin tapahtumista. Yksi sille esitetty selitys on se, että BBC News ei haluaisi "loukata" islamisteja Isossa-Britanniassa tai muualla. 

Tämän näkemyksen puolesta puhuu se, että saarivaltiossa asuu miljoonia muslimeja – heidän joukossaan myös islamisteja – joiden reaktiot Iranin tapahtumien uutisointiin voisivat olla hyvinkin väkivaltaisia. Eikä liene BBC:n toimituskunnan tai edes Keir Starmerin hallituksen intresseissä joutua heidän hampaisiinsa – puhumattakaan siitä, että uutisointi johtaisi tuhoisiin mielenosoituksiin. 

* * *

Suomessa tilanne on kuitenkin toinen, eikä meille ole vielä muodostunut samanlaisia isoja islamistisisia rinnakkaisyhteiskuntia kuin Englannin suuriin kaupunkeihin. Siten en usko, että suomalaismediat – kuten Yle – pyrkisivät varjelemaan Suomea islamistisilta väkivaltaisuuksilta. Sen sijaan selitys voi löytyä verorahoitteisen mediamme laskuun työskentelevien toimittajien poliittisesta vinoutumasta. 

Onhan esimerkiksi Gazan taannoisen uutisinnin valossa jokaiselle vähänkään ajattelukykyiselle suomalaiselle epäilemättä selvää, että Ylen – samoin kuin Helsingin sanomienkin – toimituskunnat ovat äärimmäisen antisemitistisiä. Ja siten varsin vahvasti sitoutuneita tukemaan palestiinalaisten taistelua Israelin hallintoa vastaan.

* * *

Miten tämä sitten liittyy Iranin tapahtumien salailuun? 

Iran on sekä Hamasin että Hizbollahin tärkein tukija. Ja jopa niin merkittävä, että molemmat järjestöt tulisivat käytännössä menettämään merkityksensä, mikäli Iranin islamistihallinto romahtaisi. 

Jos näin kävisi, nousisi voittajaksi erityisesti Israel. Ja siksi epäilen vahvasti, että Ylen toimittajat tuntevat juuri tästä syystä vastenmielisyyttä Iranin kansannousua kohtaan. Ja toivovat vallankumousyrityksen sittenkin epäonnistuvan, jotta Israelin vastainen terroristijärjestöjen rintama voisi jatkaa kuten ennenkin.

Jos olen oikeassa, olisi varsin hyvin ymmärrettävää, ettei verorahoitteinen mediamme halua tarttua asiaan, vaan välttelee toimituskunnalleen epämiellyttävästä asiasta uutisointia. Ja tulee samalla pitäneeksi suomalaiset pimennossa Iranin tapahtumista toivoen, että kapina kukistettaisiin tavalla tai toisella ja Israelia vastaan toimivien terroristijärjestöjen toiminta voisi jatkua kuten ennenkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansainvälinen laki kaipaa uudistamista
Kapina fanatismia vastaan
Ylen eilinen pääuutislähetys oli ala-arvoinen

Haluaako Libanon itselleen Gazan kohtalon?

Yle kertoi Israelin ulkoministeri Gideon Saarin sanoneen viime viikolla, että hänen maansa haluaisi normalisoida suhteensa Libanoniin ja Syyriaan. Tämä ei kuitenkaan käy Libanonin presidentti Joseph Aounille, jonka mukaan hänen maansa ei voi normalisoida suhteitaan Israeliin

Hän kyllä kertoi, että Libanon haluaisi solmia Israelin kanssa rauhan, mitä ikinä se sitten tarkottaisikaan. Itselleni joka tapauksessa nousee ajatus siitä, että presidentin ajatuksena olisi sallia edelleen Hizbollahin ja palestiinalaisten harjoittamat iskut rajan toiselle puolelle. 

Mikäli asia on näin - ja toivon todella ettei ole - ajatus on yhtä typerä kuin palestiinalaisilla, jotka ovat suhtautuneet Palestiinan juutalaisiin eli vihamielisesti koko sen ajan, kun Israel on ollut olemassa. Eivätkä he ole käsittäneet, että se on tie, josta ei seuraa heille itselleen mitään hyvää. 

Erityisen typerää palestiinalaisten kannalta oli tehdä lokakuun 7. päivän isku vuonna 2023, minkä seurauksena palestiinalaisten olot Gazan lohkolla ovat käyneet epäinhimillisiksi. Valitettavasti edes se ei kuitenkaan ole lisännyt näiden ymmärrystä, vaan Hamas pitää edelleen kiinni osasta tuolloin ottamistaan panttivangeista.

Nähtäväksi siis jää, mitä Libanonin presidentti lopulta tarkoitti sillä, ettei hän halua normalisoida johtamansa valtion suhteita Israeliin. Haluaako hän ehkä seurata gazalaisten viitoittamaa tietä, vai kenties sittenkin ottaa mallia vaikkapa Jordaniasta, jossa ymmärrys on ollut merkittävästi suurempaa ja sen seurauksena sen talous on viimeiset viisi vuotta ollut tasaisessa kasvussa ja ihmisten elinolot siten paranemassa vuosi vuodelta. 

Omalta osaltani totean, että jos olisin libanonilainen, en pelkästään suostuisi siihen, että valtionpäämieheni pyrkisi luomaan normaalit suhteet Israeliin, vaan suorastaan vaatisin sitä.

Päivän aiempi merkintä:
Suomen sosiaalidemokraattien näkemys vuodelta 1930

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
António Guterres on tehnyt YK:sta hyödyttömän
Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo
Hassan Nasrallah tapettiin, mutta Libanonista tuskin tulee uudelleen Lähi-idän Sveitsiä

António Guterres on tehnyt YK:sta hyödyttömän

Tuoreen uutisen mukaan Israelin parlamentti on hyväksynyt lakialoitteen, joka kieltää YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön UNRWA:n toiminnan Israelissa ja sen miehittämässä Itä-Jerusalemissa. Kyse ei ollut mistään niukin naukin läpi ajetusta asiasta, vaan maan parlamentin selvän enemmistön tahdosta, sillä ehdotus sai hyväksynnän äänin 92 puolesta ja 10 vastaan.

Lain seurauksena UNRWA:n toiminta vaikeutuu Gazassa ja Länsirannalla ja sen toimeenpano olisi monien mielestä isku humanitaariselle työlle Gazan kaistalla. Ei siis ihme, että palestiinalaisten oman "valtion" tunnustaneet Irlanti, Norja, Espanja ja Slovenia julkaisivat yhteisen kannanoton, jossa ne tuomitsivat päätöksen. Myös Saksasta on kuulunut kriittisiä ääniä.

Myös WHO:n johtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus innostui valittamaan, että "tämä on sietämätöntä. Se on vastoin Israelin velvoitteita ja velvollisuuksia, ja uhkaa niiden henkeä ja terveyttä, jotka ovat riippuvaisia UNRWA:sta".

Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on puolestaan ilmoittanut, että avun ohjaamista palestiinalaissiviileille jatketaan, mutta - ja tämä on oleellista - tavalla, joka "ei uhkaa Israelin turvallisuutta". On siis kysyttävä, että miten on voitu ajautua tilanteeseen, jossa lähes kaikkien maailman valtioiden nimissä oleva valtio on joutunut tällaisen epäluottamuksen kohteeksi.

Vastausta ei pidä hakea Israelista vaan YK:sta, jonka johdon viimeisin järjettömyys nähtiin Kazanissa, Venäjällä, jonne järjestön pääsihteeri António Guterres matkusti tapaamaan kansainvälisen rikostuomioistuimen etsintäkuuluttamaa Vladimir Putinia - eikä suinkaan moittiakseen tätä.

Israelin päätöksen osalta tällä tapauksella ei tosin liene merkitystä. Sen sijaan sillä on, että Israelin parlamentin päätöksen kohteena oleva UNRWA - tai ainakin sen henkilöstö - oli osallisena reilu vuosi sitten tapahtuneessa terroriteossa. Lisäksi järjestön suunnalta on sosiaalisessa mediassa kiihotettu terrorismiin Israelia vastaan ja jopa vaadittu sen tuhoamista.

Tästä syystä minä, jos olisin Guterresin housuissa, huolehtisin siitä, etten omalla toiminnallani vaarantaisi johtamani järjestön toimintaa. Sen sijaan huolehtisin siitä, ettei YK tai sen henkilöstö näyttäydy pikemminkin sodan osapuolena kuin puolueettomana rauhantekijänä. 

Juuri nyt Guterres tai YK:n muu johto ei kuitenkaan näytä olevan samoilla linjoilla, vaan kaivautuu entistä syvemmälle poteroonsa. Tätä voi pitää kansainvälisenä skandaalina ja maailman valtioiden megalomaanisena epäonnistumisena. 

Israel on puolestaan ajanut itsensä vaikeaan tilanteeseen. Sen sotatoimet ovat olleet sikäli onnistuneita, että sitä uhkaavien terroristijärjestöjen - Hamasin ja Hizbollahin - johtajia on onnistuttu likvidoimaan kiitettävästi. 

Samalla maan johto kuitenkin näyttää varsin neuvottomalta ratkaisemaan sen, millä tai miten se takaisi itselleen, asukkailleen ja ympäristölleen - mukaan lukien palestiinalaiset ja libanonilaiset - rauhallisen tulevaisuuden. Ja välttäisi alueella jo 76 vuoden ajan nähdyn noidankehän jatkumisen tästä ikuisuuteen.

Tämä on asia, jossa puolueettomasta YK:sta saattaisi olla suunnaton hyöty. Valitettavasti se on - kuten edellä kirjoitin - ajanut itsensä pikemminkin sodan osapuoleksi kuin puolueettomaksi rauhantekijäksi. 

Eikä sillä siten ole juurikaan edellytyksiä toimia kriisin ratkaisijana. Ja siitä kärsivät kaikki sodan osapuolet - ja aivan erityisesti palestiinalaiset siviilit, joiden piina jatkuu päivästä päivään. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Terroriteon ensimmäisen vuoden saldo

YK irtisanoo terrorismiin syyllistyneitä työntekijöitään
Gazan hätäapua varten tarvitaan uusi järjestö ja Israelin tuki

Henkisesti alakouluikäiset joutuivat hyökkäyksen kohteeksi, mutta tuleeko Iran apuun?

Yleisradion rohkea toimittaja Antti Kuronen - jota minäkin arvostan korkealle - joutui eilen illalla suorassa lähetyksessä libanonilaisnuorten ja hetken kuluttua myös Hizbollahin miesten häiritsemäksi. Tapaus oli tietenkin ikävä, mutta myöskin kuvaava. 

Näin siksi, että välikohtaus osoitti paremmin kuin tuhat sanaa, minkälaisesta porukasta on kyse. Ensin lähetystä häirinneet nuoret aikuiset käyttäytyivät kuin päiväkoti- tai korkeintaan alakouluikäiset lapset pyrkimällä saamaan naamansa - ja innokkaimman myös äänensä - TV-lähetykseen. 

Hetken kuluttua - Kurosen mainittua taikasanan Hizbollah - varttuneemmat Hamasin terroristit pyrkivät varastamaan Kuroselta kameran varusteineen - ja onnistuivat myös rikkomaan sitä jonkin verran. Näin he osoittivat vastustavansa puolueetonta uutisointia Libanonista tilanteessa, jossa koko muslimimaailma suoltaa kaikissa mahdollisissa medioissa Hizbollahin propagandaa (esimerkki ja toinen).

* * *

Saa siis nähdä, miten tämä porukka selviää Israelin viime yönä alkaneesta hyökkäyksestä. Selviävätkö juutalaisvaltion sotilaat helposti Hizbollahin työntämisestä kauemmas rajalta, vai pystyvätkö henkisesti lasten tasolla olevat shiialaistaistelijat tekemään tehokasta vastarintaa? Ja onnistuuko Israelin armeija tavoitteessaan lopettaa rakettituli Libanonsta Pohjois-Israeliin?

Nähtäväksi jää myös muiden valtioiden suhtautuminen Israelin hyökkäykseen. Selvää lienee, että alakoulun tasolle jääneet toivovat saavansa apua ainakin Iranilta. 

Vetoja voi siten lyödä myös siitä, että uskaltavatko maata hallitsevat mullahit vaarantaa oman asemansa auttaakseen terroristiliittolaisiaan. Ja jos uskaltavat, niin käyttääkö Israel tilannetta hyväkseen siirtääkseen Iranin ydinaseohjelman saavutukset historiaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hassan Nasrallah tapettiin, mutta Libanonista tuskin tulee uudelleen Lähi-idän Sveitsiä
Ylen taitavaa propagandaa
Varastelevat apinat käyvät vaihtokauppaa temppelissä

 

Hassan Nasrallah tapettiin, mutta Libanonista tuskin tulee uudelleen Lähi-idän Sveitsiä

Israel kertoi eilen tappaneensa Hizbollahin johtajan Hassan Nasrallahin Libanonin Beirutissa. Näin paha sai jälleen kerran palkkansa, mikäli tieto pitää paikkansa.

Valitettavasti taitaa olla niin, ettei tämä tarkoita koko Hizbollahin tuhoutumista, vaikka saattaakin johtaa sen neuvottomuuteen ja sisäiseen valtataisteluun joksikin aikaa. Ja tässä tapauksessa ehkä pitkäänkin sellaiseen, koska juutalaisvaltion asevoimat ovat eliminoineet jo aiemmin suuren osan Hizbollahin johdosta. 

On selvää, että tämä kaikki heijastuu koko Libanoniin. Eikä suinkaan positiivisesti ainakaan siinä tapauksessa, että maan historia jatkaa entisillä urillaan.

Libanonilla on nimittäin Israelin tavoin pitkä historia alkaen foinikialaisesta merenkulkukansasta ja sen jälkeisestä eri valtioiden miehityksistä toisen maailmansodan jälkeiseen itsenäistymiseen. Alku näyttikin hyvältä, sillä uuden valtion talous kasvoi toisen maailmansodan jälkeen voimakkaasti arabimaiden kasvavan öljykaupan ja maksunvälitystoiminnan ansiosta. 

Vielä 1960-luvulla etenkin Beirut ja sen ympäristö rikastuivat matkailun ja pankkitoiminnan ansiosta ja Libanon tuli tunnetuksi ”Lähi-idän Sveitsinä” ja Beirut ”Lähi-idän Pariisina”. Mutta sitten aivan vuosikymmenen lopulla tapahtui maan kohtalon muuttanut äärimmäinen virhe, kun marraskuussa Libanonin armeijan komentaja Emile Boustany ja Palestiinan vapautusjärjestö PLO:n puheenjohtaja Jasser Arafat sopivat, että palestiinalaiset voivat perustaa leirejä Libanoniin. 

Siitä eteenpäin on menty pelkkää alamäkeä, joka kulminoitui täysimittaiseen sisällissotaan keväällä 1975. Siinä olivat vastakkain kristittyjen falangistit ja maahan muuttaneet - Jordaniasta vähän aiemmin pois ajettujen - palestiinalaiset välillä. 

Taistelut levisivät koko maahan, jolloin palestiinalaiset joukot liittyivät libanonilaisiin vasemmistomuslimeihin. Lopulta kesäkuussa 1976 maahan kutsuttiin syyrialaisia sotilaita, mikä rauhoitti Beirutin. Sotiminen kuitenkin jatkui Etelä-Libanonissa, josta palestiinalaiset ammuskelivat rakettejaan Pohjois-Israeliin provosoiden nämä ensin vuonna 1978 ja uudelleen siitä neljän vuoden kuluttua sotilaallisiin hyökkäyksiin, joissa se sai tukea Libanonin kristityiltä. 

Kaiken tämän seurauksena Libanonin oma armeija lopulta romahti ja maa on siitä alkaen ollut sekavassa tilassa, jossa Syyria on keitellyt omia soppiaan. Samalla Libanon on lähentynyt myös Irania, jonka etäohjaamasta Hizbollahista on viimeisen kymmenen vuoden kuluessa kasvanut merkittävä ja suosittu organisaatio, joka on pitänyt huolen sekasorron säilymisestä ja Israelin ärsyttänisestä.

Kaiken tämän ajurina on ollut muslimiväestön määrän kasvu ohi kristittyjen. Nykyisin maan asukkaista on 32 % kristittyjä, 32 % sunnilaisia, 31 % šiialaisia, viisi prosenttia muita Islamin suuntauksia ja loput monia muita uskontoja tunnustavia. Eikä paluuta Lähi-idän Sveitsiksi ole odotettavissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen taitavaa propagandaa
Ei turvapaikkaa terroristeille
Maailmanpolitiikan pilkkeitä

Ylen taitavaa propagandaa

Kirjoitin pari päivää sitten englanninkielisessä blogissani siitä, kuinka Hizbollah kehotti - tai määräsi - ihmisiä pysymään kotonaan sen jälkeen, kun Israel oli varoittanut näitä tulevasta sotilaallisesta iskusta. Tämän tarkoituksena oli se, että terroristijärjestön taistelijat voisivat suojautua siviilien joukkoon eli käyttää näitä ihmiskilpinä. 

Osa libanonilaisista noudatti Hizbollahin pyyntöä ja nyt saamme nähdä Ylen uutisista kuinka Israelin iskuissa on kuollut siviilejä ja jopa lapsia.  Sen sijaan en ole huomannut mainittavan, että tämä johtuu Hizbollahin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia rikkovasta tavasta käyttää näitä taistelijoidensa suojana. 

Tämä on malliesimerkki siitä, miten hienosti Ylen toimittajat taitavat ihmisten harhaanjohtamisen ja suoranaisen aivopesun. Ja siksi näin tarpeelliseksi nostaa asian esille tässä, jotta tämä tosiasia tiedostettaisiin mahdollisimman laajalti suomalaisessa yhteiskunnassa. Ja nähtäisiin tarve palauttaa Ylen toimittajat poliittisen propagandan polulta neutraalin uutisoinnin tielle.

* * *

Toinen esimerkki Ylen poliittisen propagandan toimintatavoista nähtiin eilen TV:n pääuutislähestyksessä, jossa näytettiin pääministeri Petteri Orpo (kok) eduskunnan puhujapöntössä sanomassa "emme me näitä pahuuttamme tee. Me teemme tämän siksi, että me pelastamme suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, ja me tarvitsemme siihen terveen julkisen talouden. Kyllä se on aivan selvä ja jokainen sen ymmärtää, että jos rahaa ei ole, niin ei ole palveluita".

Näyttämättä ja mainitsematta jäi kuitenkin pääministerin puheenvuoron keskeisin osa, jossa hän luetteli ne konkreettiset toimet, jotka hallitus on tehnyt Suomen talouden oikaisemiseksi: "hallitus on tehnyt valtavan määrän kasvutoimia, uudistuksia työmarkkinoille, sosiaaliturvaa verotukseen, uudistamme luvitusjärjestelmää, pistetään miljardi tutkimukseen ja kehitystyöhön... Samaan aikaan me joudumme sopeuttamaan, koska me olemme eläneet ja me elämme yli varojemme".

Arvoisa lukijani ymmärtää epäilemättä ilman minun selityksiänikin, mikä vaikutelmaero on uutisissa näytetyllä ja näyttämättä jääneellä osalla Orpon puheesta. Enkä hetkeäkään epäile, etteikö juuri tämä seikka olisi määrittänyt, mitä Yle valitsi näytettäväksi ja näyttämättä jätettäväksi.

* * *

Koska ei kahta ilman kolmatta, päätin vielä kääntää tähän myös eilisen englanninkielisen kirjoitukseni, vaikka Ylen toimittajat eivät olekaan nähneet tarpeelliseksi uutisoida aiheesta. Olkaapa siis hyvät, arvoisat lukijani.

Ruotsi on ollut tunnettu kulttuurisesta ja tiedollisesta osaamisestaan. Sekä erityisesti kansankodista, jossa jokaisesta pidetään huolta ja heille annetaan erinomaiset eväät elämää varten. 

Fria Tider julkaisi eilen tiedon, että Ruotsin tilastokeskuksen viimeisimmän selvityksen mukaan nyt on kuitenkin käynyt niin, että noin 780 000 aikuista ihmistä Ruotsissa on luku- ja kirjoitustaidottomia. Syynä ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti kelvoton koulujärjestelmä, vaan Ruotsin väestön nopea muutos humanitaarisen maahanmuuton myötä. 

Ratkaisu ongelmaan on periruotsalainen, eli sille on tyypillistä kohdella kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti. Niinpä ruotsalaiset lapset - olivatpa he sitten kantaväestöä ja sujuvasti lukevia tai kirjaimia tunnistamattomia maahanmuuttajia - saavat jatkossa istua peruskoulussa kokonaista kymmenen vuotta. 

Muutos astuu voimaan syksyllä 2028, jolloin luku- ja kirjoitustaidottomien määrän on arveltu lähenevän jo miljoonaa ihmistä. Humanitaarista maahanmuuttoa ei kuitenkaan ole tarkoitus vähentää, vaan sitä on tarkoitus jatkaa entiseen malliin. 

Nähtäväksi siis jää, miten ruotsalaisten ja "ruotsalaisten" luku- ja kirjoitustaito kehittyvät jatkossa. Ja missä vaiheessa kehitys alkaa näkymään rikostilastojen lisäksi myös maan taloudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sweden is Soon Set to Surpass the One Million Mark for Illiterate People
Nuoriso vaatii Yleisradiolta vastuullisuutta
Hezbollah Uses Human Shields While the Green-Left Looks Away

 

SDP vaati Suomea tunnustamaan olemattoman terroristivaltion

Vasemmistoliiton ja Vihreiden lisäksi myös SDP vaati Suomea tunnustamaan Palestiinan itsenäiseksi valtioksi. Ilmeisesti niin sanotuissa työväen- ja ympäristöpuolueissa ei ymmärrys riitä siihen, että kyseisen alueen itsenäistymisen myötä maailma saisi ihmeteltäväkseen uuden terroristivaltion ajatollahien Iranin ja al-Assadin Syyrian seuraksi. Tai ettei Palestiinasta tulisi ainakaan työläisten, naisten, luonnonsuojelun tai seksuaalivähemmistöjen luvattua maata.

Kaiken kaikkiaan minusta on outoa kuinka kritiikittömästi poliittinen vasemmisto suhtautuu palestiinalaisiin. Näiden johtajat ovat totaalisen korruptoituneita ja tavallisten ihmisten haaveissa on yleisesti juutalaisten häätäminen omista kodeistaan. Tai jopa näiden joukkomurhaaminen.

Tätä asiaa ei muuta miksikään se, ettei palestiinalaisilla ole omaa valtiota. Heillä on kuitenkin ollut jo vuosikymmeniä oma aluehallinto, joka ei etenkään Hamasin hallitsemalla Gazan alueella ole edes pyrkinyt lopettamaan Israeliin kohdistuvia terroristisia rakettihyökkäyksiä.

Niinpä minulle on syntynyt käsitys, että poliittisen vasemmistomme palestiinalaisrakkauden motiivina on tosiasioiden tunnustamisen sijaan romanttinen ajatus heikomman puolelle asettumisesta. Onhan toki kiistatonta, että palestiinalaiset ovat Pyhän maan konfliktissa sotilaallisesti voimattomia. 

Samalla he unohtavat, että maailmassa on lähes kaksi miljardia muslimia, joiden ylivoimainen enemmistö näkisi mielellään Israelin tuhottuna - ja suuri osa heistä soisi myös sen kansalaisten tulevan samalla murhatuiksi. Siten juutalaisvaltio ei voi hävitä yhtään ainutta sotaa muslimeita vastaan. Eikä Israelilla ole siksi varaa suhtautua leväperäisesti turvallisuusasioihin.

Tämän kaiken osoittaa todeksi pelkästään se, että juuri tälläkin hetkellä on käynnissä sota, joka alkoi palestiinalaisten Hamas-järjestön toteuttamalla poikkeuksellisen raa´alla terrori-iskulla. Ja nyttemmin Iran on uhonnut kohdistavansa Israeliin massiivisen ohjus- ja raketti-iskun saaden tukea Libanonissa toimivalta Hizbollah-järjestöltä. 

Minkään näistä tahoista ei kuitenkaan tiedetä harjoittavan suomalaisen vasemmiston ajamaa politiikkaa suhteessa ihmisoikeuksiin, tulonjakoon, ympäristöön tai sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Eikä asiaa muuta miksikään se, että heitä tukee länsimaiden poliittinen vasemmisto.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
What Does the Failure of Hezbollah's Attack Tell Us?
Syyllistyykö Israel kansanmurhaan?
YK irtisanoo terrorismiin syyllistyneitä työntekijöitään

Ei turvapaikkaa terroristeille

Tuoreiden uutisten mukaan Gazan kaistaa hallitsevan Hamas-terrorijärjestön poliittinen johtaja - ja Osama Bin Ladenia "arabien pyhäksi sotilaaksi" kutsunut - Ismail Haniyeh on tapettu Iranin pääkaupungissa Teheranissa. Tämän seurauksena maailmassa on yksi terroristi vähemmän. 

Tapaus on ensinnäkin suuri voitto Israelille, jonka tavoitteena on ollut lokakuun 7. päivän terrori-iskun jälkeen heikentää Hamasia niin paljon kuin mahdollista. Toiseksi se on voitto koko maailmalle osoittaessaan, etteivät terroristit ole turvassa edes suurimman tukijansa - eli Iranin - maaperällä. 

Tämä aamu toi tullessaan myös toisen merkittävän uutisen. Sen mukaan Israelin ilmavoimat oli surmannut korkea-arvoisen terroristin Libanonissa. 

Kysessä oli Hizbollahin korkea johtaja Fuad Shukri, joka menetti henkensä Beirutiin tehdyssä täsmäiskussa. Israelin mukaan hän oli vastuussa aiemmin tässä kuussa tehtyyn Golanin iskuun, vaikka Hizbollah kielsikin olleensa sen takana. 

Myös tämä tapaus on hyvä uutinen maailmalle, koska se osoittaa, ettei terroristeille ole turvallista piilopaikkaa, vaan heidät voidaan tarvittaessa eliminoida missä tahansa. Ainakin Israel kykenee siihen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailmanpolitiikan pilkkeitä
Harjoittelu tekee mestarin ja sitä kelpaa viestittää
Tyhmistä johtajista kärsii koko Palestiinan kansa

Maailmanpolitiikan pilkkeitä

Venezuelan vaalit päättyivät odotetusti. Opposition mukaan ääniä sai eniten heidän ehdokkaansa, mutta voiton vei maan istuva presidentti Nicolas Maduro. Näin olleen maan asukkaat jatkavat elämäänsä sosialistisessa helvetissä myös tulevina vuosina.

Sivuhuomautuksena todettakoon, että meillä Suomessa noin kaksi viidestä äänestysikäisestä ihmisestä tahtoisi samaa. Erona Venezuelaan on kuitenkin se, että ainakin toistaiseksi hallitus muodostetaan meillä annettujen äänien perusteella. 

* * *

Viime aikoina on nähty outoja tapahtumia monissa maissa. Saksassa kemikaalitehtaassa, Ranskassa rautateillä ja Suomessa matkapuhelinverkostossa. Lieneekö kyseessä sattumien summa vai Putinin Venäjän organisoima matalan intensiteetin sota?

Jälkimmäinen vaihtoehto on asia, josta europarlamentaarikko ja kenraali Pekka Toveri on muistuttanut meitä. Ja josta kirjoitetaan myös kansainvälisessä sosiaalisessa mediassa. Ja joka toivottavasti otetaan vakavasti myös Suomen poliittisessa johdossa.

* * *

Tämän viikon jännitysnäytelmä nähdään kuitenkin mitä todennäköisimmin Libanonissa. Sikäläinen Iranin islamistihallinnon haarakonttori eli Hizbollah on ärsyttänyt Israelia - viimeksi tappamalla Golanissa israelilaisia lapsia ja nuoria.

Vaikka iranilaisten haarakonttori onkin maailman vahvimmin aseistettu terroristijärjestö, se jää täysimittaisessa sodassa juutalaisvaltion armeijan jalkoihin. Valitettavasti sodan jalkoihin jäävät myös aikanaan maan enemmistön muodostaneet libanonilaiset kristityt, joilla ei ollut järkeä huolehtia siitä, ettei sen maaperää käytettäisi terroristiseen toimintaan. 

Nykyisin Libanonin väestöstä 32 prosenttia on kristittyjä ja 68 prosenttia muslimeita. Eikä maan tulevaisuus näytä sen valoisammalta kuin minkään muunkaan muslimienemmistöisen valtion. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Will Russia Test NATO's Article Five?
Vasemmistolaisia vaalikiemuroita
Uusia "palestiinalaisia"